Missä tilanteessa huomasit ensimmäisen kerran että olet tullut vanhaksi?

Nukuin "väärin" ja aamulla oli selkä sekä niska kipeänä. Joskus 30 tienoilla.

M33

Kun koin takaiskun eikä olo enää ollutkaan, että "tästä vielä noustaan". Elämänjano on loppunut.

En tiedä tuosta "vanhaksi" tulemisesta, mutta vähän ennen viittäkymppiä havaitsin, että sellaiseen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitoon menee paljon aikaa ja energiaa. Peruskuntoilu lähes päivittäin on välttämätöntä, jotta kroppa toimii hyvin eikä tunnu jatkuvasti uupuneelta, ja mieli tarvitsee paljon lepoa ja rauhaa työ- ja muusta elämästä palautumiseen. Juhlat, matkat, tapahtumat, yms. kiinnostavat huomattavasti vähemmän kuin ennen ja rauhallinen elämä kotona houkuttelee eniten. Ne tapahtumat ja tekemiset mitkä kiinnostavat edelleen, ovat myös laadultaan rauhallisia ja kiireettömiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun näkee puolialastoman nuoren miehen ja miettii että eikö tuon tule vilu näillä keleillä. Pistäisi nyt jotain pitkää paitaa ja housua päälleen.

Ajatteleeko keski-ikäiset miehet samalla tavalla nuorista naisista eli herääkö isällinen huoli? 🤔

Aloin heräillä klo 6 virkeänä. 

Oltiin keikalla puolison kanssa ja oltiin vanhimmat yleisössä. Muut oli 20 vuotta nuorempia. Miehelle tämä oli vaikeampi pala, hän vähän vanhempi kuin minä ja halusi vain lähteä pois. Minua ei siinä häirinnyt, nautin keikasta paljon mutta kieltämättä myöhemmin olen miettinyt että pitääkö tässä jättää keikoilla käynti nuoremmille. Muistan kun itse oli se juuri täysi-ikäistynyt ja mietin että mitä nämä vanhat ihmiset tekee nuorten paikassa. 

ikähän sen jo kertoo,ei tarvitse mitenkään erikseen huomata.

mutta: olenkin mies.

En ollut enää yhtään kiinnostunut dj-klubeista, vaikka musiikkia vieläkin kuuntelen. En siis tarkoita yökerhoja, joissa soi sama kura ympäri Suomen.

Kun huomasin, että tykkään kettukarkeista.

N40

Vierailija kirjoitti:

Oltiin keikalla puolison kanssa ja oltiin vanhimmat yleisössä. Muut oli 20 vuotta nuorempia. Miehelle tämä oli vaikeampi pala, hän vähän vanhempi kuin minä ja halusi vain lähteä pois. Minua ei siinä häirinnyt, nautin keikasta paljon mutta kieltämättä myöhemmin olen miettinyt että pitääkö tässä jättää keikoilla käynti nuoremmille. Muistan kun itse oli se juuri täysi-ikäistynyt ja mietin että mitä nämä vanhat ihmiset tekee nuorten paikassa. 

Joku rap-artisti? 

Kun lihaksikkaat nuoret miehet saivat vain isällisiä tunteita aikaiseksi, eikä haaveita päästä saman peiton alle puuhaamaan.

Tämä oli järkytys.

Kun lastenrattaita työntävät äidit ja isät alkoivat iästään riippumatta näyttää teineiltä.

Kun pyyhin pölyjä peilipiirongista ja säikähdin nähdessäni itseni auringonvalossa (kylppärin valo on lohdullisempi). 

Kaipa sitä vanhuus lähestyy, kun täyttää kohta 80 v. Ja lastenlapset aikuisia ja perustavat perheitä.

Kun maalasin asunnon seiniä (nelikymppisenä), ja siitä piti erikseen palautua. Aiemmin ei mitään ongelmia, senkun maalasi vaan ja lenkille perään.

Aloin miettimään pukeutumisessa mukavuutta. Ennen menin tyyli edellä. Korkkarit jäi kaappiin ja jalkaan sujahtaa lenkkarit tai nastakengät. N41

-Kun lääkäri näytti ihan 15vuotiaalta ja mietin olenko piilokamerassa. Olin silloin 35.

-Kun tajusin miten helpot ja mukavat Crocsit ovat, vaikkakin rumat. Olin käyttänyt niitä roskapussia viedess   jo vuosia,mutta kun täytin 40v niistä tuli kauppakengät ja kyläilykengät ja..

-Kun ähisin  ja ponnistelin päästääkseeni  ylös leffateatterin penkistä. Olin 41v.

Menimme kuuntelemaan bändiä joka aloitti 23.30. Meinasin nukahtaa väkisin ja kaveri kysyi että et kai sammu?No en kun väsyttää muuten! Mietin,mikä hemmetin keikka alkaa näin myöhään ja kehtaanko lähteä kotiin ekan biisin jälkeen.

Noin 55v iässä kun sairaudet, kivut, kolotukset, ylipaino, roikkuvat rinnat uuvutti täysin. Enää ei kiinnosta tehdä mitään ylimääräistä, ei ole taistelutahtoa, ei voimavaroja seurata yhteiskunnan menoa ja uusia virtauksia (esim. musiikki, muoti, ajankohtaiset ilmiöt, nuorisokulttuuri jne.)

En jaksa opetella enää mitään uutta. 

50-vuotiaana, kun nivelet on niin heikot etten taida päästä enää lasteni kanssa vaellusretkille.