HS: Synnytyskipujenhoito on Suomessa lapsenkengissä

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun on  kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa.  Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin  niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin  pitäisi  itse hakea ruuat ym.

Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.

Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.

Kai se on uskottava.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun on  kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa.  Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin  niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin  pitäisi  itse hakea ruuat ym.

Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.

Karjaa kyllä, mutta siten, että teitä piiskataan kemikaaleilla - eli päinvastoin, kun aloituksen jutussa väitetään!!! Kun kehonne uupuu kemiallisesta piiskasta, teidät viilletään auki, ja lapsihan siinä on monenlaisessa vaarassa. Tehokkuus ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun on  kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa.  Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin  niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin  pitäisi  itse hakea ruuat ym.

Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.

Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.

Kai se on uskottava.

Tuo on aivan älytön väite. Synnyttäjä, etenkin normaalin raskausajan ylärajoilla oleva (42 rvko) on monesti väsynyt öisistä supisteluista, ja kun hän sen lisäksi vielä synnyttää, hänen ei ole syytä välttää lepoa. Vuodeaika on 1 kk.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"

Synnyttäminen on Suomessa turvallisinta koko maailmassa sekä äidille että lapselle. Hoitovirheitä tapahtuu, mutta eipä maailmassa ole yhtäkään maata jossa ei tapahtuisi ja kaikissa muissa maailman maissa synnyttäminen on suurempi riski sekä äidille että lapselle.

Suomessa enemmistö synnyttäjistä saa epiduraalin. Kaikki eivät sitä halua. Esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs synnyttäjä saa epiduraalin. Kivunlievitys on muihin länsimaihin verrattuna runsaasti käytettyä Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun on  kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa.  Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin  niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin  pitäisi  itse hakea ruuat ym.

Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.

Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.

Kai se on uskottava.

Tuo on aivan älytön väite. Synnyttäjä, etenkin normaalin raskausajan ylärajoilla oleva (42 rvko) on monesti väsynyt öisistä supisteluista, ja kun hän sen lisäksi vielä synnyttää, hänen ei ole syytä välttää lepoa. Vuodeaika on 1 kk.

Mitä horiset? Synnyttäneellä ei ole mitään vuodeaikaa. Vuodepotilaana pötköttäminen aiheuttaa veritulppariskin. Liikkuminen edistää toipumista.

SYNTYMÄ on Suomessa (ja varsinkin monessa muussa maassa) "lapsenkengissä".

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun on  kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa.  Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin  niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin  pitäisi  itse hakea ruuat ym.

Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.

Tämäpä tämä, kaikkien muiden leikkausten / sairaalassa tehtyjen operaatioiden jälkeen potilaasta pidetään huolta ja tarjotaan lääkettä jos sattuu, muttei vasta synnyttäneestä naisesta. Oksettavaa että naisen ihmisarvo alennetaan minimiin tai olemattomiin sanoisinko heti kun hän raskautuu, aivan sama miltä tuntuu tai onko kipuja tai onko vaurioita synnytyksestä, älä vikise vaan hoida kaikki kun itse olet osasi valinnut! 

Ei, nykynaiset ei todellakaan ole itsekkäitä kun miettivät tarkkaan haluavatko tähän alkaa, "panoksena" on kuitenkin oma henki tai "vähintäänkin" oman kehon hyvinvointi ja terveys. 

Yksityisellä tietääkseni korjataan osaa näistä synnytysvaurioista mutta kuinka monella naisella on varaa näihin? ei se paljon lohduta että apua olisi mutta sitä ei saa koska ei ole varaa maksaa tuhansia mahd. leikkauksesta.

Joku kuitenkin sanoo tähän että vaikeiden vauroiden % osuus synnyttäjistä on matala, ehkä ehkä ei, mutta se ei poista silti sitä uhkaa että kuka tahansa synnyttävä nainen voi olla yksi niistä jotka repeää PAHASTI joka turmelee pahimmillaan koko loppu elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun on  kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa.  Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin  niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin  pitäisi  itse hakea ruuat ym.

Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.

Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.

Kai se on uskottava.

Jep,mitä siitä että itku pääsee väsymyksestä ja tarjottimelta lentelee ruuat maahan kun koetat samalla saada huoneeseen kuskattua sekä ruuan että vauvan. Hoitajien kelpaa sitten tehdä huoli-ilmoitusta, kun äiti vaan itkee ja heitti melkein makkarasopatkin vauvan silmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun on  kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa.  Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin  niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin  pitäisi  itse hakea ruuat ym.

Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.

Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.

Kai se on uskottava.

Tuo on aivan älytön väite. Synnyttäjä, etenkin normaalin raskausajan ylärajoilla oleva (42 rvko) on monesti väsynyt öisistä supisteluista, ja kun hän sen lisäksi vielä synnyttää, hänen ei ole syytä välttää lepoa. Vuodeaika on 1 kk.

Mitä horiset? Synnyttäneellä ei ole mitään vuodeaikaa. Vuodepotilaana pötköttäminen aiheuttaa veritulppariskin. Liikkuminen edistää toipumista.

Se tarkoittaa sitä, että synnytyksen jälkeen ei rehkitä kuukauteen. Levätään, jos siltä tuntuu ja liikutaan sen verran, kun oloa virkistää.

(En tarkentanut kun totesin, ettei kuulu aiheeseen eli siihen, että sikiöistä pitäisi välittää entistä vähemmän, ja äitejä piiskata entistä enemmän -"heidän omaksi parhaakseen".)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"

Synnyttäminen on Suomessa turvallisinta koko maailmassa sekä äidille että lapselle. Hoitovirheitä tapahtuu, mutta eipä maailmassa ole yhtäkään maata jossa ei tapahtuisi ja kaikissa muissa maailman maissa synnyttäminen on suurempi riski sekä äidille että lapselle.

Suomessa enemmistö synnyttäjistä saa epiduraalin. Kaikki eivät sitä halua. Esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs synnyttäjä saa epiduraalin. Kivunlievitys on muihin länsimaihin verrattuna runsaasti käytettyä Suomessa.

Näin on. 

Epiduraalia ei ole järkevää ottaa, ellei ole erityistä syytä olettaa, että nainen on kyvytön täysi normaaliin synnytykseen.

Lapselle epiduraali monesti tarkoittaa happivajetta (->neurologiset haitat, velttous), johtuen äidin seliinmakuusta, mikä on tyhmin mahdollinen asento lapsen kannalta.

Totuus on, että osa naisista ei persoonallisuutensa vuoksi kykene synnyttämään ilman sitä kemiallista "piiskaa". Muilla kemikaalit saattavat stressata kehoa väärällä tavalla ja aiheuttaa hyperreaktioita, siis komplikaatioita.

Paraservikaalipuudutteet on järkevä valinta, lapsen hyvinvointiakin ajatellen. Ilokaasukin ok. Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota synnytysasentoon, mielentilaan ym. eikä antaa ymmärtää, että muita syyttelevät synnyttäjät olisivat aina oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun on  kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa.  Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin  niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin  pitäisi  itse hakea ruuat ym.

Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.

Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.

Kai se on uskottava.

Tuo on aivan älytön väite. Synnyttäjä, etenkin normaalin raskausajan ylärajoilla oleva (42 rvko) on monesti väsynyt öisistä supisteluista, ja kun hän sen lisäksi vielä synnyttää, hänen ei ole syytä välttää lepoa. Vuodeaika on 1 kk.

Mitä horiset? Synnyttäneellä ei ole mitään vuodeaikaa. Vuodepotilaana pötköttäminen aiheuttaa veritulppariskin. Liikkuminen edistää toipumista.

Se tarkoittaa sitä, että synnytyksen jälkeen ei rehkitä kuukauteen. Levätään, jos siltä tuntuu ja liikutaan sen verran, kun oloa virkistää.

(En tarkentanut kun totesin, ettei kuulu aiheeseen eli siihen, että sikiöistä pitäisi välittää entistä vähemmän, ja äitejä piiskata entistä enemmän -"heidän omaksi parhaakseen".)

Suositus on, ettei rankkaa liikuntaa heti synnytyksen jälkeen. Se on eri asia kuin vuodepotilaana oleminen. Kävely ja normaalit askareet mitä jaksaa tehdä on suositeltavia ja edistää toipumista.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että osa naisista ei persoonallisuutensa vuoksi kykene synnyttämään ilman sitä kemiallista "piiskaa". Muilla kemikaalit saattavat stressata kehoa väärällä tavalla ja aiheuttaa hyperreaktioita, siis komplikaatioita.

Moni joutuu siis maksamaan hinnan persoonallisuushäiriöisten (diagnosoituja tai ei, kaiken asteiset) puolesta, kun rutiinit asettuvat häiriöisten perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos. 

Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.

Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.

Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.

Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa. 

Sype kätilö pelotteli sektion suuremmilla riskeillä. Kysyin asiasta gynekologilta synnytystapa-arviossa. Sanoi ettei muista lukuja ulkoa, mutta suunnitellun sektion riskit eivät ole juurikaan alatiesynnytysta suuremmat, mutta hätäsektiossa on jonkin verran isommat riskit. Ei pitänyt suunnitellun sektion riskejä mitenkään huomionarvoisena asiana. Kysyin esim. virtsarakkovaurioista ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt sektiossa virtsarakkovaurioita (tälläkin sype kätilö pelotteli). Miksi kätilöt pelottelevat ja lääkärin näkemys oli hyvin erilainen? Toki infektioriski on isompi sektiossa, mutta usein alatiesynnytyksessä revetään niin pahasti, että on siinäkin iso haava alttiina pöpöille. Ja infektion saa helposti hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun on  kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa.  Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin  niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin  pitäisi  itse hakea ruuat ym.

Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.

Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.

Kai se on uskottava.

Tuo on aivan älytön väite. Synnyttäjä, etenkin normaalin raskausajan ylärajoilla oleva (42 rvko) on monesti väsynyt öisistä supisteluista, ja kun hän sen lisäksi vielä synnyttää, hänen ei ole syytä välttää lepoa. Vuodeaika on 1 kk.

Mitä horiset? Synnyttäneellä ei ole mitään vuodeaikaa. Vuodepotilaana pötköttäminen aiheuttaa veritulppariskin. Liikkuminen edistää toipumista.

Se tarkoittaa sitä, että synnytyksen jälkeen ei rehkitä kuukauteen. Levätään, jos siltä tuntuu ja liikutaan sen verran, kun oloa virkistää.

(En tarkentanut kun totesin, ettei kuulu aiheeseen eli siihen, että sikiöistä pitäisi välittää entistä vähemmän, ja äitejä piiskata entistä enemmän -"heidän omaksi parhaakseen".)

Suositus on, ettei rankkaa liikuntaa heti synnytyksen jälkeen. Se on eri asia kuin vuodepotilaana oleminen. Kävely ja normaalit askareet mitä jaksaa tehdä on suositeltavia ja edistää toipumista.

Kyllä, vuodeajalla en tarkoittanut vuodepotilaana olemista. Siksi korjasin ilmaisun. Kommentoin viestiä, josta sai käsityksen, että lepoa tulisi välttää, mutta tuskin hän sitä tarkoitti. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos. 

Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.

Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.

Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.

Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa. 

Sype kätilö pelotteli sektion suuremmilla riskeillä. Kysyin asiasta gynekologilta synnytystapa-arviossa. Sanoi ettei muista lukuja ulkoa, mutta suunnitellun sektion riskit eivät ole juurikaan alatiesynnytysta suuremmat, mutta hätäsektiossa on jonkin verran isommat riskit. Ei pitänyt suunnitellun sektion riskejä mitenkään huomionarvoisena asiana. Kysyin esim. virtsarakkovaurioista ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt sektiossa virtsarakkovaurioita (tälläkin sype kätilö pelotteli). Miksi kätilöt pelottelevat ja lääkärin näkemys oli hyvin erilainen? Toki infektioriski on isompi sektiossa, mutta usein alatiesynnytyksessä revetään niin pahasti, että on siinäkin iso haava alttiina pöpöille. Ja infektion saa helposti hoidettua.

Lähtökohta on, että leikkaus on aina riski - synnyttäjällä on oltava suuri ongelma, jotta joutuisi leikkaukseen.

Riski liittyy mm. verenmenetykseen. Lisäksi oksitosiini aiheuttaa vaaran komplikaatioille (esim. lapsen aivovaurio, tai kohdun repeäminen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos. 

Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.

Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.

Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.

Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa. 

Sype kätilö pelotteli sektion suuremmilla riskeillä. Kysyin asiasta gynekologilta synnytystapa-arviossa. Sanoi ettei muista lukuja ulkoa, mutta suunnitellun sektion riskit eivät ole juurikaan alatiesynnytysta suuremmat, mutta hätäsektiossa on jonkin verran isommat riskit. Ei pitänyt suunnitellun sektion riskejä mitenkään huomionarvoisena asiana. Kysyin esim. virtsarakkovaurioista ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt sektiossa virtsarakkovaurioita (tälläkin sype kätilö pelotteli). Miksi kätilöt pelottelevat ja lääkärin näkemys oli hyvin erilainen? Toki infektioriski on isompi sektiossa, mutta usein alatiesynnytyksessä revetään niin pahasti, että on siinäkin iso haava alttiina pöpöille. Ja infektion saa helposti hoidettua.

Niin, erityisesti jos repeämä menee peräaukkoon asti. Sieltä kun tulee päivittäin kunnon annos bakteereja suoraan siihen haavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos. 

Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.

Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.

Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.

Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa. 

Sype kätilö pelotteli sektion suuremmilla riskeillä. Kysyin asiasta gynekologilta synnytystapa-arviossa. Sanoi ettei muista lukuja ulkoa, mutta suunnitellun sektion riskit eivät ole juurikaan alatiesynnytysta suuremmat, mutta hätäsektiossa on jonkin verran isommat riskit. Ei pitänyt suunnitellun sektion riskejä mitenkään huomionarvoisena asiana. Kysyin esim. virtsarakkovaurioista ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt sektiossa virtsarakkovaurioita (tälläkin sype kätilö pelotteli). Miksi kätilöt pelottelevat ja lääkärin näkemys oli hyvin erilainen? Toki infektioriski on isompi sektiossa, mutta usein alatiesynnytyksessä revetään niin pahasti, että on siinäkin iso haava alttiina pöpöille. Ja infektion saa helposti hoidettua.

Lähtökohta on, että leikkaus on aina riski - synnyttäjällä on oltava suuri ongelma, jotta joutuisi leikkaukseen.

Riski liittyy mm. verenmenetykseen. Lisäksi oksitosiini aiheuttaa vaaran komplikaatioille (esim. lapsen aivovaurio, tai kohdun repeäminen).

Miten oksitosiini liittyy leikkaukseen? Oksitosiinilla voidaan vauhdittaa alatiesynnytystä, ei leikkausta.

En usko, että aloituksessa vihjattu ongelma on suuri verrattuna siihen, kuinka vähän synnytyksessä kiinnitetään huomiota potilaiden yksilölliseen auttamiseen.