Onko täällä kukaan muu kuin minä synnyttänyt ilman kivunlievitystä?

Olen, kun ei siihen aikaan juuri konsteja ollut. Eka kerralla sain ilokaasua, joka ei auttanut. Toisella kerralla ei sitäkään.

Mä olen tässä vaiheessa päättänyt, että menen luomuna. Koitan vain kävellä mahdollisimman pitkälle ja kanavoida kipua johonkin muuhun. Pelkään neuloja lähes kuollakseni (verikokeet on aina aika järkyttävä tapahtuma) ja en todellakaan tykkää jos mun selkärankaan koskee yhtään kukaan millään tavalla. Mieskään ei saa koskea siihen, vain sen vierestä.

Mulle ei siis mitään epiduraaleja ei missään nimessä ja mies tietää sen myös. Tiedän ja luotan siihen, että mies myös sanoo henkilökunnalle siitä jos minun sanaa ei uskota.

Kaksi kertaa. Tai ensimmäisellä kerralla käytin jossain kohtaa ilokaasua, mutta siitä tuli niin huono olo, että se jätettiin pois.

Ensimmäinen synnytys oli pitkä (olin salissa lähes vuorokauden), mutta se kulku epätyypillinen ja siinä kohtaa, kun olisin epiduraalin halunnut, sitä ei enää haluttu antaa. Tässä lapsi revittiin lopulta vähän väkivalloin ulos ja repesin aika pahasti.

Toinen synnytys oli taas niin nopea, että jäi kipulääkkeet saamatta. Tässä en edes kokeillut ilokaasuakaan edellisen synntytyksen huonon kokemuksen takia. Suihkussa olin valtaosan avautumisvaiheesta ja se kyllä auttoi. Siinä vaiheessa kun epiduraalia aloin pyytää, totesti kätilö, että nyt ponnistetaan. Tämä synnytys oli kestoltaan vain jotain kuusi tuntia (salissa ehdittiin olla ehkä noin kolme) ja muutenkin monella tapaa korjaava kokemus tuon ensimmäisen, osin traumaattisenkin kokemuksen jälkeen.

Molemmilla kerroilla olisin siis halunnut epiduraalin, mutta eri syistä johtuen kummallakaan en sitä siis  saanut.

Ekassa sain epiduraalin, toisessa ei kerinnyt. Epiduraalin kanssa ei ollut niin paljon kipuja mutta en myöskään tuntenut supistuksia ja sen takia oli vaikea ponnistaa. Ilman kivunlievitystä kivut olivat kovat mutta tunsin mitä tapahtuu ja mitä pitää tehdä, ehkä helpompi niin loppupeleissä. 

Mulla eka synnytys oli käynnistetty, supistukset oli todella voimakkaita ja käytännössä tauottomia. Otin epiduraalin, koska alkoi taju mennä. 

Toka oli luomu ja mua ei sattunut oikeastaan missään vaiheessa pahasti. Supistukset tuntuivat vaan sellaisena paineena ja vähän menkkakipua muistuttavana olona. En tarvinnut mitään kivunlievityksiä, oli tosi helppo synnytys. 

Jos mun eka ois ollut samanlainen, niin en tietäisi synnytyskivuista mitään. Ehkä jos ei olisi tarvinnut käynnistää tuota ekaa synnytystä niin se olisi samanlainen ollut kuin toinenkin. 

Olen, ei ehditty antamaan. Ihan hirveää, mutta hengissä selvisin.

Juu. Nikamat huonot eikä 7 yritystä onnistuneet. Onneksi synnytys kesti vain alle 2 tuntia.

Lukee näitä kommentteja "kipu kuuluu asiaan" "kivun kanssa pärjää mielenhallinalla"

Ens talvena kun vedät lipat ja murrat värttinäluun, niin muista, että kipu kuuluu asiaan, joka varoittaa siitä, että käsi on rikki ja älä käytä sitä. Sekin kuuluu asiaan, kun niitä ruuveja porataan luuhun, niin kipu varoittaa, että käsi hajoaa, älä jatka enempää. Suosittelen tähän pelkkää mielenhallintaa, niin kivusta selviää. Joten sano ei morfiinille ja buranalle. Ei ne tuhat vuotta sittenkään käyttänyt mitään kivunlievitystä, kun paikat hajos.

Minäkin ilman kivunlievitystä. Normaalit synnytykset, ei vain sattunut niin paljoa, että olisi tarvinnut mitään. Kuukautiskivut ovat kamalampia. Lapset painoivat lähes neljä kiloa kipale.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni se on vaan ihan hiton typerää olla ottamatta. Sit oudosti flexaat jossain työpaikan kahvitauolla tai tällä palstalla kuinka kova tyyppi olet ollut, kun et ottanut. Samantien voit jatkossa mennä viisaudenhampaan poistoon ja pyytää tekemään senkin ilman puudutusta. Tai ihan mikä tahansa leikkaustoimenpide ilman nukutusta ja puudutusta. Jatkossa voit myös hankkia asunnon 16 kerroksesta ja kantaa ruokakassit portaita pitkin. Se toki olisikin jo itseasiassa jo kova suoritus, mutta se että kärsit vapaaehtoisesti enemmän on vaan typerää ja siinä ole mitään kehumista.

:D

Tässä. Tekee näkyväksi aloituksen typeryyden.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni se on vaan ihan hiton typerää olla ottamatta. Sit oudosti flexaat jossain työpaikan kahvitauolla tai tällä palstalla kuinka kova tyyppi olet ollut, kun et ottanut. Samantien voit jatkossa mennä viisaudenhampaan poistoon ja pyytää tekemään senkin ilman puudutusta. Tai ihan mikä tahansa leikkaustoimenpide ilman nukutusta ja puudutusta. Jatkossa voit myös hankkia asunnon 16 kerroksesta ja kantaa ruokakassit portaita pitkin. Se toki olisikin jo itseasiassa jo kova suoritus, mutta se että kärsit vapaaehtoisesti enemmän on vaan typerää ja siinä ole mitään kehumista.

Ei se nyt ihan hampaanpoistoon verrattavissa oleva juttu ole, keholla on omat hormonit synnytyskivun lievittämiseen mutta tuskin hampaanpoistoon. :)

Ja kuten tässä ketjussa on tullut esille, epiduraali voi haitata ponnistusvaihetta, kun synnyttäjä ei tunne alapäätään. Kyllä ajoituksen huomaaminen ponnistusvaiheessa on olennaista: silloin on ponnistettava, kun tuntee työntöpolttojen tulevan. Jos tuntee. Vai katsooko kätilö monitorista ja ohjaa, en tiedä.

Joka tapauksessa epiduraali sitoo naisen sänkyyn eikä hän voi olla jaloillaan, mikä monesti hidastaa avautumispolttoja.

Ponnistusvaihe ei tosiaankaan ole niin kuin amerikkalaisessa elokuvassa:  että nainen voi ruveta ponnistamaan, kun mies vierellä tsemppaa: ponnista ponnista. :)

Silloin pitää ponnistaa, kun kehon vahvin lihas, kohtu, työntää sikiötä ulos, se ei tee sitä  ponnistusvaiheessa koko ajan.

On myös epäviisasta ponnistaessa kovasti huutaa, se vie energiaa ponnistuksesta. Näin sanoi kätilö mulle, ja se piti paikkansa. Ei se huuto helpota kipua, joka sitäpaitsi ponnistusvaiheessa keskittyykin lähinnä siihen, kun sikiö tulee vaginasta ulos. Avautumispoltot ovat kivuliaampia.

Minusta on outoa, että haluat solvata ilman kivunlievitystä synnyttäneitä joksikin ihme "fleksaajiksi". Kyse on erilaisesta ihmiskuvasta.

Itse 90-luvulla ammensin Ina Gaskinin pehmeän syntymän kirjasta "Spiritual Midwifery", mutta sen jälkeen on ilmestynyt pilvin pimein suomenkielisiä luonnonmukaisen syntymän oppaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni se on vaan ihan hiton typerää olla ottamatta. Sit oudosti flexaat jossain työpaikan kahvitauolla tai tällä palstalla kuinka kova tyyppi olet ollut, kun et ottanut. Samantien voit jatkossa mennä viisaudenhampaan poistoon ja pyytää tekemään senkin ilman puudutusta. Tai ihan mikä tahansa leikkaustoimenpide ilman nukutusta ja puudutusta. Jatkossa voit myös hankkia asunnon 16 kerroksesta ja kantaa ruokakassit portaita pitkin. Se toki olisikin jo itseasiassa jo kova suoritus, mutta se että kärsit vapaaehtoisesti enemmän on vaan typerää ja siinä ole mitään kehumista.

Ei se nyt ihan hampaanpoistoon verrattavissa oleva juttu ole, keholla on omat hormonit synnytyskivun lievittämiseen mutta tuskin hampaanpoistoon. :)

Ja kuten tässä ketjussa on tullut esille, epiduraali voi haitata ponnistusvaihetta, kun synnyttäjä ei tunne alapäätään. Kyllä ajoituksen huomaaminen ponnistusvaiheessa on olennaista: silloin on ponnistettava, kun tuntee työntöpolttojen tulevan. Jos tuntee. Vai katsooko kätilö monitorista ja ohjaa, en tiedä.

Joka tapauksessa epiduraali sitoo naisen sänkyyn eikä hän voi olla jaloillaan, mikä monesti hidastaa avautumispolttoja.

Ponnistusvaihe ei tosiaankaan ole niin kuin amerikkalaisessa elokuvassa:  että nainen voi ruveta ponnistamaan, kun mies vierellä tsemppaa: ponnista ponnista. :)

Silloin pitää ponnistaa, kun kehon vahvin lihas, kohtu, työntää sikiötä ulos, se ei tee sitä  ponnistusvaiheessa koko ajan.

On myös epäviisasta ponnistaessa kovasti huutaa, se vie energiaa ponnistuksesta. Näin sanoi kätilö mulle, ja se piti paikkansa. Ei se huuto helpota kipua, joka sitäpaitsi ponnistusvaiheessa keskittyykin lähinnä siihen, kun sikiö tulee vaginasta ulos. Avautumispoltot ovat kivuliaampia.

Minusta on outoa, että haluat solvata ilman kivunlievitystä synnyttäneitä joksikin ihme "fleksaajiksi". Kyse on erilaisesta ihmiskuvasta.

Itse 90-luvulla ammensin Ina Gaskinin pehmeän syntymän kirjasta "Spiritual Midwifery", mutta sen jälkeen on ilmestynyt pilvin pimein suomenkielisiä luonnonmukaisen syntymän oppaita.

Ei voi yleistää, että avautumispoltot ovat kivuliaampia. Minulla ainakin ponnistusvaiheen kivut olivat monin verroin kivuliaampia, vaikka avautumista vauhditettiin keinotekoisesti.

Itse en esikoisen kohdalla halunnut mitään. Synnytys oli hidas eikä kivut olleet mitenkään äärimmäisiä. Halusin liikkua vapaasti, enkä ainakaan ennestään pitkittää synnytystä tai että en tuntisi kunnolla paikkojani.

Toisen kohdalla synnytys oli nopeampi. Kivut olivat pahimmillaan matkalla sairaalaan. Sairaalassa pyysin heti jotain kivunlievitystä, vaikka alunperin ei pitänyt. Ajattelin, että jos synnytys kestää yhtä kauan kuin esikoisen kohdalla, voimat loppuvat kokonaan ennen sitä niissä kivuissa. Minulle kuitenkin sanottiin, että katsotaan sitä sitten salissa. Se oli kuitenkin myöhäistä ja piti jo ponnistaa. Ponnistusvaihe ei kylläkään enää sattunut niin paljon kuin avautumisvaihe, joten se oli ihan siedettävää, ja melko nopeasti ohikin. Sairaalassa ei oltu ehditty olla tuntiakaan. Kätilökin sanoi jotain siihen suuntaan, että oli hyvä vaan ettei ollut aikaa edes miettiä mitään puudutuksia.

En minä tuolla kuitenkaan mitään sankarinviittaa havittele. Minulla on melko korkea kipukynnys muutoinkin.

Synnytys eteni nopeaa. Esikoinen oli kyseessä ja soitinkin, joko pitäisi lähteä. Sairaalasta sanottiin, että olet ensisynnyttäjä, vielä kestää, ole kotona niin pitkään kun vain kestät kivulta. Lähdimme kuitenkin sairaalaan ajamaan (15min matka) ja kun olimme nousemassa autosta, miehen oli haettava pyörätuoli. Tunsin jo painetta alhaalla. Äkkiä hissillä synnytysosastolle. Oli jo kiire. Siinä ei ehditty kun ottaa housut pois ja sitten päästiin jo ponnistamaan. Kipu oli kamalaa, sen hetken mitä siitä muistaa. Palkinto sylissä oli tietysti ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni se on vaan ihan hiton typerää olla ottamatta. Sit oudosti flexaat jossain työpaikan kahvitauolla tai tällä palstalla kuinka kova tyyppi olet ollut, kun et ottanut. Samantien voit jatkossa mennä viisaudenhampaan poistoon ja pyytää tekemään senkin ilman puudutusta. Tai ihan mikä tahansa leikkaustoimenpide ilman nukutusta ja puudutusta. Jatkossa voit myös hankkia asunnon 16 kerroksesta ja kantaa ruokakassit portaita pitkin. Se toki olisikin jo itseasiassa jo kova suoritus, mutta se että kärsit vapaaehtoisesti enemmän on vaan typerää ja siinä ole mitään kehumista.

Ei se nyt ihan hampaanpoistoon verrattavissa oleva juttu ole, keholla on omat hormonit synnytyskivun lievittämiseen mutta tuskin hampaanpoistoon. :)

Ja kuten tässä ketjussa on tullut esille, epiduraali voi haitata ponnistusvaihetta, kun synnyttäjä ei tunne alapäätään. Kyllä ajoituksen huomaaminen ponnistusvaiheessa on olennaista: silloin on ponnistettava, kun tuntee työntöpolttojen tulevan. Jos tuntee. Vai katsooko kätilö monitorista ja ohjaa, en tiedä.

Joka tapauksessa epiduraali sitoo naisen sänkyyn eikä hän voi olla jaloillaan, mikä monesti hidastaa avautumispolttoja.

Ponnistusvaihe ei tosiaankaan ole niin kuin amerikkalaisessa elokuvassa:  että nainen voi ruveta ponnistamaan, kun mies vierellä tsemppaa: ponnista ponnista. :)

Silloin pitää ponnistaa, kun kehon vahvin lihas, kohtu, työntää sikiötä ulos, se ei tee sitä  ponnistusvaiheessa koko ajan.

On myös epäviisasta ponnistaessa kovasti huutaa, se vie energiaa ponnistuksesta. Näin sanoi kätilö mulle, ja se piti paikkansa. Ei se huuto helpota kipua, joka sitäpaitsi ponnistusvaiheessa keskittyykin lähinnä siihen, kun sikiö tulee vaginasta ulos. Avautumispoltot ovat kivuliaampia.

Minusta on outoa, että haluat solvata ilman kivunlievitystä synnyttäneitä joksikin ihme "fleksaajiksi". Kyse on erilaisesta ihmiskuvasta.

Itse 90-luvulla ammensin Ina Gaskinin pehmeän syntymän kirjasta "Spiritual Midwifery", mutta sen jälkeen on ilmestynyt pilvin pimein suomenkielisiä luonnonmukaisen syntymän oppaita.

Ei voi yleistää, että avautumispoltot ovat kivuliaampia. Minulla ainakin ponnistusvaiheen kivut olivat monin verroin kivuliaampia, vaikka avautumista vauhditettiin keinotekoisesti.

Totta, ehkä yleistin liikaa, anatomiat ovat erilaisia, ja myös psyyket, ja ponnistusvaiheetkin ovat yksilöllisiä. :)

On hyvä, että kivunlievitystä on tarjolla niille, jotka haluavat, se on hieno asia.

Silti synnytyspelot ovat lisääntyneet, mikä vähän ihmetyttää. Pelko haittaa synnytystä, aikamoinen noidankehä. Itsekin pelkäsin ekaa synnytystä ja se oli pitkä kuin nälkävuosi. Seuraavissa tajusin jo paremmin, missä mennään.

Synnytys on taitolaji, kaikki joutuu ekassa "harjoittelemaan". :)

Eka synnytys meni kun oppikirjasta, niin sanoi kätilökin.

Toka kesti kauan. Ja kolmas vielä kauemmin. Ensimmäinen synnytyskokemus oli myös paras. Mulla siis ei pitänyt paikkaansa se, että homma nopeutuu kun tulee lisää. Nämä riittää . :D

Viimeinen synnytys oli hirveä. Lapsi oli väärässä tarjonnassa ja sattui niin paljon , etten koskaan unohda.

Joo, kamalaa hommaa...

On muitakin. Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman kivunlievitystä. Punnitsin hyödyt ja haitat. 

Tuskin olet ainoa

Olen synnyttänyt 3 x ilokaasulla.  Alapään tikkeihin olisin tarvinnut jotain tepsivää kivunlievitystä, mutta sellaista ei vissiin ole.