Hei odottajat, raskaus ei ole sairaus...

tuollaisia ap:n kaltaisia turhaan sairaslomalle jääviä olemassa, itse en nimittäin ole törmännyt yhteenkään? Tietenkään sellainen ei ole mitenkään hyväksyttävää.



Samaan aikaan minua ärsyttää kyllä se, että ne, jotka ovat voineet raskauden aikana hyvin, kehuvat miten ovat tehneet 16-tuntisia työpäiviä ja pyörittäneet kodin jne. samalla. Yritetään selkeästi nostaa omaa häntää miten mahtavan tehokkaita on onnistuttu olemaan. Kuitenkin tosiasia on se, että jotkut naiset voivat raskauden aikana niin huonosti, että olisi suorastaan VASTUUTONTA toimia normaaliin tapaan.



Itselläni raskaus meni rv 22 saakka käsittämättömän hyvin ilman minkäänlaisia väsymyksen, kipujen tms. oireita. Silti pitäisin mauttomana kehua täällä mitä kaikkea olen saanut silloin aikaiseksi, SILLÄ miten se ilahduttaisi niitä naisia, joilla on ollut sata kertaa rankempaa. Kaksi viikkoa tuosta rv 22 eteenpäin olikin rankkoja, kun rinnan ja ylävatsan väliin ilmaantui tosi kova kipu. Menin lopulta lääkäriin, jossa lääkäri otti asian todella vakavasti, mutta mitään lihasrevähtymää pahempaa ei ollut. Lääkäri kuitenkin MÄÄRÄSI minut viikon sairaslomalle, vaikka en itse ollut siihen aluksi halukas, ja nyt lepäämisen tuloksena kipu on lähes kokonaan hävinnyt. Joku voisi tietenkin ajatella, että eikö tuon pahempaa, mutta lääkäri nimenomaisesti sanoi, että jos ei pystytä levon kautta saamaan kipua pienemmäksi, on tehtävä mahalaukku ym. tähystykset, sillä kipu tuossa paikassa näillä raskausviikoilla ei kuulemma ole normaalia. Mitään muita oireita ei olekaan, joten kivun mentyä voin toivottavasti ollakin äitiyslomaan asti taas töissä. MUTTA silti sympatiseeraan niitä, joilla on monenlaisia vaikeuksia koko raskauden ajan!



Mielestäni on ihanaa, että elämme maassa, jossa huolehditaan myös tulevien vauvojen voinnista niin hyvin, että odottava äiti saa jäädä sairauslomalle, jos tarvetta siihen ilmenee. Aina löytyy systeemin väärinkäyttäjiä, mutta en oikein ymmärrä minkälaisissa piireissä ap pyörii, sillä itse en ole koskaan törmännyt yhteenkään raskaana olevaan sairaslomien väärinkäyttäjään. Pienet väärinkäytökset eivät sitä paitsi tarkoita, että pitäisi alkaa suhtautua lähtökohtaisesti kielteisesti raskaana oleviin sairaslomalaisiin.



LiinaMeri

Minä olen taas törmännyt melkeinpä pelkästään odottajiin jotka on melkein pakottamalla pakotettu sairaslomalle raskauden vaivojen takia ja jotka vielä siellä kotonakin pohtivat ja murehtivat hoitamattomia töitä ja potevat huonoa omaatuntoa sairaslomalla olosta. Tämä on käsittääkseni huomattavasti yleisempää, kun " turhan" takia sairaslomalle hakeutuminen.



Ja mitäs me olemme kenenkään vaivoja ja sairauksia arvioimaan ja arvostelemaan...grrr...kun sapettaa tuommoinen.



Täällä vauva-palstalla ja myös muilla vastaavilla keskustelu palstoilla on anonyymina niin paljon helpompaa kaikkien valittaa vaivojaan ja varsinkin , kun omissa pinoissa on samoista vaivoista kärsiviä. Eli ymmärtävät täysin tilanteen. Jos jota kuta se niin paljon ärsyttää niin en voi muuta neuvoa antaa, kun poistumaan palstalta tai ainakin jättää jutut lukematta.



Ja tuo lause...raskaus ei ole sairaus saa niska karvani nousemaan. Esikoisen raskaus oli kun suoraan jostain painajaisesta ja olin kipeämpi ja sairaampi, kun koskaan ennen. Kaikki vaivat loppuivat synnytykseen. Oli vaikka minkä näköistä vaivaa ja koin huonoa omaa tuntoa ja kamalaa stressiä sairaslomalla olosta vaan minkäs teit, kun vauvan terveys ja hyvinvointi sitä vaati. (Onneksi minulla oli aivat ihanat ja ymmärtäväiset työkaverit ja pomo.:)) Nyt tässä toisessa raskaudessa olen hoitovapaalla ja voinut tähän asti koko ajan todella hyvin.



Mutta, kun ei nähdä maailmaan aina niin pirun musta-valkoisena ja olla aina arvostelemassa ja syyllistämässä muita niin on itselläkin paljon parempi olla ja elää.

Ap on valinnut tavallaan; hän halusi valittamatta pysyä työssään viimeiseen veripisaraan asti. Syitä en lähde kyseenalaistamaan, omapahan on valintansa. Joku toinen on ryhtynyt yrittäjäksi, eikä voi ottaa sairaslomaa vaikka haluaisikin. Itse olen järjestänyt elämäni niin, että voin lopettaa työt heti, kun alkaa siltä tuntua. Ja omapahan on asiani, eikö niin?



Minä en ymmärrä alkuunkaan ap:n pointtia. Eli mistä tässä nyt oikein pitäisi keskustella? Sairaslomalle jäänti kun on monelle ihan välttämättömyys, ei suinkaan mikään mielipidekysymys. Ja sitten on meitä, kuten minä ja ap, jotka tekevät valinnan; töissä vai kotona. Itseäni ei provosoi ap:n valinta mitenkään, en ymmärrä miksi häntä ärsyttävät muiden tekemät ratkaisut (jotka eivät vaikuta hänen elämäänsä mitenkään).

minulla oli myös juuri noilla viikoilla järkyttävän kovat ylävatsakivut. Kävely, kumartelu, seisominen, oikeastaan kaikki toiminta teki kipeää, vedet silmissä silti kituuttelin eteenpäin, koska jos/kun avasin suuni sanoakseni, että " ylämaha on todella kipeä" niin sain sellaista kommenttia että " no niin, raskaus nyt vaan on tuollaista, sitä saa mitä tilaa" . Että kiva. En sitten käynyt lääkärilläkään, koska ajattelin sen kuuluvan niihin normaaleihin vaivoihin, joista ei saa valittaa, koska itsepä olen raskaaksi tullut. (Meni sekin onneksi ohi parissa kolmessa viikossa, kun en työ-/opiskelupäivien jälkeen tehnyt muuta kuin makasin kotona sohvalla.)

En ole missään vaiheessa sanonut, että olisin katkera, ärsyyntynyt, marttyyri, rouva täydellinen jne...En ollenkaan.

Jos sanon, että " omena on hedelmä" , niin jokainen saa sen ymmärtää miten haluaa ja vääntää ja kääntää sen vaikka niin, että " omena on liha" . Eli jokainen ymmärtää lukemansa tekstin miten haluaa, mutta se, että aletaan aloittajaa analysoimaan ja maalaamaan sellaiseksi, mitä hän ei ole , on mielestäni väärin. Eli kyllä mielipiteitä saa vaihtaa ja olla asioista eri mieltä, mutta asiat asioina.

Jos, joku ei vieläkään ole ymmärtänyt suomen kieltä, niin kohdistin asian nimenomaan juuri näihin " jäänpä sairauslomalle, koska ei huvita tehdä töitä" ja sairausloma laitetaan raskauden syyksi. Kirjoitin myös selvällä suomen kielellä, että toki on ymmärrettävää, että toisilla odottajilla on ihan oikeat syyt jäädä sairauslomalle.

Jos aloitukseni haluaa vääntää ihan väärin päin, se on sitten jokaisen oma asia...

Näinhän se vähän voi olla... Olen ap:n kanssa samaa mieltä enkä ota sitä itseeni vaikka ekassa raskaudessa jäin " helpolla" sairauslomalle.



Jäin esikoisesta ajoissa sairaslomalle työn vaativuuden ja riskitekijöiden takija, mutta myös hyvin pitkälle oman jaksamattomuuteni vuoksi. Katsoin että nyt on hyvä jäädä kotiin huilaamaan että saan aloittaa uuden elämän lapsen kanssa mahdollisimman hyvin huilanneena. Takana oli raskas opinto- ja työputki ja mehut oli loppu. Eli sairausloma ei ollut kokonaan raskauden syy vaan vihdoin tajusin että minun on huilattava ja raskaus antoi siihen hyvän syyn. Enkä missään nimessä yritä peitellä että jaksamattomuuttani raskausoireilla.



Mutta nyt on kolmasraskaus puolivälissä ja enään ei ole mahdollisuutta jäädä sairaslomalle. Oli olo/tilanne mikä tahansa niin lapsia on hoidettava ja eteenpäin mentävä. Tällä hetkellä yövalvomiset johtuu lapsista ja myöhemmin myös raskaudesta, mutta sitähän se tulee taas olemaan kun vauva syntyy... Hoitoon en lapsiani laittaisi kuin aivan viimeisen pakon edestä. Se tässä kotona olo on opettanut että aina voi luovia ja joustaa :)



Ja niin kuin aikaisemmin on tullut esille niin omalla asenteella voi vaikuttaa todella paljon. Lähes kaikesta selviää kun asennetta löytyy. Olen samaa mieltä myös siitä että tämä palsta on oivallinen paikka valittaa oloaa sillä ymmärrystä löytyy. Ja myös siksi että näkee että on niitä oireita muillakin ja siitä huolimatta elämä jatkuu :)



Ihanaa odotusaikaa ja muistetaan arvostaa kaikkia ja kaikkien mielipiteitä, eikä unohdeta sitä että hormoonit herkistää yhen jos toisen odottajan :) Yritetään me ymmärtää kun miehet ei sitä aina tunnu ymmärtävän :)



Vanttu rv19 ja vekarat

Kyllähän sitä saikkua puolustellaan joskus silläkin, että ei motivoi enää työt tms. Se on kyllä väärin työnantajaa ja veronmaksajia kohtaan. Ja kyllä se lisää kuormitusta muille työntekijöille monessa työpaikassa, esim. terveydenhuoltoalalla sijaisia ei todellakaan saa parin päivän tai edes parin kuukauden varoajalla. Toisaalta se, että on kipeä, supistelee tai nukkuu yöt tosi huonosti ja sitä kautta on rättiväsynyt, ovat syitä jäädä kotiin lepäämään. Silti joskus kuulee näistä sairaslomalaisista, jotka sitten äitiyslomaa odotellessa remontoi kämppää, juoksee kaupungilla, lenkkeilee ym. Onko silloin saikun tarpeessa, kysynpä vaan.

Ha, jos joku siaraslomalle haluaa niin mitä se sulta on pois.



En mä ainakaan alkais töissä juoksemaan enää litoskipujen ja katkonaisetn öiden jälkeen. Se miten meidän isovanhemmilla oli ei kuulu tähän päivään.



Itse olin sairaslomalla esikoisesta alkaen rv17 ja ihan syystä. Ei siitä työnteosta ois mitään tullut.



Jos joku kokee että on liian rankkaa, niin sunko mielestä pitäis vaan jkasaa koska nöinhän asin kuuluu mennä? Jos jok uei jaksa ja halua niin onneksi oikeus siihen sairaslomaan on.

sairaslomaa raskausaikana vaikkapa vain siksi, että vähän huippaa tai kolottaa. On hyvä pitää itsestä ja vauvasta hyvää huolta. Tommoset asenteelliset ap:n tyyppiset aloitukset ei-mistään-niin-tärkeästä kertoo vaan siitä, että itseä ahdistaa joku. Parempi se on tällä palstalla tietysti hermosauhuja päästellä, kuin ottaa vähän sairaslomaa vaikkapa stressin vuoksi. Mutta kukin tyylillään. Ja mitä siihen valittamiseen tulee, niin nimenomaan ap täällä lateli oman kurjan raskautensa vitsaukset. Että mitä se ketään haittaa, jos joku ottaa sairaslomaa tai valittaa kipujaan?

sairaslomaa raskausaikana vaikkapa vain siksi, että vähän huippaa tai kolottaa. On hyvä pitää itsestä ja vauvasta hyvää huolta. Tommoset asenteelliset ap:n tyyppiset aloitukset ei-mistään-niin-tärkeästä kertoo vaan siitä, että itseä ahdistaa joku. Parempi se on tällä palstalla tietysti hermosauhuja päästellä, kuin ottaa vähän sairaslomaa vaikkapa stressin vuoksi. Mutta kukin tyylillään. Ja mitä siihen valittamiseen tulee, niin nimenomaan ap täällä lateli oman kurjan raskautensa vitsaukset. Että mitä se ketään haittaa, jos joku ottaa sairaslomaa tai valittaa kipujaan?

En tiedä onko vika lukutaidossani vai kyvyssäni ymmärtää asioita, mutta en vaan löydä siitä sellaista viestiä, että sairaana pitäisi mennä töihin. Ap kertoo yleisestä ilmiöstä: Raskaana oleva käyttää raskautta tekosyynä jäädä sairaslomalle ilman oikeaa syytä. Ilmiö on tosiaan melko yleinen, mutta eivät tietenkään kaikki niin tee. Ap ei minun vajavaisen ymmärrykseni mukaan sano, etteikö raskaana olevan tulisi jäädä sairaslomalle silloin kun todella syytä on. Oli se syy sitten supistelut tai kovat liitoskivut. Tosiasia on, että raskaana oleva saa melko helposti sairaslomaa valittamalla esim selkäkipua, vatsakipuja ym ym. Ei kenenkään tarvitse ottaa itseensä eikä loukkaantua jos on syystä sairaslomalla.

Minäkin olen aloituksen lukenut nyt niin moneen kertaan uudestaan, enkä vain löydä siitä mitään syyllistävää oikeasti sairaslomaa tarvitseville. Ehkä Kaihoisa munkin ymmärryksessäni on vikaa...

" Mun mielestäni on ihanaa, jos joku ottaa ja saa

sairaslomaa raskausaikana vaikkapa vain siksi, että vähän huippaa tai kolottaa. On hyvä pitää itsestä ja vauvasta hyvää huolta. Tommoset asenteelliset ap:n tyyppiset aloitukset ei-mistään-niin-tärkeästä kertoo vaan siitä, että itseä ahdistaa joku. Parempi se on tällä palstalla tietysti hermosauhuja päästellä, kuin ottaa vähän sairaslomaa vaikkapa stressin vuoksi. Mutta kukin tyylillään. Ja mitä siihen valittamiseen tulee, niin nimenomaan ap täällä lateli oman kurjan raskautensa vitsaukset. Että mitä se ketään haittaa, jos joku ottaa sairaslomaa tai valittaa kipujaan?"



Sinuna en tota sanoisi pomosi kuullen...

Säälittävää!

Esikoista odottaessani olin seisomatyössä (parturi-kampaaja) ja selkäni kipeytyi melko aikaisessa vaiheessa, välillä koviakin iskiaskipuja ja kävely oli tosi hankalaa varmaan rv 20 lähtien.



Kävin sitten neuvolalääkärillä kipujen takia, ihan vain toivoin jotain helpotusta (lääkkeitä, tukivyö tms), niin lääkäri tiuskaisi suunnilleen ovelta että jaa, sairaslomaahan sinä tulit hakemaan, paljonko pitää kirjoittaa. Siinä sitten hämilläni selitin, etten halua sairauslomaa, koska olen yrittäjä vaan olisko mahdollista saada jotain helpotusta kipuihin...



Että lääkärien asenteet voivat olla aika v-maisia raskaana olevia kohtaan.

Kun sinä aloituksessasi pyysit ajattelemaan vanhempiamme ja isovanhempia niin ajattelin kertoa sinulle jotakin.



Nyt elämme vuotta 2006 eli vuodet ovat vaihtuneet, ihmiset muuttuneet ja kaikista suurin asia mikä kehittyy jatkuvasti on lääketiede. Miksiköhän ennen vanhaan kuoltiin lapsivuoteeseen, odotuksen aikana tai vaikkapa synnytykseen, koska tietotaito ei ollut sama kuin nykyään. Mitä sinä siis tarkoitit sillä, kun pyysit ajattelemaan isovanhempiamme :-)) ? Niin ja silloinhan ei todellakaan jääty sairauslomille, kun naiset nyt yleensäkin olivat kotona hoitamassa kotia ja perhettä, ainakin silloin isovanhempien aikana.



Ap annoit suoran vastauksen kirjoitukseesi, osalla otsakiehkurat nousevat kattoon kun lukevat kirjoituksesi, mutta jos suoraan saan sanoa niin minä en ymmärrä lainkaan, miksi piti kirjoittaa tämä ko. Raskaus ei ole sairaus-aloitus.



Kuten jo sanoin, jokainen toimii kuten parhaakseen kokee, ja sinulta minulta tai keneltäkään muulta se ei ole pois.



Hyviä öitä t. emmi

Ymmärrän sen, että ärsyttää todella TURHA saikun ottaminen, vaikka en todellakaan ole yhteenkään sellaiseen täällä palstalla törmännyt. Odotan toista lasta joten olen pari vuotta täällä pyörinyt.



Se minua ihmetyttää että valitat sitä miksi ihmiset tällä palstalla valittavat raskaudestaan ja tekevät siitä NIIIIn vaikeaa..? Et siis halua mihinkään pinoutua tästä syystä. voin kertoa sinulle että tämä on keskustelupalsta, ja täällä on todella helppo purkautua tuntemattomille ihmisille vaivoistaan, vaikka ne olisivatkin pieniä tai isoja, raskauteen liittyviä. Jos haluat lukea vain hyviä ja iloisia asioita, on aika vaikeaa löytää sellainen palsta..

En siis kirjoita tätä millään pahalla, painotan, vaan siis aidosti ihmettelen tätä.

Kuka meistä pystyy määrittelemään mikä on turha sairasloma??? Kukaan muu kuin itse sairaslomalainen ei voi tietää kuinka kipeä oikeasti on. Jostain voi tuntua vähäpätöiseltä esim. päänsärky, mahakipu, selkäsärky, aamupahoinvointi, mutta tosiasiassa se ihminen joka noista kärsii tietää vain itse kuinka kipeää se voi tehdä...



Joku kirjoitti keskustelussa, ettei hyväksy sitä että sairaslomalainen tulee firman pikkujouluihin, no tuskin meistä kukaan. Mutta asia onkin sitten erikseen, jos näet sairaslomalaisen ulkoilemassa, lenkkeilemässä. Itse kärsin selkäsäryistä ekassa raskaudessa ja olin töistä pois sen vuoksi, kukin ajatelkoon mitä tykkää... Minulle lääkäri määräsi liikuntaa, esim. sauvakävelyä, eikä mitään sängyn pohjalla makailuja... Samoin koira piti käyttää ulkona, oli sitten vaikka oksennustaudissa, sehän ei pöntöllä käy... Ja kaikilla odottajilla ei ole miestä, joka tuonkin hoitaisi.



Joten lyhykäisyydessään, ei ruveta tutkimaan ja miettimään toisten poissaolijoiden syitä, nehän ei kenellekkään muulle kuin itse poissaolijalle ja työnantajalle kuulu. Ja älkää myöskään vähätelkö kenenkään kokemaa kipua, tuskin kukaan sinne lekurille menee täysin terveenä valittamaan olematonta kipua....



Ja tosiaan jokainen tekee valintansa, toiset ovat töissä loppuun asti ja kärsivät säryistään, ilman mitalia ja toiset menevät lekurille " pienestäkin" vaivasta. Itse en sairaslomaa saa vaikka kuinka olisin kipeä, nyt kun hoidan lastani kotona ja selkä voi kipeytyä koska tahansa ja sitten kärsin niinkuin isoäitini tai isoisoäitini ;)



Oikein hyvää joulun odotusta kaikille!!!



Onnipapunen, Käpy 20+3 & " iivari" 1v4kk

Milläs määrittellään tuo " vähän huippaa" . Itse tein seisomatyötä (ruokaravintolassa tarjoilijana) esikoisen odotusaikana ja työpäivien puolivälissä alkoi usein vähän huipata. Päivän mittaan se huippaus paheni ja aloin pyörtyillä pitkin salia. Usein meni ensin näkö ja sitten kuulo ja sitten olikin pakko istua vaikka lattialle, etten olisi kaatunut tajuttomana maahan, jota sitäkin siis sattui.



Menin sitten lääkäriin, mutta lääkärilläpä oli sama asenne kuin sinulla eli huippaus on normaali raskausoire, eikä saikkua tippunut. Toisia tehtäviä ei ollut työpaikassani tarjolla ja työnantajakin kävi pitkiä keskusteluja tuon työterveyslääkärin kanssa, että olisin päässyt saikulle. Rv. 32 kaaduin sitten suoraan tajuttomana vatsalleni ja niinpä sitten se saikku vaihtuikin sairaalareissuun.

ainakin siinä mielessä, että sairausloman kustannukset yhteiskunnalle on yllättävän suuret.



Pitää ottaa huomioon, että

- työt on vaativuudeltaan erilaisia ja raskaassa fyysisessä esim. normaaliinkin raskauteen liittyviä selkäkipuja voi olla vaikea sietää. Yleensähän (?) työn sisältö kartoitetaan neuvolassa jo raskauden alussa ja mietitään, onko työssä riskitekijöitä.

- toisilla ihan oikeasti on enemmän vaivoja kuin toisilla.

- oireiden kokeminen vaihtelee. Jotkut ihmiset aistivat kivun epämiellyttävämpänä kuin toiset ja ovat siitä enemmän huolissaan. Tämä liittyy joskus persoonaan, joka muutenkin miettii sairauksia ja erilaisista oireita ja on mahdollisesti myös taipuvainen masennukseen. Olen sitä mieltä, että esim. tämä palsta on oikea paikka pohtia ja valittaa tällaisia oireita!

- sairauspoissaolojen määrään vaikuttaa erittäin merkittävästi työpaikan ilmapiiri ja työmotivaatio. Usein myös korkeammin koulutetut ovat vähemmän poissa töistä sairauden takia kuin matalammin koulutetut, eikä tämä liity pelkästään eroihin työtehtävissä.

Lähinnä siis siitä miten kukaan voi määritellä toisen sairausloman tarvetta...



Itse olen siis nyt töistä poissa, sairauslomalla, siihen saakka kunnes äitiysloma alkaa, eli noin kuukauden päähän. Käyn kävelyllä, tapaan ystäviä, hoidan kauppareissuja ja kanna kauppakassit itse, laittelen paikkoja tulokkaalle jne jne... Jos työpaikallani olisi pikkujoulut, menisin niihinkin varmaan ihan hyvällä omallatunnolla. Voin siis ihan kohtalaisen hyvin.



Miksi sitten olen sairauslomalla? Teen työtä, jossa olennaisena osana työhön kuuluu se, että minun pitää pystyä toimimaan hankalissa asennoissa ja ahtaissa paikoissa. Viime aikoina se on vain ollut jo täydellisen mahdotonta, kun maha vain on liian iso, ja nuo hankalat asennot saivat aikaan jatkuvia supistuksia. Lääkäri ei edes kysynyt haluanko sairauslomaa, vaan totesi suoraan etten enää voi jatkaa työssäni, koska en pysty työnkuvaani muuttamaan niin paljoa että työnteko onnistuisi.



Normaalielämään kuuluvat toiminnat eivät siis supisteluja liiallisia määriä aiheuta, eikä kauppakassien kantaminen ole minulle mitenkään haitaksi.



En suostu jäämään neljän senän sisälle nyt sairauslomallani vain siksi että joku nyt varmaan ajattelee minun olevan vain lusmulomalla. Ja jos ajattelee, niin siinähän ajattelee. Itse tiedän, ettei kaikki ole tosiaan aina niin mustavalkoista. Jos olisin jossain muussa työssä, voisin mainiosti vielä siinä jatkaa. Nyt kun minulla on lääkärin määräämänä pitkä sairausloma, voi työnantajakin palkata sijaisen, jolloin työkin tulee hoidettua, eli kuka tässä häviää?