Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitkälle taistelet liitosta pettävän puolison kanssa?
18.08.2023 |
Kun tiedät, että puolisollasi on toinen tai toisia naisia/miehiä kokoajan teidän avioliiton aikana. Mitä kaikkea olet valmis tekemään, että saat olla naimisissa tällaisen miehen kanssa?
Kidutatko toiset miehet/naiset hengiltä vai yritätkö kieltää puolisoasi teoissaan? Ja jos näin niin mistä tiedät, että tekosi ovat riittäviä?
Nolottaako sinua, että kaikki ympärilläsi tietävät, että puolisosi on uskoton?
Kommentit (125)
Miksi minä haluaisin tehdä yhtään mitään? En päivääkään yrittäisi sen jälkeen, kun tilanne selviäsi. Minä kyllä pärjäisin omillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin joka puolelta pursuaa tarinoita: Korjaamme kaiken ennalleen, yritämme yhdessä, yhdessä nyt vahvempia, tästä opimme jne. Todella outoa, jos asenteet ovat, että liuskaan vain. Vai olisiko ne puheet täällä vai "puheita" ja todellisuudessa siihen puolisoon takerrutaan kaikin raajoin, kynsin ja hampain.
Siis mistä, jostain naistenlehdistä vai? Ylemmän keskiluokan ja taiteilijoiden keskuudesta, jotka ovat eläneet sukupolvia promiskuiteettisissa haaremeissa, sekoilleet päihteiden ja huumeiden kanssa, monogamian ollessa vain kulissi hassun hatun seurana? :D Monogamia on sellainen juttu, että sen palkinnon niittävät lähinnä lapset. Jos ihminen elää itsekkäästi ja hedonistisesti, hän saa kyllä nauttia, mutta lapsilla on vaikeampi kohtalo, sillä heille promiskuiteettisuus ja hedonismi ovat taas yhden sukupolven vahvistettu haaste, kaksin verroin vaikeampia selättää. Jos rakennat lapsellesi talon, hän aloittaa paremmista lähtökohdista kuin niin, että joutuisi rakentamaan sen itse. Simppeli juttu. Hyveet kuten yksiavioisuus ja muu mihin viitataan "palkinnoilla taivaan valtakunnassa" helpottavat muiden elämiä ja siten myös omaasi kun palaat sielun kierron kautta tunkiolle, minkä elämäsi aikana rakensit.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.
Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.
Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti.
Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.
Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.
En yhtään. Katsos kun mulla on itsetunto talvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrasta halki, poikki ja pinoon. Ei tarvita terapiaa tai konsultointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.
Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti.
Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.
Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.
Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella."
Mistäs sinä kenenkään ajan hukkaa kulumisesta tiedät? Hukkaan se ainakin kuluu keskittymällä muiden elämään.
Kerrasta poikki. Pettäjä on aina pettäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.
Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti.
Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.
Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.
Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.
Ei tietenkään ole. Mutta eikö hyvän parisuhteen ytimeen kuulu myös fyysinen läheisyys? Tässä tilanteessa ollaan kuin yhtiökumppanit. En ole vielä koskaan kuullut, että tällaista ihmiset lähtevät hakemaan kun kumppanista haaveilevat.
Jokainen on aina vastuussa omasta onnellisuudestaan ja kaikesta muustakin elämässään, eikä kannata keneenkään luottaa elämän valinnoissa, mutta millainen parisuhde on silloin, kun asutaan vain saman katon alla ja ollaan jossain odotustilassa, haluaako kumppani erota vaiko ei. Minusta ainakin hyvin ahdistava tilanne. Ilmassa leijuu epäluottamus ja kyräily.
On toki ihan eri asia, jos ei kaipaa mitään romantiikkaa tai läheisyyttä puolisonsa kanssa. Pääasiahan on molemminpuolinen tyytyväisyys, olkoon se sitten kummallakin eri asioista johtuvaa ja omilla kriteereillään tapahtuvaa.
Vierailija kirjoitti:
"Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella."
Mistäs sinä kenenkään ajan hukkaa kulumisesta tiedät? Hukkaan se ainakin kuluu keskittymällä muiden elämään.
Lähden siitä ajatuksesta, että kutakuinkin normaali ihminen kaipaa romantiikkaa ja fyysistä läheisyyttä. Ainakin monet valittavat kuinka avioliitossa ei enää ole seksiä ja sen takia erojakin tapahtuu paljon.
Älä minua syytä, kyllä ns. normaalimpaa on seksi kahden ihmisen välillä, kuin tuollainen kylmä tilanne, että toinen odottaa milloin toinen nostaa kytkintä. Uskoisin, että rakastava ja kunnioittava suhde olisi kuitenkin, kaikesta uhosta huolimatta, siellä sydämen toiveissa. Ja en tarkoita tällä mitään läheisriippuvuutta.
Normaaliin parisuhteeseen myös kuuluu ajatella toisen hyvinvointia ja osittain tietää toisen tekemiset, puolin ja toisin, ja olla vuorovaikutuksessa. Tämäkin tietenkin väännetään joksikin kontrolloinniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.
Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti.
Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.
Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.
Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.
Ei tietenkään ole. Mutta eikö hyvän parisuhteen ytimeen kuulu myös fyysinen läheisyys? Tässä tilanteessa ollaan kuin yhtiökumppanit. En ole vielä koskaan kuullut, että tällaista ihmiset lähtevät hakemaan kun kumppanista haaveilevat.
Jokainen on aina vastuussa omasta onnellisuudestaan ja kaikesta muustakin elämässään, eikä kannata keneenkään luottaa elämän valinnoissa, mutta millainen parisuhde on silloin, kun asutaan vain saman katon alla ja ollaan jossain odotustilassa, haluaako kumppani erota vaiko ei. Minusta ainakin hyvin ahdistava tilanne. Ilmassa leijuu epäluottamus ja kyräily.
On toki ihan eri asia, jos ei kaipaa mitään romantiikkaa tai läheisyyttä puolisonsa kanssa. Pääasiahan on molemminpuolinen tyytyväisyys, olkoon se sitten kummallakin eri asioista johtuvaa ja omilla kriteereillään tapahtuvaa.
Jos puoliso pettää, fyysistä läheisyyttä ei ole?
En mieti sitä mitä hyvään avioliittoon kenelläkin kuuluu. Se riittää että oma liittoni täyttää ne tarpeet jotka sille on asetettu ja kun ei täytä jatkuu elämä ilman parisuhdetta.
Onnellisuuteen eniten vaikuttaa se että elät omaa elämääsi ja oman näköistä elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella."
Mistäs sinä kenenkään ajan hukkaa kulumisesta tiedät? Hukkaan se ainakin kuluu keskittymällä muiden elämään.
Lähden siitä ajatuksesta, että kutakuinkin normaali ihminen kaipaa romantiikkaa ja fyysistä läheisyyttä. Ainakin monet valittavat kuinka avioliitossa ei enää ole seksiä ja sen takia erojakin tapahtuu paljon.
Älä minua syytä, kyllä ns. normaalimpaa on seksi kahden ihmisen välillä, kuin tuollainen kylmä tilanne, että toinen odottaa milloin toinen nostaa kytkintä. Uskoisin, että rakastava ja kunnioittava suhde olisi kuitenkin, kaikesta uhosta huolimatta, siellä sydämen toiveissa. Ja en tarkoita tällä mitään läheisriippuvuutta.
Normaaliin parisuhteeseen myös kuuluu ajatella toisen hyvinvointia ja osittain tietää toisen tekemiset, puolin ja toisin, ja olla vuorovaikutuksessa. Tämäkin tietenkin väännetään joksikin kontrolloinniksi.
Mistä minä olen sinua syyllistänyt? Oletko harhainen? Sitä se yleensä teettää kun miettii liikaa muiden asioita ja tekemisiä koska niistä ei koskaan voi tietää varmasti voi vain kuvitella omassa päässä mitä toinen ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.
Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti.
Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.
Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.
Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.
Onko tässä siis menty yhteen vain jostain sopimuksesta, jo alun perin sillä ajatuksella, että asutaan vain yhdessä, eikä me mitään parisuhdetta rakenneta? Ei ole alun perinkään ollut perhosia vatsassa, ei rakastumisen tunteita, ei ole haluttu olla "vain sinun"? Vastaa sinä sun onnellisuudesta ja mä vastaan omastani. Ei tarvii kertoo missä menet, en minäkään välitä siitä missä sinä kuksit kenenkin kanssa. Odotellaan tässä kaikessa rauhassa vaikka vuosia miten sun suhde etenee ja sit kerrot kun haluut erota.
Onpas melkoisen outo tilanne.
Hauska tuo ”saat olla naimisissa” tällaisen miehen kanssa.
Tottakai tekisin mitä tahansa että saisin olla naimisissa pettäjän kanssa. Eiku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella."
Mistäs sinä kenenkään ajan hukkaa kulumisesta tiedät? Hukkaan se ainakin kuluu keskittymällä muiden elämään.
Lähden siitä ajatuksesta, että kutakuinkin normaali ihminen kaipaa romantiikkaa ja fyysistä läheisyyttä. Ainakin monet valittavat kuinka avioliitossa ei enää ole seksiä ja sen takia erojakin tapahtuu paljon.
Älä minua syytä, kyllä ns. normaalimpaa on seksi kahden ihmisen välillä, kuin tuollainen kylmä tilanne, että toinen odottaa milloin toinen nostaa kytkintä. Uskoisin, että rakastava ja kunnioittava suhde olisi kuitenkin, kaikesta uhosta huolimatta, siellä sydämen toiveissa. Ja en tarkoita tällä mitään läheisriippuvuutta.
Normaaliin parisuhteeseen myös kuuluu ajatella toisen hyvinvointia ja osittain tietää toisen tekemiset, puolin ja toisin, ja olla vuorovaikutuksessa. Tämäkin tietenkin väännetään joksikin kontrolloinniksi.
Mistä minä olen sinua syyllistänyt? Oletko harhainen? Sitä se yleensä teettää kun miettii liikaa muiden asioita ja tekemisiä koska niistä ei koskaan voi tietää varmasti voi vain kuvitella omassa päässä mitä toinen ajattelee.
No sieltähän se tuli, eli "Keskittyminen muiden asioihin", ja vielä harhainenkin, vaikka tämä on mielipidepalsta ja täällä kommentoidaan muiden kertomuksiin ja ajatuksiin. Ilmeisesti sulla kolahti kun aloit näykkiä noin. Se on petollista itsepuolustusta. Sisimmässään onnettoman ihmisen reaktio. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.
Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti.
Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.
Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.
Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.
Onko tässä siis menty yhteen vain jostain sopimuksesta, jo alun perin sillä ajatuksella, että asutaan vain yhdessä, eikä me mitään parisuhdetta rakenneta? Ei ole alun perinkään ollut perhosia vatsassa, ei rakastumisen tunteita, ei ole haluttu olla "vain sinun"? Vastaa sinä sun onnellisuudesta ja mä vastaan omastani. Ei tarvii kertoo missä menet, en minäkään välitä siitä missä sinä kuksit kenenkin kanssa. Odotellaan tässä kaikessa rauhassa vaikka vuosia miten sun suhde etenee ja sit kerrot kun haluut erota.
Onpas melkoisen outo tilanne.
Miksi minun pitäisi tietää miksi joku on parisuhteessa?
Elämäni pahin virhe oli olla eroamatta kun puoliso petti. Kuopus oli vauva, kun sain tietää ja ajattelin vain, että vauvavuonna ei erota, oli mikä hyvänsä. Lisäksi koko lähipiiri, siis paras ystäväni ja oma äitini, kannusti minua jäämään suhteeseen, että hirveässä tunnekuohussa ei saa erota, kuulemma myöhemmin voi katua. No myöhemmin kun pahin tunnemyrsky oli laantunut, tuntuisi itsekkäältä rikkoa lasten perhe jonkun vanhan asian vuoksi, joka nyt ei kovasti edes vaivaa. Mutta jotain tuo pettäminen minussa rikkoi siten, etten ole enää sama ihminen ja koen tämän avioliiton irvikuvan vieneen kaiken kunnioituksen itseäni kohtaan. Nykyään toivon että puoliso jäisi kiinni uudelleen, jolloin saisin hyvällä omallatunnolla laittaa lusikat jakoon. Joskus jopa mietin, että järjestäisin jonkun ansan, koska tiedän että hän on pettänyt sittemminkin, vaikka mitään niin vedenpitäviä todisteita ei olekaan, että hän olisi joutunut myöntämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.
Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti.
Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.
Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.
Onko onnellisuuden mitta parisuhde. Sitähän voi olla onnellinen vaikka elää suhteessa jossa molemmat on vastuussa omasta onnellisuudesta. Minusta kuluttavaa olisi kokoajan miettiä mitä toinen tekee ja/tai olla vastuussa hänen onnellisuudesta.
Ei tietenkään ole. Mutta eikö hyvän parisuhteen ytimeen kuulu myös fyysinen läheisyys? Tässä tilanteessa ollaan kuin yhtiökumppanit. En ole vielä koskaan kuullut, että tällaista ihmiset lähtevät hakemaan kun kumppanista haaveilevat.
Jokainen on aina vastuussa omasta onnellisuudestaan ja kaikesta muustakin elämässään, eikä kannata keneenkään luottaa elämän valinnoissa, mutta millainen parisuhde on silloin, kun asutaan vain saman katon alla ja ollaan jossain odotustilassa, haluaako kumppani erota vaiko ei. Minusta ainakin hyvin ahdistava tilanne. Ilmassa leijuu epäluottamus ja kyräily.
On toki ihan eri asia, jos ei kaipaa mitään romantiikkaa tai läheisyyttä puolisonsa kanssa. Pääasiahan on molemminpuolinen tyytyväisyys, olkoon se sitten kummallakin eri asioista johtuvaa ja omilla kriteereillään tapahtuvaa.
Jos puoliso pettää, fyysistä läheisyyttä ei ole?
En mieti sitä mitä hyvään avioliittoon kenelläkin kuuluu. Se riittää että oma liittoni täyttää ne tarpeet jotka sille on asetettu ja kun ei täytä jatkuu elämä ilman parisuhdetta.
Onnellisuuteen eniten vaikuttaa se että elät omaa elämääsi ja oman näköistä elämääsi.
Eli pettävän kumppanin kanssa on myös fyysistä läheisyyttä ja seksiä, mutta samalla pitää koko ajan epätietoisuudessa odotella, että se toinen lähtee, eikä ole mitään tietoa omasta tulevaisuudesta, koska aika usein omaisuus on yhteistä ja tilanteet muuttuvat eron jälkeen oleellisesti. Ja tällainen tilanne on ok ja elämä on tyydyttävää. Jep jep.
Ensin kerrotaan täällä millainen oma tilanne on, ja kun sitä joku ihmettelee, hänelle vastataan, että olet harhainen ja puutut muiden asioihin? On tainnut jo tuo rikkinäinen elämä vaikuttaa pahasti psyykeen...
Alue: Aihe vapaa
Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.
Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.