Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla miehillä sama ongelma parisuhdemarkkinoilla?
15.08.2023 |
Itse en siis uskalla tai viitsi lähestyä treffisovelluksissa niitä tasokkaampia naisia koska tiedän etten kelpaa heille. Tämän takia en lähesty koskaan niitä naisia jotka ovat kauniita koska itse en ole se kuuluisia miesmalli tai justin bieberin näköinen mieskarkki.
Oma tasoni on ulkonäöllisesti on alhainen koska olen aika harteikas,karvainen enkä tykkää laittautua.
Onko muilla samaa ongelmaa?
M31
Kommentit (962)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.
Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.
Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.
Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.
Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.
Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.
Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.
Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.
Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.
Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.
-eriMinun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.
Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä.
Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?
Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.
Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten.
En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.
No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.
Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.
Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.
Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.
-Eri
Konttorissakin työskentelee paljon duunareita, vaikka heillä ei olekaan haalareita, jos puhutaan isoista raskaan teollisuuden pörssiyhtiöistä, joita suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä on.
Ja ainakin 15 vuotta sitten rakenteita on virtaviivaistettu eli keskijohto ja konttorijengi sai kenkää ja kaikki mahdollinen ulkoistettiin. Eihän missään esimerkiksi ole mitään "it-väkeä", on vain yksi tai kaksi ihmistä, joka hoitaa kilpailutuksen ja järjestelmän ylläpidon. Ehkä puhut jo kaukaisemmasta ajasta, mihin kommentissani viittasin. 80-luvulla ihan kaikki oli toisin ja vielä 90-luvun alussakin.
Se joka tähän vastasi voisi ehkä täsmentää ajan, jolta kokemukset ovat ja alan, mihin nämä pörssiyhtiöt liittyvät.
Mikä ihmeen vänkäystarve sulla on? Esimerkiksi pörssiyhtiössä nimeltä UPM on noin parisensataa erilaista IT-osastolla työskentelevää ihmistä. Nesteellä sama juttu. Luuletko, että siellä jotain SAP järjestelmää pari tyyppiä pyörittelee...oot aivan pihalla. Keskijohdon nimikkeitä ovat semmoiset kuin vaikkapa process owner, solution owner, senior specialist, jne. Eli eivät ole mitään potkuja kaikki saaneet, hölön pölön sun juttuja.
Ulkoistaminen on menneen talven juttuja ja nyt ollaan taas keskittämässä ja ottamassa osaamista omaan taloon. Tämä on ikiliikkuja, joka pyörii aina 7-15 v välein.
Olen ollut töissä molemmissa ja nyt eräässä kolmannessa, jota en tässä mainitse,niin ehkä olen tästä nyt hieman paremmin perillä kuin sinä. Olen 43 v ja viimeksi tiiminkehityspäivässä olen tänä vuonna kuullut, että voishan sua vähän puristaa, oot niin hyvännäköinen, älä nyt suutu, hyvällähän minä.
Ehkä jätämme tämän aiheen, johon sun asiantuntemus ei nyt taida riittää.
Sattumoisin noista yksi on mulle varsin tuttu. Kuten myös it-ala. Hassua, että kuvittelet noiden tyyppien koodaavan siellä ohjelmistoja :D Erilaiset tittelit ovat myöskin huvittava ilmiö, joka on melko uusi näin "vanhuksen" näkökulmasta, kun taustalla on usein kumminkin vanha kunnon merkonomiduunari tai opistoinssi.
Mutta sen kyllä uskon, jos sinua on taputeltu tai nipistelty. Miksi ihmeessä et ole puuttunut siihen? Kyllä kai jokainen tähän maailmanaikaan jo tietää, ettei se ole ok? Ikävä juttu, jos se noissa ympyröissä edelleen on tapana, koska sehän on laitonta ja aiheuttaa paljastuessaan helkkarinmoisen äläkän ja mainehaitan, jos tuollainen kulttuuri on sinne pesiytynyt. Välillähän näitä paljastuu. Ainakin ylimmässä johdossa näissä ollaan äärimmäisen tarkkoja. Jos haluat muuttaa kulttuuria, tee ilmoitus, niin ylös kuin tarvitsee. Aivan varmasti puututaan, jos menet tarpeeksi ylös organisaatiossa.
*erilaiset englanninkieliset tittelit... Tietty on sellaisia, jotka auttavat kontakteissa ulkomaille, mutta suurin osa noista on jopa itse keksittyjä ja merkkaavat juuri sitä pikkupomoa tai pientä palkankorotusta, mutta ovat kyllä kärsineet täydellisen inflaation aivan kaikkialla. Vaikutus kun on naurettava eikä arvovaltaa lisäävä, kuten ilmeisesti on tarkoitus.
Eri mutta sustako siis on outoa, että kansainvälisessä pörssifirmassa on englanninkielisiä titteleitä😀 Oot aika höpöttäjä. Ei noissa firmoissa kukaan pysty mitään titteleitä itselleen keksimään. Sekaisinoot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä viestiketju kertoo sen kuinka pinnallista nykyään parisuhdemarkkinat on.
Ulkonäkö,koulutus ja raha.
Nettideittailuko tämän on saannut aikaan ja eikö sillä ole enää mitään väliä mitä ihmisen korvien välissä liikkuu tai ne kuuluisat elämänarvot ei merkkaa mitään?
Koulutus ei kerro yhtään siitä, mitä ihmisen korvien välissä liikkuu tai millaiset elämänarvot hänellä on? Pörssimeklarilla, turkistarhaajalla ja papilla on samanlaiset elämänarvot? Tutkijatohtorin ja pelkän peruskoulun käyneen korvien välissä liikkuu samanlaiset asiat?
Olen tuo kenelle vastasit ja minun mielestä elämänarvot ja se mitä korvien välissä liikkuu ei ole siitä kiinni mitä työtä ihminen tekee tai mitä kouluja se on käynnyt.
Sinä voisit sitten kertoa minkälaiset elämänarvot vaikka pörssimeklarilla,tutkijatohtorilla ja peruskoulun käynneellä on? Samalla kerro mitä heidän korvien välissä liikkuu?
Sinun mielestä jos koulutus tai/ja työnkuva kertoo sen minkälainen ihminen on niin osaat kaiketi vastata kysymykseeni?
Kyllä nuo esimerkkiammatit kertoo jo arvoista.
Mutta entäs esimerkiksi lähis, sairaanhoitaja, lääkäri?
Heistä voidaan olettaa että he kaikki haluavat auttaa sairaita ihmisiä. Mitä eroa heidän arvoissaan on, ammattiin perustuen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.
Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.
Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.
Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.
Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.
Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.
Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.
Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.
Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.
Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.
-eriMinun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.
Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä.
Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?
Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.
Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten.
En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.
No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.
Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.
Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.
Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.
-Eri
Konttorissakin työskentelee paljon duunareita, vaikka heillä ei olekaan haalareita, jos puhutaan isoista raskaan teollisuuden pörssiyhtiöistä, joita suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä on.
Ja ainakin 15 vuotta sitten rakenteita on virtaviivaistettu eli keskijohto ja konttorijengi sai kenkää ja kaikki mahdollinen ulkoistettiin. Eihän missään esimerkiksi ole mitään "it-väkeä", on vain yksi tai kaksi ihmistä, joka hoitaa kilpailutuksen ja järjestelmän ylläpidon. Ehkä puhut jo kaukaisemmasta ajasta, mihin kommentissani viittasin. 80-luvulla ihan kaikki oli toisin ja vielä 90-luvun alussakin.
Se joka tähän vastasi voisi ehkä täsmentää ajan, jolta kokemukset ovat ja alan, mihin nämä pörssiyhtiöt liittyvät.
Mikä ihmeen vänkäystarve sulla on? Esimerkiksi pörssiyhtiössä nimeltä UPM on noin parisensataa erilaista IT-osastolla työskentelevää ihmistä. Nesteellä sama juttu. Luuletko, että siellä jotain SAP järjestelmää pari tyyppiä pyörittelee...oot aivan pihalla. Keskijohdon nimikkeitä ovat semmoiset kuin vaikkapa process owner, solution owner, senior specialist, jne. Eli eivät ole mitään potkuja kaikki saaneet, hölön pölön sun juttuja.
Ulkoistaminen on menneen talven juttuja ja nyt ollaan taas keskittämässä ja ottamassa osaamista omaan taloon. Tämä on ikiliikkuja, joka pyörii aina 7-15 v välein.
Olen ollut töissä molemmissa ja nyt eräässä kolmannessa, jota en tässä mainitse,niin ehkä olen tästä nyt hieman paremmin perillä kuin sinä. Olen 43 v ja viimeksi tiiminkehityspäivässä olen tänä vuonna kuullut, että voishan sua vähän puristaa, oot niin hyvännäköinen, älä nyt suutu, hyvällähän minä.
Ehkä jätämme tämän aiheen, johon sun asiantuntemus ei nyt taida riittää.
Sattumoisin noista yksi on mulle varsin tuttu. Kuten myös it-ala. Hassua, että kuvittelet noiden tyyppien koodaavan siellä ohjelmistoja :D Erilaiset tittelit ovat myöskin huvittava ilmiö, joka on melko uusi näin "vanhuksen" näkökulmasta, kun taustalla on usein kumminkin vanha kunnon merkonomiduunari tai opistoinssi.
Mutta sen kyllä uskon, jos sinua on taputeltu tai nipistelty. Miksi ihmeessä et ole puuttunut siihen? Kyllä kai jokainen tähän maailmanaikaan jo tietää, ettei se ole ok? Ikävä juttu, jos se noissa ympyröissä edelleen on tapana, koska sehän on laitonta ja aiheuttaa paljastuessaan helkkarinmoisen äläkän ja mainehaitan, jos tuollainen kulttuuri on sinne pesiytynyt. Välillähän näitä paljastuu. Ainakin ylimmässä johdossa näissä ollaan äärimmäisen tarkkoja. Jos haluat muuttaa kulttuuria, tee ilmoitus, niin ylös kuin tarvitsee. Aivan varmasti puututaan, jos menet tarpeeksi ylös organisaatiossa.
Sinä täällä olkiukoksi tuon koodaamisen keksit sen jälkeen kuin aloit vänkäämään, että it-väkeä ei ole kuin pari tyyppiä. Minä sanoin vain alunperin, että niitä on.
Toinen ikioma kuvitelmasi on, että en ole puuttunut. Kiitos siis neuvoista, mutta asenteesi ei varsinaisesti ole nyt auttavainen, kun tuntuu, että haluat vain kyseenalaistaa tai besservisseröidä kaiken sanomani.
Mä tunnen it-alaa, toisin kuin sinä, ja epäilen tuntevani pörssiyhtiötäkin paremmin kuin sinä, ihan vain puheidesi perusteella, mutta jos asiaan mennään, niin kerro mitä tapahtui, kun puutuit asiaan?
Sehän on tärkeä aihe. Jos niin todella on, että jossain hyvämaineisessa yhtiössä tuota tapahtuu. Aivan varmasti siitä haluaa tietää vaikkapa YLEn toimittaja, mutta vielä enemmän sen tahtoo tietää se, jolla on valta vaikuttaa asiaan. Minulle et saa läpi sitä ajatusta, että tuo kulttuuri enää olisi voimissaan missään suomalaisessa pörssiyhtiössä, kun puhutaan UPM:sta, Nesteestä tai vastaavalla tasolla olevasta yrityksestä.
PR-organisaatiota ei ole ulkoistettu missään yrityksessä. Sen merkitys on kasvanut ja kasvaa edelleen, liitännäisine aloineen yrityksen ydintoimialaa ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.
Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.
Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.
Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.
Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.
Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.
Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.
Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.
Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.
Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.
-eriMinun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.
Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä.
Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?
Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.
Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten.
En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.
No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.
Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.
Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.
Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.
-Eri
Konttorissakin työskentelee paljon duunareita, vaikka heillä ei olekaan haalareita, jos puhutaan isoista raskaan teollisuuden pörssiyhtiöistä, joita suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä on.
Ja ainakin 15 vuotta sitten rakenteita on virtaviivaistettu eli keskijohto ja konttorijengi sai kenkää ja kaikki mahdollinen ulkoistettiin. Eihän missään esimerkiksi ole mitään "it-väkeä", on vain yksi tai kaksi ihmistä, joka hoitaa kilpailutuksen ja järjestelmän ylläpidon. Ehkä puhut jo kaukaisemmasta ajasta, mihin kommentissani viittasin. 80-luvulla ihan kaikki oli toisin ja vielä 90-luvun alussakin.
Se joka tähän vastasi voisi ehkä täsmentää ajan, jolta kokemukset ovat ja alan, mihin nämä pörssiyhtiöt liittyvät.
Mikä ihmeen vänkäystarve sulla on? Esimerkiksi pörssiyhtiössä nimeltä UPM on noin parisensataa erilaista IT-osastolla työskentelevää ihmistä. Nesteellä sama juttu. Luuletko, että siellä jotain SAP järjestelmää pari tyyppiä pyörittelee...oot aivan pihalla. Keskijohdon nimikkeitä ovat semmoiset kuin vaikkapa process owner, solution owner, senior specialist, jne. Eli eivät ole mitään potkuja kaikki saaneet, hölön pölön sun juttuja.
Ulkoistaminen on menneen talven juttuja ja nyt ollaan taas keskittämässä ja ottamassa osaamista omaan taloon. Tämä on ikiliikkuja, joka pyörii aina 7-15 v välein.
Olen ollut töissä molemmissa ja nyt eräässä kolmannessa, jota en tässä mainitse,niin ehkä olen tästä nyt hieman paremmin perillä kuin sinä. Olen 43 v ja viimeksi tiiminkehityspäivässä olen tänä vuonna kuullut, että voishan sua vähän puristaa, oot niin hyvännäköinen, älä nyt suutu, hyvällähän minä.
Ehkä jätämme tämän aiheen, johon sun asiantuntemus ei nyt taida riittää.
Sattumoisin noista yksi on mulle varsin tuttu. Kuten myös it-ala. Hassua, että kuvittelet noiden tyyppien koodaavan siellä ohjelmistoja :D Erilaiset tittelit ovat myöskin huvittava ilmiö, joka on melko uusi näin "vanhuksen" näkökulmasta, kun taustalla on usein kumminkin vanha kunnon merkonomiduunari tai opistoinssi.
Mutta sen kyllä uskon, jos sinua on taputeltu tai nipistelty. Miksi ihmeessä et ole puuttunut siihen? Kyllä kai jokainen tähän maailmanaikaan jo tietää, ettei se ole ok? Ikävä juttu, jos se noissa ympyröissä edelleen on tapana, koska sehän on laitonta ja aiheuttaa paljastuessaan helkkarinmoisen äläkän ja mainehaitan, jos tuollainen kulttuuri on sinne pesiytynyt. Välillähän näitä paljastuu. Ainakin ylimmässä johdossa näissä ollaan äärimmäisen tarkkoja. Jos haluat muuttaa kulttuuria, tee ilmoitus, niin ylös kuin tarvitsee. Aivan varmasti puututaan, jos menet tarpeeksi ylös organisaatiossa.
*erilaiset englanninkieliset tittelit... Tietty on sellaisia, jotka auttavat kontakteissa ulkomaille, mutta suurin osa noista on jopa itse keksittyjä ja merkkaavat juuri sitä pikkupomoa tai pientä palkankorotusta, mutta ovat kyllä kärsineet täydellisen inflaation aivan kaikkialla. Vaikutus kun on naurettava eikä arvovaltaa lisäävä, kuten ilmeisesti on tarkoitus.
Eri mutta sustako siis on outoa, että kansainvälisessä pörssifirmassa on englanninkielisiä titteleitä😀 Oot aika höpöttäjä. Ei noissa firmoissa kukaan pysty mitään titteleitä itselleen keksimään. Sekaisinoot.
Ei englanninkielinen titteli sinänsä, vaan englanninkielinen höpöhöpö-titteli - sillä voi tehdä vaikutukseen omaan isoäitiin ja ehkä äitiin tai isiin, mutta ei juuri muihin :) Olen itsekin yhden tuollaisen tittelin keksinyt :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.
Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.
Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.
Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.
Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.
Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.
Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.
Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.
Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.
Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.
-eriMinun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.
Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä.
Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?
Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.
Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten.
En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.
No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.
Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.
Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.
Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.
-Eri
Konttorissakin työskentelee paljon duunareita, vaikka heillä ei olekaan haalareita, jos puhutaan isoista raskaan teollisuuden pörssiyhtiöistä, joita suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä on.
Ja ainakin 15 vuotta sitten rakenteita on virtaviivaistettu eli keskijohto ja konttorijengi sai kenkää ja kaikki mahdollinen ulkoistettiin. Eihän missään esimerkiksi ole mitään "it-väkeä", on vain yksi tai kaksi ihmistä, joka hoitaa kilpailutuksen ja järjestelmän ylläpidon. Ehkä puhut jo kaukaisemmasta ajasta, mihin kommentissani viittasin. 80-luvulla ihan kaikki oli toisin ja vielä 90-luvun alussakin.
Se joka tähän vastasi voisi ehkä täsmentää ajan, jolta kokemukset ovat ja alan, mihin nämä pörssiyhtiöt liittyvät.
Mikä ihmeen vänkäystarve sulla on? Esimerkiksi pörssiyhtiössä nimeltä UPM on noin parisensataa erilaista IT-osastolla työskentelevää ihmistä. Nesteellä sama juttu. Luuletko, että siellä jotain SAP järjestelmää pari tyyppiä pyörittelee...oot aivan pihalla. Keskijohdon nimikkeitä ovat semmoiset kuin vaikkapa process owner, solution owner, senior specialist, jne. Eli eivät ole mitään potkuja kaikki saaneet, hölön pölön sun juttuja.
Ulkoistaminen on menneen talven juttuja ja nyt ollaan taas keskittämässä ja ottamassa osaamista omaan taloon. Tämä on ikiliikkuja, joka pyörii aina 7-15 v välein.
Olen ollut töissä molemmissa ja nyt eräässä kolmannessa, jota en tässä mainitse,niin ehkä olen tästä nyt hieman paremmin perillä kuin sinä. Olen 43 v ja viimeksi tiiminkehityspäivässä olen tänä vuonna kuullut, että voishan sua vähän puristaa, oot niin hyvännäköinen, älä nyt suutu, hyvällähän minä.
Ehkä jätämme tämän aiheen, johon sun asiantuntemus ei nyt taida riittää.
Sattumoisin noista yksi on mulle varsin tuttu. Kuten myös it-ala. Hassua, että kuvittelet noiden tyyppien koodaavan siellä ohjelmistoja :D Erilaiset tittelit ovat myöskin huvittava ilmiö, joka on melko uusi näin "vanhuksen" näkökulmasta, kun taustalla on usein kumminkin vanha kunnon merkonomiduunari tai opistoinssi.
Mutta sen kyllä uskon, jos sinua on taputeltu tai nipistelty. Miksi ihmeessä et ole puuttunut siihen? Kyllä kai jokainen tähän maailmanaikaan jo tietää, ettei se ole ok? Ikävä juttu, jos se noissa ympyröissä edelleen on tapana, koska sehän on laitonta ja aiheuttaa paljastuessaan helkkarinmoisen äläkän ja mainehaitan, jos tuollainen kulttuuri on sinne pesiytynyt. Välillähän näitä paljastuu. Ainakin ylimmässä johdossa näissä ollaan äärimmäisen tarkkoja. Jos haluat muuttaa kulttuuria, tee ilmoitus, niin ylös kuin tarvitsee. Aivan varmasti puututaan, jos menet tarpeeksi ylös organisaatiossa.
*erilaiset englanninkieliset tittelit... Tietty on sellaisia, jotka auttavat kontakteissa ulkomaille, mutta suurin osa noista on jopa itse keksittyjä ja merkkaavat juuri sitä pikkupomoa tai pientä palkankorotusta, mutta ovat kyllä kärsineet täydellisen inflaation aivan kaikkialla. Vaikutus kun on naurettava eikä arvovaltaa lisäävä, kuten ilmeisesti on tarkoitus.
Eri mutta sustako siis on outoa, että kansainvälisessä pörssifirmassa on englanninkielisiä titteleitä😀 Oot aika höpöttäjä. Ei noissa firmoissa kukaan pysty mitään titteleitä itselleen keksimään. Sekaisinoot.
Ei englanninkielinen titteli sinänsä, vaan englanninkielinen höpöhöpö-titteli - sillä voi tehdä vaikutukseen omaan isoäitiin ja ehkä äitiin tai isiin, mutta ei juuri muihin :) Olen itsekin yhden tuollaisen tittelin keksinyt :)
Siis täh, nytkö sä väität, että esim process owner tai solution owner on jotenkin outo ja keksitty titteli? Viet vänkäykselläsi keskustelun ihan hakoteille, se varmaan on tarkoituskin, haluat vain päteä ja olla äänessä. Toivottavasti muutkaan ei sulle enää enää vastaa, itse en ainakaan aio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.
Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.
Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.
Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.
Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.
Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.
Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.
Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.
Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.
Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.
-eriMinun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.
Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä.
Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?
Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.
Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten.
En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.
No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.
Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.
Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.
Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.
-Eri
Konttorissakin työskentelee paljon duunareita, vaikka heillä ei olekaan haalareita, jos puhutaan isoista raskaan teollisuuden pörssiyhtiöistä, joita suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä on.
Ja ainakin 15 vuotta sitten rakenteita on virtaviivaistettu eli keskijohto ja konttorijengi sai kenkää ja kaikki mahdollinen ulkoistettiin. Eihän missään esimerkiksi ole mitään "it-väkeä", on vain yksi tai kaksi ihmistä, joka hoitaa kilpailutuksen ja järjestelmän ylläpidon. Ehkä puhut jo kaukaisemmasta ajasta, mihin kommentissani viittasin. 80-luvulla ihan kaikki oli toisin ja vielä 90-luvun alussakin.
Se joka tähän vastasi voisi ehkä täsmentää ajan, jolta kokemukset ovat ja alan, mihin nämä pörssiyhtiöt liittyvät.
Mikä ihmeen vänkäystarve sulla on? Esimerkiksi pörssiyhtiössä nimeltä UPM on noin parisensataa erilaista IT-osastolla työskentelevää ihmistä. Nesteellä sama juttu. Luuletko, että siellä jotain SAP järjestelmää pari tyyppiä pyörittelee...oot aivan pihalla. Keskijohdon nimikkeitä ovat semmoiset kuin vaikkapa process owner, solution owner, senior specialist, jne. Eli eivät ole mitään potkuja kaikki saaneet, hölön pölön sun juttuja.
Ulkoistaminen on menneen talven juttuja ja nyt ollaan taas keskittämässä ja ottamassa osaamista omaan taloon. Tämä on ikiliikkuja, joka pyörii aina 7-15 v välein.
Olen ollut töissä molemmissa ja nyt eräässä kolmannessa, jota en tässä mainitse,niin ehkä olen tästä nyt hieman paremmin perillä kuin sinä. Olen 43 v ja viimeksi tiiminkehityspäivässä olen tänä vuonna kuullut, että voishan sua vähän puristaa, oot niin hyvännäköinen, älä nyt suutu, hyvällähän minä.
Ehkä jätämme tämän aiheen, johon sun asiantuntemus ei nyt taida riittää.
Sattumoisin noista yksi on mulle varsin tuttu. Kuten myös it-ala. Hassua, että kuvittelet noiden tyyppien koodaavan siellä ohjelmistoja :D Erilaiset tittelit ovat myöskin huvittava ilmiö, joka on melko uusi näin "vanhuksen" näkökulmasta, kun taustalla on usein kumminkin vanha kunnon merkonomiduunari tai opistoinssi.
Mutta sen kyllä uskon, jos sinua on taputeltu tai nipistelty. Miksi ihmeessä et ole puuttunut siihen? Kyllä kai jokainen tähän maailmanaikaan jo tietää, ettei se ole ok? Ikävä juttu, jos se noissa ympyröissä edelleen on tapana, koska sehän on laitonta ja aiheuttaa paljastuessaan helkkarinmoisen äläkän ja mainehaitan, jos tuollainen kulttuuri on sinne pesiytynyt. Välillähän näitä paljastuu. Ainakin ylimmässä johdossa näissä ollaan äärimmäisen tarkkoja. Jos haluat muuttaa kulttuuria, tee ilmoitus, niin ylös kuin tarvitsee. Aivan varmasti puututaan, jos menet tarpeeksi ylös organisaatiossa.
Sinä täällä olkiukoksi tuon koodaamisen keksit sen jälkeen kuin aloit vänkäämään, että it-väkeä ei ole kuin pari tyyppiä. Minä sanoin vain alunperin, että niitä on.
Toinen ikioma kuvitelmasi on, että en ole puuttunut. Kiitos siis neuvoista, mutta asenteesi ei varsinaisesti ole nyt auttavainen, kun tuntuu, että haluat vain kyseenalaistaa tai besservisseröidä kaiken sanomani.
Mä tunnen it-alaa, toisin kuin sinä, ja epäilen tuntevani pörssiyhtiötäkin paremmin kuin sinä, ihan vain puheidesi perusteella, mutta jos asiaan mennään, niin kerro mitä tapahtui, kun puutuit asiaan?
Sehän on tärkeä aihe. Jos niin todella on, että jossain hyvämaineisessa yhtiössä tuota tapahtuu. Aivan varmasti siitä haluaa tietää vaikkapa YLEn toimittaja, mutta vielä enemmän sen tahtoo tietää se, jolla on valta vaikuttaa asiaan. Minulle et saa läpi sitä ajatusta, että tuo kulttuuri enää olisi voimissaan missään suomalaisessa pörssiyhtiössä, kun puhutaan UPM:sta, Nesteestä tai vastaavalla tasolla olevasta yrityksestä.
PR-organisaatiota ei ole ulkoistettu missään yrityksessä. Sen merkitys on kasvanut ja kasvaa edelleen, liitännäisine aloineen yrityksen ydintoimialaa ajatellen.
Hohhoijaa boomer. Iloa ja valoa pian koittaviin eläkepäiviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä viestiketju kertoo sen kuinka pinnallista nykyään parisuhdemarkkinat on.
Ulkonäkö,koulutus ja raha.
Nettideittailuko tämän on saannut aikaan ja eikö sillä ole enää mitään väliä mitä ihmisen korvien välissä liikkuu tai ne kuuluisat elämänarvot ei merkkaa mitään?
Koulutus ei kerro yhtään siitä, mitä ihmisen korvien välissä liikkuu tai millaiset elämänarvot hänellä on? Pörssimeklarilla, turkistarhaajalla ja papilla on samanlaiset elämänarvot? Tutkijatohtorin ja pelkän peruskoulun käyneen korvien välissä liikkuu samanlaiset asiat?
Olen tuo kenelle vastasit ja minun mielestä elämänarvot ja se mitä korvien välissä liikkuu ei ole siitä kiinni mitä työtä ihminen tekee tai mitä kouluja se on käynnyt.
Sinä voisit sitten kertoa minkälaiset elämänarvot vaikka pörssimeklarilla,tutkijatohtorilla ja peruskoulun käynneellä on? Samalla kerro mitä heidän korvien välissä liikkuu?
Sinun mielestä jos koulutus tai/ja työnkuva kertoo sen minkälainen ihminen on niin osaat kaiketi vastata kysymykseeni?
Kyllä nuo esimerkkiammatit kertoo jo arvoista.
Mutta entäs esimerkiksi lähis, sairaanhoitaja, lääkäri?
Heistä voidaan olettaa että he kaikki haluavat auttaa sairaita ihmisiä. Mitä eroa heidän arvoissaan on, ammattiin perustuen?
Mitä ne kertoo? Kerro ihmeessä.
Meinaatko että lähis,sh ja lääkäri ovat ainoat ihmiset jotka haluavat auttaa sairaita? Väitätkö että kaikkien muiden ammattien edustajat eivät halua auttaa sairaita ihmisiä?
En ole lähis,sh tai lääkäri joten enkö saa auttaa sairasta ihmistä tai jos joku kaatuu talvella niin enkö saa auttaa sitä kun en ole lähis,sh tai lääkäri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.
Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.
Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.
Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.
Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.
Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.
Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.
Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.
Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.
Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.
-eriMinun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.
Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä.
Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?
Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.
Millaisten firmojen? Olen nuorena ollut kesätöissä yhdessä duunaripaikassakin, mutta sielläkään ei kukaan kähminyt, ilkeillyt tai mitään. Tosin ei ollut pikkujoulujakaan kesällä, ehkä siellä sitten.
En tarkoita kettuilla enkä väheksyä, haluan vain selvittää missä tuollaista on.
No ainakin omalla kohdalla tosiaan isot pörssifirmat on olleet pahimpia, nähty 3 semmoista. Duunarit ei ikinä olekaan olleet niin härskejä kuin nämä pomomiehet.
Eikä ole tarttettu aina alkoholiakaan kun on saanut kuulla kaikkea ikävää. Väitetään, että ne on kohteliaisuuksia, kun olet noin nätti, mutta inhottavilta ne vain on tuntunut.
Hmmm. Suomessahan pörssiyhtiöt ovat raskasta teollisuutta pääosin eli haalari- ja duunarimeininkiä aivan ylintä johtoa lukuunottamatta. Eli se pikkupomo on ollut duunari taustoiltaan siinä missä muutkin. Tietysti mulkkuja löytyy aina, mutta nykyisin tuollainen käytös ei vain käy päinsä, oli kuinka mulkku hyvänsä. 80-luvulla uskottavampaa, kun oli kosteampaa meininkiä. Yhdessä työpaikassa muistan tuon tyylistä läppää, se oli eka parempi duunini (äitiyslomasijaisuus), mutta mitään törkeyksiä ei kuitenkaan, jotain pikkutuhmaa vitsailua vanhemmilta sediltä, mutta ei haukkumista eikä käsiksi käymistä kuitenkaan.
Mitä höpötät. Nehän on täynnä erilaista konttoriväkeä, finanssia, henkilöstöhallintoa, it-väkeä, erilaisia kehitystiimejä, jne. Titteleinä asiantuntijoita, päälliköitä, tiiminvetäjiä, projektissa erilaisia titteleitä...Suuri osa toimistotöissä olevista ei koskaan edes tapaa niitä haalariduunareita.
-Eri
Konttorissakin työskentelee paljon duunareita, vaikka heillä ei olekaan haalareita, jos puhutaan isoista raskaan teollisuuden pörssiyhtiöistä, joita suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä on.
Ja ainakin 15 vuotta sitten rakenteita on virtaviivaistettu eli keskijohto ja konttorijengi sai kenkää ja kaikki mahdollinen ulkoistettiin. Eihän missään esimerkiksi ole mitään "it-väkeä", on vain yksi tai kaksi ihmistä, joka hoitaa kilpailutuksen ja järjestelmän ylläpidon. Ehkä puhut jo kaukaisemmasta ajasta, mihin kommentissani viittasin. 80-luvulla ihan kaikki oli toisin ja vielä 90-luvun alussakin.
Se joka tähän vastasi voisi ehkä täsmentää ajan, jolta kokemukset ovat ja alan, mihin nämä pörssiyhtiöt liittyvät.
Mikä ihmeen vänkäystarve sulla on? Esimerkiksi pörssiyhtiössä nimeltä UPM on noin parisensataa erilaista IT-osastolla työskentelevää ihmistä. Nesteellä sama juttu. Luuletko, että siellä jotain SAP järjestelmää pari tyyppiä pyörittelee...oot aivan pihalla. Keskijohdon nimikkeitä ovat semmoiset kuin vaikkapa process owner, solution owner, senior specialist, jne. Eli eivät ole mitään potkuja kaikki saaneet, hölön pölön sun juttuja.
Ulkoistaminen on menneen talven juttuja ja nyt ollaan taas keskittämässä ja ottamassa osaamista omaan taloon. Tämä on ikiliikkuja, joka pyörii aina 7-15 v välein.
Olen ollut töissä molemmissa ja nyt eräässä kolmannessa, jota en tässä mainitse,niin ehkä olen tästä nyt hieman paremmin perillä kuin sinä. Olen 43 v ja viimeksi tiiminkehityspäivässä olen tänä vuonna kuullut, että voishan sua vähän puristaa, oot niin hyvännäköinen, älä nyt suutu, hyvällähän minä.
Ehkä jätämme tämän aiheen, johon sun asiantuntemus ei nyt taida riittää.
Sattumoisin noista yksi on mulle varsin tuttu. Kuten myös it-ala. Hassua, että kuvittelet noiden tyyppien koodaavan siellä ohjelmistoja :D Erilaiset tittelit ovat myöskin huvittava ilmiö, joka on melko uusi näin "vanhuksen" näkökulmasta, kun taustalla on usein kumminkin vanha kunnon merkonomiduunari tai opistoinssi.
Mutta sen kyllä uskon, jos sinua on taputeltu tai nipistelty. Miksi ihmeessä et ole puuttunut siihen? Kyllä kai jokainen tähän maailmanaikaan jo tietää, ettei se ole ok? Ikävä juttu, jos se noissa ympyröissä edelleen on tapana, koska sehän on laitonta ja aiheuttaa paljastuessaan helkkarinmoisen äläkän ja mainehaitan, jos tuollainen kulttuuri on sinne pesiytynyt. Välillähän näitä paljastuu. Ainakin ylimmässä johdossa näissä ollaan äärimmäisen tarkkoja. Jos haluat muuttaa kulttuuria, tee ilmoitus, niin ylös kuin tarvitsee. Aivan varmasti puututaan, jos menet tarpeeksi ylös organisaatiossa.
*erilaiset englanninkieliset tittelit... Tietty on sellaisia, jotka auttavat kontakteissa ulkomaille, mutta suurin osa noista on jopa itse keksittyjä ja merkkaavat juuri sitä pikkupomoa tai pientä palkankorotusta, mutta ovat kyllä kärsineet täydellisen inflaation aivan kaikkialla. Vaikutus kun on naurettava eikä arvovaltaa lisäävä, kuten ilmeisesti on tarkoitus.
Eri mutta sustako siis on outoa, että kansainvälisessä pörssifirmassa on englanninkielisiä titteleitä😀 Oot aika höpöttäjä. Ei noissa firmoissa kukaan pysty mitään titteleitä itselleen keksimään. Sekaisinoot.
Ei englanninkielinen titteli sinänsä, vaan englanninkielinen höpöhöpö-titteli - sillä voi tehdä vaikutukseen omaan isoäitiin ja ehkä äitiin tai isiin, mutta ei juuri muihin :) Olen itsekin yhden tuollaisen tittelin keksinyt :)
Siis täh, nytkö sä väität, että esim process owner tai solution owner on jotenkin outo ja keksitty titteli? Viet vänkäykselläsi keskustelun ihan hakoteille, se varmaan on tarkoituskin, haluat vain päteä ja olla äänessä. Toivottavasti muutkaan ei sulle enää enää vastaa, itse en ainakaan aio.
On törkeää heittää ilmoille väite seksuaalisesta häirinnästä yritys nimeltä mainiten ja sitten hävitä takavasemmalle vastaamatta kysymyksiin, vieläpä vierittämällä keskustelu sivuraiteelle minua moittien. Pitää oppia vastaamaan sanoistaan, myös netissä. Ja tämä on myös varoitus vastaisen varalle.
Usko vanhempaa ja kokeneempaa. Liian kaunista naisista tulee vain ongelmia.
1. Vaativat aivan järkyttäviä, koska kaiken ympäristössä pitää olla ylettömän kaunista
2. Kauniit naiset ovat myös saaneet kaiken niin helpolla. Ei tarvitse kuin olla kaunis ja olla hiljaa
3. Kauniit naiset vetää pelurimiehiä kuin hunaja karhua, jatkuvasti tulee vislauksia, huutoa ja kourintaa ja mies joutuu koko ajan olemaan puolustustaistelussa.
Ette tiedä mikä helpotus miehelle on tavallinen reilu nainen. Nuoret miehet ei sitä vaan vielä tajua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on feministin tekemä provo.
Nyt itseluottamusta kehiin. Kaikki naiset eivät kiinnitä huomiota ulkonäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko vanhempaa ja kokeneempaa. Liian kaunista naisista tulee vain ongelmia.
1. Vaativat aivan järkyttäviä, koska kaiken ympäristössä pitää olla ylettömän kaunista
2. Kauniit naiset ovat myös saaneet kaiken niin helpolla. Ei tarvitse kuin olla kaunis ja olla hiljaa
3. Kauniit naiset vetää pelurimiehiä kuin hunaja karhua, jatkuvasti tulee vislauksia, huutoa ja kourintaa ja mies joutuu koko ajan olemaan puolustustaistelussa.
Ette tiedä mikä helpotus miehelle on tavallinen reilu nainen. Nuoret miehet ei sitä vaan vielä tajua!
Mitä on "puolustustaistelu"?
Naisena ajattelen, että korkean profiilin miehet on joko 1) p a n o miehiä tai 2) sosiopaatti-narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko vanhempaa ja kokeneempaa. Liian kaunista naisista tulee vain ongelmia.
1. Vaativat aivan järkyttäviä, koska kaiken ympäristössä pitää olla ylettömän kaunista
2. Kauniit naiset ovat myös saaneet kaiken niin helpolla. Ei tarvitse kuin olla kaunis ja olla hiljaa
3. Kauniit naiset vetää pelurimiehiä kuin hunaja karhua, jatkuvasti tulee vislauksia, huutoa ja kourintaa ja mies joutuu koko ajan olemaan puolustustaistelussa.
Ette tiedä mikä helpotus miehelle on tavallinen reilu nainen. Nuoret miehet ei sitä vaan vielä tajua!
Tavallaan samaa mieltä.
Vaativat paljon myös siksi, että tietävät ehdokkaita olevan loputtomiin. Jos sinä et pysty tai halua jotain tarjota, niin nainen ajattelee, että joku muu sitten pystyy tai haluaa. Ei silti varoittelut auta, koska kaikki haluavat kokea sen itse.
Tuskinpa ketään hartiat ja karvat haittaa. Mutta mitä tarkoittaa "en tykkää laittautua"? Liikutko ihan sottaisissa ja risaisissa vaatteissa, et peseydy päivittäin vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa ketään hartiat ja karvat haittaa. Mutta mitä tarkoittaa "en tykkää laittautua"? Liikutko ihan sottaisissa ja risaisissa vaatteissa, et peseydy päivittäin vai mitä?
Tätä minäkin mietin. Sillä onhan tuolla välillä liikkeellä kaveria, joka ei selkeästi pese vaatteitaan eikä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ylimielinen teksti kaikesta huolimatta. Sen sijaan, että kirjoittaisit asiallisemmin, käytät nokka pystyssä-tekstiä. Luulisi, että kun on kerran saanut kauneuden lahjan, käyttäytyisi sen mukaisesti. Ei vissiin.
Siis minkä mukaisesti? Itse en ole erityisen kaunis, mutta minulla on ystävä, joka on. En ymmärrä, miksi hänen pitäisi käyttäytyä sen vuoksi jotenkin nöyremmin?
Minusta tuo kuvaa juuri sitä, miten olen nähnyt ystäväni ajattelevan. Hän on meidän likkaporukasta ainut, joka on aidosti ystävällinen kaikille. Ei arvostele ketään ulkonäön, koulutuksen, varallisuuden perusteella. Mutta kyllä hänelläkin nousee piikit pystyyn niissä tilanteissa, jossa näkee, että häntä lähestytään ainoastaan ja vain sen vuoksi, että hän on kaunis.
Minä en näe, että hän pitää kauneuttaan minään lahjana, aika usein taakkana.
Minkä muun kuin ulkonäön perusteella voisin häntä lähestyä, jos en ole vielä jutellut hänelle enkä tunne häntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ylimielinen teksti kaikesta huolimatta. Sen sijaan, että kirjoittaisit asiallisemmin, käytät nokka pystyssä-tekstiä. Luulisi, että kun on kerran saanut kauneuden lahjan, käyttäytyisi sen mukaisesti. Ei vissiin.
Siis minkä mukaisesti? Itse en ole erityisen kaunis, mutta minulla on ystävä, joka on. En ymmärrä, miksi hänen pitäisi käyttäytyä sen vuoksi jotenkin nöyremmin?
Minusta tuo kuvaa juuri sitä, miten olen nähnyt ystäväni ajattelevan. Hän on meidän likkaporukasta ainut, joka on aidosti ystävällinen kaikille. Ei arvostele ketään ulkonäön, koulutuksen, varallisuuden perusteella. Mutta kyllä hänelläkin nousee piikit pystyyn niissä tilanteissa, jossa näkee, että häntä lähestytään ainoastaan ja vain sen vuoksi, että hän on kaunis.
Minä en näe, että hän pitää kauneuttaan minään lahjana, aika usein taakkana.
Minkä muun kuin ulkonäön perusteella voisin häntä lähestyä, jos en ole vielä jutellut hänelle enkä tunne häntä?
Hyvä kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko vanhempaa ja kokeneempaa. Liian kaunista naisista tulee vain ongelmia.
1. Vaativat aivan järkyttäviä, koska kaiken ympäristössä pitää olla ylettömän kaunista
2. Kauniit naiset ovat myös saaneet kaiken niin helpolla. Ei tarvitse kuin olla kaunis ja olla hiljaa
3. Kauniit naiset vetää pelurimiehiä kuin hunaja karhua, jatkuvasti tulee vislauksia, huutoa ja kourintaa ja mies joutuu koko ajan olemaan puolustustaistelussa.
Ette tiedä mikä helpotus miehelle on tavallinen reilu nainen. Nuoret miehet ei sitä vaan vielä tajua!
Tavallaan samaa mieltä.
Vaativat paljon myös siksi, että tietävät ehdokkaita olevan loputtomiin. Jos sinä et pysty tai halua jotain tarjota, niin nainen ajattelee, että joku muu sitten pystyy tai haluaa. Ei silti varoittelut auta, koska kaikki haluavat kokea sen itse.
Ei kenelläkään ole sopivia ehdokkaita loputtomiin. Kaunis ja komea kilpailevat samalla tavalla kuin muutkin, mutta omassa liigassaan. Ehdokkaiden määrä kaikissa liigoissa riippuu siitä miten laajat sosiaaliset ympyrät ko. ihmisellä on. En nyt laske mukaan Tinderiä, koska sieltä ei voi valkata oman liigan mukaan. Algoritmi pyrkii siihen, että pysyt palvelussa etkä pariudu ja poistu.
Sinä täällä olkiukoksi tuon koodaamisen keksit sen jälkeen kuin aloit vänkäämään, että it-väkeä ei ole kuin pari tyyppiä. Minä sanoin vain alunperin, että niitä on.
Toinen ikioma kuvitelmasi on, että en ole puuttunut. Kiitos siis neuvoista, mutta asenteesi ei varsinaisesti ole nyt auttavainen, kun tuntuu, että haluat vain kyseenalaistaa tai besservisseröidä kaiken sanomani.