Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää tehdä töitä 100% enkä elää kuten muut. Haluan vain kauas kaikesta.
17.08.2023 |
Mitä järkeä on mennä töihin, olla uupunut, levätä ja mennä takaisin. En tarvitse materiaa paljoakaan.
Riittää, että saan levätä, olla ulkona rauhassa (ilman melua, liikennettä ja ihmismassoja).
Olisi kaikki välttämätön elämiseen. Kävisin puusaunassa, hoitaisin pihaa, kuuntelisin radiota.
En jaksa tätä kaupungin kalliissa vuokrayksiössä asumista, jatkuvaa työntekoa ja sitä etten tunne olevani elossa vaan todella väsynyt ja ahdistunut suoritettavasta elämästä. Velkaa on 30 t mutta olen miettinyt jos jotenkin saisin ne maksetuksi hiljalleen.
Tiedä oikein mitä tekisin. Ikää on vain 28v. Tämä elämä on turhaa ja puun makuista. Ei ole muuta kuin työ ja voimia ei riitä muuhun.
Ei onneksi parisuhdetta tai lapsia.
Mitä ihmettä tekisin?
Kommentit (116)
Elän minimillä, mutta joudun käymään töissä mahdollistaakseni edes sen. Korpeaa lukea näistä, joiden mielestä se minimi pitäisi tulla ihan vaan olemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä työ ainakin matalapalkka alalla on aivan turhaa, kaikki raha riittää juuri ja juuri elämiseen.
Jos ei kokopäivätyötä tekevän työtä arvosteta senkään vertaa, että saisi kunnollisen toimeentulon, niin kannattaa lopettaa työt.
Jos vaan ei saisi palkata alle 15e tunti, niin turhat työt loppuisi. Jos haluaisi siivoojan tai kassalle jonkun töihin niin pitäisi maksaa vaan se 15e, ellei niin tehkööt työnantaja itse.
Ymmärrän jos palkkoja nostetaan niin yritysten omistajien täytyy pienentää katteitaan, yrityksillä pitäisi olla alasta riippuen maksimi kate ja jos sen ylittää se jaettaisiin työntekijöille osinkoina.
Muutetaan vaan yhtiö lakia se on vaan tahto tilasta kiinni.
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä
Älkää kommunistit aina valittako.
Kouluttautukaa suuripalkkaiseen työhön; perustakaa oma firma ja maksakaa itsellenne niin suurta palkkaa kuin haluatte ja tehkää niin vähän töitä kuin haluatte ja alkakaa itse elää sitä yrittäjän helppoa ja ylellistä elämää; lopettakaa työnteko kokonaan ja muuttakaa pahvilaatikkoon ja syökää siellä puun kaarnaa tai tehkää mitä tahansa muuta: tie on auki taivasta myöten teille kun te olette niin hyviä talousasiantuntijoita ja yrittäjien neuvojia.
Ei se yrittäjä ole teille mitään velkaa eikä teillä ole hänen tulokseensa mitään myötäsyntyistä prestiisioikeutta jos te ette ole firmaan penniäkään kiinnittäneetkään ettekä kanna lainkaan riskiä.
Nuo maksimikatteet (Siis -katteet? Vai tarkoitatko nyt tulosta?) kuuluvat sosialismiin eivätkä mihinkään vapaaseen ja avoimeen yhteiskuntaan.
Tuota Sinun malliasi kokeiltiin jo Neuvostoliitossa, Puolassa, Tshekkoslovakiassa, Unkarissa, Jugoslaviassa, DDR:ssä, Romaniassa ja Bulgariassa Euroopassa (ainakin, oliko niitä vielä muita jotka jäivät mainitsematta?), sekä muualla maailmassa mm. Kuubassa, Kiinassa, Vietnamissa, Laosissa, Kambodzhassa ja Pohjois-Koreassa, sekä jotain sellaista yritelmää lienee nykyäänkin käynnissä mm. Venezuelassa. Noissa entisissä sosialistisissa maissa kansan valtaosa on ikionnellinen kun tuosta järjestelystä päästiin eroon ja yhteiskuntamalli muuttui.
Ja tuohon viimeiseen lauseeseen: "Muutetaan vaan yhtiö lakia se on vaan tahto tilasta kiinni." sen verran, että ainakin omalta osaltani voin ilmoittaa että ainakaan minulla sitä "tahto tilaa" ei tuollaiseen ole. Mutta ilmeisesti teillä kommunisteilla ei olekaan tapana kysellä vapaissa vaaleissa mielipiteitä, koska noissa teidän ihannevaltioissannehan kaikki erimieliset lähetettiin leireille hitaasti "ratkaistaviksi" - kuten toki tässä nykyajassakin juuri hiljattain eräälle toisinajattelijalle juuri hiljattain tapahtui noista edellä mainittujen ensimmäisen entisen valtion seuraajassa.
Ainakin minä olen täydellisen kyllästynyt teidän "työssäkäyvien köyhien" tai "matalapalkkaisten" kitinään kun teillä sentään on työ, työkyky sekä asiat muutenkin melko hyvin: vain dekadentti rypeminen yltäkylläisyydessä puuttuu.
Minä olen päättänyt että en ota työtä enää niin vakavasti. Chillaan.
Moni huonotuloinen on huomannut sen, ettei työnteko tavallaan kannata. Uupumusta, masennusta, terveyden menetystä jne... Itse pääsin tästä oravanpyörästä, kun huomasin että osa aikaista työtä tekemällä sai lähes saman kuin kokopäivätöistä. En omasta tahdosta halua olla jatkuvasti töissä.
Suomessa on pula juuri näistä työläismuurhaisista, jotka raataa ilman omaa päämäärää pyrkimättä parempaan. Jos liian moni päättää kouluttautua ja haluta parempaa, ei ole enää tekijöitä.
Hallitus pyrkii heikentämään tämän takia aikuiskoulutus tukea ja muitakin tukia, jotta työläiset saataisiin pidettyä töissä.
70 ja 80 luvulla oli myös työvoimapula, mutta eri syystä. Silloin oli pula työntekijöistä nyt on työntekijöitä, mutta pula siitä ketä tekee sen raskaan työn. Silloin annettiin porkkanaa ja nyt keppiä.
Työnteko matalapakka-aloilla on nyt huomattavasti kuormittavampaa kuin ennen.
Jaxuhali kaikille pienituloisille raatajille.
Tunnen aivan samoin, mutta ero on siinä, että olen aloittajaa paljon iäkkäämpi. Ja ehkä siksi tosi kyllästynyt kaikkeen. Mitenköhän olisi asiat jos olisin jo 28 vuotiaana tuntenut samoin. Mutta en ihmettele silti yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjaat elämäs "laitumelle" mis hyvä olla,mieti hyvä plan rauhas,askel askeleelta. Ei sit jaksa elää jos masentaa,masennus sit vaa syventyy Masis jos pysyy olosuhteis jotka vaa masentaa lisää. Olin liian kauan "masis" oloissa,en älynny lähteä heti ja palautumine normaaliin on vieny yht kaua ku masis olosuhteet kesti. Jäi traumoi! Hyvin tarkkaa mieti viisaat siirrot mis oisit onnellinen
Chillatkaa töissä. Mulla on työ jota voi tehdä rennosti .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Chillatkaa töissä. Mulla on työ jota voi tehdä rennosti .
Siivoojana on vähän vaikeata chillailla, mutta joskus voi vetää nurkat pyöreiksi 😉
Teet niin kuin sielu sanoo, että on oikein. Kuulostat hyvin uupuneelle, jopa vaarallisen uupuneelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aina jaksanut hyvin, ollut sinnikäs ja tehnyt paljon töitä. Nykyään olen väsynyt. Mikä tässä nykyajassa oikein on, kun ihmiset tuntuvat uupuvan niin herkästi? En syytä heitä enkä itseäni. Pitäisi hoksata juurisyyt ja puuttua niihin. Tuntuu, että ei osaa itse nähdä kaikkea, mikä uuvuttaa.
Vierailija kirjoitti:
No v*ttu kuole pois sitten, kukaan kaipaa tuollaista ulisijaa.
Tällainen julma ja kova puhetyyli somessa osin aiheuttaa henkistä väsymistä, sekä kirjoittajalle että lukijalle. Vaikka olisi provollakin kirjoitettu. Pitäisi varmaan pysyä ihan poissa kaikilta palstoilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Chillatkaa töissä. Mulla on työ jota voi tehdä rennosti .
Jos löytyisi hyvä tasapaino. Jos on liian löysää, sekin kuormittaa omalla tavallaan. Paras tilanne on kun on tarpeeksi tekemistä mutta ei kauhea stressi koko ajan.
Saahan sitä ihminen tehdä ihan mitä ikinä haluaa, asua korvessa olla tekemättä töitä, kunhan tekee sen omilla rahoillaan.
Kummallista että toisilla on olevinaan oikeus oleskella veronmaksajien kustannuksella, kun ei huvita työnteko, mitä jos kaikki haluaisi tehdä niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni on aina ollut kova tekemään töitä. Hän on vapaa-ajallaankin ekana mukana talkoissa, muuttoapuna, ihan missä tahansa. Töissä ahertanut kuin muurahainen, tehnyt tuhansia tunteja ylitöitä, joustanut loputtomiin ja missannut yksityiselämässään ties mitä menoja tämän takia.
Harmi, ettei se nykyaikana kanna hedelmää. Se ei näy palkkauksessa; uralla etenemisessä. Työnantajia on laidasta laitaan, mutta samaa tarjoaa jokainen: minimin. Vaikka paiskii ylitöitä ja palkka on bruttona ihan mukava, eipä siitä juuri ekstraa jää. Meillä ei ole mitään maksullisia paheita, ei kalliita harrastuksia. Vuokra ja eläminen nielee lähes kaiken (ja niistäkin on säästetty jo, sekä mm. muutettu pieneen asuntoon halvemmalle alueelle). Ei tämä tällaista ollut vielä 10 vuotta sitten. Meilläkin oli realistiselta tuntuvia haaveita omasta talosta, satunnaisista lomista...yhtäkkiä kaikki vaan karkasi käsien ulottumattomille.
Vaan mitä järkeä on huhkia itsensä hautaan, jos sillä ei saa itselleen edes omaa kotia? Loputon työpaikan vaihtaminen tai uuden ammatin/osaamisen opiskelu jahdatessa ihmisarvoista kohtelua ei ole mikään ratkaisu yleiseen pahoinvointiin. Moni lienee leikkinyt ajatuksella maalle muuttamisesta ja omavaraisuudesta jo aiemminkin, mutta nyt viime aikoina olen nähnyt että sitä ruvetaan oikeasti toteuttamaan. Mekin liitymme tähän porukkaan tietyn ajan päästä (keräämme säästöjä vielä hetken, periaatepäätös on jo tehty). Siihen loppuu osaltamme nykypäivän sirkukseen osallistuminen kaupungissa.
Kannustan jokaista miettimään tarkkaan, mitä elämältään haluaa. En koe olevani oikea ihminen tuomitsemaan ketään, en edes niitä, jotka elävät tuilla. Tiedän vaan, että nykytouhu sairastuttaa, eikä kukaan meistä ole syntynyt tänne vain tehdäkseen töitä ja kuollakseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikoinaan samat fiilikset, olin silloin 34-v.
Muutama vuosi siinä meni vielä sinnitellessä, sitten keräsin kamppeeni ja muutin maalle. Täällä olen edelleen, pienen kunnan taajama-alueen läheisyydessä, keskellä luonnon rauhaa ja joen rannalla. Edullinen asunto ja iso tontti. Olen asunut täällä nyt 12-v ja olen onnellinen.
Taitaa olla 9 vuotta, kun omalta osaltani pistin hanskat naulaan ja muutin maaseudulle rintamiestaloon. Hyvin on aika kulunut. Tilannetta helpotti, että olen perheetön ja velaton. Ainoastaan siskot ovat valitelleet, että voisin olla sosiaalisempi. Miksi? Ihan omasta halustani olen böndellä omissa oloissani.
Mä muutin böndelle olemaan. Olen nykyään masentunut. Muutaman vuoden jaksoi kiinnostaa alkeellinen elämä ja remppahommat päivien sisältönä. Nykyään roikun netissä ja ihmettelen, kauanko tätä pasckaa vielä kestää. Olisi toki erilaista, jos olisi kumppani ja kavereita. Mulla ei ole ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainoja on siis 30 000 euroa, mutta et välitä materiasta. Mielenkiintoinen yhtälö.
Olisitko joskus palaamassa töihin ja "kaupunkiin", vai ajattelitko elellä loppuikäsi tekemättä töitä? Minua nimittäin kiinnostaa täsmälleen samanlainen loppuikä, mutta en vielä ole keksinyt, miten sen rahoittaisin.
Jospa vaikka auto ja/tai asunto??
Kaupungin vuokrayksiössä hän kertoo asuvansa. Eikä kuulosta ihmiseltä, joka investoisi 30 000 euroa autoon.
Nuo velat ovat luultavasti kulutusluottoja ja/tai pelivelkoja. Nyt on enää vain tylsää työelämää ja velanmaksua, joten ei ole ihme, että pakoon ja rauhaan tekee mieli. Kun kerran ammatteja on useitakin ja työtaitoja niin, että palkankorotuksia satelee, luulisi, että niistä ammateista jotakin voisi hoitaa etänä maaseudulta. Taitaa kuiten
To. Näk. Opintolainaa 30 k. Haloo. Ei oo mamman kukkarolla käyny.
Olet nuori vielä. Nyky yhteiskunnassa tekstisi on niin ymmärrettävä. Kirjoituksestasi aikaa. Puhu läheisillesi.
Alue: Aihe vapaa
Kun aikoinaan jäin työkyvyttömyyseläkkeelle se oli iso trauma itsessään kun ei enää kyennyt. Nyt teen keikkaa ja ei voi kuin todeta vmp. Pidin työstäni ihan hirveästi silloin kun eläkkeelle jäin, mutta kaikki on pilattu nykyaikana. Työnjohto suhtautuu töihin tyyliin ihan sama ja paskat nakkaan ja nyt pitäisi itsekin hoitaa keikkansa niin että pilipalihälläväli tulin vain hakemaan palkkani ja laadusta viis koska työhön ei ole enää annettu aikaa tehdä sitä. Niin säälin ihmisiä jotka joutuu menemään töihin 20 kertaa kuukaudessa. En ymmärrä miten jaksatte.