Lue keskustelun säännöt.
Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?
15.08.2023 |
Olen kotiäiti. Omasta tahdostani, en miehen pakottamana. On minulla kyllä ihan hyvä koulutuskin ja oman alan työkokemusta useampi vuosi, mutta päätin nyt olla ihan kotiäiti vain. Saan siitä välillä haukkuja ja arvostelua osakseni. Vähintään kulmien kohottelua. Mutta myös ihan suoraa kritiikkiä. Kukaan tuttu tai puolituttu ei ole koskaan sanonut mitään hyvää ratkaisustani eikä kyllä kukaan vieraskaan. Arvostellut vain. Lapset on päiväkoti-iässä ja aion olla kotiäiti kunnes nuorin menee kouluun. Nykyään päiväkodit on aika huonossa tilanteessa ja moni sanoo, ettei haluaisi lastaan niihin laittaa. Minä en laittanut ja silti saan haukkuja. Miksi?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No katso miten kävi Helena Koivulle. Kenenkään naisen ei kannata jättäytyä miehen varaan.
Minua ja Helena Koivua ei oikein kannata verrata. En tosiaan elä mitään varakasta elämää eikä mieheni ole mikään huippupalkkainen. Kotiäitiys jo sinänsä on taloudellinen tappio, mutta halusin sen valinnan lasten vuoksi silti tehdä. Ap
Jos ette ole rikkaita, sitä suuremmassa vaarassa olet. Eron tullen olet köyhä yhteishuoltaja. Olen itsekin eronnut ja kotona olin aikoinaan neljä vuotta. Onneksi olin vain vapaalla vakituisesta hyväpalkkaisesta työpaikasta eikä tulojen lasku ollut kuin väliaikaista. Eron tullen sain lunastettua omakotitalomme kokonaan itselleni. Minulla on kaksi tytärtä. Olen aina opettanut heille, että toimeentuloaan tai onnellisuuttaan ei saa koskaan ulkoistaa. Niistä on jokainen vastuussa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Ei meillä kyllä. Kun vanhemmat oli kotona, vahtivat. Ja kun töissä, päiväkodissa vahdittiin.
Kotihoidontuki on 500 kuukaudessa. Yhden lapsen tarhahoito maksaa yli 1000 euroa kuukausi veronmaksajille. Siksi kotihoidontuesta ei luovuttu ja tarhat on täynnä, lapsi ei saa siellä huomiota paljoa.
Minä olisin halunnut olla kotona siihen saakka, että kuopus täyttää 3v., mutta miehelleni se ei käynyt. Hänellä on hyvä palkka ja hyvin ollaan elelty, mutta sanoi, ettei aio enää yksin maksaa kaikkea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat aikamoisia laiskasäkkejä varsinkin ne jotka ei ole päivääkään tehnyt elämässään töitä. Parin lapsen jälkeen vietin erittäin hyvällä omalla tunnolla vuosia ilman töitä ja lapset hoidossa. Mutta mulla olikin jo 20 vuotta töitä takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Haloo! Ei ne lapset keskenään työpäiviä olleet, vaan hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitejä haukutaan eli kukaan ei ole niin hullu, että hoitaisi eläkkeellä olevia vanhempiaan
Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta, valtiolle tulee paljon hoidettavaa.
Kotiäiti on ihan ok mutta muista huolehtia itsestäsi. Aika pian pienillä rahoilla voi alkaa mieli valumaan myrkkyä kun muut pystyy ostelemaan itselleen kaikenlaista ja käydä lomilla. Onko sinulla varaa viedä lapsia kesäisin lomille? Saavatko lapset noin vähillä rahoilla kunnon vaatteet ja ruokaa?
Mielestäni lapselle on hyvä olla päiväkodissa. Siellä he sosialisoituvat ja oppivat toimimaan muiden kanssa ryhmässä. Sanon tämän siksikin että itse en päässyt päiväkotiin koskaan ja koulun aloitus oli kauhea shokki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Haloo! Ei ne lapset keskenään työpäiviä olleet, vaan hoidossa.
Ei, mutta kun äiti tuli töistä klo 16.00 niin laittoi taaperot pihalle oman onnensa nojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Ei meillä kyllä. Kun vanhemmat oli kotona, vahtivat. Ja kun töissä, päiväkodissa vahdittiin.
Meillä taas kun olin töissä vahdittiin päiväkodissa ja kun olin kotona vahdittiin päiväkodissa. Vähän irtokarkkeja sohvalla. Elämäni parasta aikaa. En voi valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Jippiii kirjoitti:
Ovat aikamoisia laiskasäkkejä varsinkin ne jotka ei ole päivääkään tehnyt elämässään töitä. Parin lapsen jälkeen vietin erittäin hyvällä omalla tunnolla vuosia ilman töitä ja lapset hoidossa. Mutta mulla olikin jo 20 vuotta töitä takana.
No ei noi ainakaan työkkärin listoilla ole.
"Jo 40000 työtöntä palkattomassa työtoiminnassa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän työttömille ja opiskelijoillekkaan kerry eläkettä. Mitä eroa sillä on verrattuna kotiäitiyteen? Aivan sama asia.
Eikä pienipalkkaisista töistä kerry eläkettä enempää kuin työtön saa kansaneläkettä. Itselläni on 1600e brutto, ei siitä mitään eläkettä kerry. Sama juttu tuhansilla muillakin kaupan-alan työntekijöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Haloo! Ei ne lapset keskenään työpäiviä olleet, vaan hoidossa.
Ei, mutta kun äiti tuli töistä klo 16.00 niin laittoi taaperot pihalle oman onnensa nojaan.
Ei kyllä mun muistin mukaan. 5 vuotiaana vasta sain alkaa olla yksin ulkona ja sama meno kavereiden kodeissa.
Niin no... Tiedän tällaisen, jolla ei ole minkään alan koulutusta, ei muuta työkokemusta kuin joku kesätyö kaupan kassalla. Parikymppisenä jäi kotiin ensimmäisen lapsen kanssa ja lapsia tuli sitten vielä muutama lisää ja nyt yli kolmekymppisenä on ihan hukassa mitä pitäisi tehdä. Koulut ei kiinnosta, töihin vaan jonnekin pitäisi päästä... Nappivalinta.
Vierailija kirjoitti:
Kotiäiti on ihan ok mutta muista huolehtia itsestäsi. Aika pian pienillä rahoilla voi alkaa mieli valumaan myrkkyä kun muut pystyy ostelemaan itselleen kaikenlaista ja käydä lomilla. Onko sinulla varaa viedä lapsia kesäisin lomille? Saavatko lapset noin vähillä rahoilla kunnon vaatteet ja ruokaa?
Mielestäni lapselle on hyvä olla päiväkodissa. Siellä he sosialisoituvat ja oppivat toimimaan muiden kanssa ryhmässä. Sanon tämän siksikin että itse en päässyt päiväkotiin koskaan ja koulun aloitus oli kauhea shokki.
"Espanja: kuumaa on ja vesi vähissä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Haloo! Ei ne lapset keskenään työpäiviä olleet, vaan hoidossa.
Ei, mutta kun äiti tuli töistä klo 16.00 niin laittoi taaperot pihalle oman onnensa nojaan.
Ei kyllä mun muistin mukaan. 5 vuotiaana vasta sain alkaa olla yksin ulkona ja sama meno kavereiden kodeissa.
Jep! Naurettavaa kauhukuvien maalailua ja väärää infoa, jolla yritetään korostaa sitä, miten huonosti työssäkäyvä äiti hoitaa vanhemmuuden.
Jos miehesi ei ole todella kovatuloinen, ehkä hämmästelyä aiheuttaa se, että haluatte tietoisesti lastenne elävän vaatimatonta elämää. Vaikka palaisit työelämään myöhemmin, et todennäköisesti koskaan tule pääsemään samalle tulotasolle, kuin jolla olisit ollut tiiviimmälllä työhistorialla. Jo lyhyet äitiyslomat aihettavat naisille pysyvän haitan urakehitykseen.
Nyt lasten ollessa pieniä asia ei varmasti tunnu haastavalta, säästätte päiväkotimaksuissa, mahdollisesti ehdit ostaa ja laittaa edullisempaa ruokaa, sinulle ei tule kuluja työmatkoista, -lounaista ja -vaatteista. Kun lapset ovat kouluikäisiä ja varsinkin teinejä, tulette mahdollisesti koko perhe kohtaamaan tämän ongelman.
Itse olin pääasiassa hyvin tyytyväinen lasten päiväkoteihin. Toki toivoisin, että ryhmäkokoja voitaisiin pienentää ja palkata lisäkäsiä. Pääasiassa päiväkodeissa oli ihania, työlleen ja lapsille omistautuneita ihmisiä töissä ja tilat toimivat lapsille. Oli toimintaa, retkiä ja juhlia ja ensisijaisesti hyvää, tasaista arkea. Omat lapseni saivat kokemuksia ja hyviä kavereita, osa nykyisistä ystävistä on päiväkotivuosilta.
Työkokeilustakaan ei kerry eläkettä, koska työmarkkinatuesta ja peruspäivärahasta ei kerry eläkettä.