Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että moni täällä haluaa vain kertoa siitä, kun on itse katkaissut välinsä johonkin ja olettaa, että sama syy myös aloittajan tapauksessa.

Olet tavallaan oikeassa, kommentoijat ovat esittäneet vaihtoehtoisia syitä välien katkeamiseen, mutta luultavasti kukaan ei oleta, että mahdollisia syitä löytyisi vain yksi.

Toisin aloituksessa kysyttiin, miten päästä ylitse. Siihen on luultavasti vastattu jo alkusivuilla ... ainoa keino on jatkaa oman elämän elämistä. Toki syytä asialle voi pähkäillä, jos haluaa oppia ja välttää saman toistumisen vastaisuudessa, mutta turha tuota on pähkäillä, jos omasta mielestään ei olisi voinut olla parempi ystävä.

Minä jätin ystäväni vajaa pari vuotta sitten. Kaikki päättyi yhteen iltaan. Olin tuntenut ihmiset reilu 10 vuotta. Moni oli minulle jo sanonut, vuosia, että tämä pääystävä ei ole minun oikea ystävä. Hän manipuloi minua paljon, juoksutti, käytti hyväkseen. Olin kiinnittänyt tähän itsekin huomiota, kyllä. Mutta nyt hän meni vaateissaan liian pitkälle, eikä huomannut sitä itse, en usko ainakaan. Sinä iltana ja seuraavana aamuna päätin, että tämä on nyt tässä ja piste. Laitoin hänelle viestin, johon hän ei ikinä vastannut. Hän on kai yhdenlainen narsisti. Halusi kovasti vain manipuloida minua, muttei onnistunut. En ole katunut eroa, mutta yksinäistä minulla on ollut. Meillä oli omat hyvät hetkemme. Ja en ole estänyt heitä puhelimesta. Numerot ja viestiketjut ovat edelleen olemassa, jopa meidän keskusteluryhmä. Kaikki on vain hiljaa ja kuollutta. Ja tiedättekö, ilman ystäviäkin pystyy elämään ihan onnellista elämää, vai olisiko niin, että ilman exystäviäni olen hiton paljon onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

No. Reilu parikymppisenä mulla oli bestis. Liki 10v. Reissattiin kotimaassa ja ulkomailla. Käytiin toistemme vanhemmilla, sisaruksilla kylässä yms. Miehiä tuli ja meni, mutta ystävyys säilyi... kunnes:

Hän oli ollut ulkomailla silloisen miesystävänsä kanssa (en koskaan tavannut). Palattuaan reissusta en saanut häneen yhteyttä, äitinsä kanssa puhuin puhelimessa, että tiesin kunnossa olevan. Aikani yritin tuloksetta tavoitella. Turhaan.

Vuosikausien jälkeen tapasimme sattumalta. Silloinen mies oli vaatinut valitsemaan hänet tai entiset ystävät!!!

En kyennyt juttelemaan, antamaan anteeksi. Miksi ei voinut sanoa syytä heti silloin!!!

Miksi alapeukut???

Olin tosi rikki, ja mietin olenko tehnyt jotain väärin...

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

Koko skaala on hyväksyttävissä eri tilanteissa. Vaarallisen ihmisen luota paetaan eikä todellakaan haasteta. Niitäkin on, jotka on syytä häivyttää hitaasti, ja niitä, joille kuuluu todellakin räjähtää ja poistua. Ja sitten kaikki ne riittävän normaalit, joiden kanssa väännetään ja korjataan kurssia. Eikä oleteta, että täydellisessä ihmissuhteessa riittää, kun ruorin sitoo kiinni ja seilaa maailman tappiin suoraan. Luovimatta ja kääntämättä. Silloinhan ystävien pitää olla identtiset kaksoset, ja nekin kai joskus riitelevät.

En ymmärrä nykyajassa tätä, että omaa mielipidettään ei saa muodostaa, koska ei voi tietää tilanteesta kaikkea, eikä sitä saa esittää, koska silloin vaatii kaikkia hyväksymään sen. Se on hauraudenpalvontaa. Totta kai mielipide on mielipide eikä totuus. Ei sitä pidä joutua alleviivaamaan ja pyytelemään anteeksi, että miettii jonkinsuuntaisia. 

Saat väärän kuvan ihan siinä kuin minäkin. Tosielämässä ei ole kerran ja kaksi, kun ihminen ei todellakaan ole aiemmin ottanut tilaa kertoakseen näkökulmaansa, ja sitten hämmästyy kun sen esittäminen valmistelematta kuulijaa mitenkään kuukausia myöhässä aiheuttaa hämmennystä ja ongelmia. Jos motiivi kissan nostamisessa pöydälle on oikeasti rakastava, ihminen miettii miten sen tekisi, ja ymmärtää lähtökohtaisesti olevan loukkaus toiselle, että en ole aiemmin sitä tehnyt jos minulla kerran on oikeasti ongelma asiassa.

Jos sen sijaan kissa heitetään pöydälle kaikin selkälihaksin repäisemällä kun lopultakin olet päättänyt että nyt riitti, silloin niitä ongelmia on pidättelijällä vähintään yhtä paljon kuin sillä kamalalla ystävällä, jonka takia ei suunvuoroa ole saanut. Ja minä tiedän jotain tuosta, olin itse se mykkä ja kaverini oli persoonallisuushäiriöinen suupaltti. Hylkäsin hänet koska olin loukkaantunut hänen tulkinnoistaan, joita hän joutui tekemään tietämättä mitä todella ajattelen, koska en kehdannut sitä hänelle kertoa, en suoraan enkä koristellen. Mutta siihen aikaan hylkäävyyteni oli itsellenikin ongelma, jota sittemmin olen työstänyt vuosikymmeniä aika hitaasti. Toivon, että te ette haaskaa omaa elämäänne turhan ehdottomaan oikeassaolemiseen. Vaikka se onkin muotia, kunhan se esitetään herkkyytenä. Negatiivisten tunteiden kanssa pitää myös osata toimia, omien ja toisten, muuten kuin naamioimalla ne ylemmyydeksi. Ymmärrän, että suoraviivainen esitystapani ärsyttää etenkin jos saarnaan hienotunteisuutta oman näkökulman esittelyssä ystävälle, mutta yritän esittää asiani tiiviisti. Keskustelupalstalla on eri hyveet kuin haavoittuneessa ystävyydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

, mutta yritän esittää asiani tiiviisti.

Puolen sivun mittainen jaarittelu on kyllä kaukana tiiviistä esittämistavasta. Varsinkaan, kun siinä ei vastata ollenkaan esitettyyn kysymykseen. 

Varmaan voi johtua monestakin syystä, jos vaan kokenut teidän kasvaneen erilleen. Tai sit toinen saanut lapsen ja toinen on sinkku. Riittääkö hänen aikansa? Onko tapahtunut muutto muuhun kaupunkiin? Toki voinut loukkaantua myös jostain? Jotkut eivät kestä jos kaverilla menee liian hyvin tai liian huonosti yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko osassa kommenteja tarkoitus viitata tai vihjata, että yksipuolisen ystävyyssuhteen päättäjän mielenterveydessä täytyisi olla jotain tasapainotonta?

Aika usein narsismia. Mutta sehän on vain persoonallisuusproblematiikkaa.

Ai nykyisin on narsismia pitää huolta omasta jaksamisestaan ja poistaa energiasyöpöt tai muuten toksiset ihmiset elämästään? Tämä selvä. 

Aika usein se on, vaikkei tietenkään aina. Mutta koko tämä tapa puhua energiasyöpöistä ja toksisista ihmisistä on hyvin uusi, ja siihen usein turvautuu nimenomaan krooninen oikeassaolija. 

Tämä ystävä oli siis ystäväni vuosikymmenten ajan. Tähän ihmissuhteeseen on mahtunut tosi paljon erilaisia vaiheita, välillä oltu enemmän tekemisissä ja välillä vähemmän. Ollaan toistemme lasten kummeja ja hän on irrottanut itsensä myös lapseni eli kummipoikansa elämästä. Olen yhdistänyt ajallisesti tämän irtisanoutumisen ystävyydestämme alkaneen korona-aikana, jolloin alkoi viesteihin vastaaminen vähetä, kyläilyt puolin ja toisin loppua erilaisten kiireiden takia, soitot harventua. Lopulta ei enää mitään, ei vastauksia kysymyksiin ja loppuviimein poistot eri somekanavilta. Tämä välien katkaisu siis tehty pidemmällä ajanjaksolla, ei yhdessä yössä. Tällä ystävällä oli tuohon aikaan hankala parisuhde menossa ja ajattelin, että sen hankaluudet osittain näkyivät myös meidän ystävyydessämme. Mutta kiitos näkökulmista, sain uutta ajateltavaa. Ei tosiaan ole mitään yhtä konstia päästä asiasta yli. On vain jatkettava elämää ilman häntä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko osassa kommenteja tarkoitus viitata tai vihjata, että yksipuolisen ystävyyssuhteen päättäjän mielenterveydessä täytyisi olla jotain tasapainotonta?

Aika usein narsismia. Mutta sehän on vain persoonallisuusproblematiikkaa.

Ai nykyisin on narsismia pitää huolta omasta jaksamisestaan ja poistaa energiasyöpöt tai muuten toksiset ihmiset elämästään? Tämä selvä. 

Aika usein se on, vaikkei tietenkään aina. Mutta koko tämä tapa puhua energiasyöpöistä ja toksisista ihmisistä on hyvin uusi, ja siihen usein turvautuu nimenomaan krooninen oikeassaolija. 

No ei se kyllä ole mitenkään uusi asia. Eikä se, että joku ihminen on toksinen, tarkoita, että vastapuoli on narsisti. 

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

, mutta yritän esittää asiani tiiviisti.

Puolen sivun mittainen jaarittelu on kyllä kaukana tiiviistä esittämistavasta. Varsinkaan, kun siinä ei vastata ollenkaan esitettyyn kysymykseen. 

Jos tarkoitus on vain pyöritellä silmiä, se toki onnistuu puolellatoista rivilläkin. Väitän vastanneeni. Ihminen suhtautuu paljon paremmin toisen näkökulmaan aistiessaan, että sen esittäjä on huolissaan, loukkaako se. Jos olisin kieltänyt kertomasta tunteista, eihän silloin olisi hienotunteisuuteen tarvettakaan. Mutta jos ns. ystävä vain paiskaa kissan silmille oikeudentuntonsa motivoimana, niin eihän hän silloin ole ystävä ollenkaan, vaan kaunainen raukka, jonka omat ongelmat vaatisivat häneltä enemmän huomiota kuin ystävän viat.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että moni täällä haluaa vain kertoa siitä, kun on itse katkaissut välinsä johonkin ja olettaa, että sama syy myös aloittajan tapauksessa.

No onhan näiden kokeneiden varmaan hyvä vähän tietää mahdollisia syitä tällaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Reilu parikymppisenä mulla oli bestis. Liki 10v. Reissattiin kotimaassa ja ulkomailla. Käytiin toistemme vanhemmilla, sisaruksilla kylässä yms. Miehiä tuli ja meni, mutta ystävyys säilyi... kunnes:

Hän oli ollut ulkomailla silloisen miesystävänsä kanssa (en koskaan tavannut). Palattuaan reissusta en saanut häneen yhteyttä, äitinsä kanssa puhuin puhelimessa, että tiesin kunnossa olevan. Aikani yritin tuloksetta tavoitella. Turhaan.

Vuosikausien jälkeen tapasimme sattumalta. Silloinen mies oli vaatinut valitsemaan hänet tai entiset ystävät!!!

En kyennyt juttelemaan, antamaan anteeksi. Miksi ei voinut sanoa syytä heti silloin!!!

Miksi alapeukut???

Olin tosi rikki, ja mietin olenko tehnyt jotain väärin...

Itse en ole lukenut kaikkia kommentteja, mutta, jos olisi lukenut tuon kommentin...

Ystäväsi mies vaati ystävääsi valitsemaan. Myöhemmin ystävä olisi jutellut, mutta jätetty ei kyennyt. Jätetty ei kyennyt antamaan anteeksi. ---> Elämässä tapahtuu kaikenlaista. Jätetty ystävä oli myöhemmin ilkeä ystävän tekemän valinnan vuoksi. Jätetty ystävä ei kyennyt antamaan anteeksi tilanteesta, jossa hänellä ei ole mitään anteeksiannettavaa. Epäilen ettei syytä voinut kertoa sen vuoksi, että syy on jälkikäteen keksitty vierittää miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ystävä oli siis ystäväni vuosikymmenten ajan. Tähän ihmissuhteeseen on mahtunut tosi paljon erilaisia vaiheita, välillä oltu enemmän tekemisissä ja välillä vähemmän. Ollaan toistemme lasten kummeja ja hän on irrottanut itsensä myös lapseni eli kummipoikansa elämästä. Olen yhdistänyt ajallisesti tämän irtisanoutumisen ystävyydestämme alkaneen korona-aikana, jolloin alkoi viesteihin vastaaminen vähetä, kyläilyt puolin ja toisin loppua erilaisten kiireiden takia, soitot harventua. Lopulta ei enää mitään, ei vastauksia kysymyksiin ja loppuviimein poistot eri somekanavilta. Tämä välien katkaisu siis tehty pidemmällä ajanjaksolla, ei yhdessä yössä. Tällä ystävällä oli tuohon aikaan hankala parisuhde menossa ja ajattelin, että sen hankaluudet osittain näkyivät myös meidän ystävyydessämme. Mutta kiitos näkökulmista, sain uutta ajateltavaa. Ei tosiaan ole mitään yhtä konstia päästä asiasta yli. On vain jatkettava elämää ilman häntä.

Ap

Hankala parisuhde vai henkisesti väkivaltainen parisuhde?

Äitini haksahti henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen, johon kuului eristäminen. Yhteydenpito ystäviin, perheenjäseniin ja meihin lapsiin loppui hissukseen miehen painostuksesta. Kun äiti sai järkeä päähänsä ja itsensä irti suhteesta, sen jälkeen ei ollut enää mitään ongelmia äidillä pitää yhteyttä kehenkään.

Toivottavasti ei kuitenkaan mitään tällaista totaali-irtoutumista tästä syystä, vaan esimerkiksi siitä, että elämä on niin raskasta ja kuormittavaa, ettei koe voivansa antaa kenellekään mitään enää.

Vierailija kirjoitti:

Ootko kenties feministi persuvihaaja.  Kaikkia ei kiinnosta sun Mielenterveys ongelmat.

Persut on pelkkää saastaa, jos ystävä osoittautuu persusaastaksi, juokse. Persut on hulluja ja rumia, ne kaikki pitäisi ta p. Paa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko osassa kommenteja tarkoitus viitata tai vihjata, että yksipuolisen ystävyyssuhteen päättäjän mielenterveydessä täytyisi olla jotain tasapainotonta?

Aika usein narsismia. Mutta sehän on vain persoonallisuusproblematiikkaa.

Ai nykyisin on narsismia pitää huolta omasta jaksamisestaan ja poistaa energiasyöpöt tai muuten toksiset ihmiset elämästään? Tämä selvä. 

Aika usein se on, vaikkei tietenkään aina. Mutta koko tämä tapa puhua energiasyöpöistä ja toksisista ihmisistä on hyvin uusi, ja siihen usein turvautuu nimenomaan krooninen oikeassaolija. 

No ei se kyllä ole mitenkään uusi asia. Eikä se, että joku ihminen on toksinen, tarkoita, että vastapuoli on narsisti. 

Aha. Joskus se vain ei ole niin selvää, kuka se toksinen on. Yleensä meillä kaikilla on joitain vikojakin, eikä herkän hellämielisyyden esittäminen estä ihmistä olemasta ilkeä ja itsekeskeinen. Toksisen hokeminen on niin helppo keino asettautua toisen yläpuolelle, ettei tosikaan. Jospa kerrankin näkisi pohdintaa, jossa ihminen ensin miettii omaa osuuttaan asioihin ja sitten vasta tarttuu t-sanaan.

Luulen että olet väärässä. Miksi ystäväni ei kertonut m i t ä ä n syytä eroomme? Olisin ymmärtänyt kyllä. Turha tulla vuosikausien jälkeen selittelemään...

Vierailija kirjoitti:

Luulen että olet väärässä. Miksi ystäväni ei kertonut m i t ä ä n syytä eroomme? Olisin ymmärtänyt kyllä. Turha tulla vuosikausien jälkeen selittelemään...

Tämä oli siis viesti 394:lle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko osassa kommenteja tarkoitus viitata tai vihjata, että yksipuolisen ystävyyssuhteen päättäjän mielenterveydessä täytyisi olla jotain tasapainotonta?

Aika usein narsismia. Mutta sehän on vain persoonallisuusproblematiikkaa.

Ai nykyisin on narsismia pitää huolta omasta jaksamisestaan ja poistaa energiasyöpöt tai muuten toksiset ihmiset elämästään? Tämä selvä. 

Aika usein se on, vaikkei tietenkään aina. Mutta koko tämä tapa puhua energiasyöpöistä ja toksisista ihmisistä on hyvin uusi, ja siihen usein turvautuu nimenomaan krooninen oikeassaolija. 

No ei se kyllä ole mitenkään uusi asia. Eikä se, että joku ihminen on toksinen, tarkoita, että vastapuoli on narsisti. 

Aha. Joskus se vain ei ole niin selvää, kuka se toksinen on. Yleensä meillä kaikilla on joitain vikojakin, eikä herkän hellämielisyyden esittäminen estä ihmistä olemasta ilkeä ja itsekeskeinen. Toksisen hokeminen on niin helppo keino asettautua toisen yläpuolelle, ettei tosikaan. Jospa kerrankin näkisi pohdintaa, jossa ihminen ensin miettii omaa osuuttaan asioihin ja sitten vasta tarttuu t-sanaan.

Asia on hyvinkin selvä. Jos minä koen jonkun ihminen toksiseksi minulle, hän on silloin toksinen minulle. Sama pätee jokaisen kohdalla. Jokainen saa itse määritellä, millaisia ihmisiä pitää toksisena. Samoin kuin jokainen saa itse valita, millaisia ihmisiä haluaa elämäänsä ja millaiset pistää poistoon. Meillä on kaikilla vain tämä yksi elämä ja sitä on turha tuhlata ihmissuhteisiin, joista ei itse saa mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

, mutta yritän esittää asiani tiiviisti.

Puolen sivun mittainen jaarittelu on kyllä kaukana tiiviistä esittämistavasta. Varsinkaan, kun siinä ei vastata ollenkaan esitettyyn kysymykseen. 

Kyllä se on tiiviisti esitetty, jos aiheesta voisi kirjasarjan kirjoittaa.

Ei muuten ollut oma kommenttini. Oman näkemyksen mukaan ystävyys ei synny, eikä pääty, yllättäen vaan pikku hiljaa ajan kanssa, joten tapahtumia ei tarvitse vastentahtoisesti jälkipuida.