En jaksa enää tehdä töitä 100% enkä elää kuten muut. Haluan vain kauas kaikesta.

Mulla on sana ajatus, toki olen paljon vanhempi. Olen kuitenkin huomannut, että maalle muuttamisen ajatus nousee mieleen aina kun olen pahasti uupunut. Eli minun suositus olisi se, että jäät sairaslomalle. Isoja päätöksiä ei kannata tehdä väsyneenä. Jos esimerkiksi ostat talon maalta, et saa sitä myytyä, jos tulet toisiin ajatuksiin. Lisäksi niissä vanhoissa taloissa on valtavasti työtä. Kiinnostaako sinua rempata? Vuokraus on vaihtoehto, pääset pois, jos homma ei toimikaan. Lue Juha Klaavun Lapsuuden kehityksellinen trauma. Onko kyse siitä? Tarvitset terapiaa. Toivottavasti olosi paranee ja saat levätä. 

Tämä. Ei kiinnosta ihmiset, ei kiiinnosta osallistua.

Itsellä samat ajatukset. Luultavasti haen mielenterveyssyistä kuntoutukseen, jos eläkettä ei myönnetä. Sitten muutan maalle, ja alan kasvattaa kasveja ja ehkä kanoja:) maalla on mukavaa!

Olen tehnyt, opiskellut, edennyt uralla, kerännyt omaisuutta, kerännyt kokemuksia,  maksanut velat, rakentanut talot, kasvattanut lapset, ollut hyvä mies, hyvä työkaveri, hyvä.pomo, hyvä kaveri. Auttanut, tukenut, innostanut  äänestänyt, harrastanut, nauttinut, kuntoillut ja matkaillut. En jaksa, en halua, en jaksa olla minä, huomenna tsemppaan ja jaksan taas.

Uliuliulivalivalivali...

Kas, apina muodosti miltei ymmärrettävän lauseen, ei mennyt persukoulu hukkaan.

Yli 50 vuoden iässä havahduin tähän samaan. Enköhän ole jo oman osani tehnyt. Työelämää takana 30 vuotta. 

Vuosia kovaa stressiä, yksi paha uupuminen, toipuminen. Ja kaikki jatkuu.

Kun voisi vain lähteä. 

Aika harva oikeasti "jaksaa" tai "haluaa" käydä töissä. 

Mutta tiedätkö mitä: ruokaa ja kodin tarvitsee jokainen ja ne pitää jollain maksaa!!?? On siis pakko jaksaa ja haluta.

Suomi on täynnä k_päitä jotka maksattavat elämisensä meillä muilla, onko se sinusta hieno juttu? Oletko yksi heistä? 

Mulla on 4 aikuista lasta jotka tekevät töitä joka päivä. En todellakaan halua että joku syö heidän pussistaan. 

Jos haluat pois oravanpyörästä tee se omalla kustannuksellasi. Kuusen alla voit asua ja heinää syödä (juuri nyt gourmeeta sienistä ja mustikoista mutta ne pitää jaksaa poimia ja valmistaa)

Muuta maalle.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla jotain, jota varten sitä työtä kestää. Esimerkiksi perhe.

Kaksi kertaa raskaampaa. 

Olen samoilla linjoilla ja siksi olen nyt puoli vuotta vapaalla töistä. Pitää miettiä menenkö takaisin vai jatkanko lomailulinjalla. Ei ole velkaa ja on jonkin verran säästöjä. 

Rupee käymään työpäivän jälkeen 5-10 km lenkillä. Mieli virkistyy.

Jäin pois töistä enkä enää mene. 

Itselläni oli sama tilanne, pienipalkkainen suorittava työ ja täydellinen kyllästyminen silloiseen elämään. Muutoksen toteuttaminen vaatii voimia, mutta se on mahdollista kyllä, vaikka siihen voikin mennä aikaa. Jos sinulla on visio tai unelma, seuraava askel on alkaa tehdä realistista suunnitelmaa siitä, kuinka sinne pääsee. Pieniä askelia ensin, sitten suurempia harppauksia. 

Minä toteutin oman muutokseni niin, että maksoin ensin velkani pois parantaakseni mahdollisuuksia saada asuntolaina, koska visiooni kuului oma talo. En miettinyt tässä vaiheessa mitään käsirahoja, ainoastaan sitä ensimmäistä askelta, eli velan nollaamista. Myin kaiken ylimääräisen ja minimoin aivan kaikki kulut, pidin vain täysin välttämättömän. Elin erittäin tiukasti pari vuotta ja maksoin lainaa pois jokaisella ylimääräisellä eurolla. Olin edelleen väsynyt tyhjätasku, mutta työllä oli enemmän merkitystä, kun se vei minua jotakin kohti. Sen jälkeen aloin säästää, kartoittaa jonkinlaiseen omavaraisuusasteeseen tarvittavia taitoja ja resursseja, katsella erilaisia älyttömiäkin asumisratkaisuja, ja tehdä laskelmia siitä, paljonko tarvitsen rahaa seuraavan askeleen toteuttamiseen. Keskityin ainoastaan siihen, tästä unelmasta ja sen rakentamisesta pala palalta tuli elämäni pääasiallinen sisältö. En asettanut itselleni aikatavoitteita, koska olisin varmaan musertunut niiden alle. Asuin jonkin aikaa jaetussa asunnossa säästääkseni kuluissa, tein ylitöitä, vaikken olisi jaksanut, ja keskityin siihen, että kyseessä on väliaikainen vaihe.

Jos olisin etukäteen tiennyt tai edes laskemalla arvioinut, että omaan taloon muuttamiseen menee niin monta vuotta, en olisi ikinä edes aloittanut projektiani, koska silloin aloittaessani minulla oli voimia yhdestä päivästä selviytymiseen kerrallaan. Päivä ja pieni pala kerrallaan se kuitenkin onnistui, lopulta. Omalla kohdallani voin sanoa, että se oli ja on edelleen täysin sen kaiken arvoista.

 

60-v  ja haen 4 paikkaa/kk että saan vähän rahaa, muuten säästöillä ja puolison siivellä. Olisi niin mukava kun ei tarttis hakea, mutta palkka siitä tehtailusta on kuitenkin hyvä. Mutta ihmetyttää te-toimisto, miksei ne tarjoa mitään, mikseivät halua nähdä millainen ihminen on palveltavana. Mua saa ikäsyrjiä ja antaa työt nuorille, jos nekn nyt haluaa töihin. 

(Ulkomailta) Itselläni on työpaikka suuressa kansainvälisessä firmassa, jossa työskentelen It Finance Manager'- tehtävässä. Tykkään työstäni/ työpaikastani, jossa olen ollut nyt n. kolme vuotta. Palkkakin on ihan kohtuullisen hyvä. Ensi vuoden alusta jäänkin sitten äitiyslomalle...

Ihan on samat tunnelmat täällä, olen loppu ja olen ollut sitä jo vuosia. Velvollisuuden tunne, vastuu perheestä ja oman osani tuomisesta elämisen kuluihin ym syynä, että olen vain pakertanut eteenpäin, noussut aamulla ja lähtenyt töihin. Nyt lapset on muuttaneet/muuttamassa omilleen ja asuntolaina loppuu ensi kuussa ja mietin "mitäs nyt". Järkyttävän suuri kynnys irtisanoutua vakityöstä, en minä eläkkeellekään alta 5kymppisenä voi jäädä. Mutta olenpa vain ihan loppu, mikään määrä unta ei riitä niin, että olisin aamusta iltaan edes suht virkeä enkä työpäivien jälkeen jaksa, eikä huvitakaan, mikään, kerään vain voimia seuraavaan aamuun ja työpäivään.

Mene vaikka 'vapariksi' ulkomaille, näet mikä täällä on hyvin yms. Asunto vuokralle ja menoksi. Nyt kannataa tehdä asijoita, ei sitkun eläkkellä.

.

Sama fiilis mutta perhe on.