Lue keskustelun säännöt.
Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?
15.08.2023 |
Olen kotiäiti. Omasta tahdostani, en miehen pakottamana. On minulla kyllä ihan hyvä koulutuskin ja oman alan työkokemusta useampi vuosi, mutta päätin nyt olla ihan kotiäiti vain. Saan siitä välillä haukkuja ja arvostelua osakseni. Vähintään kulmien kohottelua. Mutta myös ihan suoraa kritiikkiä. Kukaan tuttu tai puolituttu ei ole koskaan sanonut mitään hyvää ratkaisustani eikä kyllä kukaan vieraskaan. Arvostellut vain. Lapset on päiväkoti-iässä ja aion olla kotiäiti kunnes nuorin menee kouluun. Nykyään päiväkodit on aika huonossa tilanteessa ja moni sanoo, ettei haluaisi lastaan niihin laittaa. Minä en laittanut ja silti saan haukkuja. Miksi?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin arvostaa.
Harmi, että kotivanhemmuus ei ole suurimmalle osalle kansaa vaihtoehto taloudellisista syistä. Uskon vakaasti, että jälkikasvu hyötyy suuresti siitä, että kotona on paikalla vanhempi, jolla on aikaa keskittyä kasvattamiseen.Ryhtyisin itse mielellään koti-isäksi, jos ei olisi lainoja maksettavana. Uskon tosin, että puoliso olisi myös halukas siihen.
Kotiäitien mollaaminen on feministien uuden aallon agendaa. Meidän perheessä ja meidän perheen aikuisten työpaikoilla ei nähdä sukupuolisortoa tai eroa miesten ja naisten euron suuruudessa. En tiedä missä nähdään. Ilmeisesti vain feministien vuosikokouksessa.
Josko avaisit silmäsi niin näkisit, mistä naisten ja miesten palkkaero johtuu.
Silmät on auki ja meillä tienataan about saman verran sukupuoleen katsomatta. Meillä myös toimitaan tiiminä ja varallisuus on yhteistä.
Jos aikoo suunnitella elämänsä niin että aikoo jossain kohtaa erota, niin ehkä ei kannata lähteä suhteeseen laisinkaan.
Saati sitten tehdä niitä lapsia.
Mistä se mielestäsi johtuu? Siitä että toinen ei kerkeä raskaudeltaan kouluttautumaan? Vai siitä että toinen ei kerkiä kouluttautumaan kun on armeijassa? Vai siitä että toinen on kotona vanhempainvapaalla eikä kerkiä kouluttautumaan?
Me tehdään toisen asteen tutkinnolla molemmat 160h/kk töitä ja palkoissa ainoa ero on puolison lisät ja omat ruokakorvaukseni, kun teen keikkatyötä.Vertaatko sinä 6kk armeijaa lapsensaantiin??? Lasta jo kannetaan kohdussa 9kk ja sitten se riemu vasta ratkeaa, kun piltti syntyy. Se on täysin avuton ja täysin toisen ihmisen varassa ensimmäise elinvuotensa. ja joissain perheissä lapsia on useampi, niin sama rulianssi taas, ensin raskaus, joka ei aina ole helppo, sitten synnytys (paikat repee, missähän kohtaa intissä vehkeet repeää?) ja taas imeväisen kanssa kotona.
Intti on lastenleikkiä 6kk verrattuna raskauteen, synnytykseen ja lapsen hoitoon. Tuskin yksikään mies valitsisi raskautta ja synnytystä jos saisi valita, että meneekö inttiin vai ottaako tuon toisen vaihtoehdon.
ja nykyään naisetkin käy intin, eikä siellä kohta miehiä olekkaan, kun nytkin joka toinen ei armeijaa käy ja naiset sen kun lisääntyy silläkin saralla.
Armeijaan on pakko menna, lisääntyminen on taas täysin oma ja vapaaehtoinen valinta.
Tämä. Puhuttiin juuri tuttavan kanssa armeijasta, sillä hänen tyttärensä meni sinne vapaaehtoisesti. Tuli puheeksi että kannatan sitä että asevelvollisuus olisi sukupuolesta riippumaton, ja hän tokaisi ykskantaan että ei ole reilua koska naiset synnyttävät. Hassu kommentti. Minä en ole ikinä joutunut sen enempää synnyttämään kuin käymään armeijaakaan. Käytän ehkäisyä.
Pitäisikö naisille, jotka ei ole synnyttäneet, olla pakollinen armeija +45 iässä? 😆
Armeijan ja synnyttämisen voisi laittaa samalle viivalle, jos molemmat olisivat pakollisia,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallitus leikkaa osa-aikatyötä tekevältä 2 lapsen yh-vanhemmalta 600 euroa kuukaudessa asumistuesta ja sovitellusta päivärahasta.
Vierailija kirjoitti:
Sä makaat himassa ja porsit. Arvostaako pitäisi jäännettä 1600-luvulta?
Lasten kanssa ei kyllä paljon makoilemaan ehdi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin arvostaa.
Harmi, että kotivanhemmuus ei ole suurimmalle osalle kansaa vaihtoehto taloudellisista syistä. Uskon vakaasti, että jälkikasvu hyötyy suuresti siitä, että kotona on paikalla vanhempi, jolla on aikaa keskittyä kasvattamiseen.Ryhtyisin itse mielellään koti-isäksi, jos ei olisi lainoja maksettavana. Uskon tosin, että puoliso olisi myös halukas siihen.
Kotiäitien mollaaminen on feministien uuden aallon agendaa. Meidän perheessä ja meidän perheen aikuisten työpaikoilla ei nähdä sukupuolisortoa tai eroa miesten ja naisten euron suuruudessa. En tiedä missä nähdään. Ilmeisesti vain feministien vuosikokouksessa.
Josko avaisit silmäsi niin näkisit, mistä naisten ja miesten palkkaero johtuu.
Silmät on auki ja meillä tienataan about saman verran sukupuoleen katsomatta. Meillä myös toimitaan tiiminä ja varallisuus on yhteistä.
Jos aikoo suunnitella elämänsä niin että aikoo jossain kohtaa erota, niin ehkä ei kannata lähteä suhteeseen laisinkaan.
Saati sitten tehdä niitä lapsia.
Mistä se mielestäsi johtuu? Siitä että toinen ei kerkeä raskaudeltaan kouluttautumaan? Vai siitä että toinen ei kerkiä kouluttautumaan kun on armeijassa? Vai siitä että toinen on kotona vanhempainvapaalla eikä kerkiä kouluttautumaan?
Me tehdään toisen asteen tutkinnolla molemmat 160h/kk töitä ja palkoissa ainoa ero on puolison lisät ja omat ruokakorvaukseni, kun teen keikkatyötä.Vertaatko sinä 6kk armeijaa lapsensaantiin??? Lasta jo kannetaan kohdussa 9kk ja sitten se riemu vasta ratkeaa, kun piltti syntyy. Se on täysin avuton ja täysin toisen ihmisen varassa ensimmäise elinvuotensa. ja joissain perheissä lapsia on useampi, niin sama rulianssi taas, ensin raskaus, joka ei aina ole helppo, sitten synnytys (paikat repee, missähän kohtaa intissä vehkeet repeää?) ja taas imeväisen kanssa kotona.
Intti on lastenleikkiä 6kk verrattuna raskauteen, synnytykseen ja lapsen hoitoon. Tuskin yksikään mies valitsisi raskautta ja synnytystä jos saisi valita, että meneekö inttiin vai ottaako tuon toisen vaihtoehdon.
ja nykyään naisetkin käy intin, eikä siellä kohta miehiä olekkaan, kun nytkin joka toinen ei armeijaa käy ja naiset sen kun lisääntyy silläkin saralla.
Armeijaan on pakko menna, lisääntyminen on taas täysin oma ja vapaaehtoinen valinta.
Tämä. Puhuttiin juuri tuttavan kanssa armeijasta, sillä hänen tyttärensä meni sinne vapaaehtoisesti. Tuli puheeksi että kannatan sitä että asevelvollisuus olisi sukupuolesta riippumaton, ja hän tokaisi ykskantaan että ei ole reilua koska naiset synnyttävät. Hassu kommentti. Minä en ole ikinä joutunut sen enempää synnyttämään kuin käymään armeijaakaan. Käytän ehkäisyä.
Pitäisikö naisille, jotka ei ole synnyttäneet, olla pakollinen armeija +45 iässä? 😆
Ehkä. :D Tai sitten vaan otetaan käyttöön se tasa-arvoinen asevelvollisuus, kun ei sitä voi rinnastaa lisääntymiseen joka on 100% vapaaehtoista toimintaa.
Miten kannustaisit ihmisiä lisääntymään? Mikä olisi se porkkana? Sinähän tiedät että yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia, joten älä lisäänny ei nyt sovi tähän vastaukseksi.
Mun mielestä pitäisi luopua kannustamisesta ja alkaa miettiä sitä, miten yhteiskunta pyörisi, vaikka ei lisää näyttäisi. Kun nyt suuresti näyttää siltä, että ei haluta lisääntyä,niin se fakta mun mielestä pitäisi hyväksyä eikä elätellä muusta toiveita.
Siirtymävaihehan on hankala, kun vanhempaa ikäpolvea on enemmän. Uusi normaali tulee sitten olemaan pienempi väestö (ellei sitten ilmastonmuutos johda uusiin ihmisiin kansainvaelluuksiin ja laita asioita kokonaan uusiksi).
Vierailija kirjoitti:
Hallitus leikkaa osa-aikatyötä tekevältä 2 lapsen yh-vanhemmalta 600 euroa kuukaudessa asumistuesta ja sovitellusta päivärahasta.
Lisäksi enää ei riitä, että kysyy työnantajalta lisätunteja. Jatkossa pitää hakea koko-aikatyötä johon on realistiset mahdollisuudet päästä tai osallistua työkkärin aktivointeihin osa-aikatyön rinnalla.
https://ytk.fi/tietoa-meilta/ajankohtaista/hallitusohjelma-lupaa-kirist…
Kohta 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan hyvin tuon ajan, kun olin kotiäiti. Ja alinta kastia Suomessa. Ehkä vielä pahempi kuin työttömät. Sinun pitää elää vain ylpeästi sellaisena kuin olet, valitsemallasi tiellä. Minulle sanoi kampaaja, että en tule saamaan koskaan töitä kotiäitivuosien jälkeen. Sainpa kuitenkin. Mikään uratykki en ole. En edes halua olla. Minulle riittää edelleen pienet ympyrät ja ihan pieni työ. Saan elämään kiksit ihan jostain muualta.
Se mitä en tule koskaan katumaan, on kaikki se aika jonka sain viettää pienten lasteni kanssa. Minulla on edelleen mahtavat välit lapsiini, vaikka he ovat isoja.
Monia asioita kyllä kadun elämässäni. Kotiäitiyttä en. Aika, ja mihin sen käytät, sitä ei voi mitata millään materialla. Olkoon pieni eläke tulevaisuudessa. Olen kekseliäs ja elän pienellä. Tiedän että tulen selviytymään.
Vierailija kirjoitti:
Harvoja ihmisiä vihataan Suomessa enemmän, kuin äitejä.
No, ainakin sellaisia, joilla ei ole kielioppi- ja sivulauseen pilkkuasiat hallussa. Äidinkielentunneille mars!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki täällä kommentoineet kotiäidit vaikuttavat ulosantinsa perusteella paljon mukavemmilta ihmisiltä kuin työ-orientoituneet vihaiset "kuka sun eläkkees maksaa?" naiset?
Jännä, en huomaa samaa. Lukijan silmistä riippuu?
Ikäsidonnaisuudet poistuu työttömyystuista ja irtisanomissuojaa heikennetään. Eli jos sut irtisanotaan 58 vuotiaana niin saat saman kohtelun kuin muut työttömät. Leikattua ansiosidonnaista 400 päivää ja sen jälkeen työmarkkinatuki 580 netto kuukaudessa. Jotta saisit taas leikattua ansiosidonnaista pitää sun kilpailla nuorten kanssa 12 kuukautta työsopimuksista.
Omistusasuntoon ei saa asumistukea. Yhtiölaina ei ole lasku toimeentulotuessa eikä kaupunki saa antaa harkinnanvaraista tilalle.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006142183.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koti-äiti ja jos minulle kävisi Helena Koivut eläisin niillä rahoilla hyvinkin leveästi, lisäksi en tasan jäisi toiseen maahan missä minun lapseni on. Mieheni ei ole Mikko Koivu, mutta tienaa sen verran ettei minun tarvitse mennä töihin. Nuorin kuitenkin aloitti nyt eskarin niin päätin ruveta tekemään 3h viikosta pienen työprojektin. Olen aikanaan sijoittanut äitiys/kotihoidontuet ja niistä pieni pesämuna itselleni jos jotain kävisi. Lapsilisät sijoitetaan lapsille. Minä olen aina elänyt onnellisuus edellä..tärkeintä on se, että on onnellinen ei se mitä naapurin Pirkko miettii.
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää jos asenne on sellainen, kyllähän se lannistaa. Hyvä valinta on varmasti, jos tuntuu oikealta ja siihen on mahdollisuus, anna muiden mölistä.
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin tuon ajan, kun olin kotiäiti. Ja alinta kastia Suomessa. Ehkä vielä pahempi kuin työttömät. Sinun pitää elää vain ylpeästi sellaisena kuin olet, valitsemallasi tiellä. Minulle sanoi kampaaja, että en tule saamaan koskaan töitä kotiäitivuosien jälkeen. Sainpa kuitenkin. Mikään uratykki en ole. En edes halua olla. Minulle riittää edelleen pienet ympyrät ja ihan pieni työ. Saan elämään kiksit ihan jostain muualta.
Se mitä en tule koskaan katumaan, on kaikki se aika jonka sain viettää pienten lasteni kanssa. Minulla on edelleen mahtavat välit lapsiini, vaikka he ovat isoja.
Monia asioita kyllä kadun elämässäni. Kotiäitiyttä en. Aika, ja mihin sen käytät, sitä ei voi mitata millään materialla. Olkoon pieni eläke tulevaisuudessa. Olen kekseliäs ja elän pienellä. Tiedän että tulen selviytymään.
Muuten aivan mahtava viesti, mutta miksi miehesi ei ole huolehtinut eläkkeestäsi (jos on siis käynyt töissä)?
Minusta se, että työssä käyvä maksaisi kotona olevalle puolisolle eläkevakuutusta, pitäisi jotenkin tehdä pakolliseksi. Ihan hullu tilanne muuten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäsidonnaisuudet poistuu työttömyystuista ja irtisanomissuojaa heikennetään. Eli jos sut irtisanotaan 58 vuotiaana niin saat saman kohtelun kuin muut työttömät. Leikattua ansiosidonnaista 400 päivää ja sen jälkeen työmarkkinatuki 580 netto kuukaudessa. Jotta saisit taas leikattua ansiosidonnaista pitää sun kilpailla nuorten kanssa 12 kuukautta työsopimuksista.
Omistusasuntoon ei saa asumistukea. Yhtiölaina ei ole lasku toimeentulotuessa eikä kaupunki saa antaa harkinnanvaraista tilalle.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006142183.html
No, mutta jos et pärjää 580 netto työmarkkinatuella kuukaudessa eläkeikään asti ja menetät omistusasunnon niin olet ainakin ollut duunissa, kun lapset oli pieniä 😂
Vierailija kirjoitti:
Muut äidit hoitaa lapsensa työn ohessa mutta ehkä se on kivampi sit vaan löffäillä kotona yhteiskunnan tukiaisilla?
Mitäs tukia sä luulet kotiäidin saavan?
Mä luulen että se on kateutta. Kateutta siitä ettei itse ole voinut hoitaa lapsiaan kotona.
Mä palasin nyt töihin 50% kun nuorin lapsi aloitti tokalla. Päivääkään en vaihtaisi pois ja lapset ovat saaneet kasvaa turvallisen ja hyvän lapsuuden.
Hyvä sä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin tuon ajan, kun olin kotiäiti. Ja alinta kastia Suomessa. Ehkä vielä pahempi kuin työttömät. Sinun pitää elää vain ylpeästi sellaisena kuin olet, valitsemallasi tiellä. Minulle sanoi kampaaja, että en tule saamaan koskaan töitä kotiäitivuosien jälkeen. Sainpa kuitenkin. Mikään uratykki en ole. En edes halua olla. Minulle riittää edelleen pienet ympyrät ja ihan pieni työ. Saan elämään kiksit ihan jostain muualta.
Se mitä en tule koskaan katumaan, on kaikki se aika jonka sain viettää pienten lasteni kanssa. Minulla on edelleen mahtavat välit lapsiini, vaikka he ovat isoja.
Monia asioita kyllä kadun elämässäni. Kotiäitiyttä en. Aika, ja mihin sen käytät, sitä ei voi mitata millään materialla. Olkoon pieni eläke tulevaisuudessa. Olen kekseliäs ja elän pienellä. Tiedän että tulen selviytymään.
Muuten aivan mahtava viesti, mutta miksi miehesi ei ole huolehtinut eläkkeestäsi (jos on siis käynyt töissä)?
Minusta se, että työssä käyvä maksaisi kotona olevalle puolisolle eläkevakuutusta, pitäisi jotenkin tehdä pakolliseksi. Ihan hullu tilanne muuten
Kun tekee 30 vuotta vuotta töitä 2400 bruttopalkalla niin saa eläkettä 1500 brutto - verot eli 1200 netto.
Suomessa minimieläke on 922 netto + eläkeläisen asumistuki.
Ja voi saada jopa enemmän kuin työtä tehnyt, jos työtä tekevällä on kesämökki, koska toimeentulotukea lääkkeisiin ja sähköön ei saa, jos on kesämökki.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Eihän työttömille ja opiskelijoillekkaan kerry eläkettä. Mitä eroa sillä on verrattuna kotiäitiyteen? Aivan sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
En halua paljastaa asuinpaikkaani. Niinpä.