Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Vierailija kirjoitti:

Jos on naimisiin menty sillä ajatuksella, että yhdessä ollaan vanhuuteen asti, niin onhan jo silloin ollut tiedossa, että seksi melkein varmasti jossain kohtaa loppuu. 

Joo mutta vähän eri asia lopettaa 40 v vs 80 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voihan sitä sitten halukkaampi osapuoli - vanhempana ja mahdollisesti varakkaampana - käydä vaikka maksullisissa. Jos on ikäisekseen hyvin säilynyt ja nuorekas, saattaa löytää vieläpä omanikäisen rakastajattarenkin, jonka suussa vielä sokeri sulaa. Voi sitä siitä huolimatta olla sen kaveripuolison kanssa edelleen yhdessä, ihan jo asumisjärjestelyjen ja vanhan ystävyyden merkeissä.

Jos halukkaampi puoliso on mies, niin mitenköhän hänelle löytyisi sellainen nainen, joka etsisi just sellaista suhdetta, jossa sisältönä olisi miehen seksitarpeiden tyydyttäminen? Mietin vaan, että jos kerran isohko osa saman ikäluokan naisista on menettänyt halunsa, niin kuinka moni niistä halukkaista etsii juuri tuollaista suhdetta? Voisi kuvitella, että halukkaista naisista osa haluaa sellaisen parisuhteen jossa asutaan yhdes

Olen eri, mutta tästä samaa mieltä. Olen halukas ja jopa tietyillä spekseillä suostuvainen kevyeen tai avoimeen suhteeseen, mutta en missään nimessä olemaan se avoimen suhteen kakkosnainen. Siinä asetelmassa tuntuu usein olevan jotenkin hirveä tarve korostaa, että kolmas pyörä on tosissaan pelkkä reikä eikä mitään muuta. Vähintään sinne ykköskumppanin suuntaan. Harvassa esim fwb:ssä sitä tarvitsee tuolla tavalla alleviivata.

Voin olla sitoutumattomassa suhteessa, mutta ihmisen kanssa, joka ei halua sitoutua keneenkään muuhunkaan - en ihmisen kanssa, jolle joku muu on sitoutumisen arvoinen mutta minä en.

Toinen eri ja molempien kanssa samaa mieltä. Mulla tämä kuvitteellinen tilanne olisi se pelkästään seksisuhteen haku, ja ongelma ei olisi mitä ykkösnaiselle kerrotaan, sitähän en tietäisi eikä se edes kiinnostelisi, vaan tuo mieskeskeisyys. En alkaisi edes seksisuhteeseen pelkästään toisen ehdoilla ja aikaikkunalla, hänellähän olisi kuitenkin ensisijaiset velvoitteet ykkösnaista kohtaan. Ja tarkemmin ajatellen tuskin lähtisin kuvioon lainkaan ottamatta yhteyttä ykkösnaiseen ja varmistamatta, että suhde tosiaan on avoin muuallakin kuin miehen pääkopassa. Antaa siis olla.

Mun äitini täyttää 70v ja totesi taannoin, että nyt vasta seksihalut hiipumassa. Vaihdevuodet oli 51-vuotiaana

"Entä jos onkin tyytyväinen siihen, että seksi loppui eikä kaipaa sitä pätkääkään?"

No sitten on. Se että onko aviomies siihen tyytyväinen on toinen kysymys tietysti. Miestä ei voi syyttää, jos hän ei halua vielä lopettaa seksielämäänsä, jos sitä olisi vielä 40 vuotta jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin voisin jo pikkuhiljaa ajaa seksielämän alas eikä harmittaisi ollenkaan. N44v

Hassua kun jotkut ikäisesi ei ole päässeet kunnolla edes alkuun vielä...yksikin tuttu vasta meni naimisiin.

Tämä on yksilöllistä. Entisen miehen kanssa tylsää pikaista rutiiniseksiä oli kahden viikon välein. Tiesin jo etukäteen mihin kellonaikaan ja  mitä tulee tapahtumaan. Silloin ei haluttanut .

Löysin oikean kumppanin 50+ vuotiaana ja meillä on lähes päivittäin yhteistä kivaa. Kokeillaan spontaanisti kaikkea yhdessä ja molemmat nautitaan. Minulla on halut vain lisääntyneet

n59

Miksi ihmeessä haluttomat eivät voi hyväksyä sitä, että osa tykkää seksistä ja haluaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin voisin jo pikkuhiljaa ajaa seksielämän alas eikä harmittaisi ollenkaan. N44v

Hassua kun jotkut ikäisesi ei ole päässeet kunnolla edes alkuun vielä...yksikin tuttu vasta meni naimisiin.

Ihminen voi toki kuvitella, että libidovetoisuus jatkuu loputtomiin lisääntymisiän jälkeen. Ikävän totuuden kohtaa aika moni; ei se seksi sitten ollutkaan niin kovin tärkeää. Haisevien limakalvojen hinkkaamisen kiinnostus lakkaa.

Huhhuh, nelikymppiset naiset täällä kertomassa että halut aivan nollissa. Suosittelen lääkärikäyntiä ja elintapojen perkaamista. Ei ole normaalia tuossa iässä hormonitoiminnan olla ikäihmisen tasolla.

Jos toiselle seksihalut lopullisesti katoaa, eikä enää ollenkaan harrasta seksiä, niin siinä kohtaa sen toisen osapuolen jolla haluja vielä on, pitää antaa mennä. Joko suhde päättyy tai sitten se toinen käy luvan kanssa jonkun muun kanssa harrastamassa seksiä. Näin yksinkertaista se on. 

Toista ihmistä ei voi vasten haluaan "vangita" seksittömään suhteeseen.  

Vierailija kirjoitti:

Jos on naimisiin menty sillä ajatuksella, että yhdessä ollaan vanhuuteen asti, niin onhan jo silloin ollut tiedossa, että seksi melkein varmasti jossain kohtaa loppuu. 

Mutta kun ne loppuu kolmen vuoden päästä papin aamenesta, kun muksut on tehty, niin onhan siinä vähän koijattu olo.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, nelikymppiset naiset täällä kertomassa että halut aivan nollissa. Suosittelen lääkärikäyntiä ja elintapojen perkaamista. Ei ole normaalia tuossa iässä hormonitoiminnan olla ikäihmisen tasolla.

En haluaisi olla karu, mutta biologinen fakta on, että koko seksi on _oikeasti_ lisääntymisen väline - ei mitään sen ihmeellisempää. Hedelmällisyyden kaari on aika lyhyt. Se, että yhteiskunta on leiponut seksistä loputtomasti taottavan markkinaraon, jonka typerykset ovat biologiaansa vastaan pureksimatta nielleet, ei toki ole ns haluttomien nelikymppisten vika, joista lähes kaikki ovat jo lisääntymiskaarensa lopussa. Vaikeaahan tämä on tajuta - not 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin voisin jo pikkuhiljaa ajaa seksielämän alas eikä harmittaisi ollenkaan. N44v

Hassua kun jotkut ikäisesi ei ole päässeet kunnolla edes alkuun vielä...yksikin tuttu vasta meni naimisiin.

Noo, minä menin naimisiin nykyisen puolisoni kanssa päälle kuusikymppisenä eikä siinä vaiheessa aktiivista seksielämää enää ollut. Ulkopuolisten kuvitelmat eivät aina vastaa todellisuutta. 

Jos on parisuhteessa, seksi ei ole yksityisasia vaan yhteinen asia. Törkeää olla ajattelematta kumppanin tarpeita ja mielihyvää. Jos tarpeenne eivät mitenkään kohtaa, ehdottakaa eroa älkääkä pakottako halukasta osapuolta kärvistelemään omantunnon ja libidon tuskissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluttomat eivät voi hyväksyä sitä, että osa tykkää seksistä ja haluaa sitä.

Miksi halukkaat eivät voi hyväksyä sitä, että osa elää onnellisina ja tyytyväisinä ilman seksiä? Heti pitää voivotella, että puoliso vähintään pettää, ja korostaa sitä, että itse onneksi vielä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle seksihalut lopullisesti katoaa, eikä enää ollenkaan harrasta seksiä, niin siinä kohtaa sen toisen osapuolen jolla haluja vielä on, pitää antaa mennä. Joko suhde päättyy tai sitten se toinen käy luvan kanssa jonkun muun kanssa harrastamassa seksiä. Näin yksinkertaista se on. 

Toista ihmistä ei voi vasten haluaan "vangita" seksittömään suhteeseen.  

Ei kai tässä keskustelussa ole kukaan vanginnut ketään? Ihan aikuisia ihmisiä ne puolisot ovat ja saavat lähteä jos haluavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluttomat eivät voi hyväksyä sitä, että osa tykkää seksistä ja haluaa sitä.

Miksi halukkaat eivät voi hyväksyä sitä, että osa elää onnellisina ja tyytyväisinä ilman seksiä? Heti pitää voivotella, että puoliso vähintään pettää, ja korostaa sitä, että itse onneksi vielä haluaa. 

Tämähän se hauskaa onkin. Minä sen sijaan tiedän _faktana_ että aika tosi viisikymppinen pariskunta on joko kokonaan luopunut seksielämästä, tai ainakin harrastavat sitä todella harvoin. Ja ei, ei ole mitään ongelmaa parisuhteessa; ikä vaan on tuonut normaalin hiipumisen tuollaiseen. Olen aina kuolla nauruun, kun jopa nelikymppiset naiset kauhistelevat etteivät voisi luopua seksuaalisuudestaan, koska Se On Niin Iso Osa Minua. Newsflash: seksuaalisuus ei ole minkään sortin osa ketään. Se on biologinen lisääntymisen väline, pelkkää hormonitoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksilöllistä. Entisen miehen kanssa tylsää pikaista rutiiniseksiä oli kahden viikon välein. Tiesin jo etukäteen mihin kellonaikaan ja  mitä tulee tapahtumaan. Silloin ei haluttanut .

Löysin oikean kumppanin 50+ vuotiaana ja meillä on lähes päivittäin yhteistä kivaa. Kokeillaan spontaanisti kaikkea yhdessä ja molemmat nautitaan. Minulla on halut vain lisääntyneet

n59

Voisitko kertoa joitain esimerkkejä siitä mitä kokeilette yhdessä? Kaipaisin vinkkejä, kun vuosikymmenien jälkeen tuntuu että kaikki on jo koettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin voisin jo pikkuhiljaa ajaa seksielämän alas eikä harmittaisi ollenkaan. N44v

Hassua kun jotkut ikäisesi ei ole päässeet kunnolla edes alkuun vielä...yksikin tuttu vasta meni naimisiin.

Ihminen voi toki kuvitella, että libidovetoisuus jatkuu loputtomiin lisääntymisiän jälkeen. Ikävän totuuden kohtaa aika moni; ei se seksi sitten ollutkaan niin kovin tärkeää. Haisevien limakalvojen hinkkaamisen kiinnostus lakkaa.

Itse taas en ymmärrä tuota argumenttia. Iso osa hyvistä asioista ihmisen elämässä loppuu aikanaan, terveys mukaan lukien, jos ei täältä lähde ns kesken matkan (mitä useimmat ihmiset pyrkivät kai välttämään). Ei se minkään muunkaan asian kohdalla tarkoita sitä, että se asia olisi automaattisesti merkityksetön tai siitä ei haluaisi nauttia niin kauan kuin mahdollista. Omat vanhemmat kuolevat joskus, joten katkaisempa välit jo nyt. Lapset muuttavat aikanaan kotoa, joten annanpa saman tien huostaan. Kumpikin kuulostaa ihan absurdilta. Miksi seksielämän kanssa pitäisi sitten muka suhtautua niin, että kai se seksi vanhainkotiin mennessä loppuu kuitenkin, joten ihan sama ryhtyä saman tien selibaattiin?

Eikä mikään näistä välttämättä toteudu. Voi olla, että jää auton alle ensi viikolla, ensi kuussa tai ensi vuonna. Miten järkevältä siinä vaiheessa tuntuu ratkaisu luopua iloa elämään tuovista asioista vain siksi, että ne olisivat joskus loppuneet JOS olisi ehtinyt elää vanhaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin voisin jo pikkuhiljaa ajaa seksielämän alas eikä harmittaisi ollenkaan. N44v

Hassua kun jotkut ikäisesi ei ole päässeet kunnolla edes alkuun vielä...yksikin tuttu vasta meni naimisiin.

Ihminen voi toki kuvitella, että libidovetoisuus jatkuu loputtomiin lisääntymisiän jälkeen. Ikävän totuuden kohtaa aika moni; ei se seksi sitten ollutkaan niin kovin tärkeää. Haisevien limakalvojen hinkkaamisen kiinnostus lakkaa.

Itse taas en ymmärrä tuota argumenttia. Iso osa hyvistä asioista ihmisen elämässä loppuu aikanaan, terveys mukaan lukien, jos ei täältä lähde ns kesken matkan (mitä useimmat ihmiset pyrkivät kai välttämään). Ei se minkään muunkaan asian kohdalla tarkoita sitä, että se asia olisi automaattisesti merkitykset

Kyse oli siitä, miksi vaihdevuosissa _pitäisi_ vielä olla halukas, kun _fakta_ on se, että tosi moni ei enää ole - ja sille on täysin loogiset ja biologiset perusteet, yllä esitettynä. Samoin myönnän olevani huvittunut sinisten pillereiden kanssa tuhraavista setämiehistä. Juna meni jo. Jos kuvaat elämässä _hyväksi_ asiaksi jonkin väkisin vääntäen jatkoajalle nostettua juttua, en todellakaan allekirjoita.