Missä tilanteessa huomasit ensimmäisen kerran että olet tullut vanhaksi?

Pattayalla yks ilta mietin että onko tässä mitään järkeä ja että onhan nämä baaritypyt nuoria,   tulin siihen tulokseen että elämässä ei ole järkeä ja jatkoin bailausta.

T.setämies

45-vuotiaana kun oman ikäluokan naiset alkoivat näyttää mummoilta.

43-vuotiaana kun tajusin, että joudun pitämään vapaapäiviä jotta palaudun treeneistä

Kun huomasin tarvitsevani vähintään 8 tunnin yöunet ja tunnin päikkärit. Iltapäivästä tarvin useamman tunnin ihan omaa rauhaa ja se, että mietin kaks kertaa jaksanko iltasesta lähteä johonkin ulos. Onko se sen väärti.

5-vuotiaana kun minut pakotettiin omanikäisten seuraan jotka riehuivat ja mekkaloivat ihan vain ääntä pitääkseen. Siitä lähtien olen aina kokenut olevani vanhempi kuin ikäni näyttää. Nyt olen 39 ja viihdyn parhaiten eläkeikäisten ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Oltiin keikalla puolison kanssa ja oltiin vanhimmat yleisössä. Muut oli 20 vuotta nuorempia. Miehelle tämä oli vaikeampi pala, hän vähän vanhempi kuin minä ja halusi vain lähteä pois. Minua ei siinä häirinnyt, nautin keikasta paljon mutta kieltämättä myöhemmin olen miettinyt että pitääkö tässä jättää keikoilla käynti nuoremmille. Muistan kun itse oli se juuri täysi-ikäistynyt ja mietin että mitä nämä vanhat ihmiset tekee nuorten paikassa. 

Kannattaa mennä rock ja heavy keikoille. Siellä ei tunne itseään liian vanhaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun lihaksikkaat nuoret miehet saivat vain isällisiä tunteita aikaiseksi, eikä haaveita päästä saman peiton alle puuhaamaan.

Tämä oli järkytys.

Mulla samaa, tekis mieli huutaa ettå pistäkää nyt paita päälle ettette vilustu!! Samoin tekis mieli nuorille tytöille motkottaa että missäs on vaatetus jos näkee narutopissa ja pienen pienissä mikroshortseissa kulkevan. 

Täytin juuri 60v ja ystäväni tokaisi: kuudenkympin ja kuoleman välissä.

Kun musta tuli vetoherkkä. Kaulaan ei saa tuulla eikä varsinkaan ristiselkään saa tulla. Olen nyt 47, ja tein juuri hirveän virheen ollessani ulkona bussipysäkillä pelkässä neuletakissa, ilman huivia.

Aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Kun musta tuli vetoherkkä. Kaulaan ei saa tuulla eikä varsinkaan ristiselkään saa tulla. Olen nyt 47, ja tein juuri hirveän virheen ollessani ulkona bussipysäkillä pelkässä neuletakissa, ilman huivia.

Paras kesävaate on pitkä tuulitakki. Mulla on sellainen ostoslistalla. Nytkin on ihan hirveä tuuli eikä ulos voi mennä ilman tuulta pitävää vaatetusta.

Kun peilikuvasta näkyy kummitus.

Tilasin uuden kännykän kun vanha vetelee viimeisiään. En kuitenkaan odota innokkaasti sen saapumista. Oonkin jo 54.

Olen mies.

Kun täytin 30 iski ikäkriisi ja ajattelin että elämän loppupuoli oli jo alkamassa.

Viisikymppisenä tapasin nykyisen puolisoni, minua paljon nuoremman ja tunsin itsenikin jälleen nuoreksi, hänelle siitä suuri kiitos!.

Nyt olen 72 ja tunnen itseni henkisesti kolmekymppiseksi. Ikä on vain numero ja itsensä vanhaksi tunteminen on

usein vain korvien välissä. En tarkoita tätä kaikkien kohdalla, mutta positiivinen mieli auttaa ainakin henkisesti moneen ongelmaan.

Loppu tulee sitten aikanaan kun on tullakseen mutta siitä murehtiminen ei auta yhtään vaan pahentaa.

Sairaalaankin olen joutunut aivoinfarktin ja diabeteksen takia mutta lääkärit ja hoitajat ihannoivat positiivista asennettani ja ehkä juuri sen vuoksi

sainkin hieman "parempaa" hoitoa (ainakin henkisesti). 

Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...

Kun yö yön perään valvominen ei enää piristänytkään vaan tuotti rytmihäiriön... :( 

N 70+

Vierailija kirjoitti:

Olen mies.

Kun täytin 30 iski ikäkriisi ja ajattelin että elämän loppupuoli oli jo alkamassa.

Viisikymppisenä tapasin nykyisen puolisoni, minua paljon nuoremman ja tunsin itsenikin jälleen nuoreksi, hänelle siitä suuri kiitos!.

Nyt olen 72 ja tunnen itseni henkisesti kolmekymppiseksi. Ikä on vain numero ja itsensä vanhaksi tunteminen on

usein vain korvien välissä. En tarkoita tätä kaikkien kohdalla, mutta positiivinen mieli auttaa ainakin henkisesti moneen ongelmaan.

Loppu tulee sitten aikanaan kun on tullakseen mutta siitä murehtiminen ei auta yhtään vaan pahentaa.

Sairaalaankin olen joutunut aivoinfarktin ja diabeteksen takia mutta lääkärit ja hoitajat ihannoivat positiivista asennettani ja ehkä juuri sen vuoksi

sainkin hieman "parempaa" hoitoa (ainakin henkisesti). 

Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...

Voi ei just tuonkaltaisia vanhuksia on paljon sit jotka kuvittelee että kaikkia nuoria naisia kiinnostaa kurttukaulat ja pälvikaljut🤣👍

Siinä vaiheessa kun pojat alkoi kantamaan käsilaukkua ja pitämään neekerítukkatyyliä

Noin 50. Muutuin "näkymättömäksi" 

Saatta olla tämä: olin iltatähtivauvani kanssa kaupassa 38-vuotiaana. 

Myyjä sanoi, unohtuiko rouvalta käsine.

Ei ollut koskaan kukaan sanonut rouvaksi , mutta ei pätkääkään loukannut tai harmittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Mieleltäni olen ollut aina erilainen ja vanhempi kuin muut. Nyt vajaa 50 vee. Edelleen ihmettelen monien aikuisten lapsellista käytöstä.

Toi on kyllä harmi. Tunnen monia ns. "vanhoja sieluja". Olleet kuin heinäseipään nielleitä jo lukioikäisinä. Elämässä tarvitaan leikkiä ja "lapsenmieltä". Leikki ja lapsellisuus on luovuuden suuri lähde. Se ei sulje pois millään tapaa vastuuntuntoa ja järkevyyttä.