Hei odottajat, raskaus ei ole sairaus...
Kirjoitanpa nyt kuitenkin, vaikka varmasti toisilla teistä hiukset nousevat pystyyn. Jonkin aikaa olen täällä taas seuraillut näitä kirjoituksia ja olisi itsekin ihan mukava liittyä johonkin odottajien ryhmään, koska kolmas lapsi tulossa (jos kaikki menee hyvin) kevään lopussa. Mutta en ole sitä tehnyt. Miksi? Minua vain ärsyttää aivan suunnattomasti se, että monet odottajat tekevät raskaudesta niiiiin vaikean ja ensimmäisenä ajatuksena on, että milloin voisi aloittaa sairasloman. Ei raskaus ole mikään sairaus!!! Itse, kuten mainitsin, odottelen kolmatta lasta. Aikaisemmin olen ollut molemmissa raskauksissa henkisesti ja fyysisesti rankassa seisomatyössä, sekä päivä- että yövuoroissa. Joo, oli ja on suonikohjuja, oli liitoskipuja, yöt juoksin vessassa, nukkuminen oli vaikeaa ja katkonaista, tuli univelkaa, oli harjoitussupistuksia, selkä oli järkyttävän kipeä jne. Mutta ne vain kuuluu asiaan. Miettikää vain ennen vanhempianne tai isovanhempianne, eipä sitä paljon pystytty edes ajattelemaan sairaslomaa raskauden takia.
Toki ymmärrän, että toisilla odottajilla on tilanne ihan oikeasti vakava ja sairasloma on todellakin aiheellista. Mutta rehellisesti sanottuna tähän porukkaan mahtuu myös näitä " kaikki on niin vaivalloista ja vaikeaa, jään sairaslomalle" ,vaikka oikea motiivi taitaa olla ihan jossakin muualla (näille kirjoituksen kohdistan).
Niin, ja on minulla myös elämä :) eli ei tämä asia tärkein ole, eikä häiritse elämääni, ajattelinpa nyt vain kirjoitella kerrankin ajatukseni.
sinullahan onkin ihan selvä työkyvyttömyys omaan työhösi. Sitä tuskin kukaan kyseenalaistaa. Toki työkyvyttömyys arvioidaan aina henkilön oman työn vaatimusten mukaan. Itselläni voi olla edessä sama ongelma, kun pitäisi pystyä kipuamaan tutkimuspöydän reunalle potilasta tutkimaan ym.