Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: Synnytyskipujenhoito on Suomessa lapsenkengissä
23.08.2023 |
''Esimerkiksi hiljattain synnyttäneelle ystävälleni ei kipua lievittävää epiduraalipuudutusta pyynnöstä huolimatta suostuttu antamaan Naistenklinikalla, vaikka hän oli aktiivisessa synnytysvaiheessa. Sen sijaan hänen pyynnölleen naureskeltiin. Epiduraalin hän sai aneltua kipuihinsa vasta kohdunkaulan auettua kahdeksaan senttimetriin eli synnytyksen loppupuolella. Ennen tätä kivunhoitona olivat kuuma suihku ja Panadol-kipulääke.
TUTKIMUSNÄYTÖSTÄ huolimatta vielä 2020-luvulla Kätilöliitto Suomessa toitottaa, että liian aikaisin annettu epiduraali lisää riskiä yllä mainituille synnytyskomplikaatioille. Miten on mahdollista, että terveydenhuollossamme työskentelee ihmisiä, joiden ammattitaito on 1900-luvulta lähtöisin olevien uskomusten varassa lääketieteellisen tutkimustiedon sijasta?
WHO:n mukaan epiduraalin käyttöä tulisi jopa lisätä, sillä sen myönteiset vaikutukset synnytyskokemukseen ovat kiistattomat. Kätilöliiton tavoite on aivan päinvastainen: epiduraaleja tulisi vähentää niiden luonnottomuuden vuoksi. ''
Kommentit (382)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"
Synnyttäminen on Suomessa turvallisinta koko maailmassa sekä äidille että lapselle. Hoitovirheitä tapahtuu, mutta eipä maailmassa ole yhtäkään maata jossa ei tapahtuisi ja kaikissa muissa maailman maissa synnyttäminen on suurempi riski sekä äidille että lapselle.
Suomessa enemmistö synnyttäjistä saa epiduraalin. Kaikki eivät sitä halua. Esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs synnyttäjä saa epiduraalin. Kivunlievitys on muihin länsimaihin verrattuna runsaasti käytettyä Suomessa.
Suomessa turvallisen synnytyksen kriteeriksi riittää että molemmat on vielä synnytyksen jälkeen hengissä. Sillä ei ole mitään merkitystä miten ja kuinka kauan synnytys on kestänyt ja miten riekaleina se äiti sen rääkin jälkeen on. Mutta molemmat hengissä=turvallinen synnytys.
Kuvitteletko, että muualla olisi jotenkin helpompia synnytyksiä kuin maassa, jossa synnytys on turvallista? Suomessa kivunlievitys on erittäin hyvin saatavilla verrattuna mihin tahansa maahan.
Miksi sitten toistuvasti äidit tuovat julkisuuteen esille että kivunlievitystä ei saa? Synnytysosastoja on lakkautettu ja keskitetty ja sairaalaan ei edes oteta äitejä ajoissa koska osastoilla ei ole tilaa niin miten sitä kivunlievitystä on sitten erittäin hyvin saatavilla?
Nykyään synnytykset hoidetaan vain sairaaloissa, joissa on synnytyksissä ympäri vuorokauden anestesialääkäri päivystämässä. Aiemmin pienissä sairaaloissa ei useinkaan ollut, joten epiduraalia ei saanut toisin kuin nykyään. Anestesialääkäri saattoi takapäivystää kotonaan, ei siinä mitään epiduraaleja silloin annettu sieltä käsin.
Voithan katsoa saitaalakohtaiset tilastot kivunlievityksestä, niistä näkee faktoja siitä, kuinka suuri osa saa esimerkiksi puudutteen. Suomessa aikakin ensisynnyttäjistä selvä enemmistö ottaa epiduraalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun on kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa. Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin pitäisi itse hakea ruuat ym.
Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.
Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.
Kai se on uskottava.Aivan kaikista fyysisistä vaurioista toipuu nopeammin jos on jalkeilla ja aktiivinen. Verenkierto toimii paremmin ja kehon luonnolliset korjausmekanismit pääsevät toimimaan tehokkaammin. Silti vain synnyttäjiä patistetaan tällä perusteella liikkeelle. Jostain syystä aivan kaikki muut potilaat saavat leikkauksen tai muun toimenpiteen jälkeen maata aloillaan ja odottaa muiden passaavan heitä.
Tämähän ei ole totta. Nykyään kaikki leikkaukset mitä voidaan, tehdään päiväkirurgian puolella ja potilas joutuu/pääsee samana päivänä kotiin ilman mitään petipotilaana olemista. Muutkin leikkaukset hoidetaan mahdollisimman lyhyellä hoidolla.
Vuodeosastot vanhuksillekin alkavat olla historiaa, vuoteessa makuuttaminen ei ole nykyaikaa.
No hyvä, tarkennetaan: sektiota vastaavan leikkauksen läpikäyneet saavat mielihyvin maata vuoteessa toipumassa, kun samaan aikaan sektion läpikäyneitä patistetaan jalkeille. Menikö oikein?
Mistä vastaavasta leikkauksesta puhut? Kun juuri rautalangasta väännettiin, että nimenomaan leikkauspotilaat nykyään kotiutetaan niin pian kuin mahdollista eikä makuuteta yhtään enempää kuin on pakko. Se veritulppariski kun on muissakin leikkauksista kuin sektiossa ja makuuttaminen pahentaa riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että Ruotsissa annetaan epiduraali jo ihan synnytyksen alussa, eikä lapset synny yhtään sen huonommassa kunnossa kuin Suomessa.
Koska ruotsalaiset ovat nössöjä.
Milloin ruotsalaiset ovat viimeksi olleet sodassa? Joskus 150 vuotta sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että Ruotsissa annetaan epiduraali jo ihan synnytyksen alussa, eikä lapset synny yhtään sen huonommassa kunnossa kuin Suomessa.
Koska ruotsalaiset ovat nössöjä.
Milloin ruotsalaiset ovat viimeksi olleet sodassa? Joskus 150 vuotta sitten?
Tosiasiassa ruotsalaiset käyttävät epiduraalia paljon vähemmän kuin suomalaiset. Mutta ei anneta tosiasioiden pilata hyvää meuhkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun on kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa. Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin pitäisi itse hakea ruuat ym.
Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.
Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.
Kai se on uskottava.Aivan kaikista fyysisistä vaurioista toipuu nopeammin jos on jalkeilla ja aktiivinen. Verenkierto toimii paremmin ja kehon luonnolliset korjausmekanismit pääsevät toimimaan tehokkaammin. Silti vain synnyttäjiä patistetaan tällä perusteella liikkeelle. Jostain syystä aivan kaikki muut potilaat saavat leikkauksen tai muun toimenpiteen jälkeen maata aloillaan ja odottaa muiden passaavan heitä.
Minulta leikattiin sappirakko tähystyksessä 3kk sektion jälkeen. Sappirakon tähystyksen jälkeen sain maata vuorokauden sängyssä ihan rauhassa ja minulle tuotiin ruoat viereen ja vaihdettiin pissapussi jne. Sektion jälkeen piti lähteä heti liikkeelle kun heräämöstä siirtyi osastolle. Eli siis ihan muutama tunti leikkauksen jälkeen. Miksi käytännöt ovat niin erilaiset kun kyseessä on synnyttäjä?
Sappirakkoleikkauksia on tehty jo kymmenen vuotta sitten päiväkirurgisesti ainakin Lahdessa ja Helsingissä. Se tarkoittaa että kotiin saa lähteä jos kaikki on kunnossa eli ei tarvitse jäädä osastolle makoilemaan. Tuskin virtsakatetria laitetaan jos kotiin on tarkoitus lähteä. Jopa tekonivelleikkauksia tehdään päiväkirurgisesti nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään naisten kivut ovat erittäin vähäteltyjä lääketieteessä ja tuntuu että etenkin täällä Suomessa se vasta näkyy ja kuuluu.
Kävin polyyppileikkauksessa, joka tehtiin ilman puudutusta alakautta. Syy; polyypeissa ei ole tuntoa. No ei ole, mutta kaikkialla muualla siellä kohdussa on. Kirjoitin tästä blogiini ja ulkomaalaiset lukijat olivat ihan kauhuissaan, että miten niin muka ei saa puudutusta, miten niin ei muka saa humautusta, mitä hemmettiä siellä Suomessa tapahtuu?
TÄMÄ! Kävin itse kohdun imunäytteessä vai mikä se on? Aivan järkyttävä kipu ja noustessa toinen jalka petti altakin. Tämän jälkeen 2 päivää sellasia helvetin kipuja ettei mitään tolkkua. Lääkäri seuraavan kerran samaa näytettä ottaessa totesi, että olisi etukäteen kannattanut ottaa vaikka burana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun on kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa. Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin pitäisi itse hakea ruuat ym.
Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.
Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.
Kai se on uskottava.Aivan kaikista fyysisistä vaurioista toipuu nopeammin jos on jalkeilla ja aktiivinen. Verenkierto toimii paremmin ja kehon luonnolliset korjausmekanismit pääsevät toimimaan tehokkaammin. Silti vain synnyttäjiä patistetaan tällä perusteella liikkeelle. Jostain syystä aivan kaikki muut potilaat saavat leikkauksen tai muun toimenpiteen jälkeen maata aloillaan ja odottaa muiden passaavan heitä.
Tämähän ei ole totta. Nykyään kaikki leikkaukset mitä voidaan, tehdään päiväkirurgian puolella ja potilas joutuu/pääsee samana päivänä kotiin ilman mitään petipotilaana olemista. Muutkin leikkaukset hoidetaan mahdollisimman lyhyellä hoidolla.
Vuodeosastot vanhuksillekin alkavat olla historiaa, vuoteessa makuuttaminen ei ole nykyaikaa.
No hyvä, tarkennetaan: sektiota vastaavan leikkauksen läpikäyneet saavat mielihyvin maata vuoteessa toipumassa, kun samaan aikaan sektion läpikäyneitä patistetaan jalkeille. Menikö oikein?
Mistä vastaavasta leikkauksesta puhut? Kun juuri rautalangasta väännettiin, että nimenomaan leikkauspotilaat nykyään kotiutetaan niin pian kuin mahdollista eikä makuuteta yhtään enempää kuin on pakko. Se veritulppariski kun on muissakin leikkauksista kuin sektiossa ja makuuttaminen pahentaa riskiä.
Ohis:
Minulle on tehty kaksi vatsanalueen leikkausta: umpisuolen poisto ja kiireellinen sektio. Umpisuolen poiston jälkeen sai ruoan sairaalasänkyyn ja lakanat vaihdettiin, mutta ei sektion jälkeen. En aluksi tajunnut, että ruoka pitää itse hakea. Kyllä harmitti kipeän leikkaushaavan kanssa hakea oma ruoka ja yrittää siinä samalla hoitaa vauvaa, kun perhehuoneissa lekottelevien äitien miehet hakivat ruoat ja vaihtoivat lakanat. Perhehuoneeseen kun ei päässyt, kun oli sektio tehty, joten piti olla osastolla. Yksi syy, miksi sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Ihan nurinkurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun on kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa. Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin pitäisi itse hakea ruuat ym.
Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.
Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.
Kai se on uskottava.Aivan kaikista fyysisistä vaurioista toipuu nopeammin jos on jalkeilla ja aktiivinen. Verenkierto toimii paremmin ja kehon luonnolliset korjausmekanismit pääsevät toimimaan tehokkaammin. Silti vain synnyttäjiä patistetaan tällä perusteella liikkeelle. Jostain syystä aivan kaikki muut potilaat saavat leikkauksen tai muun toimenpiteen jälkeen maata aloillaan ja odottaa muiden passaavan heitä.
Minulta leikattiin sappirakko tähystyksessä 3kk sektion jälkeen. Sappirakon tähystyksen jälkeen sain maata vuorokauden sängyssä ihan rauhassa ja minulle tuotiin ruoat viereen ja vaihdettiin pissapussi jne. Sektion jälkeen piti lähteä heti liikkeelle kun heräämöstä siirtyi osastolle. Eli siis ihan muutama tunti leikkauksen jälkeen. Miksi käytännöt ovat niin erilaiset kun kyseessä on synnyttäjä?
Sappirakkoleikkauksia on tehty jo kymmenen vuotta sitten päiväkirurgisesti ainakin Lahdessa ja Helsingissä. Se tarkoittaa että kotiin saa lähteä jos kaikki on kunnossa eli ei tarvitse jäädä osastolle makoilemaan. Tuskin virtsakatetria laitetaan jos kotiin on tarkoitus lähteä. Jopa tekonivelleikkauksia tehdään päiväkirurgisesti nykyään.
Näin myös Tampereella nykyään. Sappirakon tähystysleikkauksesta kotiutuu yleensä samana päivänä eikä leikkauksen jälkeen pötkötellä sairaalassa yhtään vuorokautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään naisten kivut ovat erittäin vähäteltyjä lääketieteessä ja tuntuu että etenkin täällä Suomessa se vasta näkyy ja kuuluu.
Kävin polyyppileikkauksessa, joka tehtiin ilman puudutusta alakautta. Syy; polyypeissa ei ole tuntoa. No ei ole, mutta kaikkialla muualla siellä kohdussa on. Kirjoitin tästä blogiini ja ulkomaalaiset lukijat olivat ihan kauhuissaan, että miten niin muka ei saa puudutusta, miten niin ei muka saa humautusta, mitä hemmettiä siellä Suomessa tapahtuu?
TÄMÄ! Kävin itse kohdun imunäytteessä vai mikä se on? Aivan järkyttävä kipu ja noustessa toinen jalka petti altakin. Tämän jälkeen 2 päivää sellasia helvetin kipuja ettei mitään tolkkua. Lääkäri seuraavan kerran samaa näytettä ottaessa totesi, että olisi etukäteen kannattanut ottaa vaikka burana.
Kävin tässä pari päivää sitten ja näyte nipisti hieman. Buranaa otin näytteen jälkeen, kun vähän jomotti. Sen sijaan mitään leikkausta en aio antaa tehdä ilman puudutusta tai nukutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta vain kahdesta suunnitellusta sektiosta, jotka vaadin, koska pelkäsin juuri edellämainittuja kokemuksia. Sektiosta pelotellaan paljon, mutta suunniteltu sektio on ihan eri asia, kun kesken synnytyksen tehty kiireellinen tai hätäsektio. Pari päivää polttelua alavatsalla, joka oli hallittavissa särkylääkkeillä ja lepäämisellä. Sen kesti varsin hyvin, etenkin kun olin siihen motivoitunut. Jos en olisi saanut sektiosta, olisin mennyt vaikka Viroon yksityiselle puolelle. En kestänyt ajatusta kätilöiden vallan alla olemisesta teuraslehmänä. Johan siinä kärsii koko äiti-lapsi-suhde, jos koko äitiyden alku on ihan traumaattinen!
Oliko lupa sektioon vaikeaa saada? Olen kuullut ja lukenut että ahkeraan ne koittavat käännyttää alateitse synnyttämiseen. Jokin viestissäsi rauhoitti ja vahvisti oloani että todellakin sektio on se mun valinta.
Itselleni ei ollut vaikeaa saada sektiota. Toinen oli naikkarilla ja toinen Jorvissa. Jouduin käydä sype-keskustelun ja synnytystapa-arvion. En kohdannut isompaa käännytysyritystä, kun perustelin näkökulmani ja olin määrätietoinen ja tietoinen faktoista. Ekalla kerralla ehdotettiin jotain kätilön vetämää valmennusta, mutta ilmoitin, että en ole motivoitunut muuttamaan mieltäni. Toisella kerralla oli jo melko läpihuutojuttu, kun kerroin ensimmäisen sektion olleen itselleni positiivinen kokemus. Lääkärit kenen kanssa juttelin, myönsivät sen, että kukaan ei voi mulle luvata synnytystä, jossa kivunlievitys ym. onnistuu varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun on kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa. Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin pitäisi itse hakea ruuat ym.
Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.
Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.
Kai se on uskottava.Aivan kaikista fyysisistä vaurioista toipuu nopeammin jos on jalkeilla ja aktiivinen. Verenkierto toimii paremmin ja kehon luonnolliset korjausmekanismit pääsevät toimimaan tehokkaammin. Silti vain synnyttäjiä patistetaan tällä perusteella liikkeelle. Jostain syystä aivan kaikki muut potilaat saavat leikkauksen tai muun toimenpiteen jälkeen maata aloillaan ja odottaa muiden passaavan heitä.
Tämähän ei ole totta. Nykyään kaikki leikkaukset mitä voidaan, tehdään päiväkirurgian puolella ja potilas joutuu/pääsee samana päivänä kotiin ilman mitään petipotilaana olemista. Muutkin leikkaukset hoidetaan mahdollisimman lyhyellä hoidolla.
Vuodeosastot vanhuksillekin alkavat olla historiaa, vuoteessa makuuttaminen ei ole nykyaikaa.
No hyvä, tarkennetaan: sektiota vastaavan leikkauksen läpikäyneet saavat mielihyvin maata vuoteessa toipumassa, kun samaan aikaan sektion läpikäyneitä patistetaan jalkeille. Menikö oikein?
Mistä vastaavasta leikkauksesta puhut? Kun juuri rautalangasta väännettiin, että nimenomaan leikkauspotilaat nykyään kotiutetaan niin pian kuin mahdollista eikä makuuteta yhtään enempää kuin on pakko. Se veritulppariski kun on muissakin leikkauksista kuin sektiossa ja makuuttaminen pahentaa riskiä.
Ohis:
Minulle on tehty kaksi vatsanalueen leikkausta: umpisuolen poisto ja kiireellinen sektio. Umpisuolen poiston jälkeen sai ruoan sairaalasänkyyn ja lakanat vaihdettiin, mutta ei sektion jälkeen. En aluksi tajunnut, että ruoka pitää itse hakea. Kyllä harmitti kipeän leikkaushaavan kanssa hakea oma ruoka ja yrittää siinä samalla hoitaa vauvaa, kun perhehuoneissa lekottelevien äitien miehet hakivat ruoat ja vaihtoivat lakanat. Perhehuoneeseen kun ei päässyt, kun oli sektio tehty, joten piti olla osastolla. Yksi syy, miksi sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Ihan nurinkurista.
Minä olen ollut kahdessa sektiossa. Kummankin jälkeen ruoka tuotiin huoneeseen kunnes olin itse jalkeillani, että sain haettua ruuan itse. Lakanoita en vaihtanut.
Olen ollut myös yhdessä muussa leikkauksessa, mutta sitä on mahdotonta verrata, koska siinö lähdin kotiin suunnilleen heti kun jalat kantoi lääkkeistä vielä sekavana. Onneksi oli saattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritettiin myös vedota siihen, että synnytyksestä voitaisiin kohdallani siirtyä tavallista kevyemmin perustein sektioon, mutta tuota ehdotusta en ostanut. Sehän riippuisi todellisuudesta sekä kötilöstä, että sen hetkisistä resursseista. Tämäkin kyllä myönnettiin.
Synnytin Lohjalla ja kokemus oli hirveä ja kohtelu todella epäasiallista.
oli inhottavaa nähdä pari viikkoa oman synnytyksen jälkeen Lohjan synnärin instagram-sivuilla video jossa Duutsoni-Jukka ja se hänen Chaki-vaimonsa jammailevat hymyssä suin kätilöiden kanssa synnytystilanteessa. Jos on julkkis, kohdellaanko silloin ihmisenä eikä porsivana emakkona, jonka voi kuskata teurasjätteeksi porsimisen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeen kätilöt pudistelivat päätään, kun halusin vaan äkkiä kotiin. Kotona kun saa oikeasti levätä ja saa oikeasti apua, toisin kun sairaalassa, missä kaikki pitää tehdä yksin ja hankalasti vauvan kanssa. Särkylääkkeetkin sai itse käydä kinuamassa. Mitä ideaa on siis jäädä sairaalaan, jos ei ole aivan pakko.
quote=Vierailija]Onko siis niin, että Suomessa aivan tarkoituksella tehdään synnytyksestä naiselle mahdollisimman kivulias, vaikka tehokasta kivunlievitystä olisi tarjolla ?
Jos miehet synnyttäisivät, suostuisivatko tähän?[/quote]
Mulle jäi ainakin tällainen vaikutelma, eikä oo montaa vuotta aikaa. Ei tuotu kipulääkkeitä, jotka lääkäri oli määrännyt. Mulle oli tehty sektio, eli mulla oli 20 cm haava vatsassa monessa eri kerroksessa, mutta tuotiin vain buranaa ja parasetamolia. En pystynyt käymään vessassa, kun sängystä nouseminen sattui niin paljon vatsalihaksiin. Sain anella jotain vahvempaa kipulääkettä. Tuotiin pitkällä viiveellä ja jopa kritisoitiin, että miksi pyydän.
Vasta kahden vuorokauden kärsimisen jälkeen uusi vuoroon tullut kätilö/hoitaja sanoi, että tietenkin olisi pitänyt tuoda säännöllisesti parempi kipulääke, että on ihan käytäntö. Erottu selvästi, että oli joku inhimillinen/ammattilainen synnytysosastolla.
Jos vertaan siihen, kun olen ollut kaksi kertaa leikkauksessa (jalka), niin ei oo tarvinnut lainkaan kärsiä kipua. Hoitaja on aina pyytämättä kellonlyömällä tuonut kipulääkkeet ja henkilökunta on oma-aloitteisesti kysellyt, onko kipuja.
Yliopistossairaalan synnytysosastosta jäi todellakin trauma. Eikä johtunut itse synnytyskokemuksesta vaan varsinkin siitä, miten sen jälkeen kohdeltiin. Tuli jopa sellainen olo, että kun synnytys eli sektio oli ollut mulle helppo, niin sitten pantiin kärsimään sen jälkeen. Kuulostaa ihan hullulta, mutta miksi en saanut kipulääkkeitä, jotka mulle olisi ilman muuta kuuluneet? En edes pyytämällä. Miehen kanssa on tätä jälkeen päin puitu, että hän ei tajunnut vaatia mulle hoitoa, kun luuli, että ammattilaiset tietää, mitä tekee. Itse olin niin kipeä, että puhuminenkin sattui.
Jos olisin saanut toisen lapsen, olisin tiennyt paremmin millä asenteella olla siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"
Synnyttäminen on Suomessa turvallisinta koko maailmassa sekä äidille että lapselle. Hoitovirheitä tapahtuu, mutta eipä maailmassa ole yhtäkään maata jossa ei tapahtuisi ja kaikissa muissa maailman maissa synnyttäminen on suurempi riski sekä äidille että lapselle.
Suomessa enemmistö synnyttäjistä saa epiduraalin. Kaikki eivät sitä halua. Esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs synnyttäjä saa epiduraalin. Kivunlievitys on muihin länsimaihin verrattuna runsaasti käytettyä Suomessa.
Suomessa turvallisen synnytyksen kriteeriksi riittää että molemmat on vielä synnytyksen jälkeen hengissä. Sillä ei ole mitään merkitystä miten ja kuinka kauan synnytys on kestänyt ja miten riekaleina se äiti sen rääkin jälkeen on. Mutta molemmat hengissä=turvallinen synnytys.
Kuvitteletko, että muualla olisi jotenkin helpompia synnytyksiä kuin maassa, jossa synnytys on turvallista? Suomessa kivunlievitys on erittäin hyvin saatavilla verrattuna mihin tahansa maahan.
Miksi sitten toistuvasti äidit tuovat julkisuuteen esille että kivunlievitystä ei saa? Synnytysosastoja on lakkautettu ja keskitetty ja sairaalaan ei edes oteta äitejä ajoissa koska osastoilla ei ole tilaa niin miten sitä kivunlievitystä on sitten erittäin hyvin saatavilla?
Nykyään synnytykset hoidetaan vain sairaaloissa, joissa on synnytyksissä ympäri vuorokauden anestesialääkäri päivystämässä. Aiemmin pienissä sairaaloissa ei useinkaan ollut, joten epiduraalia ei saanut toisin kuin nykyään. Anestesialääkäri saattoi takapäivystää kotonaan, ei siinä mitään epiduraaleja silloin annettu sieltä käsin.
Voithan katsoa saitaalakohtaiset tilastot kivunlievityksestä, niistä näkee faktoja siitä, kuinka suuri osa saa esimerkiksi puudutteen. Suomessa aikakin ensisynnyttäjistä selvä enemmistö ottaa epiduraalin.
Synnytin isossa sairaalassa, enkä siitä huolimatta saanut epiduraalia, koska anestesialääkäri ei ehtinyt ikinä paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"
Synnyttäminen on Suomessa turvallisinta koko maailmassa sekä äidille että lapselle. Hoitovirheitä tapahtuu, mutta eipä maailmassa ole yhtäkään maata jossa ei tapahtuisi ja kaikissa muissa maailman maissa synnyttäminen on suurempi riski sekä äidille että lapselle.
Suomessa enemmistö synnyttäjistä saa epiduraalin. Kaikki eivät sitä halua. Esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs synnyttäjä saa epiduraalin. Kivunlievitys on muihin länsimaihin verrattuna runsaasti käytettyä Suomessa.
Suomessa turvallisen synnytyksen kriteeriksi riittää että molemmat on vielä synnytyksen jälkeen hengissä. Sillä ei ole mitään merkitystä miten ja kuinka kauan synnytys on kestänyt ja miten riekaleina se äiti sen rääkin jälkeen on. Mutta molemmat hengissä=turvallinen synnytys.
Kuvitteletko, että muualla olisi jotenkin helpompia synnytyksiä kuin maassa, jossa synnytys on turvallista? Suomessa kivunlievitys on erittäin hyvin saatavilla verrattuna mihin tahansa maahan.
Miksi sitten toistuvasti äidit tuovat julkisuuteen esille että kivunlievitystä ei saa? Synnytysosastoja on lakkautettu ja keskitetty ja sairaalaan ei edes oteta äitejä ajoissa koska osastoilla ei ole tilaa niin miten sitä kivunlievitystä on sitten erittäin hyvin saatavilla?
Nykyään synnytykset hoidetaan vain sairaaloissa, joissa on synnytyksissä ympäri vuorokauden anestesialääkäri päivystämässä. Aiemmin pienissä sairaaloissa ei useinkaan ollut, joten epiduraalia ei saanut toisin kuin nykyään. Anestesialääkäri saattoi takapäivystää kotonaan, ei siinä mitään epiduraaleja silloin annettu sieltä käsin.
Voithan katsoa saitaalakohtaiset tilastot kivunlievityksestä, niistä näkee faktoja siitä, kuinka suuri osa saa esimerkiksi puudutteen. Suomessa aikakin ensisynnyttäjistä selvä enemmistö ottaa epiduraalin.
Synnytin isossa sairaalassa, enkä siitä huolimatta saanut epiduraalia, koska anestesialääkäri ei ehtinyt ikinä paikalle.
Viime vuosina keskussairaaloissa on anestesiapäivystäjien määrää lisätty niin että ei yhden anestesialääkärin tarvitse hoitaa teho-osastoa, leikkausosastoa, synnytysepiduraalien laittoa, hätäsektioita, hankalia kanyylien laittoa ja olla mukana päivystyksen sedaatiotoimenpiteissä.
Jos muistan oikein niin jopa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa oli vain kaksi anestesialääkäriä talossa kaksikymmentä vuotta sitten eli toinen oli teho-osastolla ja toinen hoiti leikkaukset sekä epiduraalipuudutusten laiton. Yksi erikoistuva sanoi kerran että yöllä piti laittaa 17 epiduraalia muun toiminnan ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"
Synnyttäminen on Suomessa turvallisinta koko maailmassa sekä äidille että lapselle. Hoitovirheitä tapahtuu, mutta eipä maailmassa ole yhtäkään maata jossa ei tapahtuisi ja kaikissa muissa maailman maissa synnyttäminen on suurempi riski sekä äidille että lapselle.
Suomessa enemmistö synnyttäjistä saa epiduraalin. Kaikki eivät sitä halua. Esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs synnyttäjä saa epiduraalin. Kivunlievitys on muihin länsimaihin verrattuna runsaasti käytettyä Suomessa.
Suomessa turvallisen synnytyksen kriteeriksi riittää että molemmat on vielä synnytyksen jälkeen hengissä. Sillä ei ole mitään merkitystä miten ja kuinka kauan synnytys on kestänyt ja miten riekaleina se äiti sen rääkin jälkeen on. Mutta molemmat hengissä=turvallinen synnytys.
Kuvitteletko, että muualla olisi jotenkin helpompia synnytyksiä kuin maassa, jossa synnytys on turvallista? Suomessa kivunlievitys on erittäin hyvin saatavilla verrattuna mihin tahansa maahan.
Miksi sitten toistuvasti äidit tuovat julkisuuteen esille että kivunlievitystä ei saa? Synnytysosastoja on lakkautettu ja keskitetty ja sairaalaan ei edes oteta äitejä ajoissa koska osastoilla ei ole tilaa niin miten sitä kivunlievitystä on sitten erittäin hyvin saatavilla?
Nykyään synnytykset hoidetaan vain sairaaloissa, joissa on synnytyksissä ympäri vuorokauden anestesialääkäri päivystämässä. Aiemmin pienissä sairaaloissa ei useinkaan ollut, joten epiduraalia ei saanut toisin kuin nykyään. Anestesialääkäri saattoi takapäivystää kotonaan, ei siinä mitään epiduraaleja silloin annettu sieltä käsin.
Voithan katsoa saitaalakohtaiset tilastot kivunlievityksestä, niistä näkee faktoja siitä, kuinka suuri osa saa esimerkiksi puudutteen. Suomessa aikakin ensisynnyttäjistä selvä enemmistö ottaa epiduraalin.
Synnytin isossa sairaalassa, enkä siitä huolimatta saanut epiduraalia, koska anestesialääkäri ei ehtinyt ikinä paikalle.
Tiedättehän miten Posti ja muutama kuriirifirma ohjaavat paketteja suoraan noutopisteeseen ja sitten ilmoittavat, että pakettia mukamas "yritettiin toimittaa" mutta asiakas ei ollut paikalla tai ulkona olleen esteen vuoksi toimitus epäonnistui? Miten minusta tuntuu että tämä "anestesialääkäri ei ehtinyt" on vähän saman tapainen juttu. Siis joko sitä lääkäriä ei ole edes pyydetty paikalle, tai sitten resurssit on alimitoitettu todella pahasti, koska ilman epiduraalia jääminen tästä syystä on valtavan yleistä. Jos syy olisi todellinen ja resurssit suhteessa tarpeeseen, niin tapaukset joissa lääkäri ei ehdi paikalle olisivat harvinaisia poikkeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan totta. Synnytin itse ensimmäisen lapseni briteissä, toisen Suomessa. Ensimmäinen synnytys oli lähes kivuton, koska sain epiduraalin heti sairaalaan tultuani, ja vaikka synnytys pitkittyi, sitä annettiin epiduraalikatetrin kautta lisää niin kauan kuin tarvitsi. Repesinkin jonkun verran, mutta hyvän puudutuksen ansiosta ei tarvinnut kärsiä synnytyksen aikana kipua siitä eikä sen ompelusta (jälkeen toki sitten oli kipuja kun puudutuksen vaikutus lakkasi).
Yllätys oli sitten Suomessa toista synnyttäessä, että täällä olikin näkemys siitä, että epiduraalin voi antaa vain tietyn aikaikkunan aikana synnytyksessä. Ei liian aikaisin, koska ilmeisesti sitä täällä ei anneta niin pitkään kuin tarvitaan katetrin kautta, ja sitten teho loppuu kesken, usein juuri kun kivuliain vaihe on edessä. Mutta jos menee liian myöhään, niin sittenkään ei enää "kannata" antaa epiduraalia vaan pitää vaan kestää. Mulla kävi tämä viimemainittu, sairaalaan päästessä 4 cm kohdunkaula auki ja kuulemma anestesialääkärin saapumiseen ja epiduraalin laittoon menisi niin kauan aikaa, että homma olisi ohi jo. Meni kuitenkin tunteja ennen kuin aloin ponnistaa. En saanut missään vaiheessa edes luvattua kohdunkaulan paikallispuudutusta, ja kokemus oli aivan helvetillinen.
En oikein ymmärrä miten epiduraalin teho voi loppua kesken jos se on paikallaan. Kun laittaa tarpeeksi puudutusainetta niin sektion voi tehdä epiduraalipuudutuksessa ilman mitään ongelmaa.
Alue: Aihe vapaa
No hyvä, tarkennetaan: sektiota vastaavan leikkauksen läpikäyneet saavat mielihyvin maata vuoteessa toipumassa, kun samaan aikaan sektion läpikäyneitä patistetaan jalkeille. Menikö oikein?