Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Vierailija kirjoitti:

Miehet hoitakoot tarpeidensa tyydyttämisen ihan keskenään kunhan vain jättäisivät naiset rauhaan. Siinä miehet sitä paitsi saisivat samalla tehtyä asioita, joita ovat aikuisviihteessä sitä nähneinä naisiltaan jatkuvasti kinuamassa ja vaatimassa ja suuttuvat kun nainen ei suostu tähän.

Tuohan ratkeaa ihan sillä ettette lähesty, tai anna miesten lähestyä teitä romanttisesti missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Ei se ole valinta mutta tiettyyn määrään se on valinta että mitä siitä seuraa suhteelle.

On kyllä erittäin vastenmielinen ajatus, että kumppani suostuisi vastentahtoisesti seksiin, vain siksi että minun tarpeet tyydytetään. En halua sellaista seksiä. Joko sellaista, että molemmat siitä nauttii, tai sitten yksin.

Tätä aina jankataan ja unohdetaan että sen ei nimenomaan pitäisi olla vastentahtoista. Vaan asia jota tehdään rakkaudesta ja halusta tuottaa toiselle hyvää oloa. Aika normaali asia hyvässä parisuhteessa siis.

..mutta ei kuitenkaan toisinpäin, jos seksittömyys tuo tuottaa sille toiselle osapuolelle hyvää oloa?

Jos se että ei tee jotain tuottaa itsessään erityistä nautintoa niin silloin kyseessä on kyllä joku aika harvinainen psykologinen häiriö. Ei minulle tuota nautintoa se että en pelaa tennistä vaikka en tenniksestä välitäkään. Se on vain täysin neutraali tunne että en pelaa.

Mutta toisaalta, se että pakotat toisen pelaamaan vaikkei sitä yhtään kiinnostaisi, tuottaa sille toiselle epämukavan olon. Yleensä sellaiset harrastukset loppuu aika lyhyeen, jossa toinen on mukana vain toisen mieliksi, kun kyllähän se pilaa sitä nautintoa tekemisestä jos ei toista vähääkään kiinnosta.

Olen eri, mutta henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut parisuhteesta, jossa minun kehoni koskeminen tuottaa toiselle epämukavan olon. Kyllä parisuhde on silloin ohi kun toisen kosketus ällöttää.

Se on sun valinta se. Tosin, se ettei halua seksiä tai mitään seksuaalista, ei ole sama asia kuin se että pitäisi toisen vartaloa ällöttävänä eikä halua ollenkaan koskea.

Mutta kertooko/kehuuko haluton tätä toiselle? Ei.

Ja silloin ilman jäävä tietenkin miettii mikä hänessä on vikana kun ei kelpaa, onko ruma ja iljettävä.

No niin, taas päästään siihen, että haluttomuutta pidetään jotenkin epänormaalina. Jos ymmärrettäisiin ja olisi yleisessä tiedossa, että se on luonnollinen osa ihmisen elinkaarta että ne halut vaan vähenee ja häviää, joko tilapäisesti tai osittain, niin olisi varmasti sen puolisonkin helpompi olla. Kun ei tarvitsisi miettiä että onko vika minussa. Haluttomuus ei myöskään missään määrin estä kehumasta puolisoa tai keskustelemasta asioista, tai estä tarjoamasta hellyyttä muilla tavoin, vaikka niin täällä koetetaan väittää. Toki, jos seksi on ainoa tapa jolla kykenee ottamaan sitä hellyyttä vastaan niin sitten se suhde ei varmaan enää toimi.

Ihmisen psykologia ei kuitenkaan toimi noin. Normaalisti ihminen haluaa sen vahvistuksen sille kelpaavuudelleen ja rakastettavuudelleen juuri sellaisessa muodossa jossa sitä itse kaipaa. Ihan kuten moni kaipaa sitä että se puoliso sanoo ääneen rakastavansa vaikka kyllä sitä tietää muutenkin että se rakastaa. Mutta jos se ei sano sitä pitkään aikaan niin kuitenkin sitä alkaa helposti epäillä että rakastaako se kun ei kerran sano.

Joo, moni nainen joutuu totuttelemaan siihen ettei koskaan saa kuulla sitä rakkaudentunnustusta, "kyllä minä kerron sitten jos en enää rakasta". Tai muutakaan tunnustusta kaikesta mitä toisen eteen tekee. Poikkeaako tämä seksiasia nyt sinällään sit siitä. Joutuu pärjäämään ilman jotain mitä kaipaisi, ja opettelemaan luottamaan siihen että kyllä se rakastaa.

Poikkeaa sikäli että lähes jokainen on sitä mieltä että vähintä mitä se puoliso voisi tehdä olisi opetella sanomaan niitä rakkaudentunnustuksia edes joskus. Seksissä kuitenkin ajatellaan että mihinkään ei ole mitään velvollisuutta eikä mistään saa valittaa vaikka haluaisikin jotain mitä toinen ei anna.

Niin seksiä ei tosiaan vaan voi harrastaa jos ei ole yhtään haluja. Se ei ole opettelukysymys. No, joskus asiaan voi vaikuttaa, mutta aina ei, ja siitähän tässä keskustelussa onkin kyse, että pitäisi pystyä myöntämään se fakta että joskus ne seksihalut vaan loppuu ja se on aivan normaalia.

Ei siihen seksuaalisia haluja tarvita mutta kyllä halua tuottaa toiselle iloa ja nautintoa.

No kyllä vaan tarvitaan. Muuten se ei ole mitään seksiä ja tuskin edes siitä saavasta osapuolesta mukavaa.

Eikö sinusta ole mukavaa vastaanottaa vaikka niskahierontaa jos se kumppani antaa sitä ihan antamisen ilosta vaikka ei se hieronnan antaminen ole asia jota hän muuten tekisi?

Kyllähän parisuhteessa on ihan normaali asia tehdä toista ilahduttavia asioita ihan vain siksi että ne ilahduttavat eikä siksi että siitä saisi itse saman verran nautintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tää vähän musta-valkoista juttua täällä.Missä on hellyys-kosketuksen suloisuus ja pikkuhiljaa nouseva virittäytyminen? Liukuvoiteita myös löytyy ja suositellaan kaikenikäisille.Ollaan yli 60v ja edelleen tykätään lemmiskellä.Ei seksi ole pelkkää panemista,se on myös läheisyyttä tai mistä nyt kukin tykkää.Nimenomaan uskallus puhua ja ehdottaa läheisyyttä,silitellä,pitää kosketusetäisyydellä pitää virettä yllä. Ei kyse ole pelkästään hormoneista kuitenkaan.

Veikkasin, että monella naisella ne seksihalut menevät juuri siksi, että se fyysinen ja psyykkinen läheisyys puuttuu suhteesta muutenkin. 

Veikkaisin, että nainen lopettaa tai vähentää seksiä ensin, jonka jälkeen mies vähentää fyysisyyttä jottei herätä turhaan itsessään mitään toiveita tai haluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet hoitakoot tarpeidensa tyydyttämisen ihan keskenään kunhan vain jättäisivät naiset rauhaan. Siinä miehet sitä paitsi saisivat samalla tehtyä asioita, joita ovat aikuisviihteessä sitä nähneinä naisiltaan jatkuvasti kinuamassa ja vaatimassa ja suuttuvat kun nainen ei suostu tähän.

Ihannevaimo ;-)

Juuri näin. Kuka täysjärkinen tämänkaltaisen jääkaapin kanssa eläisi.

Tää on järjettömin keskustelu,mitä olen nähnyt. Seksiä ei tipu, mutta pirttihirmujen kanssa pitäisi elää.

Miehet herätkään nyt ja heittäkään nuo sekopäät mäkeen elämästänne.

Juurikin näin!

Monet miehet ovat ihan liian pitkään ihan liian huonoissa "parisuhteissa" vastenmielisten naisten kanssa. Mutta eivät saa aikaiseksi haettua avioeroa, on liian työlästä ehkäpä?

Kaikki tietää ettei sen parempia naisia löydy.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaisin, että nainen lopettaa tai vähentää seksiä ensin, jonka jälkeen mies vähentää fyysisyyttä jottei herätä turhaan itsessään mitään toiveita tai haluja. 

Bingo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääli ajatella, että monen parisuhde tuntuu olevan ihan seitinohut. Vuosikymmenien yhdessäolo ja ystävyys ei merkitsekään lopulta mitään, jos seksi jää pois. Tarkoitus ei ollutkaan vanheta yhdessä, kokea kaikkia elämän aikakausia parhaan ystävänsä ja sielunkumppaninsa kanssa. Elämänkaaren viimeiset vuodet pitäisi olla niitä, jolloin rakkaus on vahvinta, turvallista ja side puolisoon on luja, kun tuntee toisensa läpikotaisin. Järkyttää ajatus, että tälläiseen luonnolliseen muutokseen suhtaudutaan suoranaisella vihalla.

Sekoitat nyt iäkkäät (65+) ja pystyynkuivuneet parisuhteet.

Iäkkäät pariskunnat, pitkään yhdessä onnellisina olleet hiipuvat aika samaan tahtiin. Seksin tilalle jää halailu, hellyys, läheisyys kun muuhun ei enää kyetä mahdollisista haluista riippumatta. Harvoin siis haluttomuutta.

Jm ryhmä panee yksipuolisesti lapun luukulle kun HEILLE sopii ja HE niin päättävät. Puolison haluista ja toiveista viis. Läheisyyskin on inhaa lääppimistä ja vonkaamista.

Aikamoinen ero jos osat miettiä näin pitkälle??

Kyllä.

Itse toivon, että ikääntyessäni vaimoni kanssa molempien halut uinahtavat suunnilleen samaan aikaan. Mutta oli tilanne millainen tahansa, tunnistan, että parisuhde olisi kyllä aika isossa kriisissä, jos puoliso laittaisi syystä tai toisesta ns. luukut kiinni lopullisesti. 

Onneksi on siinä tilanteessa aina vapaa lähtemään, jos noin kävisi ja se alkaisi ahdistaa. 

Seksittömyyttä kyllä siedän, etenkin, jos omatkin halut ovat jo kortilla, mutta jos siitä tulee yksipuolinen ongelma tavalla tai toisella, niin sitä en siedä hetkeäkään.

Eiköhän se ole jokaisen naisenkin toive, että ne seksihalut parisuhteessa hiipuu samaa tahtia. Hirveän ikäväähän se on, jos puoliso ois vailla seksiä ja itseä ei vähempää kiinnostaisi, kyllä parisuhde siitä väkisinkin kärsii. Sitä vaan ihmettelen, että miksi täällä yritetään määrätä jotain ikärajaa sille, milloin on sopivaa että ne hiipuu, ja jos se tapahtuu aiemmin niin se on jotenkin kamalan väärin. Että 65+ ikäisten parisuhteessa seksi saa loppua, mut jos ollaan 55v niin se on jotenkin aivan eri asia.

Eiköhän se liity siihen että nuorempana on paljon todennäköisempää että se puoliso kärsii siitä hiipumisesta enemmän. On myös psykologisestikin eri asia nähdä tulevaisuutensa seksittömänä jos on viisikymppinen kuin jos on seitsemänkymppinen. Ensimmäisessä tapauksessa elämää on jäljellä yleensä se 30 vuottakin.

Ilmeisesti miehet, joitten seksihalut myös hiipuu tai eivät koe seksiä enää niin merkittävänä osana elämää, etteikö ilman pärjäisi, ovat täysin tabu. Tai ainakin alle 65-vuotiaat sellaiset.

Yhdyntähalut vai seksihalut? Suurin osa "haluttomista" katselee pornoa kyllä mutta ei koske vaimoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Ei se ole valinta mutta tiettyyn määrään se on valinta että mitä siitä seuraa suhteelle.

On kyllä erittäin vastenmielinen ajatus, että kumppani suostuisi vastentahtoisesti seksiin, vain siksi että minun tarpeet tyydytetään. En halua sellaista seksiä. Joko sellaista, että molemmat siitä nauttii, tai sitten yksin.

Tätä aina jankataan ja unohdetaan että sen ei nimenomaan pitäisi olla vastentahtoista. Vaan asia jota tehdään rakkaudesta ja halusta tuottaa toiselle hyvää oloa. Aika normaali asia hyvässä parisuhteessa siis.

..mutta ei kuitenkaan toisinpäin, jos seksittömyys tuo tuottaa sille toiselle osapuolelle hyvää oloa?

Jos se että ei tee jotain tuottaa itsessään erityistä nautintoa niin silloin kyseessä on kyllä joku aika harvinainen psykologinen häiriö. Ei minulle tuota nautintoa se että en pelaa tennistä vaikka en tenniksestä välitäkään. Se on vain täysin neutraali tunne että en pelaa.

Mutta toisaalta, se että pakotat toisen pelaamaan vaikkei sitä yhtään kiinnostaisi, tuottaa sille toiselle epämukavan olon. Yleensä sellaiset harrastukset loppuu aika lyhyeen, jossa toinen on mukana vain toisen mieliksi, kun kyllähän se pilaa sitä nautintoa tekemisestä jos ei toista vähääkään kiinnosta.

Olen eri, mutta henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut parisuhteesta, jossa minun kehoni koskeminen tuottaa toiselle epämukavan olon. Kyllä parisuhde on silloin ohi kun toisen kosketus ällöttää.

Se on sun valinta se. Tosin, se ettei halua seksiä tai mitään seksuaalista, ei ole sama asia kuin se että pitäisi toisen vartaloa ällöttävänä eikä halua ollenkaan koskea.

Mutta kertooko/kehuuko haluton tätä toiselle? Ei.

Ja silloin ilman jäävä tietenkin miettii mikä hänessä on vikana kun ei kelpaa, onko ruma ja iljettävä.

No niin, taas päästään siihen, että haluttomuutta pidetään jotenkin epänormaalina. Jos ymmärrettäisiin ja olisi yleisessä tiedossa, että se on luonnollinen osa ihmisen elinkaarta että ne halut vaan vähenee ja häviää, joko tilapäisesti tai osittain, niin olisi varmasti sen puolisonkin helpompi olla. Kun ei tarvitsisi miettiä että onko vika minussa. Haluttomuus ei myöskään missään määrin estä kehumasta puolisoa tai keskustelemasta asioista, tai estä tarjoamasta hellyyttä muilla tavoin, vaikka niin täällä koetetaan väittää. Toki, jos seksi on ainoa tapa jolla kykenee ottamaan sitä hellyyttä vastaan niin sitten se suhde ei varmaan enää toimi.

Mutta missä vaiheessa elinkaarta? Joillakin halut loppuu kolmekymppisenä papin aameneen, toisella jatkuu pitkälle 70-v synttäreiden yli. Pitääkö vaan hyväksyä se, että omalle kohdalle osui se kaikkein surkein mäihä ja seksielämä loppuu 30-40 vuotta aiemmin kuin joillakin muilla? Kituutella puolet elämästä suosiolla selibaatissa, koska kumppanivalita olikin tyhjä arpa? Vai voisiko sille halukkaalle kuitenkin sallia mahdollisuuden toteuttaa sitä seksuaalisuutta niiden kanssa, joilla halut jatkuvat pidempään? Miten se on siltä haluttomalta pois?

Jos kumppanivalinta oli sinusta tyhjä arpa sen vuoksi, että seksi on loppunut, sinun pitää erota. Et ole hänelle oikea kumppani.

On ihmisiä, joiden mielestä kumppanivalinta on oikea, vaikka seksiä ei ole ollut toisen haluttomuuden vuoksi vuosiin. Ai mistäkö tiedän? Koska olen itse sellainen.

Miksi tästä tehdään niin vaikeaa?

1. Molemmilla halut tallella=asia kunnossa

2. Toisella halut, toisella ei. Asia aiheuttaa kitkaa ja ahdistusta=Lusikat jakoon, avoin suhde ja/tai lupa käydä maksullisella. Elämä jatkuu muilta osin. Muut vaihtoehdot eivät johda mihinkään hyvään vaan tiedossa on pettämistä, jatkuvaa riitelyä, turhautumista, masennusta, itsemurha-ajatuksia, alkoholismia, jne.

3. Kummatkin haluttomia=asia kunnossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksihaluinen voi käydä hakemassa seksin jostain muualta. Se on mielihyvää tuottava harrastus samalla tavalla kuin kalastuskin eikä ole siltä seksittömältä pois. Siihen ratkaisuun Kekkosetkin päätyivät kun uusi raskaus olisi ollut Sylville kuolemaksi.

Mitä tässä on vaikeaa?

Se että haluttomalle kumppanille on usein yllättävän kova paikka että sitä seksiä olisikin sille toiselle tarjolla muualla.

Miksi? Ei se ole siltä haluttomalta pois, eikä seksitaudeistakaan ole vaaraa kun seksiä ei harrasteta. Onko seksi näille naisille joku vallankäytön väline?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksihaluinen voi käydä hakemassa seksin jostain muualta. Se on mielihyvää tuottava harrastus samalla tavalla kuin kalastuskin eikä ole siltä seksittömältä pois. Siihen ratkaisuun Kekkosetkin päätyivät kun uusi raskaus olisi ollut Sylville kuolemaksi.

Mitä tässä on vaikeaa?

Se että haluttomalle kumppanille on usein yllättävän kova paikka että sitä seksiä olisikin sille toiselle tarjolla muualla.

Miksi? Ei se ole siltä haluttomalta pois, eikä seksitaudeistakaan ole vaaraa kun seksiä ei harrasteta. Onko seksi näille naisille joku vallankäytön väline?

Tai miehille, haluttomia, mutta yksityisomistushaluisia miehiä löytyy yllättävän paljon.

Kun sanotte olevanne haluttomia, koskeeko se vain puolisoa, vai seksiä ihan ylipäänsä? Oletteko lopettaneet myös masturboinnin?

Mietin vaan, että kun useimmat pikkutytöt aloittaa masturboinnin kauan ennen murrosikää. Ei siis liity mitenkään hormoneihin, tuntuu vaan hyvältä. Niin tuntuu oudolta, että yhtäkkiä keski-iässä ei enää tuntuisikaan.

Mietin myös, miten itsekäs on ihminen, joka ei saa nautintoa siitä, että antaa nautintoa toiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Ei se ole valinta mutta tiettyyn määrään se on valinta että mitä siitä seuraa suhteelle.

On kyllä erittäin vastenmielinen ajatus, että kumppani suostuisi vastentahtoisesti seksiin, vain siksi että minun tarpeet tyydytetään. En halua sellaista seksiä. Joko sellaista, että molemmat siitä nauttii, tai sitten yksin.

Tätä aina jankataan ja unohdetaan että sen ei nimenomaan pitäisi olla vastentahtoista. Vaan asia jota tehdään rakkaudesta ja halusta tuottaa toiselle hyvää oloa. Aika normaali asia hyvässä parisuhteessa siis.

..mutta ei kuitenkaan toisinpäin, jos seksittömyys tuo tuottaa sille toiselle osapuolelle hyvää oloa?

Jos se että ei tee jotain tuottaa itsessään erityistä nautintoa niin silloin kyseessä on kyllä joku aika harvinainen psykologinen häiriö. Ei minulle tuota nautintoa se että en pelaa tennistä vaikka en tenniksestä välitäkään. Se on vain täysin neutraali tunne että en pelaa.

Ihanko olisi neutraali tunne, jos sinulla olisi koko ajan paine lähteä pelaamaan tennistä vähintään kerran viikossa, vaikka mitään mielenkiintoa kyseistä lajia kohtaan ei olisi? Tekisitkö jotain muuta sen sijaan? Tulisiko siitä hyvä mieli, että ei ole pakko lähteä, jos ei tunnu siltä? Niinpä.

Jos tietäisin että tenniksen pelaaminen on se mitä puolisoni eniten haluaa ja joka tuottaa hänelle paljon hyvää oloa ja tyytyväisyyttä niin kyllä lähtisin. Toki olettaisin että hän myös samalla reissulla tekisi asioita jotka taas vuorostaan ovat minulle tärkeitä ja antavat minulle iloa.

Hänkin varmaan joskus jättäisi tenniksen väliin ihan rakkaudesta sinua kohtaan, jos näkisi että et oikeastaan nauti siitä. Voisitte alkaa harrastaa vaikkapa sulkapalloa, jos se kiinnostaisi sinua enemmän? Tai vaikka käydä yhdessä lenkillä? Jotain muuta kuin pakko-saada-tennistä?

Ketjua lukiessa tulee kyllä mieleen, että monilla (ei kaikilla) naisilla, joilla halut ovat kadonneet ja asia ei heitä haittaa, seksi on ollut aiemminkin "pakollinen paha".

Tarkoitan tällä sitä, että alunperinkään libido ei ole ollut kovin korkea vaan enemmän keskitasoa ja seksi suhteessa ihan ok. Johtuuko siitä, että seksi on ollut aina sitä samaa miehen halujen tyydyttämistä eikä omista haluista lähtöistä? Vaikea uskoa, jos naisella on ollut voimakas libido, seksi ollut monipuolista ja tyydyttävää, että hormoneista johtuva halujen lasku ei haittaisi yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on tullut ilmi (en tiedä onko kuitenkin yhden kirjoittajan tekstiä), että eniten ärsyttää se kun toinen on tyytyväinen elämäänsä ja itse ei. Eli jonkinlainen katkeruus ja ärsyyntyminen siitä, että toinen on onnellinen ilman halujakin. Lisäksi läpi tunkee myös se ajatus, että halujen loppuminen olisi jonkinlainen päätös. Yhtenä aamuna vaan herää ja tuumaa, että ei saakeli, nyt muuten loppuu seksihalut.

Kyllä, ja myös vaikuttaa siltä, että joittenkin mielestä seksihalujen loppuminen on joku valinta joka tehdään ihan miesten kiusaksi

Ei se ole valinta mutta tiettyyn määrään se on valinta että mitä siitä seuraa suhteelle.

On kyllä erittäin vastenmielinen ajatus, että kumppani suostuisi vastentahtoisesti seksiin, vain siksi että minun tarpeet tyydytetään. En halua sellaista seksiä. Joko sellaista, että molemmat siitä nauttii, tai sitten yksin.

Tätä aina jankataan ja unohdetaan että sen ei nimenomaan pitäisi olla vastentahtoista. Vaan asia jota tehdään rakkaudesta ja halusta tuottaa toiselle hyvää oloa. Aika normaali asia hyvässä parisuhteessa siis.

..mutta ei kuitenkaan toisinpäin, jos seksittömyys tuo tuottaa sille toiselle osapuolelle hyvää oloa?

Jos se että ei tee jotain tuottaa itsessään erityistä nautintoa niin silloin kyseessä on kyllä joku aika harvinainen psykologinen häiriö. Ei minulle tuota nautintoa se että en pelaa tennistä vaikka en tenniksestä välitäkään. Se on vain täysin neutraali tunne että en pelaa.

Ihanko olisi neutraali tunne, jos sinulla olisi koko ajan paine lähteä pelaamaan tennistä vähintään kerran viikossa, vaikka mitään mielenkiintoa kyseistä lajia kohtaan ei olisi? Tekisitkö jotain muuta sen sijaan? Tulisiko siitä hyvä mieli, että ei ole pakko lähteä, jos ei tunnu siltä? Niinpä.

Jos tietäisin että tenniksen pelaaminen on se mitä puolisoni eniten haluaa ja joka tuottaa hänelle paljon hyvää oloa ja tyytyväisyyttä niin kyllä lähtisin. Toki olettaisin että hän myös samalla reissulla tekisi asioita jotka taas vuorostaan ovat minulle tärkeitä ja antavat minulle iloa.

Hänkin varmaan joskus jättäisi tenniksen väliin ihan rakkaudesta sinua kohtaan, jos näkisi että et oikeastaan nauti siitä. Voisitte alkaa harrastaa vaikkapa sulkapalloa, jos se kiinnostaisi sinua enemmän? Tai vaikka käydä yhdessä lenkillä? Jotain muuta kuin pakko-saada-tennistä?

Eiköhän se seksinkin määrä ihan luonnostaan vähene jonkin verran jos se on vain toisen rakkaudesta antamaa eikä yhteinen molemmille tärkeä juttu. En minäkään joka ilta vaimoni hartioita hiero eikä hän sitä vaadi mutta kyllä säännöllisesti kuitenkin kun se hänestä hyvältä tuntuu.

Tuskin "pitää" olla mutta itselläni píllu alkoi toimimaan kuin huippuunsa viritettynä vasta vaihdevuosi-iässä. En jaksa enää edes laskea orgasmeja. Niitä tulee niin usein sarjoina.

Apteekista saa reseptivapaita puikkoja jos limakalvot tuntuvat ohuilta.

Kummasti se on aina niin, että se joka ei halua seksiä on itsekäs, kylmä ja kiinnostunut omista tarpeistaan. Ei koskaan se, joka haluaa vaikka tietää ja näkee, että toinen ei nauti.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti se on aina niin, että se joka ei halua seksiä on itsekäs, kylmä ja kiinnostunut omista tarpeistaan. Ei koskaan se, joka haluaa vaikka tietää ja näkee, että toinen ei nauti.

No koska seksi on tarve, seksin haluamattomuus ei.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin "pitää" olla mutta itselläni píllu alkoi toimimaan kuin huippuunsa viritettynä vasta vaihdevuosi-iässä. En jaksa enää edes laskea orgasmeja. Niitä tulee niin usein sarjoina.

Apteekista saa reseptivapaita puikkoja jos limakalvot tuntuvat ohuilta.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti se on aina niin, että se joka ei halua seksiä on itsekäs, kylmä ja kiinnostunut omista tarpeistaan. Ei koskaan se, joka haluaa vaikka tietää ja näkee, että toinen ei nauti.

No koska seksi on tarve, seksin haluamattomuus ei.

Seksi ei ole mikään tarve samaan tapaan kuin nälkä tai jano.

Millainen ihminen haluaa tyydyttää seksitarpeitaan kumppaniin, joka ei hehku innosta? Itse en haluaisi edes sellaista jossa toinen on neutraali ja "ihan ok", miettii samalla jotain kauppalistaa.

Seksi on yhteinen ilo, muu on itsetyydytystä. Sen voi hoitaa yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti se on aina niin, että se joka ei halua seksiä on itsekäs, kylmä ja kiinnostunut omista tarpeistaan. Ei koskaan se, joka haluaa vaikka tietää ja näkee, että toinen ei nauti.

No koska seksi on tarve, seksin haluamattomuus ei.

Miksi joillain on sellainen tarve, ettei pysty hallitsemaan omaa käytöstään ja elämäänsä sen takia? Menettää esim. parisuhteen ja ystävyyden tuollaisen tarpeen takia? Eikö siihenkin olisi lääkkeitä olemassa, jotain hormoneja?