Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Vierailija kirjoitti:

Naisten juttuja tämmöset. On teillä hankala elämä.

Niin. Kun naisilla on tunteet, mikä on ihan inhimillinen ominaisuus. Ei olla sisältä kuolleita robotteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että aloituksesi on syyllistävä? Huomaatko omia virheitäsi?

On sinun totuus ja on toisen osapuolen totuus.

Syitä voi olla monia.

Tämä on totta, ystävyyssuhde voi olla toisen mielestä hyvä ja syvempi kuin toisesta. Aikuinen ja rehellinen ihminen kuitenkin kertoo suoraan kysyttäessä, mistä tässä on kyse.

Mä kerroin suoraan, mistä olen pahoittanut mieleni. (Toistuva ulkopuolelle jättäminen). Ei se mitään auttanut. Koko kesä meni niin että kumpikaan ei kommunikoinut, ja nyt välit ovat katkenneet täysin.

Suoraan sanominen narsistisia piirteitä omaavalle ei auta mitään.

Minulla oli tuttavapiirissä vielä vuosi sitten ihminen, joka halusi väen väkisillä olla ystäväni. Hän yritti lahjoa minua usein monin tavoin, hän olisi halunnut, että kerron hänelle kaikki asiani, hän olisi halunnut viettää kanssani paljon aikaa ja hän kertoi minulle paljon elämästään. Mutta tällä "ystävyydellä" oli varjonsa, sillä hän halusi viedä minut kokonaan itselleen, määritellä kenen kanssa sain olla, mitä tehdä ja sanoa jne.

Järjestin hänelle aikaa noin parin viikon välein ja näimme silloin, vaikka minulla ei olisi ollut siihen oikein aikaa aina. Hän laittoi minulle pitkiä ja vaativia viestejä, joita tuli lisää, jos en päässyt heti vastaamaan. Hän halusi tietää koko ajan missä ja kenen kanssa aikaani vietän, mitä puhumme ja emmehän vain ole puhuneet hänestä mitään.

Liian pitkään siedin tätä käytöstä ja ajattelin, että hän on sisimmiltåän ihan hyvä, vaikkakin hyvin vaativa, mustasukkainen ja määräilevä. Kunnes tuli stoppi. Tämä toinen ihminen alkoi määrittelemään minulle että en saa viettää muiden kanssa aikaani ja sanoi, että hänen mielestään minun pitäisi lopettaa ystävyys ihmisen kanssa, jonka olen tuntenut 25 vuotta. Hän sanoi, että kuuntelen vääriä äänikirjoja, pukeudun väärin, syön väärin ja sitten hän halusi viedä minut mukaan myös erään uskontoryhmän kokoontumisiin. Hän halusi siis määrittää kaikkia asioita elämässäni.

Yritin puhua, mutta asia ei mennyt perille millään, vaan minä olin kuulema väärässä. Lopetin kaiken yhteydenpidon ja kesti kuukausia ennen kuin tunsin olevani päässyt hänen lonkeroistaan irti. Mietin, että toivottavasti sinä ap et ole tällainen "ystävä".

olen saman kokenut tänä vuonna ja luottamus meni täysin. emme ole enää missään tekemisissä. alussa oli vaikeampaa mutta ehkä aika auttaa. ap älä syyttele itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Naisten juttuja tämmöset. On teillä hankala elämä.

Juuri näin! Miksi pitää olla Todella Hyviä Ystäviä? Eikö riitä, että on tuttuja ja heidän kanssaan silloin tällöin ollaan tekemissä, tai ei olla? 

Itse olen yli 50-vuotias ja ei minulla ole ollut yhtään Ystävää, tuttavia sen sijaan on. 

Osa on häipynyt pois näköpiiristä ja uusia on tullut. En ole kaivannut ja tuskinpa hekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten juttuja tämmöset. On teillä hankala elämä.

Juuri näin! Miksi pitää olla Todella Hyviä Ystäviä? Eikö riitä, että on tuttuja ja heidän kanssaan silloin tällöin ollaan tekemissä, tai ei olla? 

Itse olen yli 50-vuotias ja ei minulla ole ollut yhtään Ystävää, tuttavia sen sijaan on. 

Osa on häipynyt pois näköpiiristä ja uusia on tullut. En ole kaivannut ja tuskinpa hekään. 

Jaa, minä olen muutaman kuukauden päästä 50 vuotias ja elämässäni on ollut ja on vieläkin ystäviä.

Hyviä kavereitakin on paljon ja tuttavia tietenkin, mutta ystävät ovat läheisimpiä. Läheisin ystäväni on tietenkin mieheni. Pisimpään elämässäni ollut ystävä on yhä vieläkin hyvä ystäväni, vaikka olemme tunteneet ala-asteelta saakka. Tuoreimpia ystäviäni ovat kaksi aivan mielettömän ihanaa naista, jotka olen tuntenut noin 15 vuoden ajan.

Meillä jokaisella on elämämme ja arkemme, mutta ystävyytemme on lämmintä, välittävää ja ihan parasta. Olen onnellinen ystävistäni.

Et todennäköisesti saa koskaan selville, mistä oli kysymys. Syy voi liittyä ihan vain kaverin omaan elämäntilanteeseen tai sitten ihmissuhteenne ei ollut sitä, mitä ajattelit sen olevan. Itse tiedän esimerkiksi tilanteen, jossa toinen ystävyksistä koki ihmissuhteen vuosia kuormittavana, mutta uskalsi irtautua vasta kun muutti toiselle paikkakunnalle. Jätetystä se tuntui varmasti hylkäämiseltä, vaikka hän minun silmääni todella oli kohdellut tätä ystäväänsä rajattomasti vuosien ajan. Itsenikin on "jätetty" ja vaikka se kaivelikin aikansa, asiasta pääsee kyllä yli. Missään nimessä en tivaisi tältä ex-ystävältä syitä toiminnalleen. En usko, että ihmissuhdettanne voi enää korjata, joten mitkään neuvottelut eivät auta asiaa.

Ihan kun olisi puoliso hylännyt. 

Järkyttävää tuollainen jopa viha. Älä syytä itseäsi eikä ystävää, äläkä hae vikoja. Näin se vaan voi mennä elämässä ettei mikään suhde ikuista. 

Jatkaa elämäänsä etsien uusia ystäviä.  

Minulla on nuoruudenaikaiset kaikki häipyneet ja aina jotain uusia tullut työpaikkaa vaihtaessa, harrastuksista tai opiskelu paikoista. Mitä iäkkäämpi niin lähinnä vain uusia tuttavia. Kun on perheellinen niin ei sellaiseen sitovaan suhteeseen ole aikaa eikä haluakkaan. 

Vierailija kirjoitti:

olen saman kokenut tänä vuonna ja luottamus meni täysin. emme ole enää missään tekemisissä. alussa oli vaikeampaa mutta ehkä aika auttaa. ap älä syyttele itseäsi.

Mitäpä jos ap onkin se syypää ystävyyden loppumiseen? Joku syyhän siihen on, että toinen lopetti ystävyyden.

Neuvoisin kuitenkin, että ap etsii uusia ystäviä ja lopettaa tämän entisensä miettimisen. Ei kuulosta ollenkaan terveeltä tuollainen pitkäaikainen jahkailu toisen tekemisistä. Antaa toisen elää niin kuin haluaa ja kuinka hän parhaakseen katsoo, aikuinen ihminen hän on kuitenkin.

Mitä jos välien katkaisija on oma sisko? Katkonut välit kaikkiin sukulaisiinsa. Mikä ihmeen terapeutti sellaista neuvoo tekemään? Lähes 80 äiti itkee kun ei ymmärrä miksi tytär ei vastaa, ei soita. Joo, lapsuus oli raskasta aikaa mutta kai minä ja veljemme olemme siihen syyttömiä, lapsia tuolloin itsekin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jättänyt kavereita/tuttavia (olivat tällä rajalla ehkä vielä) kun huomasin vähän piikittelevää ja naljailevaa asennetta, ehkä kateudesta johtuvaa mua kohtaan. Samalla se oli elämänmuutos ja jätin vanhaa negatiivista muutenkin taakseni. Eli tuo teoria voi hyvin pitää paikkansa että jätti vanhaa taakseen. Olin tuttavuuden aikana mm.masentunut ja lopulta pääsin toksisista ajatusmalleista eroon. Ei siinä halua jonkun vetävän alas. Sama jos tutuista paljastuu vaikka rikostaustaa. Kaikki toksisuus kauas kiitos.

Yksi iso ongelma on myös jos ihmiset ei anna toisten muuttua. En ole enää niin kuin ennen mutta kouluaikaisten kavereiden mielessä olen aina se sen ajan ihminen. Vaikka niin paljon tapahtunut. On ikävää jos se kuva on vielä lisäksi negatiivinen. Ei ne oikeita ystäviä toki olleetkaan. Sekin on ollut syynä kun olen tajunnut että no ei tuo ole oikea ystävä. Esim. Vastavuoroisuuden puute tai naljailu saa tajuamaan sen. Sitten on helpompi jatkaa eteenpäin.

Minäkin mietin silti yhä miksi vanha kaverini muuttui naljailevaksi minua kohtaan. Mitä minä tein väärin jne, vaikka vika voi olla hänessäkin. Että miten pääsee täysin yli, en tiedä

Toisaalta masentunut tulkitsee yleensä kaiken kritiikiksi häntä kohtaan ja näkee kaiken negatiivissävytteisesti. Kokemusta on.

Tuossa vaiheessa olin parantumassa ja lisäksi alkoi terve ihmissuhde johon pystyi peilata noita vähän ikävämpiä hyvin. Itse koen että silmät avautui. Mutta sama on vaikea käsittää miksi omalla kohdalla joku jätti minut. Ehkä olin tajuamattani itsekin toksinen joskus.

On ystäviä ja on "ystäviä".  Jotkut säilyy 40v vaikkei edes tapaa.  Toiseten kanssa vaan ei jaksa.  Syitä yhtä monta kuin ihmisiä.  Voi vain kerätä "helmat" ja jatkaa matkaa.

Yhden kanssa juuri tajusin hän kohdisti kiukkuaan muusta asiasta johtuen minuun, ja jouduin "sijaiskärsijäksi", minulle uskalsi huutaa.  Laitoin rajan minulle ei huudeta.  Nyt sitten ollaan tuttavia, ei ystäviä.  Surullista kun meillä oil mukaa yhdessä. Kuitenkin en ole alamainen tms, joten joko kohdellaan toisiamme keskustellen ja kunnioittaen, tai ei lainkaan.  Pomppottelu ei ole ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen saman kokenut tänä vuonna ja luottamus meni täysin. emme ole enää missään tekemisissä. alussa oli vaikeampaa mutta ehkä aika auttaa. ap älä syyttele itseäsi.

Mitäpä jos ap onkin se syypää ystävyyden loppumiseen? Joku syyhän siihen on, että toinen lopetti ystävyyden.

Neuvoisin kuitenkin, että ap etsii uusia ystäviä ja lopettaa tämän entisensä miettimisen. Ei kuulosta ollenkaan terveeltä tuollainen pitkäaikainen jahkailu toisen tekemisistä. Antaa toisen elää niin kuin haluaa ja kuinka hän parhaakseen katsoo, aikuinen ihminen hän on kuitenkin.

Oli miten oli niin ei asiassa kannata etsiä syyllistä eikä kannata vatvoa asiaa. Aikaa tarvitaan ylitse pääsemiseen eikä se ole helppoa koska tiedän omasta kokemuksesta. Elämää ei kannata tuhlata liikaan murehtimiseen ja apn kannattaa vaan nyt keskittyä itseensä ja omaan hyviinvointiinsa. Joskus täytyy vaan päästää irti ja jatkaa omaa elämäänsä erillään toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kun olisi puoliso hylännyt. 

Järkyttävää tuollainen jopa viha. Älä syytä itseäsi eikä ystävää, äläkä hae vikoja. Näin se vaan voi mennä elämässä ettei mikään suhde ikuista. 

Jatkaa elämäänsä etsien uusia ystäviä.  

Minulla on nuoruudenaikaiset kaikki häipyneet ja aina jotain uusia tullut työpaikkaa vaihtaessa, harrastuksista tai opiskelu paikoista. Mitä iäkkäämpi niin lähinnä vain uusia tuttavia. Kun on perheellinen niin ei sellaiseen sitovaan suhteeseen ole aikaa eikä haluakkaan. 

Minä olen perheellinen ja olen paljon perheeni kanssa, mutta minulla on myös ystävilleni aikaa. Minulla on aikaa heidän lisäkseen esimerkiksi siskolleni, vanhemmilleni ja appivanhemmille ihan hyvin.

On paljon parempi viettää aikaa oikeiden ihmisten kanssa kuin vaikka täällä av:lla. Vanhempani eivät ole ikuisia ja aika heidän kanssaan on rajallista, joten ihan varmasti vuosien päästä olen onnellinen siitä, että olin heidän kanssaan, tai siskoni ja ystävieni kanssa ennemmin kuin siitä, että hengasin täällä tai muualla vastaavassa paikassa.

Sinäkään et ehkä edes tajua omaa käytöstäsi.

Niinkuin ei minunkaan " kaveri".

Kaveri hän ei ole enää moneen vuoteen ollut. Tuttava vain historiasta.

Yhteenvetona, jatkuva pilkkaus, hyödyntäminen, ei maksa velkojaan, ei kehtaa kertoa samoille tuttaville, että pidetään yhteyttä, ei halua mennä tapahtumiin kanssani, puhuu ilkeästi omista kavereistaan minulle. Sen siis tietää, miten hän puhuu minusta heille. Lapsellisuus ja teinimäinen käytös jo 40 naisella.

Kuka tuollasta jaksaa?

Ei mitään yhteistä puhuttavaa kun olemme nähneet. Eri aaltopituuksilla ollaan kaikessa. Ajattelussa, rahankäytössä, ylipäänsä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos välien katkaisija on oma sisko? Katkonut välit kaikkiin sukulaisiinsa. Mikä ihmeen terapeutti sellaista neuvoo tekemään? Lähes 80 äiti itkee kun ei ymmärrä miksi tytär ei vastaa, ei soita. Joo, lapsuus oli raskasta aikaa mutta kai minä ja veljemme olemme siihen syyttömiä, lapsia tuolloin itsekin vielä.

Sellainen hyvä terapeutti, joka oikeasti auttaa. Siskosi rakentaa nyt omaa elämäänsä ja omia rajojaan. Ehkä tulee takaisin, ehkä ei.

Minäkin olen terapiassa opettelemassa samanlaista. Oli vaan vaikea löytää oikeanlainen terapeutti, joka ei vain normalisoi kaikkea ja anna kynnysmattouden jatkua.

Ja mitä ap:n juttuun tulee niin itse kävin samanlaisen läpi puolitoista vuotta sitten. Kauhea shokki, sitten suru, ikävä, viha, pettymys jne. Se kuitenkin kertoi myös sen, että ystävyys oli jotenkin väärällä raiteella. Ystäväni oli tehnyt minusta riippuvaisen itsestään heikossa tilanteessani ja jätti sitten, kun löysi uuden ystävän. Pääsin siitä ajan kanssa yli ja nyt ei ole edes ikävä entistä ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kun olisi puoliso hylännyt. 

Järkyttävää tuollainen jopa viha. Älä syytä itseäsi eikä ystävää, äläkä hae vikoja. Näin se vaan voi mennä elämässä ettei mikään suhde ikuista. 

Jatkaa elämäänsä etsien uusia ystäviä.  

Minulla on nuoruudenaikaiset kaikki häipyneet ja aina jotain uusia tullut työpaikkaa vaihtaessa, harrastuksista tai opiskelu paikoista. Mitä iäkkäämpi niin lähinnä vain uusia tuttavia. Kun on perheellinen niin ei sellaiseen sitovaan suhteeseen ole aikaa eikä haluakkaan. 

Minä olen perheellinen ja olen paljon perheeni kanssa, mutta minulla on myös ystävilleni aikaa. Minulla on aikaa heidän lisäkseen esimerkiksi siskolleni, vanhemmilleni ja appivanhemmille ihan hyvin.

On paljon parempi viettää aikaa oikeiden ihmisten kanssa kuin vaikka täällä av:lla. Vanhempani eivät ole ikuisia ja aika heidän kanssaan on rajallista, joten ihan varmasti vuosien päästä olen onnellinen siitä, että olin heidän kanssaan, tai siskoni ja ystävieni kanssa ennemmin kuin siitä, että hengasin täällä tai muualla vastaavassa paikassa.

No sinulla on aikaa vaikka armeijalle ja kauheeta itsekehua. Sinä oletkin täydellinen. Anna meidän muiden tyytyä vähempäänkin. Kaikki eivät olen samanluonteisia että jaksaa määräänsä enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kun olisi puoliso hylännyt. 

Järkyttävää tuollainen jopa viha. Älä syytä itseäsi eikä ystävää, äläkä hae vikoja. Näin se vaan voi mennä elämässä ettei mikään suhde ikuista. 

Jatkaa elämäänsä etsien uusia ystäviä.  

Minulla on nuoruudenaikaiset kaikki häipyneet ja aina jotain uusia tullut työpaikkaa vaihtaessa, harrastuksista tai opiskelu paikoista. Mitä iäkkäämpi niin lähinnä vain uusia tuttavia. Kun on perheellinen niin ei sellaiseen sitovaan suhteeseen ole aikaa eikä haluakkaan. 

Minä olen perheellinen ja olen paljon perheeni kanssa, mutta minulla on myös ystävilleni aikaa. Minulla on aikaa heidän lisäkseen esimerkiksi siskolleni, vanhemmilleni ja appivanhemmille ihan hyvin.

On paljon parempi viettää aikaa oikeiden ihmisten kanssa kuin vaikka täällä av:lla. Vanhempani eivät ole ikuisia ja aika heidän kanssaan on rajallista, joten ihan varmasti vuosien päästä olen onnellinen siitä, että olin heidän kanssaan, tai siskoni ja ystävieni kanssa ennemmin kuin siitä, että hengasin täällä tai muualla vastaavassa paikassa.

Tämä on niin totta! Isälläni todettiin muistisairaus reilu vuosi sitten ja nyt mennään alamäkeä niin että kolina käy. Isäni oli pari vuotta sitten vielä oma itsensä, puhelias, virkeä, tekeväinen ja kaikkien kanssa hyvin pärjäävä 80 vuotias mies, jonka kanssa oli hauskaa ja mielenkiintoista jutella ihan kaikesta, mutta nyt sitä miestä ei enää ole. Hänen mukanaan katoaa minunkin historiaa paljon ja se surettaa joka ikinen päivä. Olisinpa ollut hänen kanssaan enemmän aikanaan!!

Jos hänen elämässään on tapahtunut jotain niin raskasta ettei hän juuri nyt jaksa pitää yhteyttä kehenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kun olisi puoliso hylännyt. 

Järkyttävää tuollainen jopa viha. Älä syytä itseäsi eikä ystävää, äläkä hae vikoja. Näin se vaan voi mennä elämässä ettei mikään suhde ikuista. 

Jatkaa elämäänsä etsien uusia ystäviä.  

Minulla on nuoruudenaikaiset kaikki häipyneet ja aina jotain uusia tullut työpaikkaa vaihtaessa, harrastuksista tai opiskelu paikoista. Mitä iäkkäämpi niin lähinnä vain uusia tuttavia. Kun on perheellinen niin ei sellaiseen sitovaan suhteeseen ole aikaa eikä haluakkaan. 

Minä olen perheellinen ja olen paljon perheeni kanssa, mutta minulla on myös ystävilleni aikaa. Minulla on aikaa heidän lisäkseen esimerkiksi siskolleni, vanhemmilleni ja appivanhemmille ihan hyvin.

On paljon parempi viettää aikaa oikeiden ihmisten kanssa kuin vaikka täällä av:lla. Vanhempani eivät ole ikuisia ja aika heidän kanssaan on rajallista, joten ihan varmasti vuosien päästä olen onnellinen siitä, että olin heidän kanssaan, tai siskoni ja ystävieni kanssa ennemmin kuin siitä, että hengasin täällä tai muualla vastaavassa paikassa.

No sinulla on aikaa vaikka armeijalle ja kauheeta itsekehua. Sinä oletkin täydellinen. Anna meidän muiden tyytyä vähempäänkin. Kaikki eivät olen samanluonteisia että jaksaa määräänsä enempää. 

Ymmärrän hyvin, jos sinulla ei ole ystäviä. Yritä jaksaa.