HS: Synnytyskipujenhoito on Suomessa lapsenkengissä
''Esimerkiksi hiljattain synnyttäneelle ystävälleni ei kipua lievittävää epiduraalipuudutusta pyynnöstä huolimatta suostuttu antamaan Naistenklinikalla, vaikka hän oli aktiivisessa synnytysvaiheessa. Sen sijaan hänen pyynnölleen naureskeltiin. Epiduraalin hän sai aneltua kipuihinsa vasta kohdunkaulan auettua kahdeksaan senttimetriin eli synnytyksen loppupuolella. Ennen tätä kivunhoitona olivat kuuma suihku ja Panadol-kipulääke.
TUTKIMUSNÄYTÖSTÄ huolimatta vielä 2020-luvulla Kätilöliitto Suomessa toitottaa, että liian aikaisin annettu epiduraali lisää riskiä yllä mainituille synnytyskomplikaatioille. Miten on mahdollista, että terveydenhuollossamme työskentelee ihmisiä, joiden ammattitaito on 1900-luvulta lähtöisin olevien uskomusten varassa lääketieteellisen tutkimustiedon sijasta?
WHO:n mukaan epiduraalin käyttöä tulisi jopa lisätä, sillä sen myönteiset vaikutukset synnytyskokemukseen ovat kiistattomat. Kätilöliiton tavoite on aivan päinvastainen: epiduraaleja tulisi vähentää niiden luonnottomuuden vuoksi. ''
Kommentit (382)
Yksi vaarallisin kemikaali on synteettinen oksitosiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.
Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.
Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa.
Ei olisi pitänyt lukea koko ketjua raskaana... Muistui mieleen kierukan laittaminen ja kohdun mittaaminen ennen sitä :( Miten hirveää sekin oli ja itkin ja lähes oksensin ja pyörryin silloinkin kivusta... Eikä ketään kiinnostanut pätkän vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.
Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.
Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa.
Myös suunniteltu leikkaus on riski sekä lapselle, että äidille; tilanne on jo lähtökohtaisesti epänormaali.
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi pitänyt lukea koko ketjua raskaana... Muistui mieleen kierukan laittaminen ja kohdun mittaaminen ennen sitä :( Miten hirveää sekin oli ja itkin ja lähes oksensin ja pyörryin silloinkin kivusta... Eikä ketään kiinnostanut pätkän vertaa.
Nyt on trollin jutut vähän liian villejä.
Aloitus on WOKE. Lääkefirman etu, lapsiviha, nurinkurisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.
Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.
Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa.
Myös suunniteltu leikkaus on riski sekä lapselle, että äidille; tilanne on jo lähtökohtaisesti epänormaali.
Tiesitkö että myös alatiesynnytys on aivan helvetinmoinen riski sekä lapselle että äidille? Riskitöntä vaihtoehtoa ei ole.
Siinä ei ole mitään lapsivihaa jos synnyttävä äiti haluaa synnytyksen menevän mahdollisimman traumattomasti ja kivuttomasti
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei ole mitään lapsivihaa jos synnyttävä äiti haluaa synnytyksen menevän mahdollisimman traumattomasti ja kivuttomasti
Onhan! Synnytyksessä on AINA otettava huomioon myös lapsi, näin ollen tapahtuma on kompromissi. Synnyttäminen on myös syntymä, ja ennen kaikkea syntymä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.
Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.
Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa.
Myös suunniteltu leikkaus on riski sekä lapselle, että äidille; tilanne on jo lähtökohtaisesti epänormaali.
Tiesitkö että myös alatiesynnytys on aivan helvetinmoinen riski sekä lapselle että äidille? Riskitöntä vaihtoehtoa ei ole.
Ei niin suuri riski.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on WOKE. Lääkefirman etu, lapsiviha, nurinkurisuus.
Lapsiviha on rajatonta.
Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään naisten kivut ovat erittäin vähäteltyjä lääketieteessä ja tuntuu että etenkin täällä Suomessa se vasta näkyy ja kuuluu.
Varsinkin vanhemmat naiset toteavat, että sellaista se naisten elämä on. Ei mitään kipulääkkeitä kuukautiskipuihin tai synnytyskipuihin.
Miksi juuri nämä kivut ovat sellaisia, mihin ei tarvitse helpotusta?
Sellaiset vanhemmat naiset sairastavat muistinmenetystä.
Äitini oli nuori 50-luvulla ja kertoi, miten vaikeaa oli, kun kuukautiskipuihin sai helpotusta vain kuumavesipullosta ja jostain tietystä alkoholijuomasta.
Onko aloitus Satutädin tekemä? Toisaalta, tässä haiskahtaa ei-rationaalinen woke-raivo... aggressiivisempi, kuin Satutädin jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätilöiden mielestä synnytyskipu on naisen keksimä asia, siis ei oikeastaan edes totta. Sen tarkoitus on viedä synnytystä eteenpäin, vaikka tosiasiassa synnytyskipu on tasan yhtä välttämätön kuin kipu tulehtuneessa hampaassa - se vain kertoo, että nyt kaikki ei ole kunnossa!
Kätilöt haluavat opettaa naisia ajattelemaan toisin, ymmärtämään, että kipukokemuksen myötä heistä tulee jotain uutta. Outo juttu, että moista ajattelumallia ei ole muissa länsimaisisissa sairaaloissa, joissa lähdetään siitä, että kipua voi hallita vain tiettyyn rajaan asti ja nainen itse tietää, missä se raja on, ei kätilö.
Tulee mieleen jo kauan sitten lukemani ulkopuolisen "asiantuntijan" kirjoitus, jossa hän kirjoitti että naiset saattavat synnyttäessään huutaa kuolevansa. Mutta se ei niinkään tarkoita fyysistä kuolemaa, vaan sitä että heidän vanha minänsä kuolee ja heistä tulee äitejä. Tai jotenkin niin.
Tällaisia syvällisiä asioita sitä ponnistusvaiheessa tai vähän ennen aivan varmasti moni miettii. Sehän on viimeisiä aitoja oman ajan hetkiä, niin tuleehan sitä kelailtua. Eikö niin.
Tässäkin ketjussa taisi joku kirjoitella, että piti mieltä treenata kipujen kanssa, kun synnytti luomuna.
Ja sitten kun on kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa. Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin pitäisi itse hakea ruuat ym.
Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.
Woke viesti on: ÄLÄ LISÄÄNNY - olemme kiihtyvästi korvaamassa suomalaisia tuontisuvuilla.
Suomalainen kansalainen on liian kallis tuottaa alusta asti.
Ja jotkut vielä kysyy, miksi naiset eivät halua lapsia...
Lähes kaikki synnytykseen liittyvä on hoidettu ala-arvoisesti tai minimaalisesti. Jos siis olet niin onnekas, että pääset sairaalaan synnyttämään, eikä sinua käännytetä pois sieltä/ synnytät autoon tai matkalla.
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että Suomessa aivan tarkoituksella tehdään synnytyksestä naiselle mahdollisimman kivulias, vaikka tehokasta kivunlievitystä olisi tarjolla ?
Jos miehet synnyttäisivät, suostuisivatko tähän?
Nyt olisi aika päättäjien tarttua tähän aiheeseen. Suomihan kuulostaa aivan totaalisen alikehittyneeltä.
Kätilöt käyttävät synnyttäjään rutiininomaisesti kemikaaleja, ja näin lisäävät riskejä.