Onko muilla miehillä sama ongelma parisuhdemarkkinoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten. 

En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille tiedoksi että myös duunari voi tienata hyvin rahaa ja myös duunari voi olla se ura orientoitunut. Jotkut duunarit pääsee sinne 5000e/kk ansioille.

En minä hae miestä sillä kriteerillä että se tekisi mahdollisimman paljon rahaa vaan että meillä olisi mahdollisimman paljon yhteistä. Ei jokainen koulutettukaan ansaitse kauhean kummoisesti mutta silti voin haluta hänet niiden muiden asioiden takia.

Eikö duunarimiehellä ja akateemisella naisella voi olla mitään yhteistä ja onko se niin että sillä akateemisella miehellä on aina enemmän yhteistä akateemisen naisen kanssa kuin duunarimiehellä?

Mitkä nämä yhteiset asiat mahtaa olla mitä tarkoitat?

Tietenkin voi olla ja usein onkin. Kyse on kuitenkin todennäköisyydestä. Samanlaisesta taustasta tuleva ihminen on todennäköisemmin samankaltainen kanssasi kuin ihan erilaisesta taustasta tuleva.

Mitkä nämä asiat oikein sitten on?

Suomessa kaikki käy peruskoulun joten peruskouluko eikö kaikilla ole peruskoulun jälkeen samanlainen tausta suurella todennäköisyydellä?

Miksi tuo korkeakoulutus on niin merkittävä juttu teille naisille että sen perusteella määritätte minkälainen ihminen on?

Sehän on vain yksi koulu muiden joukossa.

On hullunkurista väittää että koulutus määrittää minkälainen ihminen on.

Itse saan näistä teidän selittelyistä juuri sen kuvan että olette miehen rahojen perään ja haluatte että mies elättäisi teitä jotta voitte olla se kodinhengetär jonkin aikaa.

Varmaan just tinderissä jne korostuu koulutuksen merkitys, koska se parantaa todennäköisyyksiä löytää älykäs ja ajattelukykyinen mies. Mut jos livenä alkaa jutella vaikka baarissa jonkun kanssa podemmin ja se on älykäs ja vaikuttaa osaavan ajatella asioista laajasti, niin ei mua kyllä sen jälkeen enää se koulutustaso kiinnosta, kun olen jo fiksuksi todennut.

Eli itse en ainakaan hae miehen koulutuksesta statusta tai rahaa, vaan yritän yksinkertaisesti vältellä juntteja tiedeskeptisiä jankkaajia, joita ei-koulutetuissa on enemmän. Toki moni korkeastikoulutettukin on täysi juntti, mutta se kyllä selviää hyvin nopeasti ja homma jää poikkeuksetta siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihan perusnätti hyväkroppainen keski-ikäinen nainen,mieheni on komea mutta niin vaan lähestyi harrastuksen kautta minua tavista. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen oli heti selvää että tästä jatketaan yhdessä. Molemmat viehätymme toisetemme ulkonäöstä ja persoonasta. Itse en olisi ikinä uskaltanut häntä lähestyä mutta satuin nyt olemaan vaan hänen naismakuunsa sopiva.

Todennäköisemmin aliarvioit itsesi. Sitä paitsi harvalla keski-ikäisellä naisella on hyvä kroppa. Vaikkei se nyt maailman tärkein asia olekaan, niin kuitenkin asia, jolla erottuu positiivisesti edukseen. Kuten myös viehkeä feminiinisyys, jos sitä on. (Olen nainen, joten älkää rakkaat siskot edes aloittako haukkumaan oletettua kaljuani tai kaljamaahi.)

Melkoinen törkyturpa olet naiseksi sitten. Tunnen todella monia keski-ikäisiä naisia, joilla on parempi kroppa kuin nykyajan parikymppisillä. 

Deittimaailmassa nuoruudella saa anteeksi jos ei ole niin hyvää kroppa/kasvot/iho. Keski-ikäsenä pitää olla täydellinen tai yrittää olla niin tikissä että kelpaa ylipäätään kenellekään. Mutta se on totta että nykynuoret ovat pulskempia kun me nykyiset 40-50v silloin nuoruudessa.

Onko sulla omakohtaista kokemusta tuosta? 

Esitin jo aikaisemmin arvaukseni siitä, että suosituimmuus on melko pysyvä ominaisuus ihmisessä, ellei jotain isoa romahdusta tapahdu. Toinen mikä vaikuttaa ovat erilaiset pettymykset parisuhderintamalla. Vanhemmilla on takanaan ehkä enemmän pettymyksiä kuin nuorella, mikä vaikeuttaa pariutumista.

Se mitä näin vanhempana naisena pidän huolestuttavana on se, että nykyajan deittailukulttuurin haavoittavat tavata vahingoittavat ihmisiä jo nuorena. Haavoja kertyy enemmän, mikä vaikeuttaa pariutumista monin tavoin. Kyse on pahimmillaan kiintymyssuhdetraumoista, joita voi olla jo lapsuudenkodista asti myös. Tilanne on silloin ammattiapua vaativa. Vuorovaikutus perustuu aina osin projektioihin, mutta haitallinen määrä estää pariutumisen kokonaan.

Meillä vanhemmilla sukupolvilla on kokemus normaalista, kasvokkain tapahtuvasta pariutumisesta. Toki siitäkin voi olla traumoja, mutta ei silloin mekanisoitu torjuntaa ja ghostauksia kuten nyt, kun niiltä on pakko kovettaa itsensä ja näin menettää herkkyyttään kohtaamisessa. Jos kyynisyyttä kertyy siinä määrin, ettei kukaan pääse läpi, muuttuu itsekin ilkimykseksi vähitellen.

On omakohtaista kokemusta. Deittailin 46 vuotiaana ja kuulin tätä koko ajan:joo olet ihan hyvässä kunnossa ikäiseksesi mutta tosiaan olet liian vanha. Tai kun tuli match niin siellä todettiin että muuten olisit hyvä mutta kun olet liian vanha(mies 46v myös).

Kiitos vastauksesta. Itseäni olisi kyllä tuo jo pistänyt naurattamaan, melkoisia koomikkoja. Mutta isoon määrään miehiä (enemmistö Tinderissä on miehiä) mahtuu myös jokunen mätä omena.

Mulla siis ei ole Tinderistä kokemusta, kaveritkin pariutuneet ihan luomusti ikäluokasssa 40-60 yhtä lukuunottamatta. Tinder ei ole koko kuva pariutumisesta. Vasta viime viikolla kerrottiin Hesarissa, että noin puolet Tinderissä on varattuja. Heillä siis  välttämättä ei ole aikomustakaan tavata ketään. Ja miehiä on valtaosa mikä selittää miesten heikkoa flaksia osittain, ei taso välttämättä. 

Sittemmin lopetin nuo sovellukset ja nyt 50v tapasin nykyisen mieheni(47v) salilla enkä yhtäkkiä ollutkaan yhtään liian vanha. Mutta kyllä tuo deittailu voi olla jollekin kovinkin traumatisoiva kokemus.

Aivan varmasti traumatisoi, vaikka kuinka ajattelisi, että ne muutama mätä omenaa... Kyllähän tuollaiset jäävät pahimmillaan päähän kummittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…

"Results showed that a man's looks influenced both groups of women more strongly than his personality profile."

"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."

"The results showed that as long as a man was considered attractive or moderately attractive, both mothers and daughters would pick the guy who had the most desirable personality traits. But when an unattractive male was paired with the most highly desirable personality profile, neither daughters nor mothers rated him as favorably as a potential romantic partner, compared with better-looking men with less desirable personalities."

"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."

"However, the new findings, combined with previous research in which women have reported that personality is more important to them, suggest that women tend to underestimate the true importance they place on a man's physical attractiveness, Fugère said.

This is not true of men, she said. Men are more consciously aware — or more willing to admit — that good looks in a woman are more important to them than personality, Fugère said."

"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."

Tuo kohta pisti silmään. Itse olen siis hetero mies, mutta toimin itsekin juuri noin. Jos naisen ulkonäkö ylittää tietyt minimikriteerit, niin hänen luonteenpiiirteillään on sen jälkeen isokin merkitys siihen että kiinnostunko hänestä romanttisesti. Mutta jos nainen ei täytä ulkonäkökriteereitäni, en tule hänestä kiinnostumaan missään tapauksessa, ihan sama vaikka hänen luonteensa olisi kuinka hyvä tahansa.

Ehkä me miehet ja naiset ei loppujen lopuksi ollakaan niin erilaisia näissä parinhaku hommissa 😀

Tätä juttua on kyllä tasomiehet (ne fiksuimmat) selittäneet täällä jo varmaan vuosia. Heti kun luin sen ekan kerran tajusin, että se pitää paikkansa. 

Joku vertasi tätä läpinäkyviin kerroksiin. Henkilön pitää olla samassa kerroksessa tai ylemmässä, mutta alempaan ei pariuduta. Miehillä ja naisilla ei ole tässä eroa. Vaikka mies olisi kuinka mukava, siitä ei ole mitään apua, jos hän ulkoisesti ei miellytä.

No mutta jos kerran noin on ja tiedätte (viittaan lähinnä palstan miehiin, jotka tähän teoriaan uskovat), niin mikä on ongelma? Miksi tätä pitää toistella?

Jostain syystä monille naisille on vaikea hyväksyä tuota asiaa. Ja osahan kuulee asiasta ekaa kertaa. En minäkään noita juttuja pureksimatta niellyt.

Miehillähän tässä on vaikeuksia hyväksyä. Selitetään suu vaahdossa tasoteoriaa ja pohja-ajatus on aina se miten on niin väärin että itse en saa puolisoa kun naiset katsovat vain komeimpia miehiä. Sitä ei vain voida hyväksyä että ainoa jonka voit saada on se joka sinusta kiinnostuu ja jos se mitä saat ei kelpaa niin sitten on pakko olla ilman.

Ei täällä miehet tuommoisia valita. Koitetaan vaan kertoa faktoja koska naiset eivät pysty tunnustamaan että ulkonäkö ratkaisee vaan aina selostatte jotain luonnetta ja kemiaa tai muuta paskaa. Ei sillä luonteella ole mitään merkitystä jos ensin ei ulkonäkö miellytä. Tämä taitaa olla ainoa ketju jossa jotkut sen uskaltavat myöntää

Yksi kysymys, oletko koskaan käynyt ulkona asunnostasi? Nähnyt minkä näköiset ihmiset pariutuu? Ihan aikuisten oikeasti miten sä selität kaikkien persaukisten pöllön näköisten jamppojen pariutumisen tällä sinun teorialla? Eri naisilla on eri painotuksia mutta minulla tärkeysjärjestys äly, arvot, luonne ja ulkonäkö itseä miellyttävä. Ulkonäöstä olen valmis joustamaan eniten.

Ja mitä paremman näköinen nainen, sen paremmat mahdollisuudet hänellä on valita mies juuri niiden kriteerien perusteella, mitä itse tärkeänä pitää. Ja nähnyt miehiä tyrkyllä monenmoista, niin että ei valitse tynnyrissä kasvaneena ensimmäistä komistusta, kun pelkää ettei tilaisuuksia enää tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tavannut vastenmielisen näköistä miestä. Siis jos puhutaan normaaleista itsestään huolta pitävistä ihmisistä.

Taidan olla onnekas siinä mielessä että voin nähdä kenet tahansa miehen komeana kunhan heidän persoonallisuus on korkeaa tasoa.

Täyttä p*skapuhetta.

Moni sanoo näin, mutta kun katsoo pariskuntia niin käytännössä koskaan ei näe paria jossa mies olisi selkesti vaimoaan huonomman näköinen, ellei miehellä ole kompensaationa rahaa ja asemaa.

Ja huom. naiset arvioivat 80% miehistä keskivertoa rumemmiksi, joten te ehkä kuvittelette pariutuvanne rumemman näköisten kanssa kuin mitä voisitte saada kun X komistus flirttasi tai tykkäsi Tinderissä.

Totuus on toinen. Te noudatatte markkina-arvoteoriaa äärimmäisen tiukasti.

 

Ei ole bullshittiä koska ne vähemmän komeat miehet ovat monille naisille näkymättömiä 😁

Joo, kauniille naisille lähtökohtaisesti rumat miehet on näkymättömiä. Kuten komeille miehille on rumat naiset näkymättömiä. Mikä siis on ongelma?

Kirjoitinko että on joku ongelma jossain? Miksi kuvittelette aina omianne ja jotain mitä ei ole sanottu? Olette harhaluuloissa ja tyhmiä lol

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten. 

En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.

No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.

Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…

"Results showed that a man's looks influenced both groups of women more strongly than his personality profile."

"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."

"The results showed that as long as a man was considered attractive or moderately attractive, both mothers and daughters would pick the guy who had the most desirable personality traits. But when an unattractive male was paired with the most highly desirable personality profile, neither daughters nor mothers rated him as favorably as a potential romantic partner, compared with better-looking men with less desirable personalities."

"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."

"However, the new findings, combined with previous research in which women have reported that personality is more important to them, suggest that women tend to underestimate the true importance they place on a man's physical attractiveness, Fugère said.

This is not true of men, she said. Men are more consciously aware — or more willing to admit — that good looks in a woman are more important to them than personality, Fugère said."

"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."

Tuo kohta pisti silmään. Itse olen siis hetero mies, mutta toimin itsekin juuri noin. Jos naisen ulkonäkö ylittää tietyt minimikriteerit, niin hänen luonteenpiiirteillään on sen jälkeen isokin merkitys siihen että kiinnostunko hänestä romanttisesti. Mutta jos nainen ei täytä ulkonäkökriteereitäni, en tule hänestä kiinnostumaan missään tapauksessa, ihan sama vaikka hänen luonteensa olisi kuinka hyvä tahansa.

Ehkä me miehet ja naiset ei loppujen lopuksi ollakaan niin erilaisia näissä parinhaku hommissa 😀

Tätä juttua on kyllä tasomiehet (ne fiksuimmat) selittäneet täällä jo varmaan vuosia. Heti kun luin sen ekan kerran tajusin, että se pitää paikkansa. 

Joku vertasi tätä läpinäkyviin kerroksiin. Henkilön pitää olla samassa kerroksessa tai ylemmässä, mutta alempaan ei pariuduta. Miehillä ja naisilla ei ole tässä eroa. Vaikka mies olisi kuinka mukava, siitä ei ole mitään apua, jos hän ulkoisesti ei miellytä.

No mutta jos kerran noin on ja tiedätte (viittaan lähinnä palstan miehiin, jotka tähän teoriaan uskovat), niin mikä on ongelma? Miksi tätä pitää toistella?

Jostain syystä monille naisille on vaikea hyväksyä tuota asiaa. Ja osahan kuulee asiasta ekaa kertaa. En minäkään noita juttuja pureksimatta niellyt.

Miehillähän tässä on vaikeuksia hyväksyä. Selitetään suu vaahdossa tasoteoriaa ja pohja-ajatus on aina se miten on niin väärin että itse en saa puolisoa kun naiset katsovat vain komeimpia miehiä. Sitä ei vain voida hyväksyä että ainoa jonka voit saada on se joka sinusta kiinnostuu ja jos se mitä saat ei kelpaa niin sitten on pakko olla ilman.

Ei täällä miehet tuommoisia valita. Koitetaan vaan kertoa faktoja koska naiset eivät pysty tunnustamaan että ulkonäkö ratkaisee vaan aina selostatte jotain luonnetta ja kemiaa tai muuta paskaa. Ei sillä luonteella ole mitään merkitystä jos ensin ei ulkonäkö miellytä. Tämä taitaa olla ainoa ketju jossa jotkut sen uskaltavat myöntää

Olen luultavasti "tunnustanut" tällä palstalla jo satoja kertoja, että ulkonäkö ratkaisee, herääkö kiinnostus. Ja lukemattomat naiset ovat yhtyneet ajatukseen. Ilmeisesti hyppäät niiden kommenttien yli. Kymmeniä ketjuja, joissa on käyty tämä sama keskustelu.

Mitä ihmeen uskaltamista siinä on? Parisuhde on läheisyyssuhde, seksisuhde. Elämänkumppanin pitää olla sellainen, jonka lähelle haluaa; jota haluaa katsella ja kosketella; joka vetää puoleensa.

Täsmälleen sama juttu itselläni.

Mun kumppanin pitää näyttää hyvältä, se on yksi ehdottomasti tärkeimpiä asioista parisuhteessa. En välitä tippaakaan siitä miltä ystäväni näyttävät, mutta sillä ihmisellä kenen kanssa minä harrastan seksiä, pitää olla sekä kasvot että vartalo kunnossa, muuten se suhde kyllä loppuu hyvinkin nopeasti. Olen visuaalinen ihminen, myös sängyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Täällä ei voi arvioida ulkonäön perusteella, ainoastaan kirjoituksen. Jos tuottaa kusipäistä ja tyhmää tekstiä niin sietääkin saada haukkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten. 

En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.

No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.

Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.

Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.

Kyllä on taas saatu 34 sivua jauhettua täyttä soopaa

Menkää pihalle. Siellä on kaunis keli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…

"Results showed that a man's looks influenced both groups of women more strongly than his personality profile."

"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."

"The results showed that as long as a man was considered attractive or moderately attractive, both mothers and daughters would pick the guy who had the most desirable personality traits. But when an unattractive male was paired with the most highly desirable personality profile, neither daughters nor mothers rated him as favorably as a potential romantic partner, compared with better-looking men with less desirable personalities."

"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."

"However, the new findings, combined with previous research in which women have reported that personality is more important to them, suggest that women tend to underestimate the true importance they place on a man's physical attractiveness, Fugère said.

This is not true of men, she said. Men are more consciously aware — or more willing to admit — that good looks in a woman are more important to them than personality, Fugère said."

"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."

Tuo kohta pisti silmään. Itse olen siis hetero mies, mutta toimin itsekin juuri noin. Jos naisen ulkonäkö ylittää tietyt minimikriteerit, niin hänen luonteenpiiirteillään on sen jälkeen isokin merkitys siihen että kiinnostunko hänestä romanttisesti. Mutta jos nainen ei täytä ulkonäkökriteereitäni, en tule hänestä kiinnostumaan missään tapauksessa, ihan sama vaikka hänen luonteensa olisi kuinka hyvä tahansa.

Ehkä me miehet ja naiset ei loppujen lopuksi ollakaan niin erilaisia näissä parinhaku hommissa 😀

Tätä juttua on kyllä tasomiehet (ne fiksuimmat) selittäneet täällä jo varmaan vuosia. Heti kun luin sen ekan kerran tajusin, että se pitää paikkansa. 

Joku vertasi tätä läpinäkyviin kerroksiin. Henkilön pitää olla samassa kerroksessa tai ylemmässä, mutta alempaan ei pariuduta. Miehillä ja naisilla ei ole tässä eroa. Vaikka mies olisi kuinka mukava, siitä ei ole mitään apua, jos hän ulkoisesti ei miellytä.

No mutta jos kerran noin on ja tiedätte (viittaan lähinnä palstan miehiin, jotka tähän teoriaan uskovat), niin mikä on ongelma? Miksi tätä pitää toistella?

Jostain syystä monille naisille on vaikea hyväksyä tuota asiaa. Ja osahan kuulee asiasta ekaa kertaa. En minäkään noita juttuja pureksimatta niellyt.

Miehillähän tässä on vaikeuksia hyväksyä. Selitetään suu vaahdossa tasoteoriaa ja pohja-ajatus on aina se miten on niin väärin että itse en saa puolisoa kun naiset katsovat vain komeimpia miehiä. Sitä ei vain voida hyväksyä että ainoa jonka voit saada on se joka sinusta kiinnostuu ja jos se mitä saat ei kelpaa niin sitten on pakko olla ilman.

Ei täällä miehet tuommoisia valita. Koitetaan vaan kertoa faktoja koska naiset eivät pysty tunnustamaan että ulkonäkö ratkaisee vaan aina selostatte jotain luonnetta ja kemiaa tai muuta paskaa. Ei sillä luonteella ole mitään merkitystä jos ensin ei ulkonäkö miellytä. Tämä taitaa olla ainoa ketju jossa jotkut sen uskaltavat myöntää

Olen luultavasti "tunnustanut" tällä palstalla jo satoja kertoja, että ulkonäkö ratkaisee, herääkö kiinnostus. Ja lukemattomat naiset ovat yhtyneet ajatukseen. Ilmeisesti hyppäät niiden kommenttien yli. Kymmeniä ketjuja, joissa on käyty tämä sama keskustelu.

Mitä ihmeen uskaltamista siinä on? Parisuhde on läheisyyssuhde, seksisuhde. Elämänkumppanin pitää olla sellainen, jonka lähelle haluaa; jota haluaa katsella ja kosketella; joka vetää puoleensa.

Täsmälleen sama juttu itselläni.

Mun kumppanin pitää näyttää hyvältä, se on yksi ehdottomasti tärkeimpiä asioista parisuhteessa. En välitä tippaakaan siitä miltä ystäväni näyttävät, mutta sillä ihmisellä kenen kanssa minä harrastan seksiä, pitää olla sekä kasvot että vartalo kunnossa, muuten se suhde kyllä loppuu hyvinkin nopeasti. Olen visuaalinen ihminen, myös sängyssä.

Minulle "ulkonäkö ratkaisee" ei tarkoita, että pitäisi olla kasvot ja vartalo kunnossa vaan että niiden pitää olla minun silmissäni puoleensavetäviä. Olen aina pitänyt pikemmin lyhyehköistä (tosin ennen tälle palstalle tuloa en koskaan ajatellut noin 170 cm miehiä lyhyinä) ja hieman tanakoista miehistä kuin pitkistä ja hoikista. Puolisolla on epäsymmetriset kasvonpiirteet ja aknearpia mutta myös mielettömän ihanat silmät (ja se pilke silmäkulmassa) ja tummat taipuisat hiukset, joihin ihastuin välittömästi.

Mulla on mennyt monta kertaa taas niin, että en ole edes huomannut koko tyyppiä, vaikka vuoteen, mutta sitten se sanoo jotain johon kiinnitän huomiota (usein jotain hauskaa) tai tekee jotain tosi siistiä (on tosi reilu jollekin tms) ja sitten yhtäkkiä huomaankin sen ihmisen "sillä silmällä" ja alan seuraamaan jatkossakin. Jos noita sanomisia ja tekemisiä kertyy lisää niin huomaan alkavani ihastua, ja onpa käynyt niinkin, että prosessin lopuksi olen ollut aivan rakastunut alle 170cm pitkään kalansilmäiseen finninaamaan. Tositarina.

Eli mulle se ulkonäkö alkaa menettää merkitystä tosi nopeastikin jos tyyppi on muuten ihana. Sama menee myös toiseen suuntaan, eli saatan olla tosi ihastunut etäältä johonkin komeaan mieheen, mutta kun pääsen tutustumaan paremmin, niin kiinnostus lopahtaakin, koska sisältö ei vastaakaan ulkokuorta.

Sovellukset on siitä huonoja, että niissä ei pääse altistumaan oikein muulle kuin sille ulkonäölle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas saatu 34 sivua jauhettua täyttä soopaa

Menkää pihalle. Siellä on kaunis keli

Sanoppa. Mä oon ollu ulkona monta tuntia ja sovin erään mukavan naisen kanssa lauantaille treffit :)

Kannattaa mennä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten. 

En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.

No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.

Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.

Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.

Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten. 

En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.

No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.

Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.

Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.

Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.

-Eri

Konttorissakin työskentelee paljon duunareita, vaikka heillä ei olekaan haalareita, jos puhutaan isoista raskaan teollisuuden pörssiyhtiöistä, joita suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä on.

Ja ainakin 15 vuotta sitten rakenteita on virtaviivaistettu eli keskijohto ja konttorijengi sai kenkää ja kaikki mahdollinen ulkoistettiin. Eihän missään esimerkiksi ole mitään "it-väkeä", on vain yksi tai kaksi ihmistä, joka hoitaa kilpailutuksen ja järjestelmän ylläpidon. Ehkä puhut jo kaukaisemmasta ajasta, mihin kommentissani viittasin. 80-luvulla ihan kaikki oli toisin ja vielä 90-luvun alussakin.

Se joka tähän vastasi voisi ehkä täsmentää ajan, jolta kokemukset ovat ja alan, mihin nämä pörssiyhtiöt liittyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten. 

En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.

No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.

Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.

Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.

Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.

-Eri

Konttorissakin työskentelee paljon duunareita, vaikka heillä ei olekaan haalareita, jos puhutaan isoista raskaan teollisuuden pörssiyhtiöistä, joita suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä on.

Ja ainakin 15 vuotta sitten rakenteita on virtaviivaistettu eli keskijohto ja konttorijengi sai kenkää ja kaikki mahdollinen ulkoistettiin. Eihän missään esimerkiksi ole mitään "it-väkeä", on vain yksi tai kaksi ihmistä, joka hoitaa kilpailutuksen ja järjestelmän ylläpidon. Ehkä puhut jo kaukaisemmasta ajasta, mihin kommentissani viittasin. 80-luvulla ihan kaikki oli toisin ja vielä 90-luvun alussakin.

Se joka tähän vastasi voisi ehkä täsmentää ajan, jolta kokemukset ovat ja alan, mihin nämä pörssiyhtiöt liittyvät. 

*siis hoitaa = ottaa yhteyttä johonkin it-jättiin, missä koodarit neuvovat ja koodaavat tarvittaessa parempaa. Sehän on takuutyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten. 

En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.

No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.

Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.

Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.

Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.

-Eri

Konttorissakin työskentelee paljon duunareita, vaikka heillä ei olekaan haalareita, jos puhutaan isoista raskaan teollisuuden pörssiyhtiöistä, joita suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä on.

Ja ainakin 15 vuotta sitten rakenteita on virtaviivaistettu eli keskijohto ja konttorijengi sai kenkää ja kaikki mahdollinen ulkoistettiin. Eihän missään esimerkiksi ole mitään "it-väkeä", on vain yksi tai kaksi ihmistä, joka hoitaa kilpailutuksen ja järjestelmän ylläpidon. Ehkä puhut jo kaukaisemmasta ajasta, mihin kommentissani viittasin. 80-luvulla ihan kaikki oli toisin ja vielä 90-luvun alussakin.

Se joka tähän vastasi voisi ehkä täsmentää ajan, jolta kokemukset ovat ja alan, mihin nämä pörssiyhtiöt liittyvät. 

Mikä ihmeen vänkäystarve sulla on? Esimerkiksi pörssiyhtiössä nimeltä UPM on noin parisensataa erilaista IT-osastolla työskentelevää ihmistä. Nesteellä sama juttu. Luuletko, että siellä jotain SAP järjestelmää pari tyyppiä pyörittelee...oot aivan pihalla. Keskijohdon nimikkeitä ovat semmoiset kuin vaikkapa process owner, solution owner, senior specialist, jne. Eli eivät ole mitään potkuja kaikki saaneet, hölön pölön sun juttuja.

Ulkoistaminen on menneen talven juttuja ja nyt ollaan taas keskittämässä ja ottamassa osaamista omaan taloon. Tämä on ikiliikkuja, joka pyörii aina 7-15 v välein.

Olen ollut töissä molemmissa ja nyt eräässä kolmannessa, jota en tässä mainitse,niin ehkä olen tästä nyt hieman paremmin perillä kuin sinä. Olen 43 v ja viimeksi tiiminkehityspäivässä olen tänä vuonna kuullut, että voishan sua vähän puristaa, oot niin hyvännäköinen, älä nyt suutu, hyvällähän minä.

Ehkä jätämme tämän aiheen, johon sun asiantuntemus ei nyt taida riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten. 

En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.

No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.

Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.

Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.

Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.

-Eri

Konttorissakin työskentelee paljon duunareita, vaikka heillä ei olekaan haalareita, jos puhutaan isoista raskaan teollisuuden pörssiyhtiöistä, joita suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä on.

Ja ainakin 15 vuotta sitten rakenteita on virtaviivaistettu eli keskijohto ja konttorijengi sai kenkää ja kaikki mahdollinen ulkoistettiin. Eihän missään esimerkiksi ole mitään "it-väkeä", on vain yksi tai kaksi ihmistä, joka hoitaa kilpailutuksen ja järjestelmän ylläpidon. Ehkä puhut jo kaukaisemmasta ajasta, mihin kommentissani viittasin. 80-luvulla ihan kaikki oli toisin ja vielä 90-luvun alussakin.

Se joka tähän vastasi voisi ehkä täsmentää ajan, jolta kokemukset ovat ja alan, mihin nämä pörssiyhtiöt liittyvät. 

Mikä ihmeen vänkäystarve sulla on? Esimerkiksi pörssiyhtiössä nimeltä UPM on noin parisensataa erilaista IT-osastolla työskentelevää ihmistä. Nesteellä sama juttu. Luuletko, että siellä jotain SAP järjestelmää pari tyyppiä pyörittelee...oot aivan pihalla. Keskijohdon nimikkeitä ovat semmoiset kuin vaikkapa process owner, solution owner, senior specialist, jne. Eli eivät ole mitään potkuja kaikki saaneet, hölön pölön sun juttuja.

Ulkoistaminen on menneen talven juttuja ja nyt ollaan taas keskittämässä ja ottamassa osaamista omaan taloon. Tämä on ikiliikkuja, joka pyörii aina 7-15 v välein.

Olen ollut töissä molemmissa ja nyt eräässä kolmannessa, jota en tässä mainitse,niin ehkä olen tästä nyt hieman paremmin perillä kuin sinä. Olen 43 v ja viimeksi tiiminkehityspäivässä olen tänä vuonna kuullut, että voishan sua vähän puristaa, oot niin hyvännäköinen, älä nyt suutu, hyvällähän minä.

Ehkä jätämme tämän aiheen, johon sun asiantuntemus ei nyt taida riittää.

Sattumoisin noista yksi on mulle varsin tuttu. Kuten myös it-ala. Hassua, että kuvittelet noiden tyyppien koodaavan siellä ohjelmistoja :D Erilaiset tittelit ovat myöskin huvittava ilmiö, joka on melko uusi näin "vanhuksen" näkökulmasta, kun taustalla on usein kumminkin vanha kunnon merkonomiduunari tai opistoinssi. 

Mutta sen kyllä uskon, jos sinua on taputeltu tai nipistelty. Miksi ihmeessä et ole puuttunut siihen? Kyllä kai jokainen tähän maailmanaikaan jo tietää, ettei se ole ok? Ikävä juttu, jos se noissa ympyröissä edelleen on tapana, koska sehän on laitonta ja aiheuttaa paljastuessaan helkkarinmoisen äläkän ja mainehaitan, jos tuollainen kulttuuri on sinne pesiytynyt. Välillähän näitä paljastuu. Ainakin ylimmässä johdossa näissä ollaan äärimmäisen tarkkoja. Jos haluat muuttaa kulttuuria, tee ilmoitus, niin ylös kuin tarvitsee. Aivan varmasti puututaan, jos menet tarpeeksi ylös organisaatiossa.

Kovin ovat ulkonäkökeskeisiä ajatukset tässä vaiheessa, jatkotutustumisessa luonteenpiirteet painavat enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?

Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?

Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.

Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:

Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.

Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.

Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.

Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.

Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?

Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.

Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.

Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.

Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.

Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.

Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.

Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.

Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.

Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.

Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.

Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.

-eri

Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.

Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä. 

Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?

Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.

Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten. 

En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.

No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.

Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.

Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.

Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.

-Eri

Konttorissakin työskentelee paljon duunareita, vaikka heillä ei olekaan haalareita, jos puhutaan isoista raskaan teollisuuden pörssiyhtiöistä, joita suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä on.

Ja ainakin 15 vuotta sitten rakenteita on virtaviivaistettu eli keskijohto ja konttorijengi sai kenkää ja kaikki mahdollinen ulkoistettiin. Eihän missään esimerkiksi ole mitään "it-väkeä", on vain yksi tai kaksi ihmistä, joka hoitaa kilpailutuksen ja järjestelmän ylläpidon. Ehkä puhut jo kaukaisemmasta ajasta, mihin kommentissani viittasin. 80-luvulla ihan kaikki oli toisin ja vielä 90-luvun alussakin.

Se joka tähän vastasi voisi ehkä täsmentää ajan, jolta kokemukset ovat ja alan, mihin nämä pörssiyhtiöt liittyvät. 

Mikä ihmeen vänkäystarve sulla on? Esimerkiksi pörssiyhtiössä nimeltä UPM on noin parisensataa erilaista IT-osastolla työskentelevää ihmistä. Nesteellä sama juttu. Luuletko, että siellä jotain SAP järjestelmää pari tyyppiä pyörittelee...oot aivan pihalla. Keskijohdon nimikkeitä ovat semmoiset kuin vaikkapa process owner, solution owner, senior specialist, jne. Eli eivät ole mitään potkuja kaikki saaneet, hölön pölön sun juttuja.

Ulkoistaminen on menneen talven juttuja ja nyt ollaan taas keskittämässä ja ottamassa osaamista omaan taloon. Tämä on ikiliikkuja, joka pyörii aina 7-15 v välein.

Olen ollut töissä molemmissa ja nyt eräässä kolmannessa, jota en tässä mainitse,niin ehkä olen tästä nyt hieman paremmin perillä kuin sinä. Olen 43 v ja viimeksi tiiminkehityspäivässä olen tänä vuonna kuullut, että voishan sua vähän puristaa, oot niin hyvännäköinen, älä nyt suutu, hyvällähän minä.

Ehkä jätämme tämän aiheen, johon sun asiantuntemus ei nyt taida riittää.

Sattumoisin noista yksi on mulle varsin tuttu. Kuten myös it-ala. Hassua, että kuvittelet noiden tyyppien koodaavan siellä ohjelmistoja :D Erilaiset tittelit ovat myöskin huvittava ilmiö, joka on melko uusi näin "vanhuksen" näkökulmasta, kun taustalla on usein kumminkin vanha kunnon merkonomiduunari tai opistoinssi. 

Mutta sen kyllä uskon, jos sinua on taputeltu tai nipistelty. Miksi ihmeessä et ole puuttunut siihen? Kyllä kai jokainen tähän maailmanaikaan jo tietää, ettei se ole ok? Ikävä juttu, jos se noissa ympyröissä edelleen on tapana, koska sehän on laitonta ja aiheuttaa paljastuessaan helkkarinmoisen äläkän ja mainehaitan, jos tuollainen kulttuuri on sinne pesiytynyt. Välillähän näitä paljastuu. Ainakin ylimmässä johdossa näissä ollaan äärimmäisen tarkkoja. Jos haluat muuttaa kulttuuria, tee ilmoitus, niin ylös kuin tarvitsee. Aivan varmasti puututaan, jos menet tarpeeksi ylös organisaatiossa.

*erilaiset englanninkieliset tittelit... Tietty on sellaisia, jotka auttavat kontakteissa ulkomaille, mutta suurin osa noista on jopa itse keksittyjä ja merkkaavat juuri sitä pikkupomoa tai pientä palkankorotusta, mutta ovat kyllä kärsineet täydellisen inflaation aivan kaikkialla. Vaikutus kun on naurettava eikä arvovaltaa lisäävä, kuten ilmeisesti on tarkoitus.