Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?
Ainoat lapset, kaikki toivoivat yleensä sisarusta. Vanhenevien vanhempien asiat kaatuvat yhdelle henkilölle.
Kaksi lasta, olisitko toivonut veljen lisäksi siskoa, vai oliko hyvä näin?
Te jotka tulette kolmelapsisesta perheestä, oliko teitä liikaa?
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
Aika hiljaisia juhlia, kun on lähinnä vain aikuisia? Lapset tuovat elämää ja on mukavaa, kun on vähän enemmän lapsia suvussa. Serkut voivat leikkiä keskenään porukalla.
Meillä on paljon ystäväperheitä ja naapureita, joilla on samanikäisiä lapsia. He käyvät myös juhlissa.
Ei kaikki välttämättä halua olla sukulaisten kanssa tekemisissä oli lapsia tai ei.
Ystäväperheet on siis aikuisten ystäviä perheineen. Aikuisten unelma on aina pakkoystävystyttää lapset keskenään. Ei toimi.
Monenko äitisi/isäsi frendin kaverin lapsen kanssa olet itse tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan 2,koska se keskimmäinen on yleensä sitten väliinputoaja.Isompi osaa itse,vauvaa hyysätään,se siinä välissä unohtuu.
Minä olen 11-lapsisen vanhin tytär ja suoraan sanoen vihasin sitä erityisesti nuorena. Minusta tuntui, että en ole vanhemmilleni ollenkaan lapsi vaan pelkkä palvelija, jonka tehtävä oli hoitaa nuorempia sisaruksia ja tehdä kotitöitä sen lisäksi, että kävin koulua. Mitään omaa aikaa ei saanut olla, koko ajan piti olla hoitamassa sisaruksia ja siivota, laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä että vanhemmat saivat levätä.
Vanhenevien vanhempien asiat yleensä kasaantuu tyttärelle ("naiset ovat luonnostaan hoivaajia"-vale). Jos on kaksi tyttöä, ehkä sitten menevät tasapuolisesti.
Itse tulen nelilapsisesta perheestä eikä meitä todellakaan ole liikaa. Etenkin näin aikuisena on kiva kun on sisaruksia useampi. Lapsena toki joskus kadehdutti naapurin ainokaisen oma huone ja lelut, tyyliin kaikki mahdollinen, mutta esim mökillä kyllä oli kivaa kun oli leikkikavereita. Vietettiin siellä aina koko kesä, ja aika oikeaa olisi ollut äidin ja isän kanssa kolmestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yksilapsisessa uranaiset, noin 60v, ovat sanoneet että harmittaa ihan hirveästi, kun on vain yksi lapsi. Yksi poika, joka ei ole tekemissä paljoa..
Useamman lapsen on helpompi jakaa vastuuta vanhemmistaan. Yksi käy yhtenä viikkona/kuukautena, toinen toisena, kolmas kolmantena, jos asutaan kaukana. Ainoa lapsi on aika helisemässä kaiken sen vastuun kanssa. Kun ei repeä joka suuntaan joka minuutti, eikä tavallaan jää omalle elämälle aikaa ja voimavaroja yhtään. On oltava vanhempiaan varten.
Useimmiten vastuu vanhoista vanhemmista ja heidän auttamisensa ja hoitamisensa kasautuu lähimpänä asuvalle tyttärelle, vaikka sisaruksia olisi enemmänkin.
Tämähän se olisi. Vanhempamme ovat nyt kahdeksankymppisiä. Isä on huonommassa kunnossa kuin äiti, joka ei enää jaksa hoitaa isää. Ja minä olen se, joka isän hoitaa. Veli elää omissa maailmoissaan, sisko on uraohjus. Heillä ei ole "aikaa" käydä edes moikkaamassa isää.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan 2,koska se keskimmäinen on yleensä sitten väliinputoaja.Isompi osaa itse,vauvaa hyysätään,se siinä välissä unohtuu.
Miksi keskimmäinen olisi väliinputoaja?
Riippuu varmaan myös sisarusten ikäerosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhenevien vanhempien asiat yleensä kasaantuu tyttärelle ("naiset ovat luonnostaan hoivaajia"-vale). Jos on kaksi tyttöä, ehkä sitten menevät tasapuolisesti.
Joopa joo. Ehkä jossain 50-luvulla..
Tunnen todella monia perheitä, jossa nainen/naiset ei tee mitään ja veljet hoitaa. Tai sit menee 50-50.
Myös tehtävien sukupuolittuneisuus näkyy vahvasti, kun puhutaan vanhempien tms sukulaisten auttamisesta. Naiset unohtaa aina sen.
Minulla on 5 sisarusta ja olen siitä tosi onnellinen. Sisarukset ovat eri elämäntilanteissa joten aina löytyy tukea eri vaiheissa. Itsellä ei ole kuin kaksi lasta, mutta lasten näkökulmasta olisi ihanaa jos sisaruksia olisi enemmän. Vaikka minulla on monta sisarusta, lasten serkut ovat kuitenkin eri ikäisiä joten heistä ei ole leikkikaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä me sisarukset (4 kpl) onneksi hoidamme tasapuolisesti vanhoja vanhempiamme. Aika rankkaa olisi olla yksin vastuussa.
Mieluiten ainut lapsi ja vielä tärkeämpää, niin täysijärkiset vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhenevien vanhempien asiat yleensä kasaantuu tyttärelle ("naiset ovat luonnostaan hoivaajia"-vale). Jos on kaksi tyttöä, ehkä sitten menevät tasapuolisesti.
Joopa joo. Ehkä jossain 50-luvulla..
Tunnen todella monia perheitä, jossa nainen/naiset ei tee mitään ja veljet hoitaa. Tai sit menee 50-50.
Myös tehtävien sukupuolittuneisuus näkyy vahvasti, kun puhutaan vanhempien tms sukulaisten auttamisesta. Naiset unohtaa aina sen.
Ihan omien kokemusten perusteella puhun parin vuoden takaa. Hoivakoti ei koskaan soittanut iäkkään ihmisen pojalle, vaan aina tyttärelle (molemmat 6-kymppisiä), vaikka tytär asui paljon kauempana, ihan eri kaupungissa.
Olen itse 3 lapsisesta perheestä.
Olen kuopus.
Sisartani ja veljeäni en vaihtaisi, mutta ihmettelen miksi vanhempani ovat ylipäätään tehneet lapsia tai ainakin minut, koska äitini ei ole yhtään äidillinen pullantuoksuinen lempeä äiti.
Äitini mielestä olin vahinko ja ei-toivottu ja on osoittanut sen minulle lukuisia kertoja.
Lapsuuteni ei tosiaankaan ollut onnellinen.
Äiti oli aina vihainen jostain ja purki vihansa aina minuun haukkumalla, huutamalla joka päivä jostain, joskus koko päivän jne.
Traumatisoiduin.
Esim. Sisarelleni en muista hänen kertaakaan sanoneen pahasti tai huutaneen.
Että ehkäpä se Olen minä joka oli liikaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kummastakaan. Onnellisesti ainoa.
3 lapsisesta perheestä tulen ja itsellä 2 lasta. Sisaruksillani ei ole lapsia, joten lapsilla ei ole serkkuja. Mies on ainut lapsi. Parasta olisi 3 lasta ja olisi tosi mukavaa jos lapsilla olisi saman ikäluokan serkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin kaksi sisarusta kuin vain yksi. Meitä on neljä.
Sama. Meitäkin oli neljä, ja kyllä 3 kuulostaa mukavemmalta kuin 2. Itselläni on kyllä vain 2 lasta. Hyvin tulevat keskenään juttuun onneksi,
Ajattelin aiemmin, että useampi sisarus on rikkaus, mutta kun parikymmentä vuotta kiristelin hampaita narsistisen siskon tempauksille ja lopulta ns. kamelin selkä katkesi (minkä seurauksena sisko käänsi koko suvun minua vastaan), niin ajattelen nykyään, että olisipa mukavaa olla ainoa lapsi..
No jos pakko valita 2-3, niin 3. Oon 7 lapsisesta perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta
Ainakin äitinä minusta tuntuu, että olemme tosi pieni perhe.
Toivoisin kolmatta, mutta en tiedä kumpi olisi lapsille parempi, kaksi vai kolme.
Minä olen myös kahden äiti, ja perhe tosiaan tuntuu pieneltä. Kolme lasta olisi mukava määrä, mutta meillä ei vain riitä resurssit kolmeen.
Alue: Aihe vapaa
Fiksua puhetta. Olen isosta perheestä ja kyllä ne serkut tosiaan oli tärkeitä! Tosin ongelma on se, että useimmiten serkkujen kanssa erkaantuu jossain vaiheessa aikuistuessa. Varsinkin jos niillä serkuilla on sisarus tai sisaruksia.
Mutta ei välttämättä. Voihan se läheinen yhteys säilyäkin tai sitten palautua jossain vaiheessa elämänkaarta. On sekin rikkaus. On joku jolla on myös yhteistä perimää ja jonka kanssa vatvoa perinnöllisiä vaivoja ja suvun juttuja.