Ope kysyy: Jos teinisi tekee koulussa jotain törkää, saako hänelle suuttua?

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti saa. Rajattomuus on nykylasten kasvatuksessa ihan oikea ongelma. Vanhemmat vain myötäilevät ja antavat lapsilleen periksi, kun eivät kestä yhtään lapsen mielipahaa ja itkua. Ammattilaistenkin on liian helppoa lähteä samaan meininkiin mukaan, jotta ei pahoittaisi lapsen ja myös hänen vanhempiensa mieltä. Se rajojen laitto on paljon helpompaa aloittaa tavallisissa ja turvallisissa arjen tilanteissa kotona ja koulussa, kun sitten vaikka lapsen jouduttua ongelmaisiin piireihin ja rikolliselle polulle.

Miten kukaan edes oppisi oikeita tunnetaitoja, jos ei häneen kohdisteta koskaan aitoja tunteita? Ihan sairas ajatus. EI tietenkään saa olla asiaton, mutta kyllä saa tiuskahtaa, kieltää ehdottomasti hölmöilyt ja jutella asiasta tiukkaan sävyyn niin oppilaalle kuin vanhemmillekin. Siksi myös vanhemmille, koska hölmöilyn taustalla on kokemukseni mukaan lähes aina rajaton kasvatus. Vakavimmissa tapauksissa (kuten vaikka ap:n kuvaama luokkakaverin roikottaminen) myös lastensuojeluilmoitus on paikallaan.

T. Myöskin ope

Eiväthän asiantuntijatkaan suosittele sitä tiukkuutta, vaan tiukkuuden tilalle on otettu nämä "tunnetaidot" ja tietysti lastensuojeluilmoitukset joista on tullut kasvatuksen yleistyökalu.

Todellakin puutun tiukasti asiaan! Perseilijät saavat kuulla kunniansa eikä kukaan ole jälkeen päin tullut lankoja pitkin.

Opena 28 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin ne koulun ongelmat eivät ratkea, että opettajat pesevät kätensä kaikesta ns. ylimääräisestä. Nuorten kanssa työskentely on hyvin kokonaisvaltaista puuhaa. Apua on kyllä useimmiten tarjolla, kunhan sen piiriin ohjataan. Nuoret kaipaavat välittäviä aikuisia.

Juurihan kouluihin on alettu palkata "välittäviä aikuisia" joiden tittelinä taitaa olla kasvatusohjaaja. Tässä on vaan se vika, että ongelmaoppilas ei suinkaan korjaa käytöstään sillä, että joku tulee ja sanoo empaattisesti "voi voi". Tarvittaisiin kurinpitäjiä joilla olisi kurinpitoon myös asianmukaiset valtuudet. Nämä kasvatusohjaajat eivät saa kuria pitää, koska nykyisin katsotaan kurin vaarantavan luottamussuhteen oppilaan ja aikuisen välillä.

Suht yksinkertaisista asioista saadaan ihmeen vaikeita. Koirakin osaa vaistoilla hoitaa homman.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti saa. Rajattomuus on nykylasten kasvatuksessa ihan oikea ongelma. Vanhemmat vain myötäilevät ja antavat lapsilleen periksi, kun eivät kestä yhtään lapsen mielipahaa ja itkua. Ammattilaistenkin on liian helppoa lähteä samaan meininkiin mukaan, jotta ei pahoittaisi lapsen ja myös hänen vanhempiensa mieltä. Se rajojen laitto on paljon helpompaa aloittaa tavallisissa ja turvallisissa arjen tilanteissa kotona ja koulussa, kun sitten vaikka lapsen jouduttua ongelmaisiin piireihin ja rikolliselle polulle.

Miten kukaan edes oppisi oikeita tunnetaitoja, jos ei häneen kohdisteta koskaan aitoja tunteita? Ihan sairas ajatus. EI tietenkään saa olla asiaton, mutta kyllä saa tiuskahtaa, kieltää ehdottomasti hölmöilyt ja jutella asiasta tiukkaan sävyyn niin oppilaalle kuin vanhemmillekin. Siksi myös vanhemmille, koska hölmöilyn taustalla on kokemukseni mukaan lähes aina rajaton kasvatus. Vakavimmissa tapauksissa (kuten vaikka ap:n kuvaama luokkakaverin roikottaminen) myös lastensuojeluilmoitus on paikallaan.

T. Myöskin ope

Tähän täytyy kyllä vastata, että meillä on kyllä säännöt, rutiinit ja rajat sekä rakkauden osoitukset, mutta lapsi ei silti tahdo pysyä aina aisoissa.

Toki meidän perheessä on ollut eräänlainen tragedia lapsen ollessa pienempi. Eli voi vaikuttaa edelleen lapsen käytökseen. Aina ei kannata kuitenkaan luoda käsitystä siitä miten perheessä eletään sillä ne omat mielikuvat ja käsitykset eivät aina ole totta. Pitäisi tosiaan nähdä mitä perheessä oikeasti tapahtuu ennen kuin tuomitsee.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin puutun tiukasti asiaan! Perseilijät saavat kuulla kunniansa eikä kukaan ole jälkeen päin tullut lankoja pitkin.

Opena 28 vuotta

Tiedoksi, että ei enää tulla lankoja pitkin vaan tullaan Wilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Tähän täytyy kyllä vastata, että meillä on kyllä säännöt, rutiinit ja rajat sekä rakkauden osoitukset, mutta lapsi ei silti tahdo pysyä aina aisoissa.

Pelkkä raja ei riitä, koska rajasta voi astua yli jos haluaa. Rajan lisäksi tarvitaan myös kuri eli rajavalvonta rangaistuksineen.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti saa. Rajattomuus on nykylasten kasvatuksessa ihan oikea ongelma. Vanhemmat vain myötäilevät ja antavat lapsilleen periksi, kun eivät kestä yhtään lapsen mielipahaa ja itkua. Ammattilaistenkin on liian helppoa lähteä samaan meininkiin mukaan, jotta ei pahoittaisi lapsen ja myös hänen vanhempiensa mieltä. Se rajojen laitto on paljon helpompaa aloittaa tavallisissa ja turvallisissa arjen tilanteissa kotona ja koulussa, kun sitten vaikka lapsen jouduttua ongelmaisiin piireihin ja rikolliselle polulle.

Miten kukaan edes oppisi oikeita tunnetaitoja, jos ei häneen kohdisteta koskaan aitoja tunteita? Ihan sairas ajatus. EI tietenkään saa olla asiaton, mutta kyllä saa tiuskahtaa, kieltää ehdottomasti hölmöilyt ja jutella asiasta tiukkaan sävyyn niin oppilaalle kuin vanhemmillekin. Siksi myös vanhemmille, koska hölmöilyn taustalla on kokemukseni mukaan lähes aina rajaton kasvatus. Vakavimmissa tapauksissa (kuten vaikka ap:n kuvaama luokkakaverin roikottaminen) myös lastensuojeluilmoitus on paikallaan.

T. Myöskin ope

Sama ope vielä jatkaa. Lasten kehitykseen kuuluu se, että monet ovat pitkään tavattoman itsekeskeisiä. Teinienkin kehitystaso on vielä sellainen, että usein empatia toimii noin joka toinen päivä.

Itse oman kokemukseni pohjalta uskon, että lapsi oppii ottamaan muut huomioon, koska he saavat tekemisiinsä aidon tunnereaktion ja palautteen. Jos lapsi vaikka lyö kaveriaan, tämä kaveri alkaa itkeä (suru ja pelästyminen = aito tunne) ja aikuinen suutahtaa sekä kieltää tiukkaan sävyyn lyömisen (suuttumus = aito tunne), niin hän oppii, että muut reagoivat siihen, mitä hän tekee. Tällaisissa tilanteissa lapset oppivat myös että ikävillä teoilla on seuraksensa ja että toisille tulee aidosti paha mieli tuollaisesta käytöksestä.

Näitä tärkeitä taitoja ei opita myötäilemällä, hymistelemällä ja pelkästään lapsen tunteita sanoittamalla ("Sinulla taisi olla paha mieli, kun oli kaverin vuoro pelata tabletilla ja siksi löit"). Toki tunteiden sanoitusta on myös tärkeää tehdä jälkikäteen, mutta aivan yhtä tärkeää on se, että lapsi saa tuon aidon tunnepalautteen tekemisiinsä. Jos se jää välistä, niin olen sitä mieltä, että se on kovasti haitaksi lapsen kehitykselle.

Mielestäni lapseni opettaja nimenomaan ei suutu/reagoi tarpeeksi jos lapseni töppäilee. Hän on toki erityislapsi ja pahasti kehityksestä jäljessä, mutta kyllä hänelle silti opetetaan, ettei toisia kiusata/tuupita jne. Kotona puututaan heti, jos kiusaa pienempää sisarustaan, vie lelut kädestä, tönäisee, rikkoo leikit jne. 

Koulussa oli ollut jotain pientä toisten kiusaamista, en oikein tiedä mitä kun opettajaa ei saa kiinni tarkentamaan asiaa. Epäilen itse, että toisten leikkien rikkomista tai härnäämistä, se on useimmiten meillä kotona. Vielä ei ole toistunut, kun kotona tuli sitten rangaistus, lapselle selitettiin juurtajaksain asia, ihan täyttä varmuutta ei ole, ymmärsikö mitä selitettiin, mutta ei ole enää toistunut muiden kiusaaminen koulussa. Mutta vaikka hän onkin erityislapsi, en voi antaa hänen kiusata ja terrorisoida muita lapsia.

Itse olen myös ollut koulukiusattu, joten kun kuulin tuosta, olin aivan raivoissani, vaikka onkin vain ollut luultavasti härnäämistä. Ensimmäinen ajatus mikä minulle tuli kun tuosta kuulin, oli että minä en kyllä mitään koulukiusaajap*rkelettä hyysää kotonani.

Vierailija kirjoitti:

Se että opettaja nosti luokkamme häirikköoppilaan kurkusta seinää pitkin niin ylös että jalat potki tyhjää, oli ehkä hieman tarpeeton suuttuminen.

Mutta toisaalta sen jälkeen Tero oli kyllä ihan rauhassa tunneilla.

Pieni pelko siitä että ope voi suuttua pitää luokassa työrauhan.

Meillä myös aikanaan lähti rettelöitsijä tukasta ballerinan elkein reksin matkaan, kun ei muuten rauhoittunut. Muut antoivat ablodit.

Ei ollut ongelmia enää tuon jälkeen ja reksiä kunnioitettiin entistä enemmän.

Saisi,jos tekisi tuollaista, mutta teinilleni suututtiin lähes päivittäin siitä että hän ei ole samanlainen kuin muut. Siksi vastaan että ei saa suuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin ne koulun ongelmat eivät ratkea, että opettajat pesevät kätensä kaikesta ns. ylimääräisestä. Nuorten kanssa työskentely on hyvin kokonaisvaltaista puuhaa. Apua on kyllä useimmiten tarjolla, kunhan sen piiriin ohjataan. Nuoret kaipaavat välittäviä aikuisia.

Juurihan kouluihin on alettu palkata "välittäviä aikuisia" joiden tittelinä taitaa olla kasvatusohjaaja. Tässä on vaan se vika, että ongelmaoppilas ei suinkaan korjaa käytöstään sillä, että joku tulee ja sanoo empaattisesti "voi voi". Tarvittaisiin kurinpitäjiä joilla olisi kurinpitoon myös asianmukaiset valtuudet. Nämä kasvatusohjaajat eivät saa kuria pitää, koska nykyisin katsotaan kurin vaarantavan luottamussuhteen oppilaan ja aikuisen välillä.

Hienosti aliarvioit toista ammattiryhmää ja päätät, ettei hänestä ole mitään hyötyä koulun arjessa. Eikö jokainen aikuinen lisää kouluympäristöön ole plussaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti saa. Rajattomuus on nykylasten kasvatuksessa ihan oikea ongelma. Vanhemmat vain myötäilevät ja antavat lapsilleen periksi, kun eivät kestä yhtään lapsen mielipahaa ja itkua. Ammattilaistenkin on liian helppoa lähteä samaan meininkiin mukaan, jotta ei pahoittaisi lapsen ja myös hänen vanhempiensa mieltä. Se rajojen laitto on paljon helpompaa aloittaa tavallisissa ja turvallisissa arjen tilanteissa kotona ja koulussa, kun sitten vaikka lapsen jouduttua ongelmaisiin piireihin ja rikolliselle polulle.

Miten kukaan edes oppisi oikeita tunnetaitoja, jos ei häneen kohdisteta koskaan aitoja tunteita? Ihan sairas ajatus. EI tietenkään saa olla asiaton, mutta kyllä saa tiuskahtaa, kieltää ehdottomasti hölmöilyt ja jutella asiasta tiukkaan sävyyn niin oppilaalle kuin vanhemmillekin. Siksi myös vanhemmille, koska hölmöilyn taustalla on kokemukseni mukaan lähes aina rajaton kasvatus. Vakavimmissa tapauksissa (kuten vaikka ap:n kuvaama luokkakaverin roikottaminen) myös lastensuojeluilmoitus on paikallaan.

T. Myöskin ope

Eiväthän asiantuntijatkaan suosittele sitä tiukkuutta, vaan tiukkuuden tilalle on otettu nämä "tunnetaidot" ja tietysti lastensuojeluilmoitukset joista on tullut kasvatuksen yleistyökalu.

Ja jokainenhan meistä tietää, että asiantuntijat ovat aina oikeassa niin kauan, ennenkuin vaivihkaa vaihdetaan asiantuntijoita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin ne koulun ongelmat eivät ratkea, että opettajat pesevät kätensä kaikesta ns. ylimääräisestä. Nuorten kanssa työskentely on hyvin kokonaisvaltaista puuhaa. Apua on kyllä useimmiten tarjolla, kunhan sen piiriin ohjataan. Nuoret kaipaavat välittäviä aikuisia.

Juurihan kouluihin on alettu palkata "välittäviä aikuisia" joiden tittelinä taitaa olla kasvatusohjaaja. Tässä on vaan se vika, että ongelmaoppilas ei suinkaan korjaa käytöstään sillä, että joku tulee ja sanoo empaattisesti "voi voi". Tarvittaisiin kurinpitäjiä joilla olisi kurinpitoon myös asianmukaiset valtuudet. Nämä kasvatusohjaajat eivät saa kuria pitää, koska nykyisin katsotaan kurin vaarantavan luottamussuhteen oppilaan ja aikuisen välillä.

Hienosti aliarvioit toista ammattiryhmää ja päätät, ettei hänestä ole mitään hyötyä koulun arjessa. Eikö jokainen aikuinen lisää kouluympäristöön ole plussaa?

Toki voitaisiin myös palkata kouluihin siivoojia joiden tehtävä olisi hammasharjalla puhdistaa lattioita. Sillä olisivathan hekin plussaa kouluympäristölle. Useimmilla ihmisillä tulisi kuitenkin tässä tapauksessa mieleen, että eikö niille siivoojille kuitenkin kannattaisi antaa kunnon työkalut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin ne koulun ongelmat eivät ratkea, että opettajat pesevät kätensä kaikesta ns. ylimääräisestä. Nuorten kanssa työskentely on hyvin kokonaisvaltaista puuhaa. Apua on kyllä useimmiten tarjolla, kunhan sen piiriin ohjataan. Nuoret kaipaavat välittäviä aikuisia.

Juurihan kouluihin on alettu palkata "välittäviä aikuisia" joiden tittelinä taitaa olla kasvatusohjaaja. Tässä on vaan se vika, että ongelmaoppilas ei suinkaan korjaa käytöstään sillä, että joku tulee ja sanoo empaattisesti "voi voi". Tarvittaisiin kurinpitäjiä joilla olisi kurinpitoon myös asianmukaiset valtuudet. Nämä kasvatusohjaajat eivät saa kuria pitää, koska nykyisin katsotaan kurin vaarantavan luottamussuhteen oppilaan ja aikuisen välillä.

Hienosti aliarvioit toista ammattiryhmää ja päätät, ettei hänestä ole mitään hyötyä koulun arjessa. Eikö jokainen aikuinen lisää kouluympäristöön ole plussaa?

Toki voitaisiin myös palkata kouluihin siivoojia joiden tehtävä olisi hammasharjalla puhdistaa lattioita. Sillä olisivathan hekin plussaa kouluympäristölle. Useimmilla ihmisillä tulisi kuitenkin tässä tapauksessa mieleen, että eikö niille siivoojille kuitenkin kannattaisi antaa kunnon työkalut?

No teillä opettajilla on ne työkalut, niin hoitakaa sitten hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa suuttua. Opettajan tulee ammattilaisena kyetä pitämään tunteensa hallinnassa. Eihän poliisikaan suutu ihmisille. En minäkään suutu vittumaisille asiakkaille.

Juuri näin. Hassu kysymys, että pitöisi olla oikeus suuttua.

Ongelmat pitää tietysti käsitellä, mutta näköjään joidenkin mielestä suuttuminen on oikea tapa aikuiselle ja virkamiehelle käsitellä asioita, huh huh.

Saanko minäkin virkamiehenä suuttua asiakkailleni, koska aihettahan on useinkin? Ja esimiehenä saan varmasti suuttua alaisilleni, syytähän kyllä usein on?

Opettajan tehtävänä on opetuksen ohella kasvattaa lasta. Se ei taas ole tehtäväsi, kun kohtaat työssäsi aikuisia. Siksi joissain tilanteissa, hallittu suuttumisen tunteiden näyttäminen on tarpeellista, että lapsi tajuaa ylittäneensä rajan. Tämä vaatii kuitenkin opettajalta lapsen tuntemista ja omien tunteiden hallintaa. Jos vaikka isompi oppilas potkii pienempää, niin kyllä siinä on aikuisenkin tunne nousee pintaan. Erikoinen vaatimus, että joka tilanteessa tärkeintä olisi vain se, että aikuinen ei näytä tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa suuttua. Opettajan tulee ammattilaisena kyetä pitämään tunteensa hallinnassa. Eihän poliisikaan suutu ihmisille. En minäkään suutu vittumaisille asiakkaille.

Opettajan työtä ei todellakaan voi verrata poliisityöhön tai asiakkaan palveluun.

Olen aineenopettaja ja teen työtä oppilaiden kanssa kolme vuotta lähes päivittäin. Luen heidän tekstejään, kuuntelen heidän ajatuksiaan. Opin tuntemaan monet heistä. Saatan itkeä surevan kanssa. Kannan huolta. Iloitsen heidän onnistumisistaan. Nauramme yhdessä. Näen heidän kasvavan pikku tiitiäisistä melkein jo nuoreksi aikuiseksi. Me muodostamme ihan ihmissuhteita.

Kun meidän oma oppilaamme tekee jotain ihan törkeää, me ilmaisemme hallittua suuttumusta ja pettymystä. Sitä oppilas meiltä odottaa. Hän odottaa, että hänellä jä hänen tekemisillään on meille jotain väliä. Hän ei halua olla virkamiestoiminnan kohteena vaan kokea välittämistä.

Tietenkin opettajalla on ammattiroolinsa suojanaan. Mutta työmme on kuitenkin taiteilla siinä roolin ja persoonamme rajamailla. Vanhemmatkin varmaan toivovat lapsensa kohtaavan aitoja ihmisiä siellä koulussa. Sen kaiken kivan ja tykkäämisen toinen puoli on oikea harmistus ja pettymys. Ei voi olla toista ilman toista.

Opettajan työtä on myös pystyä nopeasti unohtamaan menneet. Lasten kanssa jokainen uusi päivä ja oppitunti alkaa puhtaalta pöydältä, kun tötöilyt on selvitetty.

Koulun tilojen tahallinen sotkeminen ja toiseen oppilaaseen käsiksi käyminen? Puhummeko siis ilkivallasta ja pahoinpitelystä?

Koulumaailma voisi jo viimein ymmärtää ettei se ole mikään erillinen saareke vaan siellä pätee samat lait kuin muualla ja sielläkin rikos on rikos. Ei mikään soo soo-tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Miten rajaisitte normaalin suuttumisen. Saako esimerkiksi ääntä korottaa, jos teinin tapaa itse teossa?

20 vuotta lasutyötä tehneenä sanon, että kyllä. Vanhempi saa korottaa ääntään ja näyttää lapselle, että on suuttunut lapsen teosta. Vanhempi voi kertoa lapselle, että hän on vihainen ja pettynyt ja mikä lapsen toiminnassa sen aiheutti. Lapsen kanssa pitää puhua myös siitä miksi toiminta oli väärin ja pohtia lapsen kanssa sitä miten seuraavan kerran tilanteessa olisi hyvä toimia.

Miten lapsi oppii tunteita ja niiden hallintaa, jos vanhemmat eivät toimi mallina. Äänen korottaminen ei ole lapselle pahaksi. Ne sanat, joita lapselle puhutaan on merkityksellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän täytyy kyllä vastata, että meillä on kyllä säännöt, rutiinit ja rajat sekä rakkauden osoitukset, mutta lapsi ei silti tahdo pysyä aina aisoissa.

Pelkkä raja ei riitä, koska rajasta voi astua yli jos haluaa. Rajan lisäksi tarvitaan myös kuri eli rajavalvonta rangaistuksineen.

Kyllä meillä on myös kuria, mutta myös rakkautta osoitetaan päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten rajaisitte normaalin suuttumisen. Saako esimerkiksi ääntä korottaa, jos teinin tapaa itse teossa?

20 vuotta lasutyötä tehneenä sanon, että kyllä. Vanhempi saa korottaa ääntään ja näyttää lapselle, että on suuttunut lapsen teosta. Vanhempi voi kertoa lapselle, että hän on vihainen ja pettynyt ja mikä lapsen toiminnassa sen aiheutti. Lapsen kanssa pitää puhua myös siitä miksi toiminta oli väärin ja pohtia lapsen kanssa sitä miten seuraavan kerran tilanteessa olisi hyvä toimia.

Miten lapsi oppii tunteita ja niiden hallintaa, jos vanhemmat eivät toimi mallina. Äänen korottaminen ei ole lapselle pahaksi. Ne sanat, joita lapselle puhutaan on merkityksellisiä.

Onko kaikilla hyvinvointialueilla tuo sama linjaus?