Hei odottajat, raskaus ei ole sairaus...
Kirjoitanpa nyt kuitenkin, vaikka varmasti toisilla teistä hiukset nousevat pystyyn. Jonkin aikaa olen täällä taas seuraillut näitä kirjoituksia ja olisi itsekin ihan mukava liittyä johonkin odottajien ryhmään, koska kolmas lapsi tulossa (jos kaikki menee hyvin) kevään lopussa. Mutta en ole sitä tehnyt. Miksi? Minua vain ärsyttää aivan suunnattomasti se, että monet odottajat tekevät raskaudesta niiiiin vaikean ja ensimmäisenä ajatuksena on, että milloin voisi aloittaa sairasloman. Ei raskaus ole mikään sairaus!!! Itse, kuten mainitsin, odottelen kolmatta lasta. Aikaisemmin olen ollut molemmissa raskauksissa henkisesti ja fyysisesti rankassa seisomatyössä, sekä päivä- että yövuoroissa. Joo, oli ja on suonikohjuja, oli liitoskipuja, yöt juoksin vessassa, nukkuminen oli vaikeaa ja katkonaista, tuli univelkaa, oli harjoitussupistuksia, selkä oli järkyttävän kipeä jne. Mutta ne vain kuuluu asiaan. Miettikää vain ennen vanhempianne tai isovanhempianne, eipä sitä paljon pystytty edes ajattelemaan sairaslomaa raskauden takia.
Toki ymmärrän, että toisilla odottajilla on tilanne ihan oikeasti vakava ja sairasloma on todellakin aiheellista. Mutta rehellisesti sanottuna tähän porukkaan mahtuu myös näitä " kaikki on niin vaivalloista ja vaikeaa, jään sairaslomalle" ,vaikka oikea motiivi taitaa olla ihan jossakin muualla (näille kirjoituksen kohdistan).
Niin, ja on minulla myös elämä :) eli ei tämä asia tärkein ole, eikä häiritse elämääni, ajattelinpa nyt vain kirjoitella kerrankin ajatukseni.
Kommentit (61)
Ymmärrän oikeastaan aika hyvin ap:n pointin; turhaan poissaolijat " vie maineen" niiltäkin, joilla on syy olla poissa. Ja samalla sanon suoraan, että vihaan tuota sanontaa " raskaus ei ole sairaus" .
Kuulin tuon sanonnan aika tiuhaan ensimmäisen raskauteni aikaan, ja se saattoi minut aika kamalaan tilanteeseen. Oksensin ympärivuorokautisesti kuukausi toisensa perään liki puolen vuoden ajan ja olin aika pian todella huonossa kunnossa. Väitänpä, että KUKAAN ei-raskaana oleva ei olisi aamulla lähtenyt töihin, jos olo ja kunto olisi ollut sama kuin minulla silloin. Silti raahauduin lähes joka aamu työpaikalleni harmaana kuin haamu... Ja jatkoin oksentamista työpaikallani. Jotenkin olin vain sisukas, ja tunsin tosi huonoa omaatuntoa jos joskus uskaltauduin olemaan poissa; raskaushan ei ole mikään sairaus, niin kaikki toitottivat. Tunsin itseni ihan lusmuksi jos olin päivänkin poissa. Jälkikäteen olen tajunnut olleeni ihan hullu kun olin vain töissä siinä kunnossa, etenkin kun työni bvaati kohtalaisen hyvää fyysistä kuntoa!
Tämä nykyinen raskaus on mennyt taas ihan toisella tavalla. Olen ollut hyvävointinen (no, ainakin esikoisen odotukseen verrattuna). Noin viikon olen tähän mennessä ollut poissa, ja silloin ihan hyvästä syystä. Silti tuntenut siitä huonoa mieltä. Minussa on varmaan jotain vialla, kun jotenkin tulee sairaana ollessa sellainen olo, että nyt varmaan kaikki ajattelee, että käytän vain raskautta hyväkseni, en oikeasti ole kipeä.
Ja mikä mielenkiintoisinta; tänään jäin sitten saikulle koko loppuajaksi. Reilu kuukausi olisi äitiysloman alkuun. Enkä nyt ole edes kipeä, tai mitenkään vaivainen. Työni vain on sellaista, että iso maha estää sen fyysisesti. Töissä voisin siis hyvinkin olla, mutta en pystyisi tekemään sitä mihin minut on palkattu. Nyt kun olen poissa töistä, tilalle voidaan palkata sijainen, joka pystyy työn tekemään. Aika nurinkurista siis...
Ei pitäisi luonnollisesti ollakkaan ja siksi ihmettelenkin miksi olen ollut kaikki neljä raskauttani sairaampi kuin koskaan. Ihailen ystäväni raskautta jossa on ne normaalit harjoitussupparit ja nippailut jne. Olen nyt rv 15 ja viikolta neljä asti olen ollut pää vuoroin kainalossa ja vuoroin pöntössä.
Pystyssä ei tahdo pysyä huimauksen kanssa, hemoglopiini huitelee alle sadan, jatkuva päänsärky, iskias on todella paha, jos erehdyn selälleni makaamaan en enää pääse itse ylös, krooninen vti, jne....
Se enempää aihe ei mua kosketa koska olen hoitovapaalla mutta huvittaa toi yleistys ettei raskaus ole sairaus, ihan niinkuin asiat olisi noin mustavalkoisia. Itse olen ainaki niin pirun sairas, ja nimenomaan sen takia koska olen Raskaana!
Enkä todellakaan antaisi mitalia sille joka kehuu töissä käymisellään vaivoistaan huolimatta. Itsepähän jokainen valitsee. Taidat ap olla vain katkera nille jotka uskaltaa huolehtia kunnolla itsestään ja vaivoistaan. Itse en ainakaan menisi arvioimaan toisten vaivojen laatua. Jokaisen vaivat on kuitenkin subjektiivisia. Löystytä pipoa.
Tsemppiä kaikille jotka kamppailette vaivojenne kanssa!
Onhan selvä, että viime vuosikymmeninä sairaslomalle jääminen tai sairasloman turha pitkittäminen on monissa työpaikoissa enemmän kuin tuttua. Ja nyt en kohdista mielipidettäni raskaana oleviin, enkä oikeasti sairaisiin, vaan yhteiskuntaan yleisemminkin. Huomaan itsekin työssäni valtavan eron vanhempien ja nuorempien työntekijöiden työmoraalissa ja näin olen kuullut asian olevan monilla työpaikoilla. Tai ehkä kysymys on pikemmin ihmisestä itsestään (ehkä olen vain sattunut kohtaamaan enemmän tunnollisia vanhempia työntekijöitä kuin nuorempia), siitä, millaisen työnteon mallin on saanut kotoa, työkulttuurista ja työssä viihtymisestä.
Elikkä...
Aloittajan kanssa olen kyllä osittain samaa mieltä, että niitäkin löytyy jotka tosiaan tekevät raskaudesta sairauden. Eihän raskauden ihan oireeton kai kuulu ollakkaan... pahoinointia, suonikohjuja, jalkojen väsymystä, turvousta, närästystä, väsymystä ... kaikke sitähän tämä ainakin ostittain jokaisella taitaa olla.
Toki ymmärrän myös sairasloman, mikäli se tarpeellinen on!!!!!!!
Siis jos supistelee ennenaikaisesti tai on niin kovaa väsymystä ja uupumista, ettei työssä jaksa... Tai mikä tahansa syy, mikä voi olla äidille tai lapselle vaaraksi.
Itse ainakin osasin mielestäni sen pointin tuolta löytää, eli sen jos äiti jää sairaslomalle työmotivaation puutteen vuoksi vedoten raskauteen tms. Niitäkin nimittäin on...
Itse tällä hetkellä olen kotona hoitovapaalla kahden lapsen kanssa ja kolmatta siis odotellaan. Esikoinen 3v4kk ja kuopus 1v2kk. Ei se huilaaminen ihan noin vain nyt kotona ollessakaan onnistu, mutta itse olen näin halunnut ja onnellinen olen kolmatta odotellessa :)
Ennen esikoisen syntymää ja esikoisen ja kuopuksen välissä olin töissä ja onneksi en sairaslomaa silloin tarvinnut. Ei mitään sellaista syytä ollut...Vaikkakaan oireeton ei mikään raskauteni ole ollut!
Mielestäni siis jokaisen oma asia hakeeko sairaslomaa. Varmalla valtaosa noista saikuista enemmin kuin tarpeellisia. Toki varmaan niitä " turhia" saikkujakin on. Mutta ennen kaikkea parempi se kai on hakea sitä sairaslomaa vähän herkemmin, kuin synnytyksen käynnistyminen liian aikaisin tms. !!!
Tulipas sekavasti kirjoitettua... Mutta tässä minun ajatus asiasta.
t. K@tju, pojat 3v4kk, 1v2kk ja rv: 29
Itse olen pääosin kotona työskentelevä yrittäjä ja samalla 3 lapsen kotiäiti, sairasloma mahdollisuutta itselläni ei siis ole eikä ole ollut aiemmissakaan raskauksissa.
Hattua tuleekin nostaa kaikille hoitovapaalla oleville, jotka kaikista vaivoista huolimatta tekevät työtänsä, joka on monesti hyvinkin raskasta sekä fyysisesti että henkisesti.
Raskauteni ovat olleet todella vaivaisia, en ole turhasta valittaja, olen kärsinyt mm. kroonisesta migreenistä lapsesta asti ja tottunut päivittäiseen kipuun, silti en allekirjoita sanontaa että raskaus ei ole sairaus (eihän se nyt varsinaisesti ole sairaus), itse olen ollut sairaampi kuin koskaan juuri odottaessa. Kyllä se on poikkeuksellinen tila ja moni vaiva on todella sellainen ettei näy päällepäin.
Otetaan esimerkkinä unettomuus, josta olen itse kärsinyt joka odotuksessa. Nukahdat illalla normaalisti, nukut tunnin pari ja valvot sitten 6 h, kunnes nukahdat taas tunniksi, tätä jatkuu raskaus loppuun asti, mihin asti kykenet töihin ja kuka tietää vaivastasi? Tämä on yleistä..
Migreeni voi odotusaikana muuttua jokapäiväiseksi, kuten itselläni on käynyt. Ainoa lääke on Panadol, joka ei auta tippaakaan (jos et ole kokenut migreeniä, rinnastat sen päänsärkyyn, tiedoksi: se on 1000x päänsärky) työkyvyttömyys seuraa varmasti ja muut ajattelevat että sillä nyt vaan vähän päätä särkee..
Odotus karaisee meitä naisia ja luulenpa, että turhat saikun käyttäjät löytyvät enimmäkseen muista " ryhmistä" ..
Oasis 74, kirjoitit, että nämä saikkuilijat sitten myöhemmin jäävät hoitamaan pienestäkin nuhasta kärsivää lasta kotiin. TOivoisinpa, että mahdollisimman moni tekisi näin (tai jäisi hoitovapaalle kokonaan , kunnes lapsi on yli 2 v ja vastustuskyky ihan toista luokkaa), silloin päiväkodeissa säästyttäisiin turhilta sairauskierteiltä, kun sinne raahataan aivan puolikuntoisia lapsia muita tartuttamaan. Kyllä kipeän lapsen paikka on kotona oman äidin/isän hellittävänä.
Kyllä, raskaus sellaisenaan ei ole sairaus. Kuitenkin siihen usein liittyy jos jonkinlaista pikku- ja isompaakin vaivaa. Silloin kun nuo vaivat tekevät työnteon mahdottomaksi tai vaaralliseksi on mielestäni aihetta sairaslomaan. Ap on itse omissa raskauksissaan todennut että hänen vaivansa eivät ole olleet niin suuria että hän olisi niiden takia tarvinut sairaslomaa, sehän on ainostaan positiivinen asia :) Kuitenkaan tuon oman kokemuksensa pohjalta hänen on mahdotonta sanoa toiselle ettei tämän raskausvaivat olisi sairaslomaan oikeuttavia.
Itse esikoista odottaessani pidin kunnia-asiana että olisin töissä äitiyslomaan asti. Raskaus ei kuitenkaan ollut helppo ja jouduin noista ajatuksistani luopumaan jo rv26. En todellakaan mennyt riemusta kiljuen lomaa hakemaan, vaan lähinnä oman kuntoni pettäessä työkavereiden ja miehen painostuksesta. Vasta lapsen synnyttyä selvisi millaisesta riskiraskaudesta kohdallani oli ollut kysymys ja pidempi töissä kituuttaminen olisi saattanut olla kohtalokastakin :/
Toisessa raskaudessani voin sitten niin hyvin kuin alunperin olin haaveillut. Olin tuolloin vielä kotona esikoisen kanssa, mutta tein samalla keikkatöitä. Ja olo edelliseen raskauteen verrattuna oli todella huomattava. Tällä kertaa olisin varmasti pystynyt olemaan töissä loppuun asti. Toki välillä selkää ja jalkoja särki, supistelikin, mutta siis aivan eri luokkaa kuin ensimmäisessä raskaudessa. Jos joku tällaisessa malliraskaudessa hakee sairaslomaa, sitä pitäisin turhana. Mutta pystyn puhumaan vain omalta kohdaltani, minulla ei ole kykyä arvioida muiden vaivoja ja voimia.
Joku tuolla sanoi että raskaanaolijoiden sairaslomista kärsivät työkaverit joille lankeaa sairaslomailijan työtehtävät. Näin varmasti onkin joillain aloilla. Itse työskentelen kuitenkin hoitoalalla ja meillä tuo toimii aivan toisin päin. Eli niin kauan kuin kituuttelin puolikuntoisena töissä, työkaverit joutuivat ottamaan harteilleen työtehtäviä joista en suoriutunut. Siinä vaiheessa kun sain sairaslomaa, tilalleni palkattiin uusi hoitaja joka pystyi hoitamaan kaikki tehtävänsä.
tiedän pomoni jo nyt pelkäävän tältä osin töihinpaluutani. Esikoisen kanssa tulen varmasi olemaan kotona sairasta lasta hoitamassa -ja usein. Surullinen tosiasia.
Ja ihan esikoiseni kannalta ajatellen toivoisin näin myös muiden tulevien päiväkotikavereiden vanhempien tekevän kun lapsensa sairastuu. Meillä nuo pikkuvilustumisillakin on ikävät seurauksensa.
Itsekkäästi en kuitenkaan jaksa tuosta itselleni tunnontuskia ottaa. Minun tehtäväni on ennen kaikkea huolehtia lapsistani ja silloin kun minulle annetaan mahdollisuus olla kotona sairaan lapsen kanssa, niin kyllä sitä käytän. Vaikka olisi kysymys tuollaisesta pikkujutusta.
ps. ymmärrän jos tarkoitit tuolla tällaisia tapauksia jotaka käyttävät tuota oikeutta turhaan. Eli vaikka lapsi ei ole sairas, hankkivat näin vapaapäivän muuta puuhaa varten. Sitä en minäkään hyväksy.
Se vaan tuntuu nykyään olevan niin trendikästä, että kenelläkään ei saa olla mistään asiasta hyvä mieli, vaan joka jutusta on löydettävä jotain sanomista. Tämän aiheuttaa luonnollisesti se, että ihmiset ovat asioista eri mieltä ja sanovat mielipiteensä ääneen, jolloin herkkänahkaisimmat loukkaantuvat.
Tässä muutama esimerkki raskauteen ja lapsiin liittyen:
1) outo on se äiti, joka ei lastaan imetä - imetys on lapsen ja äidin välinen ihana ja taivaallinen yhdessäolon hetki
2) miten sinä kehtaat kasvattaa maapallon jätevuorta käyttämällä kertakäyttövaippoja !
3) kunnon äiti laittaa itse tehtyjä vihannessoseita jääpala-astioissa pakastimeen
4) ei lapselle voi syöttää eineksiä, kunnon kotiruokaa sen olla pitää !
5) lapset ovat pieniä vain kerran, joten jokainen kunnon äiti hoitaa lapsensa kotona niin pitkään kuin pystyy
6) yrittäjä on niin kiireinen, ettei hänelle pitäisi lapsia antaakaan, kun ei edes ole katsomassa, kuinka nopeasti kasvavat ja kehittyvät
7) kamalan vastuuntunnotonta kuljettaa vauvaa autossa kasvot menosuuntaan !
8) sehän on varastamista, kun janoinen lapsi juo mehunsa jo kaupassa, vaikka sitä ei ole vielä maksettu !
9) kunnon äidit osallistuvat vauvahierontakursseille, jotta osaavat pitää huolta lapsensa hyvinvoinnista
10) todella törkeää tupakoida raskauden aikana, sellaisten äitien päälle saa sylkäistä bussipysäkillä
11) luomusynnytys kotisaunassa on ainut oikea vaihtoehto, kivunlievitys on vaan osoitus heikkoudesta
12) rakastava perhe haluaa ilman muuta perhehuoneen Haikaranpesästä, jotta voivat alusta alkaen olla siellä yhdessä mums mums 24/7
13) lapsestaan ja puolisostaan välittävä isä on äidin tukena synnytyksessä
jne.jne.jne. ja pääsin vasta pikkuhiljaa vauhtiin !
Jokaisella meistä on enemmän tai vähemmän vahva mielipide mm. ylläolevista asioista, ja niin pitää toki ollakin. Yksikään niistä ei kuitenkaan ole enemmän oikea tai enemmän väärä kuin toinen, kaikki voidaan perustella siihen ja siihen tutkimukseen tukeutuen. Voi, jospa joku päivä oppisimme hyväksymään sen, ettei mihinkään asiaan ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta !
Siedetään toisiamme !
kirsi-mama rv32
Minä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt äitejä, jotka vaarantavat oman ja syntymättömien vauvojensa terveyden menemällä huonokuntoisena töihin. Yhteiskunnalle tulee muutamat sairaslomat huomattavasti halvemmaksi, kuin liian aikaisin tai sairaana syntyvät vauvat. Sehän jokaisen oma asia kummasta kantaa enemmän huolta ja vastuuta; omasta masuvauvasta vai työkavereistaan.
Onnellista ja vaivatonta odotusta kaikille!
t. muksuja2 rv35+1 (tuplat tulossa ja jo 10 viikkoa saikulla)
lyhyesti...olen samaa mieltä monien kanssa siitä että epärehellisyys on pahasta, toisaalta siihen että ennenvanhaan tehtiin niin ja näin ja ihmiset pidempään töissä yms.. nykyään lääketiede on käsittääkseni huomattavasti kehittyneenpää kuin ennen ja kaikkiin raskauden aikana esiintyviin " sairauksiin" ja kipuihin tiedetään jo paremmin syyt ja seuraukset, täten myöskin varmasti sairaslomat yms. mitään tekemättömyys kiellot ovat yleistyneet.
Tarkoitan siis käytännössä sitä että jos emme tietäisi että kipeät supistukset voivat aiheuttaa ennenaikaisen syntymän niin emme niistä varmaan välittäisi sen kummemmin vaan ajattelisimme että ne kuuluu raskauteen. Jos sitten vauva syntyisikin ennen aikojaan niin toteaisimme että kai se luonto oli näin tarkoittanut tapahtuvankin.
No ei muuta sitten tähän aiheeseen.
t.kolomonen rv 30+2 ja iki-onnellinen raskaudestaan liitoskipuineen ym. sairauksineen!
Raskaus ei ole sairaus, mutta raskaus altistaa mielen/kehon sairauksille. On masennusta, korkeita/matalia RR-arvoja(verenpaine) liitoskipuja, selkäkipuja, iskiasvaivaa, raudanpuutosta, unettomuutta, sikiön sairauksia, joista tulee myös äidille ongelmia, nestekertymiä, migreeniä ymym, ja sitten on ns. vaaralliset työt, mitä ei saa tehdä enää tiettyjen viikkojen jälkeen. En usko, että ketään haluaa jäädä sairaslomalle ihan vaan ' huvikseen' ja lääkärit eivät edes kirjoita sairaslomaa ilman syytä. Itselläni on raskas työ heniksesti/fyysisesti ja lääkäri kysyi ensimmäisen neuvolalääk. käynnillä, mitä olen mieltä, jaksanko vielä olla työssä. No minä olen sinnitellyt tai oikeastaan en edes sinnitellyt, koska olen voinnut hyvin, mutta yhden viikon olin mm. liitoskipujen takia pois työstä, koska en voinnut kävellä tai nukkua sen verran kovia ne kivut olivat.
Minulla ei niskakarvat nousseet pystyyn aloituksen takia, jokainen saa kirjoittaa mitä lystää ja miten lystää, kunhan pysytään asialinjalla. Me olemme kaikki yksilöitä ja tunnemme ja koemme asiat kuten esim. raskauden eritavalla. Se oikeus meille kaikille suotakoon. Kiitos.
t. emmi rv-26+3
Heips nael78 ja muut!
Oon täysin samaa mieltä sun kanssa nael asiasta. Ite oon ihan viimesillään raskaana ja muutama raskaana oleva kaveri on myös ympärillä. Itse tein töitä vielä äitiyslomallakin. En väitä, että olisin mitenkään päässyt itse helpolla, mutta tapoihin ei vaan kuuluu rutista ja nurista joka ainoasta asiasta. Varsinkaan kun tiedän, ettei siitä ole kiinnostunut kukaan. Ja itse voin samassa tilanteessa sanoa, että oon niin H___tin kyllästynyt rutiseviin raskaana oleviin ystäviini ympärilläni.
Sitten kun itse ei jaksa koko ajan valittaa joka vaivasta, saa vastaukseksi helppoahan sulla on kun menee noin helposti toi raskaus. EI se helposti todellakaan mene, mutta musta se on asenne kysymys hyvin pitkälle niin kauan, kun ei ole hengen vaaraa äidillä tai lapsella. Sen lisäksi, että oon valvonut yöni tuskaisen närästyksen, särkevien jalkojen ja jne. jne vaatisi minulta vielä AIKAS helkutin paljon, että jaksaisin puhua asiasta vielä seuraavana päivänä. EI. Silloin yritän tsempata ja pitää mielen virkeänä puuhailemalla muuta.
Ja sitä paitsi miksei raskaus saisi olla siedettävää. Miksi minusta tuntuu aina, että tullakseni hyväksytyksi raskaana olevien ja muiden ihmisten porukoissa, pitää keksiä ainakin viisi asiaa, jotka sillä hetkellä vaivaa. Yleensä saadakseni ihmiset hiljaiseksi valitan edes närästyksestä, jotta saan olla rauhassa. Viikonloppuna sain kuulla kuinka outoa on, etten näytä yhtään kärsivältä vaan omalta itseltäni. NO HEI HALOO! Sitä varten on fööni ja meikki keksitty sekä HYVÄ RYHTI ja OIKEE ASENNE. Muutaman hetken jaksaa aina tsempata muiden seurassa, omat pimeät hetket on sitten erikseen. Ja tiedoksi kaikille ja kavereille, että vaikka synnytyksessä multa repeis jalat irti, en aio sitä jakaa loputtomiin koko maailman kanssa!
Ihmiset myös helposti unohtaa, että ovat itse valinneet lapsen hankkimisen. Silloin pitää myös varautua hieman epämukavaan oloon ja kipuihin tai antaa leikin olla. Ja turha siitä on alkaa marttyyriksi, jos oikeasti on niin kipeä, että tarvitsee sairaslomaansa. Sitten viettää sen kiltisti sairastellen ja palaa takaisin kehään. Henkinen loppu tulee ennen kuin fyysinen, kun näitä mama-juttuja välillä seurailee. Ai niin ja sekin on vapaaehtoista.... ;))
Oikea termi on sairausloma, ei sairasloma. ;)
Mutta joo, muakin ihmetyttää ihmiset, jotka vaan raskauden takia tuntevat olevansa oikeutettuja sairauslomaan. Itsekin tosin olen viikolta 30 ollut sairauslomalla, mutta ilmeisesti ihan syystä, kun lääkäri tämän määräsi, vaikka töissä olisin ihan mieluusti ollut pitempään. ;)
Itseasiassa oikea termihän sairaslomalle on [b]työkyvyttömyysaika[/b] ja työkyvytön voi hyvinkin olla raskauden vuoksi.
Kp
Ihan hyvä aihe ap. Minäkin ihmettelen sitä että miksi useimmat ihmiset tekevät raskausajasta niin suuren numeron. Itselläni on nyt menossa 5 raskaus viikolla 32. Tunnen monta ystävääni, jotka ottivat töistä sairaslomaa heti kun jotain paikkaa kolotti. Tottakai ymmärrän sellaisen odottajan sairasloman, jolla on ennenaikaisia supistuksia, KOVAT selkäsäryt, rankka pahoinvointi yms todellisia syitä. Normaaliin raskauteen kuuluu varmaan jokaisella odottajalla pahoinvointia alussa, selän ja alavatsan nippailuja ja kolotuksia.
Itselläni on kolmessa viimeisimmässä raskaudessa ollut migreenikohtauksia sekä lievempää pääsärkyä lähes päivittäin alkuraskauden ajan. Hoitona panadol joka ei tosiaan auta migreeniin yhtään. :( Alhaisesta hemoglopiinista kärsin puolivälistä eteenpäin raudasta huolimatta, iskiaskivut välillä niin kovia että ei meinaa pystyä lapsia hoitamaan, liitoskipuja, suonikohjuja, nukkuminen viimeisen kk. ajan on huonoa jne. Eli vaivoja löytyy. En kuitenkaan koe olevani sairas vaan olen raskaana. :)
Alkuraskauden olin töissä vuodeosastolla vanhuksia hoitamassa pahoinvoinnista ja päänsäryistä huolimatta ja sit muun ajan hoidin 4 lastamme. Hyvin selvittiin ilman sairaslomaa.. Onneksi. Ei paljon kehtaa edes hakea sairaslomaa, kun on itsekin vain pelkkä lomittaja...
Välillä kyllä on mielessä ajatus, että olisipa kivaa hakea sairaslomaa ja vaan olla kaikessa rauhassa ja levätä. Se ei vaan ole mahdollista 4 alle kouluikäisen lapsen kotiäidille. Pakko aamulla nousta puuroa laittamaan ja ulkoilla lasten kanssa sekä hoitaa kotia yms. Teen vaan asiat pikkuhiljaa ja en ota ressiä jos joku päivä en jaksa ihan kaikkia homiia tehdä. Mies auttaa arjen pyörityksessä silloin kun ei ole töissä :)
Jomppana 31+2
sairauslomaa on haettava jos ei kykene töihin. Minä menisin töihin mutta selässä on joku hermo jumissa ja toinen jalka on puutuneena pohkeeseen saakka. Teen raskasta seisomatyötä tärisevällä alustalla, työajat vaihtelevat 5h-18h välissä, välillä ilman taukoja. Istua ei kerkeä eikä kukaan ole sinua tauottamassa. Joten pitää jäädä pois, fysikaaliseen pääsyä odottelen. Haluan saada selkäni kuntoon pian, ei kukaan huvikseen kestä näitä kipuja.
Tämä on minun viides raskaus, raskautta tarkkaillaan hyvin, kuulun myös riskiodottajiin.Olen sairastanut myös veritulppia, juuri tämän raskauden alussa oli kaksi tukosta. En saisi tukoksi jos en olisi raskaana, hormoonitoiminnan muutos aiheuttaa nämä. Eli voisi sanoa, raskaus on minulle sairaus. Jos voisin vaihtaa osia jonkun kanssa,vaihtaisin heti. Haluaisin minäkin kertoa kaikille kuinka ihanaa ja loistavaa odotusaika voi olla, mutta kun ei ole. Siis raskauspahoinvointi yms on jo jäänyt pois, mutta selkäsärky pahenee ja tukosriski ei häviä ennen synnytystä.
En todellakaan aio tehdä enää yhtään lasta, takana on siis viisi raskautta ja kaksi lasta. Tämän jälkeen minun sairauskertomukseni lyhenee huomattavasti, rakastan lapsiani yli kaiken ja kärsin kaikki nämä sairaudet heidän vuoksi.
Eli kyllä jossakin tapauksessa raskaus on sairaus.
kuumetta rv 15+
En jaksanut lukea koko pinoa, koska alkaa ärsyttää tää ainainen väitteleminen näistä samoista asioista, mutta laitanpa nyt kuitenkin omankin lusikkani tähän soppaan.
Ymmärsin kyllä ap:n pointin siitä, että jotkut raskaanaolevat tosiaan ottaa saipparia ihan turhaan vain sen vuoksi kun raskauden varjolla se ehkä onnistuu helpommin. Erikseen on sitten ne jotka on oikeasti sairasloman tarpeessa.
Mutta sitä en ymmärrä, että jotkut kuten ap:kin on aikaisemmissa raskauksissa oman ja lapsen hyvinvoinnin uhalla vaan sinnitellyt töissä vaikka vaivana on ollut suonikohjuja, kipuja ja nukkumisvaikeuksia yms. Jotkut ihmiset vaan kuvittelee, että kyseinen käytös tekee heistä jotenkin parempia ja hienompia ihmisiä. Niin kuin joku jo kirjoittikin, niin mitään mitalia sillä ei kuitenkaan itselleen saa. Suomessa tuntuu vieläkin olevan vallalla tuo ajatusmaailma, että olet jotenkin parempi työntekijä vaikka tulisitkin puolikuntoisena töihin. Onneksi kaikki ei kuitenkaan riskeeraa omaa ja vauvan terveyttä vaan ottavat reippaasti sairaslomaa, kun sitä oikeasti tarvitsevat.
Raskaus kuitenkin joillekin on sairaus tai " aiheuttaa" sairauksia. Mutta tosiaan ap:nkin pointti taisi olla juuri se, että on aina niitä jotka saavat raskaudesta hyvän syyn olla siellä sairaslomalla. Mutta tosin nämä ihmiset varmaan muutenkin jäävät hyvin heppoisin perustein sinne sairaslomalle. Asennekysymyksiähän nämä pitkälti ovat, jos oikeita todellisia syitä sairaslomaan ei ole. Mutta kuka sen määrittelee mikä kullekin on oikea syy, niinhän se on, että toinen määrittelee synnytyksensä helpoksi ja toiselle samanlainen synnytys voi olla kokemuksena ihan helvetti. Kipukynnyksetkin ovat niin erilaisia, että vaikea se on toisen puolesta mennä sanomaan, onko aiheellista jäädä saikulle vai ei.
itse olen sitä mieltä, että niitä en todellakaan ymmärrä, jotka ovat kovin kipeitä ja raihnaisia vaivoineen ja jäävät saikulle jostain kevyestä toimistotyöstä, mutta sitten saattavat kertoilla miten siivosivat koko talon, leipoivat, olivat päivän jouluostoksilla tms tms.... Tämä on hyvin ristiriitaista, että mieluisemmilla hommilla voi itsensä rasittaa ja valittaa taas lisää, mutta kevyttä työpäivää ei voida tehdä. Kyllä näissä tapauksissa varmasti kyse on asenteesta ja suuresta motivaation puutteesta eikä mistään muusta.
Itsellä nyt rv 28+3 menossa ja olen ollut 2 krt saikulla, molempina 3 päivää, ja syy oli se, että aloin vuotaa verta. Ensin rv 14 ja sitten vähän aikaa sitten eli rv 24 tienoilla. Lääkäri tsekkasi tilanteen, ei löytänyt vuodolle syytä ja pisti täydelliseen vuodelepoon muutamaksi päiväksi. Jos ja kun tilanne meni ohi ja loppui kokonaan, käskettiin jatkaa täysin normaalia elämää.
Eka raskauteni olikin ihan toisenlainen, mutta täytyy myöntää että jälkeenpäin olen tajunnut että olin TÄYSIN TURHAAN saikulla silloin. Mulla alkoi harjoitussupistukset rv 18 ja kestivät jonkun 2kk. Selitin että en voi kävellä metriäkään kun vatsa oli kivikova koko ajan, silti ne eivät olleet kipeitä suppareita ollenkaan. Neuvolalääkäri oli vanha täti joka koko ajan ja joka kerta sanoi että tarvitko saikkua, jaksatko töissä.... joten kirjoitti mulle koko 2kk:ksi sairaslomaa suppareiden takia. Toki esikoisen odottajana olin hyvin huolissani ja luulin että vauva syntyy ennen aikojaan tms, mutta niinpä niin, mitään ei tapahtunut ja käynnistämällä se poika lopulta ulos saatiin, hah :-)
Tässä raskaudessa kaikki on mennyt hyvin, ei mitään kolotuksia oikeastaan ennen kuin ihan parina viime viikkona. Maatessa issias alkaa vaivata niin, että kun nousee seisomaan, meinaa jalka pettää alta. Mutta ei kyllä estä millään muotoa työn tekoa, kun istun toimistossa päivät :-) Täällä ei kolota yhtään ja vointi on hyvä. Joten mikäs tässä on möllötellessä, kuitenkaan en halua väheksyä niitä joilla on kaikenlaisia pahojakin vaivoja ja kipuja, eikä tosiaan ole järkeä riskeerata yhtään jos siltä tuntuu. itse jäisin välittömästi saikulle, jos tilanne niin vaatisi/edellyttäisi, enkä miettisi pätkän vertaa, mitä töissä ajatellaan tai miten pärjäävät. Hyvä esimerkki on tässä ketjussa tuo nimimerkki Tappertin kommentti, että PELKÄÄ mennä töihin joten jää saikulle. Ymmärrän TÄYDELLISESTI häntä, koska tekee jotain maatalouslomitushommaa. En todellakaan varmaan itse uskaltaisi siellä jättimäisten lehmien joukossa lypsää mahani kanssa, se jos mikä olisi ihan hullun hommaa ja vauvan + oman terveyden riskeeraamista.
Mutta kun kunto on hyvä, ja työni on kevyttä istumatyötä, enkä väsymystä voi laskea sairaudeksi (eihän pienten lasten työssäkäyvät äiditkään voi saikulle jäädä jos lapsi herää öisin ja aamulla väsyttää!) :-), niin töissä mennään kunnes äitiysloma pian alkaa.
Sandi 28+3
" Ihmiset myös helposti unohtaa, että ovat itse valinneet lapsen hankkimisen. Silloin pitää myös varautua hieman epämukavaan oloon ja kipuihin tai antaa leikin olla."
Tätä minä olen saanut kuulla koko raskausajan ja se alkaa vähitellen ottamaan päähän. Ei sillä, että olisin hirveästi valitellutkaan ääneen ja VARSKINKIN kun vastaanotto on ollut ensimmäisistä viikoista asti se, että " sitä saa mitä tilaa" . Okei, voisihan sitä jättää lapset tekemättä kokonaan, myös krapulaansa valittavat ihmiset voisivat jättää juomatta, väsymyksestä kärsivät ihmiset voisivat nukkua eivätkä valittaa, raskaasta työstä uupuneet voisivat miettiä uutta ammattia valittamisen sijasta, pitkiä työmatkoja valittavat ihmiset voisivat muuttaa lähemmäksi työpaikkaansa, tupakoitsijat voisivat lakata valittamasta ikävää tupakkayskäänsä ja lopettaa tupakoinnin, opinnoista väsyneet nuoret voisivat lakata valittamasta työn määrää ja lopettaa opinnot jne. jne. jne... Keksisin vielä lukuisia esimerkkejä ITSEAIHEUTETUISTA tilanteista, joissa monet avaavat sanaisen arkkunsa valittaakseen, mutta josta ei kuitenkaan kritisoida, miksi siis myös raskauden aiheuttamista vaivoista ei saisi joskus valittaa? ;)
Meni kyllä vähän aiheen vierestä.
Ekana, oma raskaus ihan alkutekijöissään ja takana yksi km ja ensimmäistä odotetaan.
Tiedän, että jossain vaiheessa tulen jäämään aikaisessa vaiheessa saikulle, koska selästä löytyy vanha revähdys vamma, joka nikottelee niin äkillisestä painon noususta, kuin istumatyöstäkin.
Työni on joko seisomatyötä taikka istumatyötä, heti kun painokäyräni lähtee nousuun on seisomatyöstä siirryttävä istumaan, joka onkin sitten mysteeri kuinka kauan selkäni kestää sitä.
(Seisomatyö= jatkuvaa liikkumista, ei todellakaan paikallaan seisoskelua plus raskaitten/kevyiden tavaroiden nostelua/kumartelua)
Ja kiitos yhden km, en aio vapaaehtoisesti kokea toista. En aio puolikuntoisena yrittää väkisin olla töissä, vain siksi että muilla/pomolla olisi siitä parempi mieli.
Ja kyllä...Luin AP tekstin huolella ja ymmärrän pointin, mutta!
Niin kuin asiaan kuuluu on minullakin mielipide...
Raskaus ei ole sairaus, aivan totta, mutta esimerkiksi minä olen alle vuosi sitten tullut nykyiseen työpaikkaani, eikä siellä kukaan tiedä esim. selkä ongelmastani! joten mitäs luulet miten käy kun jään ensimmäistä kertaa saikulle?
Kyllä, minut leimataan lusmuksi, kun eiväthän he voi ymmärtää miksi en pysty tekemään jompaa kumpaa työtäni. (Ja käsittääkseni en ole tilivelvollinen puolitutuille ihmiselle omasta terveyden tilastani.)
Niinpä ollen kun olen totaalisen kyrsiintynyt makoilemaan kotona päätän lähteä käymään kaupungilla, ja samalla tietenkin joku työkaverini näkee minut kaupungilla ja ah...Soppa on valmis!
Minut on leimattu turhaksi saikun pitäjäksi, kiitos tyhmien ihmisten jotka eivät vain voi käsittää, että " vammat/syyt" eivät todellakaan välttämättä näy aina ulospäin!
Ja edelleenkin, tiedän olisi se helpompaa kertoa se saikun syy työkavereille turhan panettelun välttämiseksi, mutta miksi minä niin tekisin? Siksi, että saisin ymmärrystä, koska olen raskaana?
Ja ei, en minä avaudu ja vaahtoa tästä asiasta. kerron vain oman näkemykseni asiasta miten erittäin suurella todennäköisyydellä minulle tulee käymään.
Kun se mikä minua ärsyttää on ihmisten mustavalkoinen näkemystapa asioihin!
Vaikkakin sairaus/vamma ei näy ulospäin, se ei tarkoita sitä ettei sitä ole!
AP: Miksi muuten hehkutat sitä, että itse olet käynyt (kirjoituksesi perusteella) puolikuntoisena töissä?
Ainoa mitä siitä saa, on marttyyrin kruunun itsellesi jota ei arvosta kukaan muu kuin sinä itse.
Peace, Helga & Takianen rv 6+1