Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa naiset sitten sinkkuina.

Miten tämä liittyy mihinkään. Ei parisuhde ole yhtä kuin seksisuhde. Odotapa kun itsekin olet 50-60v niin tajuat sen. 

Höpö, höpö. Parisuhde ON myös seksisuhde.

t. Nainen 66 v

Kenellä on, kenellä ei. Meillä ei ole ollut seksiä useampaan vuoteen, mutta hyvä pariauhde on silti.

N65

Tämä on ok jos se sopii 100% molemmille. 

Meilläkin on hyvä ja rakastava parisuhde mutta minä kaipaan läheisyyttä niin että sattuu! Iso osa parisuhteestamme puuttuu

toinen samanikäinen

Ikävä kuulla. Meillä läheisyyttä on kyllä seksittömyydestä huolimatta päivittäin. Ehkä siksi, kun ollaan puhuttu, ettei seksittömyys haittaa kumpaakaan. Kummankaan ei tarvitse siis vältellä läheisyyttä peläten, että toinen haluaakin sen avulla vain seksiä.

En itsekään haluaisi elää suhteessa, jossa ei minkäänlaista läheisyyttä olisi. 

Aiempi n65

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on aviomies, niin tehtäväsi on huolehtia hänen seksuaalisista tarpeista. Tämä riittää vastaukseksi aloittajan kysymykseen.

Jos se mies ei ole ikinä huolehtinut sinun tarpeista, todellakaan ei tarvitse edes yrittää. Jos olisi, sittenhän nainen haluaisi seksiä miehensä kanssa.

Ihmettelen suuresti, miksi nainen on edes aloittanut yhteiselämää sellaisen miehen kanssa, joka ei halua oikeasti tyydyttää naistaan. Mulle tuo oli ykköskriteeri puolisossa.  Näin on ollut jo yli 50 v.

T. N 70+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa naiset sitten sinkkuina.

Miten tämä liittyy mihinkään. Ei parisuhde ole yhtä kuin seksisuhde. Odotapa kun itsekin olet 50-60v niin tajuat sen. 

Höpö, höpö. Parisuhde ON myös seksisuhde.

t. Nainen 66 v

En ylä- tai alapeukuta. Parisuhteen erottaa ystävyydestä s e k s i. Kuitenkin iän myötä minäkin olen huomannut, että enää lakanoissa pyöriminen ei kiinnosta. En ole masentunut ja elämässä menee yllätävänkin hyvin. Mielenkiintoni vaan on nykyään muissa asioissa ja nautin paljon enemmän muista asioista kuin s e ks istä.

Sille oli aikansa ja hyvää toimintaa saisin, jos haluaisin. Mutta en halua. Ikää nippa nappa 50. On tässä ehtinyt montakymmentä vuotta touhuta. Mies tekee nyt sitten omat päätöksensä. Asiassa olen rehellinen. Rakastan miestäni ja voisin jatkaa platonisessa suhteessa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa naiset sitten sinkkuina.

Miten tämä liittyy mihinkään. Ei parisuhde ole yhtä kuin seksisuhde. Odotapa kun itsekin olet 50-60v niin tajuat sen. 

Höpö, höpö. Parisuhde ON myös seksisuhde.

t. Nainen 66 v

Kenellä on, kenellä ei. Meillä ei ole ollut seksiä useampaan vuoteen, mutta hyvä pariauhde on silti.

N65

Tämä on ok jos se sopii 100% molemmille. 

Meilläkin on hyvä ja rakastava parisuhde mutta minä kaipaan läheisyyttä niin että sattuu! Iso osa parisuhteestamme puuttuu

toinen samanikäinen

Ikävä kuulla. Meillä läheisyyttä on

Tärkeä nosto että seksittömyys ei tarkoita kosketuksen ja läheisyyden puutetta.

Ja toisin päin: seksi ei ole ikävä kyllä mikään tae noista. Siis voi olla hyvin mekaanista ja etäistä. Tuo se vasta syövää onkin jos on itse vähänkään tunteva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa naiset sitten sinkkuina.

Miten tämä liittyy mihinkään. Ei parisuhde ole yhtä kuin seksisuhde. Odotapa kun itsekin olet 50-60v niin tajuat sen. 

Höpö, höpö. Parisuhde ON myös seksisuhde.

t. Nainen 66 v

Ei ole kaikilla. Terv. N47, 20v onnellisessa parisuhteessa, emme sekstaile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä pakko ole harrastaa, mutta vuosien sitoutuneessa suhteessa aika paska temppu yksipuolisesti ilmoittaa, että _meillä_ on nyt seksit lopullisesti ohi.

Mitä sitten pitäisi tehdä, antaa kehonsa toisen käytettäväksi, vaikka itse ei halua? Kuka edes ryhtyisi seksiin ihmisen kanssa, joka ei seksiä halua?

Eri, mutta kuka on sanonut, että pitäisi antaa kehonsa käytettäväksi? Pitäisi tehdä töitä sen oman halunsa eteen, jotta halut palaisivat, käydä lääkärissä jne. Eikä vain todeta, että nyt ei huvita enää koskaan ja seksi loppuu. Sen on minusta velkaa kumppanilleen. 

Jos kone ei enää käy, sitä ei välttämättä millään tekohengityksellä enää saa toimimaan. Mitä sitten tehdään? Täällä sanotaan vain, että

No voihan sitä sitten halukkaampi osapuoli - vanhempana ja mahdollisesti varakkaampana - käydä vaikka maksullisissa. Jos on ikäisekseen hyvin säilynyt ja nuorekas, saattaa löytää vieläpä omanikäisen rakastajattarenkin, jonka suussa vielä sokeri sulaa. Voi sitä siitä huolimatta olla sen kaveripuolison kanssa edelleen yhdessä, ihan jo asumisjärjestelyjen ja vanhan ystävyyden merkeissä.

Jos avioliitossa toinen osapuoli lopettaa yksipuolisesti seksisuhteen, niin älkää pidätelkö henkeänne, että sen toisen osapuolen rakkaus säilyy entisellään. Usein ei säily, vaan loppuu tai parhaassa tapauksessa muuttuu kaverilliseksi rakkaudeksi.

Olen myös itse pohtinut - ilmeisesti vääjämätöntä - tilannetta, jolloin vaimon halut hiipuvat menopaussin myötä. Uskoisin, että tähän on vielä kymmenisen vuotta, ehkä vähemmän, ehkä enemmän.

Mikäli näin käy, en välttämättä ainakaan heti ole eroamassa, mutta varmaan aika selvää on, että ei parisuhteemme säily tuon ajanjakson yli samanlaisena kuin ennen.

Jo nyt, jos on ollut pitempiä seksittömiä kausia, koen, että haluan tehdä häneen fyysistä ja jossakin määrin henkistäkin eroa. Koskettaminen ja hellyys vähenee minun puoleltani, ja vietän aikaa paljon enemmän itsekseni. Tämä tapahtuu miltei automaattisesti. En kiukuttele tai näytä tunteitani, ja seksuaaliset tarpeeni pystyn hoitamaan itsekseni - ilman sen suurempaa dramatiikkaa -  mutta siitä huolimatta yksinkertaisesti pitkän seksittömän kauden aikana fyysinen läheisyys ei tunnu enää luontevalta, ei tee mieli halata, pitää häntä lähellä, tai kulkea edes käsikkäin. Joskus rupesin viettämään vierashuoneessa öitä entistä useammin.

Onneksi kommunikoimme tästä. Vaimoni ei ollut mitenkään iloinen (hän päin vastoin seksittöminä kausina kaipasi mahdollisesti jopa entistä enemmän ei-seksuaalista läheisyyttä), mutta sanoin, että tältä minusta tuntuu, enkä mielellään halua pakottaa itseäni fyysiseen läheisyyteen hänen kanssaan - enhän minäkään pakota häntä seksiin. Toki tähän löytyi kompromisseja, mutta vaimo otti asiasta hieman itseensä kyllä.

Mutta minkäs sille voi: minulle fyysinen läheisyys - halaukset, suudelmat, kiinni toisissaan oleminen jne. tulee luonnostaan vain, jos meillä on toimiva seksielämä. Muutoin se ei tosiaankaan tule luonnostaan. Välitän hänestä siitä huolimatta. Mutta sellainen voimakkaampi, rakkaudellinen tunne ja halu olla fyysisesti lähellä on ainakin minulla hyvinkin sidoksissa toimivaan seksielämään, ja jos seksielämä päättyisi kokonaan, kokisin todennäköisesti hänet "vain" ystävänä.

Mä olisin nuorempana halunnut vaikka joka päivä mutta miehelle riitti kerran kuukaudessa tai kahdessa. Seksiä oli vaan sillon kun hän halusi. Mun yritykset torpattiin joka kerta. Nykyään haluni ovat hiipuneet enkä enää halua edes kerran kuukaudessa. Viimeksi ollaan harrastettu seksiä joskus viime kesänä enkä sitä kaipaa yhtään. Miestä se ilmeisesti harmittaa mutta ei voi mitään. Ois kannattanut hyödyntää tilaisuutensa sillon kun sitä oli. 

Tavanomaisempaa on, että pariskunta on onnellinen seksittömässä liitossa silloin, kun mieheltä(kin) lähtevät seksihalut.

On varsin harvinaista, että parikunta on onnellisesti seksittömässä liitossa silloin, kun miehellä olisi seksihaluja huomattavastikin. Usein näissäkin tapauksissa mies vain esittää olevansa onnellinen.

"Tärkeä nosto että seksittömyys ei tarkoita kosketuksen ja läheisyyden puutetta."

Tämä toimii silloin kun kumpikaan ei enää juuri seksiä kaipaa. Jos toinen edelleen kaipaa myös seksiä, läheisyys on silkkaa kidutusta. Ihan kuin heiluttelisi laihdutuskuurilla olevan nenän edessä kaikenlaisia herkkuja.

Stressi ja masennus tekee tuota,ettei seksi kiinnosta.

Kyllä terveellä ihmisellä halut säilyy ikuisesti, koska ihminen on luonnostaan seksuaalinen olento.

Kyllä seksiä saa lakata haluamasta, ihan samoin kuin ihmiselle on täysi lupa olla alunperinkin haluamatta. Kuitenkin toimivaan parisuhteeseen kuuluu molempien osapuolten tarpeiden kunnioittaminen ja huomioiminen. Jos toisella loppuu halut pari vuosikymmentä ennen toista, niin suurella todennäköisyydellä lopputulos on uskottomuus, ero tai onneton suhde. Joskus avoin suhde voi ratkaista tilanteen, ei kuitenkaan aina, usein siihen on ihan hyvät perusteet miksi kumpikin on alunperin hakeutunut perinteiseen yksiavoiseen suhteeseen. Monogamisen luonteen "pakottaminen" avoimeen suhteeseen voi olla syvästi haavoittuva kokemus ja johtaa joka tapauksessa eroon. Toisaalta, myös toisen seksuaalisten tarpeiden täysi laiminlyönti on monille pareille huono ratkaisu, joka johtaa riitelyyn, katkeroitumiseen ja lopulta sekin eroon - kenties myös rumempaan kuin silloin, jos olisi suosiolla erottu kun tarpeiden yhteensovittamattomuus alunperin todettiin.

Ja joillekin avioliitto on elinikäinen sitoutuminen, johon kuuluu vastuu toisen seksuaalitarpeiden huomioimisesta, koska niitä ei ole sallittua toteuttaa muualla eikä ero ole toivottu vaihtoehto. Esim uskonnolliset piirit. Näissä kumppani voi kokea itsensä petetyksi, jos puolessa välissä ennustettua elämänkaarta toinen iskeekin aviovuoteen pysyvästi kiinni. Vaihtoehdoksi jää ero ja halujen toteuttaminen muualla, vaikka kumpikin vaihtoehto on oman vakaumuksen vastaista. Toki toisella on silti oikeus lakata haluamasta, mutta myös sillä eroon "pakotetulla" osapuolella on oikeus turhautumisen ja pettymyksen tunteisiinsa.

Summa summarum. Aina saa lakata haluamasta, mutta kumppanin ei tarvitse siitä tykätä. Kumppanilla on ja saa olla asiaan mielipide ja asia voi nostattaa vahvojakin tunteita, joita saa ilmaista. Nykyisin osa haluttomista tuntuu olevan sillä linjalla, että kaikki halukkaan pettymyksen ilmaisut ovat "pakottamista" ja "henkistä väkivaltaa". Minusta henkistä väkivaltaa on pikemminkin irtisanoa yksi parisuhteen olennainen osa-alue yksipuolisella ilmoituksella, ja vielä kieltää toisen kaikki tunteet ja näkemykset asiasta.

"Usein ei säily, vaan loppuu tai parhaassa tapauksessa muuttuu kaverilliseksi rakkaudeksi."

Toisaalta mitä vikaa siinä on, että parisuhteessa rakastetaan toista ystävänä? Väittäisin, että niin käy ennen pitkää lähes kaikille, jos yhdessä jatketaan vanhuuteen asti. Itse ainakin koen, että kaipaan nykyään juuri sitä kumppanuutta, en todellakaan enää mitään intohimoista suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

No voihan sitä sitten halukkaampi osapuoli - vanhempana ja mahdollisesti varakkaampana - käydä vaikka maksullisissa. Jos on ikäisekseen hyvin säilynyt ja nuorekas, saattaa löytää vieläpä omanikäisen rakastajattarenkin, jonka suussa vielä sokeri sulaa. Voi sitä siitä huolimatta olla sen kaveripuolison kanssa edelleen yhdessä, ihan jo asumisjärjestelyjen ja vanhan ystävyyden merkeissä.

Jos halukkaampi puoliso on mies, niin mitenköhän hänelle löytyisi sellainen nainen, joka etsisi just sellaista suhdetta, jossa sisältönä olisi miehen seksitarpeiden tyydyttäminen? Mietin vaan, että jos kerran isohko osa saman ikäluokan naisista on menettänyt halunsa, niin kuinka moni niistä halukkaista etsii juuri tuollaista suhdetta? Voisi kuvitella, että halukkaista naisista osa haluaa sellaisen parisuhteen jossa asutaan yhdessä ja osa sellaisen parisuhteen, jossa asutaan erikseen, eli merkittävä osa haluaa suhteelta seksin lisäksi romantiikkaa ja kumppanuuttakin. Ja sitten ne, jotka etsivät seksisuhdetta... kuinka moni heistä etsii sellaista seksisuhdetta, jossa mies on tahollaan naimisissa? Ei suinkaan välttämättä kovin moni. Niillä halukkailla naisilla kun on tällainen valttikortti kädessään, niin eivät he etsi suhdetta, joka pyörii miehen ehdoilla ja mieslähtöisesti.

Että vähän realismia kehiin. Maksulliset lienee se todennäköisin vaihtoehto 50+ ikäiselle naimisissa olevalle miehelle.

Siksi koska kansakunta on hylännyt terveet kristilliset arvot. Sen jälkeen elämä alkaa pyöriä reiän ympärillä, kun muuta sisältöä ei ole. 

Voi toivottavasti vaihdevuodet eivät tuo mitään tällaista hiipumista mukanaan, mulla on niin kuuma mies!

N40

Eihän sitä tarvitse, mutta sitten pitää antaa puolisolle lupa käydä vieraissa tai elää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä upea keksintö jos naisille löytyisi "halupilleri" kun miehilläkin on erektiolääkkeet. Seksi- ja muukin elämänlaatu kohenisi ihmisillä huomattavasti.

Seksihaluttomuus ei vaan liity omaan elämänlaatuun. Siis ei yksinään ole mikään napeilla hoidettava asia.

Moni pomppii seksisuhteissa joita katuu myöhemmin. Puhutaanko tästä missään? No ei kun on jopa jonkinlainen tabu tänä seksipakkopositiivisuuden aikana.

Jos kumppanin onnellisuus ei vaikuta omaan elämänlaatuun lainkaan, niin silloin on parisuhteessakin jotain pahasti tilannetta. En voi kuvitella tilannetta, jossa haluaisin olla suhteessa ihmisen kanssa, jonka paha olo ei liikuta minua pätkääkään.

Jos on naimisiin menty sillä ajatuksella, että yhdessä ollaan vanhuuteen asti, niin onhan jo silloin ollut tiedossa, että seksi melkein varmasti jossain kohtaa loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voihan sitä sitten halukkaampi osapuoli - vanhempana ja mahdollisesti varakkaampana - käydä vaikka maksullisissa. Jos on ikäisekseen hyvin säilynyt ja nuorekas, saattaa löytää vieläpä omanikäisen rakastajattarenkin, jonka suussa vielä sokeri sulaa. Voi sitä siitä huolimatta olla sen kaveripuolison kanssa edelleen yhdessä, ihan jo asumisjärjestelyjen ja vanhan ystävyyden merkeissä.

Jos halukkaampi puoliso on mies, niin mitenköhän hänelle löytyisi sellainen nainen, joka etsisi just sellaista suhdetta, jossa sisältönä olisi miehen seksitarpeiden tyydyttäminen? Mietin vaan, että jos kerran isohko osa saman ikäluokan naisista on menettänyt halunsa, niin kuinka moni niistä halukkaista etsii juuri tuollaista suhdetta? Voisi kuvitella, että halukkaista naisista osa haluaa sellaisen parisuhteen jossa asutaan yhdessä ja osa sellaisen parisuhteen, jossa asutaan erik

Olen eri, mutta tästä samaa mieltä. Olen halukas ja jopa tietyillä spekseillä suostuvainen kevyeen tai avoimeen suhteeseen, mutta en missään nimessä olemaan se avoimen suhteen kakkosnainen. Siinä asetelmassa tuntuu usein olevan jotenkin hirveä tarve korostaa, että kolmas pyörä on tosissaan pelkkä reikä eikä mitään muuta. Vähintään sinne ykköskumppanin suuntaan. Harvassa esim fwb:ssä sitä tarvitsee tuolla tavalla alleviivata.

Voin olla sitoutumattomassa suhteessa, mutta ihmisen kanssa, joka ei halua sitoutua keneenkään muuhunkaan - en ihmisen kanssa, jolle joku muu on sitoutumisen arvoinen mutta minä en.