Lue keskustelun säännöt.
Kamala ikävä vanhaa elämää, siihen kuuluneita ihmisiä ja eläimiä
26.06.2024 |
Miten jaksan jatkaa eteenpäin kun kaiken sen on menettänyt. Vanha koti maalla, perhe, rakkaat lemmikit. Se elämä on myyty, hajonnut, poissa ikuisesti. Olen niin yksin ja onneton täällä asunnossani mitä en ikinä opi kutsumaan kodiksi.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä etsiä uutta tekemistä ja uusia uria. Jos et ole tyytyväinen nykyiseen asuntoosi, koeta vaihtaa mielekkäämpään.
Jos asut lähellä entistä asuinpaikkaasi, ja koet, että et pääse irti, ota irtiotto ja lähde jonnekin ihan toiselle puolelle Suomea.
Kaunista maaseutua on muuallakin. Maaseudulla on helppo aloittaa uudestaan, jos ei ole fyysisiä rajoitteita. Asuminen järjestyy usein edullisesti. Oletko ajatellut tällaista vaihtoehtoa, onko se sinulle mahdollinen? Jos ei ole, olisiko joku muu paikka mielekkäämpi kuin se, missä nyt olet?
Olet oikeassa, eteenpäin olisi pyrittävä. Ehkä pitäisi lähteä kauemmas täältä ettei kaikki muistuta vanhasta. Unelma on edelleen asua maalla ja en vielä kovin vanhakaan ole että kaiken voi vielä aloittaa ns puhtaalta pöydältä. Mutta mikään uusi paikka tai ylipäätään uusi tekeminen ei tunnu hyvältä. Ehkä pitää antaa ajan kulua ja tehdä surutyötä vanhasta luopumisesta vielä. Ap
Anna ajan kulua, yritä pikkuhiljaa muuttaa elämääsi sellaiseksi kuin haluat sen olevan.
Itse erosin, jouduin jättämään kotini, aloitin täysin alusta patjan, läppärin, omat vaatteet, lapset ja haarukan, veitsen ja lusikan sain mukaani. Nyt 6v myöhemmin elämäni on todella hyvää, vaikka toki erilaista
Ovatko läheisesi kuolleet vai miksi et voi olla heidän kanssaan vaikka kotitalo onkin myyty?
Vierailija kirjoitti:
Ovatko läheisesi kuolleet vai miksi et voi olla heidän kanssaan vaikka kotitalo onkin myyty?
Puoliso on kuollut ja lemmikit. Lapset lähteneet juuri omilleen, heidän kanssa tietenkin voin olla vielä. Kaikki muuttui äkkiä ja yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Lemmikkejä on kova ikävä. Ei niitä ihmisiä niinkään.
Kyllä sen surun kanssa oppii elämään. Ei se poistu, mutta se lakkaa olemasta sellaista raastavaa. Se muuttuu ajan kanssa sellaiseksi taakaksi, jota tavallaan kokee pystyvänsä kantamaan. Sen kanssa pärjää. Täytyy ymmärtää että ihmisen elämä on sellaista. Ensin sitä saa jotain ja sitten sen menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen surun kanssa oppii elämään. Ei se poistu, mutta se lakkaa olemasta sellaista raastavaa. Se muuttuu ajan kanssa sellaiseksi taakaksi, jota tavallaan kokee pystyvänsä kantamaan. Sen kanssa pärjää. Täytyy ymmärtää että ihmisen elämä on sellaista. Ensin sitä saa jotain ja sitten sen menettää.
Kiitos viisaista sanoista. Yritän opetella. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen surun kanssa oppii elämään. Ei se poistu, mutta se lakkaa olemasta sellaista raastavaa. Se muuttuu ajan kanssa sellaiseksi taakaksi, jota tavallaan kokee pystyvänsä kantamaan. Sen kanssa pärjää. Täytyy ymmärtää että ihmisen elämä on sellaista. Ensin sitä saa jotain ja sitten sen menettää.
Kiitos viisaista sanoista. Yritän opetella. Ap
Don't cry because it's over. Smile because it happened.
Yritä etsiä uutta tekemistä ja uusia uria. Jos et ole tyytyväinen nykyiseen asuntoosi, koeta vaihtaa mielekkäämpään.
Jos asut lähellä entistä asuinpaikkaasi, ja koet, että et pääse irti, ota irtiotto ja lähde jonnekin ihan toiselle puolelle Suomea.
Kaunista maaseutua on muuallakin. Maaseudulla on helppo aloittaa uudestaan, jos ei ole fyysisiä rajoitteita. Asuminen järjestyy usein edullisesti. Oletko ajatellut tällaista vaihtoehtoa, onko se sinulle mahdollinen? Jos ei ole, olisiko joku muu paikka mielekkäämpi kuin se, missä nyt olet?