Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: Synnytyskipujenhoito on Suomessa lapsenkengissä
23.08.2023 |
''Esimerkiksi hiljattain synnyttäneelle ystävälleni ei kipua lievittävää epiduraalipuudutusta pyynnöstä huolimatta suostuttu antamaan Naistenklinikalla, vaikka hän oli aktiivisessa synnytysvaiheessa. Sen sijaan hänen pyynnölleen naureskeltiin. Epiduraalin hän sai aneltua kipuihinsa vasta kohdunkaulan auettua kahdeksaan senttimetriin eli synnytyksen loppupuolella. Ennen tätä kivunhoitona olivat kuuma suihku ja Panadol-kipulääke.
TUTKIMUSNÄYTÖSTÄ huolimatta vielä 2020-luvulla Kätilöliitto Suomessa toitottaa, että liian aikaisin annettu epiduraali lisää riskiä yllä mainituille synnytyskomplikaatioille. Miten on mahdollista, että terveydenhuollossamme työskentelee ihmisiä, joiden ammattitaito on 1900-luvulta lähtöisin olevien uskomusten varassa lääketieteellisen tutkimustiedon sijasta?
WHO:n mukaan epiduraalin käyttöä tulisi jopa lisätä, sillä sen myönteiset vaikutukset synnytyskokemukseen ovat kiistattomat. Kätilöliiton tavoite on aivan päinvastainen: epiduraaleja tulisi vähentää niiden luonnottomuuden vuoksi. ''
Kommentit (382)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"
Synnyttäminen on Suomessa turvallisinta koko maailmassa sekä äidille että lapselle. Hoitovirheitä tapahtuu, mutta eipä maailmassa ole yhtäkään maata jossa ei tapahtuisi ja kaikissa muissa maailman maissa synnyttäminen on suurempi riski sekä äidille että lapselle.
Suomessa enemmistö synnyttäjistä saa epiduraalin. Kaikki eivät sitä halua. Esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs synnyttäjä saa epiduraalin. Kivunlievitys on muihin länsimaihin verrattuna runsaasti käytettyä Suomessa.
Suomessa turvallisen synnytyksen kriteeriksi riittää että molemmat on vielä synnytyksen jälkeen hengissä. Sillä ei ole mitään merkitystä miten ja kuinka kauan synnytys on kestänyt ja miten riekaleina se äiti sen rääkin jälkeen on. Mutta molemmat hengissä=turvallinen synnytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.
Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.
Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa.
Sype kätilö pelotteli sektion suuremmilla riskeillä. Kysyin asiasta gynekologilta synnytystapa-arviossa. Sanoi ettei muista lukuja ulkoa, mutta suunnitellun sektion riskit eivät ole juurikaan alatiesynnytysta suuremmat, mutta hätäsektiossa on jonkin verran isommat riskit. Ei pitänyt suunnitellun sektion riskejä mitenkään huomionarvoisena asiana. Kysyin esim. virtsarakkovaurioista ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt sektiossa virtsarakkovaurioita (tälläkin sype kätilö pelotteli). Miksi kätilöt pelottelevat ja lääkärin näkemys oli hyvin erilainen? Toki infektioriski on isompi sektiossa, mutta usein alatiesynnytyksessä revetään niin pahasti, että on siinäkin iso haava alttiina pöpöille. Ja infektion saa helposti hoidettua.
Lähtökohta on, että leikkaus on aina riski - synnyttäjällä on oltava suuri ongelma, jotta joutuisi leikkaukseen.
Riski liittyy mm. verenmenetykseen. Lisäksi oksitosiini aiheuttaa vaaran komplikaatioille (esim. lapsen aivovaurio, tai kohdun repeäminen).
Ihan mikä tahansa synnytystapa on riski. Olen se, joka kertoi että osastolle tuli alatiesynnytyksessä verenhukkaan melkein kuollut synnyttäjä ja minä sektiolla synnyttäneenä olin jaloillani aivan virkeänä. Ellet ole itse lääkäri niin uskon gynekologia jonka kanssa itse puhuin ja joka kertoi, että suunnitellun sektion riskit eivät ole mitenkään merkittävät verrattuna alatiesynnytykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.
Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.
Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa.
Sype kätilö pelotteli sektion suuremmilla riskeillä. Kysyin asiasta gynekologilta synnytystapa-arviossa. Sanoi ettei muista lukuja ulkoa, mutta suunnitellun sektion riskit eivät ole juurikaan alatiesynnytysta suuremmat, mutta hätäsektiossa on jonkin verran isommat riskit. Ei pitänyt suunnitellun sektion riskejä mitenkään huomionarvoisena asiana. Kysyin esim. virtsarakkovaurioista ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt sektiossa virtsarakkovaurioita (tälläkin sype kätilö pelotteli). Miksi kätilöt pelottelevat ja lääkärin näkemys oli hyvin erilainen? Toki infektioriski on isompi sektiossa, mutta usein alatiesynnytyksessä revetään niin pahasti, että on siinäkin iso haava alttiina pöpöille. Ja infektion saa helposti hoidettua.
Lähtökohta on, että leikkaus on aina riski - synnyttäjällä on oltava suuri ongelma, jotta joutuisi leikkaukseen.
Riski liittyy mm. verenmenetykseen. Lisäksi oksitosiini aiheuttaa vaaran komplikaatioille (esim. lapsen aivovaurio, tai kohdun repeäminen).
Miten oksitosiini liittyy leikkaukseen? Oksitosiinilla voidaan vauhdittaa alatiesynnytystä, ei leikkausta.
Monesti leikkaukseen joudutaan, koska synteettinen oksitosiini on aiheuttanut hätätapauksen. Eli ensin syntymä on mennyt pilalle oksitosiinilla, sitten asia korjataan leikkauksella, joka on vaarallinen sekin (mutta ainoa vaihtoehto).
Juu ei ongelmatapaukset, jotka suoraan leikkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"
Synnyttäminen on Suomessa turvallisinta koko maailmassa sekä äidille että lapselle. Hoitovirheitä tapahtuu, mutta eipä maailmassa ole yhtäkään maata jossa ei tapahtuisi ja kaikissa muissa maailman maissa synnyttäminen on suurempi riski sekä äidille että lapselle.
Suomessa enemmistö synnyttäjistä saa epiduraalin. Kaikki eivät sitä halua. Esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs synnyttäjä saa epiduraalin. Kivunlievitys on muihin länsimaihin verrattuna runsaasti käytettyä Suomessa.
Suomessa turvallisen synnytyksen kriteeriksi riittää että molemmat on vielä synnytyksen jälkeen hengissä. Sillä ei ole mitään merkitystä miten ja kuinka kauan synnytys on kestänyt ja miten riekaleina se äiti sen rääkin jälkeen on. Mutta molemmat hengissä=turvallinen synnytys.
Kuvitteletko, että muualla olisi jotenkin helpompia synnytyksiä kuin maassa, jossa synnytys on turvallista? Suomessa kivunlievitys on erittäin hyvin saatavilla verrattuna mihin tahansa maahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun on kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa. Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin pitäisi itse hakea ruuat ym.
Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.
Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.
Kai se on uskottava.
Aivan kaikista fyysisistä vaurioista toipuu nopeammin jos on jalkeilla ja aktiivinen. Verenkierto toimii paremmin ja kehon luonnolliset korjausmekanismit pääsevät toimimaan tehokkaammin. Silti vain synnyttäjiä patistetaan tällä perusteella liikkeelle. Jostain syystä aivan kaikki muut potilaat saavat leikkauksen tai muun toimenpiteen jälkeen maata aloillaan ja odottaa muiden passaavan heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.
Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.
Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa.
Sype kätilö pelotteli sektion suuremmilla riskeillä. Kysyin asiasta gynekologilta synnytystapa-arviossa. Sanoi ettei muista lukuja ulkoa, mutta suunnitellun sektion riskit eivät ole juurikaan alatiesynnytysta suuremmat, mutta hätäsektiossa on jonkin verran isommat riskit. Ei pitänyt suunnitellun sektion riskejä mitenkään huomionarvoisena asiana. Kysyin esim. virtsarakkovaurioista ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt sektiossa virtsarakkovaurioita (tälläkin sype kätilö pelotteli). Miksi kätilöt pelottelevat ja lääkärin näkemys oli hyvin erilainen? Toki infektioriski on isompi sektiossa, mutta usein alatiesynnytyksessä revetään niin pahasti, että on siinäkin iso haava alttiina pöpöille. Ja infektion saa helposti hoidettua.
Lähtökohta on, että leikkaus on aina riski - synnyttäjällä on oltava suuri ongelma, jotta joutuisi leikkaukseen.
Riski liittyy mm. verenmenetykseen. Lisäksi oksitosiini aiheuttaa vaaran komplikaatioille (esim. lapsen aivovaurio, tai kohdun repeäminen).
Ihan mikä tahansa synnytystapa on riski. Olen se, joka kertoi että osastolle tuli alatiesynnytyksessä verenhukkaan melkein kuollut synnyttäjä ja minä sektiolla synnyttäneenä olin jaloillani aivan virkeänä. Ellet ole itse lääkäri niin uskon gynekologia jonka kanssa itse puhuin ja joka kertoi, että suunnitellun sektion riskit eivät ole mitenkään merkittävät verrattuna alatiesynnytykseen.
Tuo on vähän niin kuin sanoisi, että elämä on riski. Saivartelua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pakottaminen elämään ja sen kärsimyksiin, sairauksiin ja kuolemaan on kirjaimellista julminta, mitä voi tehdä. Minusta ihan kohtuullista, että synnyttäjät kärsivät ainakin murto-osan siitä tuskasta, mitä itse aiheuttavat.
t. antinatalisti
Näin.
Nämä synnytyskipukeskustelut ovat vähän kuin k-leirin vartija valittaisi huonosta työergonomiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun on kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa. Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin pitäisi itse hakea ruuat ym.
Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.
Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.
Kai se on uskottava.Aivan kaikista fyysisistä vaurioista toipuu nopeammin jos on jalkeilla ja aktiivinen. Verenkierto toimii paremmin ja kehon luonnolliset korjausmekanismit pääsevät toimimaan tehokkaammin. Silti vain synnyttäjiä patistetaan tällä perusteella liikkeelle. Jostain syystä aivan kaikki muut potilaat saavat leikkauksen tai muun toimenpiteen jälkeen maata aloillaan ja odottaa muiden passaavan heitä.
Vielä kun kiinnitettäisiin enemmän huomiota synnytysasentoon, ja liikkumiseen synnytyksen aikana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun on kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa. Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin pitäisi itse hakea ruuat ym.
Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.
Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.
Kai se on uskottava.Aivan kaikista fyysisistä vaurioista toipuu nopeammin jos on jalkeilla ja aktiivinen. Verenkierto toimii paremmin ja kehon luonnolliset korjausmekanismit pääsevät toimimaan tehokkaammin. Silti vain synnyttäjiä patistetaan tällä perusteella liikkeelle. Jostain syystä aivan kaikki muut potilaat saavat leikkauksen tai muun toimenpiteen jälkeen maata aloillaan ja odottaa muiden passaavan heitä.
Vielä kun kiinnitettäisiin enemmän huomiota synnytysasentoon, ja liikkumiseen synnytyksen aikana...
tämä olisi paljon tärkeämpää, kuin valittaminen anestesian mahdollisuuden menettämisestä. Pitäisi enemmän keskittyä asioihin, jotka koskevat kaikkia synnyttäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.
Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.
Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa.
Sype kätilö pelotteli sektion suuremmilla riskeillä. Kysyin asiasta gynekologilta synnytystapa-arviossa. Sanoi ettei muista lukuja ulkoa, mutta suunnitellun sektion riskit eivät ole juurikaan alatiesynnytysta suuremmat, mutta hätäsektiossa on jonkin verran isommat riskit. Ei pitänyt suunnitellun sektion riskejä mitenkään huomionarvoisena asiana. Kysyin esim. virtsarakkovaurioista ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt sektiossa virtsarakkovaurioita (tälläkin sype kätilö pelotteli). Miksi kätilöt pelottelevat ja lääkärin näkemys oli hyvin erilainen? Toki infektioriski on isompi sektiossa, mutta usein alatiesynnytyksessä revetään niin pahasti, että on siinäkin iso haava alttiina pöpöille. Ja infektion saa helposti hoidettua.
Lähtökohta on, että leikkaus on aina riski - synnyttäjällä on oltava suuri ongelma, jotta joutuisi leikkaukseen.
Riski liittyy mm. verenmenetykseen. Lisäksi oksitosiini aiheuttaa vaaran komplikaatioille (esim. lapsen aivovaurio, tai kohdun repeäminen).
Miten oksitosiini liittyy leikkaukseen? Oksitosiinilla voidaan vauhdittaa alatiesynnytystä, ei leikkausta.
Monesti leikkaukseen joudutaan, koska synteettinen oksitosiini on aiheuttanut hätätapauksen. Eli ensin syntymä on mennyt pilalle oksitosiinilla, sitten asia korjataan leikkauksella, joka on vaarallinen sekin (mutta ainoa vaihtoehto).
Juu ei ongelmatapaukset, jotka suoraan leikkaukseen.
Olipa kummallinen aasinsilta, kun oksitosiini nimenomaan liittyy alatiesynnytykseen eikä sektioon. Ja sektioista puolet on ennalta suunniteltuja, eikä siihen toiseen puoleenkaan ole useimmiten syynä oksitosiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.
Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.
Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa.
Sype kätilö pelotteli sektion suuremmilla riskeillä. Kysyin asiasta gynekologilta synnytystapa-arviossa. Sanoi ettei muista lukuja ulkoa, mutta suunnitellun sektion riskit eivät ole juurikaan alatiesynnytysta suuremmat, mutta hätäsektiossa on jonkin verran isommat riskit. Ei pitänyt suunnitellun sektion riskejä mitenkään huomionarvoisena asiana. Kysyin esim. virtsarakkovaurioista ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt sektiossa virtsarakkovaurioita (tälläkin sype kätilö pelotteli). Miksi kätilöt pelottelevat ja lääkärin näkemys oli hyvin erilainen? Toki infektioriski on isompi sektiossa, mutta usein alatiesynnytyksessä revetään niin pahasti, että on siinäkin iso haava alttiina pöpöille. Ja infektion saa helposti hoidettua.
Lähtökohta on, että leikkaus on aina riski - synnyttäjällä on oltava suuri ongelma, jotta joutuisi leikkaukseen.
Riski liittyy mm. verenmenetykseen. Lisäksi oksitosiini aiheuttaa vaaran komplikaatioille (esim. lapsen aivovaurio, tai kohdun repeäminen).
Ihan mikä tahansa synnytystapa on riski. Olen se, joka kertoi että osastolle tuli alatiesynnytyksessä verenhukkaan melkein kuollut synnyttäjä ja minä sektiolla synnyttäneenä olin jaloillani aivan virkeänä. Ellet ole itse lääkäri niin uskon gynekologia jonka kanssa itse puhuin ja joka kertoi, että suunnitellun sektion riskit eivät ole mitenkään merkittävät verrattuna alatiesynnytykseen.
Tuo on vähän niin kuin sanoisi, että elämä on riski. Saivartelua.
Mitenniin on saivartelua? Raskaus ja synnytys millä tahansa tavalla on naisen elämän vaarallisinta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurinta osaa "virheistä" potilaat eivät edes tajua, siksi eivät paranna tyttäriensä mahdollisuuksia. Kansallinen tyhmyys säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen potilas on viime kädessä vastuussa itsestään, ja lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.
Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.
Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa.
Sype kätilö pelotteli sektion suuremmilla riskeillä. Kysyin asiasta gynekologilta synnytystapa-arviossa. Sanoi ettei muista lukuja ulkoa, mutta suunnitellun sektion riskit eivät ole juurikaan alatiesynnytysta suuremmat, mutta hätäsektiossa on jonkin verran isommat riskit. Ei pitänyt suunnitellun sektion riskejä mitenkään huomionarvoisena asiana. Kysyin esim. virtsarakkovaurioista ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt sektiossa virtsarakkovaurioita (tälläkin sype kätilö pelotteli). Miksi kätilöt pelottelevat ja lääkärin näkemys oli hyvin erilainen? Toki infektioriski on isompi sektiossa, mutta usein alatiesynnytyksessä revetään niin pahasti, että on siinäkin iso haava alttiina pöpöille. Ja infektion saa helposti hoidettua.
Samalla asialla pelotteli sekin kätilö tällä palstalla, jonka kanssa aikanaan keskustelin. Mielenkiintoista kerrassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"
Synnyttäminen on Suomessa turvallisinta koko maailmassa sekä äidille että lapselle. Hoitovirheitä tapahtuu, mutta eipä maailmassa ole yhtäkään maata jossa ei tapahtuisi ja kaikissa muissa maailman maissa synnyttäminen on suurempi riski sekä äidille että lapselle.
Suomessa enemmistö synnyttäjistä saa epiduraalin. Kaikki eivät sitä halua. Esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs synnyttäjä saa epiduraalin. Kivunlievitys on muihin länsimaihin verrattuna runsaasti käytettyä Suomessa.
Suomessa turvallisen synnytyksen kriteeriksi riittää että molemmat on vielä synnytyksen jälkeen hengissä. Sillä ei ole mitään merkitystä miten ja kuinka kauan synnytys on kestänyt ja miten riekaleina se äiti sen rääkin jälkeen on. Mutta molemmat hengissä=turvallinen synnytys.
Kuvitteletko, että muualla olisi jotenkin helpompia synnytyksiä kuin maassa, jossa synnytys on turvallista? Suomessa kivunlievitys on erittäin hyvin saatavilla verrattuna mihin tahansa maahan.
Miksi sitten toistuvasti äidit tuovat julkisuuteen esille että kivunlievitystä ei saa? Synnytysosastoja on lakkautettu ja keskitetty ja sairaalaan ei edes oteta äitejä ajoissa koska osastoilla ei ole tilaa niin miten sitä kivunlievitystä on sitten erittäin hyvin saatavilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun on kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa. Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin pitäisi itse hakea ruuat ym.
Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.
Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.
Kai se on uskottava.Aivan kaikista fyysisistä vaurioista toipuu nopeammin jos on jalkeilla ja aktiivinen. Verenkierto toimii paremmin ja kehon luonnolliset korjausmekanismit pääsevät toimimaan tehokkaammin. Silti vain synnyttäjiä patistetaan tällä perusteella liikkeelle. Jostain syystä aivan kaikki muut potilaat saavat leikkauksen tai muun toimenpiteen jälkeen maata aloillaan ja odottaa muiden passaavan heitä.
Tämähän ei ole totta. Nykyään kaikki leikkaukset mitä voidaan, tehdään päiväkirurgian puolella ja potilas joutuu/pääsee samana päivänä kotiin ilman mitään petipotilaana olemista. Muutkin leikkaukset hoidetaan mahdollisimman lyhyellä hoidolla.
Vuodeosastot vanhuksillekin alkavat olla historiaa, vuoteessa makuuttaminen ei ole nykyaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"
Synnyttäminen on Suomessa turvallisinta koko maailmassa sekä äidille että lapselle. Hoitovirheitä tapahtuu, mutta eipä maailmassa ole yhtäkään maata jossa ei tapahtuisi ja kaikissa muissa maailman maissa synnyttäminen on suurempi riski sekä äidille että lapselle.
Suomessa enemmistö synnyttäjistä saa epiduraalin. Kaikki eivät sitä halua. Esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs synnyttäjä saa epiduraalin. Kivunlievitys on muihin länsimaihin verrattuna runsaasti käytettyä Suomessa.
Suomessa turvallisen synnytyksen kriteeriksi riittää että molemmat on vielä synnytyksen jälkeen hengissä. Sillä ei ole mitään merkitystä miten ja kuinka kauan synnytys on kestänyt ja miten riekaleina se äiti sen rääkin jälkeen on. Mutta molemmat hengissä=turvallinen synnytys.
Missäs muuten miehet kommentoimassa? Lähinnä he tulevat keskusteluun levittämään Raamatun lorinoihin perustuvaa vihaansa. Hieno kiitos heiltä! Puskette noita saastoja ulos jalkovälistänne, luovutte nimestänne ja tuloistanne, tuloksena miehet vain vihaavat lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun on kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa. Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin pitäisi itse hakea ruuat ym.
Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.
Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.
Kai se on uskottava.Aivan kaikista fyysisistä vaurioista toipuu nopeammin jos on jalkeilla ja aktiivinen. Verenkierto toimii paremmin ja kehon luonnolliset korjausmekanismit pääsevät toimimaan tehokkaammin. Silti vain synnyttäjiä patistetaan tällä perusteella liikkeelle. Jostain syystä aivan kaikki muut potilaat saavat leikkauksen tai muun toimenpiteen jälkeen maata aloillaan ja odottaa muiden passaavan heitä.
Minulta leikattiin sappirakko tähystyksessä 3kk sektion jälkeen. Sappirakon tähystyksen jälkeen sain maata vuorokauden sängyssä ihan rauhassa ja minulle tuotiin ruoat viereen ja vaihdettiin pissapussi jne. Sektion jälkeen piti lähteä heti liikkeelle kun heräämöstä siirtyi osastolle. Eli siis ihan muutama tunti leikkauksen jälkeen. Miksi käytännöt ovat niin erilaiset kun kyseessä on synnyttäjä?
Alue: Aihe vapaa
Miehet voisi alkaa hoitamaan ton synnyttämisen, josko sitten siihen asenteet ja palvelu synnyttäjää kohtaan muuttuisi.