Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää tehdä töitä 100% enkä elää kuten muut. Haluan vain kauas kaikesta.
17.08.2023 |
Mitä järkeä on mennä töihin, olla uupunut, levätä ja mennä takaisin. En tarvitse materiaa paljoakaan.
Riittää, että saan levätä, olla ulkona rauhassa (ilman melua, liikennettä ja ihmismassoja).
Olisi kaikki välttämätön elämiseen. Kävisin puusaunassa, hoitaisin pihaa, kuuntelisin radiota.
En jaksa tätä kaupungin kalliissa vuokrayksiössä asumista, jatkuvaa työntekoa ja sitä etten tunne olevani elossa vaan todella väsynyt ja ahdistunut suoritettavasta elämästä. Velkaa on 30 t mutta olen miettinyt jos jotenkin saisin ne maksetuksi hiljalleen.
Tiedä oikein mitä tekisin. Ikää on vain 28v. Tämä elämä on turhaa ja puun makuista. Ei ole muuta kuin työ ja voimia ei riitä muuhun.
Ei onneksi parisuhdetta tai lapsia.
Mitä ihmettä tekisin?
Kommentit (116)
Oo rohkee ja tee niiku sydän sanoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikoinaan samat fiilikset, olin silloin 34-v.
Muutama vuosi siinä meni vielä sinnitellessä, sitten keräsin kamppeeni ja muutin maalle. Täällä olen edelleen, pienen kunnan taajama-alueen läheisyydessä, keskellä luonnon rauhaa ja joen rannalla. Edullinen asunto ja iso tontti. Olen asunut täällä nyt 12-v ja olen onnellinen.
Niin. Joko menehdyn omasta päätöksestäni tai sitten ryntään vapauteen. Olen tosissani, en tule jaksamaan näin.
Nytkin mietin, miten jaksan vielä kuukauden. Se on vähän mutta olen silti väsynyt.
Ehkä voisin jatkaa kelan sairauspäivärahoilla olemista, jos sanoisin lääkärille, että masennus on palautunut. Totta se on. Olin puoli vuotta viimeksi pois töistä ja nyt alkaa päässä taas naksuilemaan.
Ei vain pysy kasassa.
Olen ollut ennen todella ahkera tekijä mutta nykyään palan loppuun helposti. Se vähän vetuttaa. Voimavaroja ei vaan ole.
Niin, eli ehkä pyydän jatkoa.
Onneksi vakuutukset on lainoille. Ehkä jotenkin selviäisin. Nyt tuntuu, että mielummin kuolen kun jatkan näin. Olen maassa ja ahdistunut. Inhoan elämääni.
Menen töihin mutta hengitän syvään. Sitten palaan takaisin kotiin lepäämään.
Ap
Minä olen 37v. Naimisissa ja yksi kouluikäinen lapsi. Kaksi viikkoa ja minun työaikani vähenee sekä alan tehdä paljon etänä. En jaksa enää tätä tahtia. Nukun joten kuten, olen töissä ja stressaan, tulen kotiin ja hädin tuskin jaksan syödä. Alan miettiä seuraavaa päivää.
Haluan nauttia elämästä ja hetkestä. Lapsen kanssa tekemisestä. Olkoon pienempi palkka, ihan sama. Ehkä jonkun mielestä laiskaa, mutta kokoaikatyö ei ole mua varten. Vaihdan takaisin osa-aikaiseksi, mitä olin, kun lapsi oli pienempi.
Mullakin on velkaa. Makselen vähitellen. Kannattaa nauttia elämästä. Ei tätä loputtomiin kestä kuitenkaan.
Kansalaispalkka! Kansalaispalkka on ainoa oikea ratkaisu.
Ja kyllä, siihen on ihan hyvin varaa jos halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää olla jotain, jota varten sitä työtä kestää. Esimerkiksi perhe.
Onko koko ala väärä vai vain työpaikka? Vaihda vähintään jompaakumpaa. Osa-aikatyö tai määräaikaisia työsuhteita, joiden välissä pidempiä taukoja, voisiko sopia? Etätyömahdollisuus lisää vapautta ja vähentää työpäivään kuluvaa aikaa.
Epävarmuus toki tulojen epäsäännölisyyden takia on, mutta ei haittaa minua. Pystyn tekemään 100% työaikaa, jos tiedän saavani siihen kuitenkin pitkiä taukoja välillä. Muutama hassu viikko vuodessa ei riitä, 2kk loma vähintään pitää olla.
Opettajan työ sopisi minulle työaikojen puolesta, harmi ettei työnkuvan vuoksi pätkän vertaa! Teen koulutusalalla kuitenkin hallinnossa töitä. Onnekseni paljon määräaikaisuuksia tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala elää kuten haluat kunhan teet sen omalla kustannuksellasi. Muutoin, tee työtä ja maksa kiltisti veroja jotta vielä sinuakin laiskemmat (muista suojavärikerroin) voivat laiskotella.
Haluaisit että muut rahoittavat ikuisen retriittisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksi jotain sellaista työtä joka ei kuormita sinua, tai siirry täysin omavaraistalouteen. Älä pistä muita ihmisiä, siis yhteiskuntaa, elättämään sinua koska sinua ei huvita tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Keksi jotain sellaista työtä joka ei kuormita sinua, tai siirry täysin omavaraistalouteen. Älä pistä muita ihmisiä, siis yhteiskuntaa, elättämään sinua koska sinua ei huvita tehdä töitä.
Huvita tehdä töitä
Lue tarkemmin. Todennäköisesti masennus taustalla joka vie voimat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit että muut rahoittavat ikuisen retriittisi?
Siellä taas empatiakyvytön täydellinen ihminen öyhöttää. Eikö sulla ole mitään muuta tekemistä?
Minua huvittaisi tehdä töitä mutta ikäsyrjinnän vuoksi todennäköisyys on huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä työ ainakin matalapalkka alalla on aivan turhaa, kaikki raha riittää juuri ja juuri elämiseen.
Jos ei kokopäivätyötä tekevän työtä arvosteta senkään vertaa, että saisi kunnollisen toimeentulon, niin kannattaa lopettaa työt.
Jos vaan ei saisi palkata alle 15e tunti, niin turhat työt loppuisi. Jos haluaisi siivoojan tai kassalle jonkun töihin niin pitäisi maksaa vaan se 15e, ellei niin tehkööt työnantaja itse.
Ymmärrän jos palkkoja nostetaan niin yritysten omistajien täytyy pienentää katteitaan, yrityksillä pitäisi olla alasta riippuen maksimi kate ja jos sen ylittää se jaettaisiin työntekijöille osinkoina.
Muutetaan vaan yhtiö lakia se on vaan tahto tilasta kiinni.
Mistä helve*istä sinkku, lapseton, vuokralla asuva ja alle 30-vuotias on kehittäny 30 t velkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit että muut rahoittavat ikuisen retriittisi?
Siellä taas empatiakyvytön täydellinen ihminen öyhöttää. Eikö sulla ole mitään muuta tekemistä?
Ja minä olen sejoka tuollaisia laiskapaskoja elättää. En kyllä enää kovin kauan. Kunhan OMALLAtyöllä kerättyä omaisuutta on tarpeeksi jätän teidät empaattiset elättämään empatiallanne toisianne. Pitäkää kivaa.
Mulla on ihan sama kuin ap:lla. Olen aina ollut koulussa tai töissä. Edes nuorena ei saanut pitää kesälomia, töihin piti mennä 15 vuotiaasta eteenpäin koko kesiksi. Välivuotta ei saanut pitää, suoraan lukiosta ammattikorkeaan ja siitä suoraan työelämään. Eka kesäloma oli 23 vuotiaana. 25 vuotiaana sain ensimmäisen lapseni ja hänen kanssa kotona viettämäni vuosi oli elämäni paras. Sen jälkeen menin takaisin oravanpyörään ja sain toisen lapsen jonka kanssa en rahatilanteen takia voinut olla kotona kuin vuoden. Nukkui myös äärettömän huonosti.
Siitä takaisin töihin (samalla suoritin maisterin tutkinnon) ja sen jälkeen olen ollut todella väsynyt. Oikeastaan ainoa iloinen aika vuodessa on kaksi ensimmäistä kesäloman viikkoa. Loman puolen välin jälkeen alkaa jo ahdistaa töihin paluu ja 11 kuukautta kärsin töissä. Tätäkö on elämä? Olen 44 vuotias ja ihan poikki. Työpaikka ja palkka on hyvä mutta en saa niistä mitään iloa. En mitenkään jaksa 25 vuotta enää työelämässä.
Jaa, mä tykkään työstäni. Numero on numero ja se ei valehtele. Numeron omistaja saattaa valehdella ja se on rasittavin osuus asiassa.
Lainoja on siis 30 000 euroa, mutta et välitä materiasta. Mielenkiintoinen yhtälö.
Olisitko joskus palaamassa töihin ja "kaupunkiin", vai ajattelitko elellä loppuikäsi tekemättä töitä? Minua nimittäin kiinnostaa täsmälleen samanlainen loppuikä, mutta en vielä ole keksinyt, miten sen rahoittaisin.
Jokin etätyö?