Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla miehillä sama ongelma parisuhdemarkkinoilla?
15.08.2023 |
Itse en siis uskalla tai viitsi lähestyä treffisovelluksissa niitä tasokkaampia naisia koska tiedän etten kelpaa heille. Tämän takia en lähesty koskaan niitä naisia jotka ovat kauniita koska itse en ole se kuuluisia miesmalli tai justin bieberin näköinen mieskarkki.
Oma tasoni on ulkonäöllisesti on alhainen koska olen aika harteikas,karvainen enkä tykkää laittautua.
Onko muilla samaa ongelmaa?
M31
Kommentit (962)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä viestiketju kertoo sen kuinka pinnallista nykyään parisuhdemarkkinat on.
Ulkonäkö,koulutus ja raha.
Nettideittailuko tämän on saannut aikaan ja eikö sillä ole enää mitään väliä mitä ihmisen korvien välissä liikkuu tai ne kuuluisat elämänarvot ei merkkaa mitään?
Koulutus ei kerro yhtään siitä, mitä ihmisen korvien välissä liikkuu tai millaiset elämänarvot hänellä on? Pörssimeklarilla, turkistarhaajalla ja papilla on samanlaiset elämänarvot? Tutkijatohtorin ja pelkän peruskoulun käyneen korvien välissä liikkuu samanlaiset asiat?
Olen tuo kenelle vastasit ja minun mielestä elämänarvot ja se mitä korvien välissä liikkuu ei ole siitä kiinni mitä työtä ihminen tekee tai mitä kouluja se on käynnyt.
Sinä voisit sitten kertoa minkälaiset elämänarvot vaikka pörssimeklarilla,tutkijatohtorilla ja peruskoulun käynneellä on? Samalla kerro mitä heidän korvien välissä liikkuu?
Sinun mielestä jos koulutus tai/ja työnkuva kertoo sen minkälainen ihminen on niin osaat kaiketi vastata kysymykseeni?
Eri mutta, olisin aika yllättynyt jos pörssimeklari olisi ihminen jota ei raha ja vaurastuminen kiinnosta tippaakaan, joka stressaantuu hälisevässä ja nopeatempoisessa työssä, inhoaa riskiottoa eikä ole vähääkään kilpailuhenikinen.
Minäkin olen eri, mutta persoonallisuuden piirteet ovat aivan eri asioita kuin arvot. Niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa, vaikka ne ammatinvalintaan vaikuttavatkin.
Ammateista tehdyt stereotypiat ovat haitallisia eivätkä perustu mihinkään (paitsi ennakkoluuloihin tai -olettamuksiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä viestiketju kertoo sen kuinka pinnallista nykyään parisuhdemarkkinat on.
Ulkonäkö,koulutus ja raha.
Nettideittailuko tämän on saannut aikaan ja eikö sillä ole enää mitään väliä mitä ihmisen korvien välissä liikkuu tai ne kuuluisat elämänarvot ei merkkaa mitään?
Koulutus ei kerro yhtään siitä, mitä ihmisen korvien välissä liikkuu tai millaiset elämänarvot hänellä on? Pörssimeklarilla, turkistarhaajalla ja papilla on samanlaiset elämänarvot? Tutkijatohtorin ja pelkän peruskoulun käyneen korvien välissä liikkuu samanlaiset asiat?
Olen tuo kenelle vastasit ja minun mielestä elämänarvot ja se mitä korvien välissä liikkuu ei ole siitä kiinni mitä työtä ihminen tekee tai mitä kouluja se on käynnyt.
Sinä voisit sitten kertoa minkälaiset elämänarvot vaikka pörssimeklarilla,tutkijatohtorilla ja peruskoulun käynneellä on? Samalla kerro mitä heidän korvien välissä liikkuu?
Sinun mielestä jos koulutus tai/ja työnkuva kertoo sen minkälainen ihminen on niin osaat kaiketi vastata kysymykseeni?
Pörssimeklari = riskinottaja, viihtyy nopeatempoisessa työssä jossa tehdään isoja päätöksiä, sietää korkeaa stressitasoa, jopa nauttii siitä, vaurastuminen on tärkeää, työtä tehdään silloin kun pörssit ovat auki eri puolilla maailmaa.
Tutkijatohtori = usein pitkäjänteinen, ehkä yhteen asiaan (jopa muiden silmissä hyvin pieneen asiaan) keskittynyt ja enemmän tai vähemmän intohimoisesti kiintynyt, sietää stressiä, mahdollisesti haluaa tulla tunnetuksi oman alansa erityisasiantuntijana, vaurastuminen vähemmän tärkää kuin jatkuva oman tiedon ja ymmärryksen lisääntyminen tutkimusaiheesta.
Pelkän peruskoulun käynyt = ei kiinnostusta kouluttautumiseen eikä siten mihinkään tiettyyn ammattiin. Joko suorittavan tason työ riittää tai haluaa yrittäjäksi, jolloin taustalla todennäköisesti enemmän rikastumisen halu kuin halu tulla sillä alalla parhaaksi asiantuntijaksi. Työ on vain tapa saada rahaa, siksi haluaa tehdä työtä vain rajattuna aikana ja vain sen verran kuin on pakko.
Stereotypioita? Kyllä. Mutta väitän, että ei mennyt ihan metsään.
Itse kokisin noista yhteenkuuluvuutta tutkijaan mutta en pörssimeklariin enkä pelkän peruskoulun käyneeseen.
Olen eri, mutta tällaisissa streotypioissa mennään kyllä pahasti metsään. Paremmin asiaa selittävät yhteiskuntaluokat ja perhekulttuuri.
Tuon viestin kirjoittaja perustaa omat stereotypiat tv ohjelmiin. Jos se kävisi ihmisten ilmoilla ja kohtelisi/ajattelisi ihmisiä ihmisinä eikä sen perusteella mitä kouluja se on käynnyt ja mitä työtä se tekee niin ehkä se silloin tajuaa sen että ihmiset on yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä viestiketju kertoo sen kuinka pinnallista nykyään parisuhdemarkkinat on.
Ulkonäkö,koulutus ja raha.
Nettideittailuko tämän on saannut aikaan ja eikö sillä ole enää mitään väliä mitä ihmisen korvien välissä liikkuu tai ne kuuluisat elämänarvot ei merkkaa mitään?
Koulutus ei kerro yhtään siitä, mitä ihmisen korvien välissä liikkuu tai millaiset elämänarvot hänellä on? Pörssimeklarilla, turkistarhaajalla ja papilla on samanlaiset elämänarvot? Tutkijatohtorin ja pelkän peruskoulun käyneen korvien välissä liikkuu samanlaiset asiat?
Olen tuo kenelle vastasit ja minun mielestä elämänarvot ja se mitä korvien välissä liikkuu ei ole siitä kiinni mitä työtä ihminen tekee tai mitä kouluja se on käynnyt.
Sinä voisit sitten kertoa minkälaiset elämänarvot vaikka pörssimeklarilla,tutkijatohtorilla ja peruskoulun käynneellä on? Samalla kerro mitä heidän korvien välissä liikkuu?
Sinun mielestä jos koulutus tai/ja työnkuva kertoo sen minkälainen ihminen on niin osaat kaiketi vastata kysymykseeni?
Pörssimeklari = riskinottaja, viihtyy nopeatempoisessa työssä jossa tehdään isoja päätöksiä, sietää korkeaa stressitasoa, jopa nauttii siitä, vaurastuminen on tärkeää, työtä tehdään silloin kun pörssit ovat auki eri puolilla maailmaa.
Tutkijatohtori = usein pitkäjänteinen, ehkä yhteen asiaan (jopa muiden silmissä hyvin pieneen asiaan) keskittynyt ja enemmän tai vähemmän intohimoisesti kiintynyt, sietää stressiä, mahdollisesti haluaa tulla tunnetuksi oman alansa erityisasiantuntijana, vaurastuminen vähemmän tärkää kuin jatkuva oman tiedon ja ymmärryksen lisääntyminen tutkimusaiheesta.
Pelkän peruskoulun käynyt = ei kiinnostusta kouluttautumiseen eikä siten mihinkään tiettyyn ammattiin. Joko suorittavan tason työ riittää tai haluaa yrittäjäksi, jolloin taustalla todennäköisesti enemmän rikastumisen halu kuin halu tulla sillä alalla parhaaksi asiantuntijaksi. Työ on vain tapa saada rahaa, siksi haluaa tehdä työtä vain rajattuna aikana ja vain sen verran kuin on pakko.
Stereotypioita? Kyllä. Mutta väitän, että ei mennyt ihan metsään.
Itse kokisin noista yhteenkuuluvuutta tutkijaan mutta en pörssimeklariin enkä pelkän peruskoulun käyneeseen.
Olen eri, mutta tällaisissa streotypioissa mennään kyllä pahasti metsään. Paremmin asiaa selittävät yhteiskuntaluokat ja perhekulttuuri.
Tuon viestin kirjoittaja perustaa omat stereotypiat tv ohjelmiin. Jos se kävisi ihmisten ilmoilla ja kohtelisi/ajattelisi ihmisiä ihmisinä eikä sen perusteella mitä kouluja se on käynnyt ja mitä työtä se tekee niin ehkä se silloin tajuaa sen että ihmiset on yksilöitä.
Olen samaa mieltä kanssasi, vaikka yksilöllisyyden taustalta usein löytyykin isompi kuvio eli yhteiskuntaluokka ja perhekulttuuri. Stereotypia ammatista tai koulutuksesta on samanlainen hölmöys kuin se, että vaikkapa kaunista tai komeaa pidetään tietynlaisena ulkonäön perusteella. Se on kuin sarjakuvasta, missä ruma on roisto, kaunis on hyvä, nunna on pyhimys ja pankkiiri ahne.
Kyllä kai kaikissa ammattiryhmissä on poikkeuksia jotka vahvistaa säännön, mutta silti en jaksa uskoa että kovin moni kätilö pelkää ihmisiä ja stressaantuu jos joutuu koskettelemaan vieraita ihmisiä ja niin edelleen. Tottakai kätilö voi olla vakava tai rempseä ja kaikkea siltä väliltä, mutta silti tiettyjä perusasioita pystyy päättelemään monesta ammatista. Oma mieheni on epätyypillinen ammattikuntansa edustaja jos stereotypioita mietitään ja kunka ollakaan ei ole kyennyt etenemään urallaan vaikka käytännössä kaikki muut on iän myötä edenneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihan perusnätti hyväkroppainen keski-ikäinen nainen,mieheni on komea mutta niin vaan lähestyi harrastuksen kautta minua tavista. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen oli heti selvää että tästä jatketaan yhdessä. Molemmat viehätymme toisetemme ulkonäöstä ja persoonasta. Itse en olisi ikinä uskaltanut häntä lähestyä mutta satuin nyt olemaan vaan hänen naismakuunsa sopiva.
Todennäköisemmin aliarvioit itsesi. Sitä paitsi harvalla keski-ikäisellä naisella on hyvä kroppa. Vaikkei se nyt maailman tärkein asia olekaan, niin kuitenkin asia, jolla erottuu positiivisesti edukseen. Kuten myös viehkeä feminiinisyys, jos sitä on. (Olen nainen, joten älkää rakkaat siskot edes aloittako haukkumaan oletettua kaljuani tai kaljamaahi.)
Melkoinen törkyturpa olet naiseksi sitten. Tunnen todella monia keski-ikäisiä naisia, joilla on parempi kroppa kuin nykyajan parikymppisillä.
Deittimaailmassa nuoruudella saa anteeksi jos ei ole niin hyvää kroppa/kasvot/iho. Keski-ikäsenä pitää olla täydellinen tai yrittää olla niin tikissä että kelpaa ylipäätään kenellekään. Mutta se on totta että nykynuoret ovat pulskempia kun me nykyiset 40-50v silloin nuoruudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota minun itseluottamuksestani mallia.
Näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihan perusnätti hyväkroppainen keski-ikäinen nainen,mieheni on komea mutta niin vaan lähestyi harrastuksen kautta minua tavista. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen oli heti selvää että tästä jatketaan yhdessä. Molemmat viehätymme toisetemme ulkonäöstä ja persoonasta. Itse en olisi ikinä uskaltanut häntä lähestyä mutta satuin nyt olemaan vaan hänen naismakuunsa sopiva.
Todennäköisemmin aliarvioit itsesi. Sitä paitsi harvalla keski-ikäisellä naisella on hyvä kroppa. Vaikkei se nyt maailman tärkein asia olekaan, niin kuitenkin asia, jolla erottuu positiivisesti edukseen. Kuten myös viehkeä feminiinisyys, jos sitä on. (Olen nainen, joten älkää rakkaat siskot edes aloittako haukkumaan oletettua kaljuani tai kaljamaahi.)
Melkoinen törkyturpa olet naiseksi sitten. Tunnen todella monia keski-ikäisiä naisia, joilla on parempi kroppa kuin nykyajan parikymppisillä.
Deittimaailmassa nuoruudella saa anteeksi jos ei ole niin hyvää kroppa/kasvot/iho. Keski-ikäsenä pitää olla täydellinen tai yrittää olla niin tikissä että kelpaa ylipäätään kenellekään. Mutta se on totta että nykynuoret ovat pulskempia kun me nykyiset 40-50v silloin nuoruudessa.
Onko sulla omakohtaista kokemusta tuosta?
Esitin jo aikaisemmin arvaukseni siitä, että suosituimmuus on melko pysyvä ominaisuus ihmisessä, ellei jotain isoa romahdusta tapahdu. Toinen mikä vaikuttaa ovat erilaiset pettymykset parisuhderintamalla. Vanhemmilla on takanaan ehkä enemmän pettymyksiä kuin nuorella, mikä vaikeuttaa pariutumista.
Se mitä näin vanhempana naisena pidän huolestuttavana on se, että nykyajan deittailukulttuurin haavoittavat tavata vahingoittavat ihmisiä jo nuorena. Haavoja kertyy enemmän, mikä vaikeuttaa pariutumista monin tavoin. Kyse on pahimmillaan kiintymyssuhdetraumoista, joita voi olla jo lapsuudenkodista asti myös. Tilanne on silloin ammattiapua vaativa. Vuorovaikutus perustuu aina osin projektioihin, mutta haitallinen määrä estää pariutumisen kokonaan.
Meillä vanhemmilla sukupolvilla on kokemus normaalista, kasvokkain tapahtuvasta pariutumisesta. Toki siitäkin voi olla traumoja, mutta ei silloin mekanisoitu torjuntaa ja ghostauksia kuten nyt, kun niiltä on pakko kovettaa itsensä ja näin menettää herkkyyttään kohtaamisessa. Jos kyynisyyttä kertyy siinä määrin, ettei kukaan pääse läpi, muuttuu itsekin ilkimykseksi vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, nykyinen mies on 18v mua nuorempi. Vientiä riittäisi vaikka kuinka just nuorempien miesten kanssa, swaippailin aina niitä ketkä oikeasti on hyvännäköisiä ja kiinnostavia enkä taktikoinut mitään iän tai muun perusteella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.
Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.
Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.
Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.
Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.
Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.
Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.
Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.
Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.
Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.
-eri
Juu ei se kaunis nainen siitä saa mitään sanoa, miten hän oikeasti pariutuu tai mitä tärkeänä pitää, olkoon hiljaa ja sietäköön muiden selostuksia elämästään, nöyränä pitää pää alaspäin kulkea, jos on saanut oikein kauneuden lahjan.
-kauniin naisen ystävä, joka on nämä kateellisten ulvahdukset vierestäkin kuunnellut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihan perusnätti hyväkroppainen keski-ikäinen nainen,mieheni on komea mutta niin vaan lähestyi harrastuksen kautta minua tavista. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen oli heti selvää että tästä jatketaan yhdessä. Molemmat viehätymme toisetemme ulkonäöstä ja persoonasta. Itse en olisi ikinä uskaltanut häntä lähestyä mutta satuin nyt olemaan vaan hänen naismakuunsa sopiva.
Todennäköisemmin aliarvioit itsesi. Sitä paitsi harvalla keski-ikäisellä naisella on hyvä kroppa. Vaikkei se nyt maailman tärkein asia olekaan, niin kuitenkin asia, jolla erottuu positiivisesti edukseen. Kuten myös viehkeä feminiinisyys, jos sitä on. (Olen nainen, joten älkää rakkaat siskot edes aloittako haukkumaan oletettua kaljuani tai kaljamaahi.)
Melkoinen törkyturpa olet naiseksi sitten. Tunnen todella monia keski-ikäisiä naisia, joilla on parempi kroppa kuin nykyajan parikymppisillä.
Deittimaailmassa nuoruudella saa anteeksi jos ei ole niin hyvää kroppa/kasvot/iho. Keski-ikäsenä pitää olla täydellinen tai yrittää olla niin tikissä että kelpaa ylipäätään kenellekään. Mutta se on totta että nykynuoret ovat pulskempia kun me nykyiset 40-50v silloin nuoruudessa.
Onko sulla omakohtaista kokemusta tuosta?
Esitin jo aikaisemmin arvaukseni siitä, että suosituimmuus on melko pysyvä ominaisuus ihmisessä, ellei jotain isoa romahdusta tapahdu. Toinen mikä vaikuttaa ovat erilaiset pettymykset parisuhderintamalla. Vanhemmilla on takanaan ehkä enemmän pettymyksiä kuin nuorella, mikä vaikeuttaa pariutumista.
Se mitä näin vanhempana naisena pidän huolestuttavana on se, että nykyajan deittailukulttuurin haavoittavat tavata vahingoittavat ihmisiä jo nuorena. Haavoja kertyy enemmän, mikä vaikeuttaa pariutumista monin tavoin. Kyse on pahimmillaan kiintymyssuhdetraumoista, joita voi olla jo lapsuudenkodista asti myös. Tilanne on silloin ammattiapua vaativa. Vuorovaikutus perustuu aina osin projektioihin, mutta haitallinen määrä estää pariutumisen kokonaan.
Meillä vanhemmilla sukupolvilla on kokemus normaalista, kasvokkain tapahtuvasta pariutumisesta. Toki siitäkin voi olla traumoja, mutta ei silloin mekanisoitu torjuntaa ja ghostauksia kuten nyt, kun niiltä on pakko kovettaa itsensä ja näin menettää herkkyyttään kohtaamisessa. Jos kyynisyyttä kertyy siinä määrin, ettei kukaan pääse läpi, muuttuu itsekin ilkimykseksi vähitellen.
On omakohtaista kokemusta. Deittailin 46 vuotiaana ja kuulin tätä koko ajan:joo olet ihan hyvässä kunnossa ikäiseksesi mutta tosiaan olet liian vanha. Tai kun tuli match niin siellä todettiin että muuten olisit hyvä mutta kun olet liian vanha(mies 46v myös).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.
Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.
Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.
Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.
Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.
Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.
Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.
Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.
Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.
Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.
-eri
Minun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.
Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…
"Results showed that a man's looks influenced both groups of women more strongly than his personality profile."
"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."
"The results showed that as long as a man was considered attractive or moderately attractive, both mothers and daughters would pick the guy who had the most desirable personality traits. But when an unattractive male was paired with the most highly desirable personality profile, neither daughters nor mothers rated him as favorably as a potential romantic partner, compared with better-looking men with less desirable personalities."
"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."
"However, the new findings, combined with previous research in which women have reported that personality is more important to them, suggest that women tend to underestimate the true importance they place on a man's physical attractiveness, Fugère said.
This is not true of men, she said. Men are more consciously aware — or more willing to admit — that good looks in a woman are more important to them than personality, Fugère said."
Tutkimus vahvistaa sen, mitä monet naiset ja miehet ovat tässäkin ketjussa sanoneet. Eli että ulkonäön pitää miellyttää. Jos se ei miellytä, on ihan sama millainen ihminen on luonteeltaan. Eihän silloin edes tutustua, että voisi luonnetta arvioida. Tuo gatekeeper on hyvä ilmaus ulkonäön roolille parinmuodostuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihan perusnätti hyväkroppainen keski-ikäinen nainen,mieheni on komea mutta niin vaan lähestyi harrastuksen kautta minua tavista. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen oli heti selvää että tästä jatketaan yhdessä. Molemmat viehätymme toisetemme ulkonäöstä ja persoonasta. Itse en olisi ikinä uskaltanut häntä lähestyä mutta satuin nyt olemaan vaan hänen naismakuunsa sopiva.
Todennäköisemmin aliarvioit itsesi. Sitä paitsi harvalla keski-ikäisellä naisella on hyvä kroppa. Vaikkei se nyt maailman tärkein asia olekaan, niin kuitenkin asia, jolla erottuu positiivisesti edukseen. Kuten myös viehkeä feminiinisyys, jos sitä on. (Olen nainen, joten älkää rakkaat siskot edes aloittako haukkumaan oletettua kaljuani tai kaljamaahi.)
Melkoinen törkyturpa olet naiseksi sitten. Tunnen todella monia keski-ikäisiä naisia, joilla on parempi kroppa kuin nykyajan parikymppisillä.
Deittimaailmassa nuoruudella saa anteeksi jos ei ole niin hyvää kroppa/kasvot/iho. Keski-ikäsenä pitää olla täydellinen tai yrittää olla niin tikissä että kelpaa ylipäätään kenellekään. Mutta se on totta että nykynuoret ovat pulskempia kun me nykyiset 40-50v silloin nuoruudessa.
Onko sulla omakohtaista kokemusta tuosta?
Esitin jo aikaisemmin arvaukseni siitä, että suosituimmuus on melko pysyvä ominaisuus ihmisessä, ellei jotain isoa romahdusta tapahdu. Toinen mikä vaikuttaa ovat erilaiset pettymykset parisuhderintamalla. Vanhemmilla on takanaan ehkä enemmän pettymyksiä kuin nuorella, mikä vaikeuttaa pariutumista.
Se mitä näin vanhempana naisena pidän huolestuttavana on se, että nykyajan deittailukulttuurin haavoittavat tavata vahingoittavat ihmisiä jo nuorena. Haavoja kertyy enemmän, mikä vaikeuttaa pariutumista monin tavoin. Kyse on pahimmillaan kiintymyssuhdetraumoista, joita voi olla jo lapsuudenkodista asti myös. Tilanne on silloin ammattiapua vaativa. Vuorovaikutus perustuu aina osin projektioihin, mutta haitallinen määrä estää pariutumisen kokonaan.
Meillä vanhemmilla sukupolvilla on kokemus normaalista, kasvokkain tapahtuvasta pariutumisesta. Toki siitäkin voi olla traumoja, mutta ei silloin mekanisoitu torjuntaa ja ghostauksia kuten nyt, kun niiltä on pakko kovettaa itsensä ja näin menettää herkkyyttään kohtaamisessa. Jos kyynisyyttä kertyy siinä määrin, ettei kukaan pääse läpi, muuttuu itsekin ilkimykseksi vähitellen.
On omakohtaista kokemusta. Deittailin 46 vuotiaana ja kuulin tätä koko ajan:joo olet ihan hyvässä kunnossa ikäiseksesi mutta tosiaan olet liian vanha. Tai kun tuli match niin siellä todettiin että muuten olisit hyvä mutta kun olet liian vanha(mies 46v myös).
Kiitos vastauksesta. Itseäni olisi kyllä tuo jo pistänyt naurattamaan, melkoisia koomikkoja. Mutta isoon määrään miehiä (enemmistö Tinderissä on miehiä) mahtuu myös jokunen mätä omena.
Mulla siis ei ole Tinderistä kokemusta, kaveritkin pariutuneet ihan luomusti ikäluokasssa 40-60 yhtä lukuunottamatta. Tinder ei ole koko kuva pariutumisesta. Vasta viime viikolla kerrottiin Hesarissa, että noin puolet Tinderissä on varattuja. Heillä siis välttämättä ei ole aikomustakaan tavata ketään. Ja miehiä on valtaosa mikä selittää miesten heikkoa flaksia osittain, ei taso välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.
Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.
Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.
Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.
Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.
Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.
Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.
Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.
Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.
Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.
-eriMinun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.
Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä.
Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…
"Results showed that a man's looks influenced both groups of women more strongly than his personality profile."
"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."
"The results showed that as long as a man was considered attractive or moderately attractive, both mothers and daughters would pick the guy who had the most desirable personality traits. But when an unattractive male was paired with the most highly desirable personality profile, neither daughters nor mothers rated him as favorably as a potential romantic partner, compared with better-looking men with less desirable personalities."
"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."
"However, the new findings, combined with previous research in which women have reported that personality is more important to them, suggest that women tend to underestimate the true importance they place on a man's physical attractiveness, Fugère said.
This is not true of men, she said. Men are more consciously aware — or more willing to admit — that good looks in a woman are more important to them than personality, Fugère said."
"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."
Tuo kohta pisti silmään. Itse olen siis hetero mies, mutta toimin itsekin juuri noin. Jos naisen ulkonäkö ylittää tietyt minimikriteerit, niin hänen luonteenpiiirteillään on sen jälkeen isokin merkitys siihen että kiinnostunko hänestä romanttisesti. Mutta jos nainen ei täytä ulkonäkökriteereitäni, en tule hänestä kiinnostumaan missään tapauksessa, ihan sama vaikka hänen luonteensa olisi kuinka hyvä tahansa.
Ehkä me miehet ja naiset ei loppujen lopuksi ollakaan niin erilaisia näissä parinhaku hommissa 😀
Tätä juttua on kyllä tasomiehet (ne fiksuimmat) selittäneet täällä jo varmaan vuosia. Heti kun luin sen ekan kerran tajusin, että se pitää paikkansa.
Joku vertasi tätä läpinäkyviin kerroksiin. Henkilön pitää olla samassa kerroksessa tai ylemmässä, mutta alempaan ei pariuduta. Miehillä ja naisilla ei ole tässä eroa. Vaikka mies olisi kuinka mukava, siitä ei ole mitään apua, jos hän ulkoisesti ei miellytä.
No mutta jos kerran noin on ja tiedätte (viittaan lähinnä palstan miehiin, jotka tähän teoriaan uskovat), niin mikä on ongelma? Miksi tätä pitää toistella?
Jostain syystä monille naisille on vaikea hyväksyä tuota asiaa. Ja osahan kuulee asiasta ekaa kertaa. En minäkään noita juttuja pureksimatta niellyt.
Miehillähän tässä on vaikeuksia hyväksyä. Selitetään suu vaahdossa tasoteoriaa ja pohja-ajatus on aina se miten on niin väärin että itse en saa puolisoa kun naiset katsovat vain komeimpia miehiä. Sitä ei vain voida hyväksyä että ainoa jonka voit saada on se joka sinusta kiinnostuu ja jos se mitä saat ei kelpaa niin sitten on pakko olla ilman.
Ei täällä miehet tuommoisia valita. Koitetaan vaan kertoa faktoja koska naiset eivät pysty tunnustamaan että ulkonäkö ratkaisee vaan aina selostatte jotain luonnetta ja kemiaa tai muuta paskaa. Ei sillä luonteella ole mitään merkitystä jos ensin ei ulkonäkö miellytä. Tämä taitaa olla ainoa ketju jossa jotkut sen uskaltavat myöntää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te ootte, teinijonneja ja jannoja?
Mikä ihmeen tasoluokittelu määrää, kuka sopii kenellekin? Naurettava ja lapsellista luokitella ihmisiä tasoihin, eikö se ole ra sis tista?
Kyllä toinen ihminen valitaa niin monen muun tekijön vuoksi, kuin ulkonäön vuoksi.Ulkonäöstä ja parinvalinnasta:
Naisen ulkonäkö on mun tapauksessa se ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos nainen näyttää hyvältä, olen alustavasti kiinnostunut. Jos nainen ei näytä hyvältä, en tule koskaan haluamaan häntä.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että ottaisin naisen joka on hyvännäköinen, mutta täysi k*sipää. Pointti on enemmänkin siinä, että jos nainen näyttää hyvältä, niin vasta siinä vaiheessa hänen persoonallisuutensa, huumorintajunsa yms muuttuvat oleellisiksi kriteereiksi.
Jos nainen ei näytä hyvältä, niin hän voi olla maailma hienoin ja kultainen ihminen sisältä, mutta en silti koskaan ottaisi häntä kumppaniksi. Ystäviä voitaisiin sen sijaan totta kai olla.
Kuulkaahan valopäät, jotka ajattelette näin.
Ongelmanne on tasan se, että me kauniit naiset ymmärrämme tämän erittäin hyvin. Me olemme jo yläasteelta ja viimeistään toiselta asteelta opinnoista ymmärtäneet, että te ette oikeastaan välitä siitä, millainen meidän persoonamme, huumorintajumme, tms. on. Teitä ei kiinnosta meidän sisäinen elämämme ollenkaan, te tuijotatte ja kuolaatte vain sitä ulkoista, minkä näette.
Miksi ihmeessä siis juuri me, joilla on koko ikämme ollut ja on vieläkin (itse esim. 40+ ja edelleen metrossa saan iskuyrityksiä) varaa valita, valitsisimme ihmisen, jota emme oikeasti, siis oikeasti, kiinnosta pskan vertaa? Joka haluaa vain paistatella kauniin naisen valossa ja vieressä?
Ehei, meidän tosiaankin talutti jo lukiosta kotiin se fiksu mies, jolla oli meille muutakin annettavaa.
Ja sama muuten koskee niitä todella hyvännäköisiä miehiä: tämä on syy, miksi siellä prismassa ihmettelette, että miten tuo tallukka on saanut tuommoisen miehen.
Ei, vaan teidät talutti kotiin se mies joka oli kanssanne ulkonäöllisesti samaa tasoa, ja jolle kauniin naisen saaminen oli business as usual.
Yksikään lukion kaunottarista ei seurustellut kenenkään muun kuin komistuksen kanssa, pl. yksi jonka poikaystävä oli jo silloin tunnettu muusikko.
Kai minä nyt oman elämäni sinua paremmin tiedän, sori, ellei elämäni sovi katkeraan elämänkatsomukseesi.
Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, oli ilman muuta kategoriaa, jota kutsuttaisiin kauneimmillaan sanalla nörtti. Honkelo, 4 lapsen yh-äidin poika, joten ei missään merkkivaatteissa bileissä kulkija.
Hänellä kuitenkin oli itsetuntoa jutella minulle ja älyä jutella minulle kuin tasavertaiselle, älylliselle olennolle. Hän sai minut tuntemaan, että ei edes välitä ulkonäöstäni, se tuntui olevan hänelle sivuseikka. Ihan kiva semmoinen, mutta ei olennaisin asia minussa.
Ja jos vedät seuraavan korttisi, joka kuuluu, että et sinä sitten oikea kaunotar ollutkaan, niin erehdyt siinäkin. Kyllä olin ja olisin saanut aivan kenet tahansa niistä suosituista pojista, joita ympärilläni pyöri sankkana piirinä, huolimatta jopa siitä, että jo seurustelin.
Olen todellakin kaunotar vieläkin, koskaan en mene baariin, ettei joku yrittäisi tosissaankin iskeä, isketään kuule ihan metrossa, junamatkoilla, jne. Töissäkin teitä kaunottaren metsästäjiä, joille olisi hyvin tärkeää viettää edes yksi yö toimiston kaunottaren kanssa, riittää riesaksi.
Eli usko kun sanon: kyllä tuo on ongelmasi kauniiden naisten kanssa, että sinulla ei ole heille mitään sellaista tarjottavaa, jota he oikeasti haluavat.
Ymmärrän, että tämä totuus on katkera kalkki niellä.
Vaikea uskoa että olet toimistossa töissä, niin tyhmä ja kusipäinen varsinkin edellinen kirjoituksesi oli. Uskomatonta noin vanhalta naiselta. Ja poikkeuksia ei kannata huomioida eli ihan turhaa on sinun löpinäsi.
-eriMinun ystäväni on tosi kaunis ja monttu auki olen kuunnellut sitä pskaa, mitä hän saa kuulla. Miehet ovat suoraan sitä mieltä, että ystäväni on heille jotain ihan velkaa, vähintään antaa kähmiä tms. "kun mitäs olet niin hyvännäköinen". Naiset ovat tuollaisia kuin sinäkin, avoimen vihamielisiä, haukkuvat tyhmäksi ja kusipääksi vain sen vuoksi, että hän ilmaisee jonkun mielipiteensä.
Ihan kuin anteeksi pitäisi sitä kauneuttaan koko ajan pyydellä.
Missä tuollaisia miehiä on? En ole koskaan tavannut. Vaikea kuvitella tuollaista, koska minua ovat miehet kohdelleet pääsääntöisesti todella kivasti eikä kavereitakaan ole huonosti kohdeltu. Onko nämä kokemukset joltain sosioekonomisesti erityisen huonolta alueelta, jossa on päihtyneitä paljon vai miten?
Kyllä niitä kaikkein eniten löytyy isojen firmojen pikkujouluista ja muista henkilöstön riennoista, tuntomerkkinä yleensä pikkupomous tai isommankin pomon natsat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…
"Results showed that a man's looks influenced both groups of women more strongly than his personality profile."
"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."
"The results showed that as long as a man was considered attractive or moderately attractive, both mothers and daughters would pick the guy who had the most desirable personality traits. But when an unattractive male was paired with the most highly desirable personality profile, neither daughters nor mothers rated him as favorably as a potential romantic partner, compared with better-looking men with less desirable personalities."
"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."
"However, the new findings, combined with previous research in which women have reported that personality is more important to them, suggest that women tend to underestimate the true importance they place on a man's physical attractiveness, Fugère said.
This is not true of men, she said. Men are more consciously aware — or more willing to admit — that good looks in a woman are more important to them than personality, Fugère said."
"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."
Tuo kohta pisti silmään. Itse olen siis hetero mies, mutta toimin itsekin juuri noin. Jos naisen ulkonäkö ylittää tietyt minimikriteerit, niin hänen luonteenpiiirteillään on sen jälkeen isokin merkitys siihen että kiinnostunko hänestä romanttisesti. Mutta jos nainen ei täytä ulkonäkökriteereitäni, en tule hänestä kiinnostumaan missään tapauksessa, ihan sama vaikka hänen luonteensa olisi kuinka hyvä tahansa.
Ehkä me miehet ja naiset ei loppujen lopuksi ollakaan niin erilaisia näissä parinhaku hommissa 😀
Tätä juttua on kyllä tasomiehet (ne fiksuimmat) selittäneet täällä jo varmaan vuosia. Heti kun luin sen ekan kerran tajusin, että se pitää paikkansa.
Joku vertasi tätä läpinäkyviin kerroksiin. Henkilön pitää olla samassa kerroksessa tai ylemmässä, mutta alempaan ei pariuduta. Miehillä ja naisilla ei ole tässä eroa. Vaikka mies olisi kuinka mukava, siitä ei ole mitään apua, jos hän ulkoisesti ei miellytä.
No mutta jos kerran noin on ja tiedätte (viittaan lähinnä palstan miehiin, jotka tähän teoriaan uskovat), niin mikä on ongelma? Miksi tätä pitää toistella?
Jostain syystä monille naisille on vaikea hyväksyä tuota asiaa. Ja osahan kuulee asiasta ekaa kertaa. En minäkään noita juttuja pureksimatta niellyt.
Miehillähän tässä on vaikeuksia hyväksyä. Selitetään suu vaahdossa tasoteoriaa ja pohja-ajatus on aina se miten on niin väärin että itse en saa puolisoa kun naiset katsovat vain komeimpia miehiä. Sitä ei vain voida hyväksyä että ainoa jonka voit saada on se joka sinusta kiinnostuu ja jos se mitä saat ei kelpaa niin sitten on pakko olla ilman.
Ei täällä miehet tuommoisia valita. Koitetaan vaan kertoa faktoja koska naiset eivät pysty tunnustamaan että ulkonäkö ratkaisee vaan aina selostatte jotain luonnetta ja kemiaa tai muuta paskaa. Ei sillä luonteella ole mitään merkitystä jos ensin ei ulkonäkö miellytä. Tämä taitaa olla ainoa ketju jossa jotkut sen uskaltavat myöntää
Olen luultavasti "tunnustanut" tällä palstalla jo satoja kertoja, että ulkonäkö ratkaisee, herääkö kiinnostus. Ja lukemattomat naiset ovat yhtyneet ajatukseen. Ilmeisesti hyppäät niiden kommenttien yli. Kymmeniä ketjuja, joissa on käyty tämä sama keskustelu.
Mitä ihmeen uskaltamista siinä on? Parisuhde on läheisyyssuhde, seksisuhde. Elämänkumppanin pitää olla sellainen, jonka lähelle haluaa; jota haluaa katsella ja kosketella; joka vetää puoleensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…
"Results showed that a man's looks influenced both groups of women more strongly than his personality profile."
"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."
"The results showed that as long as a man was considered attractive or moderately attractive, both mothers and daughters would pick the guy who had the most desirable personality traits. But when an unattractive male was paired with the most highly desirable personality profile, neither daughters nor mothers rated him as favorably as a potential romantic partner, compared with better-looking men with less desirable personalities."
"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."
"However, the new findings, combined with previous research in which women have reported that personality is more important to them, suggest that women tend to underestimate the true importance they place on a man's physical attractiveness, Fugère said.
This is not true of men, she said. Men are more consciously aware — or more willing to admit — that good looks in a woman are more important to them than personality, Fugère said."
"She explained that physical attractiveness appears to act as a gatekeeper for potential mates. If a man meets a required level of physical attractiveness, then women are willing to consider his personality characteristics, the study revealed."
Tuo kohta pisti silmään. Itse olen siis hetero mies, mutta toimin itsekin juuri noin. Jos naisen ulkonäkö ylittää tietyt minimikriteerit, niin hänen luonteenpiiirteillään on sen jälkeen isokin merkitys siihen että kiinnostunko hänestä romanttisesti. Mutta jos nainen ei täytä ulkonäkökriteereitäni, en tule hänestä kiinnostumaan missään tapauksessa, ihan sama vaikka hänen luonteensa olisi kuinka hyvä tahansa.
Ehkä me miehet ja naiset ei loppujen lopuksi ollakaan niin erilaisia näissä parinhaku hommissa 😀
Tätä juttua on kyllä tasomiehet (ne fiksuimmat) selittäneet täällä jo varmaan vuosia. Heti kun luin sen ekan kerran tajusin, että se pitää paikkansa.
Joku vertasi tätä läpinäkyviin kerroksiin. Henkilön pitää olla samassa kerroksessa tai ylemmässä, mutta alempaan ei pariuduta. Miehillä ja naisilla ei ole tässä eroa. Vaikka mies olisi kuinka mukava, siitä ei ole mitään apua, jos hän ulkoisesti ei miellytä.
No mutta jos kerran noin on ja tiedätte (viittaan lähinnä palstan miehiin, jotka tähän teoriaan uskovat), niin mikä on ongelma? Miksi tätä pitää toistella?
Jostain syystä monille naisille on vaikea hyväksyä tuota asiaa. Ja osahan kuulee asiasta ekaa kertaa. En minäkään noita juttuja pureksimatta niellyt.
Miehillähän tässä on vaikeuksia hyväksyä. Selitetään suu vaahdossa tasoteoriaa ja pohja-ajatus on aina se miten on niin väärin että itse en saa puolisoa kun naiset katsovat vain komeimpia miehiä. Sitä ei vain voida hyväksyä että ainoa jonka voit saada on se joka sinusta kiinnostuu ja jos se mitä saat ei kelpaa niin sitten on pakko olla ilman.
Ei täällä miehet tuommoisia valita. Koitetaan vaan kertoa faktoja koska naiset eivät pysty tunnustamaan että ulkonäkö ratkaisee vaan aina selostatte jotain luonnetta ja kemiaa tai muuta paskaa. Ei sillä luonteella ole mitään merkitystä jos ensin ei ulkonäkö miellytä. Tämä taitaa olla ainoa ketju jossa jotkut sen uskaltavat myöntää
Yksi kysymys, oletko koskaan käynyt ulkona asunnostasi? Nähnyt minkä näköiset ihmiset pariutuu? Ihan aikuisten oikeasti miten sä selität kaikkien persaukisten pöllön näköisten jamppojen pariutumisen tällä sinun teorialla? Eri naisilla on eri painotuksia mutta minulla tärkeysjärjestys äly, arvot, luonne ja ulkonäkö itseä miellyttävä. Ulkonäöstä olen valmis joustamaan eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihan perusnätti hyväkroppainen keski-ikäinen nainen,mieheni on komea mutta niin vaan lähestyi harrastuksen kautta minua tavista. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen oli heti selvää että tästä jatketaan yhdessä. Molemmat viehätymme toisetemme ulkonäöstä ja persoonasta. Itse en olisi ikinä uskaltanut häntä lähestyä mutta satuin nyt olemaan vaan hänen naismakuunsa sopiva.
Todennäköisemmin aliarvioit itsesi. Sitä paitsi harvalla keski-ikäisellä naisella on hyvä kroppa. Vaikkei se nyt maailman tärkein asia olekaan, niin kuitenkin asia, jolla erottuu positiivisesti edukseen. Kuten myös viehkeä feminiinisyys, jos sitä on. (Olen nainen, joten älkää rakkaat siskot edes aloittako haukkumaan oletettua kaljuani tai kaljamaahi.)
Melkoinen törkyturpa olet naiseksi sitten. Tunnen todella monia keski-ikäisiä naisia, joilla on parempi kroppa kuin nykyajan parikymppisillä.
Deittimaailmassa nuoruudella saa anteeksi jos ei ole niin hyvää kroppa/kasvot/iho. Keski-ikäsenä pitää olla täydellinen tai yrittää olla niin tikissä että kelpaa ylipäätään kenellekään. Mutta se on totta että nykynuoret ovat pulskempia kun me nykyiset 40-50v silloin nuoruudessa.
Onko sulla omakohtaista kokemusta tuosta?
Esitin jo aikaisemmin arvaukseni siitä, että suosituimmuus on melko pysyvä ominaisuus ihmisessä, ellei jotain isoa romahdusta tapahdu. Toinen mikä vaikuttaa ovat erilaiset pettymykset parisuhderintamalla. Vanhemmilla on takanaan ehkä enemmän pettymyksiä kuin nuorella, mikä vaikeuttaa pariutumista.
Se mitä näin vanhempana naisena pidän huolestuttavana on se, että nykyajan deittailukulttuurin haavoittavat tavata vahingoittavat ihmisiä jo nuorena. Haavoja kertyy enemmän, mikä vaikeuttaa pariutumista monin tavoin. Kyse on pahimmillaan kiintymyssuhdetraumoista, joita voi olla jo lapsuudenkodista asti myös. Tilanne on silloin ammattiapua vaativa. Vuorovaikutus perustuu aina osin projektioihin, mutta haitallinen määrä estää pariutumisen kokonaan.
Meillä vanhemmilla sukupolvilla on kokemus normaalista, kasvokkain tapahtuvasta pariutumisesta. Toki siitäkin voi olla traumoja, mutta ei silloin mekanisoitu torjuntaa ja ghostauksia kuten nyt, kun niiltä on pakko kovettaa itsensä ja näin menettää herkkyyttään kohtaamisessa. Jos kyynisyyttä kertyy siinä määrin, ettei kukaan pääse läpi, muuttuu itsekin ilkimykseksi vähitellen.
On omakohtaista kokemusta. Deittailin 46 vuotiaana ja kuulin tätä koko ajan:joo olet ihan hyvässä kunnossa ikäiseksesi mutta tosiaan olet liian vanha. Tai kun tuli match niin siellä todettiin että muuten olisit hyvä mutta kun olet liian vanha(mies 46v myös).
Kiitos vastauksesta. Itseäni olisi kyllä tuo jo pistänyt naurattamaan, melkoisia koomikkoja. Mutta isoon määrään miehiä (enemmistö Tinderissä on miehiä) mahtuu myös jokunen mätä omena.
Mulla siis ei ole Tinderistä kokemusta, kaveritkin pariutuneet ihan luomusti ikäluokasssa 40-60 yhtä lukuunottamatta. Tinder ei ole koko kuva pariutumisesta. Vasta viime viikolla kerrottiin Hesarissa, että noin puolet Tinderissä on varattuja. Heillä siis välttämättä ei ole aikomustakaan tavata ketään. Ja miehiä on valtaosa mikä selittää miesten heikkoa flaksia osittain, ei taso välttämättä.
Sittemmin lopetin nuo sovellukset ja nyt 50v tapasin nykyisen mieheni(47v) salilla enkä yhtäkkiä ollutkaan yhtään liian vanha. Mutta kyllä tuo deittailu voi olla jollekin kovinkin traumatisoiva kokemus.
Olen eri, mutta tällaisissa streotypioissa mennään kyllä pahasti metsään. Paremmin asiaa selittävät yhteiskuntaluokat ja perhekulttuuri.