Miten pitkälle taistelet liitosta pettävän puolison kanssa?

Taistelen liitosta pettävän puolison kanssa noin puoli kilometriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.

Ei tietenkään ole. Mutta eikö hyvän parisuhteen ytimeen kuulu myös fyysinen läheisyys? Tässä tilanteessa ollaan kuin yhtiökumppanit. En ole vielä koskaan kuullut, että tällaista ihmiset lähtevät hakemaan kun kumppanista haaveilevat.

Jokainen on aina vastuussa omasta onnellisuudestaan ja kaikesta muustakin elämässään, eikä kannata keneenkään luottaa elämän valinnoissa, mutta millainen parisuhde on silloin, kun asutaan vain saman  katon alla ja ollaan jossain odotustilassa, haluaako kumppani erota vaiko ei. Minusta ainakin hyvin ahdistava tilanne. Ilmassa leijuu epäluottamus ja kyräily.

On toki ihan eri asia, jos ei kaipaa mitään romantiikkaa tai läheisyyttä puolisonsa kanssa. Pääasiahan on molemminpuolinen tyytyväisyys, olkoon se sitten kummallakin eri asioista johtuvaa ja omilla kriteereillään tapahtuvaa.

Jos puoliso pettää, fyysistä läheisyyttä ei ole?

En mieti sitä mitä hyvään avioliittoon kenelläkin kuuluu. Se riittää että oma liittoni täyttää ne tarpeet jotka sille on asetettu ja kun ei täytä jatkuu elämä ilman parisuhdetta.

Onnellisuuteen eniten vaikuttaa se että elät omaa elämääsi ja oman näköistä elämääsi.

Eli pettävän kumppanin kanssa on myös fyysistä läheisyyttä ja seksiä, mutta samalla pitää koko ajan epätietoisuudessa odotella, että se toinen lähtee, eikä ole mitään tietoa omasta tulevaisuudesta, koska aika usein omaisuus on yhteistä ja tilanteet muuttuvat eron jälkeen oleellisesti. Ja tällainen tilanne on ok ja elämä on tyydyttävää. Jep jep.

Ensin kerrotaan täällä millainen oma tilanne on, ja kun sitä joku ihmettelee, hänelle vastataan, että olet harhainen ja puutut muiden asioihin? On tainnut jo tuo rikkinäinen elämä vaikuttaa pahasti psyykeen...

Mielipiteistähän tässä oli kyse. Ja niitä mielipiteitä ei ole pakko esittää omasta tilantresta vaan kommentoida esille tulleita tilanteita oli ne todellisisa tai ei. Osalla varmasti sitä läjeisyyttä on, osa ei edes sitä läjeisyyttä halua.

Sitä en ymmärrä miksi joku odottaisi että toinen lähtee? Miksi ylipäätään elää sitä toisen elämää? Hän lähtee jos on lähteäkseen odotin minä sitä tai en.

Vierailija kirjoitti:

Teeskentelen, että en tiedä pettämisestä. Olen asiallinen, mutta seksiin en ryhdy. Suunnittelen eron tarkasti ja kun kaikki on ns. valmista lähden.

Näin tein. Onneksi oli taloudellisesti mahdollista ja työtön luuseri muutti äitinsä luokse.🤭

Ei ole kokemusta, mutta jos viihdytään yhdessä ja on paljon yhteistä, niin miksi ei yrittäisi. Sitä en ymmärrä, että vuosikausia tai vaikka vuosikymmeniä itseään kiduttaa, mutta avioliitto on sellainen sitoumus etten tuomitse jos joku haluaa yrittää sen pitää kasassa. Ja jos ei onnistu niin ei onnistu ja eroa vaan. Ei kuulu mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.

Ei tietenkään ole. Mutta eikö hyvän parisuhteen ytimeen kuulu myös fyysinen läheisyys? Tässä tilanteessa ollaan kuin yhtiökumppanit. En ole vielä koskaan kuullut, että tällaista ihmiset lähtevät hakemaan kun kumppanista haaveilevat.

Jokainen on aina vastuussa omasta onnellisuudestaan ja kaikesta muustakin elämässään, eikä kannata keneenkään luottaa elämän valinnoissa, mutta millainen parisuhde on silloin, kun asutaan vain saman  katon alla ja ollaan jossain odotustilassa, haluaako kumppani erota vaiko ei. Minusta ainakin hyvin ahdistava tilanne. Ilmassa leijuu epäluottamus ja kyräily.

On toki ihan eri asia, jos ei kaipaa mitään romantiikkaa tai läheisyyttä puolisonsa kanssa. Pääasiahan on molemminpuolinen tyytyväisyys, olkoon se sitten kummallakin eri asioista johtuvaa ja omilla kriteereillään tapahtuvaa.

Jos puoliso pettää, fyysistä läheisyyttä ei ole?

En mieti sitä mitä hyvään avioliittoon kenelläkin kuuluu. Se riittää että oma liittoni täyttää ne tarpeet jotka sille on asetettu ja kun ei täytä jatkuu elämä ilman parisuhdetta.

Onnellisuuteen eniten vaikuttaa se että elät omaa elämääsi ja oman näköistä elämääsi.

Eli pettävän kumppanin kanssa on myös fyysistä läheisyyttä ja seksiä, mutta samalla pitää koko ajan epätietoisuudessa odotella, että se toinen lähtee, eikä ole mitään tietoa omasta tulevaisuudesta, koska aika usein omaisuus on yhteistä ja tilanteet muuttuvat eron jälkeen oleellisesti. Ja tällainen tilanne on ok ja elämä on tyydyttävää. Jep jep.

Ensin kerrotaan täällä millainen oma tilanne on, ja kun sitä joku ihmettelee, hänelle vastataan, että olet harhainen ja puutut muiden asioihin? On tainnut jo tuo rikkinäinen elämä vaikuttaa pahasti psyykeen...

Mielipiteistähän tässä oli kyse. Ja niitä mielipiteitä ei ole pakko esittää omasta tilantresta vaan kommentoida esille tulleita tilanteita oli ne todellisisa tai ei. Osalla varmasti sitä läjeisyyttä on, osa ei edes sitä läjeisyyttä halua.

Sitä en ymmärrä miksi joku odottaisi että toinen lähtee? Miksi ylipäätään elää sitä toisen elämää? Hän lähtee jos on lähteäkseen odotin minä sitä tai en.

"En tekisi kiusallanikaan mitään. Mahdollinen eron vireille laittaminen  jäisi miehelle". Kyllä tämä nyt vaan omanlaisensa odotustilanne on. Toinen on kiusallaan hiljaa ja elää omaa elämäänsä ja toinen käy muualla tyydyttämässä tarpeitaan. Melkoisen sairas yhtälö.

Parisuhteessa eletään aina osittain myös sen kumppanin elämää, ellei olla ihan täydellisesti ainoastaan kämppiksiä. Ja tuskin tässä oli tästä kyse. Ei kerro itsenäisyydestä eikä omista valinnoista, vaan jostain omituisesta roikkumisesta epätietoisuudessa, kykenemättä lopullisiin ratkaisuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.

Ei tietenkään ole. Mutta eikö hyvän parisuhteen ytimeen kuulu myös fyysinen läheisyys? Tässä tilanteessa ollaan kuin yhtiökumppanit. En ole vielä koskaan kuullut, että tällaista ihmiset lähtevät hakemaan kun kumppanista haaveilevat.

Jokainen on aina vastuussa omasta onnellisuudestaan ja kaikesta muustakin elämässään, eikä kannata keneenkään luottaa elämän valinnoissa, mutta millainen parisuhde on silloin, kun asutaan vain saman  katon alla ja ollaan jossain odotustilassa, haluaako kumppani erota vaiko ei. Minusta ainakin hyvin ahdistava tilanne. Ilmassa leijuu epäluottamus ja kyräily.

On toki ihan eri asia, jos ei kaipaa mitään romantiikkaa tai läheisyyttä puolisonsa kanssa. Pääasiahan on molemminpuolinen tyytyväisyys, olkoon se sitten kummallakin eri asioista johtuvaa ja omilla kriteereillään tapahtuvaa.

Jos puoliso pettää, fyysistä läheisyyttä ei ole?

En mieti sitä mitä hyvään avioliittoon kenelläkin kuuluu. Se riittää että oma liittoni täyttää ne tarpeet jotka sille on asetettu ja kun ei täytä jatkuu elämä ilman parisuhdetta.

Onnellisuuteen eniten vaikuttaa se että elät omaa elämääsi ja oman näköistä elämääsi.

Eli pettävän kumppanin kanssa on myös fyysistä läheisyyttä ja seksiä, mutta samalla pitää koko ajan epätietoisuudessa odotella, että se toinen lähtee, eikä ole mitään tietoa omasta tulevaisuudesta, koska aika usein omaisuus on yhteistä ja tilanteet muuttuvat eron jälkeen oleellisesti. Ja tällainen tilanne on ok ja elämä on tyydyttävää. Jep jep.

Ensin kerrotaan täällä millainen oma tilanne on, ja kun sitä joku ihmettelee, hänelle vastataan, että olet harhainen ja puutut muiden asioihin? On tainnut jo tuo rikkinäinen elämä vaikuttaa pahasti psyykeen...

Mielipiteistähän tässä oli kyse. Ja niitä mielipiteitä ei ole pakko esittää omasta tilantresta vaan kommentoida esille tulleita tilanteita oli ne todellisisa tai ei. Osalla varmasti sitä läjeisyyttä on, osa ei edes sitä läjeisyyttä halua.

Sitä en ymmärrä miksi joku odottaisi että toinen lähtee? Miksi ylipäätään elää sitä toisen elämää? Hän lähtee jos on lähteäkseen odotin minä sitä tai en.

"En tekisi kiusallanikaan mitään. Mahdollinen eron vireille laittaminen  jäisi miehelle". Kyllä tämä nyt vaan omanlaisensa odotustilanne on. Toinen on kiusallaan hiljaa ja elää omaa elämäänsä ja toinen käy muualla tyydyttämässä tarpeitaan. Melkoisen sairas yhtälö.

Parisuhteessa eletään aina osittain myös sen kumppanin elämää, ellei olla ihan täydellisesti ainoastaan kämppiksiä. Ja tuskin tässä oli tästä kyse. Ei kerro itsenäisyydestä eikä omista valinnoista, vaan jostain omituisesta roikkumisesta epätietoisuudessa, kykenemättä lopullisiin ratkaisuihin.

Niin? Juuri tuota lainaamaasi tekstiä en ihan ymmärtä. Minä en sitä korjoittanut. Toki en koe edes tarvetta ymmärtää sitä koska en elä sen kirjoittaneen elämää. Keskityn mieluummin omaani. Helpommalla pääset kun teet samoin.

Ensinnäkään mä en aio ikinä naimisiin edes koska pääsee nopeammin miehestä eroon tarvittaessa. Toisekseen mä ottaisin sinun sijassa eron heti, koska pettäjä pettää aina. Uudelleen ja uudelleen. Mutta oman elämäs sä tuhlaat tuossa jahkaamisessa, tee mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.

Ei tietenkään ole. Mutta eikö hyvän parisuhteen ytimeen kuulu myös fyysinen läheisyys? Tässä tilanteessa ollaan kuin yhtiökumppanit. En ole vielä koskaan kuullut, että tällaista ihmiset lähtevät hakemaan kun kumppanista haaveilevat.

Jokainen on aina vastuussa omasta onnellisuudestaan ja kaikesta muustakin elämässään, eikä kannata keneenkään luottaa elämän valinnoissa, mutta millainen parisuhde on silloin, kun asutaan vain saman  katon alla ja ollaan jossain odotustilassa, haluaako kumppani erota vaiko ei. Minusta ainakin hyvin ahdistava tilanne. Ilmassa leijuu epäluottamus ja kyräily.

On toki ihan eri asia, jos ei kaipaa mitään romantiikkaa tai läheisyyttä puolisonsa kanssa. Pääasiahan on molemminpuolinen tyytyväisyys, olkoon se sitten kummallakin eri asioista johtuvaa ja omilla kriteereillään tapahtuvaa.

Jos puoliso pettää, fyysistä läheisyyttä ei ole?

En mieti sitä mitä hyvään avioliittoon kenelläkin kuuluu. Se riittää että oma liittoni täyttää ne tarpeet jotka sille on asetettu ja kun ei täytä jatkuu elämä ilman parisuhdetta.

Onnellisuuteen eniten vaikuttaa se että elät omaa elämääsi ja oman näköistä elämääsi.

Eli pettävän kumppanin kanssa on myös fyysistä läheisyyttä ja seksiä, mutta samalla pitää koko ajan epätietoisuudessa odotella, että se toinen lähtee, eikä ole mitään tietoa omasta tulevaisuudesta, koska aika usein omaisuus on yhteistä ja tilanteet muuttuvat eron jälkeen oleellisesti. Ja tällainen tilanne on ok ja elämä on tyydyttävää. Jep jep.

Ensin kerrotaan täällä millainen oma tilanne on, ja kun sitä joku ihmettelee, hänelle vastataan, että olet harhainen ja puutut muiden asioihin? On tainnut jo tuo rikkinäinen elämä vaikuttaa pahasti psyykeen...

Mielipiteistähän tässä oli kyse. Ja niitä mielipiteitä ei ole pakko esittää omasta tilantresta vaan kommentoida esille tulleita tilanteita oli ne todellisisa tai ei. Osalla varmasti sitä läjeisyyttä on, osa ei edes sitä läjeisyyttä halua.

Sitä en ymmärrä miksi joku odottaisi että toinen lähtee? Miksi ylipäätään elää sitä toisen elämää? Hän lähtee jos on lähteäkseen odotin minä sitä tai en.

"En tekisi kiusallanikaan mitään. Mahdollinen eron vireille laittaminen  jäisi miehelle". Kyllä tämä nyt vaan omanlaisensa odotustilanne on. Toinen on kiusallaan hiljaa ja elää omaa elämäänsä ja toinen käy muualla tyydyttämässä tarpeitaan. Melkoisen sairas yhtälö.

Parisuhteessa eletään aina osittain myös sen kumppanin elämää, ellei olla ihan täydellisesti ainoastaan kämppiksiä. Ja tuskin tässä oli tästä kyse. Ei kerro itsenäisyydestä eikä omista valinnoista, vaan jostain omituisesta roikkumisesta epätietoisuudessa, kykenemättä lopullisiin ratkaisuihin.

Niin? Juuri tuota lainaamaasi tekstiä en ihan ymmärtä. Minä en sitä korjoittanut. Toki en koe edes tarvetta ymmärtää sitä koska en elä sen kirjoittaneen elämää. Keskityn mieluummin omaani. Helpommalla pääset kun teet samoin.

Ketjun tarkoitus oli käsittääkseni spekuloida erilaisilla näkökannoilla ja keskustella niistä? Tällaiseen kuuluu kriittinen suhtautuminen ja väittämien ja ajatusten kyseenalaistaminen. 

Outo käsitys on tuo, että täällä kommentoivat ihmiset eivät keskittyisi omaan elämäänsä tällaisen harmittoman palstailun ohessa. Jos on vaikka siivonnut ja odottaa esim. puhelua jostain, pyykkien peseytymistä koneessa, päivällisruokaa tai leipomuksiaan uunista ulos, niin aika kuluu hyvin erinäisissä aiheissa palstalla piipahtaessa. Oma elämä ei mihinkään silti häviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Kakkosnaisella siinä kuluisi aikaa hukkaan - varsinkin, jos on nuori. Meillähän on se tilanne, että minä en ole mikään kotiorja muutenkaan, vaan kaikki kodin asiat ja työt on aina jaettu tasan. Eli itse keskittyisin sitten vaan enemmän omiin busineksiin ja voisin ottaa jonkun rakastajankin siihen kylkeen.

Eroa en ottaisi, se on tuollaisessa tilanteessa miehen tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.

Ei tietenkään ole. Mutta eikö hyvän parisuhteen ytimeen kuulu myös fyysinen läheisyys? Tässä tilanteessa ollaan kuin yhtiökumppanit. En ole vielä koskaan kuullut, että tällaista ihmiset lähtevät hakemaan kun kumppanista haaveilevat.

Jokainen on aina vastuussa omasta onnellisuudestaan ja kaikesta muustakin elämässään, eikä kannata keneenkään luottaa elämän valinnoissa, mutta millainen parisuhde on silloin, kun asutaan vain saman  katon alla ja ollaan jossain odotustilassa, haluaako kumppani erota vaiko ei. Minusta ainakin hyvin ahdistava tilanne. Ilmassa leijuu epäluottamus ja kyräily.

On toki ihan eri asia, jos ei kaipaa mitään romantiikkaa tai läheisyyttä puolisonsa kanssa. Pääasiahan on molemminpuolinen tyytyväisyys, olkoon se sitten kummallakin eri asioista johtuvaa ja omilla kriteereillään tapahtuvaa.

Jos puoliso pettää, fyysistä läheisyyttä ei ole?

En mieti sitä mitä hyvään avioliittoon kenelläkin kuuluu. Se riittää että oma liittoni täyttää ne tarpeet jotka sille on asetettu ja kun ei täytä jatkuu elämä ilman parisuhdetta.

Onnellisuuteen eniten vaikuttaa se että elät omaa elämääsi ja oman näköistä elämääsi.

Eli pettävän kumppanin kanssa on myös fyysistä läheisyyttä ja seksiä, mutta samalla pitää koko ajan epätietoisuudessa odotella, että se toinen lähtee, eikä ole mitään tietoa omasta tulevaisuudesta, koska aika usein omaisuus on yhteistä ja tilanteet muuttuvat eron jälkeen oleellisesti. Ja tällainen tilanne on ok ja elämä on tyydyttävää. Jep jep.

Ensin kerrotaan täällä millainen oma tilanne on, ja kun sitä joku ihmettelee, hänelle vastataan, että olet harhainen ja puutut muiden asioihin? On tainnut jo tuo rikkinäinen elämä vaikuttaa pahasti psyykeen...

Mielipiteistähän tässä oli kyse. Ja niitä mielipiteitä ei ole pakko esittää omasta tilantresta vaan kommentoida esille tulleita tilanteita oli ne todellisisa tai ei. Osalla varmasti sitä läjeisyyttä on, osa ei edes sitä läjeisyyttä halua.

Sitä en ymmärrä miksi joku odottaisi että toinen lähtee? Miksi ylipäätään elää sitä toisen elämää? Hän lähtee jos on lähteäkseen odotin minä sitä tai en.

"En tekisi kiusallanikaan mitään. Mahdollinen eron vireille laittaminen  jäisi miehelle". Kyllä tämä nyt vaan omanlaisensa odotustilanne on. Toinen on kiusallaan hiljaa ja elää omaa elämäänsä ja toinen käy muualla tyydyttämässä tarpeitaan. Melkoisen sairas yhtälö.

Parisuhteessa eletään aina osittain myös sen kumppanin elämää, ellei olla ihan täydellisesti ainoastaan kämppiksiä. Ja tuskin tässä oli tästä kyse. Ei kerro itsenäisyydestä eikä omista valinnoista, vaan jostain omituisesta roikkumisesta epätietoisuudessa, kykenemättä lopullisiin ratkaisuihin.

Niin? Juuri tuota lainaamaasi tekstiä en ihan ymmärtä. Minä en sitä korjoittanut. Toki en koe edes tarvetta ymmärtää sitä koska en elä sen kirjoittaneen elämää. Keskityn mieluummin omaani. Helpommalla pääset kun teet samoin.

Ketjun tarkoitus oli käsittääkseni spekuloida erilaisilla näkökannoilla ja keskustella niistä? Tällaiseen kuuluu kriittinen suhtautuminen ja väittämien ja ajatusten kyseenalaistaminen. 

Outo käsitys on tuo, että täällä kommentoivat ihmiset eivät keskittyisi omaan elämäänsä tällaisen harmittoman palstailun ohessa. Jos on vaikka siivonnut ja odottaa esim. puhelua jostain, pyykkien peseytymistä koneessa, päivällisruokaa tai leipomuksiaan uunista ulos, niin aika kuluu hyvin erinäisissä aiheissa palstalla piipahtaessa. Oma elämä ei mihinkään silti häviä.

Paöstalla oloilu tai piipahdus voi ihan hyvin olla sitä oman elämän elämistä. Mutta jos ja kun rupeat kyseenalaistamaan sitä miten joku kommentoja elää parisuhdrttaan tietämättä edes onko hänellä sillä hetkellä parisuhdetta vai esittääkö hän vain mielipiteensä johonkin skenaarioon niin se välttämättä ei olekaan enää sitä että keskittyisit omaan elämääsi vaan siihen miten joku sinun olettamasi tyyppi elää. Jos ja kun ne oletukset mirlessäsi on totta puhutaan harhoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kummaa, eikö tuollaiset niljakkeet siirretä yleensä luiskaan aika nopeasti? 

Kaikille asia ei mene näin.

Sitten täytyy elää omien valintojensa seurausten kanssa. 

Kyllähän olo olisi nöyryytetty, mikäli petetyksi tulisi. Mottoni on: nöyrä tulee olla aina, nöyrtyä ei koskaan, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.

Ei tietenkään ole. Mutta eikö hyvän parisuhteen ytimeen kuulu myös fyysinen läheisyys? Tässä tilanteessa ollaan kuin yhtiökumppanit. En ole vielä koskaan kuullut, että tällaista ihmiset lähtevät hakemaan kun kumppanista haaveilevat.

Jokainen on aina vastuussa omasta onnellisuudestaan ja kaikesta muustakin elämässään, eikä kannata keneenkään luottaa elämän valinnoissa, mutta millainen parisuhde on silloin, kun asutaan vain saman  katon alla ja ollaan jossain odotustilassa, haluaako kumppani erota vaiko ei. Minusta ainakin hyvin ahdistava tilanne. Ilmassa leijuu epäluottamus ja kyräily.

On toki ihan eri asia, jos ei kaipaa mitään romantiikkaa tai läheisyyttä puolisonsa kanssa. Pääasiahan on molemminpuolinen tyytyväisyys, olkoon se sitten kummallakin eri asioista johtuvaa ja omilla kriteereillään tapahtuvaa.

Jos puoliso pettää, fyysistä läheisyyttä ei ole?

En mieti sitä mitä hyvään avioliittoon kenelläkin kuuluu. Se riittää että oma liittoni täyttää ne tarpeet jotka sille on asetettu ja kun ei täytä jatkuu elämä ilman parisuhdetta.

Onnellisuuteen eniten vaikuttaa se että elät omaa elämääsi ja oman näköistä elämääsi.

Eli pettävän kumppanin kanssa on myös fyysistä läheisyyttä ja seksiä, mutta samalla pitää koko ajan epätietoisuudessa odotella, että se toinen lähtee, eikä ole mitään tietoa omasta tulevaisuudesta, koska aika usein omaisuus on yhteistä ja tilanteet muuttuvat eron jälkeen oleellisesti. Ja tällainen tilanne on ok ja elämä on tyydyttävää. Jep jep.

Ensin kerrotaan täällä millainen oma tilanne on, ja kun sitä joku ihmettelee, hänelle vastataan, että olet harhainen ja puutut muiden asioihin? On tainnut jo tuo rikkinäinen elämä vaikuttaa pahasti psyykeen...

Mielipiteistähän tässä oli kyse. Ja niitä mielipiteitä ei ole pakko esittää omasta tilantresta vaan kommentoida esille tulleita tilanteita oli ne todellisisa tai ei. Osalla varmasti sitä läjeisyyttä on, osa ei edes sitä läjeisyyttä halua.

Sitä en ymmärrä miksi joku odottaisi että toinen lähtee? Miksi ylipäätään elää sitä toisen elämää? Hän lähtee jos on lähteäkseen odotin minä sitä tai en.

"En tekisi kiusallanikaan mitään. Mahdollinen eron vireille laittaminen  jäisi miehelle". Kyllä tämä nyt vaan omanlaisensa odotustilanne on. Toinen on kiusallaan hiljaa ja elää omaa elämäänsä ja toinen käy muualla tyydyttämässä tarpeitaan. Melkoisen sairas yhtälö.

Parisuhteessa eletään aina osittain myös sen kumppanin elämää, ellei olla ihan täydellisesti ainoastaan kämppiksiä. Ja tuskin tässä oli tästä kyse. Ei kerro itsenäisyydestä eikä omista valinnoista, vaan jostain omituisesta roikkumisesta epätietoisuudessa, kykenemättä lopullisiin ratkaisuihin.

Niin? Juuri tuota lainaamaasi tekstiä en ihan ymmärtä. Minä en sitä korjoittanut. Toki en koe edes tarvetta ymmärtää sitä koska en elä sen kirjoittaneen elämää. Keskityn mieluummin omaani. Helpommalla pääset kun teet samoin.

Ketjun tarkoitus oli käsittääkseni spekuloida erilaisilla näkökannoilla ja keskustella niistä? Tällaiseen kuuluu kriittinen suhtautuminen ja väittämien ja ajatusten kyseenalaistaminen. 

Outo käsitys on tuo, että täällä kommentoivat ihmiset eivät keskittyisi omaan elämäänsä tällaisen harmittoman palstailun ohessa. Jos on vaikka siivonnut ja odottaa esim. puhelua jostain, pyykkien peseytymistä koneessa, päivällisruokaa tai leipomuksiaan uunista ulos, niin aika kuluu hyvin erinäisissä aiheissa palstalla piipahtaessa. Oma elämä ei mihinkään silti häviä.

Paöstalla oloilu tai piipahdus voi ihan hyvin olla sitä oman elämän elämistä. Mutta jos ja kun rupeat kyseenalaistamaan sitä miten joku kommentoja elää parisuhdrttaan tietämättä edes onko hänellä sillä hetkellä parisuhdetta vai esittääkö hän vain mielipiteensä johonkin skenaarioon niin se välttämättä ei olekaan enää sitä että keskittyisit omaan elämääsi vaan siihen miten joku sinun olettamasi tyyppi elää. Jos ja kun ne oletukset mirlessäsi on totta puhutaan harhoista.

Jaa, minä puhun harhojen sijasta olettamuksista ja päätelmistä. Harhaisuus on sairaalloinen olotila, joka pitää ammattilaisen diagnosoida. Aika törkeää ilman suoritettua tutkintoa ja anonyymista muutaman lauseen perusteella.

Ja jos joku sanoo, että "Minä ainakin kiusallani olisin kuin ei mitään, vaikka ukko pettää, ja se saa itse päättää erotako vai ei, ja kakkosnainen saa odottaa eroa", niin tämähän on jo itsessään mielipide, ja tapa miten eläisi tietyssä tilanteessa...eli se on ihan selvä kritisoinnin aihe.

Miksi kertoa, että tekisi jotain, jos se sitten onkin "jonkun pään sisällä oleva harha", kun siitä alkaa kysellä jatkokysymyksiä?

On aika oletettavaa, että mielipiteen ilmaisun jälkeen se synnyttää keskustelua, ihmetystä, lisäkysymyksiä, perustelujen tarvetta ja epäilyksiä. Halutaan tietää lisää. Täällä on niin paljon provoja, että jos joku kuulostaa oudolta ja uskomattomalta, herää epäilys onko kirjoittaja ihan tosissaan.

Se olisi kerrasta poikki, en taistelisi yhtään. Se, joka pettää kerran, pettää aina uudestaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Entä jos ei edes kaipaa mitään romanttista osa-aluetta? 

Eikä liitossa olisi enää seksiäkään vaan mies käy vain tyydyttämässä tarpeensa kakkosen luona. Kakkoset tuppaavat vaihtumaan, saattaa olla kolmosia, nelosia ja viitosiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kummaa, eikö tuollaiset niljakkeet siirretä yleensä luiskaan aika nopeasti? 

Kaikille asia ei mene näin.

No jos tyytyy kynnysmaton ja potan rooliin. Mä en. 

Jos pettää niin se on siinä. 

Miksi pitäisi tai miksi haluaisin "taistella" luuserista joka ei ole sitoutunut minuun ja on epäluotettava? Menköön mahdollisimman vikkelästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Entä jos ei edes kaipaa mitään romanttista osa-aluetta? 

Sitten ylläpitää kylmää kulissia ja pelkää sen romahtavan julkisesti.

Kannattaa kasvattaa itsekunnioitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.

Ei tietenkään ole. Mutta eikö hyvän parisuhteen ytimeen kuulu myös fyysinen läheisyys? Tässä tilanteessa ollaan kuin yhtiökumppanit. En ole vielä koskaan kuullut, että tällaista ihmiset lähtevät hakemaan kun kumppanista haaveilevat.

Jokainen on aina vastuussa omasta onnellisuudestaan ja kaikesta muustakin elämässään, eikä kannata keneenkään luottaa elämän valinnoissa, mutta millainen parisuhde on silloin, kun asutaan vain saman  katon alla ja ollaan jossain odotustilassa, haluaako kumppani erota vaiko ei. Minusta ainakin hyvin ahdistava tilanne. Ilmassa leijuu epäluottamus ja kyräily.

On toki ihan eri asia, jos ei kaipaa mitään romantiikkaa tai läheisyyttä puolisonsa kanssa. Pääasiahan on molemminpuolinen tyytyväisyys, olkoon se sitten kummallakin eri asioista johtuvaa ja omilla kriteereillään tapahtuvaa.

Jos puoliso pettää, fyysistä läheisyyttä ei ole?

En mieti sitä mitä hyvään avioliittoon kenelläkin kuuluu. Se riittää että oma liittoni täyttää ne tarpeet jotka sille on asetettu ja kun ei täytä jatkuu elämä ilman parisuhdetta.

Onnellisuuteen eniten vaikuttaa se että elät omaa elämääsi ja oman näköistä elämääsi.

Eli pettävän kumppanin kanssa on myös fyysistä läheisyyttä ja seksiä, mutta samalla pitää koko ajan epätietoisuudessa odotella, että se toinen lähtee, eikä ole mitään tietoa omasta tulevaisuudesta, koska aika usein omaisuus on yhteistä ja tilanteet muuttuvat eron jälkeen oleellisesti. Ja tällainen tilanne on ok ja elämä on tyydyttävää. Jep jep.

Ensin kerrotaan täällä millainen oma tilanne on, ja kun sitä joku ihmettelee, hänelle vastataan, että olet harhainen ja puutut muiden asioihin? On tainnut jo tuo rikkinäinen elämä vaikuttaa pahasti psyykeen...

Mielipiteistähän tässä oli kyse. Ja niitä mielipiteitä ei ole pakko esittää omasta tilantresta vaan kommentoida esille tulleita tilanteita oli ne todellisisa tai ei. Osalla varmasti sitä läjeisyyttä on, osa ei edes sitä läjeisyyttä halua.

Sitä en ymmärrä miksi joku odottaisi että toinen lähtee? Miksi ylipäätään elää sitä toisen elämää? Hän lähtee jos on lähteäkseen odotin minä sitä tai en.

"En tekisi kiusallanikaan mitään. Mahdollinen eron vireille laittaminen  jäisi miehelle". Kyllä tämä nyt vaan omanlaisensa odotustilanne on. Toinen on kiusallaan hiljaa ja elää omaa elämäänsä ja toinen käy muualla tyydyttämässä tarpeitaan. Melkoisen sairas yhtälö.

Parisuhteessa eletään aina osittain myös sen kumppanin elämää, ellei olla ihan täydellisesti ainoastaan kämppiksiä. Ja tuskin tässä oli tästä kyse. Ei kerro itsenäisyydestä eikä omista valinnoista, vaan jostain omituisesta roikkumisesta epätietoisuudessa, kykenemättä lopullisiin ratkaisuihin.

Niin? Juuri tuota lainaamaasi tekstiä en ihan ymmärtä. Minä en sitä korjoittanut. Toki en koe edes tarvetta ymmärtää sitä koska en elä sen kirjoittaneen elämää. Keskityn mieluummin omaani. Helpommalla pääset kun teet samoin.

Ketjun tarkoitus oli käsittääkseni spekuloida erilaisilla näkökannoilla ja keskustella niistä? Tällaiseen kuuluu kriittinen suhtautuminen ja väittämien ja ajatusten kyseenalaistaminen. 

Outo käsitys on tuo, että täällä kommentoivat ihmiset eivät keskittyisi omaan elämäänsä tällaisen harmittoman palstailun ohessa. Jos on vaikka siivonnut ja odottaa esim. puhelua jostain, pyykkien peseytymistä koneessa, päivällisruokaa tai leipomuksiaan uunista ulos, niin aika kuluu hyvin erinäisissä aiheissa palstalla piipahtaessa. Oma elämä ei mihinkään silti häviä.

Trolli kuluttaa kaiken aikansa somessa, joten kai se luulee muidenkin tekevän niin. 

Harvat miehet on sen vertaa lukeneet psykologiaa, että osaisivat olla projisoimatta itseään muihin.