Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jättänyt kavereita/tuttavia (olivat tällä rajalla ehkä vielä) kun huomasin vähän piikittelevää ja naljailevaa asennetta, ehkä kateudesta johtuvaa mua kohtaan. Samalla se oli elämänmuutos ja jätin vanhaa negatiivista muutenkin taakseni. Eli tuo teoria voi hyvin pitää paikkansa että jätti vanhaa taakseen. Olin tuttavuuden aikana mm.masentunut ja lopulta pääsin toksisista ajatusmalleista eroon. Ei siinä halua jonkun vetävän alas. Sama jos tutuista paljastuu vaikka rikostaustaa. Kaikki toksisuus kauas kiitos.

Yksi iso ongelma on myös jos ihmiset ei anna toisten muuttua. En ole enää niin kuin ennen mutta kouluaikaisten kavereiden mielessä olen aina se sen ajan ihminen. Vaikka niin paljon tapahtunut. On ikävää jos se kuva on vielä lisäksi negatiivinen. Ei ne oikeita ystäviä toki olleetkaan. Sekin on ollut syynä kun olen tajunnut että no ei tuo ole oikea ystävä. Esim. Vastavuoroisuuden puute tai naljailu saa tajuamaan sen. Sitten on helpompi jatkaa eteenpäin.

Minäkin mietin silti yhä miksi vanha kaverini muuttui naljailevaksi minua kohtaan. Mitä minä tein väärin jne, vaikka vika voi olla hänessäkin. Että miten pääsee täysin yli, en tiedä

Toisaalta masentunut tulkitsee yleensä kaiken kritiikiksi häntä kohtaan ja näkee kaiken negatiivissävytteisesti. Kokemusta on.

Toisaalta aidosti hyvän ihmisen juttuja on suorastaan mahdoton tulkita negatiiviseksi. Eli aina naljailussa joku perä tuppaa olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Et todennäköisesti saa koskaan selville, mistä oli kysymys. Syy voi liittyä ihan vain kaverin omaan elämäntilanteeseen tai sitten ihmissuhteenne ei ollut sitä, mitä ajattelit sen olevan. Itse tiedän esimerkiksi tilanteen, jossa toinen ystävyksistä koki ihmissuhteen vuosia kuormittavana, mutta uskalsi irtautua vasta kun muutti toiselle paikkakunnalle. Jätetystä se tuntui varmasti hylkäämiseltä, vaikka hän minun silmääni todella oli kohdellut tätä ystäväänsä rajattomasti vuosien ajan. Itsenikin on "jätetty" ja vaikka se kaivelikin aikansa, asiasta pääsee kyllä yli. Missään nimessä en tivaisi tältä ex-ystävältä syitä toiminnalleen. En usko, että ihmissuhdettanne voi enää korjata, joten mitkään neuvottelut eivät auta asiaa.

Tämä. Minut on läheinen ystävä jättänyt yllättäen vuosia sitten ja nyt jälkeenpäin mietittynä pystyn ymmärtämään hänen ratkaisunsa oikein hyvin. Ystävyytemme perustui liiaksi sellaiselle läpänheitolle ja pikkunaljailulle, ja uskon jossain vaiheessa möläyttäneeni jotain sellaista, mikä haavoitti tätä ystävääni oikeasti. Hänellä oli ollut aika ikäviä vaiheita elämässään ja joskus alkoholia enemmän ottaneena alkoikin avautua niistä asioista. Toivoisin, että voisin joskus vielä pyytää häneltä anteeksi mutta en ole saanut häneen enää mitään yhteyttä sen jälkeen, kun lakkasi vastaamasta puheluihin ja viesteihin kymmenisen vuotta sitten. Sen tästä opin, että jatkossa haluan olla tilannetajuisempi ja vähän himmata ylenpalttista huumorin käyttöä, vaikka toinen olisi näennäisen vitsikäs persoona. Huumori on monelle suojautumismekanismi ja sen taakse voi olla vaikka mitä traumoja piilotettuna.

Vai että miten päästä yli siitä, että läheinen ystäväsi on katkaissut välinne?

No varmasti niin, että etsit elämääsi muutakin tekemistä kuin tämän ihmisen.

Jos sinun elämäsi on nyt ihan tuuliajoilla tuon asian takia, niin se kertoo mielestäni sen asian, että olet pitänyt kaikkia munia samassa korissa. Nyt kun kori on hajonnut, niin sinulla on tyhjät kädet ja jossittelut eivät enää auta.

Nyt siis korjaat korin ja keksit muutaman muunkin hyvän paikan niille mahdollisille tuleville munille ja odottelet mieli avoinna uusia. Kannattaa käyttää vapautunutta aikaasi siihen, että etsit uusia munia, ulotat verkkosi ehkä kauemmaksi ja hyväksyt koreihisi erilaisiakin munia kuin ennen. Jos löydät uusia munia, niin kohtelet niitä hellästi ja kauniisti.

Ovatko nuo "psyykkinen sairastuminen, päihderiippuvuus, uskonlahkoon liittyminen" siis mielestäsi ihan mahdollisia syitä? Jos esimerkiksi yskonlahkoon liittyminen tai päihderiippuvuus ovat jopa todennäköisiä syitä välien katkeamiselle, niin olisin vain iloinen, että välit katkesivat.

Entä miksi tunnet katkeruutta ja vihaa? Mielestäni nuo tunteet ovat erittäin ikäviä ja jos ne ovat nyt päällimmäisinä, niin olen varma, että ne ovat olleet esillä myös ystävyyden aikana, joten taidan olla sitä mieltä, että hyvä kun toinen pääsi irti.

Jatka elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei koskaan pitänyt sinua läheisenä ystävänä, ainoastaan taakkana. Jatkuva viestittely, tapaamisten ehdottaminen, elämään tunkeutuminen olivat yksinkertaisesti liikaa. Olit hänelle kaveri, et muuta, mutta hän ei enää jaksanut tätä "miksi olet tuollainen" -juttua, jolla koko kevään kiusasit, kun hän halusi olla rauhassa tai oikeiden ystäviensä kanssa.

Tämä. Älä kiusaa enää.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nuo "psyykkinen sairastuminen, päihderiippuvuus, uskonlahkoon liittyminen" siis mielestäsi ihan mahdollisia syitä? Jos esimerkiksi yskonlahkoon liittyminen tai päihderiippuvuus ovat jopa todennäköisiä syitä välien katkeamiselle, niin olisin vain iloinen, että välit katkesivat.

Entä miksi tunnet katkeruutta ja vihaa? Mielestäni nuo tunteet ovat erittäin ikäviä ja jos ne ovat nyt päällimmäisinä, niin olen varma, että ne ovat olleet esillä myös ystävyyden aikana, joten taidan olla sitä mieltä, että hyvä kun toinen pääsi irti.

Jatka elämääsi.

Höpö höpö. Ihan normaaleja shokkitunteita TERVEELLE ihmiselle. Ne on tarkoitus tuntea ja sitten ne jonain päivänä ovat poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nuo "psyykkinen sairastuminen, päihderiippuvuus, uskonlahkoon liittyminen" siis mielestäsi ihan mahdollisia syitä? Jos esimerkiksi yskonlahkoon liittyminen tai päihderiippuvuus ovat jopa todennäköisiä syitä välien katkeamiselle, niin olisin vain iloinen, että välit katkesivat.

Entä miksi tunnet katkeruutta ja vihaa? Mielestäni nuo tunteet ovat erittäin ikäviä ja jos ne ovat nyt päällimmäisinä, niin olen varma, että ne ovat olleet esillä myös ystävyyden aikana, joten taidan olla sitä mieltä, että hyvä kun toinen pääsi irti.

Jatka elämääsi.

Höpö höpö. Ihan normaaleja shokkitunteita TERVEELLE ihmiselle. Ne on tarkoitus tuntea ja sitten ne jonain päivänä ovat poissa.

Miksi huudat? Ja vai että shokkitunteita... joopa joo.

Katso peiliin. Siinä syy.

Et sinä koskaan ollut ystävä, vaan odotit mitä erilaisempia palveluja itsellesi ilman vastavuoroa.

Niin monta vuotta katsoin tempauksiasi läpi sormien että jossain kohtaa meni vain kuppi viimein nurin ja hyvä niin. Takaisin en ole kaivannut.

Kuppi on mennyt nurin eikä ole puhuttavaa koska tietää että siitä vasta sota syntyykin mille ei loppua näy.

Millainen teidän ystävyytenne oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten juttuja tämmöset. On teillä hankala elämä.

Juuri näin! Miksi pitää olla Todella Hyviä Ystäviä? Eikö riitä, että on tuttuja ja heidän kanssaan silloin tällöin ollaan tekemissä, tai ei olla? 

Itse olen yli 50-vuotias ja ei minulla ole ollut yhtään Ystävää, tuttavia sen sijaan on. 

Osa on häipynyt pois näköpiiristä ja uusia on tullut. En ole kaivannut ja tuskinpa hekään. 

No hyvä jo olet itse tyytyväinen omiin ihmissuhteisiisi. (Ehkä sulla sun puoliso on samalla sun hyvä ystävä?) Me ollaan kaikki silti kovin erilaisia. Kyllä monelle läheiset ihmissuhteet, myös ystävyys, on tärkeää. Ihan niitä tärkeimpiä asioita elämässä. Mielestäni on vähän erikoista, ettei ymmärrä tällaista hyvin yleistä toivetta/tarvetta ja ystävyyden merkitystä monelle.

Tuohon edeltävään naisten mollaukseen en viitsi sanoa sen enempää, kuin että voisi ymmärtää tuollaisen sukupuolen perusteella alentamisen jo lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et todennäköisesti saa koskaan selville, mistä oli kysymys. Syy voi liittyä ihan vain kaverin omaan elämäntilanteeseen tai sitten ihmissuhteenne ei ollut sitä, mitä ajattelit sen olevan. Itse tiedän esimerkiksi tilanteen, jossa toinen ystävyksistä koki ihmissuhteen vuosia kuormittavana, mutta uskalsi irtautua vasta kun muutti toiselle paikkakunnalle. Jätetystä se tuntui varmasti hylkäämiseltä, vaikka hän minun silmääni todella oli kohdellut tätä ystäväänsä rajattomasti vuosien ajan. Itsenikin on "jätetty" ja vaikka se kaivelikin aikansa, asiasta pääsee kyllä yli. Missään nimessä en tivaisi tältä ex-ystävältä syitä toiminnalleen. En usko, että ihmissuhdettanne voi enää korjata, joten mitkään neuvottelut eivät auta asiaa.

Tämä. Minut on läheinen ystävä jättänyt yllättäen vuosia sitten ja nyt jälkeenpäin mietittynä pystyn ymmärtämään hänen ratkaisunsa oikein hyvin. Ystävyytemme perustui liiaksi sellaiselle läpänheitolle ja pikkunaljailulle, ja uskon jossain vaiheessa möläyttäneeni jotain sellaista, mikä haavoitti tätä ystävääni oikeasti. Hänellä oli ollut aika ikäviä vaiheita elämässään ja joskus alkoholia enemmän ottaneena alkoikin avautua niistä asioista. Toivoisin, että voisin joskus vielä pyytää häneltä anteeksi mutta en ole saanut häneen enää mitään yhteyttä sen jälkeen, kun lakkasi vastaamasta puheluihin ja viesteihin kymmenisen vuotta sitten. Sen tästä opin, että jatkossa haluan olla tilannetajuisempi ja vähän himmata ylenpalttista huumorin käyttöä, vaikka toinen olisi näennäisen vitsikäs persoona. Huumori on monelle suojautumismekanismi ja sen taakse voi olla vaikka mitä traumoja piilotettuna.

Tämä. Itselläni tämänkaltainen kokemus. Yksinkertaisesti: olimme liian erilaiset ihmiset pohjimmiltaan. Meillä ylipäätään oli erilaiset käsitykset ystävyydestä. Hän kutsui ihmisiä ystäväksi jo yhden tapaamisen perusteella ( tuntematta oikeasti) ja minulle ystävyys tarkoittaa nimenomaan tuntemista, syvällisyyttä, toisen ymmärtämistä, luottamista, hienotunteisuutta. Lisäksi hän paljastui epäempaattiseksi naljailijaksi, ja koin tulleeni jyrätyksi ja julkisestikin nolatuksi kun hän puhui isommassa porukassa henkilökohtaisia asioitani. Kun vielä omassa elämässäni oli kaikenlaista vastoinkäymistä ja kuormaa, en vain enää jaksanut.

Katkeruus ja viha tuntuvat vähän ylimitoitetuilta reaktioilta. Ystävyys on kuitenkin vastavuoroista eikä koskaan pakollista. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka olettavat voivansa pakottaa toisen ystävyyteen, vaikka tämä monin eri tavoin olisi yrittänyt viestiä haluavansa vain tuttavuutta.

Kyllä syy ystävyyden katkeamiseen useimmiten löytyy peilistä, ellei mitään ulkoista syytä ole olemassa. Tuskin olet mikään hyvä ystävä ollut, jos häntä noin vihaat, entistä ystävääsi. Vain siksi, ettei enää suostu olemaan ystäväsi. Minusta se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä ystävälle toivoo hyvää ja häntä arvostaa. Ystävä ei ole sätkynukke, jota sinun pitäisi voida käskeä.

Yllättävästi olen tavannut kuvatun kaltaisen ihmisen itsekin. Ensin oli vaikea uskoa, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä ylipäätään on olemassa. Hän liimaantui kiinni kuin takiainen ja koetti painostaa yhteydenpitoon.

Määritelkää ystävän ja kaverin ero. Olen huomannut, että eri ihmisille nämä kaksi eivät ole ihan selvää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuttavapiirissä vielä vuosi sitten ihminen, joka halusi väen väkisillä olla ystäväni. Hän yritti lahjoa minua usein monin tavoin, hän olisi halunnut, että kerron hänelle kaikki asiani, hän olisi halunnut viettää kanssani paljon aikaa ja hän kertoi minulle paljon elämästään. Mutta tällä "ystävyydellä" oli varjonsa, sillä hän halusi viedä minut kokonaan itselleen, määritellä kenen kanssa sain olla, mitä tehdä ja sanoa jne.

Järjestin hänelle aikaa noin parin viikon välein ja näimme silloin, vaikka minulla ei olisi ollut siihen oikein aikaa aina. Hän laittoi minulle pitkiä ja vaativia viestejä, joita tuli lisää, jos en päässyt heti vastaamaan. Hän halusi tietää koko ajan missä ja kenen kanssa aikaani vietän, mitä puhumme ja emmehän vain ole puhuneet hänestä mitään.

Liian pitkään siedin tätä käytöstä ja ajattelin, että hän on sisimmiltåän ihan hyvä, vaikkakin hyvin vaativa, mustasukkainen ja määräilevä. Kunnes tuli stoppi. Tämä toinen ihminen alkoi määrittelemään minulle että en saa viettää muiden kanssa aikaani ja sanoi, että hänen mielestään minun pitäisi lopettaa ystävyys ihmisen kanssa, jonka olen tuntenut 25 vuotta. Hän sanoi, että kuuntelen vääriä äänikirjoja, pukeudun väärin, syön väärin ja sitten hän halusi viedä minut mukaan myös erään uskontoryhmän kokoontumisiin. Hän halusi siis määrittää kaikkia asioita elämässäni.

Yritin puhua, mutta asia ei mennyt perille millään, vaan minä olin kuulema väärässä. Lopetin kaiken yhteydenpidon ja kesti kuukausia ennen kuin tunsin olevani päässyt hänen lonkeroistaan irti. Mietin, että toivottavasti sinä ap et ole tällainen "ystävä".

Hui miten tutulta tämä kuulostaa! Mulle myös "ystävä" mustamaalasi kaikkia muita tuttujani ja sanoi, että heihin ei kannata luottaa tai oikeastaan olla missään tekemisissä. Minun piti olla hänen kanssaan kaikki vapaa-aika, ja jos olin jonkun muun kanssa niin yritti tunkea mukaan. Haukkui myös läheisiäni narsisteiksi ja yritti määräillä sanomisiani ja elämänvalintoja. Kerran yritti jopa määräillä siskoani vaikka ei ole koko ihmistä edes ikinä tavannut.

Vierailija kirjoitti:

Naisten juttuja tämmöset. On teillä hankala elämä.

Allu selittää tähän väliin. Nyt soitto miesystävälle, ei varmaan sano emmäny.

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni teki saman. Ilman selityksiä. Auttaisi jos saisi jonkun syyn, mutta ei. Vaikeaa.

Syy on se, ettei halunnut enää olla tekemisissä. 

Minulle jäi epäselväksi, että miten tuo välien katkaiseminen on ilmennyt? Ei vastaa viesteihin, ei itse laita viestiä? On ilmoittanut, että ei halua pitää yhteyttä?

Minusta on aika tavallista, että elämäntilanteiden ja ihmisten muuttuessa ystävyys ei välttämättä jatku elämän loppuun saakka. Yhteydenpito vain harvenee ja katkeaa ajan myötä vaikka ei ole missään vaiheessa päättänyt, että ''tämä on viimeinen viesti jonka tuolle ihmiselle lähetän''.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos välien katkaisija on oma sisko? Katkonut välit kaikkiin sukulaisiinsa. Mikä ihmeen terapeutti sellaista neuvoo tekemään? Lähes 80 äiti itkee kun ei ymmärrä miksi tytär ei vastaa, ei soita. Joo, lapsuus oli raskasta aikaa mutta kai minä ja veljemme olemme siihen syyttömiä, lapsia tuolloin itsekin vielä.

Että oikein isot kyynelkarpalot vanhan äidin poskilla, voi kamala. 

Syyllistäminen ja sääliin vetoaminen olivat tuon minunkin tuttavan keinoja, kun hän yritti pakottaa ystäväksi. Äiti oli alkoholisti, hän itse oli sitä ja tätä, minkä takia minun olisi pitänyt olla hänen ystävänsä? Siis mitä ihmettä?

Ei kenelläkään ole mitään velvoitetta olla jonkun ystävä tai edes kaveri, vaikka hänelle tulisi kuinka paha mieli, kun en ole. Syvästi narsistinen ajatus tuo. Tule nyt takaisin rakas sisko, kun äiti niin itkee... Ehkä kannattaisi miettiä miten siellä perheessä on kohdeltu tätä siskoa ennemmin kuin vedota omaan ja muiden "syyttömyyteen". 

Vierailija kirjoitti:

Mulle käänsi kolme parasta ystävää selät yläasteen lopulla, lukion ekalla. Ikinä en ole saanut asiaan mitään selitystä. Joskus asia tuntuu vieläkin niin kovin kipeältä, vaikka tästä parikymmentä vuotta aikaa.

Minä tein näin. En ollut koskaan viihtynyt tämän kaverin kanssa, vaikka olimme paljon yhdessä. Hän oli äänekäs, sivistymätön, arvaamaton, puheet ronskeja, peitti huumorilla huonon itsetunnon ja vihan yleisesti koko maailmaa kohtaan. Itse olin ihan toisenlainen luonteeltani.

Mutta en tuon ikäisenä ymmärtänyt, missä vika oli. Ymmärsin vain että en halua olla hänen seurassaan enää hetkeäkään. En lopettanut kaverisuhdetta fiksusti, kun minulla ei oikein ollut mitään tunnetaitojakaan silloin.