Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?

Enempi parempi.

Olen kiitollinen yhdestäkin siskosta. Ilman häntä ja hänen toivettaan pikkusiskosta minua ei edes olisi olemassa. Itselläni on kolme lasta. On ihana nähdä, miten läheisiä he ovat olleet koko ikänsä. Nyt heilläkin on jo omia lapsia ja me isovanhemmat nautimme kovasti joka ainoasta. Olemme onnekkaita.

Vaikka itselläni on vain kolme  lasta, olisin tahtonut enemmänkin, mutta kun tuli avioero, siihen loppui lasten teko. Itse ole seitsemästä sisaresta yksi ja olen erittäin onnellinen näistä sisarista, he eivät koskaan jätä. 

Kaverini on ainut lapsi ja hän aina kaipasi sisruksia. Hän sitten sai 3 lasta ja ei oikein ymmärrä tätä sisarusten välistä dynamiikkaa ja että ne riitelee ja tappelee aamusta iltaan. Usein sanoo heille että olkaa onnellisia kun teillä on toisenne. Lapset eivät tätä oikein ymmärrä.

Että niin tai näin, aina on huonosti.

Miten tohon nyt vastaisi. Koen olevani tavallaan molempia. Oikeasti meitä on kolme, mutta viimeisin on syntynyt kun kaksi vanhinta teini-ikäisiä, joten periaatteessa lapsena meitä oli vain kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?

Ei ketään, luojan kiitos. Aina inhonnut sukujuhlia kun en heitä aidosti ihmisinä tunne, eikä olla luonteeltamme samanlaisia eikä jaeta muuta yhteistä kuin veri. Veli ollut, mutta kuollut, hyvin itsekeskeinen ja pilasi lapsuuteni. Ystävien kanssa vietän juhlani.

Korvaako raha? Kyllä. Suvulla ei laskuja makseta, eikä tehdä muutakaan kivaa.

Lapsia en myöskään tahdo, joten ei tarvitse niitä stressata. Jos hommaisinkin ja minuun tulisi tuskin kaipaisi sukujuhlia.

Mua ei haittaisi jos mulla olisi vaikka 10 sisarusta. Ehkä sitten löytyisi itsellekin se läheinen sydänystävä. Minulla on 2 siskoa, jotka ovat keskenään läheiset, mutta sulkevat minut usein ulkopuolelle jutuistaan. Olen myös luonteeltaani hieman erilainen kuin he.

Olen ainoa lapsi.En ole liiemmin kaivannut sisaruksia.

Ei ihminen osaa kaivata sellaista,mitä ei ole ikinä ollutkaan.

3. Itsellä neljä, 2 ekaa leikki keskenään ja 2 vikaa keskenään, toki kaikkikin puuhasivat eri kokoonpanoilla. Nyt 2 nuorinta enää kotona, seuraa heillä toisistaan.

Olen se keskimmäinen lapsi, minulla on nuorempi sisar ja vanhempi veli. Sisko oli isän suosikki ja veli äidin kun oltiin lapsia mutta hyvin tultiin toimeen siitä huolimatta, koska päätin etten välitä asiasta. Itselläni on kaksi tyttöä. Muistan kun he jossain iässä alkoivat jankuttamaan että haluavat pikku siskon tai veljen ja sanoin että ei onnistu, nyt odotetaan että teistä tulee aikuisia ja sitten voitte tehdä omia lapsia niin monta kuin haluatte. Vanhemalla tyttärellä on yksi lapsi eikä aio tehdä enenpää. Nuorempi halusi yhden mutta sai kaksoset :)

Perheestä jossa ei ole lainkaan lapsia. Olin esikoinen ja minut haluttiin. Mutta sitten vanhemmat eivät halunneetkaan olla vanhempia. Äiti melkein tappoi minut kun olin noin puolivuotias, ja kun mietin, millainen perhe-elämä meillä oli - miten kylmä ja vihaa uhkuva, vaikka ulospäin siisti - niin olen miettinyt, että olisi ollut parempi, kun olisi tappanut. Vanhempani olisivat joutuneet vastuuseen, todennäköisesti eronneet ennen kuin tekivät lisää lapsia toistensa kanssa, kenties he olisivat jopa vähän viisastuneet ennen uusia suhteita ja lapsia. Meidän perheemme kaikista lapsista tuli eri tavalla rikkinäisiä. Joten olisimme kyllä saaneet jäädä tekemättä.

Yksisarvisena eli ainoana lapsena on hyvä olla. Ei velvoitteita eikä tarpeita kenenkään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua säälittää yhden lapsen vanhemmat/perheet. Salaa säälin heitä, kun näen omasta perheestä jo miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen 🔥

2 äiti joka odottaa 3.

Olen aika varma, että jos pitää julistaa säälivänsä ihmisiä joilla on eri määrä lapsia kuin itsellä, kyseessä on itse asiassa kateus jota ei ehkä halua tunnustaa itselleenkään.

T. Yksi viidestä sisaruksesta, aviossa ainoan lapsen kanssa ja perheessä kaksi lasta.

20 sisarusta on ihan hyvä siihen asti, kunnes aletaan vanhempien perintöä jakamaan.😁

Kaksi jos noista pakko valita. Ja en kyllä ainoana lapsena toivonut sisaruksia, eikä toivoneet kaksi muutakaan tuntemaani ainoaa lasta. Jossain kohtaa sain kaksi sisarpuolta ja varsinkin jälkeenpäin huomaa, ettei se koko perheen kanssa puuhailu kovin kummoista ole. Kivempaa olla vain äidin kanssa kahdestaan, suhdekin kehittyy ihan toiselle tasolle.

Minulla on 7 sisarusta, uusperheet vanhemmillani. Perintöä ei tule, sisaruksiani en sellaiseen vaihtaisikaan <3 osa sisaruksista jo elättää itsensä (vilkaisin tätä keskustelua sen verran, että huomasin perintönäkökulman ainakin mainitun. Surullista mielestäni, mutta olkoon niin.

Meillä autetaan toisiamme, vaikkei kaikki hyvätuloisia ollakaan ja eri ratkaisuja elämässämme tehneet.

Meitä on kolme. Ihan kiva juttu

Elin lapsuuteni siskon ja veljen kanssa ja meillä kolmen lapsen perhe oli ihana ja toimiva. Myöhemmin sain nuorempia sisaruksia, ja olen heistä äärettömän kiitollinen. Nyt kun kaikki olemme aikuisia, meillä on läheiset välit edelleen. Sisarukset ja hyvät suhteet heihin ovat mielestäni tärkeimpiä asioita, joita vanhemmat voivat lapsilleen tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Olen ainoa lapsi.En ole liiemmin kaivannut sisaruksia.

Ei ihminen osaa kaivata sellaista,mitä ei ole ikinä ollutkaan.

Niin siksihän (iki)sinkut ei koskaan haaveile parisuhteesta, tai kroonisen sairauden kanssa syntynyt terveydestä jne.. Ihminen voi todellakin kaivata jotain, mitä ei koskaan ole ollutkaan.

Kyllä todella moni tuntemani perheen ainoa lapsi on kaivannut sisarusta. Osa hyvin kipeästikin.

Mulla 3 lasta, esikoinen teini ja sisaruksensa alakoulun ekoilla. Esikoinen ei koskaan tykännyt kun siskot syntyivät, ei ikinä halunnut hoitaa tai halailla vauvoja. Nyt teininä ei jaksa katsoa näitä hetkeäkään eikä muutenkaan halua viettää aikaa meidän perheen kanssa. Huomioin häntä paljon, vietämme kaksinkeskeistä aikaa, teen kaikkeni. Mutta suoraan sanoen jotain "vikaa" hänessä on tämän asian suhteen. Ihan sama vaikka hän olisi saanut miten paljon meiltä elämänsä aikana, hän kadehtii pikkusiskojaan ja tuntee olevansa kaltoinkohdeltu. Enkä tiedä onko edes normaalia vihata sisaruksiaan noin paljon.

3