En vaan voi käsittää, miten joku on voinut lyödä lasta vyöllä "kasvatustarkoituksessa" ?

Vierailija kirjoitti:

Ei se minua auttanut pätkääkään saada selkään ja muistan miten kamalalta tuntui nähdä kaverin saavan piiskaa. Omaani en ole fyysisesti satuttanut vaan kasvattanut kurissa kasvattamalla sen väkivallan sijaan. Hyväkäytöksinen siitä on kasvanut. Piiska on keino kun ei osata muutakaan.

Allekirjoitan tämän. Huonon vanhemman viimeinen keino.

Omat tyttöni ovat kohta aikuisia, enkä ole koskaan ruumiillisesti kurittanyt heitä millään tavalla. En ole edes uhannut. Lapset tottelevat jos he arvostavat vanhempiaan ja se arvostus täytyy ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija<strong> kirjoitti:

Loppujen lopuksi piiska itsessään ei liene ollut koskaan ongelma, vaan se miten sitä käytetään. Osa vaan menee aina yli. Aina.

Ihan sama nykyään, mutta toisinpäin. Lapsia ei osata kasvattaa ja se kasvattamattomuus menee totaalisesti yli ja on kyllä nähtävissä. Lumihiutaleet ovat niin ihmeellisiä.

Sellainen keskitie voisi olla toimivin. Silloin saisi kovapäisimmänkin kuriin ja ns. normit tulisi kasvatettua tavallisesti. Ei olisi yli- eikä alilyöntejä.

Mutta mitä sillä oikeasti edes kuviteltiin saavutettavan? Yhdessä kommentissa oli, että 6-luokkalaisena oli vielä vyöllä kuritettu. Enkä tarkoita, että olisi yhtään vähemmän väärin kurittaa pienempiäkään, mutta erityisesti kun tuossa iässä voi keskustella järkevästi siitä, mitä on tapahtunut ja miksi on tapahtunut ja voi keksiä monenlaisia ei-fyysisiä rangaistuksiakin. Miksi silti on katsottu, että tämä vyö on nyt se paras tapa?

No riippuu mihin käytetty. Jos nyt kovapäinen 12v ottaa tulitikut ja menee latoon, niin ymmärrän, että selkään on tullut. Ei kukaan jaksa määrää enempää keksiä rangaistuksia.

Sen sijaan jos vahingossa on kaatunut maito tai lasten välille tullut kinaa, niin puhumalla tai jollain mitättömällä rangaistuksella on saattanut toisenlaiseen lapseen olla valtavan hyvä teho.

Aina unohtuu, että elämäntilanteet ja lapset ovat kaikki olleet erilaisia. Toinen parahtaa itkuun, kun hänelle ärähtää, eikä tee enää samaa hölmöyttä. Toinen tekee niin kauan, että jollain tavalla tulee seinä vastaan.

Edellinen sanoi että hämmentää ihmiset, joilla ei ole muita kasvatustapoja kuin lyöminen. Minua hämmentää myös ihmiset, jotka miettivät vain rangaistuksia. Oletteko koskaan ajatelleet, että lasten kanssa voi keskustella? Voi kertoa, mitä seurauksia esim rikoksilla on uraan, tulevaisuuteen. Miten muita kohdellaan, luontoa kunnioitetaan, miksi ei roskata? Kehutte, kun siivoaa pöydän tai on huomaavainen. Lapsetkin ymmärtää syy-seuraussuhteen ilman rangaistuksiakin (jotka harvoin edes liittyy asiaan, eli todella älytöntä).

Vierailija kirjoitti:

Joka ikinen aiheesta tehty tutkimus todistaa ruumiillisen kurituksen lisäävän lapsen levottomuutta ja kaikenlaisia ongelmia. Tutkimusten mukaan kuritettu lapsi päätyy myös aikuisena todennäköisemmin väkivaltaiseen parisuhteeseen, kun rakkaus ja lyöminen on päässä sekoittuneet toisiinsa.

Tämän kiistattoman näytön vuoksi lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on Suomessa RIKOS, aivan kuten puolison tai naapurin hakkaaminen.

Tämä tiedoksi tämän keskustelun lapsiaan pahoinpiteleville kyvyttömille urpåille.

Vanhemmat päivittelivät vieraille huuli pyöreänä miksi lapsensa ovat niin villejä. Nykyään olen erittäin rauhallinen ja hiljainen, kun minua ei kukaan enää hakkaa eikä heidän kanssaan tarvitse olla missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija<strong> kirjoitti:

Loppujen lopuksi piiska itsessään ei liene ollut koskaan ongelma, vaan se miten sitä käytetään. Osa vaan menee aina yli. Aina.

Ihan sama nykyään, mutta toisinpäin. Lapsia ei osata kasvattaa ja se kasvattamattomuus menee totaalisesti yli ja on kyllä nähtävissä. Lumihiutaleet ovat niin ihmeellisiä.

Sellainen keskitie voisi olla toimivin. Silloin saisi kovapäisimmänkin kuriin ja ns. normit tulisi kasvatettua tavallisesti. Ei olisi yli- eikä alilyöntejä.

Mutta mitä sillä oikeasti edes kuviteltiin saavutettavan? Yhdessä kommentissa oli, että 6-luokkalaisena oli vielä vyöllä kuritettu. Enkä tarkoita, että olisi yhtään vähemmän väärin kurittaa pienempiäkään, mutta erityisesti kun tuossa iässä voi keskustella järkevästi siitä, mitä on tapahtunut ja miksi on tapahtunut ja voi keksiä monenlaisia ei-fyysisiä rangaistuksiakin. Miksi silti on katsottu, että tämä vyö on nyt se paras tapa?

No riippuu mihin käytetty. Jos nyt kovapäinen 12v ottaa tulitikut ja menee latoon, niin ymmärrän, että selkään on tullut. Ei kukaan jaksa määrää enempää keksiä rangaistuksia.

Sen sijaan jos vahingossa on kaatunut maito tai lasten välille tullut kinaa, niin puhumalla tai jollain mitättömällä rangaistuksella on saattanut toisenlaiseen lapseen olla valtavan hyvä teho.

Aina unohtuu, että elämäntilanteet ja lapset ovat kaikki olleet erilaisia. Toinen parahtaa itkuun, kun hänelle ärähtää, eikä tee enää samaa hölmöyttä. Toinen tekee niin kauan, että jollain tavalla tulee seinä vastaan.

Ei se mene niin, että sitten on lupa lyödä lasta, kun ei enää jaksa keksiä muita rangaistuksia. Sitten pyydetään ammattilaiset avuksi, jos ei enää omat kasvatustaidot riitä. Kun se nyt vaan on vanhemman tehtävä olla lapselle turvallinen aikuinen tilanteessa kuin tilanteessa, ja myös omalla esimerkillään opettaa tunteiden käsittelyä, vaikka kuinka vituttais. Väkivallalla sä et opeta lapselle yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli hyvin arvaamaton ja ailahtelevainen. Välillä löi vyöllä, välillä repi hiuksista, joskus raapi. Hermot saattoi mennä mistä tahansa.

Olin pikkuvanha lapsi, joka ei uhmannut sääntöjä eikä tehnyt mitään kiellettyä, eli siitä lyöminen ei johtunut. Äiti vain saattoi kilahtaa mistä vain, ja purki kiukkunsa minuun. Muistan kerran lapsena katsoneeni häntä silmiin, kun hän raivoissaan riehui, ja sanoin äidille: kun taidot ja sanat loppuu, niin väkivalta alkaa.

Jostain olin sen lauseen kuullut, ja sen ymmärtämisen myötä arvostus äitiä kohtaan laski rajusti. Nykyään hän kieltää koskaan lyöneensäkään. Toki ei olla juuri tekemisissäkään enää.

Siinä mielessä toki kasvatus onnistui, että ainakin tiedän kuinka en halua omia läheisiäni kohdella, ja millaista käytöstä en enää aikuisena hyväksy minua kohtaan.

Tuo nyt ei olekaan kuria tai kasvatusta, vaan mielenterveysongelmaisen raivoa. Ihan eri asia.

Meillä suvussa on kuulemma ollut oven päällä vitsa. Siitä sai, jos teki väärin. Ja sen takia kukaan ei mennyt niin pitkälle, paitsi vanhin kerran. Osasi sitten kertoa muille.

Vitsa oli ja pysyi, lapsista kasvoi traumattomia. Kunnan karjakkokin jäi ehkä vitsan ansiosta henkiin, kun toista kertaa ei pojankossi lehmää kesken lypsyn enää säikyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija<strong> kirjoitti:

Loppujen lopuksi piiska itsessään ei liene ollut koskaan ongelma, vaan se miten sitä käytetään. Osa vaan menee aina yli. Aina.

Ihan sama nykyään, mutta toisinpäin. Lapsia ei osata kasvattaa ja se kasvattamattomuus menee totaalisesti yli ja on kyllä nähtävissä. Lumihiutaleet ovat niin ihmeellisiä.

Sellainen keskitie voisi olla toimivin. Silloin saisi kovapäisimmänkin kuriin ja ns. normit tulisi kasvatettua tavallisesti. Ei olisi yli- eikä alilyöntejä.

Mutta mitä sillä oikeasti edes kuviteltiin saavutettavan? Yhdessä kommentissa oli, että 6-luokkalaisena oli vielä vyöllä kuritettu. Enkä tarkoita, että olisi yhtään vähemmän väärin kurittaa pienempiäkään, mutta erityisesti kun tuossa iässä voi keskustella järkevästi siitä, mitä on tapahtunut ja miksi on tapahtunut ja voi keksiä monenlaisia ei-fyysisiä rangaistuksiakin. Miksi silti on katsottu, että tämä vyö on nyt se paras tapa?

No riippuu mihin käytetty. Jos nyt kovapäinen 12v ottaa tulitikut ja menee latoon, niin ymmärrän, että selkään on tullut. Ei kukaan jaksa määrää enempää keksiä rangaistuksia.

Sen sijaan jos vahingossa on kaatunut maito tai lasten välille tullut kinaa, niin puhumalla tai jollain mitättömällä rangaistuksella on saattanut toisenlaiseen lapseen olla valtavan hyvä teho.

Aina unohtuu, että elämäntilanteet ja lapset ovat kaikki olleet erilaisia. Toinen parahtaa itkuun, kun hänelle ärähtää, eikä tee enää samaa hölmöyttä. Toinen tekee niin kauan, että jollain tavalla tulee seinä vastaan.

Ei se mene niin, että sitten on lupa lyödä lasta, kun ei enää jaksa keksiä muita rangaistuksia. Sitten pyydetään ammattilaiset avuksi, jos ei enää omat kasvatustaidot riitä. Kun se nyt vaan on vanhemman tehtävä olla lapselle turvallinen aikuinen tilanteessa kuin tilanteessa, ja myös omalla esimerkillään opettaa tunteiden käsittelyä, vaikka kuinka vituttais. Väkivallalla sä et opeta lapselle yhtään mitään.

Voi hyvää päivää. Tässähän puhuttiin menneisyydestä. Ei silloin ollut kuraattoria, psykologia, lastensuojelua tai muita apuja.

Vastaus oli kysymykseen, miksi silti on katsottu. Siis joskus. Eihän nykyään lapsia edes saa kurittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija<strong> kirjoitti:

Loppujen lopuksi piiska itsessään ei liene ollut koskaan ongelma, vaan se miten sitä käytetään. Osa vaan menee aina yli. Aina.

Ihan sama nykyään, mutta toisinpäin. Lapsia ei osata kasvattaa ja se kasvattamattomuus menee totaalisesti yli ja on kyllä nähtävissä. Lumihiutaleet ovat niin ihmeellisiä.

Sellainen keskitie voisi olla toimivin. Silloin saisi kovapäisimmänkin kuriin ja ns. normit tulisi kasvatettua tavallisesti. Ei olisi yli- eikä alilyöntejä.

Mutta mitä sillä oikeasti edes kuviteltiin saavutettavan? Yhdessä kommentissa oli, että 6-luokkalaisena oli vielä vyöllä kuritettu. Enkä tarkoita, että olisi yhtään vähemmän väärin kurittaa pienempiäkään, mutta erityisesti kun tuossa iässä voi keskustella järkevästi siitä, mitä on tapahtunut ja miksi on tapahtunut ja voi keksiä monenlaisia ei-fyysisiä rangaistuksiakin. Miksi silti on katsottu, että tämä vyö on nyt se paras tapa?

No riippuu mihin käytetty. Jos nyt kovapäinen 12v ottaa tulitikut ja menee latoon, niin ymmärrän, että selkään on tullut. Ei kukaan jaksa määrää enempää keksiä rangaistuksia.

Sen sijaan jos vahingossa on kaatunut maito tai lasten välille tullut kinaa, niin puhumalla tai jollain mitättömällä rangaistuksella on saattanut toisenlaiseen lapseen olla valtavan hyvä teho.

Aina unohtuu, että elämäntilanteet ja lapset ovat kaikki olleet erilaisia. Toinen parahtaa itkuun, kun hänelle ärähtää, eikä tee enää samaa hölmöyttä. Toinen tekee niin kauan, että jollain tavalla tulee seinä vastaan.

Edellinen sanoi että hämmentää ihmiset, joilla ei ole muita kasvatustapoja kuin lyöminen. Minua hämmentää myös ihmiset, jotka miettivät vain rangaistuksia. Oletteko koskaan ajatelleet, että lasten kanssa voi keskustella? Voi kertoa, mitä seurauksia esim rikoksilla on uraan, tulevaisuuteen. Miten muita kohdellaan, luontoa kunnioitetaan, miksi ei roskata? Kehutte, kun siivoaa pöydän tai on huomaavainen. Lapsetkin ymmärtää syy-seuraussuhteen ilman rangaistuksiakin (jotka harvoin edes liittyy asiaan, eli todella älytöntä).

Tämä. Eihän nykyään koiriakaan kasvateta rankaisemalla, vaan positiivisen vahvistamisen kautta. Eikä koiran kanssa voi edes jutella, toisin kuin lapsen, ja silti koirakin oppii perheen säännöt ihan ilman lyömistä.

Ei sitä väkivaltaa kasvatuksessa yksinkertaisesti voi puolustella yhtään millään. En keksi yhtään ainoaa tilannetta, jossa fyysinen kajoaminen olisi lapsen kannalta paras vaihtoehto. Ellei sitten lasketa jotain kiinnipitoa tilanteessa, jossa lapsi on juoksemassa auton alle tms, mutta se on on aika eri asia.

Minua ei koskaan kotona lyöty, mutta laittoivat kyllä pimeään ikkunattomaan varastoon, ja oven lukkoon. Niin kauan että osasin olla kunnolla. Joskus huusin ja itkin siellä pimeässä varastossa pari tuntia, ennen kuin osasin rauhoittua ja pyytää anteeksi, sen jälkeen vasta ovi avattiin. Kyllä toimi. Ei minua montaa kertaa tarvinnut sinne sulkea, niin tajusin kunnioittaa vanhempien sanaa

Nykyään sekin olisi varmaan jotain väkivaltaa ja kamalaa kasvatusta.

Minusta tuli erittäin lainkuuliainen ja rehellinen ihminen, joka vie löytämänsä lompakon poliisille ottamatta siitä rahoja pois.

Koulussa kyllä oli "tukkapiiri" eli tottelemattomat pojat joihin kuuluin käskettiin ottamaan toisiaan hiuksista kiinni ja repimään, rangaistuksena. Tällöin opettaja ei koskenut kehenkään, mutta opettaja antoi käskyn. Enpä siihenkään kuollut

Muinoin perheissä oli iso määrä lapsia, eikä ollut koneita hoitamassa kotitöitä. Isovanhemmatkin kuolivat nuorina. Pienet asumistilat.

Ideaa miten sellaisesta selviää kunnialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija<strong> kirjoitti:

Loppujen lopuksi piiska itsessään ei liene ollut koskaan ongelma, vaan se miten sitä käytetään. Osa vaan menee aina yli. Aina.

Ihan sama nykyään, mutta toisinpäin. Lapsia ei osata kasvattaa ja se kasvattamattomuus menee totaalisesti yli ja on kyllä nähtävissä. Lumihiutaleet ovat niin ihmeellisiä.

Sellainen keskitie voisi olla toimivin. Silloin saisi kovapäisimmänkin kuriin ja ns. normit tulisi kasvatettua tavallisesti. Ei olisi yli- eikä alilyöntejä.

Mutta mitä sillä oikeasti edes kuviteltiin saavutettavan? Yhdessä kommentissa oli, että 6-luokkalaisena oli vielä vyöllä kuritettu. Enkä tarkoita, että olisi yhtään vähemmän väärin kurittaa pienempiäkään, mutta erityisesti kun tuossa iässä voi keskustella järkevästi siitä, mitä on tapahtunut ja miksi on tapahtunut ja voi keksiä monenlaisia ei-fyysisiä rangaistuksiakin. Miksi silti on katsottu, että tämä vyö on nyt se paras tapa?

No riippuu mihin käytetty. Jos nyt kovapäinen 12v ottaa tulitikut ja menee latoon, niin ymmärrän, että selkään on tullut. Ei kukaan jaksa määrää enempää keksiä rangaistuksia.

Sen sijaan jos vahingossa on kaatunut maito tai lasten välille tullut kinaa, niin puhumalla tai jollain mitättömällä rangaistuksella on saattanut toisenlaiseen lapseen olla valtavan hyvä teho.

Aina unohtuu, että elämäntilanteet ja lapset ovat kaikki olleet erilaisia. Toinen parahtaa itkuun, kun hänelle ärähtää, eikä tee enää samaa hölmöyttä. Toinen tekee niin kauan, että jollain tavalla tulee seinä vastaan.

Ei mulle tulis mielenkään antaa selkään lapselle tuollaisessa tilanteessa vaan ennemmin nappaisin syliin, kysyidin oletko kunnossa ja halaisin oikein pitkään onnellisena siitä ettei hänelle käynyt kuinkaan.

Näin minullekin aikoinaan tehtiin.

Poistun takavasemmalle. Itsekin luulin, että täällä puhutaan wanhasta ajasta verrattuna nykyiseen. Kun on pohdintaa miksi on tehty niin tai näin, niin ei ymmärretä.

Aina ei vesi tullut hanasta. Aina ei ollut apuja. Aina ei ollut edes sähköä. Toimittiin vaan niin, että kaikki jäi henkiin. Oli parempi antaa ehkä selkään, kuin antaa hukkua, kuolla palossa tai juosta hevosen alle.

Ei ne ajat kuitenkaan poista sitä, että tänäkin päivänä lapset pitäisi kasvattaa. Hyviä keinoja ja apuja on, mutta onko kaikilla halua?

Kerran sain lasikuiturimasta ja vesurista, oli hiukan tulisempi isäpuoli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei oikeasti satu kovin paljon mutta jääpähän muistiin.

Ai ei satu, kun vyöllä hakataan paljaalle takapuolella? Aika fakiiri olet.

Lapset eivät vielä tunne kipua samalla tavalla kuin aikuiset

Älä puhu pskaa!!

Muistan oikein hyvin se, kun isompana tyttönä yritin ja yritin, että en itke, en itke, mutta se on niin kova ja viiltävä kipu, että se itku vaan tuli väkisin muutaman vyön iskun jälkeen viimeistään.

Sama. Muistan kivun ja ainakin oma muistikuva on se, että lapsena kipukynnys oli paljon matalampi mitä nyt aikuisena. Tuohon vielä yhdistettynä pelko ja jopa häpäisy. 

Olen perheeni neljäs ja viimeinen ja lapsi ja ainoa tyttö. Isä antoi kaikille remmiä ja myös minä sain siitä. Isäni kehtasi vielä haluta lisää lapsia, onneksi äitini ei siihen suostunut. Itse toivoin aina pikku siskoa, mutta se olisi ollut yksi rikkinäinen ihminen lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija<strong> kirjoitti:

Loppujen lopuksi piiska itsessään ei liene ollut koskaan ongelma, vaan se miten sitä käytetään. Osa vaan menee aina yli. Aina.

Ihan sama nykyään, mutta toisinpäin. Lapsia ei osata kasvattaa ja se kasvattamattomuus menee totaalisesti yli ja on kyllä nähtävissä. Lumihiutaleet ovat niin ihmeellisiä.

Sellainen keskitie voisi olla toimivin. Silloin saisi kovapäisimmänkin kuriin ja ns. normit tulisi kasvatettua tavallisesti. Ei olisi yli- eikä alilyöntejä.

Mutta mitä sillä oikeasti edes kuviteltiin saavutettavan? Yhdessä kommentissa oli, että 6-luokkalaisena oli vielä vyöllä kuritettu. Enkä tarkoita, että olisi yhtään vähemmän väärin kurittaa pienempiäkään, mutta erityisesti kun tuossa iässä voi keskustella järkevästi siitä, mitä on tapahtunut ja miksi on tapahtunut ja voi keksiä monenlaisia ei-fyysisiä rangaistuksiakin. Miksi silti on katsottu, että tämä vyö on nyt se paras tapa?

No riippuu mihin käytetty. Jos nyt kovapäinen 12v ottaa tulitikut ja menee latoon, niin ymmärrän, että selkään on tullut. Ei kukaan jaksa määrää enempää keksiä rangaistuksia.

Sen sijaan jos vahingossa on kaatunut maito tai lasten välille tullut kinaa, niin puhumalla tai jollain mitättömällä rangaistuksella on saattanut toisenlaiseen lapseen olla valtavan hyvä teho.

Aina unohtuu, että elämäntilanteet ja lapset ovat kaikki olleet erilaisia. Toinen parahtaa itkuun, kun hänelle ärähtää, eikä tee enää samaa hölmöyttä. Toinen tekee niin kauan, että jollain tavalla tulee seinä vastaan.

Ei mulle tulis mielenkään antaa selkään lapselle tuollaisessa tilanteessa vaan ennemmin nappaisin syliin, kysyidin oletko kunnossa ja halaisin oikein pitkään onnellisena siitä ettei hänelle käynyt kuinkaan.

Näin minullekin aikoinaan tehtiin.

Poltitko montakin latoa? Missä piditte sen jälkeen eläinten heinät talven yli?

Vierailija kirjoitti:

Muinoin perheissä oli iso määrä lapsia, eikä ollut koneita hoitamassa kotitöitä. Isovanhemmatkin kuolivat nuorina. Pienet asumistilat.

Ideaa miten sellaisesta selviää kunnialla?

Ei ennenkään joka perheessä ole lapsia hakattu ja ihan kunnollisia heistäkin kasvoi. Kaupan päälle varmasti vähemmän mielenterveysongelmia ja muita, kuin näillä huonosti ja väkivallalla kasvatetuilla. Hyvää kannattaa laittaa eteenpäin ja pahan kierre katkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli hyvin arvaamaton ja ailahtelevainen. Välillä löi vyöllä, välillä repi hiuksista, joskus raapi. Hermot saattoi mennä mistä tahansa.

Olin pikkuvanha lapsi, joka ei uhmannut sääntöjä eikä tehnyt mitään kiellettyä, eli siitä lyöminen ei johtunut. Äiti vain saattoi kilahtaa mistä vain, ja purki kiukkunsa minuun. Muistan kerran lapsena katsoneeni häntä silmiin, kun hän raivoissaan riehui, ja sanoin äidille: kun taidot ja sanat loppuu, niin väkivalta alkaa.

Jostain olin sen lauseen kuullut, ja sen ymmärtämisen myötä arvostus äitiä kohtaan laski rajusti. Nykyään hän kieltää koskaan lyöneensäkään. Toki ei olla juuri tekemisissäkään enää.

Siinä mielessä toki kasvatus onnistui, että ainakin tiedän kuinka en halua omia läheisiäni kohdella, ja millaista käytöstä en enää aikuisena hyväksy minua kohtaan.

Tuo nyt ei olekaan kuria tai kasvatusta, vaan mielenterveysongelmaisen raivoa. Ihan eri asia.

Meillä suvussa on kuulemma ollut oven päällä vitsa. Siitä sai, jos teki väärin. Ja sen takia kukaan ei mennyt niin pitkälle, paitsi vanhin kerran. Osasi sitten kertoa muille.

Vitsa oli ja pysyi, lapsista kasvoi traumattomia. Kunnan karjakkokin jäi ehkä vitsan ansiosta henkiin, kun toista kertaa ei pojankossi lehmää kesken lypsyn enää säikyttänyt.

Meilläkin on työpaikalla tuollainen. Myös tukistusta ja luunappeja jos tekee virheitä.

Oliko se aina kasvatuksellista? Isoisä oli erittäin ikävä ihminen ja hakkasi vaimoa ja lastaan ihan huvin vuoksi, ei heistä kumpikaan tuollaista "kasvatusta" olisi tarvinnut tai ansainnut, mutta silloin se oli ihan hyväksyttävää hakata heikompia.

Wanhaan aikaan sai selkään, tukkapöllyä ja luunappeja. Siihen ei kuollut eikä tullut vihaa vanhempiaan kohtaan. Se oli normia ja meistä tuli hyviä ihmisiä. Entäs nää nykyajan kersat, voi vee!

Miks muilla on niin kiltit lapset ja meillä riehuu. Vaikka niillä ei oo väkivaltaa ja meillä on. Mäkin haluun!!