Onko 25-30 km trail paha keski-ikäiselle?
Kaverit saivat houkuteltua mukaan ensi vuodelle, mutta olen 45 enkä harrasta liikuntaa kovin paljon. Miten paljon pitää tehdä töitä, että tuosta selviää?
Kommentit (151)
Ihan mielenkiinnosta, jos tuollaiseen kisaan haluaisi joskus menne, niin kauanko siihen pitäisi raadin mielestä harjoitella?
Mulla ei ole mitään isompia vaivoja ja eikä ylipainoa, mutta kaikki urheilu on jäänyt. Arkiliikuntaa tulee kyllä jonkin verran. Pitäisi saada jostain kipinää aloittaa taas liikkuminen.
Voisit aloittaa kirjoittamalla aloitukseen ensialkuun ymmärrettävää suomea.
Aloitin juoksuharrastuksen itsenäisesti ihan nollasta ja kolmen kuukauden päästä harjoittelun aloittamisesta osallistuin juoksutapahtumaan, jossa jaksoin juosta kympin alle tuntiin. Korkeuseroja ei juurikaan reitillä ollut ja oli kyllä silti rankka. Olen vähän päälle kolmekymppinen. Harjoitellessani juoksin 3-5 kertaa viikossa noin 5-10km lenkkejä. Aika nopeasti kunto koheni kun jaksoi vaan käydä juoksulenkillä säännöllisesti.
Useamman kymmenen kilsan juoksu suurilla korkeuseroilla kuulostaa aika hurjalta. Kannattaa aloittaa pienemmällä tavoitteella.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, jos tuollaiseen kisaan haluaisi joskus menne, niin kauanko siihen pitäisi raadin mielestä harjoitella?
Mulla ei ole mitään isompia vaivoja ja eikä ylipainoa, mutta kaikki urheilu on jäänyt. Arkiliikuntaa tulee kyllä jonkin verran. Pitäisi saada jostain kipinää aloittaa taas liikkuminen.
Kappas. Tää ketju on taas herännyt henkiin.
Riippuu vähän, mikä sinun taustasi noin tarkemmin on, mutta sanoisin, että 2-3 vuotta kannattaa varata aikaa. Ei siksi, ettei nopeammin voisi päästä riittävään kuntoon vaan siksi, että rasitusvammojen riski nousee kohtuuttoman suureksi, jos tavoitteet ovat liian kovat.
Tänä vuonna voisit yrittää päästä 10 km juoksukuntoon, ensivuonna puolimaraton ja sitä seuraavana sitten 30 km maastossa tai täysi maraton sileällä. Tuo olisi järkevä edistymistahti niin, että nivelet ja sidekudokset ehtivät myös sopeutua rasitukseen. Jos sitten pohjaa on vähän enemmän ja liikkumattomuus ei ole ollut kovin pitkää, voit yrittää päästä n. 15-20 km juoksukuntoon jo tänä vuonna ja 30 km polkujuoksu voisi onnistua jo ensi vuonna.
Kuinka vakavamielinen tapahtuma? Jos se on joku harrastesarja, niin voinee kävelläkin ja tarvittaessa jättää kesken. Onko järjestäjän puolesta ruuat ja vedet? Heti paljon helpompaa, jos ei tarvitse kantaa mitään. 25-30km on mielestäni peruskuntoiselle ihan ok hölkkämatka, varsinkin jos nyt aloittaa treenaamaan. Tiukkoihin aikatavoitteisiin tuskin pääsee, minkä takia itse menisin kokeilemaan ja ottaisin ihan huvin kannalta stressaamatta ajasta tms.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vakavamielinen tapahtuma? Jos se on joku harrastesarja, niin voinee kävelläkin ja tarvittaessa jättää kesken. Onko järjestäjän puolesta ruuat ja vedet? Heti paljon helpompaa, jos ei tarvitse kantaa mitään. 25-30km on mielestäni peruskuntoiselle ihan ok hölkkämatka, varsinkin jos nyt aloittaa treenaamaan. Tiukkoihin aikatavoitteisiin tuskin pääsee, minkä takia itse menisin kokeilemaan ja ottaisin ihan huvin kannalta stressaamatta ajasta tms.
Ihan mielenkiinnosta, koska itse viimeksi hölkkäsit tuollaisen matkan vaativassa maastossa?
Jos minä olisin AP, niin yrittäisin perua mahdollisimman nopeasti ilmoittautumiseni tai ainakin olisin sairas lähtöpäivänä.
Meillä päin järjestetään joka vuosi noin 30 km kävelytapahtuma maantietä pitkin. Maaliin päässeet saavat kävelyn päätteeksi Täyshullun paperit. On mahdollista kävellä vain 15 km ja silloin saa puolihullun paperit.
Vierailija kirjoitti:
Lähdetäänpä purkamaan tilannetta:
Olet siis ilmoittautunut polkujuoksutapahtumaan, jonka pituus on 25-30 km. Jos kerrot tapahtuman nimen, niin voin tsekata vähän reitin profiilia, niin osaan sanoa jotain fiksumpaa.
On totta, että kuntotasolla polkujuoksutapahtumissa ei yleensä juosta koko matkaa, vaan vähintään jyrkemmät ylämäet kävellään. Oikeasti jyrkät/vaativat pätkät kävellään sitten ihan huipputasollakin.
Selvitäksesi reissusta suhteellisen kunnialla tarvitset ainakin aerobista kestävyyttä, lihaskestävyyttä/-voimaa ja tekniikkaa.
Aerobinen kunto luodaan lenkkeilemällä aerobisen kynnyksen alapuolella, eli kansankielellä PPPP (Pitää Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta) -alueella. Osan treenistä voi tehdä esim. hiihtämällä, pyöräilemällä ja uimalla, mutta juostessa jalkoja totutetaan samalla iskutukseen, eli on myös pakko juosta. Ja aika paljonkin, jos kuvittelee selviävänsä kisasta ilman loukkaa
Tämä on vanha aloitus, mutta pakko tulla kehumaan että tämä ekan sivun kommentti oli ihan kultaa. Juuri näin.
Tykkäsin erityisesti siitä, että kirjoittaja sanoi ihan suoraan, että kysymys ei ole siitä että ehtiikö kuntoon yhdessä talvikaudessa, vaan siitä että kestääkö kroppa tarvittavan määrän treeniä ilman vammoja. Tätä mainitaan hirveän harvoin motivaatiopuheissa! Kun seurataan voittotarinoita sohvanpohjalta maratonille, kysymys on muka aina vain tahdonvoimasta ja siitä, saako itsensä sohvalta lenkille räntäsateellakin.
Omakin kokemus kertoo, että keski-ikäiset ovat yleensä elämässään joutuneet jo sen verran ponnistelemaan, että kuntoilijan treeniohjelma on henkisesti pelkkää hermolomaa. Fysiikka ei sitten välttämättä pysykään mukana. Todella moni aloittaa kunnianhimoisin tavoittein ja kurinalaisesti, mutta paikat pettävät alta. Oli se sitten penikat, kantakalvo tai rasitusmurtumat, kun oireilu kerran on alkanut, toipuminen voi kestää kuukausia tai jopa vuosia eikä kestä edes kevyttä treeniä.
Jos tavoite on lähtötasoon nähden kova, vammojen riski on suuri, tekipä aloituksen miten varovasti tahansa.
Parempi vaikka puolittaa tavoite ja saavuttaa se varmasti! Seuraavaksi vuodeksi onkin sitten jo hyvät pohjat alla.
Nimim. 2 vuotta rasitusvamman kuntoutusta takana
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vanha aloitus, mutta pakko tulla kehumaan että tämä ekan sivun kommentti oli ihan kultaa. Juuri näin.
Tykkäsin erityisesti siitä, että kirjoittaja sanoi ihan suoraan, että kysymys ei ole siitä että ehtiikö kuntoon yhdessä talvikaudessa, vaan siitä että kestääkö kroppa tarvittavan määrän treeniä ilman vammoja. Tätä mainitaan hirveän harvoin motivaatiopuheissa! Kun seurataan voittotarinoita sohvanpohjalta maratonille, kysymys on muka aina vain tahdonvoimasta ja siitä, saako itsensä sohvalta lenkille räntäsateellakin.
Omakin kokemus kertoo, että keski-ikäiset ovat yleensä elämässään joutuneet jo sen verran ponnistelemaan, että kuntoilijan treeniohjelma on henkisesti pelkkää hermolomaa. Fysiikka ei sitten välttämättä pysykään mukana. Todella moni aloittaa kunnianhimoisin tavoittein ja kurinalaisesti, mutta paikat pettävät alta. Oli se sitten penikat, kantakalvo tai rasitusmurtumat, kun oireilu kerran on alkanut, toipuminen voi kestää kuukausia tai jopa vuosia eikä kestä edes kevyttä treeniä.
Jos tavoite on lähtötasoon nähden kova, vammojen riski on suuri, tekipä aloituksen miten varovasti tahansa.
Parempi vaikka puolittaa tavoite ja saavuttaa se varmasti! Seuraavaksi vuodeksi onkin sitten jo hyvät pohjat alla.
Nimim. 2 vuotta rasitusvamman kuntoutusta takana
Kiitos =)
Saattoi olla pientä kokemuksen syvää rintaääntä mukana tuossa varoittelussa.
Vaikka optimismi onkin elämässä yleensä ihan hyvä asia, tällaisissa jutuissa keskitytään liikaa onnistumisiin. Ei kukaan kirjoita artikkelia Me Naisiin Riikasta, joka alkoi treenaamaan maratonille, mutta kipeyttikin nilkkansa ennen kuin sai juostua edes kympin lenkkiä, vaikka näitä tapauksia on paljon enemmän kuin niitä, jotka ihan oikeasti onnistuva treenaamaan itsensä sohvanpohjalta maratonille vaikka puolessa vuodessa.
Polkujuoksussa ei kannata käyttää vedenpitäviä kenkiä. Ennemmin tai myöhemmin (yleensä ennemmin) onnistutaan pludaamaan niin, että vesi menee kenkään sisään suuaukosta ja se vesi ei pääse enää poistumaan vedenpitävästä kengästä, vaan jää hölskymään sinne. Polkujuoksukenkien pitää olla mahdollisimman harvaa päällysmateriaalia, että vesi pääsee poistumaan sieltä vapaasti. Koska jalat tekevät koko ajan töitä, sään pitää olla erittäin kylmä, että jalkojen kastuminen olisi ongelma niin kauan kuin pysytään liikkeessä. Kylmällä säällä vedenpitävät sukat ovat parempi ratkaisu, koska niiden varret ovat korkeammat ja niin kireät, ettei vesi pääse niihin kovin helposti sisään.
Vedenpitävillä kengillä on paikkansa esim. loskassa juostessa, mutta ei polkujuoksussa.