Miksi varsinkin miehet itkee sitä, miksi naisille koulutus on tärkeä tieto treffikumppanista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mies sanoo "Sinä et nyt ymmärrä", hän tarkoittaa, että sinä et hahmota asiakokonaisuutta ja/tai ymmärrä asian kaikkia puolia.

Kun nainen sanoo "Sinä et nyt ymmärrä", hän tarkoittaa, että sinä et osoita samoja tunteita kuin hän.

Se, että naiset haluavat yliopistokoulutuksen joka opettaa miehet "ajattelemaan" kuten naiset, ei ole suomalaisille ihmisille eikä varsinkaan suomalaiselle tutkimukselle hyväksi, koska maailma ei toimi tunteilla.

Tänä päivänä täytyy olla tosi paksunahkainen mies, jos aikoo selvitä täysjärkisenä yliopistokoulutuksesta läpi. Ei ole sattumaa, että yli kolmasosa, lähes puolet, yliopisto-opiskelijoista kärsii jossain vaiheessa terveydenhuollon apua vaativista mielenterveysongelmista.

Sellainen naisvihapläjäys sieltä sitten.

Sadat tutkimukset osoittavat että tämä maailma nimenomaan toimii tunteella. Sellainen ihminen on täysi hölmö, joka uskottelee itselleen toimivansa puhtaasti järjen varassa. Sellainen ei ikinä opi tunnistamaan tunteitaan eikä hallitsemaan niitä, vaan tunteet hallitsevat häntä.

Oikein.

Järki kulkee yhdessä tunteen ymmärtävä kanssa, silloin mielen prosessi on nimeltään abstraktio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitte kiinnostuneempia katsomaan miten ihminen kohtelee toisia, miten toimii suhteessa muihin. Millainen ihmissuhdehistoria ja perhesuhteet on taustalla. Se kertoo eniten.

Se kertoo siitä, miten ihminen kohtelee toisia ja miten toimii suhteessa muihin. Se ei kerro siitä, onko meillä samanlainen elämäntapa, kiinnostuksen kohteet, tulevaisuuden suunnitelmat, arvomaailma jne.

No vielä vähemmän koulutus sen kertoo.

Mutta miksi nykyään kiinnostuksen kohteet pitäisi olla samat? Miksi te luotte ihan mielettömiä kriteerilistoja? Mitä väliä harrastatteko samoja vai eri asioita?

Oletko koskaan yrittänyt elää parisuhteessa tai perheessä? Se helpottaa elämistä paljon, jos kiinnostuksen kojteen ovat yhteensovitettavat. Jos esim. tykkää matkailusta, on hyvä, että toinenkin tykkää, eikä joudu pakotettuna matkustamaan. Jos toinen tykkää vaikka kulkea museoissa, on jälleen kiva, että toinen on vapaaehtoisesti mukana. Jos tykkää vaikka luontoretkeilystä, niin kivempi sekin yhdessä. Jos tarkoitus on olla yhdessä, kannattaa katsoa sellainen ihminen, joka haluaa tehdä samantyyppisiä juttuja. En oikein usko, että hirveästi löytyy yhteistä säveltä, jos toinen tykkää vaikka metsästää ja toiselle on tärkeää opettaa kasvisruuan valmistusta toisille. Tai jos toinen tykkää vaikka urheilla ja toinen makoilla sohvalla.

Joo, kiitos kysymästä. Olen ollut saman miehen kanssa yhdessä yli 20 v. Eli todella nuoresta. Ja lapsiakin meillä on.

Kerroinkin noissa aiemmissa vastauksissa tarkemmin.

Tunnen useita pitkään yhdessä olleita pareja eikä oikein kenelläkään ole mitään kovin yhteisiä intressejä. Mutta ei toki mitään ääripääihmisiä ole muutenkaan. Normaaleihinn kompromisseihin kykeneväisiä, tai sitten tehdään eri asioita eri kokoonpanoilla. Enemmän vaikuttaa se asenne, onko halua ymmärtää toista.

Tosin kaikilla noilla esimerkkipareilla (johon itsekin lukeudumme) on yhteisiä lapsia. Se tietysti varmaan voidaan lukea yhteiseksi intressiksi ;-)

Lapsista puheenollen, siitä on ollut myös etuakin, että kiinnostuksen kohteet ovat erilaisia siinä vaiheessa, kun lapset tulee kuvioon!

Ja lisätään tähän vielä sekin, että monen kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet näiden vuosikymmenten aikana radikaalistikin

Vihaisesta keikkailevasta goottitytöstä tuli pullantuoksuinen, kotimamma.

Itse en olisi ikinä uskonut 20 v, että alkaisin marjastamaan ja sienestämään - vielä alle 40 v. Ja nauttimaan metsäilystä.

On muututtu puolin ja toisin liikunnallisista sohvaperunoiksi ja päinvastoin ja vaikka mitä vaihetta nähty itse kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitte kiinnostuneempia katsomaan miten ihminen kohtelee toisia, miten toimii suhteessa muihin. Millainen ihmissuhdehistoria ja perhesuhteet on taustalla. Se kertoo eniten.

Se kertoo siitä, miten ihminen kohtelee toisia ja miten toimii suhteessa muihin. Se ei kerro siitä, onko meillä samanlainen elämäntapa, kiinnostuksen kohteet, tulevaisuuden suunnitelmat, arvomaailma jne.

No vielä vähemmän koulutus sen kertoo.

Mutta miksi nykyään kiinnostuksen kohteet pitäisi olla samat? Miksi te luotte ihan mielettömiä kriteerilistoja? Mitä väliä harrastatteko samoja vai eri asioita?

Harrastusten ei tarvitsekaan olla samoja, mutta useimmiten toimivissa ihmissuhteissa (oli kyseessä sitten parisuhde tai vaikka kaveruus) on jotain yhdistäviä tekijöitä ja jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Mikä muuten olisi se yhdistävä tekijä? Ei kaikille riitä vain se, että tykkää toisen ulkonäöstä.

Meillä on vaan se, et viihdytään hyvin yhdessä. Toinen on ihan parasta seuraa. Jaetaan arjen ilot ja murheet, sitä se kumppanuus on.

Näin on menty jo kolmannen vuosikymmenen puolelle. Monenlaisia vaiheita riittänyt. Ollaan oltu duunareita ja yliopistot käyty, "hienoja akateemisia", se ei ole muuttanut kummassakaan mitään. Ja mitään kriteerilistoja ei tarvittu missään vaiheessa.

Yleensä se, että viihdytään yhdessä, tarkoittaa nimenomaan sitä, että on jotain yhdistäviä tekijöitä. Kai teilläkin siis sellaisia on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitte kiinnostuneempia katsomaan miten ihminen kohtelee toisia, miten toimii suhteessa muihin. Millainen ihmissuhdehistoria ja perhesuhteet on taustalla. Se kertoo eniten.

Olen erittäin kiinnostunut näistäkin. Se ei kuitenkaan poissulje koulutuksen merkitystä. Kumppanin valinta on kuitenkin elämän tärkein päätös.

Näin on. Olen ollut koko aikuiselämäni samassa parisuhteessa.

Mutta itse en haluaisi tulla valituksi nimenomaan koulutukseni perusteella.

Onneksi tavattiin ja "alettiin olee" ennen kuin kumpikaan tiesi yhtään miksi aikoo isona.

Toivon meidän jälkeläisillekin - ehkä sitten vähän naiivistikin - samanlaista mahdollisuutta löytää puoliso jotenkin persoonalähtöisesti, kasvavien kriteerilistojen sijaan.

Ei taida nykymaailma enää toimia sillä tavoin?

Näköjään täällä on sujuvasti siirrytty koulutuksen kysymisestä tulkintaan että nykyään kaikki valitsevat kumppaninsa yksinomaan koulutuksen perusteella. Kyllä siinä saa nykymaailmaa ihmetellä, kun vetää mutkia suoriksi.

En sanonut missään vaiheessa noin. Tuo "yksinomaan" oli merkityksellinen seikka ja täysin sinun itsesi lisäämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen mies ja ei se kyllä kerro minusta ihmisenä oikeastaan juuri mitään. Ehkäpä olin joskus keskivertoa älykkäämpi, mutta nykyään tuntuu että aika tyhmä kuitenkin ja keskittymiskyky on mitä on.

Täähän se ois. Ihmettelen naisia jotka luulee akateemisen olevan jotenkin parempi valinta. Mutta oppia ikä kaikki ja voi olla ettei siellä akateemisten piireissäkään kaikki ole täydellisesti.

Pelkkä akateemisuus ei tietenkään takaa mitään, mätiä omenoita on joka porukassa. Mutta jos haluaa älykästä seuraa, kohdentaa haun akateemisiin ja vetää amikset vasuriin sen enempää heihin aikaa tuhlaamatta.

Hain aikanaan seuraa sovelluksesta. Harvalla oli listattuna koulutusta tai ammattia, ja niistä joilla oli taisin heivata kaikki vasempaan, niin kaukana ollaan siitä, miten ajattelen fiksun henkilön kuvaavan itseään. Älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä osa on akateemisia, mutta osa lopettanut koulut heti alkuunsa tai kohta (tosin yksi heistä palasi täydentämään opintoja kolmekymppisenä).

Perinteistä keskiluokkaista elämäntapaa ei lopultakaan voi pitää superälykkäänä: kuviossa on paljon velkaa, jonka vuoksi töitä pitää tehdä niska vääränä, vaikka palkka olisi todella hyvä ja työelämä aivan liian kuluttavaa. Akateemisista suurin osa on keskiluokkaa, olkoonpa sitten ylempää. En tunne montakaan työssään onnellista akateemista, sen sijaan useimmat ovat melkoisen puhki oravanpyörän vaatimuksissa ja haaveilevat "jostakin".  Toisaalta toisen asteen käynyt mieheni menee joka aamu tyytyväisenä töihin, eikä koskaan itke josko loma jo alkaisi, sillä nauttii tekemisestään niin paljon. Rahat riittää kun osaa, ja älyllisiä intohimojaan toteuttaa myös vapaa-ajalla.

Älykkyyttä on sekin että osaa sanoa ei, jos norminmukainen elämä ei tunnu omalta.

Ei kai kovapalkkaista paljon rasita keskiluokkaisen sadan tonnin asunnon ja parin tonnin auton maksaminen? Eri asia, jos palkan noustessa myös ns. elintason on pakko nousta.

Missä ihmeessä asut jos "keskiluokkainen" asunto maksaa 100keur???

Olen eri, mutta pienissä kaupungeissa voi omakotitalo hyvinkin maksaa sen verran, ja keskiluokkaiset perheet niissä nimenomaan asuvat. Ei kai se hintakaan itseisarvoi ole, että pakko maksaa mahdollisimman paljon tai jokin tietty summa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei o le koulutuksella väliä, kunhan on hyvät tulot.

Pitää olla hyvä koulutus ja hyvät tulot. En nimittäin ala elättää kouluttamatonta duunarimiestä, kun raksalla loppuu puuhastelutyöt.

Mutta elätät korkeasti koulutettua kun häneltä loppuu työt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itketä laisinkaan. Soisin että naiset arvostaisivat koulutusta enemmän pituuden ym sijaan

T akateeminen mies

Jep samaa mieltä. Surullista miten pitkästikin kouluttautuneilla naisilla on ykköskriteerinä naama ja pituus.

T. FM+VTM

Entäs se kun pitkästi kouluttautuneilla miehillä on ykköskriteerinä naisen kauneus?

Mua ihan rehellisesti v*tuttaa kun ei-niin-hyvännäköiset korkeasti kouluttautuneet miehet ottavat minut kohteekseen ulkonäön perusteella ja sitten alkavat heti markkinoimaan itseään koulutuksella. Näin on käynyt niin monta kertaa etten edes muista. Kuvittelevat ilmeisesti että koulutuksella saa "ostettua" millaisen naisen tahansa. Koska tahansa mieluummin valitsen matalasti koulutetun, rinnalleni sopivan hyvännäköisen miehen kuin korkeasti koulutetun, jota kohtaan en tunne ollenkaan fyysistä vetoa. En ole sitä tyyppiä joka syttyisi koulutuksesta tai rahasta.

Ja olen siis korkeasti kouluttautunut itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mies sanoo "Sinä et nyt ymmärrä", hän tarkoittaa, että sinä et hahmota asiakokonaisuutta ja/tai ymmärrä asian kaikkia puolia.

Kun nainen sanoo "Sinä et nyt ymmärrä", hän tarkoittaa, että sinä et osoita samoja tunteita kuin hän.

Se, että naiset haluavat yliopistokoulutuksen joka opettaa miehet "ajattelemaan" kuten naiset, ei ole suomalaisille ihmisille eikä varsinkaan suomalaiselle tutkimukselle hyväksi, koska maailma ei toimi tunteilla.

Tänä päivänä täytyy olla tosi paksunahkainen mies, jos aikoo selvitä täysjärkisenä yliopistokoulutuksesta läpi. Ei ole sattumaa, että yli kolmasosa, lähes puolet, yliopisto-opiskelijoista kärsii jossain vaiheessa terveydenhuollon apua vaativista mielenterveysongelmista.

Sellainen naisvihapläjäys sieltä sitten.

Sadat tutkimukset osoittavat että tämä maailma nimenomaan toimii tunteella. Sellainen ihminen on täysi hölmö, joka uskottelee itselleen toimivansa puhtaasti järjen varassa. Sellainen ei ikinä opi tunnistamaan tunteitaan eikä hallitsemaan niitä, vaan tunteet hallitsevat häntä.

Ihminen joka osaa tunnistaa ja hallita tunteensa ei toimi tunteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen mies ja ei se kyllä kerro minusta ihmisenä oikeastaan juuri mitään. Ehkäpä olin joskus keskivertoa älykkäämpi, mutta nykyään tuntuu että aika tyhmä kuitenkin ja keskittymiskyky on mitä on.

Täähän se ois. Ihmettelen naisia jotka luulee akateemisen olevan jotenkin parempi valinta. Mutta oppia ikä kaikki ja voi olla ettei siellä akateemisten piireissäkään kaikki ole täydellisesti.

Pelkkä akateemisuus ei tietenkään takaa mitään, mätiä omenoita on joka porukassa. Mutta jos haluaa älykästä seuraa, kohdentaa haun akateemisiin ja vetää amikset vasuriin sen enempää heihin aikaa tuhlaamatta.

Hain aikanaan seuraa sovelluksesta. Harvalla oli listattuna koulutusta tai ammattia, ja niistä joilla oli taisin heivata kaikki vasempaan, niin kaukana ollaan siitä, miten ajattelen fiksun henkilön kuvaavan itseään. Älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä osa on akateemisia, mutta osa lopettanut koulut heti alkuunsa tai kohta (tosin yksi heistä palasi täydentämään opintoja kolmekymppisenä).

Perinteistä keskiluokkaista elämäntapaa ei lopultakaan voi pitää superälykkäänä: kuviossa on paljon velkaa, jonka vuoksi töitä pitää tehdä niska vääränä, vaikka palkka olisi todella hyvä ja työelämä aivan liian kuluttavaa. Akateemisista suurin osa on keskiluokkaa, olkoonpa sitten ylempää. En tunne montakaan työssään onnellista akateemista, sen sijaan useimmat ovat melkoisen puhki oravanpyörän vaatimuksissa ja haaveilevat "jostakin".  Toisaalta toisen asteen käynyt mieheni menee joka aamu tyytyväisenä töihin, eikä koskaan itke josko loma jo alkaisi, sillä nauttii tekemisestään niin paljon. Rahat riittää kun osaa, ja älyllisiä intohimojaan toteuttaa myös vapaa-ajalla.

Älykkyyttä on sekin että osaa sanoa ei, jos norminmukainen elämä ei tunnu omalta.

Ei kai kovapalkkaista paljon rasita keskiluokkaisen sadan tonnin asunnon ja parin tonnin auton maksaminen? Eri asia, jos palkan noustessa myös ns. elintason on pakko nousta.

Missä ihmeessä asut jos "keskiluokkainen" asunto maksaa 100keur???

Olen eri, mutta pienissä kaupungeissa voi omakotitalo hyvinkin maksaa sen verran, ja keskiluokkaiset perheet niissä nimenomaan asuvat. Ei kai se hintakaan itseisarvoi ole, että pakko maksaa mahdollisimman paljon tai jokin tietty summa?

Sadantonnin taloissa asuu duunarit. Samat jaa niillä parin tonnin autoilla. Keskiluokan talot maksavat useita satoja tuhansia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitte kiinnostuneempia katsomaan miten ihminen kohtelee toisia, miten toimii suhteessa muihin. Millainen ihmissuhdehistoria ja perhesuhteet on taustalla. Se kertoo eniten.

Se kertoo siitä, miten ihminen kohtelee toisia ja miten toimii suhteessa muihin. Se ei kerro siitä, onko meillä samanlainen elämäntapa, kiinnostuksen kohteet, tulevaisuuden suunnitelmat, arvomaailma jne.

No vielä vähemmän koulutus sen kertoo.

Mutta miksi nykyään kiinnostuksen kohteet pitäisi olla samat? Miksi te luotte ihan mielettömiä kriteerilistoja? Mitä väliä harrastatteko samoja vai eri asioita?

Harrastusten ei tarvitsekaan olla samoja, mutta useimmiten toimivissa ihmissuhteissa (oli kyseessä sitten parisuhde tai vaikka kaveruus) on jotain yhdistäviä tekijöitä ja jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Mikä muuten olisi se yhdistävä tekijä? Ei kaikille riitä vain se, että tykkää toisen ulkonäöstä.

Meillä on vaan se, et viihdytään hyvin yhdessä. Toinen on ihan parasta seuraa. Jaetaan arjen ilot ja murheet, sitä se kumppanuus on.

Näin on menty jo kolmannen vuosikymmenen puolelle. Monenlaisia vaiheita riittänyt. Ollaan oltu duunareita ja yliopistot käyty, "hienoja akateemisia", se ei ole muuttanut kummassakaan mitään. Ja mitään kriteerilistoja ei tarvittu missään vaiheessa.

Yleensä se, että viihdytään yhdessä, tarkoittaa nimenomaan sitä, että on jotain yhdistäviä tekijöitä. Kai teilläkin siis sellaisia on?

Jos halutaan ruotimalla ruotia, niin kaikilla ihmisillä on aina jotain yhteistä.

Ihan peruselämää eletään. Kiinnostuksen kohteetkin vaihtelevat paljon elämäntilanteen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen mies ja ei se kyllä kerro minusta ihmisenä oikeastaan juuri mitään. Ehkäpä olin joskus keskivertoa älykkäämpi, mutta nykyään tuntuu että aika tyhmä kuitenkin ja keskittymiskyky on mitä on.

Täähän se ois. Ihmettelen naisia jotka luulee akateemisen olevan jotenkin parempi valinta. Mutta oppia ikä kaikki ja voi olla ettei siellä akateemisten piireissäkään kaikki ole täydellisesti.

Pelkkä akateemisuus ei tietenkään takaa mitään, mätiä omenoita on joka porukassa. Mutta jos haluaa älykästä seuraa, kohdentaa haun akateemisiin ja vetää amikset vasuriin sen enempää heihin aikaa tuhlaamatta.

Hain aikanaan seuraa sovelluksesta. Harvalla oli listattuna koulutusta tai ammattia, ja niistä joilla oli taisin heivata kaikki vasempaan, niin kaukana ollaan siitä, miten ajattelen fiksun henkilön kuvaavan itseään. Älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä osa on akateemisia, mutta osa lopettanut koulut heti alkuunsa tai kohta (tosin yksi heistä palasi täydentämään opintoja kolmekymppisenä).

Perinteistä keskiluokkaista elämäntapaa ei lopultakaan voi pitää superälykkäänä: kuviossa on paljon velkaa, jonka vuoksi töitä pitää tehdä niska vääränä, vaikka palkka olisi todella hyvä ja työelämä aivan liian kuluttavaa. Akateemisista suurin osa on keskiluokkaa, olkoonpa sitten ylempää. En tunne montakaan työssään onnellista akateemista, sen sijaan useimmat ovat melkoisen puhki oravanpyörän vaatimuksissa ja haaveilevat "jostakin".  Toisaalta toisen asteen käynyt mieheni menee joka aamu tyytyväisenä töihin, eikä koskaan itke josko loma jo alkaisi, sillä nauttii tekemisestään niin paljon. Rahat riittää kun osaa, ja älyllisiä intohimojaan toteuttaa myös vapaa-ajalla.

Älykkyyttä on sekin että osaa sanoa ei, jos norminmukainen elämä ei tunnu omalta.

Ei kai kovapalkkaista paljon rasita keskiluokkaisen sadan tonnin asunnon ja parin tonnin auton maksaminen? Eri asia, jos palkan noustessa myös ns. elintason on pakko nousta.

Missä ihmeessä asut jos "keskiluokkainen" asunto maksaa 100keur???

Nastolassa. Keskiluokkaisen bruttotulot alkaa jostain 2100 eurosta, ei sillä rahalla saa lainaa puolen miljoonan kartanoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen mies ja ei se kyllä kerro minusta ihmisenä oikeastaan juuri mitään. Ehkäpä olin joskus keskivertoa älykkäämpi, mutta nykyään tuntuu että aika tyhmä kuitenkin ja keskittymiskyky on mitä on.

Täähän se ois. Ihmettelen naisia jotka luulee akateemisen olevan jotenkin parempi valinta. Mutta oppia ikä kaikki ja voi olla ettei siellä akateemisten piireissäkään kaikki ole täydellisesti.

Pelkkä akateemisuus ei tietenkään takaa mitään, mätiä omenoita on joka porukassa. Mutta jos haluaa älykästä seuraa, kohdentaa haun akateemisiin ja vetää amikset vasuriin sen enempää heihin aikaa tuhlaamatta.

Hain aikanaan seuraa sovelluksesta. Harvalla oli listattuna koulutusta tai ammattia, ja niistä joilla oli taisin heivata kaikki vasempaan, niin kaukana ollaan siitä, miten ajattelen fiksun henkilön kuvaavan itseään. Älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä osa on akateemisia, mutta osa lopettanut koulut heti alkuunsa tai kohta (tosin yksi heistä palasi täydentämään opintoja kolmekymppisenä).

Perinteistä keskiluokkaista elämäntapaa ei lopultakaan voi pitää superälykkäänä: kuviossa on paljon velkaa, jonka vuoksi töitä pitää tehdä niska vääränä, vaikka palkka olisi todella hyvä ja työelämä aivan liian kuluttavaa. Akateemisista suurin osa on keskiluokkaa, olkoonpa sitten ylempää. En tunne montakaan työssään onnellista akateemista, sen sijaan useimmat ovat melkoisen puhki oravanpyörän vaatimuksissa ja haaveilevat "jostakin".  Toisaalta toisen asteen käynyt mieheni menee joka aamu tyytyväisenä töihin, eikä koskaan itke josko loma jo alkaisi, sillä nauttii tekemisestään niin paljon. Rahat riittää kun osaa, ja älyllisiä intohimojaan toteuttaa myös vapaa-ajalla.

Älykkyyttä on sekin että osaa sanoa ei, jos norminmukainen elämä ei tunnu omalta.

Ei kai kovapalkkaista paljon rasita keskiluokkaisen sadan tonnin asunnon ja parin tonnin auton maksaminen? Eri asia, jos palkan noustessa myös ns. elintason on pakko nousta.

Missä ihmeessä asut jos "keskiluokkainen" asunto maksaa 100keur???

Olen eri, mutta pienissä kaupungeissa voi omakotitalo hyvinkin maksaa sen verran, ja keskiluokkaiset perheet niissä nimenomaan asuvat. Ei kai se hintakaan itseisarvoi ole, että pakko maksaa mahdollisimman paljon tai jokin tietty summa?

Sadantonnin taloissa asuu duunarit. Samat jaa niillä parin tonnin autoilla. Keskiluokan talot maksavat useita satoja tuhansia.

Duunarit on keskiluokkaa, joku osa-aikaista tekevä kassa ei ihan keskiluokkaan yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen mies ja ei se kyllä kerro minusta ihmisenä oikeastaan juuri mitään. Ehkäpä olin joskus keskivertoa älykkäämpi, mutta nykyään tuntuu että aika tyhmä kuitenkin ja keskittymiskyky on mitä on.

Täähän se ois. Ihmettelen naisia jotka luulee akateemisen olevan jotenkin parempi valinta. Mutta oppia ikä kaikki ja voi olla ettei siellä akateemisten piireissäkään kaikki ole täydellisesti.

Pelkkä akateemisuus ei tietenkään takaa mitään, mätiä omenoita on joka porukassa. Mutta jos haluaa älykästä seuraa, kohdentaa haun akateemisiin ja vetää amikset vasuriin sen enempää heihin aikaa tuhlaamatta.

Hain aikanaan seuraa sovelluksesta. Harvalla oli listattuna koulutusta tai ammattia, ja niistä joilla oli taisin heivata kaikki vasempaan, niin kaukana ollaan siitä, miten ajattelen fiksun henkilön kuvaavan itseään. Älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä osa on akateemisia, mutta osa lopettanut koulut heti alkuunsa tai kohta (tosin yksi heistä palasi täydentämään opintoja kolmekymppisenä).

Perinteistä keskiluokkaista elämäntapaa ei lopultakaan voi pitää superälykkäänä: kuviossa on paljon velkaa, jonka vuoksi töitä pitää tehdä niska vääränä, vaikka palkka olisi todella hyvä ja työelämä aivan liian kuluttavaa. Akateemisista suurin osa on keskiluokkaa, olkoonpa sitten ylempää. En tunne montakaan työssään onnellista akateemista, sen sijaan useimmat ovat melkoisen puhki oravanpyörän vaatimuksissa ja haaveilevat "jostakin".  Toisaalta toisen asteen käynyt mieheni menee joka aamu tyytyväisenä töihin, eikä koskaan itke josko loma jo alkaisi, sillä nauttii tekemisestään niin paljon. Rahat riittää kun osaa, ja älyllisiä intohimojaan toteuttaa myös vapaa-ajalla.

Älykkyyttä on sekin että osaa sanoa ei, jos norminmukainen elämä ei tunnu omalta.

Ei kai kovapalkkaista paljon rasita keskiluokkaisen sadan tonnin asunnon ja parin tonnin auton maksaminen? Eri asia, jos palkan noustessa myös ns. elintason on pakko nousta.

Missä ihmeessä asut jos "keskiluokkainen" asunto maksaa 100keur???

Olen eri, mutta pienissä kaupungeissa voi omakotitalo hyvinkin maksaa sen verran, ja keskiluokkaiset perheet niissä nimenomaan asuvat. Ei kai se hintakaan itseisarvoi ole, että pakko maksaa mahdollisimman paljon tai jokin tietty summa?

Sadantonnin taloissa asuu duunarit. Samat jaa niillä parin tonnin autoilla. Keskiluokan talot maksavat useita satoja tuhansia.

Duunarit on keskiluokkaa, joku osa-aikaista tekevä kassa ei ihan keskiluokkaan yllä.

No ei todellakaan ole. Duunarit ovat työväenluokkaa. Keskiluokassa on koulutusta ja valkokaupustöitä. Keskiluokassa ollaan opettajana, pappina, insinöörinä. Ei ne parin tonnin autoilla ajele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen mies ja ei se kyllä kerro minusta ihmisenä oikeastaan juuri mitään. Ehkäpä olin joskus keskivertoa älykkäämpi, mutta nykyään tuntuu että aika tyhmä kuitenkin ja keskittymiskyky on mitä on.

Täähän se ois. Ihmettelen naisia jotka luulee akateemisen olevan jotenkin parempi valinta. Mutta oppia ikä kaikki ja voi olla ettei siellä akateemisten piireissäkään kaikki ole täydellisesti.

Pelkkä akateemisuus ei tietenkään takaa mitään, mätiä omenoita on joka porukassa. Mutta jos haluaa älykästä seuraa, kohdentaa haun akateemisiin ja vetää amikset vasuriin sen enempää heihin aikaa tuhlaamatta.

Hain aikanaan seuraa sovelluksesta. Harvalla oli listattuna koulutusta tai ammattia, ja niistä joilla oli taisin heivata kaikki vasempaan, niin kaukana ollaan siitä, miten ajattelen fiksun henkilön kuvaavan itseään. Älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä osa on akateemisia, mutta osa lopettanut koulut heti alkuunsa tai kohta (tosin yksi heistä palasi täydentämään opintoja kolmekymppisenä).

Perinteistä keskiluokkaista elämäntapaa ei lopultakaan voi pitää superälykkäänä: kuviossa on paljon velkaa, jonka vuoksi töitä pitää tehdä niska vääränä, vaikka palkka olisi todella hyvä ja työelämä aivan liian kuluttavaa. Akateemisista suurin osa on keskiluokkaa, olkoonpa sitten ylempää. En tunne montakaan työssään onnellista akateemista, sen sijaan useimmat ovat melkoisen puhki oravanpyörän vaatimuksissa ja haaveilevat "jostakin".  Toisaalta toisen asteen käynyt mieheni menee joka aamu tyytyväisenä töihin, eikä koskaan itke josko loma jo alkaisi, sillä nauttii tekemisestään niin paljon. Rahat riittää kun osaa, ja älyllisiä intohimojaan toteuttaa myös vapaa-ajalla.

Älykkyyttä on sekin että osaa sanoa ei, jos norminmukainen elämä ei tunnu omalta.

Ei kai kovapalkkaista paljon rasita keskiluokkaisen sadan tonnin asunnon ja parin tonnin auton maksaminen? Eri asia, jos palkan noustessa myös ns. elintason on pakko nousta.

Missä ihmeessä asut jos "keskiluokkainen" asunto maksaa 100keur???

Olen eri, mutta pienissä kaupungeissa voi omakotitalo hyvinkin maksaa sen verran, ja keskiluokkaiset perheet niissä nimenomaan asuvat. Ei kai se hintakaan itseisarvoi ole, että pakko maksaa mahdollisimman paljon tai jokin tietty summa?

Sadantonnin taloissa asuu duunarit. Samat jaa niillä parin tonnin autoilla. Keskiluokan talot maksavat useita satoja tuhansia.

Juu, kaikki muut ovat duunareita paitsi ne, jotka asuvat merenrantahuviloissa. Sovitaan näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koulutuksella väliä, kunhan on hyvät tulot.

Pitää olla hyvä koulutus ja hyvät tulot. En nimittäin ala elättää kouluttamatonta duunarimiestä, kun raksalla loppuu puuhastelutyöt.

Hyväpalkkaisella raksamiehellä on myös hyvä koulutus. Tosin se voi olla pelkkä peruskoulu, mutta se on riittävän hyvä, jos on hyväpalkkaisiin hommiin päässyt.

"Hyvä palkka" on suhteellinen käsite. Raksaduunarihan kituuttaa ansiosidonnaisella puolet vuodesta, eikä palkka eroa siivoojien palkasta.

Koska niiden miesten omat ei riitä kouluttautumaan pitkälle ja niitä harmittaa, kun ne menestyvät, ahkerat naiset ei valitsekaan sitä peräkammarin hemmoteltua mieslasta.

ihan oma syy, jos haluaa koulutetun naisen, mutta ei aio itse tehdä asian eteen muuta kuin itkeä Vauvalla asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen mies ja ei se kyllä kerro minusta ihmisenä oikeastaan juuri mitään. Ehkäpä olin joskus keskivertoa älykkäämpi, mutta nykyään tuntuu että aika tyhmä kuitenkin ja keskittymiskyky on mitä on.

Täähän se ois. Ihmettelen naisia jotka luulee akateemisen olevan jotenkin parempi valinta. Mutta oppia ikä kaikki ja voi olla ettei siellä akateemisten piireissäkään kaikki ole täydellisesti.

Pelkkä akateemisuus ei tietenkään takaa mitään, mätiä omenoita on joka porukassa. Mutta jos haluaa älykästä seuraa, kohdentaa haun akateemisiin ja vetää amikset vasuriin sen enempää heihin aikaa tuhlaamatta.

Hain aikanaan seuraa sovelluksesta. Harvalla oli listattuna koulutusta tai ammattia, ja niistä joilla oli taisin heivata kaikki vasempaan, niin kaukana ollaan siitä, miten ajattelen fiksun henkilön kuvaavan itseään. Älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä osa on akateemisia, mutta osa lopettanut koulut heti alkuunsa tai kohta (tosin yksi heistä palasi täydentämään opintoja kolmekymppisenä).

Perinteistä keskiluokkaista elämäntapaa ei lopultakaan voi pitää superälykkäänä: kuviossa on paljon velkaa, jonka vuoksi töitä pitää tehdä niska vääränä, vaikka palkka olisi todella hyvä ja työelämä aivan liian kuluttavaa. Akateemisista suurin osa on keskiluokkaa, olkoonpa sitten ylempää. En tunne montakaan työssään onnellista akateemista, sen sijaan useimmat ovat melkoisen puhki oravanpyörän vaatimuksissa ja haaveilevat "jostakin".  Toisaalta toisen asteen käynyt mieheni menee joka aamu tyytyväisenä töihin, eikä koskaan itke josko loma jo alkaisi, sillä nauttii tekemisestään niin paljon. Rahat riittää kun osaa, ja älyllisiä intohimojaan toteuttaa myös vapaa-ajalla.

Älykkyyttä on sekin että osaa sanoa ei, jos norminmukainen elämä ei tunnu omalta.

Ei kai kovapalkkaista paljon rasita keskiluokkaisen sadan tonnin asunnon ja parin tonnin auton maksaminen? Eri asia, jos palkan noustessa myös ns. elintason on pakko nousta.

Missä ihmeessä asut jos "keskiluokkainen" asunto maksaa 100keur???

Olen eri, mutta pienissä kaupungeissa voi omakotitalo hyvinkin maksaa sen verran, ja keskiluokkaiset perheet niissä nimenomaan asuvat. Ei kai se hintakaan itseisarvoi ole, että pakko maksaa mahdollisimman paljon tai jokin tietty summa?

Sadantonnin taloissa asuu duunarit. Samat jaa niillä parin tonnin autoilla. Keskiluokan talot maksavat useita satoja tuhansia.

Duunarit on keskiluokkaa, joku osa-aikaista tekevä kassa ei ihan keskiluokkaan yllä.

No ei todellakaan ole. Duunarit ovat työväenluokkaa. Keskiluokassa on koulutusta ja valkokaupustöitä. Keskiluokassa ollaan opettajana, pappina, insinöörinä. Ei ne parin tonnin autoilla ajele.

Minä tunnen opettajia, jotka ajavat vanhalla Helkama-pyörällä tai bussilla. Ei kaikille keskiluokkaisille todellakaan ole elämässä tärkeintä vaikkapa auto. Kuulostaa ihan junttitouhulta.

Mun mies ei ole käynyt mitään kouluja loppuun. Revittiin työelämään kesken opiskelut.

Kun kolahtaa, silloin kolahtaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen mies ja ei se kyllä kerro minusta ihmisenä oikeastaan juuri mitään. Ehkäpä olin joskus keskivertoa älykkäämpi, mutta nykyään tuntuu että aika tyhmä kuitenkin ja keskittymiskyky on mitä on.

Täähän se ois. Ihmettelen naisia jotka luulee akateemisen olevan jotenkin parempi valinta. Mutta oppia ikä kaikki ja voi olla ettei siellä akateemisten piireissäkään kaikki ole täydellisesti.

Pelkkä akateemisuus ei tietenkään takaa mitään, mätiä omenoita on joka porukassa. Mutta jos haluaa älykästä seuraa, kohdentaa haun akateemisiin ja vetää amikset vasuriin sen enempää heihin aikaa tuhlaamatta.

Hain aikanaan seuraa sovelluksesta. Harvalla oli listattuna koulutusta tai ammattia, ja niistä joilla oli taisin heivata kaikki vasempaan, niin kaukana ollaan siitä, miten ajattelen fiksun henkilön kuvaavan itseään. Älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä osa on akateemisia, mutta osa lopettanut koulut heti alkuunsa tai kohta (tosin yksi heistä palasi täydentämään opintoja kolmekymppisenä).

Perinteistä keskiluokkaista elämäntapaa ei lopultakaan voi pitää superälykkäänä: kuviossa on paljon velkaa, jonka vuoksi töitä pitää tehdä niska vääränä, vaikka palkka olisi todella hyvä ja työelämä aivan liian kuluttavaa. Akateemisista suurin osa on keskiluokkaa, olkoonpa sitten ylempää. En tunne montakaan työssään onnellista akateemista, sen sijaan useimmat ovat melkoisen puhki oravanpyörän vaatimuksissa ja haaveilevat "jostakin".  Toisaalta toisen asteen käynyt mieheni menee joka aamu tyytyväisenä töihin, eikä koskaan itke josko loma jo alkaisi, sillä nauttii tekemisestään niin paljon. Rahat riittää kun osaa, ja älyllisiä intohimojaan toteuttaa myös vapaa-ajalla.

Älykkyyttä on sekin että osaa sanoa ei, jos norminmukainen elämä ei tunnu omalta.

Ei kai kovapalkkaista paljon rasita keskiluokkaisen sadan tonnin asunnon ja parin tonnin auton maksaminen? Eri asia, jos palkan noustessa myös ns. elintason on pakko nousta.

Missä ihmeessä asut jos "keskiluokkainen" asunto maksaa 100keur???

Olen eri, mutta pienissä kaupungeissa voi omakotitalo hyvinkin maksaa sen verran, ja keskiluokkaiset perheet niissä nimenomaan asuvat. Ei kai se hintakaan itseisarvoi ole, että pakko maksaa mahdollisimman paljon tai jokin tietty summa?

Sadantonnin taloissa asuu duunarit. Samat jaa niillä parin tonnin autoilla. Keskiluokan talot maksavat useita satoja tuhansia.

Aijaa. Osa keskiluokkaisista asuu jopa vuokralla tai ASOssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen mies ja ei se kyllä kerro minusta ihmisenä oikeastaan juuri mitään. Ehkäpä olin joskus keskivertoa älykkäämpi, mutta nykyään tuntuu että aika tyhmä kuitenkin ja keskittymiskyky on mitä on.

Täähän se ois. Ihmettelen naisia jotka luulee akateemisen olevan jotenkin parempi valinta. Mutta oppia ikä kaikki ja voi olla ettei siellä akateemisten piireissäkään kaikki ole täydellisesti.

Pelkkä akateemisuus ei tietenkään takaa mitään, mätiä omenoita on joka porukassa. Mutta jos haluaa älykästä seuraa, kohdentaa haun akateemisiin ja vetää amikset vasuriin sen enempää heihin aikaa tuhlaamatta.

Hain aikanaan seuraa sovelluksesta. Harvalla oli listattuna koulutusta tai ammattia, ja niistä joilla oli taisin heivata kaikki vasempaan, niin kaukana ollaan siitä, miten ajattelen fiksun henkilön kuvaavan itseään. Älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä osa on akateemisia, mutta osa lopettanut koulut heti alkuunsa tai kohta (tosin yksi heistä palasi täydentämään opintoja kolmekymppisenä).

Perinteistä keskiluokkaista elämäntapaa ei lopultakaan voi pitää superälykkäänä: kuviossa on paljon velkaa, jonka vuoksi töitä pitää tehdä niska vääränä, vaikka palkka olisi todella hyvä ja työelämä aivan liian kuluttavaa. Akateemisista suurin osa on keskiluokkaa, olkoonpa sitten ylempää. En tunne montakaan työssään onnellista akateemista, sen sijaan useimmat ovat melkoisen puhki oravanpyörän vaatimuksissa ja haaveilevat "jostakin".  Toisaalta toisen asteen käynyt mieheni menee joka aamu tyytyväisenä töihin, eikä koskaan itke josko loma jo alkaisi, sillä nauttii tekemisestään niin paljon. Rahat riittää kun osaa, ja älyllisiä intohimojaan toteuttaa myös vapaa-ajalla.

Älykkyyttä on sekin että osaa sanoa ei, jos norminmukainen elämä ei tunnu omalta.

Ei kai kovapalkkaista paljon rasita keskiluokkaisen sadan tonnin asunnon ja parin tonnin auton maksaminen? Eri asia, jos palkan noustessa myös ns. elintason on pakko nousta.

Missä ihmeessä asut jos "keskiluokkainen" asunto maksaa 100keur???

Olen eri, mutta pienissä kaupungeissa voi omakotitalo hyvinkin maksaa sen verran, ja keskiluokkaiset perheet niissä nimenomaan asuvat. Ei kai se hintakaan itseisarvoi ole, että pakko maksaa mahdollisimman paljon tai jokin tietty summa?

Ei toki, mutta akateemisista suurin osa kertyy isompiin kaupunkeihin, joista tuolla budjetilla saa ehkä yksiöstä haaveilla.