Jos olisin tiennyt mihin tämä maa on menossa, en olisi hankkinut lapsia

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen hallitus nosti ruoan hinnan pilviin. Kallista se on kaikille muillekin. Myös niille, jotka eivät saa tukia mutta ovat pienituloisia.

Olen kaupassa töissä. Herkkuja myydään nyt enemmän kuin koskaan ennen. Se on vähän ristiriitaista tämän koko ajan jatkuvan ruuanhinnan valittamisen kanssa.

Voisiko tuohon vaikuttaa se, että kaupasta saa herkkuja halvemmalla kuin kahvilasta? Eli ihmiset ovat vähentäneet kahviloissa käyntejään ja siirtyneet herkuttelemaan kotona?

Ihan sama. Se on turhaa kitistä ruuanhinnasta siinä kohtaan kun ostat sitä lohturuokaa. Suomessa on muutekin yksi pandemia ylitse muiden, ylipaino. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen hallitus nosti ruoan hinnan pilviin. Kallista se on kaikille muillekin. Myös niille, jotka eivät saa tukia mutta ovat pienituloisia.

Olen kaupassa töissä. Herkkuja myydään nyt enemmän kuin koskaan ennen. Se on vähän ristiriitaista tämän koko ajan jatkuvan ruuanhinnan valittamisen kanssa.

Se tuo pientä lohtua aikana, jolloin ei  ole muita iloja, etenkin yksin asuville. Ei pääse lomalle, ei voi ostaa toivomaansa ruokaa, ei uskalla mennä lääkäriin (jos sinne jossainpäin maata pääsee) kun lääkkeet ovat kalliita, ei ole kauheasti tulevaisuudennäkymiä.

Monesti täällä kommenteissa näkee ihmisten luuloja, että sairastunut/työkyvytön saisi muka saman tien kuntoutusrahan tai eläkkeen.

Missä ihmeen todellisuudessa te elätte?

Kun mun puolison jalkaan tuli hermovaurio, kesti epävarmuus vuosia. Ensin vuosi sairaslomaa (pidempää ei saa, on pakko hakea määräaikaista eläkettä). Meidän terveydenhuoltokin on muuten aikamoisessa kriisissä - mitään KUNTOUTUSTA on turha heti odottaa, kun tutkimiseen ja diagnoosiinkin menee vuosi. Kuntoutus on kipulääkereseptin uusimista ilman, että ihminen edes tietää, kuka on hänen "oma" lääkäri. Tarvittavia lausuntoja on hidasta ja vaikeaa saada.

Sairasloman jälkeen määräaikainen eläke (eli kuntoutusraha) hylättiin. Katsottiin, että miehen pitää hakeutua työttömäksi ja ammatilliseen kuntoutukseen.

Tässä välissä muuten on jo pudonnut köyhyyteen, eli minimipäivärahoille.

Ammatillinen kuntoutus on yksi vitsi, mitään apua siitä ei oikeasti ole uuden ammatin valintaan. Ainiin, millä rahalla se peruspäivärahalla elävä opiskelisi?

Selvitellään mahdollisuuksia. Kaikki on hidasta. Käsketään menemään työkokeiluun, josko selviäisi, mitä jalan kanssa voi tehdä. Työkokeilu joudutaan keskeyttämään kahdesti sairasloman vuoksi. Ollaan taas lähtöpisteessä. Pitäisikö hakea uudestaan eläkettä?

Kun tietäisittekin, miten onnetonta meidän maassa on kipupotilaan kuntoutus...

Kiitän kaikkia, jotka ovat kommentoineet asiallisesti ja antaneet vinkkejä, en ollut itse edes tajunnut muutamaa niistä tutkia.

Oloni on todella kurja ja kadun hieman tänne kirjoittamista, mutta yritän muistaa että täällä pyörii nykyään paljon ilkeitä ihmisiä.

Kiitos myös tsempeistä!

Ap

Otetaan mallia Ruotsin ja Tanskan taloudesta kokonaisuutena. Siellä on taloutta osattu hoitaa paljon paremmin kuin meillä, yleenä. Muutoksia tulisi ja tietenkin ankaraa vastusta, mutta ei nykymenollakaan voida jatkaa. Jos talous on kunnossa voi tukiakin maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia tehdään niin niitä tehdään tilanteessa jossa ITSE pystyy vastaamaan asioista, ei muiden tuen voimin. Kuvastaa hyvin tätä nykyajan asennetta, muut vastuussa asioista, en itse.

Ihmeellinen kommentti. Miten sen voi ennalta tietää, että puoliso vaikka vammautuu tai kuolee lasten syntymän jälkeen? Tai sen, että yksi/useampi lapsista tarvitseekin omaishoitajaa, kuten tässä ap:n aloituksessa. Sitten ihmetellään, kun nuoret ei halua lapsia, kun pelottaa oma selviäminen. Silloin ollaankin äkkiä itsekkäitä ja stressataan turhista.

Kyllä on kummallinen käsitys elämästä ja joku ihmeellinen harha, että pahoja asioita ja vaikeuksia ei voi tulla ns. "ihan tavallisille" ja alkujaan hyvässä tilanteessa olleille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia tehdään niin niitä tehdään tilanteessa jossa ITSE pystyy vastaamaan asioista, ei muiden tuen voimin. Kuvastaa hyvin tätä nykyajan asennetta, muut vastuussa asioista, en itse.

Etkö tiedä, että elämä voi radikaalisti muuttua? Aloittaja esim. kertoo miehensä menettäneen tapaturman vuoksi työkykynsä. Elämä on arvaamatonta. Ja miksi ihminen ei saisi pyytää apua? Toivon, että elämä sinua opettaa.

Kaikille näille kommentoijille, älkää työntäkö vastuuta yhteiskunnalle ja sitä kautta toisten veronmaksajien harteille. Henkistä tukea tulee saada, mutta taloudellisesti pitää pystyä omavaraisuuteen. AP kertoo ukkonsa menettäneen työkykynsä tapaturmassa, mutta voisiko hän sitten hoitaa muksut ja AP mennä täyspäiväisesti töihin?  On vain ratkaisuja.

Jos mies voi hoitaa lapsia, niin saman tien voi mennä palkkatöihinkin. Suomeksi: ilmeisesti ei voi tehdä kumpaakaan.

Samat ajatukset sillä erolla, että mulla ei ole lapsia. Viime vuosina olen miettinyt paljonkin sitä että nyt niitä pitäisi yrittää jos meinaa niitä saada, mutta varsinkin tämän vuoden aikana on alkanut tulla sekä kotimaan uutisten että maailmanlaajuisen tilanteen takia sellainen olo että ei todellakaan. Olen pätkätöissä alle kolmen tonnin palkalla, ja tuleva hyvinvointivaltion romuttaminen takaa sen että köyhyyteen olisi todella helppo luisua.

Samaan aikaan yleinen henkinen ilmapiiri on muuttunut nopeasti jotenkin todella sairaaksi ja epä-älylliseksi. Politiikka on ihan hallitustasolla pelkkää trollaamista ja haistattelua, tieteeseen ja tutkimukseen ei uskota, käärmeöljykauppiaat on mielipidevaikuttajia ja tietynlainen henkinen lama on vallalla.

Kun alhaista syntyvyyttä taivastellaan niin minusta on oikeastaan yllättävää että lapsia syntyy tämänkään vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ilmeisesti virhe kirjoittaa tänne, oloni on vain entistä kurjempi.

En voinut tietää että miehelleni käy tapaturma, en voinut tietää että yt-neuvottelut iskevät työpaikalleni, en voinut tietää että joudumme käyttämään kaikki säästöön saadut rahat (olivat oman kodin ostamista varten) olisi pakko käyttää elämiseen kun kaikki kävi samaan aikaan. En voinut tietää, että toinen lapseni on niin sairas, että minusta tulee hänen omaishoitajansa, eikä mieheni voi tätä vastuuta itselleen ottaa oman tilanteensa takia, jonka takia en voi tehdä "tarpeeksi" töitä, kun niitä taas saan. En voinut tietää, että vaikka kävin tunnollisesti koulut ja hankin ammatin, en saakaan töitä jos työttömyys iskee, ettei palkkaa haluta enää maksaa jne jne jne. 

MISTÄ MINUN OLISI PITÄNYT KAIKKI TIETÄÄ ETUKÄTEEN?

Ap

Tsemppiä. Täällä hiukan sama. Täältä ei ikävä kyllä saa kuin pahan mielen. Muista, että täällä pyörii myös tyyppejä, joilla ei ole mitään muuta halua kuin lytätä muita. On myös meitä, jotka toivomme muille vilpittömästi hyvää ja voimia jaksamiseen

Täällä osa palstalaisista on  selvästi purkamassa pahaa oloaan ja aiheuttamassa muille mielipahaa. Mahtavatko edes olla täysin vastuussa sanomisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia tehdään niin niitä tehdään tilanteessa jossa ITSE pystyy vastaamaan asioista, ei muiden tuen voimin. Kuvastaa hyvin tätä nykyajan asennetta, muut vastuussa asioista, en itse.

Etkö tiedä, että elämä voi radikaalisti muuttua? Aloittaja esim. kertoo miehensä menettäneen tapaturman vuoksi työkykynsä. Elämä on arvaamatonta. Ja miksi ihminen ei saisi pyytää apua? Toivon, että elämä sinua opettaa.

Kaikille näille kommentoijille, älkää työntäkö vastuuta yhteiskunnalle ja sitä kautta toisten veronmaksajien harteille. Henkistä tukea tulee saada, mutta taloudellisesti pitää pystyä omavaraisuuteen. AP kertoo ukkonsa menettäneen työkykynsä tapaturmassa, mutta voisiko hän sitten hoitaa muksut ja AP mennä täyspäiväisesti töihin?  On vain ratkaisuja.

No kyllä se ääni kellossa muuttuu, kun osuu omalle kohdalle. On niin helppo huudella ylimielisesti vastuunkantamisesta, kun itsellä elämisen edellytykset kunnossa. Joo ja älä nyt vaan kuvittele, että olet niin paljon parempi, ettei sinulle voisi käydä huonosti.

Asioihin voi yrittää varautua. Kerryttänyt itse omaisuutta omilla valinnoillaan ja toimillaan, lisäksi  vakuutuksilla (jotka täällä aina haukutaan turhiksi).

Niin se  on AP, suu on laitettava säkkiä myöten.

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset sillä erolla, että mulla ei ole lapsia. Viime vuosina olen miettinyt paljonkin sitä että nyt niitä pitäisi yrittää jos meinaa niitä saada, mutta varsinkin tämän vuoden aikana on alkanut tulla sekä kotimaan uutisten että maailmanlaajuisen tilanteen takia sellainen olo että ei todellakaan. Olen pätkätöissä alle kolmen tonnin palkalla, ja tuleva hyvinvointivaltion romuttaminen takaa sen että köyhyyteen olisi todella helppo luisua.

Samaan aikaan yleinen henkinen ilmapiiri on muuttunut nopeasti jotenkin todella sairaaksi ja epä-älylliseksi. Politiikka on ihan hallitustasolla pelkkää trollaamista ja haistattelua, tieteeseen ja tutkimukseen ei uskota, käärmeöljykauppiaat on mielipidevaikuttajia ja tietynlainen henkinen lama on vallalla.

Kun alhaista syntyvyyttä taivastellaan niin minusta on oikeastaan yllättävää että lapsia syntyy tämänkään vertaa.

Suomalaisena tuo syntyvyysasia surettaa kovasti. Mutta en voi asiaan vaikuttaa.

Jos mies on pahasti vammautunut, niin hänet kannattaa laittaa laitokseen plus se vammainen lapsi myös. Tiedän omasta kokemuksesta, miten pieni omaishoidontuki on ja jos on pahasti sairaita perheenjäseniä hoidettavana,niin ei siinä pysty töihin menemään. Joskus on vaan luovutettava eikä kynsin hampain pidettävä perhettä koossa. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia tehdään niin niitä tehdään tilanteessa jossa ITSE pystyy vastaamaan asioista, ei muiden tuen voimin. Kuvastaa hyvin tätä nykyajan asennetta, muut vastuussa asioista, en itse.

Ei kaikkea pysty ennakoimaan. Eikä niin minusta voi ajatella, että vasta kun on miljoona säästössä, niin saat luvan lisääntyä.

Älä sinäkään jaksa olla lapsellinen. Jokainen pystyy kyllä ennakoimaan millaisen elintason pystyy itselleen luomaan esim omalla koulutuksellaan. Yli 70% ihmisistä on elänyt yli varojensa jo paljon ennen tätä nykyään aikaa. 

Ai että säälin sun laisia ymmärtämättömiä. 

Itse opiskelin 7v yliopistossa maisteriksi, sit olikin aika paljon lainaa maksettavana. Olen unelma-ammatissa, mutta en kovapalkkaisessa. Olisiko minun pitänyt mieluummin mennä putkimies-linjalle, kun he tienaavat tuplat mun palkkaan? Jotta voisin hankkia lapsia sinun mielestäsi? 

Meitä jokaista tarvitaan, eikä se voi niin mennä, että vain lentäjät ja kirurgit saavat lisääntyä. Enkä elä yli varojeni. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 60 v ja "kun ajat ovat tällaiset ei voi sitä ja tätä..." aika ollut koko tämän ajan. Lisääntyminen on kyllä omavalintainen "uhkapeliä". Kuitenkin voi valita lisääntyykö.

Ei kaikki voi. Varsin moni on lapseton ihan omista haluamisista riippumatta.

Vanheneva väestö, ihmiset hankkivat liian vähän lapsia, verotulot vähenevät, huoltosuhde heikkenee, mistä johtuu että joko verotusta täytyy kiristää tai palveluja karsia, Mikään tästä ei ole voinut tulla kenellekään yllätyksenä. Kaikki ovat tienneet suuret ikäluokat, se tarkoittaa, että ne olivat suuremmat kuin kaikki jälkeen tulleet (ja tämä johtuu siitä, että 60-luvulla keksittiin e-pillerit, jolloin ihmiset eivät enää joutuneet lisääntymään kuin kanit, vaan pystyivät vaikuttamaan lapsilukuunsa, ja näin ovat kaikki ikäluokat siitä eteenpäin tehneet, eivät vain ne suure ikäluokat). Siitä seuraa asioita, haloo!

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä minun olisi pitänyt tietää vuosia sitten, että miehelleni käy tapaturma, jonka johdosta menettää työkykynsä ja itse saan monoa yt-neuvotteluissa? Lapset olemme tehneet kun kaikki oli "hyvin", emme tukien varassa.

Ap

Vain typerys luottaa elämäntilanteiden, tukien määrän ja hintojen pysyvän ennallaan. Täällä voi sotakin ja uusia pandemioita tulla. 

Sitten vaan aletaan palaamaan 60-70- luvun köyhyyteen. Me olemme puolison kanssa sieltä vuosikymmeneltä ja kotoa ei saatu kun ihan kaikkein halvimmat perustarpeet eikä aina kaikkea niitäkään. Sitten vasta sai muutakin kun itse tienasi. Ruoka oli halvinta puuroo, leipää ja juureksia. Silloin paljon itse leivottiin kotona.

Ei tämmöinen nykyajan yllellinen elämä, kamala saastuttaminen ja nousukausi voi loputtomiin jatkua. Vähän omaa napaansa pidemmälle jos osaa katsella niin olisi helpompaa sopeutua äkillisiin muutoksiin. 

Yhteydenotto kunnan perhepalveluihin, sieltä tukiviidakon tunteva ammattilainen katsomaan teidän kanssa yhdessä, että saatte kaikki tuet mihin olette oikeutettuja. Jos tuista kertyvä summa ei kata elämisen menoja, niin olette oikeutettuja toimeentulotukeen. Toimeentulotuki on verovapaata tukea, eli siitä jää käteen joskus enemmän kuin esimerkiksi sairaspäivärahasta. Veroprosenttikin kannattaa tarkistaa, ettei vahingossa tuista mene liikaa veroihin.

Itse teen työtä juuri perhepalveluissa ja lapsiperheiden kanssa, ja yleensä kun tukien kokonaisuus saadaan sille mallille, missä sen kuuluu olla, niin perhe tulee kyllä toimeen. Ei kannata sinnitellä haastavassa elämäntilanteessa yksin. Yhteiskunnan palvelut ja tuet ovat olemassa juuri siksi, että kun elämä kolhii, niin yhteisö ottaa koppia ja tulee.

Myös teidän sairaan lapsen asiat kannattaa suunnitella, eli kuntoutukset ja harrastukset, sinun omat vapaapäivät jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 60 v ja "kun ajat ovat tällaiset ei voi sitä ja tätä..." aika ollut koko tämän ajan. Lisääntyminen on kyllä omavalintainen "uhkapeliä". Kuitenkin voi valita lisääntyykö.

Aika hassu ajatus, että kenenkään ei-rikkaan ei tulisi lisääntyä, koska riskit on liian isot. Onko oikeasti pointti, että valot sammutetaan yhteiskunnasta, kun ei ole kuin muutama rikkaan "penska"?  

Mä aion vain parhaani mukaan sopeutua tähän omaan tilanteeseeni (työtön puoliso ja alle 1-vuotias lapsi).

Meistä tulee nyt köyhä lähiöperhe. Eletään ahtaasti kaupungin vuokrakaksiossa. Vanhemmat siirrytään pian olohuoneeseen, jotta lapsi saa huoneen.

Autoa tai mitään ylimääräisiä kuluja ei ole. Pääasia, että asumiskulut on niin pienet, että jää rahaa ruokaan ja pakollisiin talousjuttuihin. Kaikki mitä tarvitaan, hommataan kirppareilta.

Pääsen pian jo yli siitä "häpeästä", että ollaan köyhiä. Tai surusta, etten voi tarjota enempää. Lapsella on sentään koti, vanhemmat ja rakkautta...