Lue keskustelun säännöt.
En vaan voi käsittää, miten joku on voinut lyödä lasta vyöllä "kasvatustarkoituksessa" ?
19.08.2023 |
Vaikka kuinka olisi ajatellut, että se on ollut sen ajan tavan mukaista ja hyväksi lapselle, niin silti, miten siinä tilanteessa äiti tai isä pystyy omat tunteensa laittamaan jotenkin off-asentoon ja suorittamaan sen kurittamisen? En minä vaan pystyisi.
Kommentit (226)
1970- ja 1980-luvun luonnostaan punatukkaiset ja naiset: Mitä housuja te käytätte lapsena saadessanne ruumiillista kuritusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaanhan se jo Raamatussakin monta kertaa, että lasta on kuritettava ruumiillisesti.
"Älä jätä poikaa kurituksetta - ei hän kuole, jos saa keppiä. Kun annat hänelle keppiä, pelastat hänet tuonelan tieltä"
"Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä"
"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa jo varhain"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä lähiössä kun elettiin, niin jokainen huonosti käyttäytyvä naapurin kersa sai remmiä tai tukistusta himassaan. Kavereiden kanssa tullut vielä juteltua noista ajoista. Onneksi asiat on nyt hieman parempaan päin. Joillakin nuo kovemmat kuritukset jätti vähän enemmän jälkeä elämään.
Itse olen myös 90-luvulla syntynyt enkä tunne ketään ikäistäni jota olisi fyysisesti pahoinpidelty, vaikka työläisiä olemme emmekä koulutuksellisesti sivistyneitä.
Ei sitä ehkä niin esille tuotu jos sellaista perheessä tapahtui. Meillä esimerkiksi isä osasi piilottaa tämän taipumuksensa kotityranniaan ja lasten pieksemiseen täysin.
Onhan tuo nyt ihan käsittämätöntä. Voin vielä tietyllä tapaa ymmärtää entisaikojen kasvatustapana tukkapöllyn tai läpsimisen, mutta en minkäänlaista välineellä hakkaamista tai ylipäätään lyömistä kovasti mitenkään. Olen 70-luvulla syntynyt ja meitä ei kasvatettu väkivallalla, muistan että kerran sain nimellisen pikku ripsun risulla ja varmaan joskus luunapin tai kevyen tukistuksen, mutta en ikinä niin, että olisi tehnyt kipeää.
Mutta olen kuullut monelta ikätoverilta aikuisiällä, että on saanut remmillä tai vyöllä piiskaa lapsena, ja on kyllä vetänyt sanattomaksi. En voi käsittää, miten kukaan hakkaisi lasta tietoisesti. Pystyn kuvittelemaan ja tietyllä tapaa ymmärtämään (vaikkaen hyväksymään) väsyneen ja tilanteen edessä voimattoman vanhemman, joka reagoi fyysisesti jollain alitajuisella tapaa (vähän kuin pikkulapsi saattaa tehdä), mutta tahallista ja tietoista lyömistä en mitenkään.
Olen pahoillani jokaisen puolesta, joka on joutunut kokemaan väkivaltaista kohtelua lapsena. Tai myöskään aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija<strong> kirjoitti:
Loppujen lopuksi piiska itsessään ei liene ollut koskaan ongelma, vaan se miten sitä käytetään. Osa vaan menee aina yli. Aina.
Ihan sama nykyään, mutta toisinpäin. Lapsia ei osata kasvattaa ja se kasvattamattomuus menee totaalisesti yli ja on kyllä nähtävissä. Lumihiutaleet ovat niin ihmeellisiä.
Sellainen keskitie voisi olla toimivin. Silloin saisi kovapäisimmänkin kuriin ja ns. normit tulisi kasvatettua tavallisesti. Ei olisi yli- eikä alilyöntejä.
Mutta mitä sillä oikeasti edes kuviteltiin saavutettavan? Yhdessä kommentissa oli, että 6-luokkalaisena oli vielä vyöllä kuritettu. Enkä tarkoita, että olisi yhtään vähemmän väärin kurittaa pienempiäkään, mutta erityisesti kun tuossa iässä voi keskustella järkevästi siitä, mitä on tapahtunut ja miksi on tapahtunut ja voi keksiä monenlaisia ei-fyysisiä rangaistuksiakin. Miksi silti on katsottu, että tämä vyö on nyt se paras tapa?
No riippuu mihin käytetty. Jos nyt kovapäinen 12v ottaa tulitikut ja menee latoon, niin ymmärrän, että selkään on tullut. Ei kukaan jaksa määrää enempää keksiä rangaistuksia.
Sen sijaan jos vahingossa on kaatunut maito tai lasten välille tullut kinaa, niin puhumalla tai jollain mitättömällä rangaistuksella on saattanut toisenlaiseen lapseen olla valtavan hyvä teho.
Aina unohtuu, että elämäntilanteet ja lapset ovat kaikki olleet erilaisia. Toinen parahtaa itkuun, kun hänelle ärähtää, eikä tee enää samaa hölmöyttä. Toinen tekee niin kauan, että jollain tavalla tulee seinä vastaan.
Ei mulle tulis mielenkään antaa selkään lapselle tuollaisessa tilanteessa vaan ennemmin nappaisin syliin, kysyidin oletko kunnossa ja halaisin oikein pitkään onnellisena siitä ettei hänelle käynyt kuinkaan.
Näin minullekin aikoinaan tehtiin.
Poltitko montakin latoa? Missä piditte sen jälkeen eläinten heinät talven yli?
Ainuttakaan latoa en polttanut, mutta tulella leikkimisen seurauksena aiheutin mittavat vahingot ja muutama ihminen menetti kotinsa.
Eipä tullut sen jälkeen enää leikittyä tulen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sukulainen, joka on kertonut "antaneensa remmiä" lapsilleen vielä 2020-luvullakin. Tämä sukulainen on matalasti koulutettu, viinaan menevä mies, jolla on ollut itselläänkin hyvin turvaton lapsuus. Ajattelen, että iso osa näistä väkivaltaa ymmärtävistä on samantyyppisessä tilanteessa. Rahkeita tai älyä ei ole edes siihen, että jaksaisi lukea kirjan loppuun, mutta lapsia pitää kyllä tehdä.
Minua piiskattiin nahkavyöllä 1980-luvulla ja minusta tuli hiljainen, laistuva ja huonoitsetuntoinen henkilö. Olin jo perusluonteeltani arka ja piiskaaminen taisi vaikuttaa minuun kovasti ja rikkoi jotain suhteessani isään jo ollessani pieni. Olen vasta nyt hilajttain tajunnut asian. Yritän miellyttää isääni kaikin tavoin. Hänellä isellään oli turvaton, traumaattinen lapsuus hullun vaimon- ja lastenhakkaajaisän kanssa maalla, vaikuttanee asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua piiskattiin nahkavyöllä 1980-luvulla ja minusta tuli hiljainen, laistuva ja huonoitsetuntoinen henkilö. Olin jo perusluonteeltani arka ja piiskaaminen taisi vaikuttaa minuun kovasti ja rikkoi jotain suhteessani isään jo ollessani pieni. Olen vasta nyt hilajttain tajunnut asian. Yritän miellyttää isääni kaikin tavoin. Hänellä isellään oli turvaton, traumaattinen lapsuus hullun vaimon- ja lastenhakkaajaisän kanssa maalla, vaikuttanee asiaan.
Auts :(
Sitä logiikkaa en ymmärrä, että jos itseä on kuritettu, miksi se pitää siirtää seuraavaan polveen? Tarkoitan siis isääsi, en sinua. Niin, että eikö muka enää muista, miten kurjalta se tuntui?
Se mieletön kasvatuslogiikkahan tässä myös ihmetyttää, että remmiä saaneethan kai saivat sitä aika paljon. Jos remmi toimisi, silloinhan lapsi ei tarvitsisi sitä kuin kerran tai pari ja sitten muistaisi, että ai niin, nyt pitääkin käyttäytyä näin, tai muuten tulee taas remmiä.
Mutta täällä on mainittu, että jopa kuudesluokkalaisille on edelleen käytetty remmikuritusta, joten eiköhän siihen ikään asti tuon menetelmän olisi jo pitänyt toimia, jos olisi toimiakseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli erilaista aikaa silloin. Tukkapöllyä tuli, jos ei kuri mennyt muuten perille
Silloin oli monenlaista yhteistä hulluutta jota ei osattu kyseenalaistaa, tehtiin niin kuin kaikki muutkin. Opettajatkin oli väkivaltaisia. Lapsia pidettiin lähtökohtaisesti pahoina.
Ihmettelen kovasti ettette ota sitä silloin vallitsevaa uskontoa esille, vaikka yleensä tällä palstalla ollaan oltu varsin kärkkäitä!
Vierailija kirjoitti:
Sanotaanhan se jo Raamatussakin monta kertaa, että lasta on kuritettava ruumiillisesti.
"Älä jätä poikaa kurituksetta - ei hän kuole, jos saa keppiä. Kun annat hänelle keppiä, pelastat hänet tuonelan tieltä"
"Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä"
"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa jo varhain"
Juu, kuri on muuta kuin hakkaamista, se on opettamista, neuvomista ja rajojen laittamista.
Kirkkoraamattu on todellakin ottanut vapaat kädet kääntäessään kurin vitsaksi tai kepiksi, että silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaanhan se jo Raamatussakin monta kertaa, että lasta on kuritettava ruumiillisesti.
"Älä jätä poikaa kurituksetta - ei hän kuole, jos saa keppiä. Kun annat hänelle keppiä, pelastat hänet tuonelan tieltä"
"Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä"
"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa jo varhain"
Juu, kuri on muuta kuin hakkaamista, se on opettamista, neuvomista ja rajojen laittamista.
Kirkkoraamattu on todellakin ottanut vapaat kädet kääntäessään kurin vitsaksi tai kepiksi, että silleen.
Kyllä ne muissakin käännöksissä ruumiillista kuritusta tatkoittavat
Tässä nykyajan kurittomuudessa, street man kulttuurissa ja yleisessä perseilyssä remelin käyttö olisi suorastaan lastensuojelullinen toimenpide ja mieluiten vielä solkipäällä. Oppisivat olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sukulainen, joka on kertonut "antaneensa remmiä" lapsilleen vielä 2020-luvullakin. Tämä sukulainen on matalasti koulutettu, viinaan menevä mies, jolla on ollut itselläänkin hyvin turvaton lapsuus. Ajattelen, että iso osa näistä väkivaltaa ymmärtävistä on samantyyppisessä tilanteessa. Rahkeita tai älyä ei ole edes siihen, että jaksaisi lukea kirjan loppuun, mutta lapsia pitää kyllä tehdä.
Ja oli varmasti vielä oikein ylpeä itsestään, kun isona miehenä hakkasi puolustuskyvytöntä lasta! :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei oikeasti satu kovin paljon mutta jääpähän muistiin.
Ai ei satu, kun vyöllä hakataan paljaalle takapuolella? Aika fakiiri olet.
Lapset eivät vielä tunne kipua samalla tavalla kuin aikuiset
Älä puhu pskaa!!
Muistan oikein hyvin se, kun isompana tyttönä yritin ja yritin, että en itke, en itke, mutta se on niin kova ja viiltävä kipu, että se itku vaan tuli väkisin muutaman vyön iskun jälkeen viimeistään.
Apua. Miten voi äiti tai isä tyynesti jatkaa kurittamista, jos lapsi itkee kivusta ???
Samaa minäkin mietin, sellaisen kasvatuksen tai ennemmin kasvatuksettomuuden saaneena. Ei minusta kunnollista ihmistä kurittamalla tullut. Olen väkivaltainen, mt-ongelmainen, ja seksuaalisuudeltani niin perverssi että se on minulle haitaksi, jos ei jopa vaaraksi, kun ainoastaan kova kipu tuntuu miltään. Selässä yhä arvet.
Se on silkkaa väkivaltaa ja mielen tyhmyyttä.
Ja nyt väkivaltaa ihannoivat mammat saatte alapeukuttaa!
Vierailija kirjoitti:
Se mieletön kasvatuslogiikkahan tässä myös ihmetyttää, että remmiä saaneethan kai saivat sitä aika paljon. Jos remmi toimisi, silloinhan lapsi ei tarvitsisi sitä kuin kerran tai pari ja sitten muistaisi, että ai niin, nyt pitääkin käyttäytyä näin, tai muuten tulee taas remmiä.
Mutta täällä on mainittu, että jopa kuudesluokkalaisille on edelleen käytetty remmikuritusta, joten eiköhän siihen ikään asti tuon menetelmän olisi jo pitänyt toimia, jos olisi toimiakseen!
No minä sain ehkä kerran tai pari remmiä. Oltiin kielletty, ei uskottu, sitten kiellettiin uudestaan.. ei uskottu edelleenkään. Tiedettiin toki että väärin tehtiin, kun vähän autoa heiteltiin lumi ja savipalloilla. Sitten tuli lopulta remmiä. En todellakaan koe, että minua pahoinpideltiin kotona. Toisaalta en kyllä muista, että tuosta olisi mitään kauheaa hyötyä ollut myöskään. Piti vaan olla varovaisempi jatkossa ettei jääty kiinni. Ei se remmi niin pelottanut.
Vierailija kirjoitti:
Mulle melkeinpä suurempaa kidutusta oli odottaminen! Jostain syystä käytäntö oli, että jos kuritusta tuli, se annettiin vasta juuri ennen nukkumaanmenoa. Ihan kamalaa kun joskus piti monta tuntia yrittää olla normaalisti, tehdä läksyjä ja mitä nyt yleensä teinkään, kun samalla maha kippurassa jännitti sitä tulevaa kuritusta.
Olen pahoillani puolestasi. Voin kuvitella,miten pelottavaa tuo on ollut.
Tutkimusten mukaan asia on itse asiassa toiste päin
By 2000, research on physical punishment had expanded beyond its effect on child aggression. Studies were showing associations between physical punishment and mental health, physical injury, parent–child relationships and family violence in adulthood. One of the first such studies25 linked slapping and spanking in childhood with psychiatric disorders in adulthood in a large Canadian sample, and its findings have since been supported by an ever-growing number of studies. Physical punishment is associated with a range of mental health problems in children, youth and adults, including depression, unhappiness, anxiety, feelings of hopelessness, use of drugs and alcohol, and general psychological maladjustment.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3447048/#:~:text=Although%….