Lue keskustelun säännöt.
Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?
15.08.2023 |
Olen kotiäiti. Omasta tahdostani, en miehen pakottamana. On minulla kyllä ihan hyvä koulutuskin ja oman alan työkokemusta useampi vuosi, mutta päätin nyt olla ihan kotiäiti vain. Saan siitä välillä haukkuja ja arvostelua osakseni. Vähintään kulmien kohottelua. Mutta myös ihan suoraa kritiikkiä. Kukaan tuttu tai puolituttu ei ole koskaan sanonut mitään hyvää ratkaisustani eikä kyllä kukaan vieraskaan. Arvostellut vain. Lapset on päiväkoti-iässä ja aion olla kotiäiti kunnes nuorin menee kouluun. Nykyään päiväkodit on aika huonossa tilanteessa ja moni sanoo, ettei haluaisi lastaan niihin laittaa. Minä en laittanut ja silti saan haukkuja. Miksi?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Eihän työttömille ja opiskelijoillekkaan kerry eläkettä. Mitä eroa sillä on verrattuna kotiäitiyteen? Aivan sama asia.
Minusta työttömyys ja opiskelu ovat sellaisia vaiheita elämässä, joista pyritään pääsemään "pois" tai valmistumaan, jotta pääsisi töihin, jotta juuri mm. pääsisi sitä eläkettä kerryttämään myöhempiä elämänvaiheita turvatakseen.
Itse rinnastan kotiäitiyden/-isyyden ihan työnteoksi ja varsinkin jos puoliso on töissä, koen että jos mikään muu taho ei eläkkeestä huolehdi, puolison tulisi se hoitaa (/vakuutus).
Olen tätä mieltä, koska oma äitini ja hänen äitinsä olivat pitkään kotona, ja lapsuudessani meillä ja mummolassa keskusteltiin tuon seikan epäreiluudesta paljon (Huom. myös miehet olivat sitä mieltä, että puolison eläkkeestä huolehtimisen pitäisi olla pakollista/automaatio).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Haloo! Ei ne lapset keskenään työpäiviä olleet, vaan hoidossa.
Ei, mutta kun äiti tuli töistä klo 16.00 niin laittoi taaperot pihalle oman onnensa nojaan.
Ei kyllä mun muistin mukaan. 5 vuotiaana vasta sain alkaa olla yksin ulkona ja sama meno kavereiden kodeissa.
Jep! Naurettavaa kauhukuvien maalailua ja väärää infoa, jolla yritetään korostaa sitä, miten huonosti työssäkäyvä äiti hoitaa vanhemmuuden.
Työttömiä on tarhoissa palkkatuella ja työkokeilussa hoitamassa sun lasta.
Vierailija kirjoitti:
Niin no... Tiedän tällaisen, jolla ei ole minkään alan koulutusta, ei muuta työkokemusta kuin joku kesätyö kaupan kassalla. Parikymppisenä jäi kotiin ensimmäisen lapsen kanssa ja lapsia tuli sitten vielä muutama lisää ja nyt yli kolmekymppisenä on ihan hukassa mitä pitäisi tehdä. Koulut ei kiinnosta, töihin vaan jonnekin pitäisi päästä... Nappivalinta.
Ja sä luulet että se suunta olisi löytynyt jos ei olisi ollut kotona lasten kanssa?
Mä tiedän parikin sellaista, jotka kolmekymppisenä ensin jää burnoutlomalle ja sit haahuilee pari vuotta ilman suuntaa ja sille tielle jää.
Jos ihminen ei parikymppisenä vielä tiedä mikä hänestä tulee isona, ei hän välttämättä tiedä sitä kolmekymppisenäkään sen enempää.
Kotiäitiys on ihan ok, jos se kotona makoilu ei tapahdu millään tavalla yhteiskunnan kustannuksella. Jos on omia säästöjä ja/tai mies maksaa aivan kaiken ja eläkekassa on jo valmiina eikä mitään tarvitse ruinata Kelalta eli veronmaksajien kukkaroista koskaan niin antaa palaa vaan. Jos ei, niin sitten töihin mars mars.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Haloo! Ei ne lapset keskenään työpäiviä olleet, vaan hoidossa.
Ei, mutta kun äiti tuli töistä klo 16.00 niin laittoi taaperot pihalle oman onnensa nojaan.
Ei kyllä mun muistin mukaan. 5 vuotiaana vasta sain alkaa olla yksin ulkona ja sama meno kavereiden kodeissa.
Jep! Naurettavaa kauhukuvien maalailua ja väärää infoa, jolla yritetään korostaa sitä, miten huonosti työssäkäyvä äiti hoitaa vanhemmuuden.
Työttömiä on tarhoissa palkkatuella ja työkokeilussa hoitamassa sun lasta.
Työttömiä on palkkatuella myös ala-asteella koulunkäyntiavustajina.
Siksi nykyään osa hoitajista ja koulunkäyntiavustajista vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka teitä haukkuu? Onko ehkä jotenkin huono itsetunto, kun näet niin paljon haukkuja ja kulmien kohottelua? Tuskin olisi sen hohdokkaampaa olla työttömänä, kun silloinkin olisi käytännössä kotiäitinä. Tiedän, olen ollut.
Ehkä eräät ovat kateellisia, kun itsellä ei ole samaa mahdollisuutta. Toiset taas harmittelevat verovaroin kustannetun koulutuksesi menemistä hukkaan. Kunhan arvailen, oikeasti en tiedä. Äitini oli aikoinaan kotiäiti vastoin tahtoaan, eikä häntä kukaan haukkunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Ihan mikä tahansa, kun käytännöt, määräykset, laitteet ym. muuttuvat. Sama homma vuosikausia työttömänä olleilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Haloo! Ei ne lapset keskenään työpäiviä olleet, vaan hoidossa.
Ei, mutta kun äiti tuli töistä klo 16.00 niin laittoi taaperot pihalle oman onnensa nojaan.
Ei kyllä mun muistin mukaan. 5 vuotiaana vasta sain alkaa olla yksin ulkona ja sama meno kavereiden kodeissa.
5-vuotias on vielä täysin vahdittava. Tosin noita kamalia vanhempia on joiden lapset pyörii pihalla soittelemassa toisten ovikelloja ja kiukuttelemassa, itse tekisin nykyään lasun.
Eipä soiteltu kenenkään ovikelloja. 5 vuotiaana siis voitiin olla hetki ulkona yksin, mut kyllä ne vanhemnat myös tarkkaili mitä tehdään ja oli siellä ulkona myös omillakin hommillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te opetatte lapsillenne tuolla, että vieroksutte työtä?
Opetan, että lapset menevät meillä aina kaiken edelle ja työt tulee vasta sen jälkeen. Toivottavasti eivät pahasti traumatisoidu.
Minä olen aina arvostanut vanhemmissani sitä että he ovat työteliäitä ihmisiä, jotka ovat onnistuneet hoitamaan perhe-elämän ja työelämän tasapainotuksen. En usko että olisin edes lapsena arvostanut äitiä jolle olisin ollut elämän keskipiste ja mennyt kaiken muun ohi.
Minä en kyllä suonut pienintäkään ajatusta lapsena sille että vanhempani ovat jotenkin arvostettavia kun jaksavat käydä töissä ja hoitas perhettä :D oli vain äiti ja isä joita rakastin ja halusin viettää heidän kanssaan aikaa.
Ehkä olit vähän yksinkertaisempaa tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys on ihan ok, jos se kotona makoilu ei tapahdu millään tavalla yhteiskunnan kustannuksella. Jos on omia säästöjä ja/tai mies maksaa aivan kaiken ja eläkekassa on jo valmiina eikä mitään tarvitse ruinata Kelalta eli veronmaksajien kukkaroista koskaan niin antaa palaa vaan. Jos ei, niin sitten töihin mars mars.
Kotihoidontuki on 500 ja tarhahoito 2 lapsesta maksaa yli 2000 euroa kuukaudessa veronmaksajille, itse sä maksat korkeintaa 250 per lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys on ihan ok, jos se kotona makoilu ei tapahdu millään tavalla yhteiskunnan kustannuksella. Jos on omia säästöjä ja/tai mies maksaa aivan kaiken ja eläkekassa on jo valmiina eikä mitään tarvitse ruinata Kelalta eli veronmaksajien kukkaroista koskaan niin antaa palaa vaan. Jos ei, niin sitten töihin mars mars.
Mitä luulet, että Kela maksaa? Kotihoidontukea maksetaan kai 3 vuotta (?) ja sen jälkeen yhteiskunta ei maksa mitään. Tai no, lapsilisät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin yhteiskunnan elätit!
Sori, muurahainen, ei ehdi. On elämä elettävänä.
No tuota jokaisen tulee kyllä itse kustantaa oma elämisensä. Työllä.
Juu, perheessä on myös yleensä kaksi vanhempaa. Kotiäidin siipeilyn kustantava saattaa joutua elämässään vaikka sairauden takia kotiin, jolloin kotiäitinä ollut saattaa taas vastavuoroisesti antaa tukensa tälle ja perheen taloudesta vastuun. Mutta sinähän en usko tällaiseen tarunhohtoiseen skenarioon. Uliset vain omissa jumeissasi.
Millä rahalla se kotiäiti ottaa perheen taloudesta vastuun kun mies sairastuu? :D
Menee töihin..?
Jep, monet työnantajat kusevat hunajaa kun sähköpostiin ilmestyy hakemus +-10 vuotta kotona loisineelta mammalta. :D
En kusemisesta tiedä mutta sote alan tutkinnolla pääsevät ainakin samantien töihin ;)
No se on kyllä varmasti niin että valtaosa kotiin jäävistä mammoista on hoitsuja tai lähäreitä. Hyvä pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Mikä on ammatti, missä ei häviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Haloo! Ei ne lapset keskenään työpäiviä olleet, vaan hoidossa.
Ei, mutta kun äiti tuli töistä klo 16.00 niin laittoi taaperot pihalle oman onnensa nojaan.
Ei kyllä mun muistin mukaan. 5 vuotiaana vasta sain alkaa olla yksin ulkona ja sama meno kavereiden kodeissa.
5-vuotias on vielä täysin vahdittava. Tosin noita kamalia vanhempia on joiden lapset pyörii pihalla soittelemassa toisten ovikelloja ja kiukuttelemassa, itse tekisin nykyään lasun.
Eipä soiteltu kenenkään ovikelloja. 5 vuotiaana siis voitiin olla hetki ulkona yksin, mut kyllä ne vanhemnat myös tarkkaili mitä tehdään ja oli siellä ulkona myös omillakin hommillaan.
Kyllä noita lapsia on valitettavasti ollut ja paljon joiden äidit ei ole vahtineet.
Ai miksikö haukutaan? No siitä samasta syystä kuin niitä äitejä, jotka vievät lapsensa päiväkotiin, imettävät, eivät imetä, tarjoavat luomukasvatettua sormiruokaa, tai eivät tarjoa vaan ostavat Pilttiä... ja niin edelleen. Et vaan voi tehdä oikein, aina on joku jolla on muita mielipiteitä, jotka hän haluaa myös tuoda ilmi. Koska kenen tahansa äitiys tuntuu vaan olevan joka helkkarin tientallaajan asia. Kuraa voi tulla myös niskaan sellaiselta, joka on itse tehnyt aikoinaan ihan saman valinnan. Näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei ole todella kovatuloinen, ehkä hämmästelyä aiheuttaa se, että haluatte tietoisesti lastenne elävän vaatimatonta elämää. Vaikka palaisit työelämään myöhemmin, et todennäköisesti koskaan tule pääsemään samalle tulotasolle, kuin jolla olisit ollut tiiviimmälllä työhistorialla. Jo lyhyet äitiyslomat aihettavat naisille pysyvän haitan urakehitykseen.
Nyt lasten ollessa pieniä asia ei varmasti tunnu haastavalta, säästätte päiväkotimaksuissa, mahdollisesti ehdit ostaa ja laittaa edullisempaa ruokaa, sinulle ei tule kuluja työmatkoista, -lounaista ja -vaatteista. Kun lapset ovat kouluikäisiä ja varsinkin teinejä, tulette mahdollisesti koko perhe kohtaamaan tämän ongelman.
Itse olin pääasiassa hyvin tyytyväinen lasten päiväkoteihin. Toki toivoisin, että ryhmäkokoja voitaisiin pienentää ja palkata lisäkäsiä. Pääasiassa päiväkodeissa oli ihania, työlleen ja lapsille omistautuneita ihmisiä töissä ja tilat toimivat lapsille. Oli toimintaa, retkiä ja juhlia ja ensisijaisesti hyvää, tasaista arkea. Omat lapseni saivat kokemuksia ja hyviä kavereita, osa nykyisistä ystävistä on päiväkotivuosilta.
Tiedätkö mikä se haitta on keskimäärin euroissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Mikä on ammatti, missä ei häviä?
Miksi sitten kaupunki siirtää siivoojia palkanlaskentaan, kun heille tulee terveysvaivaa?
Tämä on yksi pellelandia koko Suomi.
5-vuotias on vielä täysin vahdittava. Tosin noita kamalia vanhempia on joiden lapset pyörii pihalla soittelemassa toisten ovikelloja ja kiukuttelemassa, itse tekisin nykyään lasun.