Onko täällä kukaan muu kuin minä synnyttänyt ilman kivunlievitystä?

Syöksysynnytys joka päättyi virhetarjontaan ja episektomiaan ja imukuppisynnytykseen. Ilman mitään kipulääkkeitä. Alusta loppuun aikaa meni 1,5h. Tästä ponnistusvaihetta 45min

Kyllä ja eka lapsi painoi 4330g ja toka 4810g. En etes muista että olis koskenu kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen syöksysynnyttänyt luomuna. Kohdunkaulan avautuminen nopeasti ja rajusti (15 minuutin mittainen infernaalinen kipu) ei unohdu.

Mulla on myös pidempi synnytys epiduraalilla takana.

Samoin, mutta minusta se taas hurjan paljon parempi käynnistettyyn nähden.

Ja siis itse halusin syövyttää luomuna. En pidä sitä mitenkään sankarillisena, mutta henkilökohtaisesti synnytyskivut ei ole läheskään niin pahoja kuin moni muu kokemani kipu.

Vierailija kirjoitti:

Joo, minäkin. En ole mitenkään kivunlievityksiä vastaan, ja olin ajatellut, että ottaisin epiduraalin, mutta sairaalaan mentyäni sitä ei voinut enää laittaa ja lapsi syntyikin pian. 

Sama täällä. Oma vika tietysti, kun en halunnut sairaalassa liian pitkään olla (esikoisesta olin pari viikkoa ja käynnistettiin ja se oli kipeä synnytys) joten menin viime tipassa jalat ristissä sinne. Sitten pyysin kaikki mahdolliset lievitykset, mutta ei keretty antaa kuin ilokaasua kunnes jo pitikin ponnistaa. Itse asiassa se oli helpompi synnytyskin, joten kyllä sen kestää:)

Ei ole. Olet ainoa.

Kuopus on syntynyt ilman mitään kivunlievityksiä. Jalat ristissä odottelin, että huone järjestyisi synnytystä varten. Sykekäyrää halusivat ottaa, siitä tuli jotain minuutin tai kaksi pituinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään näiden sikamaisen ylipainoisten neitokaisten myötä synnyttämisestä on tullut varsinaista porsimista XD  

Varmaan sairaaloihin tuleekin kohta  jaottelu, jossa erikseen on kehopositiivisille porsimisosastot ja normaaleille synnytysosastot.

Anna kun arvaan: sinä synnyit porsimisen seurauksena?

En onneksi. Minun syntymän aikaan oli erittäin harvinaista, että olisi kehopositiivisia synnyttäjiä. Se oli silloin kultaisella 1970-luvulla.

Synnyttäjäsankarit uhoaa kilpaa.

Vaimoni synnytti esikoisen luomuna, synnytys eteni niin vauhdilla, että ei ehditty antaa.

Sitten oli kaksoisraskaus, kivunlievityksenä ilokaasu, jokseenkin tehoton.

Kolmannella kerralla oli kohdunkaulan puudutus, koki tehottomaksi.

Neljännellä spinaalipuudutus, johin oli tyytyväinen.

Hän ei halunnut epiduraalia, koska se vie kontrollin tunteen, pelkäsi repivänsä itsensä jos ei tunne mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään näiden sikamaisen ylipainoisten neitokaisten myötä synnyttämisestä on tullut varsinaista porsimista XD  

Varmaan sairaaloihin tuleekin kohta  jaottelu, jossa erikseen on kehopositiivisille porsimisosastot ja normaaleille synnytysosastot.

Anna kun arvaan: sinä synnyit porsimisen seurauksena?

En onneksi. Minun syntymän aikaan oli erittäin harvinaista, että olisi kehopositiivisia synnyttäjiä. Se oli silloin kultaisella 1970-luvulla.

Eli sinusta tuli porsas vasta kasvatuksen seurauksena?

2000-luvun taitteessa synnytin 3 lasta. Ensimmäisellä kerralla kokeilin ilokaasua, mutta se veti tokkuraan, joten luovuin siitä. Selvisin supistuskivuista ajattelemalla, että kohta kipu menee ohi. Itse ponnistusvaihe oli kumma kyllä melko kivuton, vaikka tikkejä jouduttiin ompelemaan. Toisella ja kolmannella kerralla en ottanut mitään kivunlievitystä. Silloin itse ponnistusvaihe sattui myös, ehkä siksi, että oli se vanha tikattu arpi. Toinen synnytys kävi nopeasti. Ehdin olla sairaalassa tunnin, kun lapsi oli jo ulkona. Kolmannella kerralla taas kesti pidempään ja yritin lievittää supistuskipuja ääntelemällä. En kuitenkaan huutanut.

Kaikki neljä lasta syntyivät ilman kivunlievitystä. Halusin olla skarppina ja halusin liikkua. Lisäksi kammoksun neuloja.

Oma osallistuminen polttoihin lantiota kiertämällä helpotti kipua, siis seisoessa. Asian ydin on antautua kivulle, silloin sen kärki kummallisesti taittuu.

Ja juuri kun ajattelee, että ei enää kestä yhtään avautumispolttoa, työntöpoltot alkavatkin.

En ole juurikaan maannut synnytyksissäni, vaan kävellyt. Kaksi viimeistä työnsin uloskin seisaaltaan. Onneksi kätilö sai kiinni. :) Helpompaa kuin puoli-istuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään näiden sikamaisen ylipainoisten neitokaisten myötä synnyttämisestä on tullut varsinaista porsimista XD  

Varmaan sairaaloihin tuleekin kohta  jaottelu, jossa erikseen on kehopositiivisille porsimisosastot ja normaaleille synnytysosastot.

Anna kun arvaan: sinä synnyit porsimisen seurauksena?

En onneksi. Minun syntymän aikaan oli erittäin harvinaista, että olisi kehopositiivisia synnyttäjiä. Se oli silloin kultaisella 1970-luvulla.

Eli sinusta tuli porsas vasta kasvatuksen seurauksena?

En ole porsas. Meillä on aina syöty terveellisesti  : )

Tottakai ilman lääkkeitä, mihin niitä muka tarvitaan normaalisynnytyksessä? Kaksi isoa lasta synnyttänyt luomusti, nopeat synnytykset, nopea toipuminen, normaali elämä jatkui heti. En todellakaan olisi voinut kuvitella jääväni mässäilemään sänkyyn jonain synytyssankarina. Kuopus oli 5pv kun ompelin kahdelle vanhemmalle toppapuvut.

Itse pyysin imukuppia kun tiesin että avotarjonnassa on lapsi jumissa sydänäänet huonot ja itse olin jo loppu. Ei enää kivut haitanneet, pakko oli saada lapsi ulos vaikka sitten imukupilla ilman kipulääkkeitä.

Ensimmäinen käynnistettiin ja otin epiduraalin.

Toiselle halusin olla ammeessa avautumisvaiheen. Auttoi todella hyvin kipuihin. Varuiksi kätilö selitti miten synnytys veteen tapahtuu jos haluaisin sittenkin myös synnyttää veteen. Jos olisin halunnut jotain kivunlievitystä olisi pitänyt tulla vedestä pois enkä halunnut joten synnytin sitten veteen. Kaikkiaan aika helppo synnytys. Pari tikkiä.

Kolmas päätti tulla maailmaan todella nopeasti. Sairaalassa kerettiin olla noin 15 minuuttia kun vauva syntyi muutaman minuutin ponnistuksilla. Oikeastaan siitäkin ajasta suurin osa oli sitä kun kätilö joutui työntämään vauvaa takaisin että sai napanuoran pois kaulan ympäriltä. Avautumiskipu oli todella rajua mutta sitä kesti noin 30 minuuttia eli en kerennyt vielä väsyä siihen kun synnytys niin nopea. Veteen en tosiaan kerennyt lainkaan vaikka olisin halunnut synnyttää kolmannenkin lapsen vedessä. En tarvinnut edes yhtään tikkiä ja muutenkin todella helppo synnytys.

Olen synnyttänyt epiduraalilla ja luomusti. Epiduraalisynnytys oli pahempi. En tiedä, kävikö sen laitossa virhe, mutta se ei juurikaan kipuun auttanut. Ponnistusvaiheessa taas en meinannut jaksaa ponnistaa. Se oli kamala tunne, kun ajattelin, että en pysty enää tähän, en jaksa ja ottakaa se nyt jotenkin muutoin pois. Luomusynnytys oli suunnilleen yhtä kipeä kuin epiduraalisynnytys, mutta ponnistusvaiheessa ei voimat loppuneet kesken.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sellaisesta naisesta äidiksi joka epiduraaliin sortuu.

Niinkö? Ekaa lastani synnytin luomusti aamusta seuraavaan aamuyöhön (halusin itse luomusynnytyksen). Kätilö soitti anestesialääkärin paikalle ja sain epiduraalin. Ihanaa, sain levätä hetken! Lapsi syntyi aamulla, mutta minulla oli vaikeuksia ponnistaa, kun alapää oli lähes tunnoton. Isokokoinen, terve vauva syntyi aamulla, mutta minun alapääni repeili pahasti, yli 20 tikkiä

Seuraavan synnytyksen kanssa pyysin heti epiduraalia. En saanut, koska kohdunsuu oli jo 7cm auki. Mentiin synnytyssaliin, joka näytti teurastamolta! Isossa, kaakeloidussa huoneessa monta synnytyslaveria verhoilla eristettynä.( Eri sairaala, kuin edellinen). Laverin jalkopää täyttyi opiskelijoista, minulta ei kysytty lupaa (?) Terve vauva, isompi kuin siskonsa, syntyi pari tuntia sairaalaan tultua. Taas repeilin, mutta vain 4 tikkiä.

Eka lapsen kanssa kätilö tuli seuraavana päivänä juttelemaan, miten mielestäni synnytys meni. Toisessa paikassa ei keskusteltu.

Kuopus syntyi ilman mitään. Heräsin supistuksiin vasta, kun tulivat muutaman min välein. Sairaalassa ollessa oli jo liian myöhä kikkailla altaiden tms. kanssa. Ilokaasua pyysin, mutta jostain syystä sitä tarjottiin vasta ponnistusvaiheessa, mutta kivut olivat silloin vaimeammat, joten en halunnut. Oli ihana voida ponnistaa oikeasti supistusten tahtiin. Avautumiskivut olivat kovemmat, mutta kun niistä sai taukoja, niin ei nekään mahdottomia olleet.

Joko mun kivut ei olleet kovin pahat tai mulla on hyvä sietokyky tai mun (huonosti) harjoitellut rentoutumismenetelmät toimi. Yritin rentoutua, hengittää ja ajatella, miten jokainen supistus auttaa vauvaa ulos. Tosi hyvä kokemus kamalan käynnistetyn synnytyksen jälkeen.

Joo, minä. Tai viimeisiin ponnistuksiin ehdin saada ilokaasua, mutta siinä vaiheessahan pahin kipu on jo ohi. Syy oli se, ettei ainakaan täällä pk-seudulla vaan kerta kaikkiaan heru ensisynnyttäjälle lupaa tulla sairaalaan (soittelin tunnin välein n. 6h ajan, eikä halunnut antaa lupaa tulla edes silloin, kun vaadin saada luvan ja lopulta sain). Ehdin olla sairaalassa n. 40min ennen kuin syntyi. Ei edes ollut mikään syöksysynnytys, vaan supistuksia oli n. 24h ajan. Taisin vain olla liian reippaan asiallinen puhelimessa, eikä uskottu, että oikeasti synnytän.