Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja uupumus vei kaikki ystäväni
17.08.2023 |
Olen ollut muutaman vuoden ajan uupunut ja masentunut. Ja huomannut, että minulla ei ole enää yhtään ystävää. En ole masennuksesta huolimatta kaatanut heidän niskaan negatiivista, en vain ole jaksanut tavata ja pitää tiivistä yhteyttä, kun en melkein kotitöitäkään jaksa, välillä jaksaisin vain maata sängyssä. Ystäväni tietävät kyllä, että olen uupunut ja masentunut. He eivät enää ole kiinnostuneita seurastani, eivät enää halua tavata, viesteihini vastaavat jotain sellaista kohteliasta ympäripyöreää mitä joillekin puolitutuille on tapana vastata. Vaikka suurimman osan heistä olen tuntenut yli 20 vuotta. Ilmeisesti en ole enää heidän ystävä eikä minulla ole siis enää ystäviä, koska ei minulla ole voimia tässä olotilassa alkaa etsimään jostain uusia ystäviä, se on muutenkin aikuisena todella vaikeaa eikä kaikki löydä millään. Miksi tässä kävi näin?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla on ollut masennus 4 vuotta. Kyllä hän silti jaksaa viestiin vastata noin kerran kuukaudessa. Jopa laittaa sellaisen itse, jollei minusta kuulu mitään. Tosin kasvotusten ei nähdä kuin muutaman kerran vuodessa.
En juuri kerro hänelle henkilökohtaisista ongelmistani, en halua kuormittaa, joten jutellaan niitä näitä.
Ihan itse saa sitten taas lähentyä kun voi paremmin. Mistä minä voin sen tietää mitä hän haluaa. AP on näitä tyyppejä, jotka kuvittelevat maailman pyörivän heidän ympärillään.
En kuvittele maailman pyörivän ympärilläni. Päinvastoin halusin useimpina päivinä vain maata yksin rauhassa sängyssä ilman, että mikään pyörisi ympärilläni. Halusin vain saada lepoa ja unta. Kyllä minä viesteihin jaksoin vastata, välillä viikon viiveellä mutta samana päivänä jos niissä oli jotain kiireellistä. Ja välillä laitoin viestejä muille, jos heistä ei kuulunut mitään.
No hyvänen aika, lepää ja nuku, ei kai sitä ystävät voi estää?
Eivät he estäneetkään, mutta eivät enää halua viettää kanssani aikaa nyt kun voin paremmin ja taas pystyisin muuhunkin kuin lepäämiseen.
Ovatko ystäväsi sanoneet, etteivät halua viettää enää aikaa kanssasi, vai miten tämä on tullut ilmi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla on ollut masennus 4 vuotta. Kyllä hän silti jaksaa viestiin vastata noin kerran kuukaudessa. Jopa laittaa sellaisen itse, jollei minusta kuulu mitään. Tosin kasvotusten ei nähdä kuin muutaman kerran vuodessa.
En juuri kerro hänelle henkilökohtaisista ongelmistani, en halua kuormittaa, joten jutellaan niitä näitä.
Ihan itse saa sitten taas lähentyä kun voi paremmin. Mistä minä voin sen tietää mitä hän haluaa. AP on näitä tyyppejä, jotka kuvittelevat maailman pyörivän heidän ympärillään.
En kuvittele maailman pyörivän ympärilläni. Päinvastoin halusin useimpina päivinä vain maata yksin rauhassa sängyssä ilman, että mikään pyörisi ympärilläni. Halusin vain saada lepoa ja unta. Kyllä minä viesteihin jaksoin vastata, välillä viikon viiveellä mutta samana päivänä jos niissä oli jotain kiireellistä. Ja välillä laitoin viestejä muille, jos heistä ei kuulunut mitään.
No hyvänen aika, lepää ja nuku, ei kai sitä ystävät voi estää?
Eivät he estäneetkään, mutta eivät enää halua viettää kanssani aikaa nyt kun voin paremmin ja taas pystyisin muuhunkin kuin lepäämiseen.
Ovatko ystäväsi sanoneet, etteivät halua viettää enää aikaa kanssasi, vai miten tämä on tullut ilmi?
Eivät ole mutta kyllä sen ymmärtää sanomattakin. Jos ehdotan tapaamista niin tulee kohtelias viesti, että on liian kiireistä eikä mitään ehdotusta että ehkä joskus toiste. Jos kysyn kuulumisia niin tulee kohtelias vastaus että hyvää, eikä mitään muuta sanota sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kerrot tarkkaan, miten tässä kävi näin, joten mikä tässä nyt on epäselvää?
Olen itse tukenut ystäviä läpi heidän kriisien. Lapsettumuuksien, keskenmenojen, parisuhdeongelmien, avioerojen. Olen aina ollut se, joka jaksaa kuunnella eikä hylkää ystävää kun hänellä on vaikeaa. Olen toivottanut ystävän iloisena tervetulleeksi takaisin hänen muutettua miehen perässä ulkomaille ja jätettyä yhteydenpidon Suomessa asuviin ystäviin ja sitten palattua maitojunalla takaisin. Itse en edes kaatanut ongelmiani ystävieni niskaan tai vellonut negatiivisia asioita heille, käperryin vain itseeni. Mikä siinä oli niin pahaa, että seurani ei sen jälkeen enää kiinnosta ja kelpaa?
Ehkä masennuksesi ja uupumuksesi johtuu juuri siitä että muut ovat saaneet pitää sinua likasankonaan. Sitten kun eivät enää voikaan niin tehdä niin kiinnostuksensa sinua kohtaan muuttuu.
Ehkä sinun kannattaa etsiä uusia ystäviä, sellaisia jotka eivät ime sinua tyhjiin. Itse olen käynyt läpi paljon sairauksia, masennus ja uupumus ja unettomuus mukaan lukien. Terapian myötä olen katkaissut välit sellaisiin ystäviin joilta en saa mitään itse. En myöskään anna itseäni kohdella miten vaan vaan laitan stopin jos rajojani ylitetään. Esimerkiksi minun ystäväni hylkäsi myös ystävänsä ja perheensä uuden miehen myötä ja hävisi 7 vuodeksi. Sitten hänkin tuli maitojunalla takaisin, itse en enää pystynyt tai halunnut muodostaa ystävyyttä hänen kanssaan, luottamus oli mennyttä. Ei rakkaita kohdella noin että ollaan yhdessä vain silloin kun itse tarvitsee.
Koronavuosina eristäydyin eikä kukaan minua hylännyt sen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kerrot tarkkaan, miten tässä kävi näin, joten mikä tässä nyt on epäselvää?
Olen itse tukenut ystäviä läpi heidän kriisien. Lapsettumuuksien, keskenmenojen, parisuhdeongelmien, avioerojen. Olen aina ollut se, joka jaksaa kuunnella eikä hylkää ystävää kun hänellä on vaikeaa. Olen toivottanut ystävän iloisena tervetulleeksi takaisin hänen muutettua miehen perässä ulkomaille ja jätettyä yhteydenpidon Suomessa asuviin ystäviin ja sitten palattua maitojunalla takaisin. Itse en edes kaatanut ongelmiani ystävieni niskaan tai vellonut negatiivisia asioita heille, käperryin vain itseeni. Mikä siinä oli niin pahaa, että seurani ei sen jälkeen enää kiinnosta ja kelpaa?
Ehkä masennuksesi ja uupumuksesi johtuu juuri siitä että muut ovat saaneet pitää sinua likasankonaan. Sitten kun eivät enää voikaan niin tehdä niin kiinnostuksensa sinua kohtaan muuttuu.
Ehkä sinun kannattaa etsiä uusia ystäviä, sellaisia jotka eivät ime sinua tyhjiin. Itse olen käynyt läpi paljon sairauksia, masennus ja uupumus ja unettomuus mukaan lukien. Terapian myötä olen katkaissut välit sellaisiin ystäviin joilta en saa mitään itse. En myöskään anna itseäni kohdella miten vaan vaan laitan stopin jos rajojani ylitetään. Esimerkiksi minun ystäväni hylkäsi myös ystävänsä ja perheensä uuden miehen myötä ja hävisi 7 vuodeksi. Sitten hänkin tuli maitojunalla takaisin, itse en enää pystynyt tai halunnut muodostaa ystävyyttä hänen kanssaan, luottamus oli mennyttä. Ei rakkaita kohdella noin että ollaan yhdessä vain silloin kun itse tarvitsee.
Koronavuosina eristäydyin eikä kukaan minua hylännyt sen vuoksi.
Se on jännä kuinka jotkut osaavat vierittää aina kaikki asiat ja vaikeudet muiden syyksi. Itsessä ei ole mitään vikaa, mutta kun se toinen. Ap on samanlainen, muiden pitäisi olla ajatuksenlukijoita jaikuisesti ymmärtäväisiä ihmisiä, mutta ap saa olla heitä kohtaan ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kerrot tarkkaan, miten tässä kävi näin, joten mikä tässä nyt on epäselvää?
Olen itse tukenut ystäviä läpi heidän kriisien. Lapsettumuuksien, keskenmenojen, parisuhdeongelmien, avioerojen. Olen aina ollut se, joka jaksaa kuunnella eikä hylkää ystävää kun hänellä on vaikeaa. Olen toivottanut ystävän iloisena tervetulleeksi takaisin hänen muutettua miehen perässä ulkomaille ja jätettyä yhteydenpidon Suomessa asuviin ystäviin ja sitten palattua maitojunalla takaisin. Itse en edes kaatanut ongelmiani ystävieni niskaan tai vellonut negatiivisia asioita heille, käperryin vain itseeni. Mikä siinä oli niin pahaa, että seurani ei sen jälkeen enää kiinnosta ja kelpaa?
Ehkä masennuksesi ja uupumuksesi johtuu juuri siitä että muut ovat saaneet pitää sinua likasankonaan. Sitten kun eivät enää voikaan niin tehdä niin kiinnostuksensa sinua kohtaan muuttuu.
Ehkä sinun kannattaa etsiä uusia ystäviä, sellaisia jotka eivät ime sinua tyhjiin. Itse olen käynyt läpi paljon sairauksia, masennus ja uupumus ja unettomuus mukaan lukien. Terapian myötä olen katkaissut välit sellaisiin ystäviin joilta en saa mitään itse. En myöskään anna itseäni kohdella miten vaan vaan laitan stopin jos rajojani ylitetään. Esimerkiksi minun ystäväni hylkäsi myös ystävänsä ja perheensä uuden miehen myötä ja hävisi 7 vuodeksi. Sitten hänkin tuli maitojunalla takaisin, itse en enää pystynyt tai halunnut muodostaa ystävyyttä hänen kanssaan, luottamus oli mennyttä. Ei rakkaita kohdella noin että ollaan yhdessä vain silloin kun itse tarvitsee.
Koronavuosina eristäydyin eikä kukaan minua hylännyt sen vuoksi.
Se on jännä kuinka jotkut osaavat vierittää aina kaikki asiat ja vaikeudet muiden syyksi. Itsessä ei ole mitään vikaa, mutta kun se toinen. Ap on samanlainen, muiden pitäisi olla ajatuksenlukijoita jaikuisesti ymmärtäväisiä ihmisiä, mutta ap saa olla heitä kohtaan ikävä.
Tämän kirjoittaja on tyypillinen kiusaajaluonne. Näiden kanssa ei kannata olla missään tekemisissä edes tällä palstalla. Osaa aina manipuloida asiat niin päin että toiselle tulee paha olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kerrot tarkkaan, miten tässä kävi näin, joten mikä tässä nyt on epäselvää?
Olen itse tukenut ystäviä läpi heidän kriisien. Lapsettumuuksien, keskenmenojen, parisuhdeongelmien, avioerojen. Olen aina ollut se, joka jaksaa kuunnella eikä hylkää ystävää kun hänellä on vaikeaa. Olen toivottanut ystävän iloisena tervetulleeksi takaisin hänen muutettua miehen perässä ulkomaille ja jätettyä yhteydenpidon Suomessa asuviin ystäviin ja sitten palattua maitojunalla takaisin. Itse en edes kaatanut ongelmiani ystävieni niskaan tai vellonut negatiivisia asioita heille, käperryin vain itseeni. Mikä siinä oli niin pahaa, että seurani ei sen jälkeen enää kiinnosta ja kelpaa?
Ehkä masennuksesi ja uupumuksesi johtuu juuri siitä että muut ovat saaneet pitää sinua likasankonaan. Sitten kun eivät enää voikaan niin tehdä niin kiinnostuksensa sinua kohtaan muuttuu.
Ehkä sinun kannattaa etsiä uusia ystäviä, sellaisia jotka eivät ime sinua tyhjiin. Itse olen käynyt läpi paljon sairauksia, masennus ja uupumus ja unettomuus mukaan lukien. Terapian myötä olen katkaissut välit sellaisiin ystäviin joilta en saa mitään itse. En myöskään anna itseäni kohdella miten vaan vaan laitan stopin jos rajojani ylitetään. Esimerkiksi minun ystäväni hylkäsi myös ystävänsä ja perheensä uuden miehen myötä ja hävisi 7 vuodeksi. Sitten hänkin tuli maitojunalla takaisin, itse en enää pystynyt tai halunnut muodostaa ystävyyttä hänen kanssaan, luottamus oli mennyttä. Ei rakkaita kohdella noin että ollaan yhdessä vain silloin kun itse tarvitsee.
Koronavuosina eristäydyin eikä kukaan minua hylännyt sen vuoksi.
Se on jännä kuinka jotkut osaavat vierittää aina kaikki asiat ja vaikeudet muiden syyksi. Itsessä ei ole mitään vikaa, mutta kun se toinen. Ap on samanlainen, muiden pitäisi olla ajatuksenlukijoita jaikuisesti ymmärtäväisiä ihmisiä, mutta ap saa olla heitä kohtaan ikävä.
Millä tavalla vieritän vaikeuteni muiden syyksi? En ole sanallakaan syyttänyt ystäviäni masennuksestani. Ja lue otsikko! Syytän ystävien menettämisestä omaa masennustani ja uupumustani. Ja millä tavalla olen ollut muille ikävä? En millään tavalla. Olen vain vetäytynyt yksin lepäämään voimattomuuden takia ja kertonut muille, että olen sairastunut tällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla on ollut masennus 4 vuotta. Kyllä hän silti jaksaa viestiin vastata noin kerran kuukaudessa. Jopa laittaa sellaisen itse, jollei minusta kuulu mitään. Tosin kasvotusten ei nähdä kuin muutaman kerran vuodessa.
En juuri kerro hänelle henkilökohtaisista ongelmistani, en halua kuormittaa, joten jutellaan niitä näitä.
Ihan itse saa sitten taas lähentyä kun voi paremmin. Mistä minä voin sen tietää mitä hän haluaa. AP on näitä tyyppejä, jotka kuvittelevat maailman pyörivän heidän ympärillään.
En kuvittele maailman pyörivän ympärilläni. Päinvastoin halusin useimpina päivinä vain maata yksin rauhassa sängyssä ilman, että mikään pyörisi ympärilläni. Halusin vain saada lepoa ja unta. Kyllä minä viesteihin jaksoin vastata, välillä viikon viiveellä mutta samana päivänä jos niissä oli jotain kiireellistä. Ja välillä laitoin viestejä muille, jos heistä ei kuulunut mitään.
No hyvänen aika, lepää ja nuku, ei kai sitä ystävät voi estää?
Eivät he estäneetkään, mutta eivät enää halua viettää kanssani aikaa nyt kun voin paremmin ja taas pystyisin muuhunkin kuin lepäämiseen.
Muista, että ystävillesi on yhä vieläkin oma elämänsä. Se on ollut koko sinun masennuksesi ajan ja jatkuu tästä eteenpäinkin. Vaikka sinun elämäsi on ollut tauolla masennuksen ajan, niin heillä ei ole ollut. Yritähän siis ymmärtää muitakin ja älä syyttele heitä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla on ollut masennus 4 vuotta. Kyllä hän silti jaksaa viestiin vastata noin kerran kuukaudessa. Jopa laittaa sellaisen itse, jollei minusta kuulu mitään. Tosin kasvotusten ei nähdä kuin muutaman kerran vuodessa.
En juuri kerro hänelle henkilökohtaisista ongelmistani, en halua kuormittaa, joten jutellaan niitä näitä.
Ihan itse saa sitten taas lähentyä kun voi paremmin. Mistä minä voin sen tietää mitä hän haluaa. AP on näitä tyyppejä, jotka kuvittelevat maailman pyörivän heidän ympärillään.
En kuvittele maailman pyörivän ympärilläni. Päinvastoin halusin useimpina päivinä vain maata yksin rauhassa sängyssä ilman, että mikään pyörisi ympärilläni. Halusin vain saada lepoa ja unta. Kyllä minä viesteihin jaksoin vastata, välillä viikon viiveellä mutta samana päivänä jos niissä oli jotain kiireellistä. Ja välillä laitoin viestejä muille, jos heistä ei kuulunut mitään.
No hyvänen aika, lepää ja nuku, ei kai sitä ystävät voi estää?
Eivät he estäneetkään, mutta eivät enää halua viettää kanssani aikaa nyt kun voin paremmin ja taas pystyisin muuhunkin kuin lepäämiseen.
Muista, että ystävillesi on yhä vieläkin oma elämänsä. Se on ollut koko sinun masennuksesi ajan ja jatkuu tästä eteenpäinkin. Vaikka sinun elämäsi on ollut tauolla masennuksen ajan, niin heillä ei ole ollut. Yritähän siis ymmärtää muitakin ja älä syyttele heitä enää.
Miksi sinä syyttelet aapeeta?
Yhteiskunta hyötyisi terapiatakuusta mutta mikä tragedia on ihmiselle kun ei voi uupumuksen vuoksi käydä töissä eikä ole varaa terapiaan. Yhteiskunta haluaa kaikki töihin mutta masentuneet ja uupuneet täytyy saada ensin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on vastavuoroista. Jos ystäväsi eivät saa sulta mitään, niin ei ihme, että häipyvät.
Eli kukaan ei saisi sairastua masennukseen? Sairauteen, jonka oire on se, ettei pysty antamaan sillä hetkellä itsestään mitään muille.
Sillä hetkellä = vuosiin.
Ei tuollaista kukaan jaksa katsella, ja miksi pitäisikään? Ystävyyssuhteen kuuluu tuoda elämään hyvää, ei jatkuvaa huonoa.
Mitä huonoa minä olen heidän elämään tuonut? Johan jo sanoin, että en ole kaatanut mitään negatiivista heidän niskaan.
Ollut olematta ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kerrot tarkkaan, miten tässä kävi näin, joten mikä tässä nyt on epäselvää?
Olen itse tukenut ystäviä läpi heidän kriisien. Lapsettumuuksien, keskenmenojen, parisuhdeongelmien, avioerojen. Olen aina ollut se, joka jaksaa kuunnella eikä hylkää ystävää kun hänellä on vaikeaa. Olen toivottanut ystävän iloisena tervetulleeksi takaisin hänen muutettua miehen perässä ulkomaille ja jätettyä yhteydenpidon Suomessa asuviin ystäviin ja sitten palattua maitojunalla takaisin. Itse en edes kaatanut ongelmiani ystävieni niskaan tai vellonut negatiivisia asioita heille, käperryin vain itseeni. Mikä siinä oli niin pahaa, että seurani ei sen jälkeen enää kiinnosta ja kelpaa?
Ehkä masennuksesi ja uupumuksesi johtuu juuri siitä että muut ovat saaneet pitää sinua likasankonaan. Sitten kun eivät enää voikaan niin tehdä niin kiinnostuksensa sinua kohtaan muuttuu.
Ehkä sinun kannattaa etsiä uusia ystäviä, sellaisia jotka eivät ime sinua tyhjiin. Itse olen käynyt läpi paljon sairauksia, masennus ja uupumus ja unettomuus mukaan lukien. Terapian myötä olen katkaissut välit sellaisiin ystäviin joilta en saa mitään itse. En myöskään anna itseäni kohdella miten vaan vaan laitan stopin jos rajojani ylitetään. Esimerkiksi minun ystäväni hylkäsi myös ystävänsä ja perheensä uuden miehen myötä ja hävisi 7 vuodeksi. Sitten hänkin tuli maitojunalla takaisin, itse en enää pystynyt tai halunnut muodostaa ystävyyttä hänen kanssaan, luottamus oli mennyttä. Ei rakkaita kohdella noin että ollaan yhdessä vain silloin kun itse tarvitsee.
Koronavuosina eristäydyin eikä kukaan minua hylännyt sen vuoksi.
Se on jännä kuinka jotkut osaavat vierittää aina kaikki asiat ja vaikeudet muiden syyksi. Itsessä ei ole mitään vikaa, mutta kun se toinen. Ap on samanlainen, muiden pitäisi olla ajatuksenlukijoita jaikuisesti ymmärtäväisiä ihmisiä, mutta ap saa olla heitä kohtaan ikävä.
Tämän kirjoittaja on tyypillinen kiusaajaluonne. Näiden kanssa ei kannata olla missään tekemisissä edes tällä palstalla. Osaa aina manipuloida asiat niin päin että toiselle tulee paha olo.
Tietenkin näin, taas tämä nähtiin, kaikki muut ovat kiusaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla on ollut masennus 4 vuotta. Kyllä hän silti jaksaa viestiin vastata noin kerran kuukaudessa. Jopa laittaa sellaisen itse, jollei minusta kuulu mitään. Tosin kasvotusten ei nähdä kuin muutaman kerran vuodessa.
En juuri kerro hänelle henkilökohtaisista ongelmistani, en halua kuormittaa, joten jutellaan niitä näitä.
Ihan itse saa sitten taas lähentyä kun voi paremmin. Mistä minä voin sen tietää mitä hän haluaa. AP on näitä tyyppejä, jotka kuvittelevat maailman pyörivän heidän ympärillään.
En kuvittele maailman pyörivän ympärilläni. Päinvastoin halusin useimpina päivinä vain maata yksin rauhassa sängyssä ilman, että mikään pyörisi ympärilläni. Halusin vain saada lepoa ja unta. Kyllä minä viesteihin jaksoin vastata, välillä viikon viiveellä mutta samana päivänä jos niissä oli jotain kiireellistä. Ja välillä laitoin viestejä muille, jos heistä ei kuulunut mitään.
No hyvänen aika, lepää ja nuku, ei kai sitä ystävät voi estää?
Eivät he estäneetkään, mutta eivät enää halua viettää kanssani aikaa nyt kun voin paremmin ja taas pystyisin muuhunkin kuin lepäämiseen.
Ovatko ystäväsi sanoneet, etteivät halua viettää enää aikaa kanssasi, vai miten tämä on tullut ilmi?
Eivät ole mutta kyllä sen ymmärtää sanomattakin. Jos ehdotan tapaamista niin tulee kohtelias viesti, että on liian kiireistä eikä mitään ehdotusta että ehkä joskus toiste. Jos kysyn kuulumisia niin tulee kohtelias vastaus että hyvää, eikä mitään muuta sanota sen enempää.
No mutta he vastaavat. Olisiko parempi, että he olisivat laittaneet sinulle eston?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on vastavuoroista. Jos ystäväsi eivät saa sulta mitään, niin ei ihme, että häipyvät.
Eli kukaan ei saisi sairastua masennukseen? Sairauteen, jonka oire on se, ettei pysty antamaan sillä hetkellä itsestään mitään muille.
Sillä hetkellä = vuosiin.
Ei tuollaista kukaan jaksa katsella, ja miksi pitäisikään? Ystävyyssuhteen kuuluu tuoda elämään hyvää, ei jatkuvaa huonoa.
Mitä huonoa minä olen heidän elämään tuonut? Johan jo sanoin, että en ole kaatanut mitään negatiivista heidän niskaan.
Ollut olematta ystävä.
Luuletko, että joku tahallaan sairastuu masennukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on vastavuoroista. Jos ystäväsi eivät saa sulta mitään, niin ei ihme, että häipyvät.
Eli kukaan ei saisi sairastua masennukseen? Sairauteen, jonka oire on se, ettei pysty antamaan sillä hetkellä itsestään mitään muille.
Sillä hetkellä = vuosiin.
Ei tuollaista kukaan jaksa katsella, ja miksi pitäisikään? Ystävyyssuhteen kuuluu tuoda elämään hyvää, ei jatkuvaa huonoa.
Mitä huonoa minä olen heidän elämään tuonut? Johan jo sanoin, että en ole kaatanut mitään negatiivista heidän niskaan.
En.
Ollut olematta ystävä.
Luuletko, että joku tahallaan sairastuu masennukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on vastavuoroista. Jos ystäväsi eivät saa sulta mitään, niin ei ihme, että häipyvät.
Eli kukaan ei saisi sairastua masennukseen? Sairauteen, jonka oire on se, ettei pysty antamaan sillä hetkellä itsestään mitään muille.
Sillä hetkellä = vuosiin.
Ei tuollaista kukaan jaksa katsella, ja miksi pitäisikään? Ystävyyssuhteen kuuluu tuoda elämään hyvää, ei jatkuvaa huonoa.
Mitä huonoa minä olen heidän elämään tuonut? Johan jo sanoin, että en ole kaatanut mitään negatiivista heidän niskaan.
Ollut olematta ystävä.
Luuletko, että joku tahallaan sairastuu masennukseen?
En.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla on ollut masennus 4 vuotta. Kyllä hän silti jaksaa viestiin vastata noin kerran kuukaudessa. Jopa laittaa sellaisen itse, jollei minusta kuulu mitään. Tosin kasvotusten ei nähdä kuin muutaman kerran vuodessa.
En juuri kerro hänelle henkilökohtaisista ongelmistani, en halua kuormittaa, joten jutellaan niitä näitä.
Ihan itse saa sitten taas lähentyä kun voi paremmin. Mistä minä voin sen tietää mitä hän haluaa. AP on näitä tyyppejä, jotka kuvittelevat maailman pyörivän heidän ympärillään.
En kuvittele maailman pyörivän ympärilläni. Päinvastoin halusin useimpina päivinä vain maata yksin rauhassa sängyssä ilman, että mikään pyörisi ympärilläni. Halusin vain saada lepoa ja unta. Kyllä minä viesteihin jaksoin vastata, välillä viikon viiveellä mutta samana päivänä jos niissä oli jotain kiireellistä. Ja välillä laitoin viestejä muille, jos heistä ei kuulunut mitään.
No hyvänen aika, lepää ja nuku, ei kai sitä ystävät voi estää?
Eivät he estäneetkään, mutta eivät enää halua viettää kanssani aikaa nyt kun voin paremmin ja taas pystyisin muuhunkin kuin lepäämiseen.
Muista, että ystävillesi on yhä vieläkin oma elämänsä. Se on ollut koko sinun masennuksesi ajan ja jatkuu tästä eteenpäinkin. Vaikka sinun elämäsi on ollut tauolla masennuksen ajan, niin heillä ei ole ollut. Yritähän siis ymmärtää muitakin ja älä syyttele heitä enää.
Tämä. Yritä ap ymmärtää, että ystävät ovat erillisiä ihmisiä.
Aika kylmältä kuulostaa nää kommentit. Todellako hylkäätte ystävän, kun hän sairastuu ja itse ette saa häneltä riittävästi huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmältä kuulostaa nää kommentit. Todellako hylkäätte ystävän, kun hän sairastuu ja itse ette saa häneltä riittävästi huomiota?
Kyllä minä karistaisin vanhan ihmissuhteen pölyt kannoiltani jos ihmissuhde olisi vuosikaudet yksipuolinen. Oli syy mikä tahansa.
Itse uuvuin ja ahdistuin masentuneen tilitysten ja olemuksen tähden. Oli pakko ottaa etäisyyttä oman hyvinvoinnin vuoksi.
Eivät he estäneetkään, mutta eivät enää halua viettää kanssani aikaa nyt kun voin paremmin ja taas pystyisin muuhunkin kuin lepäämiseen.