Miksei Suomesta tule yhtä paljon menestyviä yrityksiä kuin Ruotsista ja Tanskasta?

Yksi ääneen sanomaton syy on se, mitä noissa esimerkkimaissa ei juurikaan tapahdu.

Maailmalla menestyvissä yrityksissä on se hyväksi havaittu kaava, että miljoonan euron firmalla on siihen sopiva toimari. Kymmenien miljoonien firmalla on kymmenien miljoonien firmalle sopiva toimari. Satojen miljoonien firmalle on satojen miljoonien firmalle sopiva toimari jne....Tätä tapahtuu esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa todella paljon. 

Suomessa näin tapahtuu harvoin. Kun yritys täällä lähtee kasvuun, se sama toimari ja ydinporukka luulee, että he handlaavat hyvin massiivisemmat markkinat ja operaatiot. Liian myöhään ja pitkin hampain firmaan sitten rekrytään itseään parempaa operatiivista johtoa. Tässä vaiheessa kilpailijat maailmalla on jo menneet menojaan ja taas jäi suomalaisten maailmanvalloitus telineisiin. 

Jos suomalaiset maailmalle tähtäävät yrittäjät tajuaisivat tämän ja luovuttaisivat johtamista itseään paremmille henkilöille, niin silloin meilläkin melko varmasti olisi enemmän maailmalla menestyviä yrityksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittämistä arvostetaan ja vaurastumista ei pidetä julkisessa keskustelussa syntinä kuten Suomessa.

Toinen tekijä on ihmisten määrä. Pienessä Tanskassa on enemmön ihmisiä kuin Suomessa ja Ruotsalaisia on saman verran kuin Suomalaisia ja Tanskalaisia yhteensä.

Kolmas tekijä on pääoma. Ruotsissa ja Tanskassa on enemmän yli sukupolvien kasvaneita omaisuuksia jota sijoitetaan myös uusiin yrityshankkeisiin. Pelkästään kotitalouksien keskimääräinen varallisuus on Ruotsissa lähes tupla siitä mitä Suomessa. Kun on rahaa niin se voidaan laittaa poikimaan vaikka sijoittamalla startup yrityksiin.

Neljäs tekijä on maantiede. Lyhyempi etäisyys keski-Euroopan markkinoille. Tänä päivänä tällä ei tosin ole ihan niin suurta merkitystä koska internet ja digitaalinen liiketoiminta.

Viidentenä tekisi mieli mainita, vaikka klisee onkin, se että näissä maissa ymmärretään paremmin brändin ja markkinoinnin merkitys yrityksen strategisena kilpailutekijänä. Suomalainen vaatimattomuus ja Kyllä hyvä tuote myy itse itsensä -ajattelu pitöisi lopultakin vetää vessasta alas.

Mutta ei meidän myöskään kannata liikaa itseämme ruoskia. Suomesta on tullut hienoja menestystarinoita ja esim StarupBlinkistin Best countries for Startups in 2023 vertailussa Suomi on sijalla 13 mikä ei ole huono paikka. Tietysti samaan aikaan Ruotsi on sijalla 5.

Tässä yksi ketjun harvoista analyyttisistä ja faktaperäisistä vastauksista aloittajan kysymykseen.

Lisäisin:

- Kansainvälistä kilpailukykyä haittaava kustannustaso. Työ on, kiitos ay-liikkeen, kallista. Raaka-aineiden kuljetus ulkomailta ja valmiiden tuotteiden kuljetus vientimarkkinoille on, kiitos sijainnin, kallista. 

...

Typerää valitusta työn kustannuksista. Me suomalaiset ei pystytä kilpailemaan alhaisilla palkkakustannuksilla.

Suomalainen työmies maksaa 100 €, bulgarialainen 10 € ja kiinalainen 1 €.

Me ei ikinä tulla menestymään sillä, että aletaan heikentämään palkkoja alaspäin! Tulevaisuuden menestys ei löydy sieltä. Meidän pitää pyrkiä tekemään asioita paremmin - ei halvemmalla.

Ymmärrän, että duunarina ajattelet näin. Se on aivan inhimillistä.

Ulkomainen sellun ostaja ei kumminkaan välitä siitä, miten suomalainen sellutehtaan duunari palkallaan tulee toimeen. Sellu on sellua, ja markkinahintaan myydään tai suljetaan Sunilan tehdas. Kuten tehtiinkin.

Meillä on hyvin harvassa ne ylivertaisen laadun. "paremmin asioita tekemällä tehdyt" tuotteet, joista ulkomainen ostaja olisi valmis maksamaan markkinahintaa paremmin, vain siksi että ne ovat Suomessa valmistettuja.

Ikea tekee huonekaluja, H&M vaatteita. Suomesta sattumoisin on huonekalu- ja vaateteollisuus kuolleet jo 1980-luvulla. Nimenomaan kustannustasosta johtuvan kilpailukyvyn puutteen takia.

Olen eri. Toisaalta monessa maassa kylläkin maksetaan työntekijöille, varsinkin korkeastikoulutetuille työntekijöille, huomattavasti enemmän kuin Suomessa (esimerkiksi Tanskassa on todella korkea palkkataso). Tämä koskee suurta osaa kehittyneistä maista. Silti näissä maissa on selvästi matalampi työttömyysaste kuin Suomessa ja ne ovat Suomea vauraampia. Jotkut jopa ratsastavat ihan sillä laadullakin, esimerkiksi Sveitsi.

Sveitsi ratsastaa, Suomi ei.

Havaintosi mainittujen maiden palkkatasosta, työllisyydestä ja vauraudesta pitävät kyllä paikkansa, mutta eivät vastaa otsikossa esitettyyn kysymykseen. 

Suomessa ei ihan hirveästi ole oman alansa huippumerkkejä tai markkinajohtajia. Nokia oli aikanaan alan ykkönen, mutta mammutiksi paisuminen sokaisi ja lopputulos on tiedossa.

Abloy on maailmalla arvostettu merkki ja sitä käytetään varmaan kaikilla mantereilla.

IIsalmen ihme Genelec on alan piirissä todella arvostettu tuote ja nauttii suurta arvostusta maailmalla.

Meiltä puuttu kuitenkin LEGO ja Ikea kokoluokan maailmanlaajuiset brändit ja tuotteet tällä hetkellä. Ehkä emme osaa markkinoida omia tuotteitamme niin hyvin, kuin pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittämistä arvostetaan ja vaurastumista ei pidetä julkisessa keskustelussa syntinä kuten Suomessa.

Toinen tekijä on ihmisten määrä. Pienessä Tanskassa on enemmön ihmisiä kuin Suomessa ja Ruotsalaisia on saman verran kuin Suomalaisia ja Tanskalaisia yhteensä.

Kolmas tekijä on pääoma. Ruotsissa ja Tanskassa on enemmän yli sukupolvien kasvaneita omaisuuksia jota sijoitetaan myös uusiin yrityshankkeisiin. Pelkästään kotitalouksien keskimääräinen varallisuus on Ruotsissa lähes tupla siitä mitä Suomessa. Kun on rahaa niin se voidaan laittaa poikimaan vaikka sijoittamalla startup yrityksiin.

Neljäs tekijä on maantiede. Lyhyempi etäisyys keski-Euroopan markkinoille. Tänä päivänä tällä ei tosin ole ihan niin suurta merkitystä koska internet ja digitaalinen liiketoiminta.

Viidentenä tekisi mieli mainita, vaikka klisee onkin, se että näissä maissa ymmärretään paremmin brändin ja markkinoinnin merkitys yrityksen strategisena kilpailutekijänä. Suomalainen vaatimattomuus ja Kyllä hyvä tuote myy itse itsensä -ajattelu pitöisi lopultakin vetää vessasta alas.

Mutta ei meidän myöskään kannata liikaa itseämme ruoskia. Suomesta on tullut hienoja menestystarinoita ja esim StarupBlinkistin Best countries for Startups in 2023 vertailussa Suomi on sijalla 13 mikä ei ole huono paikka. Tietysti samaan aikaan Ruotsi on sijalla 5.

Tässä yksi ketjun harvoista analyyttisistä ja faktaperäisistä vastauksista aloittajan kysymykseen.

Lisäisin:

- Kansainvälistä kilpailukykyä haittaava kustannustaso. Työ on, kiitos ay-liikkeen, kallista. Raaka-aineiden kuljetus ulkomailta ja valmiiden tuotteiden kuljetus vientimarkkinoille on, kiitos sijainnin, kallista. 

...

Typerää valitusta työn kustannuksista. Me suomalaiset ei pystytä kilpailemaan alhaisilla palkkakustannuksilla.

Suomalainen työmies maksaa 100 €, bulgarialainen 10 € ja kiinalainen 1 €.

Me ei ikinä tulla menestymään sillä, että aletaan heikentämään palkkoja alaspäin! Tulevaisuuden menestys ei löydy sieltä. Meidän pitää pyrkiä tekemään asioita paremmin - ei halvemmalla.

Ymmärrän, että duunarina ajattelet näin. Se on aivan inhimillistä.

Ulkomainen sellun ostaja ei kumminkaan välitä siitä, miten suomalainen sellutehtaan duunari palkallaan tulee toimeen. Sellu on sellua, ja markkinahintaan myydään tai suljetaan Sunilan tehdas. Kuten tehtiinkin.

Meillä on hyvin harvassa ne ylivertaisen laadun. "paremmin asioita tekemällä tehdyt" tuotteet, joista ulkomainen ostaja olisi valmis maksamaan markkinahintaa paremmin, vain siksi että ne ovat Suomessa valmistettuja.

Ikea tekee huonekaluja, H&M vaatteita. Suomesta sattumoisin on huonekalu- ja vaateteollisuus kuolleet jo 1980-luvulla. Nimenomaan kustannustasosta johtuvan kilpailukyvyn puutteen takia.

Ikea tai H&M eivät ole pärjänneet ruotsalaisten pienten palkkojen ansiosta. Korkeammat palkat siellä on kuin Suomessa.

Paperiteollisuuden palkkojen käyttö esimerkkinä osoittaa tietämättömyytesi. Työvoimakustannuksen osuus sillä toimialalla on ihan käsittämättömän pieni. Iso teollisuuslaitos pyörii hyvin pienellä työvoimalla ja tuottaa miljoonia euroja päivässä. Melkein voi sanoa, että työvoiman hinnalla ei ole merkitystä. Onko se 0,1 % vai 0,2 % liikevaihdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittämistä arvostetaan ja vaurastumista ei pidetä julkisessa keskustelussa syntinä kuten Suomessa.

Toinen tekijä on ihmisten määrä. Pienessä Tanskassa on enemmön ihmisiä kuin Suomessa ja Ruotsalaisia on saman verran kuin Suomalaisia ja Tanskalaisia yhteensä.

Kolmas tekijä on pääoma. Ruotsissa ja Tanskassa on enemmän yli sukupolvien kasvaneita omaisuuksia jota sijoitetaan myös uusiin yrityshankkeisiin. Pelkästään kotitalouksien keskimääräinen varallisuus on Ruotsissa lähes tupla siitä mitä Suomessa. Kun on rahaa niin se voidaan laittaa poikimaan vaikka sijoittamalla startup yrityksiin.

Neljäs tekijä on maantiede. Lyhyempi etäisyys keski-Euroopan markkinoille. Tänä päivänä tällä ei tosin ole ihan niin suurta merkitystä koska internet ja digitaalinen liiketoiminta.

Viidentenä tekisi mieli mainita, vaikka klisee onkin, se että näissä maissa ymmärretään paremmin brändin ja markkinoinnin merkitys yrityksen strategisena kilpailutekijänä. Suomalainen vaatimattomuus ja Kyllä hyvä tuote myy itse itsensä -ajattelu pitöisi lopultakin vetää vessasta alas.

Mutta ei meidän myöskään kannata liikaa itseämme ruoskia. Suomesta on tullut hienoja menestystarinoita ja esim StarupBlinkistin Best countries for Startups in 2023 vertailussa Suomi on sijalla 13 mikä ei ole huono paikka. Tietysti samaan aikaan Ruotsi on sijalla 5.

Tässä yksi ketjun harvoista analyyttisistä ja faktaperäisistä vastauksista aloittajan kysymykseen.

Lisäisin:

- Kansainvälistä kilpailukykyä haittaava kustannustaso. Työ on, kiitos ay-liikkeen, kallista. Raaka-aineiden kuljetus ulkomailta ja valmiiden tuotteiden kuljetus vientimarkkinoille on, kiitos sijainnin, kallista. 

...

Typerää valitusta työn kustannuksista. Me suomalaiset ei pystytä kilpailemaan alhaisilla palkkakustannuksilla.

Suomalainen työmies maksaa 100 €, bulgarialainen 10 € ja kiinalainen 1 €.

Me ei ikinä tulla menestymään sillä, että aletaan heikentämään palkkoja alaspäin! Tulevaisuuden menestys ei löydy sieltä. Meidän pitää pyrkiä tekemään asioita paremmin - ei halvemmalla.

Ymmärrän, että duunarina ajattelet näin. Se on aivan inhimillistä.

Ulkomainen sellun ostaja ei kumminkaan välitä siitä, miten suomalainen sellutehtaan duunari palkallaan tulee toimeen. Sellu on sellua, ja markkinahintaan myydään tai suljetaan Sunilan tehdas. Kuten tehtiinkin.

Meillä on hyvin harvassa ne ylivertaisen laadun. "paremmin asioita tekemällä tehdyt" tuotteet, joista ulkomainen ostaja olisi valmis maksamaan markkinahintaa paremmin, vain siksi että ne ovat Suomessa valmistettuja.

Ikea tekee huonekaluja, H&M vaatteita. Suomesta sattumoisin on huonekalu- ja vaateteollisuus kuolleet jo 1980-luvulla. Nimenomaan kustannustasosta johtuvan kilpailukyvyn puutteen takia.

Olen eri. Toisaalta monessa maassa kylläkin maksetaan työntekijöille, varsinkin korkeastikoulutetuille työntekijöille, huomattavasti enemmän kuin Suomessa (esimerkiksi Tanskassa on todella korkea palkkataso). Tämä koskee suurta osaa kehittyneistä maista. Silti näissä maissa on selvästi matalampi työttömyysaste kuin Suomessa ja ne ovat Suomea vauraampia. Jotkut jopa ratsastavat ihan sillä laadullakin, esimerkiksi Sveitsi.

Sveitsi ratsastaa, Suomi ei.

Havaintosi mainittujen maiden palkkatasosta, työllisyydestä ja vauraudesta pitävät kyllä paikkansa, mutta eivät vastaa otsikossa esitettyyn kysymykseen. 

Vastaa siihen kysymykseen, että palkkojen polkeminen ei ole oikotie onneen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ääneen sanomaton syy on se, mitä noissa esimerkkimaissa ei juurikaan tapahdu.

Maailmalla menestyvissä yrityksissä on se hyväksi havaittu kaava, että miljoonan euron firmalla on siihen sopiva toimari. Kymmenien miljoonien firmalla on kymmenien miljoonien firmalle sopiva toimari. Satojen miljoonien firmalle on satojen miljoonien firmalle sopiva toimari jne....Tätä tapahtuu esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa todella paljon. 

Suomessa näin tapahtuu harvoin. Kun yritys täällä lähtee kasvuun, se sama toimari ja ydinporukka luulee, että he handlaavat hyvin massiivisemmat markkinat ja operaatiot. Liian myöhään ja pitkin hampain firmaan sitten rekrytään itseään parempaa operatiivista johtoa. Tässä vaiheessa kilpailijat maailmalla on jo menneet menojaan ja taas jäi suomalaisten maailmanvalloitus telineisiin. 

Jos suomalaiset maailmalle tähtäävät yrittäjät tajuaisivat tämän ja luovuttaisivat johtamista itseään paremmille henkilöille, niin silloin meilläkin melko varmasti olisi enemmän maailmalla menestyviä yrityksiä. 

Samalla tavalla kuin Nokian toimitusjohtajaksi valittiin Elop?

Kyllä minä väitän, että Jorma Ollila oli miljoona kertaa parempi henkilö siihen hommaan.

Suomalainen byrokratia ja verotus.

Vierailija kirjoitti:

Suomesta myydään kaikki menestyvät yritykset ulkomaille.  Viimeksi lähti viikko sitten Rovio Entertainment. Nyt jos siitäkin kasvaa joskus jotain merkittävää tyyliin "uusi Disney" niin se on jo meidän osalta menetetty.

Itse veikkaisin tätä. Yhdysvaltalaiset hyödyntää suomalaisia samaan tapaan kuin suomalaiset intialaisia. Eli pitää halpana työvoimana omille bisneksilleen. Ostavat alemman tason maasta innovaatiot ja kehitykset omiin liiveihin, joilla tehtailee miljoonia. Köyhä myy, koska muutamakin miljoona tienestiä on näille suuri summa.

Sijaintihaitta on Tanskaan ja Ruotsiinkin verrattuna ilmiselvä. 

Jostakin Kainuun perukoilta on aika vaikeaa viedä kannattavasti näillä polttoaineen hinnoilla mitään isompaa tai raskaampaa kuljetettavaa esimerkiksi Keski-Euroopan markkinoille. 

Tanskasta ja Etelä-Ruotsista riittää muutaman tunnin mittainen matka rekalla, niin on jo pitkällä Saksanmaalla. 

Suomessa ei ole lähellä kuin... no, se valtio, jonka kanssa ei edes haluta käydä kauppaa, ja jonka valuutastakin on tulossa joka tapauksessa WC-paperiakin halvempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei Suomesta tule yhtä paljon menestyviä yrityksiä kuin Ruotsista ja Tanskasta?

Onko meidän asenneilmapiiri jotenkin passiivisempi? Eikö täällä haluta yrittää ja ottaa riskiä?

Onko teillä teoriaa miksi näin on?

.

Korkea verotus tappaa monet jo kalkkiviivoille.

Suomen markkinat ovat pienet, suomessa kun avaa autotallin ovet avautuu metsää ja korpea silmänkantamattomiin,

 jenkeissä kun avaat autotallin ovet edessäsi on maailman suurimmat markkinat.

Skaala on sellainen että suomesta kun menee eurooppaan markkinat kasvaa 10x ja rapakon takana taas 10x.

Suomi on kaukana kaikesta, mitään junan kokoista pienempää ei suomessa kannata valmistaa.

M.O.T.

Suomen korkea verotus on yksi sellainen myytti jota jaksetaan toistella loputtomiin. Eihän se yksinkertaisesti pidä paikkaansa! Yritysverotus on Suomessa jopa edullisempi kuin monessa muussa Euroopan maassa. On meillä verotusta, mutta niin on kaikkialla muuallakin. Se ei voi olla selittävä tekijä. Esimerkiksi Ruotsiin verrattuna verotus on hyvin lähellä vastaavaa.

Låt oss kolla "myten". Ett företag säljer tjänster i Finland och ägaren debiterar 1.000 € för besväret, hur mycket blir i handen som ägar inkomst? Brutto 1.000 € - moms. = 806 € kvar - samfundsskatten = 645 € - dividendskatten = Netto 426 €.

57 % i skatter och 43 % i handen tycker jag att är väldigt mycket i skatt.

Tillägg att den finska beskattaren kräver arbetsinkomst, vilket ytterligare sänker nettot och höjer skatten.

Ja och nej. Momsen är en konsumentskatt, det är lite farligt att räkna det som "företagets pengar." Så om jag säljer tjänster för 1000 euro så fakturerar jag 1000 € + moms. Speciellt i B2B kan man ganska långt glömma bort momsen helt och hållet. Man kan ju förståss argumentera att med lägre moms skulle antingen mer folk ha råd med tjänster eller så kunde man höja sina priser lite grann, men på det stora hela är momsen nog den minsta av besvär man har som företagare i Finland.

Momsen är helt verklig och kunden betalar den. Det är farligt att förbise ett påslag på 24 % som ingenting. Då det är frågan om tjänster, vilket i stort sett är till 100 % mervärde, betyder det att producenten fakturerar kunden och ger pengarna åt staten, även då det gäller B2B.

Jo, så klart, men vad jag försökte säga var att momsen var aldrig "företagarens pengar" utan den är bara en skild pengaflöde från kunden till skattmasen som nu råkar sig flöda via företagaren. Det att det gör allt i princip 24 % dyrare är självklart ingen bagatell, men det är nu bara nåt man måste leva med och som är rätt så lika i hela EU.

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuri on tasapäistävä ja lannistava jo pienestä pitäen. Minkäänlaista poikkeavaa ei katsota yleensä hyvällä. Maan suosikkisanontojakin ovat "Ken kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa." ja muut vastaavat, joita muistetaan toistella jopa omille lapsille. Lähtökohtana on, että mitään ihmeellistä ei pidä edes yrittää. Toki poikkeuksia on mutta harvassa.

Samaa linjaa edustaa myös jopa ihan keskipalkkaisten työntekijöiden verotuksen nopea progressio tulojen vähänkään noustessa. Tämä tapahtuu alemmilla tuloilla kuin muualla ja sitä kannatetaan innolla. Kenelläkään ei pidä olla enempää kuin jollakin toisella, ei vaikka olisi kuinka paljon nähnyt vaivaa tai ollut uusia hyviä ideoita. Tämä ei kannusta yrittämään edes toisen alaisuudessa vaan on tyydyttävä olemaan sitä harmaata massaa, joka tietää paikkansa. Toki menestys kansakuntana on sitten juurikin tämän näköistä.

Se ihmetyttää näissä joissain ihmisissä. Luullaan olevan viisaita kun toistetaan papukaijan tavoin näitä typeriä sanan parsia, joilla ehkäpä vain heikennetään omaa asemaa ja mahdollisuuksia. Ja näitä sananlaskuja on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ääneen sanomaton syy on se, mitä noissa esimerkkimaissa ei juurikaan tapahdu.

Maailmalla menestyvissä yrityksissä on se hyväksi havaittu kaava, että miljoonan euron firmalla on siihen sopiva toimari. Kymmenien miljoonien firmalla on kymmenien miljoonien firmalle sopiva toimari. Satojen miljoonien firmalle on satojen miljoonien firmalle sopiva toimari jne....Tätä tapahtuu esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa todella paljon. 

Suomessa näin tapahtuu harvoin. Kun yritys täällä lähtee kasvuun, se sama toimari ja ydinporukka luulee, että he handlaavat hyvin massiivisemmat markkinat ja operaatiot. Liian myöhään ja pitkin hampain firmaan sitten rekrytään itseään parempaa operatiivista johtoa. Tässä vaiheessa kilpailijat maailmalla on jo menneet menojaan ja taas jäi suomalaisten maailmanvalloitus telineisiin. 

Jos suomalaiset maailmalle tähtäävät yrittäjät tajuaisivat tämän ja luovuttaisivat johtamista itseään paremmille henkilöille, niin silloin meilläkin melko varmasti olisi enemmän maailmalla menestyviä yrityksiä. 

Samalla tavalla kuin Nokian toimitusjohtajaksi valittiin Elop?

Kyllä minä väitän, että Jorma Ollila oli miljoona kertaa parempi henkilö siihen hommaan.

Jos Windows-puhelimet olisivat breikanneet, olisi Elop jäänyt historiaan nerona. Kuluttajat menivät vaan ja valitsivat väärin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittämistä arvostetaan ja vaurastumista ei pidetä julkisessa keskustelussa syntinä kuten Suomessa.

Toinen tekijä on ihmisten määrä. Pienessä Tanskassa on enemmön ihmisiä kuin Suomessa ja Ruotsalaisia on saman verran kuin Suomalaisia ja Tanskalaisia yhteensä.

Kolmas tekijä on pääoma. Ruotsissa ja Tanskassa on enemmän yli sukupolvien kasvaneita omaisuuksia jota sijoitetaan myös uusiin yrityshankkeisiin. Pelkästään kotitalouksien keskimääräinen varallisuus on Ruotsissa lähes tupla siitä mitä Suomessa. Kun on rahaa niin se voidaan laittaa poikimaan vaikka sijoittamalla startup yrityksiin.

Neljäs tekijä on maantiede. Lyhyempi etäisyys keski-Euroopan markkinoille. Tänä päivänä tällä ei tosin ole ihan niin suurta merkitystä koska internet ja digitaalinen liiketoiminta.

Viidentenä tekisi mieli mainita, vaikka klisee onkin, se että näissä maissa ymmärretään paremmin brändin ja markkinoinnin merkitys yrityksen strategisena kilpailutekijänä. Suomalainen vaatimattomuus ja Kyllä hyvä tuote myy itse itsensä -ajattelu pitöisi lopultakin vetää vessasta alas.

Mutta ei meidän myöskään kannata liikaa itseämme ruoskia. Suomesta on tullut hienoja menestystarinoita ja esim StarupBlinkistin Best countries for Startups in 2023 vertailussa Suomi on sijalla 13 mikä ei ole huono paikka. Tietysti samaan aikaan Ruotsi on sijalla 5.

Tässä yksi ketjun harvoista analyyttisistä ja faktaperäisistä vastauksista aloittajan kysymykseen.

Lisäisin:

- Kansainvälistä kilpailukykyä haittaava kustannustaso. Työ on, kiitos ay-liikkeen, kallista. Raaka-aineiden kuljetus ulkomailta ja valmiiden tuotteiden kuljetus vientimarkkinoille on, kiitos sijainnin, kallista. 

...

Typerää valitusta työn kustannuksista. Me suomalaiset ei pystytä kilpailemaan alhaisilla palkkakustannuksilla.

Suomalainen työmies maksaa 100 €, bulgarialainen 10 € ja kiinalainen 1 €.

Me ei ikinä tulla menestymään sillä, että aletaan heikentämään palkkoja alaspäin! Tulevaisuuden menestys ei löydy sieltä. Meidän pitää pyrkiä tekemään asioita paremmin - ei halvemmalla.

Ymmärrän, että duunarina ajattelet näin. Se on aivan inhimillistä.

Ulkomainen sellun ostaja ei kumminkaan välitä siitä, miten suomalainen sellutehtaan duunari palkallaan tulee toimeen. Sellu on sellua, ja markkinahintaan myydään tai suljetaan Sunilan tehdas. Kuten tehtiinkin.

Meillä on hyvin harvassa ne ylivertaisen laadun. "paremmin asioita tekemällä tehdyt" tuotteet, joista ulkomainen ostaja olisi valmis maksamaan markkinahintaa paremmin, vain siksi että ne ovat Suomessa valmistettuja.

Ikea tekee huonekaluja, H&M vaatteita. Suomesta sattumoisin on huonekalu- ja vaateteollisuus kuolleet jo 1980-luvulla. Nimenomaan kustannustasosta johtuvan kilpailukyvyn puutteen takia.

Ikea tai H&M eivät ole pärjänneet ruotsalaisten pienten palkkojen ansiosta. Korkeammat palkat siellä on kuin Suomessa.

Paperiteollisuuden palkkojen käyttö esimerkkinä osoittaa tietämättömyytesi. Työvoimakustannuksen osuus sillä toimialalla on ihan käsittämättömän pieni. Iso teollisuuslaitos pyörii hyvin pienellä työvoimalla ja tuottaa miljoonia euroja päivässä. Melkein voi sanoa, että työvoiman hinnalla ei ole merkitystä. Onko se 0,1 % vai 0,2 % liikevaihdosta.

Ikean ja H&M:n koko tuotanto tehdään melkein kokonaisuudessaan halvan työvoiman maissa, ei suinkaan Ruotsissa. Tästä työn kustannusten vaikutuksessa kilpailukykyyn on kyse.

Mitä paperiteollisuuden kustannusrakenteeseen tulee, luotan enemmän vaikkapa Stora Enson ja UPM:n johdon lausuntoihin kuin Paperiliiton näkemyksiin. Suomalaiset paperityöläiset ansaitsevat 30%..36% paremmin kuin ruotsalaiset tai saksalaiset kollegansa.

Teollisuuslaitoksen itsensä pyörittäminen tapahtuu toki pienehköllä työvoimalla, mutta työn kustannukseen lasketaan tietysti koko tuotanto- ja logistiikkaketjun työn hinta.

Lisäksi, työvoiman hinnan osuus euroissa laskettuna nousee mainituilla yhtiöillä kymmeniin miljooniin euroihin vuodessa. Prosenttien käyttäminen vie huomion pois tästä.

https://www.iltalehti.fi/talous/a/a8f8c545-04ba-49a3-b2d8-530a4b1a8b1a

Vierailija kirjoitti:

Sijaintihaitta on Tanskaan ja Ruotsiinkin verrattuna ilmiselvä. 

Jostakin Kainuun perukoilta on aika vaikeaa viedä kannattavasti näillä polttoaineen hinnoilla mitään isompaa tai raskaampaa kuljetettavaa esimerkiksi Keski-Euroopan markkinoille. 

Tanskasta ja Etelä-Ruotsista riittää muutaman tunnin mittainen matka rekalla, niin on jo pitkällä Saksanmaalla. 

Suomessa ei ole lähellä kuin... no, se valtio, jonka kanssa ei edes haluta käydä kauppaa, ja jonka valuutastakin on tulossa joka tapauksessa WC-paperiakin halvempaa.

Poikkeus taitaa olla Otamäen Skoda Transtec, jossa valmistetaan raitiovaunuja Suomen markkinoiden lisäksi muualle Eurooppaan. Jokainen vaunu viedään ensin maanteitse joko määränpäähän kotimaassa tai sitten maanteitse satamaan Suomessa, josta matkaa jatkuu rekka+laiva yhdistelmällä määränpäähän muualla Euroopassa. 

Ilmeisesti saavat vaunuista niin hyvän hinnan, että tämä kaikki kannattaa Kainuusta asti tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittämistä arvostetaan ja vaurastumista ei pidetä julkisessa keskustelussa syntinä kuten Suomessa.

Toinen tekijä on ihmisten määrä. Pienessä Tanskassa on enemmön ihmisiä kuin Suomessa ja Ruotsalaisia on saman verran kuin Suomalaisia ja Tanskalaisia yhteensä.

Kolmas tekijä on pääoma. Ruotsissa ja Tanskassa on enemmän yli sukupolvien kasvaneita omaisuuksia jota sijoitetaan myös uusiin yrityshankkeisiin. Pelkästään kotitalouksien keskimääräinen varallisuus on Ruotsissa lähes tupla siitä mitä Suomessa. Kun on rahaa niin se voidaan laittaa poikimaan vaikka sijoittamalla startup yrityksiin.

Neljäs tekijä on maantiede. Lyhyempi etäisyys keski-Euroopan markkinoille. Tänä päivänä tällä ei tosin ole ihan niin suurta merkitystä koska internet ja digitaalinen liiketoiminta.

Viidentenä tekisi mieli mainita, vaikka klisee onkin, se että näissä maissa ymmärretään paremmin brändin ja markkinoinnin merkitys yrityksen strategisena kilpailutekijänä. Suomalainen vaatimattomuus ja Kyllä hyvä tuote myy itse itsensä -ajattelu pitöisi lopultakin vetää vessasta alas.

Mutta ei meidän myöskään kannata liikaa itseämme ruoskia. Suomesta on tullut hienoja menestystarinoita ja esim StarupBlinkistin Best countries for Startups in 2023 vertailussa Suomi on sijalla 13 mikä ei ole huono paikka. Tietysti samaan aikaan Ruotsi on sijalla 5.

Tässä yksi ketjun harvoista analyyttisistä ja faktaperäisistä vastauksista aloittajan kysymykseen.

Lisäisin:

- Kansainvälistä kilpailukykyä haittaava kustannustaso. Työ on, kiitos ay-liikkeen, kallista. Raaka-aineiden kuljetus ulkomailta ja valmiiden tuotteiden kuljetus vientimarkkinoille on, kiitos sijainnin, kallista. 

...

Typerää valitusta työn kustannuksista. Me suomalaiset ei pystytä kilpailemaan alhaisilla palkkakustannuksilla.

Suomalainen työmies maksaa 100 €, bulgarialainen 10 € ja kiinalainen 1 €.

Me ei ikinä tulla menestymään sillä, että aletaan heikentämään palkkoja alaspäin! Tulevaisuuden menestys ei löydy sieltä. Meidän pitää pyrkiä tekemään asioita paremmin - ei halvemmalla.

Ymmärrän, että duunarina ajattelet näin. Se on aivan inhimillistä.

Ulkomainen sellun ostaja ei kumminkaan välitä siitä, miten suomalainen sellutehtaan duunari palkallaan tulee toimeen. Sellu on sellua, ja markkinahintaan myydään tai suljetaan Sunilan tehdas. Kuten tehtiinkin.

Meillä on hyvin harvassa ne ylivertaisen laadun. "paremmin asioita tekemällä tehdyt" tuotteet, joista ulkomainen ostaja olisi valmis maksamaan markkinahintaa paremmin, vain siksi että ne ovat Suomessa valmistettuja.

Ikea tekee huonekaluja, H&M vaatteita. Suomesta sattumoisin on huonekalu- ja vaateteollisuus kuolleet jo 1980-luvulla. Nimenomaan kustannustasosta johtuvan kilpailukyvyn puutteen takia.

Olen eri. Toisaalta monessa maassa kylläkin maksetaan työntekijöille, varsinkin korkeastikoulutetuille työntekijöille, huomattavasti enemmän kuin Suomessa (esimerkiksi Tanskassa on todella korkea palkkataso). Tämä koskee suurta osaa kehittyneistä maista. Silti näissä maissa on selvästi matalampi työttömyysaste kuin Suomessa ja ne ovat Suomea vauraampia. Jotkut jopa ratsastavat ihan sillä laadullakin, esimerkiksi Sveitsi.

Sveitsi ratsastaa, Suomi ei.

Havaintosi mainittujen maiden palkkatasosta, työllisyydestä ja vauraudesta pitävät kyllä paikkansa, mutta eivät vastaa otsikossa esitettyyn kysymykseen. 

Vastaa siihen kysymykseen, että palkkojen polkeminen ei ole oikotie onneen.

Eihän palkkojen polkeminen ole ainoa vaihtoehto. Aina voidaan ajaa työvoimaintensiiviset toiminnot Suomessa alas ja siirtää ne matalan kustannustason maihin. Kolmas vaihtoehto on lopettaa heikosti kannattavat toiminnot kokonaan. Kaikista näistä on Suomessa jo hyvin kokemusta.

Ei ole perintöveroa pakottamassa yritystä myytäväksi. Jopa demarit siellä ymmärtävät yritysten arvon yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaintihaitta on Tanskaan ja Ruotsiinkin verrattuna ilmiselvä. 

Jostakin Kainuun perukoilta on aika vaikeaa viedä kannattavasti näillä polttoaineen hinnoilla mitään isompaa tai raskaampaa kuljetettavaa esimerkiksi Keski-Euroopan markkinoille. 

Tanskasta ja Etelä-Ruotsista riittää muutaman tunnin mittainen matka rekalla, niin on jo pitkällä Saksanmaalla. 

Suomessa ei ole lähellä kuin... no, se valtio, jonka kanssa ei edes haluta käydä kauppaa, ja jonka valuutastakin on tulossa joka tapauksessa WC-paperiakin halvempaa.

Poikkeus taitaa olla Otamäen Skoda Transtec, jossa valmistetaan raitiovaunuja Suomen markkinoiden lisäksi muualle Eurooppaan. Jokainen vaunu viedään ensin maanteitse joko määränpäähän kotimaassa tai sitten maanteitse satamaan Suomessa, josta matkaa jatkuu rekka+laiva yhdistelmällä määränpäähän muualla Euroopassa. 

Ilmeisesti saavat vaunuista niin hyvän hinnan, että tämä kaikki kannattaa Kainuusta asti tehdä. 

Yksi raitiovaunu maksaa miljoonia euroja. Kuljetuskustannusten hinta on siihen verrattuna ihan merkityksettömän pieni. Parilla tuhannella eurolla sen saa vaikka toiselle puolella maapalloa toimitettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittämistä arvostetaan ja vaurastumista ei pidetä julkisessa keskustelussa syntinä kuten Suomessa.

Toinen tekijä on ihmisten määrä. Pienessä Tanskassa on enemmön ihmisiä kuin Suomessa ja Ruotsalaisia on saman verran kuin Suomalaisia ja Tanskalaisia yhteensä.

Kolmas tekijä on pääoma. Ruotsissa ja Tanskassa on enemmän yli sukupolvien kasvaneita omaisuuksia jota sijoitetaan myös uusiin yrityshankkeisiin. Pelkästään kotitalouksien keskimääräinen varallisuus on Ruotsissa lähes tupla siitä mitä Suomessa. Kun on rahaa niin se voidaan laittaa poikimaan vaikka sijoittamalla startup yrityksiin.

Neljäs tekijä on maantiede. Lyhyempi etäisyys keski-Euroopan markkinoille. Tänä päivänä tällä ei tosin ole ihan niin suurta merkitystä koska internet ja digitaalinen liiketoiminta.

Viidentenä tekisi mieli mainita, vaikka klisee onkin, se että näissä maissa ymmärretään paremmin brändin ja markkinoinnin merkitys yrityksen strategisena kilpailutekijänä. Suomalainen vaatimattomuus ja Kyllä hyvä tuote myy itse itsensä -ajattelu pitöisi lopultakin vetää vessasta alas.

Mutta ei meidän myöskään kannata liikaa itseämme ruoskia. Suomesta on tullut hienoja menestystarinoita ja esim StarupBlinkistin Best countries for Startups in 2023 vertailussa Suomi on sijalla 13 mikä ei ole huono paikka. Tietysti samaan aikaan Ruotsi on sijalla 5.

Tässä yksi ketjun harvoista analyyttisistä ja faktaperäisistä vastauksista aloittajan kysymykseen.

Lisäisin:

- Kansainvälistä kilpailukykyä haittaava kustannustaso. Työ on, kiitos ay-liikkeen, kallista. Raaka-aineiden kuljetus ulkomailta ja valmiiden tuotteiden kuljetus vientimarkkinoille on, kiitos sijainnin, kallista. 

...

Typerää valitusta työn kustannuksista. Me suomalaiset ei pystytä kilpailemaan alhaisilla palkkakustannuksilla.

Suomalainen työmies maksaa 100 €, bulgarialainen 10 € ja kiinalainen 1 €.

Me ei ikinä tulla menestymään sillä, että aletaan heikentämään palkkoja alaspäin! Tulevaisuuden menestys ei löydy sieltä. Meidän pitää pyrkiä tekemään asioita paremmin - ei halvemmalla.

Ymmärrän, että duunarina ajattelet näin. Se on aivan inhimillistä.

Ulkomainen sellun ostaja ei kumminkaan välitä siitä, miten suomalainen sellutehtaan duunari palkallaan tulee toimeen. Sellu on sellua, ja markkinahintaan myydään tai suljetaan Sunilan tehdas. Kuten tehtiinkin.

Meillä on hyvin harvassa ne ylivertaisen laadun. "paremmin asioita tekemällä tehdyt" tuotteet, joista ulkomainen ostaja olisi valmis maksamaan markkinahintaa paremmin, vain siksi että ne ovat Suomessa valmistettuja.

Ikea tekee huonekaluja, H&M vaatteita. Suomesta sattumoisin on huonekalu- ja vaateteollisuus kuolleet jo 1980-luvulla. Nimenomaan kustannustasosta johtuvan kilpailukyvyn puutteen takia.

Ikea tai H&M eivät ole pärjänneet ruotsalaisten pienten palkkojen ansiosta. Korkeammat palkat siellä on kuin Suomessa.

Paperiteollisuuden palkkojen käyttö esimerkkinä osoittaa tietämättömyytesi. Työvoimakustannuksen osuus sillä toimialalla on ihan käsittämättömän pieni. Iso teollisuuslaitos pyörii hyvin pienellä työvoimalla ja tuottaa miljoonia euroja päivässä. Melkein voi sanoa, että työvoiman hinnalla ei ole merkitystä. Onko se 0,1 % vai 0,2 % liikevaihdosta.

Ikean ja H&M:n koko tuotanto tehdään melkein kokonaisuudessaan halvan työvoiman maissa, ei suinkaan Ruotsissa. Tästä työn kustannusten vaikutuksessa kilpailukykyyn on kyse.

Mitä sitten ehdotat? Että Suomessa pitäisi saada palkat poljettua Pakistanin tasolle jotta päästään Ikean ja H&M alihankintaketjuun mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vasemmisto ja yrittäjyys eivät kulje käsi kädessä.

Amen !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ääneen sanomaton syy on se, mitä noissa esimerkkimaissa ei juurikaan tapahdu.

Maailmalla menestyvissä yrityksissä on se hyväksi havaittu kaava, että miljoonan euron firmalla on siihen sopiva toimari. Kymmenien miljoonien firmalla on kymmenien miljoonien firmalle sopiva toimari. Satojen miljoonien firmalle on satojen miljoonien firmalle sopiva toimari jne....Tätä tapahtuu esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa todella paljon. 

Suomessa näin tapahtuu harvoin. Kun yritys täällä lähtee kasvuun, se sama toimari ja ydinporukka luulee, että he handlaavat hyvin massiivisemmat markkinat ja operaatiot. Liian myöhään ja pitkin hampain firmaan sitten rekrytään itseään parempaa operatiivista johtoa. Tässä vaiheessa kilpailijat maailmalla on jo menneet menojaan ja taas jäi suomalaisten maailmanvalloitus telineisiin. 

Jos suomalaiset maailmalle tähtäävät yrittäjät tajuaisivat tämän ja luovuttaisivat johtamista itseään paremmille henkilöille, niin silloin meilläkin melko varmasti olisi enemmän maailmalla menestyviä yrityksiä. 

Samalla tavalla kuin Nokian toimitusjohtajaksi valittiin Elop?

Kyllä minä väitän, että Jorma Ollila oli miljoona kertaa parempi henkilö siihen hommaan.

Jorma Ollila oli kehityksen jarru,kuten myös Pekka Vennamo Onneksi uusi johtaja osti Saksasta miljardibisneksen