Missä tilanteessa huomasit ensimmäisen kerran että olet tullut vanhaksi?

En missään

Vierailija kirjoitti:

Kun huomasin tarvitsevani vähintään 8 tunnin yöunet ja tunnin päikkärit. Iltapäivästä tarvin useamman tunnin ihan omaa rauhaa ja se, että mietin kaks kertaa jaksanko iltasesta lähteä johonkin ulos. Onko se sen väärti.

Minä olen lapsesta asti tarvinut unta 9,5 tuntia yössä. Tämä ärsyttää kun tiedän paljon ihmisiä jotka pärjää kuulemma hyvin kuudella tunnilla.. Iän myötä olen joutunut myös tekemään unirytmistä säännöllisempää. Yli yhdeksään aamulla nukun enää tosi harvoin, koska se sekoittaa sisäisen kellon ja tekee ahdistuneeksi. Sama juttu jos valvon yli puolen yön niin kauhea päänsärky aamulla kuin krapulassa olisi. Testasin viime viikonloppuna valvoa selvinpäin yhden illan ja tosiaan seuraava päivä oli kaamea. Sitten taas koitin vastavuoroisesti viinitellä päiväsaikaan reippaammin ja kymmeneltä nukkumaan ja olo oli aamulla loistava. En tiedä miten tämä on mahdollista, mutta iän tuomaa selkeästi. 

Kun lääkäri oli itseäni nuorempi ja kysyi, mitä lääkettä haluamme lapsellemme. Olin tuolloin 25- tai 26-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 50. Muutuin "näkymättömäksi" 

Näin siinä käy. Ei käänny enää ohikävellessä vastakkaisen sukupuolen päät perään. Sitä on vain sellainen hahmo liikenteessä

Minä olen 59-vuotias. Enkä ole näkymätön. Ehkä joskus tulen olemaan. Tosin olen huomannut sellaisen seikan. Että teitittely on lisääntynyt ja ennakkoluulot. Luullaan, että kaikki tietyn ikäiset ovat samanlaisia. Ehkä niin on helpompaa. 

Siinä vaiheessa kun 20-vuotias työkaveri ei herätä mitään mielenkiintoa.

Kun lapset muuttivat kotoa n. 18-vuotiaana, satojen kilometrien päähän. Vastahan heitä kuskasin päiväkotiin tai kysyin että olivatko tehneet läksyt tai mitä laitettaisiin päivälliseksi. Nyt on jo lapsenlapsiakin joten pääsin onneksi toiselle kierrokselle :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luettelen jollekulle bändejä ja biisejä, eikä kuulijalla ole hajuakaan siitä, mistä puhun. Silloin olo tuntuu vanhusmaiselta.

Siis tää on niiiin totta. Porukat kattoo vähä kieroon ku on ihan fiiliksissä nirvanasta, 2 unlimitedistä jne

-Kylmät kädet Oy

Tai "pahimmassa tapauksessa" klassiseen musiikkiin niinkuin itsellä kävi :D. Ei vaan pysty kuuntelemaan radiokanavia ja niitten soittamia kappaleita.

Selkä posahti ja piti lopettaa lumilautailu. Harrastin paljon muutakin liikuntaa, mutta lumilautailusta luopuminen oli kuin rakas oltaisiin riistetty pois. Poikani sanoi, että älä sure, oot saanut lautailla monta vuotta. Sun täytyy nyt löytää joku vanhemmalle ihmiselle sopiva laji. Olin hiukan yli viisikymppinen, muutuin sekunnissa kaksisataa vuotiaaksi.

28 v. En voinut enää käyttää räikeän värisiä sukkia, paitsi ehkä kotisukkina. Mutta kotoa lähtiessäni vain mustat tai valkoiset sukat.

N41

Aamueraktio laskee alle puolessa tunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menimme kuuntelemaan bändiä joka aloitti 23.30. Meinasin nukahtaa väkisin ja kaveri kysyi että et kai sammu?No en kun väsyttää muuten! Mietin,mikä hemmetin keikka alkaa näin myöhään ja kehtaanko lähteä kotiin ekan biisin jälkeen.

Ei tule tämmöinen enää kuuloonkaan. 😂. En jaksanut edes Euroviisuja kuunnella radiosta, nukahdin ennen ensimmäistäkään kappaletta.

:D sama täällä! Tarkistin tulokset kun heräsin aamuyöstä vessaan :D

T: N60

Mihin hittoon polvista häviävät pehmusteet? Mitä enemmän vuosia tulee, sen järkyttävämmältä tuntuu polvillaan olo lattialla. Ja konttaaminen aiheuttaa kipua siinä missä vauvat vaan vipeltävät menemään. Tuska alkaa 40 v jälkeen.

Kun vaatekaupassa käynti on välttämätön pakko kun vanhat alkaa olla niin kulahtaneita. Ei kiinnosta niissäkään muu kuin että ovat mukavat päällä ja jotenkuten siistit ihmisten ilmoilla ja töissä. Muutenkaan ei jaksaisi/viitsi lähteä mihinkään juhliin/tapahtumiin/illanistujaisiin, on vaan mielujmmin kotona.

Käsitöitä aloin enemmän tekemään, neulomaan, virkkaamaan jne.

Olin silloin jotain 45v

Vierailija kirjoitti:

Kuti ei jostain syystä enää lennä? Ennen saattoi lähteä metrinkin päähän, nykyään ikäänkuin valuu vain nupista. Tylsää. M45

Kuti ei lennä. Tuossa ei varmaan ole kyse muusta kuin type-errorista, mutta nauran tylsyydellesi, kun kuti ei enää lennä metrin päähän. Anteeksi😁.

Vierailija kirjoitti:

Noin 60-vuotiaana huomasin että kyykkyyn meno alkoi tuntua kivuliaalta. Sitten rakensin mieheni kanssa aitaa ja minun tehtäväni oli ruuvailla aitalankut. Alaruuvvien laitto kävi hyvästä treenistä eikä polviin enää sattunut. Nyt pitää saada jo nopeasti jokin vastaavanlainen projekti.

Itsellä kolottaa lihaksia ja niveliä työpäivän jälkeen. Ikäihmisille tarkoitetut nousukahvat esim. kylppärissä ja vessassa alkoivat tuntua hyvältä idealta.

N54

:D mahtava ketju. Samaistuin moneen ja nauroin katketakseni. Ehkä se vanheneminen ei olekaan (aina) ihan kamalaa.

Enää ei taida refleksit pelata niin kuin nuorempana koska pudottelen tavaroita, kompastelen ja kolhin itseäni, mustelmiakin tulee. Kun tytär oli pieni, istui syöttötuolissa keittiön pöydän ääressä ja kätensä osui lusikkaan lautasen laidassa niin nappasin sen ilmasta kiinni 😄. Ei onnistuisi enää.

N57

No, olen 56 ja antanut periksi näkymättömyydelleni. En jaksa enää värjätä tukkaani, siihen menee vain turhaan rahaa. Leikkaankin sen itse. En meikkaa. En ole vuoteen edes jaksanut värjätä kulmakarvojani. Lihoin talvella paljon enkä ole moksiskaan; en kiinnosta ketään niin painokaan ei hävetä. Kun eihän kukaan mua kattele jos tuossa kotirannassa käyn helteellä uimassa. Semmonen näkymättömyys ja yksinäisyys on lisääntynyt, mutta toisaalta yhtä aikaa ulkonäköpaineet ja muitten miellyttämispaineet hävinneet täysin. Terve olen ja aina ollut aamuihminen - on myös asioita jotka eivät ole muuttuneet, terveys onneksi säilynyt.

Ku tajusin että 40v on puolet 80v.. tuntuu että nuoruutta ois jäljellä loputtomiin mut tästä alkaa vissiin se aikuisena elämisen puolikas siitä 80. Puolet jäljellä jos elän sinne asti ja tästä ei enää nuorru. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin keikalla puolison kanssa ja oltiin vanhimmat yleisössä. Muut oli 20 vuotta nuorempia. Miehelle tämä oli vaikeampi pala, hän vähän vanhempi kuin minä ja halusi vain lähteä pois. Minua ei siinä häirinnyt, nautin keikasta paljon mutta kieltämättä myöhemmin olen miettinyt että pitääkö tässä jättää keikoilla käynti nuoremmille. Muistan kun itse oli se juuri täysi-ikäistynyt ja mietin että mitä nämä vanhat ihmiset tekee nuorten paikassa. 

Joku rap-artisti? 

Julma-Henri