Ope kysyy: Jos teinisi tekee koulussa jotain törkää, saako hänelle suuttua?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin täynnä näitä nykyteinejä. Kaverin lapsi ei jaksa mennä kouluun, nyt kamala vouhotus hänen ympärillään ja pohditaan erilaisia keinoja miten hänet saataisiin kouluun. Sen sijaan että ärähdetään että kouluun nyt prkl, ei siellä muutkaan halua käydä mut se nyt vaan on pakko. Kyseessä ei siis ole mikään koulukiusattu tapaus vaan ihan suosittu, tyttöjen ihailema poika.

Oma teinini on muutaman kerran perseillyt ja en todellakaan silloin silitä päätä vaan on saanut huudot ja sanktiot ja jos näin kävisi koulussa, ehdottomasti opettaja saisi suuttua. Opettajan pitää olla vähän pelottavakin auktoriteetti että homma toimii. Täällä meidän paikkakunnalla nuoriso on ottanut vallan ja paikkoja hajotetaan ja poltetaan ja tappelevat keskenään puukot heiluen. En ymmärrä missä näiden lasten vanhemmat ovat ja miksi antavat teiniensa pyöriä koko yön kaupungilla. Ihme menoa. Teini-ikä on kyllä kamala.

Yksi pojan entinen luokkakaveri lopetti koulussa käynnin, kun ei jaksanut kävellä kotoa aamuisin bussipysäkille. Ja pysäkiltä kouluun. Molemmissa päissä matkaa oli noin 500m. Jonkin aikaa tuon koulun lopettaneen mummo kuskasi kakaraa kouluun, mutta sitten ei jaksanut enää edes kyytiin herätä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää suuttua. Suuttuminen ei kuitenkaan tarkoita mitään pää punaisena huutamista eli malttinsa menettämistä niin kuin jotkut näyttävät ajattelevan.

Suuttumus on vahva tunnetila. Ylipäänsä tunnetila. Tunnetilan vallassa rationaalinen toiminta häiriintyy. Tulee sanottua asioita äkkipikaisesti, eikä tule välttämättä tunnistaneeksi, mikä olisi oikea toimintatapa. Esim että ensin selvitetään rauhallisesti eri osapuolilta, mitä oikeasti on tapahtunut, ja tilannetta arvioidaan rauhassa, ja sen jälkeen johtopäätökset selostetaan rauhallisesti osapuolille. Kunnioittavasti, perustellusti, mutta päättäväisesti.

Todellakin opettaja ei saa suuttumustilan vallassa toimia, vaan ensin on rauhoitettava omat tunteet.

Opettajan pitää olla esimerkillinen. Onko esimerkki se, että suuttumuksen vallassa ja pillastuneena on hyvä ryhtyä reagoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin täynnä näitä nykyteinejä. Kaverin lapsi ei jaksa mennä kouluun, nyt kamala vouhotus hänen ympärillään ja pohditaan erilaisia keinoja miten hänet saataisiin kouluun. Sen sijaan että ärähdetään että kouluun nyt prkl, ei siellä muutkaan halua käydä mut se nyt vaan on pakko. Kyseessä ei siis ole mikään koulukiusattu tapaus vaan ihan suosittu, tyttöjen ihailema poika.

Oma teinini on muutaman kerran perseillyt ja en todellakaan silloin silitä päätä vaan on saanut huudot ja sanktiot ja jos näin kävisi koulussa, ehdottomasti opettaja saisi suuttua. Opettajan pitää olla vähän pelottavakin auktoriteetti että homma toimii. Täällä meidän paikkakunnalla nuoriso on ottanut vallan ja paikkoja hajotetaan ja poltetaan ja tappelevat keskenään puukot heiluen. En ymmärrä missä näiden lasten vanhemmat ovat ja miksi antavat teiniensa pyöriä koko yön kaupungilla. Ihme menoa. Teini-ikä on kyllä kamala.

Yksi pojan entinen luokkakaveri lopetti koulussa käynnin, kun ei jaksanut kävellä kotoa aamuisin bussipysäkille. Ja pysäkiltä kouluun. Molemmissa päissä matkaa oli noin 500m. Jonkin aikaa tuon koulun lopettaneen mummo kuskasi kakaraa kouluun, mutta sitten ei jaksanut enää edes kyytiin herätä.

Eikä tuosta tule tuomiota vanhemmille, koska vanhemmilla ei de facto ole keinoja pakottaa lastaan kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Lukion aloittavissa perseilijöissä on käsittämättömän huonosti kasvatettuja nuoria. Nyt kun laki muuttui ja kaikkien on pakko olla koulussa 18-V asti.

V-u, p-le, s-na on ihan tavallisia sanoja nuorten kielenkäytössä oppitunnin suullisessa vastauksissa. Eikä opiskelu kiinnosta. Heistä pitäisi kuitenkin leipoa ylioppilaita ja korkeakouluihin menijöitä.

Eilen oppitunnillani ES-Jonne istui takapenkissä musta huppari päällä, huppu päässään, kun kysyin häneltä oppituntiin liittyvää asiaa, kävi ilmi että siellä oli napit korvissa ja musa soi. Ei siis ollut kuullut mitään oppitunnin asioista.

Kiehahdin ja kysyin, että onkohan lukio sinulle ihan oikea paikka?

Kiitos Li! Ja vasemmistoliitto.

Ja tätähuonoa käytöstäkö sitten parannetaan sillä, että opettaja tunnekuohun vallassa suuttuneena heille kilahtaa? Se on loputon tie, kierre on valmis, ja opettaja menettää oman auktoriteettinsa.

Tästä on hyvä videokin netissä, miten käy, kun opettajalle käy juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukion aloittavissa perseilijöissä on käsittämättömän huonosti kasvatettuja nuoria. Nyt kun laki muuttui ja kaikkien on pakko olla koulussa 18-V asti.

V-u, p-le, s-na on ihan tavallisia sanoja nuorten kielenkäytössä oppitunnin suullisessa vastauksissa. Eikä opiskelu kiinnosta. Heistä pitäisi kuitenkin leipoa ylioppilaita ja korkeakouluihin menijöitä.

Eilen oppitunnillani ES-Jonne istui takapenkissä musta huppari päällä, huppu päässään, kun kysyin häneltä oppituntiin liittyvää asiaa, kävi ilmi että siellä oli napit korvissa ja musa soi. Ei siis ollut kuullut mitään oppitunnin asioista.

Kiehahdin ja kysyin, että onkohan lukio sinulle ihan oikea paikka?

Kiitos Li! Ja vasemmistoliitto.

Ja tätähuonoa käytöstäkö sitten parannetaan sillä, että opettaja tunnekuohun vallassa suuttuneena heille kilahtaa? Se on loputon tie, kierre on valmis, ja opettaja menettää oman auktoriteettinsa.

Tästä on hyvä videokin netissä, miten käy, kun opettajalle käy juuri näin.

Entisajan opettajilla oli auktoriteetti juuri siitä syystä, että eivät olleet pehmoja ja suuttuivat tarvittaessa. Video-ongelmastakin päästään kieltämällä älylaitteiden hallussapito oppilailta.

Nuoren huonon käytöksen taustalla on aina joku hätä, huoli, harmi. Tarve huutaa, että näe minut. Opettajan tai kenen tahansa nuoren kanssa töitä tekevän on tottakai puutututtava huonoon käytökseen, mutta pää punaisena raivoaminen ei vie asiaa eteenpäin. Teko tuomitaan, ei lasta tai nuorta. Pyritään selvittämään, mikä on syy huonon käytöksen taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Nuoren huonon käytöksen taustalla on aina joku hätä, huoli, harmi. Tarve huutaa, että näe minut. Opettajan tai kenen tahansa nuoren kanssa töitä tekevän on tottakai puutututtava huonoon käytökseen, mutta pää punaisena raivoaminen ei vie asiaa eteenpäin. Teko tuomitaan, ei lasta tai nuorta. Pyritään selvittämään, mikä on syy huonon käytöksen taustalla.

Mitäs jos huono käytös on nioren mielestä mukavaa ja palkitsevaa? Kaikki sosiopaatit ova olleet joskus koululaisia.

Itse en ole vielä yhtään sosiopaattinuorta tavannut. Kerro sinä jos on kokemusta?

Ei opettajan pidä suuttua että huutaa oppilaille. Puhumalla asiat selviää. Wilmaan viestiä ja jos ei auta niin vanhemmat kouluun keskusteluun. 

Kotona kasvatetaan ja opettaja opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nuoren huonon käytöksen taustalla on aina joku hätä, huoli, harmi. Tarve huutaa, että näe minut. Opettajan tai kenen tahansa nuoren kanssa töitä tekevän on tottakai puutututtava huonoon käytökseen, mutta pää punaisena raivoaminen ei vie asiaa eteenpäin. Teko tuomitaan, ei lasta tai nuorta. Pyritään selvittämään, mikä on syy huonon käytöksen taustalla.

Tuo väärä ajattelumalli, että aina pitäisi löytää joku "oikeutettu juurisyy" käytökselle ja sitten puuttua siihen. Ei opettaja voi ryhtyä terapeutiksi eikä terapiasta useinkaan ole edes apua asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuoren huonon käytöksen taustalla on aina joku hätä, huoli, harmi. Tarve huutaa, että näe minut. Opettajan tai kenen tahansa nuoren kanssa töitä tekevän on tottakai puutututtava huonoon käytökseen, mutta pää punaisena raivoaminen ei vie asiaa eteenpäin. Teko tuomitaan, ei lasta tai nuorta. Pyritään selvittämään, mikä on syy huonon käytöksen taustalla.

Kyllä se kovasti vaan on rikollinen itse joka kalterien taakse päätyy.

Juuri näin ne koulun ongelmat eivät ratkea, että opettajat pesevät kätensä kaikesta ns. ylimääräisestä. Nuorten kanssa työskentely on hyvin kokonaisvaltaista puuhaa. Apua on kyllä useimmiten tarjolla, kunhan sen piiriin ohjataan. Nuoret kaipaavat välittäviä aikuisia.

Meillä on koululla ihan sovittu, että jos jollakulla keittää yli, muut tulevat apuun: Sulle on opehuoneessa puhelu, mä voin selvittää tän loppuun. Tilanteita ei ole aina pakko selvittää heti, kunhan ilmaisee, että on huomannut: En ehdi nyt, mutta tähän palataan vielä. Aikuisen pitää pystyä toimimaan aikuismaisesti ja antaa mallia asioiden selvittämisestä rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tämä koulun negatiivisten tunteiden välttely johtaa siihen, että työelämän haasteet muuttuvat liian koviksi? Jos vihainen pomo on ensimmäinen suuttunut henkilö elämässä, on nuori aika heikoilla.

Voi ja johtaakin. Näitä näkee työelämässä jo nyt ettei kestetä ihan normaalia työelämässä olevaa painetta ja esim. keskustelukulttuuria. Ero on siinä että koulussa on oppilas pakko pitää, mutta työnantajan ei ole pakko pitää työntekijää joka ei ole soveltuva työpaikan tarpeisiin.

Saa. Mites muuten lapsi nuori oppii, että teot satuttavat, loukkaavat ja tuntivat pahalta? Elämä on täynnä tunteita. Oletan tietysti, että opet, niin kuin ketkä tahansa aikuiset, eivät vedä tunteidensa näyttämistä överiksi.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin ne koulun ongelmat eivät ratkea, että opettajat pesevät kätensä kaikesta ns. ylimääräisestä. Nuorten kanssa työskentely on hyvin kokonaisvaltaista puuhaa. Apua on kyllä useimmiten tarjolla, kunhan sen piiriin ohjataan. Nuoret kaipaavat välittäviä aikuisia.

Juurihan kouluihin on alettu palkata "välittäviä aikuisia" joiden tittelinä taitaa olla kasvatusohjaaja. Tässä on vaan se vika, että ongelmaoppilas ei suinkaan korjaa käytöstään sillä, että joku tulee ja sanoo empaattisesti "voi voi". Tarvittaisiin kurinpitäjiä joilla olisi kurinpitoon myös asianmukaiset valtuudet. Nämä kasvatusohjaajat eivät saa kuria pitää, koska nykyisin katsotaan kurin vaarantavan luottamussuhteen oppilaan ja aikuisen välillä.

Ehdottomasti saa. Rajattomuus on nykylasten kasvatuksessa ihan oikea ongelma. Vanhemmat vain myötäilevät ja antavat lapsilleen periksi, kun eivät kestä yhtään lapsen mielipahaa ja itkua. Ammattilaistenkin on liian helppoa lähteä samaan meininkiin mukaan, jotta ei pahoittaisi lapsen ja myös hänen vanhempiensa mieltä. Se rajojen laitto on paljon helpompaa aloittaa tavallisissa ja turvallisissa arjen tilanteissa kotona ja koulussa, kun sitten vaikka lapsen jouduttua ongelmaisiin piireihin ja rikolliselle polulle.

Miten kukaan edes oppisi oikeita tunnetaitoja, jos ei häneen kohdisteta koskaan aitoja tunteita? Ihan sairas ajatus. EI tietenkään saa olla asiaton, mutta kyllä saa tiuskahtaa, kieltää ehdottomasti hölmöilyt ja jutella asiasta tiukkaan sävyyn niin oppilaalle kuin vanhemmillekin. Siksi myös vanhemmille, koska hölmöilyn taustalla on kokemukseni mukaan lähes aina rajaton kasvatus. Vakavimmissa tapauksissa (kuten vaikka ap:n kuvaama luokkakaverin roikottaminen) myös lastensuojeluilmoitus on paikallaan.

T. Myöskin ope

Kyllä saa. Asiallinen suuttuminen on paikallaan silloin kun teini törppöilee. Jos aikuisen suuttuminen menee yli, silloin teinit kääntää sen aikuista vastaan.

Ei aina tarvitse vain silitellä päästä.

T: kolmen teinin äiti

Saa todellakin ja tiukkakin saa olla. Meillä tällainen puhua pälpättävä paikoillaan pysymätön ekaluokkalainen. Yritetään parhaamme mukaan kasvattaa rajoilla ja rakkaudella, mutta sekään ei aina riitä. Koulussa saa kasvattaa toki myös.