Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halunnut isäksi, koska tiesin olevani huono isä. Vaimo kuitenkin pakotti, ja nyt raivoaa kun olen huono isä
18.08.2023 |
Sanoin monta kertaa, että minusta ei ole isäksi. Olen traumataustainen hermoilija, enkä mikään tasainen taneli. Elämä toimii minulla kun kaikki on tasaista ja ei ole esim liiallista meteliä tai jatkuvaa kaaosta. Parisuhde sinänsä toimi hyvin ja olimme onnellisia.
Vaimo kuitenkin tuli jollakin ilveellä raskaaksi. Sanoin, että minusta ei ole tähän. Vaimo sanoi, että on. Että lapsi muuttaa minua. En halunnut, mutta lapsi kuitenkin tuli. Rakastan tietysti lastani, mutta olen koko ajan uupunut, kireä, väsynyt. Pelkään, että olen samanlainen paska kuin oma isäni oli. En sentään huuda lapselle, mutta en vaan jaksa. Kaikki tuntuu työläälle, raskaalle. Masentavalle. Koko ajan tuntuu että olen suorituskykyni ylärajoilla. En ole lapselle paha, mutta valitettavasti lapseni vaistoaa asian ja turvautuu äitiinsä. Ja se tekee tästä vielä kurjemman asian.
Ja nyt vaimoni sitten raivoaa sitä että olen huono isä. Enkö minä sitä hänelle sanonut? Kuunnelkaa hyvät naiset jos joku sanoo että hänestä ei ole johonkin. Jos hän sen itse tietää etukäteen.
Kommentit (426)
Oletko varma että lapsi on edes sinun? Joskus totuus yllättää ja kaikenmoista on sattunut ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en uskonut miestä, joka ei halunnut lapsia. Saimme kaksi. Mies jonkin verran muuttui joustavammaksi, mutta kyllä hän oli aika etäinen isä, joka eli omissa maailmoissaan luovan työn tekijänä, lapset jäivät mun hoitoon enemmän. Riideltiin paljon, kun hänen pinna oli tiukalla, minkä lapset nyt aikuisena sanovat olleen ahdistavaa.
Mies kyllä yritti huoltaa lapsia omalla tavallaan, esim. hoiti vähän vanhempina niiden tietokoneasennukset ja hommasi niille kunnon musalaitteet jne. Puhun siis 90-luvusta. Eli tukeutui omiin vahvuuksiinsa.
Puolustaudu vaimollesi ja sano, että sinähän sanoit. Ymmärrän ahdistuksesi. Ja yritä tukeutua omiin vahvuuksisi. :)
Mies sai valita.
Vaikea ymmärtää, miksi jotkut alapeukuttivat tällaista rehellistä tilitystä. Siis moittivatko minua vai miestäni vai mitä? Joka tapauksessa aikamoista tuomarointia ja armotonta sellaista, nykyajalle ja tälle ketjullekin ominaista.
Elämä ei ole mustavalkoista eivätkä ihmissuhteet halki-poikki-ja-pinoon -tyyppisiä selkoratkaisuja.
Annoin alapeukun, sillä on sairasta tehdä lapsia miehelle joka ei niitä halua, ja sitten kohautella olkiaan kun lapset kärsivät etäisen isän ikeessä. Vielä kehtaat puhua moiset asiat ääneen ja ihmettelet miksi et saa päänsilityksiä. Heikkolahjaisuutta varmaankin.
Kiitos tarkennuksesta, se avasi minulle sananvalinnoillaan paljon sinun sisäistä maailmaasi.
En ole "kohautellut olkiani kun lapset kärsivät", vaan järkännyt parhaat mahdolliset olosuhteet heille etäiseksi jääneestä isästä huolimatta. Aika yleinen syndrooma: etäinen isä, ainakin ennen oli.
Eikö ongelmista saa puhua? ("kehtaat puhua moisia asioita ääneen") Aika hämmästyttävää. Entä ap, eikö hän olisi saanut avautua? Tällä palstalla nimenomaan keskustellaan ongelmista. Jos et kestä sitä, olet väärässä paikassa.
Minua ap:n teksti kosketti, koska ymmärsin häntä mieheni kautta. Olen joskus tuntenut syyllisyyttä, että mieheni joutui takiani elämäntapaan, jota ei halunnut. Hän oli asperger-tyyppinen henkilö, jolle ap:n tapaan rauha, järjestys ja kaiken tapahtuminen suunnitelmien mukaan oli tärkeää. Ja ajattelun rauha luovan työn tekijänä.
Ja mikä traagisinta, hänkin rakasti lapsiaan kuten ap:kin lastaan tuntuu rakastavan, mutta omien psyykkisten rajoitustensa takia jäi heille etäiseksi, ja kärsi siitäkin. Olisi halunnut olla parempi isä, ja olikin joissain tilanteissa, esim. kun esikoista kiusattiin koulussa, sen selvittelyn hoiti hyvin, meni koululle jne.
En myöskään odottanut "päänsilityksiä", vaan ehkä joltain saman kokeneelta omia havaintoja.
Vielä: ei ole "sairasta" tehdä lasta miehelle, joka ei niitä halua, niin kuin hyvin jyrkästi sanot. Ensinnäkään en tehnyt lapsia "miehelle", tuo on aika vanhatestamentillinen tapa määritellä lapsenteko. :)
Toisekseen, en tietenkään hankkiutunut raskaaksi salaa, vaan laitoin vaihtoehdot: joko ruvetaan yrittämään lasta tai lähden. Olin 33 v. Mies ei halunnut minun lähtevän. Sain hänet siis "taivuteltua". Minusta peli oli kuitenkin rehti näin. Hänellä oli vapaus valita.
Mielikuvituksesi lähti laukkaamaan myös siinä, että lapset olisivat olleet etäisen isän "ikeessä". Minusta ikeessä oleminen tarkoittaa nimenomaan liiankin läsnäolevaa, kyttäävää ja kontrolloivaa isää. Sellainen ei edesmennyt mieheni ollut.
Sananvalintasi paljastivat ilkeän asenteen. Miksi haluat ilkeillä minulle, jota et edes tunne?
En koe olevani ilkeä, minä vain yksinkertaisesti halveksun ihmisiä jotka painostavat toisen ihmisen vanhemmaksi. En lukenut kommenttiasi kokonaisuudessaan sillä elämänvalintasi eivät sen enempää minua kiinnosta, puistattavat vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en uskonut miestä, joka ei halunnut lapsia. Saimme kaksi. Mies jonkin verran muuttui joustavammaksi, mutta kyllä hän oli aika etäinen isä, joka eli omissa maailmoissaan luovan työn tekijänä, lapset jäivät mun hoitoon enemmän. Riideltiin paljon, kun hänen pinna oli tiukalla, minkä lapset nyt aikuisena sanovat olleen ahdistavaa.
Mies kyllä yritti huoltaa lapsia omalla tavallaan, esim. hoiti vähän vanhempina niiden tietokoneasennukset ja hommasi niille kunnon musalaitteet jne. Puhun siis 90-luvusta. Eli tukeutui omiin vahvuuksiinsa.
Puolustaudu vaimollesi ja sano, että sinähän sanoit. Ymmärrän ahdistuksesi. Ja yritä tukeutua omiin vahvuuksisi. :)
Vaikea ymmärtää, miksi jotkut alapeukuttivat tällaista rehellistä tilitystä. Siis moittivatko minua vai miestäni vai mitä? Joka tapauksessa aikamoista tuomarointia ja armotonta sellaista, nykyajalle ja tälle ketjullekin ominaista.
Elämä ei ole mustavalkoista eivätkä ihmissuhteet halki-poikki-ja-pinoon -tyyppisiä selkoratkaisuja.
Annoin alapeukun, sillä on sairasta tehdä lapsia miehelle joka ei niitä halua, ja sitten kohautella olkiaan kun lapset kärsivät etäisen isän ikeessä. Vielä kehtaat puhua moiset asiat ääneen ja ihmettelet miksi et saa päänsilityksiä. Heikkolahjaisuutta varmaankin.
Kiitos tarkennuksesta, se avasi minulle sananvalinnoillaan paljon sinun sisäistä maailmaasi.
En ole "kohautellut olkiani kun lapset kärsivät", vaan järkännyt parhaat mahdolliset olosuhteet heille etäiseksi jääneestä isästä huolimatta. Aika yleinen syndrooma: etäinen isä, ainakin ennen oli.
Eikö ongelmista saa puhua? ("kehtaat puhua moisia asioita ääneen") Aika hämmästyttävää. Entä ap, eikö hän olisi saanut avautua? Tällä palstalla nimenomaan keskustellaan ongelmista. Jos et kestä sitä, olet väärässä paikassa.
Minua ap:n teksti kosketti, koska ymmärsin häntä mieheni kautta. Olen joskus tuntenut syyllisyyttä, että mieheni joutui takiani elämäntapaan, jota ei halunnut. Hän oli asperger-tyyppinen henkilö, jolle ap:n tapaan rauha, järjestys ja kaiken tapahtuminen suunnitelmien mukaan oli tärkeää. Ja ajattelun rauha luovan työn tekijänä.
Ja mikä traagisinta, hänkin rakasti lapsiaan kuten ap:kin lastaan tuntuu rakastavan, mutta omien psyykkisten rajoitustensa takia jäi heille etäiseksi, ja kärsi siitäkin. Olisi halunnut olla parempi isä, ja olikin joissain tilanteissa, esim. kun esikoista kiusattiin koulussa, sen selvittelyn hoiti hyvin, meni koululle jne.
En myöskään odottanut "päänsilityksiä", vaan ehkä joltain saman kokeneelta omia havaintoja.
Vielä: ei ole "sairasta" tehdä lasta miehelle, joka ei niitä halua, niin kuin hyvin jyrkästi sanot. Ensinnäkään en tehnyt lapsia "miehelle", tuo on aika vanhatestamentillinen tapa määritellä lapsenteko. :)
Toisekseen, en tietenkään hankkiutunut raskaaksi salaa, vaan laitoin vaihtoehdot: joko ruvetaan yrittämään lasta tai lähden. Olin 33 v. Mies ei halunnut minun lähtevän. Sain hänet siis "taivuteltua". Minusta peli oli kuitenkin rehti näin. Hänellä oli vapaus valita.
Mielikuvituksesi lähti laukkaamaan myös siinä, että lapset olisivat olleet etäisen isän "ikeessä". Minusta ikeessä oleminen tarkoittaa nimenomaan liiankin läsnäolevaa, kyttäävää ja kontrolloivaa isää. Sellainen ei edesmennyt mieheni ollut.
Sananvalintasi paljastivat ilkeän asenteen. Miksi haluat ilkeillä minulle, jota et edes tunne?
En koe olevani ilkeä, minä vain yksinkertaisesti halveksun ihmisiä jotka painostavat toisen ihmisen vanhemmaksi. En lukenut kommenttiasi kokonaisuudessaan sillä elämänvalintasi eivät sen enempää minua kiinnosta, puistattavat vain.
Mies sai valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en uskonut miestä, joka ei halunnut lapsia. Saimme kaksi. Mies jonkin verran muuttui joustavammaksi, mutta kyllä hän oli aika etäinen isä, joka eli omissa maailmoissaan luovan työn tekijänä, lapset jäivät mun hoitoon enemmän. Riideltiin paljon, kun hänen pinna oli tiukalla, minkä lapset nyt aikuisena sanovat olleen ahdistavaa.
Mies kyllä yritti huoltaa lapsia omalla tavallaan, esim. hoiti vähän vanhempina niiden tietokoneasennukset ja hommasi niille kunnon musalaitteet jne. Puhun siis 90-luvusta. Eli tukeutui omiin vahvuuksiinsa.
Puolustaudu vaimollesi ja sano, että sinähän sanoit. Ymmärrän ahdistuksesi. Ja yritä tukeutua omiin vahvuuksisi. :)
Vaikea ymmärtää, miksi jotkut alapeukuttivat tällaista rehellistä tilitystä. Siis moittivatko minua vai miestäni vai mitä? Joka tapauksessa aikamoista tuomarointia ja armotonta sellaista, nykyajalle ja tälle ketjullekin ominaista.
Elämä ei ole mustavalkoista eivätkä ihmissuhteet halki-poikki-ja-pinoon -tyyppisiä selkoratkaisuja.
Annoin alapeukun, sillä on sairasta tehdä lapsia miehelle joka ei niitä halua, ja sitten kohautella olkiaan kun lapset kärsivät etäisen isän ikeessä. Vielä kehtaat puhua moiset asiat ääneen ja ihmettelet miksi et saa päänsilityksiä. Heikkolahjaisuutta varmaankin.
Kiitos tarkennuksesta, se avasi minulle sananvalinnoillaan paljon sinun sisäistä maailmaasi.
En ole "kohautellut olkiani kun lapset kärsivät", vaan järkännyt parhaat mahdolliset olosuhteet heille etäiseksi jääneestä isästä huolimatta. Aika yleinen syndrooma: etäinen isä, ainakin ennen oli.
Eikö ongelmista saa puhua? ("kehtaat puhua moisia asioita ääneen") Aika hämmästyttävää. Entä ap, eikö hän olisi saanut avautua? Tällä palstalla nimenomaan keskustellaan ongelmista. Jos et kestä sitä, olet väärässä paikassa.
Minua ap:n teksti kosketti, koska ymmärsin häntä mieheni kautta. Olen joskus tuntenut syyllisyyttä, että mieheni joutui takiani elämäntapaan, jota ei halunnut. Hän oli asperger-tyyppinen henkilö, jolle ap:n tapaan rauha, järjestys ja kaiken tapahtuminen suunnitelmien mukaan oli tärkeää. Ja ajattelun rauha luovan työn tekijänä.
Ja mikä traagisinta, hänkin rakasti lapsiaan kuten ap:kin lastaan tuntuu rakastavan, mutta omien psyykkisten rajoitustensa takia jäi heille etäiseksi, ja kärsi siitäkin. Olisi halunnut olla parempi isä, ja olikin joissain tilanteissa, esim. kun esikoista kiusattiin koulussa, sen selvittelyn hoiti hyvin, meni koululle jne.
En myöskään odottanut "päänsilityksiä", vaan ehkä joltain saman kokeneelta omia havaintoja.
Vielä: ei ole "sairasta" tehdä lasta miehelle, joka ei niitä halua, niin kuin hyvin jyrkästi sanot. Ensinnäkään en tehnyt lapsia "miehelle", tuo on aika vanhatestamentillinen tapa määritellä lapsenteko. :)
Toisekseen, en tietenkään hankkiutunut raskaaksi salaa, vaan laitoin vaihtoehdot: joko ruvetaan yrittämään lasta tai lähden. Olin 33 v. Mies ei halunnut minun lähtevän. Sain hänet siis "taivuteltua". Minusta peli oli kuitenkin rehti näin. Hänellä oli vapaus valita.
Mielikuvituksesi lähti laukkaamaan myös siinä, että lapset olisivat olleet etäisen isän "ikeessä". Minusta ikeessä oleminen tarkoittaa nimenomaan liiankin läsnäolevaa, kyttäävää ja kontrolloivaa isää. Sellainen ei edesmennyt mieheni ollut.
Sananvalintasi paljastivat ilkeän asenteen. Miksi haluat ilkeillä minulle, jota et edes tunne?
En koe olevani ilkeä, minä vain yksinkertaisesti halveksun ihmisiä jotka painostavat toisen ihmisen vanhemmaksi. En lukenut kommenttiasi kokonaisuudessaan sillä elämänvalintasi eivät sen enempää minua kiinnosta, puistattavat vain.
Mies sai valita.
Totta. Ei se tee sinusta parempaa ihmistä. Harmi että tuossa sekoilussa kärsivät isän lisäksi lapset. He ovat viattomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en uskonut miestä, joka ei halunnut lapsia. Saimme kaksi. Mies jonkin verran muuttui joustavammaksi, mutta kyllä hän oli aika etäinen isä, joka eli omissa maailmoissaan luovan työn tekijänä, lapset jäivät mun hoitoon enemmän. Riideltiin paljon, kun hänen pinna oli tiukalla, minkä lapset nyt aikuisena sanovat olleen ahdistavaa.
Mies kyllä yritti huoltaa lapsia omalla tavallaan, esim. hoiti vähän vanhempina niiden tietokoneasennukset ja hommasi niille kunnon musalaitteet jne. Puhun siis 90-luvusta. Eli tukeutui omiin vahvuuksiinsa.
Puolustaudu vaimollesi ja sano, että sinähän sanoit. Ymmärrän ahdistuksesi. Ja yritä tukeutua omiin vahvuuksisi. :)
Vaikea ymmärtää, miksi jotkut alapeukuttivat tällaista rehellistä tilitystä. Siis moittivatko minua vai miestäni vai mitä? Joka tapauksessa aikamoista tuomarointia ja armotonta sellaista, nykyajalle ja tälle ketjullekin ominaista.
Elämä ei ole mustavalkoista eivätkä ihmissuhteet halki-poikki-ja-pinoon -tyyppisiä selkoratkaisuja.
Annoin alapeukun, sillä on sairasta tehdä lapsia miehelle joka ei niitä halua, ja sitten kohautella olkiaan kun lapset kärsivät etäisen isän ikeessä. Vielä kehtaat puhua moiset asiat ääneen ja ihmettelet miksi et saa päänsilityksiä. Heikkolahjaisuutta varmaankin.
Kiitos tarkennuksesta, se avasi minulle sananvalinnoillaan paljon sinun sisäistä maailmaasi.
En ole "kohautellut olkiani kun lapset kärsivät", vaan järkännyt parhaat mahdolliset olosuhteet heille etäiseksi jääneestä isästä huolimatta. Aika yleinen syndrooma: etäinen isä, ainakin ennen oli.
Eikö ongelmista saa puhua? ("kehtaat puhua moisia asioita ääneen") Aika hämmästyttävää. Entä ap, eikö hän olisi saanut avautua? Tällä palstalla nimenomaan keskustellaan ongelmista. Jos et kestä sitä, olet väärässä paikassa.
Minua ap:n teksti kosketti, koska ymmärsin häntä mieheni kautta. Olen joskus tuntenut syyllisyyttä, että mieheni joutui takiani elämäntapaan, jota ei halunnut. Hän oli asperger-tyyppinen henkilö, jolle ap:n tapaan rauha, järjestys ja kaiken tapahtuminen suunnitelmien mukaan oli tärkeää. Ja ajattelun rauha luovan työn tekijänä.
Ja mikä traagisinta, hänkin rakasti lapsiaan kuten ap:kin lastaan tuntuu rakastavan, mutta omien psyykkisten rajoitustensa takia jäi heille etäiseksi, ja kärsi siitäkin. Olisi halunnut olla parempi isä, ja olikin joissain tilanteissa, esim. kun esikoista kiusattiin koulussa, sen selvittelyn hoiti hyvin, meni koululle jne.
En myöskään odottanut "päänsilityksiä", vaan ehkä joltain saman kokeneelta omia havaintoja.
Vielä: ei ole "sairasta" tehdä lasta miehelle, joka ei niitä halua, niin kuin hyvin jyrkästi sanot. Ensinnäkään en tehnyt lapsia "miehelle", tuo on aika vanhatestamentillinen tapa määritellä lapsenteko. :)
Toisekseen, en tietenkään hankkiutunut raskaaksi salaa, vaan laitoin vaihtoehdot: joko ruvetaan yrittämään lasta tai lähden. Olin 33 v. Mies ei halunnut minun lähtevän. Sain hänet siis "taivuteltua". Minusta peli oli kuitenkin rehti näin. Hänellä oli vapaus valita.
Mielikuvituksesi lähti laukkaamaan myös siinä, että lapset olisivat olleet etäisen isän "ikeessä". Minusta ikeessä oleminen tarkoittaa nimenomaan liiankin läsnäolevaa, kyttäävää ja kontrolloivaa isää. Sellainen ei edesmennyt mieheni ollut.
Sananvalintasi paljastivat ilkeän asenteen. Miksi haluat ilkeillä minulle, jota et edes tunne?
En koe olevani ilkeä, minä vain yksinkertaisesti halveksun ihmisiä jotka painostavat toisen ihmisen vanhemmaksi. En lukenut kommenttiasi kokonaisuudessaan sillä elämänvalintasi eivät sen enempää minua kiinnosta, puistattavat vain.
Mies sai valita.
Mies sai valita kahdesta vain naiselle mieleisestä vaihtoehdosta. Tämänkin saatte kuulostamaan reilulta valinnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut mieleen käyttää ehkäisy välineitä.
Välittääkö vaimo sinusta oikeesti vai joudutko muutenkin tekemään jotain ei toivomaasi vaimon pyynnöstä tai vuoksi? Suostua voi vaan siihen mikä on oikein, älä koskaan tee toisen pyynnöstä mitään epärehellistä ja omaa moraalisia vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en uskonut miestä, joka ei halunnut lapsia. Saimme kaksi. Mies jonkin verran muuttui joustavammaksi, mutta kyllä hän oli aika etäinen isä, joka eli omissa maailmoissaan luovan työn tekijänä, lapset jäivät mun hoitoon enemmän. Riideltiin paljon, kun hänen pinna oli tiukalla, minkä lapset nyt aikuisena sanovat olleen ahdistavaa.
Mies kyllä yritti huoltaa lapsia omalla tavallaan, esim. hoiti vähän vanhempina niiden tietokoneasennukset ja hommasi niille kunnon musalaitteet jne. Puhun siis 90-luvusta. Eli tukeutui omiin vahvuuksiinsa.
Puolustaudu vaimollesi ja sano, että sinähän sanoit. Ymmärrän ahdistuksesi. Ja yritä tukeutua omiin vahvuuksisi. :)
Vaikea ymmärtää, miksi jotkut alapeukuttivat tällaista rehellistä tilitystä. Siis moittivatko minua vai miestäni vai mitä? Joka tapauksessa aikamoista tuomarointia ja armotonta sellaista, nykyajalle ja tälle ketjullekin ominaista.
Elämä ei ole mustavalkoista eivätkä ihmissuhteet halki-poikki-ja-pinoon -tyyppisiä selkoratkaisuja.
Annoin alapeukun, sillä on sairasta tehdä lapsia miehelle joka ei niitä halua, ja sitten kohautella olkiaan kun lapset kärsivät etäisen isän ikeessä. Vielä kehtaat puhua moiset asiat ääneen ja ihmettelet miksi et saa päänsilityksiä. Heikkolahjaisuutta varmaankin.
Kiitos tarkennuksesta, se avasi minulle sananvalinnoillaan paljon sinun sisäistä maailmaasi.
En ole "kohautellut olkiani kun lapset kärsivät", vaan järkännyt parhaat mahdolliset olosuhteet heille etäiseksi jääneestä isästä huolimatta. Aika yleinen syndrooma: etäinen isä, ainakin ennen oli.
Eikö ongelmista saa puhua? ("kehtaat puhua moisia asioita ääneen") Aika hämmästyttävää. Entä ap, eikö hän olisi saanut avautua? Tällä palstalla nimenomaan keskustellaan ongelmista. Jos et kestä sitä, olet väärässä paikassa.
Minua ap:n teksti kosketti, koska ymmärsin häntä mieheni kautta. Olen joskus tuntenut syyllisyyttä, että mieheni joutui takiani elämäntapaan, jota ei halunnut. Hän oli asperger-tyyppinen henkilö, jolle ap:n tapaan rauha, järjestys ja kaiken tapahtuminen suunnitelmien mukaan oli tärkeää. Ja ajattelun rauha luovan työn tekijänä.
Ja mikä traagisinta, hänkin rakasti lapsiaan kuten ap:kin lastaan tuntuu rakastavan, mutta omien psyykkisten rajoitustensa takia jäi heille etäiseksi, ja kärsi siitäkin. Olisi halunnut olla parempi isä, ja olikin joissain tilanteissa, esim. kun esikoista kiusattiin koulussa, sen selvittelyn hoiti hyvin, meni koululle jne.
En myöskään odottanut "päänsilityksiä", vaan ehkä joltain saman kokeneelta omia havaintoja.
Vielä: ei ole "sairasta" tehdä lasta miehelle, joka ei niitä halua, niin kuin hyvin jyrkästi sanot. Ensinnäkään en tehnyt lapsia "miehelle", tuo on aika vanhatestamentillinen tapa määritellä lapsenteko. :)
Toisekseen, en tietenkään hankkiutunut raskaaksi salaa, vaan laitoin vaihtoehdot: joko ruvetaan yrittämään lasta tai lähden. Olin 33 v. Mies ei halunnut minun lähtevän. Sain hänet siis "taivuteltua". Minusta peli oli kuitenkin rehti näin. Hänellä oli vapaus valita.
Mielikuvituksesi lähti laukkaamaan myös siinä, että lapset olisivat olleet etäisen isän "ikeessä". Minusta ikeessä oleminen tarkoittaa nimenomaan liiankin läsnäolevaa, kyttäävää ja kontrolloivaa isää. Sellainen ei edesmennyt mieheni ollut.
Sananvalintasi paljastivat ilkeän asenteen. Miksi haluat ilkeillä minulle, jota et edes tunne?
En koe olevani ilkeä, minä vain yksinkertaisesti halveksun ihmisiä jotka painostavat toisen ihmisen vanhemmaksi. En lukenut kommenttiasi kokonaisuudessaan sillä elämänvalintasi eivät sen enempää minua kiinnosta, puistattavat vain.
Mies sai valita.
Mies sai valita kahdesta vain naiselle mieleisestä vaihtoehdosta. Tämänkin saatte kuulostamaan reilulta valinnalta.
Siis painostaja itse saa sen kuulostamaan reilulta, kun hän selittelee tekoaan itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vain eroaisi? Jätä lapsi äidilleen kun kerran sitä niin kovasti halusi. Tai tee erittäin selväksi kertaalleen se mitä olet aiemmin kertonut kiinnostuksestasi lasten hoitoon. Älä alistu tämän edessä vaan vaadi lapsen äitiä ottamaan vastuu teostaan.
Mistä teosta?
Että hankkiutui miehensä tietämättä ja haluamatta tahallaan raskaaksi. Se on tavallaan petos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vain eroaisi? Jätä lapsi äidilleen kun kerran sitä niin kovasti halusi. Tai tee erittäin selväksi kertaalleen se mitä olet aiemmin kertonut kiinnostuksestasi lasten hoitoon. Älä alistu tämän edessä vaan vaadi lapsen äitiä ottamaan vastuu teostaan.
Mistä teosta?
Että hankkiutui miehensä tietämättä ja haluamatta tahallaan raskaaksi. Se on tavallaan petos.
Ei. Petos on keksiä mitä joku on tehnyt ja sitten levittää sitä totuutena. Kuten sinä teit. Tuo on silkkaa naisvihaa.
Tuo nainen käyttää ap:ta varmaan muutenkin hyväkseen. Taloudellisesti, aineellisesti, henkisesti, teettää kotityöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko vähän tossu? Jos joku tulis ilman mun lupaa raskaaksi vaikka oon sanonut etten vanhemmaksi halua, niin lähtisin kälppimään.
Tosi kiva lapsellakin olla "isä" joka ei sitä halua olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vain eroaisi? Jätä lapsi äidilleen kun kerran sitä niin kovasti halusi. Tai tee erittäin selväksi kertaalleen se mitä olet aiemmin kertonut kiinnostuksestasi lasten hoitoon. Älä alistu tämän edessä vaan vaadi lapsen äitiä ottamaan vastuu teostaan.
Mistä teosta?
Että hankkiutui miehensä tietämättä ja haluamatta tahallaan raskaaksi. Se on tavallaan petos.
Ei. Petos on keksiä mitä joku on tehnyt ja sitten levittää sitä totuutena. Kuten sinä teit. Tuo on silkkaa naisvihaa.
Tuo on petoksen tekijän puolustelua ja silkkaa miesvihaa ja kiltin miehen alentamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miten jotkut voivat syyttää miestä tässä tilanteessa, kun oletan, että nainen on salaa jättänyt ehkäisyn pois, kerta AP on tehnyt vaimolleen täysin selväksi sen, ettei hän halua lasta
Miksi sinä oletat niin?
Tekstistä tuo käy ilmi. Onko sulla lukihäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Ootko vähän tossu? Jos joku tulis ilman mun lupaa raskaaksi vaikka oon sanonut etten vanhemmaksi halua, niin lähtisin kälppimään.
Tosi kiva lapsellakin olla "isä" joka ei sitä halua olla.
Muistathan sanoa tuon jokaiselle seksikumppanille ennen toimintaa. Raskaaksituleminen ei kysele lupia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en uskonut miestä, joka ei halunnut lapsia. Saimme kaksi. Mies jonkin verran muuttui joustavammaksi, mutta kyllä hän oli aika etäinen isä, joka eli omissa maailmoissaan luovan työn tekijänä, lapset jäivät mun hoitoon enemmän. Riideltiin paljon, kun hänen pinna oli tiukalla, minkä lapset nyt aikuisena sanovat olleen ahdistavaa.
Mies kyllä yritti huoltaa lapsia omalla tavallaan, esim. hoiti vähän vanhempina niiden tietokoneasennukset ja hommasi niille kunnon musalaitteet jne. Puhun siis 90-luvusta. Eli tukeutui omiin vahvuuksiinsa.
Puolustaudu vaimollesi ja sano, että sinähän sanoit. Ymmärrän ahdistuksesi. Ja yritä tukeutua omiin vahvuuksisi. :)
Vaikea ymmärtää, miksi jotkut alapeukuttivat tällaista rehellistä tilitystä. Siis moittivatko minua vai miestäni vai mitä? Joka tapauksessa aikamoista tuomarointia ja armotonta sellaista, nykyajalle ja tälle ketjullekin ominaista.
Elämä ei ole mustavalkoista eivätkä ihmissuhteet halki-poikki-ja-pinoon -tyyppisiä selkoratkaisuja.
Annoin alapeukun, sillä on sairasta tehdä lapsia miehelle joka ei niitä halua, ja sitten kohautella olkiaan kun lapset kärsivät etäisen isän ikeessä. Vielä kehtaat puhua moiset asiat ääneen ja ihmettelet miksi et saa päänsilityksiä. Heikkolahjaisuutta varmaankin.
Kiitos tarkennuksesta, se avasi minulle sananvalinnoillaan paljon sinun sisäistä maailmaasi.
En ole "kohautellut olkiani kun lapset kärsivät", vaan järkännyt parhaat mahdolliset olosuhteet heille etäiseksi jääneestä isästä huolimatta. Aika yleinen syndrooma: etäinen isä, ainakin ennen oli.
Eikö ongelmista saa puhua? ("kehtaat puhua moisia asioita ääneen") Aika hämmästyttävää. Entä ap, eikö hän olisi saanut avautua? Tällä palstalla nimenomaan keskustellaan ongelmista. Jos et kestä sitä, olet väärässä paikassa.
Minua ap:n teksti kosketti, koska ymmärsin häntä mieheni kautta. Olen joskus tuntenut syyllisyyttä, että mieheni joutui takiani elämäntapaan, jota ei halunnut. Hän oli asperger-tyyppinen henkilö, jolle ap:n tapaan rauha, järjestys ja kaiken tapahtuminen suunnitelmien mukaan oli tärkeää. Ja ajattelun rauha luovan työn tekijänä.
Ja mikä traagisinta, hänkin rakasti lapsiaan kuten ap:kin lastaan tuntuu rakastavan, mutta omien psyykkisten rajoitustensa takia jäi heille etäiseksi, ja kärsi siitäkin. Olisi halunnut olla parempi isä, ja olikin joissain tilanteissa, esim. kun esikoista kiusattiin koulussa, sen selvittelyn hoiti hyvin, meni koululle jne.
En myöskään odottanut "päänsilityksiä", vaan ehkä joltain saman kokeneelta omia havaintoja.
Vielä: ei ole "sairasta" tehdä lasta miehelle, joka ei niitä halua, niin kuin hyvin jyrkästi sanot. Ensinnäkään en tehnyt lapsia "miehelle", tuo on aika vanhatestamentillinen tapa määritellä lapsenteko. :)
Toisekseen, en tietenkään hankkiutunut raskaaksi salaa, vaan laitoin vaihtoehdot: joko ruvetaan yrittämään lasta tai lähden. Olin 33 v. Mies ei halunnut minun lähtevän. Sain hänet siis "taivuteltua". Minusta peli oli kuitenkin rehti näin. Hänellä oli vapaus valita.
Mielikuvituksesi lähti laukkaamaan myös siinä, että lapset olisivat olleet etäisen isän "ikeessä". Minusta ikeessä oleminen tarkoittaa nimenomaan liiankin läsnäolevaa, kyttäävää ja kontrolloivaa isää. Sellainen ei edesmennyt mieheni ollut.
Sananvalintasi paljastivat ilkeän asenteen. Miksi haluat ilkeillä minulle, jota et edes tunne?
En koe olevani ilkeä, minä vain yksinkertaisesti halveksun ihmisiä jotka painostavat toisen ihmisen vanhemmaksi. En lukenut kommenttiasi kokonaisuudessaan sillä elämänvalintasi eivät sen enempää minua kiinnosta, puistattavat vain.
Mies sai valita.
Mies sai valita kahdesta vain naiselle mieleisestä vaihtoehdosta. Tämänkin saatte kuulostamaan reilulta valinnalta.
Siis painostaja itse saa sen kuulostamaan reilulta, kun hän selittelee tekoaan itselleen.
Mies olisi voinut hyvin lähteä. Itse olisin juossut heti.
Koittakaa nyt isäksi haluamattomat mies reppanat tajuta kun ilman ehkäisyä naitte ja nainen tulee paksuksi niin ei teidän mielipiteillä ole mitään vaikutusta haluaako isäksi tai ei vaan se on pakko sitten tulla isäksi.
Koitappa ap olla jatkossa tarkempi minkä neulansilmän läpi joudut seuraavaksi. Koska vaimo haluaa ilman lupaasi seuraavan lapsen.
En jaksanut läheskään koko ketjua lukea, mutta mikset ole hankkinut sterilisaatiota, kun olet lopullisen varma velaudestasi? Vai meinasitko että on tervetta syödä hormoneja koko elämä ja sallisit sen rakkaallesi?
Alue: Aihe vapaa
Miten voi pakottaa isäksi? Kyllä saat syyttää nyt vain itseäsi! Olisit nipsaissut johdot poikki.