Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voit olla kotona, mutta miksi ?

Meillä vanhemmat meni töihin, vähän riippuen milloin lapsi on syntynyt, 1 - 1,5 v syntymän jälkeen.

TA on myöntänyt eri vapaita ja lyhennettyä jne.

Lapset ovat menneet vasta 3 v tarhaan. Meillä oli au pair ja lapset kävi kerhossa.

Itse ajattelen yhteiskunnan kannatalta. Minä olin töissä, valtio saa verotuloja, au pair tuli Suomeen, me ostettiin kodin vierestä pieni asunto hänelle.

Kyllä meillä lapset ovat 3 vuotiaina olleet valmiina päiväkoti - koulu putkeen.

Ihminen ei ole valtiota varten vaan valtio ihmistä varten. Mutta jos olet tyytyväinen siihen siivuun, jonka sait lapsiesi lapsuudesta, kaikki ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus kotiäitejä kohtaan siinä on taustalla.

Mistä pitäisi olla kade? Kun katsoo teitä plösöjä puistoissa j kauppakeskuksissa juoruamassa hampuusin näköisinä.

Vapaudesta valita. Sinun on mentävä töihin, sinulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, vaikka kuinka haluaisit.

Kuvitteletko, että kaikilla työssäkäyvillä äideillä se työnteko pakko taloudellisesti. Ei ole. Jotkut meistä eivät vaan halua elää miehensä rahoilla.

Eli on *pakko* taloudellisesti. Kuvitteletko itse että kaikki kotiäidit elää miehensä rahoilla? Kuvitteletko että kaikki kotiäidit menisi mieluummin töihin, jos voisivat?

Perhe on taloudellinen yhteisesti, omaisuus voi sit olla sun, mun tai yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.

Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.

Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.

Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?

Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.

Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.

Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?

Esim. omani. Sommittelun perussäännöt yms. voisi nyt vielä hallita, mutta kaikki ohjelmistot olisi kyllä tuossa ajassa muuttuneet totaalisesti.

😅 Sekö se sun ammattitaitosi on?

Ohjelmistot oppii vaikka silmät kiinni uudelleen eikä mikään estä niiden opettelua kotona ollessaan.

Ei kyllä ole sellasta ammattia, johon ei voisi palata 10-15 vuoden tauon jälkeen.

Palata toki voi, mutta ei välttämättä samalle tasolle. Esimerkiksi sillä, että ohjelmoit 10v sitten ei palata kuin junior tason hommiin.

Aina voi päivittää tietonsa ja osaamisensa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Kai tajuat, että suurin osa kotiäideistä ei ole kuten sinä? Toki ajatus, ettei tarvitse korvausta omista päätöksistään on yleinen, ja ajaa sitten vähemmän varakkaan naisen joskus varsin huonoon taloudelliseen asemaan. Ongelmaahan ei ole, jos pariskunta pysyy yhdessä, nainen pääsee palaamaan töihin ja tienaamaan taas kun haluaa, mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita.

Kerro sinä miksi yleisesti pidät naisia niin typerinä, etteivät he voi tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ilman että sinun täytyy varoitella heitä ja kertoa spekulaatioita mitä ehkä voi joskus käydä? Elämässä kun voi käydä ihan mitä vain, suurinosa silti elää niinkuin parhaaksi näkee.

Tämän keskustelun aiheena nyt vaan on se, että miksi jotkut suhtautuu kotiäitiyteen nuivasti. Tämä talouspuoli on yksi syy siihen. Minun mielipiteeni on, että jotkut naiset, huom vain jotkut, on liian sinisilmäisiä ja kilttejä talousasioissa, varsinkin mitä tulee lasten hoitoon ja elatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietäjäinen kirjoitti:

Nämä samat naiset sitten ihmettelevät kun eivät saa eläkettä tai jäävät tyhjän päälle kun mies lähtee tai kuolee.

Montako tälläistä naista tiedät? Oikeasti, lähipiirissäsi montako on? 2? 3? Enemmän? Minä en ole ikinä edes kuullut yhdestäkään suomalaisesta naisesta joka olisi kuollut nälkään sen jälkeen kun miehensä lähti tai kuoli.

Olen eri kirjoittaja mutta kyllä minä ainakin tiedän koko elämän kotiäitiyden valinneen naisen jolta vedettiin matto alta noin 45 ikäisenä ja vieläpä harvinaisen surullisella tavalla. Oikein kunnon varoittava esimerkki.

Ja erittäin harvinainen esimerkki! Hyvin harva on Suomessa koko ikänsä kotiäiti, ja kyllähän hänestä tulee ennen pitkää kotimummo! :)

Keskimäärin kahden lapsen kotiäiti on Suomessa kotona 5-6 vuotta.

Mutta tää keskustelu koski niitä kotiäitejä, jotka on kotona pidempään kuin keskimääräinen kotiäiti. On varsin tavallista tosiaan olla kotona ainakin siihen kun nuorin lapsi on 2-3v, mutta sitä pidempään olemista ihmetellään, kuten nyt vaikka ap:n tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Kai tajuat, että suurin osa kotiäideistä ei ole kuten sinä? Toki ajatus, ettei tarvitse korvausta omista päätöksistään on yleinen, ja ajaa sitten vähemmän varakkaan naisen joskus varsin huonoon taloudelliseen asemaan. Ongelmaahan ei ole, jos pariskunta pysyy yhdessä, nainen pääsee palaamaan töihin ja tienaamaan taas kun haluaa, mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita.

Kerro sinä miksi yleisesti pidät naisia niin typerinä, etteivät he voi tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ilman että sinun täytyy varoitella heitä ja kertoa spekulaatioita mitä ehkä voi joskus käydä? Elämässä kun voi käydä ihan mitä vain, suurinosa silti elää niinkuin parhaaksi näkee.

Tämän keskustelun aiheena nyt vaan on se, että miksi jotkut suhtautuu kotiäitiyteen nuivasti. Tämä talouspuoli on yksi syy siihen. Minun mielipiteeni on, että jotkut naiset, huom vain jotkut, on liian sinisilmäisiä ja kilttejä talousasioissa, varsinkin mitä tulee lasten hoitoon ja elatukseen.

Niin ovat, mutta miten se liittyy kotiäitiyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Kai tajuat, että suurin osa kotiäideistä ei ole kuten sinä? Toki ajatus, ettei tarvitse korvausta omista päätöksistään on yleinen, ja ajaa sitten vähemmän varakkaan naisen joskus varsin huonoon taloudelliseen asemaan. Ongelmaahan ei ole, jos pariskunta pysyy yhdessä, nainen pääsee palaamaan töihin ja tienaamaan taas kun haluaa, mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita.

Kerro sinä miksi yleisesti pidät naisia niin typerinä, etteivät he voi tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ilman että sinun täytyy varoitella heitä ja kertoa spekulaatioita mitä ehkä voi joskus käydä? Elämässä kun voi käydä ihan mitä vain, suurinosa silti elää niinkuin parhaaksi näkee.

Tämän keskustelun aiheena nyt vaan on se, että miksi jotkut suhtautuu kotiäitiyteen nuivasti. Tämä talouspuoli on yksi syy siihen. Minun mielipiteeni on, että jotkut naiset, huom vain jotkut, on liian sinisilmäisiä ja kilttejä talousasioissa, varsinkin mitä tulee lasten hoitoon ja elatukseen.

Niin ovat, mutta miten se liittyy kotiäitiyteen?

No, vertaa vaikka joihinkin Keski-Euroopan maihin kuten Saksaan, että miten turvattu siellä on kotiäidin asema monin tavoin ja mieti sitten, että miksi Suomessa ei ole vastaavaa? Kyllä se vain tuntuu sitä, että kotiäidit eivät osaa vaatia oikeuksia ja kunnon ehtoja kotona olemiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Kai tajuat, että suurin osa kotiäideistä ei ole kuten sinä? Toki ajatus, ettei tarvitse korvausta omista päätöksistään on yleinen, ja ajaa sitten vähemmän varakkaan naisen joskus varsin huonoon taloudelliseen asemaan. Ongelmaahan ei ole, jos pariskunta pysyy yhdessä, nainen pääsee palaamaan töihin ja tienaamaan taas kun haluaa, mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita.

Kerro sinä miksi yleisesti pidät naisia niin typerinä, etteivät he voi tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ilman että sinun täytyy varoitella heitä ja kertoa spekulaatioita mitä ehkä voi joskus käydä? Elämässä kun voi käydä ihan mitä vain, suurinosa silti elää niinkuin parhaaksi näkee.

Tämän keskustelun aiheena nyt vaan on se, että miksi jotkut suhtautuu kotiäitiyteen nuivasti. Tämä talouspuoli on yksi syy siihen. Minun mielipiteeni on, että jotkut naiset, huom vain jotkut, on liian sinisilmäisiä ja kilttejä talousasioissa, varsinkin mitä tulee lasten hoitoon ja elatukseen.

Nämä naiset olisi sinisilmäisiä sit ilman kotiäitiyttäkin. Ole ihan rohkeasti ja vapaasti huolissasi kaikista naisista, jos pidät heitä tyhminä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.

Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.

Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.

Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.

Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.

Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Kai tajuat, että suurin osa kotiäideistä ei ole kuten sinä? Toki ajatus, ettei tarvitse korvausta omista päätöksistään on yleinen, ja ajaa sitten vähemmän varakkaan naisen joskus varsin huonoon taloudelliseen asemaan. Ongelmaahan ei ole, jos pariskunta pysyy yhdessä, nainen pääsee palaamaan töihin ja tienaamaan taas kun haluaa, mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita.

Kerro sinä miksi yleisesti pidät naisia niin typerinä, etteivät he voi tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ilman että sinun täytyy varoitella heitä ja kertoa spekulaatioita mitä ehkä voi joskus käydä? Elämässä kun voi käydä ihan mitä vain, suurinosa silti elää niinkuin parhaaksi näkee.

Tämän keskustelun aiheena nyt vaan on se, että miksi jotkut suhtautuu kotiäitiyteen nuivasti. Tämä talouspuoli on yksi syy siihen. Minun mielipiteeni on, että jotkut naiset, huom vain jotkut, on liian sinisilmäisiä ja kilttejä talousasioissa, varsinkin mitä tulee lasten hoitoon ja elatukseen.

Niin ovat, mutta miten se liittyy kotiäitiyteen?

No, vertaa vaikka joihinkin Keski-Euroopan maihin kuten Saksaan, että miten turvattu siellä on kotiäidin asema monin tavoin ja mieti sitten, että miksi Suomessa ei ole vastaavaa? Kyllä se vain tuntuu sitä, että kotiäidit eivät osaa vaatia oikeuksia ja kunnon ehtoja kotona olemiselle.

Tämähän ei liity mitenkään kotiäitien sinisilmäisyyteen. Miten sä muuttaisit Suomen systeemiä? Se kun ei ole mikään ratkaisu että naiset alkaa miehiltään vaatia kompensaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Kai tajuat, että suurin osa kotiäideistä ei ole kuten sinä? Toki ajatus, ettei tarvitse korvausta omista päätöksistään on yleinen, ja ajaa sitten vähemmän varakkaan naisen joskus varsin huonoon taloudelliseen asemaan. Ongelmaahan ei ole, jos pariskunta pysyy yhdessä, nainen pääsee palaamaan töihin ja tienaamaan taas kun haluaa, mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita.

Kerro sinä miksi yleisesti pidät naisia niin typerinä, etteivät he voi tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ilman että sinun täytyy varoitella heitä ja kertoa spekulaatioita mitä ehkä voi joskus käydä? Elämässä kun voi käydä ihan mitä vain, suurinosa silti elää niinkuin parhaaksi näkee.

Tämän keskustelun aiheena nyt vaan on se, että miksi jotkut suhtautuu kotiäitiyteen nuivasti. Tämä talouspuoli on yksi syy siihen. Minun mielipiteeni on, että jotkut naiset, huom vain jotkut, on liian sinisilmäisiä ja kilttejä talousasioissa, varsinkin mitä tulee lasten hoitoon ja elatukseen.

Niin ovat, mutta miten se liittyy kotiäitiyteen?

No, vertaa vaikka joihinkin Keski-Euroopan maihin kuten Saksaan, että miten turvattu siellä on kotiäidin asema monin tavoin ja mieti sitten, että miksi Suomessa ei ole vastaavaa? Kyllä se vain tuntuu sitä, että kotiäidit eivät osaa vaatia oikeuksia ja kunnon ehtoja kotona olemiselle.

Koska Suomessa ei arvosteta äitiyttä millään tavalla, luuletko että Saksassa juuri ne kotiäidit ovat vaatineet ja saaneet oikeuksia? Höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Kai tajuat, että suurin osa kotiäideistä ei ole kuten sinä? Toki ajatus, ettei tarvitse korvausta omista päätöksistään on yleinen, ja ajaa sitten vähemmän varakkaan naisen joskus varsin huonoon taloudelliseen asemaan. Ongelmaahan ei ole, jos pariskunta pysyy yhdessä, nainen pääsee palaamaan töihin ja tienaamaan taas kun haluaa, mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita.

Kerro sinä miksi yleisesti pidät naisia niin typerinä, etteivät he voi tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ilman että sinun täytyy varoitella heitä ja kertoa spekulaatioita mitä ehkä voi joskus käydä? Elämässä kun voi käydä ihan mitä vain, suurinosa silti elää niinkuin parhaaksi näkee.

Tämän keskustelun aiheena nyt vaan on se, että miksi jotkut suhtautuu kotiäitiyteen nuivasti. Tämä talouspuoli on yksi syy siihen. Minun mielipiteeni on, että jotkut naiset, huom vain jotkut, on liian sinisilmäisiä ja kilttejä talousasioissa, varsinkin mitä tulee lasten hoitoon ja elatukseen.

Nämä naiset olisi sinisilmäisiä sit ilman kotiäitiyttäkin. Ole ihan rohkeasti ja vapaasti huolissasi kaikista naisista, jos pidät heitä tyhminä.

Huoh, tuota jankkausta ainakin alan pitää varsin tyhmänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.

Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.

Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.

Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.

Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.

Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.

Osa miehistä käyttää taloudellista väkivaltaa ja osa naisista on sinisilmäisiä. Ei kuulu mitenkään kotiäitikeskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.

Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.

Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.

Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.

Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.

Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.

Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.

Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.

Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.

Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.

Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.

Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.

Tämä on minunkin kokemus asiasta. Se on aivan hämmentävän yleistä, miten tää asia aina menee just näin, että nainen maksaa juoksevat kulut ja mies vain sellaista näkyvää omaisuutta. Eikä siis välttämättä olla edes naimisissa, joten jos ero tulisi niin nainen olisi aivan tyhjän päällä. Kuulun muutamaan lähinnä äitejä sisältävään fb-ryhmään, ja siellä sangen usein joku kysyy, että mitä tehdä kun on rahaton kotiäiti ja mies kohtelee huonosti. Sosiaalityöntekijänä uransa tehnyt äitini myös varoitteli, ettei ikinä kannata jättäytyä toisen tulojen varaan, niin monta surullista kohtaloa oli tullut vastaan (tietenkään hän ei sen tarkemmin asiakkaistaan ole voinut kertoa). Täällä jotkut varakkaat kermapeput kertoo, että kyllähän kaikki kotiäidit on varakkaita ja rahaa on, ja varmaan heidän piireissään näin onkin, mutta se ei vaan ole se koko totuus. Toki elossa Suomessa säilyy vaikka jäisi tyhjän päällekin, ei sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.

Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.

Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.

Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.

Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.

Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.

Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.

Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.

Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.

Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.

Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.

Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.

Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.

Ja mitä pahaa kerrostaloasunnossa on? Harva mieskään yksin asuu omakotitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Kai tajuat, että suurin osa kotiäideistä ei ole kuten sinä? Toki ajatus, ettei tarvitse korvausta omista päätöksistään on yleinen, ja ajaa sitten vähemmän varakkaan naisen joskus varsin huonoon taloudelliseen asemaan. Ongelmaahan ei ole, jos pariskunta pysyy yhdessä, nainen pääsee palaamaan töihin ja tienaamaan taas kun haluaa, mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita.

Kerro sinä miksi yleisesti pidät naisia niin typerinä, etteivät he voi tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ilman että sinun täytyy varoitella heitä ja kertoa spekulaatioita mitä ehkä voi joskus käydä? Elämässä kun voi käydä ihan mitä vain, suurinosa silti elää niinkuin parhaaksi näkee.

Tämän keskustelun aiheena nyt vaan on se, että miksi jotkut suhtautuu kotiäitiyteen nuivasti. Tämä talouspuoli on yksi syy siihen. Minun mielipiteeni on, että jotkut naiset, huom vain jotkut, on liian sinisilmäisiä ja kilttejä talousasioissa, varsinkin mitä tulee lasten hoitoon ja elatukseen.

Nämä naiset olisi sinisilmäisiä sit ilman kotiäitiyttäkin. Ole ihan rohkeasti ja vapaasti huolissasi kaikista naisista, jos pidät heitä tyhminä.

Huoh, tuota jankkausta ainakin alan pitää varsin tyhmänä.

No mene muualle keskustelemaan naisten sinisilmäisyydestä, en minäkään puhu täällä puutarhan hoitamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.

Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.

Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.

Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.

Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.

Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.

Tämä on minunkin kokemus asiasta. Se on aivan hämmentävän yleistä, miten tää asia aina menee just näin, että nainen maksaa juoksevat kulut ja mies vain sellaista näkyvää omaisuutta. Eikä siis välttämättä olla edes naimisissa, joten jos ero tulisi niin nainen olisi aivan tyhjän päällä. Kuulun muutamaan lähinnä äitejä sisältävään fb-ryhmään, ja siellä sangen usein joku kysyy, että mitä tehdä kun on rahaton kotiäiti ja mies kohtelee huonosti. Sosiaalityöntekijänä uransa tehnyt äitini myös varoitteli, ettei ikinä kannata jättäytyä toisen tulojen varaan, niin monta surullista kohtaloa oli tullut vastaan (tietenkään hän ei sen tarkemmin asiakkaistaan ole voinut kertoa). Täällä jotkut varakkaat kermapeput kertoo, että kyllähän kaikki kotiäidit on varakkaita ja rahaa on, ja varmaan heidän piireissään näin onkin, mutta se ei vaan ole se koko totuus. Toki elossa Suomessa säilyy vaikka jäisi tyhjän päällekin, ei sillä.

Miksi sossulle tulisi vastaan muita kuin surullisia kohtaloita? Neurologi tuskin kertoilee työssään törmänneensä niihin, joilla ei ole aivotapahtumaa tai neurologista sairautta, mutta eipä ne silti valtaosan ongelma ole.

Kummallista että vain ne ikävät esimerkit on merkityksellisiä ja ne hyvät suhteet ja perheet sit kermapeppuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin syyt:

- haukkujan kateus

- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan

Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?

Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.

Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.

Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.

Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.

Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?

Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.

Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?

Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.

Harvoin on.

Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat

Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.

Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:

Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?

Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.

Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.

Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.

Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.

Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.

Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.

Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.

Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.

Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.

Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.

Kotiäitiys on yksi sen sinisilmäisyyden muoto, ellei pidä kunnolla puoliaan. Kotiäitiys voi olla siis aivan erinomaisen hieno juttu, täällä on muutama sellainenkin tarina, mutta on typerää väittää ettei tulottomaksi heittäytymiseen liity riskejä.