Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?

Koska minä haluan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?

Aika hiljaisia juhlia, kun on lähinnä vain aikuisia? Lapset tuovat elämää ja on mukavaa, kun on vähän enemmän lapsia suvussa. Serkut voivat leikkiä keskenään porukalla.

Meillä on paljon ystäväperheitä ja naapureita, joilla on samanikäisiä lapsia. He käyvät myös juhlissa.

Ei kaikki välttämättä halua olla sukulaisten kanssa tekemisissä oli lapsia tai ei.

Ystäväperheet on siis aikuisten ystäviä perheineen. Aikuisten unelma on aina pakkoystävystyttää lapset keskenään. Ei toimi.

Monenko äitisi/isäsi frendin kaverin lapsen kanssa olet itse tekemisissä?

Olen nyt huomannut tämän. Se on ihan ok, mutta ei kovin rentoa oleilua useinkaan. Kun heillä on se yksi ainoa lapsi, jota seurataan jatkuvasti. Ikään kuin silmäterä.

Mulla on kaksi siskoa, joiden kanssa en ole juurikaan tekemisissä. Varmaan monen asian summa.

Olisin toivonut että meitä olisi vain kaksi.

Ei näitä voi etukäteen tietää.

Ja perhettä ovat muutkin kuin sisarukset. Ainakin meillä on serkkuja, tätejä, setiä jne.

Meitä on 6 😁 iät tänä päivänä:51,49,46,42=minä,40 ja 39.

Ihan sinut olen ollut asian kanssa.

Vanhin ja nuorin saivat ensimmäisen lapsensa samana vuonna 2007 mikä teki heistä entistä läheisempiä.

Kolme olisi parempi jos kaksilapsisen perheen toinen sisarus kuolee kovin aikaisin, siis vuosikymmeniä ennen toista.

Meitä oli 4 sisarusta, mutta 3 olisi riittänyt.

Veljen kanssa ei olla hirveän läheisiä ja äidin kuolinpesän asioita hoitaessa hänestä ei ollut mitään apua.

En tiedä onko tämä sukupuolikysymys vai vaan persoonasta kiinni, mutta veikkaan että siskot ovat samaa mieltä tästä.

Meitä oli kolme, ja se oli hyvä. Nyt on yksi meistä poissa, ikävä on kova. Maallisilla asioilla ei ole merkitystä. Kaipaan veljeäni, itken nytkin koko ajan. Onneksi on vielä toinen jäljellä.

Kolmilapsisessa. Yhdessä sisaruksessa ei vain olisi ollut tarpeeksi.

3 mutta, valitettavasti 2 oon

Absurdi kysymys. Täysin tollo.

Vierailija kirjoitti:

Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?

Jos vaikka sukulaiset? Tädit,sedät,serkut,isä,äiti,mummo,vaari..

Ootpa taas vähän tollo.

Nyt se korkki kiinni jo!

Perhe on tärkein asia maailmassa.

Mitä isompi perhe, sitä parempi.

Terveisin ainoa lapsi. Kyllä ystävätkin on tärkeitä, mutta he ei ole sama kuin perhe. Olisipa sisaruksia. Kun vanhemmista aika jättää, olen yksin, vailla perhettä.

Mitä onnellista siitä on että on yksin ja perheetön? Ehkä se on parempi kuin väkivaltainen sisarus, mutta muuten normaali sisarussuhde voittaa perheettömyyden. Ainakin näin lähipiirissäni, kaikki ovat onnellisia sisaruksistaan.

Jos saisit päättää päiväsi, jäisitkö mieluummin pianon vai kassakaapin ruhjomaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhenevien vanhempien asiat yleensä kasaantuu tyttärelle ("naiset ovat luonnostaan hoivaajia"-vale). Jos on kaksi tyttöä, ehkä sitten menevät tasapuolisesti. 

Joopa joo. Ehkä jossain 50-luvulla..

Tunnen todella monia perheitä, jossa nainen/naiset ei tee mitään ja veljet hoitaa. Tai sit menee 50-50.

Myös tehtävien sukupuolittuneisuus näkyy vahvasti, kun puhutaan vanhempien tms sukulaisten auttamisesta. Naiset unohtaa aina sen.

Ihan tutkitusti iäkkäiden vanhempien ja appivanhempien hoito ja auttaminen kasaantuu naisille. Se on tutkitusti yksi merkittävä syy siihen, miksi naiset etenevät työelämässä miehiä huonommin.

Jos sinun tuttavapiirissäsi oikeasti on niin, että veljet hoitavat enemmän kuin siskot, on se TODELLA HARVINAISTA!

Kolme, ja kolme meitä olikin, ja kolme omaakin lasta :) Just mukava kombo, tosin varmaan muutkin voi olla oikein hyviä. 

Vierailija kirjoitti:

Kauhean moni on ihan onnessaan ollessaan ainut lapsi. Tai toivoisi olevansa ainut lapsi. Huomion keskipiste. Itselleni hyvin vieras ajatus. Millaiset ihmissuhdetaidot teillä tyytyväisillä ainokaisilla on nyt aikuisena?

Olen sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmiseen. Minulla on laaja ystäväpiiri ja lämpimät suhteet sukulaisiin.

Piti oppia jo lapsena käyttäytymään niin, että joku muukin, kuin verisukulainen haluaa vapaaehtoisesti viettää aikaa kanssasi.

En kokenut sitä vaikeaksi, vaan minusta oli itsestään selvää lähteä esimerkiksi lomareissuilla heti tutkimaan lähiseutua (iästä riippuen tietysti joko leikkikenttää, rantaa, uima-allasaluetta, lähimökkien tienoita) ja tutkimaan, josko olisi leikkikaveria saatavilla. Yleensä oli ja siinä ei ollut kielimuuritkaan esteenä, kun viipotti pitkin kuumaa rantaa muiden turistimukuloiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aina toivonut siskoa tai veljeä. Tietysti olis mahtavaa, jos olis molemmat.

Tuota toivetta on mollattu sillä, että mollaaja on huonoissa väleissä sisaruksensa kanssa. Ei ole kovin pätevä perustelu. Pitäkää huolta suhteista te,kenellä on sisaruksia.

Lapsi,jolla ei ole sisaruksia, on aina yksin, kaikkialla, niin hyvässä kuin pahassa. Hänestä ei tule tätiä tai setää kenellekään. Jos vielä hankkii omia lapsia toisen ainoan lapsen kanssa, näillä lapsilla ei ole serkkuja,tätejä, setiä, jne.... Mietipä vaikka millaiset rippijuhlat tulee, kun ei ole ketään keitä kutsua paikalle ja kaverit luettelee kuinka paljon heidän juhlissaan on väkeä. Monesta muusta hetkestä puhumattakaan

Yritän tässä keksiä, miten ihmeessä sekkupoikani (ainokainen) lapsen synttäreillä oli pelkkiä sukulaisvieraita (minä mukaanlukien, sillä olen kummitäti lapselle) lähes 20 kpl.

Pitääpä ensi vuonna kertoa, että eivät nuo ole niitä oikeita läheisiä. Juhliin saa tulla vain sisarukset ja jos niitä ei ole, ei sitten ole juhlia, nih! 😆

Vierailija kirjoitti:

Itse tulen nelilapsisesta perheestä eikä meitä todellakaan ole liikaa. Etenkin näin aikuisena on kiva kun on sisaruksia useampi. Lapsena toki joskus kadehdutti naapurin ainokaisen oma huone ja lelut, tyyliin kaikki mahdollinen, mutta esim mökillä kyllä oli kivaa kun oli leikkikavereita. Vietettiin siellä aina koko kesä, ja aika oikeaa olisi ollut äidin ja isän kanssa kolmestaan.

Miksi ainoan lapsen pitäisi olla mökillä yksin? Mulla oli mökillä naapurimökkien/asuntojen lapset leikkikavereina. Yleensä meitä kirmasi vähintään viis mukulaa pitkin metsiä.

Toki piti osata käyttäytyä niin, että muut halusivat keikkiä sinun kanssasi ja ystävien vanhemnatkin toivottivat tervetulleeksi kylään.

Itse haaveilin pienenä sisaruksista ja olin kateellinen ystävilleni, joilla oli kaikilla vähintään kaksi sisarusta, ellei enemmän. Naapurissa asui viisilapsinen perhe ja olisin halunnut olla osa sellaista perhettä.

Nyt minulla on itselläni suuri perhe ja lapset jo aikuisia ja olen jo mummokin. Lapseni ovat keskenään ihan parhaita ystäviä ja ovat koko ajan tekemisissä keskenään. Se tuntuu mukavalta.

Harmittaa nyt vanhemmalla iällä sisarukset, kun perintö menee moneen osaan sitten aikanaan.