Vasu-keskustelussa selvisi päiväkodin tätien inho lapsiamme kohtaan

heti on vähän parempi olo.

- ap

opettajastaan? Mikä heillä klikkas keskenään?

-ap

puuttui aika paljon lapsen henkilökohtaisiinkin asioihin negatiivisesti. Ja se taas johti siihen, että lapsi ei enää kunnioittanut opettajaansa. Tyttö on aina tullut hyvin toimeen muiden opettajien kanssa, ainoa ongelma on ollut ulosanti eli ei ole aina hirveän sosiaalinen. Vielä tänä päivänäkään en tiedä syytä miksi opettaja alkoi kohtelemaan lastani niin. Yksi lapseni luokkakavereiden äideista kehuu vieläkin tuota opettajaa maasta taivaisiin.

Tuo yksi vastaus "johtajatyyppisistä" lapsista pisti kyllä silmään. Enpä vielä ole kuullutakaan lapsesta, joka ei haluaisi osallistua leikeissä päättämiseen, ja josta olisi kivaa kun joku vaan määräilee koko ajan. Eli se on kyllä huono piirre, jos lapsi liikaa määräilee leikeissä. Olen itsekin saanut keskimmäisestämme tuollaista palautetta, ja asiasta on keskusteltu.

Hyvä johtaja ottaa muut huomioon ja saa homman sujumaan. Hyvä johtaja ei ole määräilijä eikä yksinvaltias. Ihmisten luonteenpiirteet ja taipumukset voivat hyvin tulla esiin jopa ennen eskari-ikää. Esimerkiksi meidän esikoinen järjesteli ja organisoi jo päiväkodissa ja nyt myöhäisteininä on tehnyt hienon "uran" partiossa pidettynä lauman- ja vartionjohtajana ja koulussa mm. oppilaskunnassa ja sen hallituksessa sekä taitava ja innostava suurten tilaisuuksien järjestäjä.

Eikä ap:n lapselle sanottu, että hän ohjaa "liikaa", vai sanottiinko?

"Miten on mennyt?", "Hyvin" on small talkia.

Minäkään en tosiaan halua mitään small talkia lasta hakiessani. Kun kysyn päivän kulusta, niin haluan tietää totuuden enkä mitään "ihan hyvin" -lässytystä, mikäli ongelmia onkin ollut. Jos ongelmia on paljon, niin sitten varataan pidempi keskusteluaika.

Onneksi näin on pojan kahdessa viimeisessä päiväkodissa toimittukin.

Yhden kerran olen päiväkotia vaihtanut juurikin henkilökunnan tylyttämisen vuoksi. Lapsi oli puoli vuotta ko. päiväkodissa ja mitään positiivista ei koskaan sanottu. En väittänyt lapseni olevankaan mikään herranterttu, mutta tuntui aika uskomattomalta, että hoitajat eivät pärjänneet 2-vuotiaan kanssa.

Päiväkodin vaihduttua ongelmatkin katosivat hiljalleen ja lasta tuettiin.

miksi asioista ei ole sanottu mitään aikaisemmin. Ja muista, että sinä olet lapsesi paras asiantuntija. Valitettavasti olen omassa työssäni joutunut kohtaamaan hoitajia, jotka eivät yksinkertaisesti sovellu alalle, eivätkä osaa hoitaa/kasvattaa lapsia, vaan käyttävät samaa kaavaa joka lapseen ja, jos homma ei toimi, se on lapsen vika. Ja sitten on niitä hoitajia, jotka eivät viitsi siinä kotiinlähdön aikana alkaa kertoa päivän tapahtumista tarkemmin ja tavallaan pesevät kätensä tilanteesta siinä vaiheessa ja sanovat vain, että ok päivä.



Varmasti lapsesi ovat ihania ja oli todella epäammattimaista, että vasu-keskustelussa puhutaan vain neg.asioista. Voimia!

Lapsestani sain paljon positiivista palautetta, kun aloitti päiväkodin, ja päivät tosiaan tuntuivat menevän hyvin. Lapsi oli tuolloin reilu 2-vuotias. Keskustelussa alkoikin sitten tämä arvostelu. Tyyli oli tämä:

- Onko teillä kotona lainkaan palapelejä, kun lapsi ei niitä osaa?

- Ettekö te kotona lainkaan harjoittele värejä, kun lapsi ei niitä osaa?

- Taidatte vaan mukavuuden halusta aina lastanne pukea, kun ei osaa vieläkään laittaa sukkia.

- Lapsenne sanoo usein, että ei osaa, vaikka ei edes yritä. Onko tähän jokin syy kotikasvatuksessa?



Olin todella masentunut tämän keskustelun jälkeen, vaikka loppuyhteenvedossa ei ongelmia ollut ja lapsi oli aivan ikätasoinen. Pari viimeistä negatiivista piti sanoa sitten juuri ennen poislähtöä.

- Lapsi muuten heittelee tavaroita. Kotona pitää kieltää tavaroiden heittely.



Koko keskustelu oli sellaista kotikasvatuksen arvostelua ja oletusta asioista, joita meillä kotona tehtiin väärin. Kaikki positiivinenkin käännettiin negatiiviseksi (lapsi viihtyy tarhassa niin hyvin, että onko teillä kotona ongelmia) ja annettiin itsestään selviä neuvoja vähän niin kuin kädestä pitäen. Huvittavinta tässä oli se, että mitään ongelmia ei ollut ja lapsi siis oli täysin ikätasoonsa nähden normaali, mutta neuvoja sateli ja moitteitakin. Olen itsekin kasvatusalalla töissä ja ihan oikeasti jotain tiedänkin lastenkasvatuksesta, mutta tuossa tilanteessa olin niin tyrmistynyt, että en osannut sanoa yhtään mitään. Tajusin oikeastaan vasta kotona, että minut haukuttiin kasvattajana, vaikka lapsellani ei ollut mitään ongelmia päiväkodissa ja kaikki sujui erinomaisesti.



Hoitajia on erilaisia, ja osalla on varmasti ongelmia oman itsensä kanssa. Se kostautuu meille vanhemmille. Kannattaa varmasti olla yhteydessä päiväkodin johtajaan. Kun hoitajat olivat jo keskenään puhuneet teidän lapsistanne ryhmäjakojen yli mutta eivät olleet teille mitään infonneet, on hyvä ottaa keskusteluun myös päiväkodin johtaja ja keskustella siitäkin, missä vaiheessa vanhemmille infotaan ongelmista ja miten niistä ongelmista kerrotaan. Ihan järkevää on todeta, että aiemmin ei ongelmia ole ollut, joten nämä ongelmat ovat syntyneet päiväkodin vaihdon yhteydessä tai ihan sen takia, että hoitajat eivät osaa teidän lapsiinne suhtautua. Ei ole joko halua tai taitoa. Pyytäisin/vaatisin myös erityislastentarhanopettajan arviota lapsista. Jos on noin negatiivista palaute, on syynä vain kaksi vaihtoehtoa. Joko lapsenne ovat hankalia ja tarvitsevat erikoistukea tai hoitajilla on asennevamma. Kumpaankin tarvitaan kunnon keskusteluja.

ehkä olisi syytä kiinnittää huomiota lasten ongelmiin? Nimittäin koulu, se vasta tyly paikka on ja ns "hankalia" lapsia ei pidetä normiryhmässä, varsinkaan jos kiusaamista(nipistely, haukkuminen)esiintyy.



t. kolmen koulaisen äiti

ehkä olisi syytä kiinnittää huomiota lasten ongelmiin? Nimittäin koulu, se vasta tyly paikka on ja ns "hankalia" lapsia ei pidetä normiryhmässä, varsinkaan jos kiusaamista(nipistely, haukkuminen)esiintyy.

t. kolmen koulaisen äiti

Ei siis ihan vielä kouluun menossa. Jos 4-vuotias tekee tällaista, on aivan aiheellista, että siitä kerrotaan päivän päätteeksi ja että aiheesta pidetään myös palaveri, jos päiväkodin henkilökunta ei saa sitä kitkettyä omatoimisesti pois. Näin ei kuitenkaan ole ap:n tapauksessa tehty. Mitään koulukiusaajaa tuskin tuosta lapsesta on tulossa, vaikka sitä nyt kolmen lapsen kokemuksella povaatkin. Tämä on melko näkyvää huonoa käyttäytymistä, jota esiintyy 4-vuotiaiden keskuudessa melkoisesti. Ensisijaisesti kuitenkin päiväkodin pitäisi olla se aloitteen tekijä, joka kertoo ongelmasta, ehdottaa siihen toimia ja pitää palaveria.

Miksi ovat tähän asti olleet sit hiljaa ongelmista jos kerran niitä on? OUTOA! Sitä paitsi jotainhan täytyy pkssa olla eri tavoin jos ongelmat vasta siellä alkaneet. sinuna ottaisin tämänkin asian nyt heti esille! Kaikki ei välttämättä johdu yksinomaan lapsesesta vaikka se lapsesta sit näkyy ulospäin!Meillä vähän sellaista ongelmaa että eskariope puhuu mulle ihan eri tarinaa lapsesta kuin pojan isälle....kumpi sit lienee totuus?

vuoroon kielellisistä taidoista keskustelu. Lapsi oppi aikaisin puhumaan ja sanavarasto on ollut runsas.

Päiväkodin täti sanoi, että lapsen ääni on joskus jopa nariseva. Ja tämä tuli myös aika inhoavalla äänensävyllä. Hetken olin äimänkäkenä, mutta miten ihmeessä lapsen ääni liittyy kielelliseen kehitykseen? Tosi ammatillista?

Sen kyllä ymmärsin, että täti ei juuri minun lapsestani pidä.

Lapsestani sain paljon positiivista palautetta, kun aloitti päiväkodin, ja päivät tosiaan tuntuivat menevän hyvin. Lapsi oli tuolloin reilu 2-vuotias. Keskustelussa alkoikin sitten tämä arvostelu. Tyyli oli tämä:

- Onko teillä kotona lainkaan palapelejä, kun lapsi ei niitä osaa?

- Ettekö te kotona lainkaan harjoittele värejä, kun lapsi ei niitä osaa?

- Taidatte vaan mukavuuden halusta aina lastanne pukea, kun ei osaa vieläkään laittaa sukkia.

- Lapsenne sanoo usein, että ei osaa, vaikka ei edes yritä. Onko tähän jokin syy kotikasvatuksessa?

Olin todella masentunut tämän keskustelun jälkeen, vaikka loppuyhteenvedossa ei ongelmia ollut ja lapsi oli aivan ikätasoinen. Pari viimeistä negatiivista piti sanoa sitten juuri ennen poislähtöä.

- Lapsi muuten heittelee tavaroita. Kotona pitää kieltää tavaroiden heittely.

Koko keskustelu oli sellaista kotikasvatuksen arvostelua ja oletusta asioista, joita meillä kotona tehtiin väärin. Kaikki positiivinenkin käännettiin negatiiviseksi (lapsi viihtyy tarhassa niin hyvin, että onko teillä kotona ongelmia) ja annettiin itsestään selviä neuvoja vähän niin kuin kädestä pitäen. Huvittavinta tässä oli se, että mitään ongelmia ei ollut ja lapsi siis oli täysin ikätasoonsa nähden normaali, mutta neuvoja sateli ja moitteitakin. Olen itsekin kasvatusalalla töissä ja ihan oikeasti jotain tiedänkin lastenkasvatuksesta, mutta tuossa tilanteessa olin niin tyrmistynyt, että en osannut sanoa yhtään mitään. Tajusin oikeastaan vasta kotona, että minut haukuttiin kasvattajana, vaikka lapsellani ei ollut mitään ongelmia päiväkodissa ja kaikki sujui erinomaisesti.

Hoitajia on erilaisia, ja osalla on varmasti ongelmia oman itsensä kanssa. Se kostautuu meille vanhemmille. Kannattaa varmasti olla yhteydessä päiväkodin johtajaan. Kun hoitajat olivat jo keskenään puhuneet teidän lapsistanne ryhmäjakojen yli mutta eivät olleet teille mitään infonneet, on hyvä ottaa keskusteluun myös päiväkodin johtaja ja keskustella siitäkin, missä vaiheessa vanhemmille infotaan ongelmista ja miten niistä ongelmista kerrotaan. Ihan järkevää on todeta, että aiemmin ei ongelmia ole ollut, joten nämä ongelmat ovat syntyneet päiväkodin vaihdon yhteydessä tai ihan sen takia, että hoitajat eivät osaa teidän lapsiinne suhtautua. Ei ole joko halua tai taitoa. Pyytäisin/vaatisin myös erityislastentarhanopettajan arviota lapsista. Jos on noin negatiivista palaute, on syynä vain kaksi vaihtoehtoa. Joko lapsenne ovat hankalia ja tarvitsevat erikoistukea tai hoitajilla on asennevamma. Kumpaankin tarvitaan kunnon keskusteluja.

Parhaimmillaan päiväkoti voi tarjota vanhemmille ja lapselle hyvän merkitsevän tuen elämässä. Kun vanhemmat töissä ja erossa lapsesta pitkät päivät tarvitsevat he luotettavan läheisen aikuisen joka auttaa ja ymmärtää heidän lastaan kun itse ovat töissä, joka auttaa heitä ymmärtämään ja seuraamaan lapsen arkea vaikka eivät olekaan paikalla. Tarvitsevat hoitajan joka välittää heidän lapsestaan ja joka tarvitsee myös vanhempien apua lapsen ymmärtämisessä ja auttamisessa päivän aikana.

Vanhemmat tarvitsevat hoitajan joka heidän kanssaan pohtii lapsen ikävaiheeseen liittyviä kehitysaskelia ja tekee yhdessä heidän kanssaan suunnitelmia miten näitä yhdessä tuetaan.

Vanhemmat tarvitsevat hoitajan jonka kanssa miettiä ja pyrkiä ymmärtämään lasta kun eteen tulee vaikeuksia (ja niitä aina tulee!).

Jos nämä asiat eivät toteudu yhteistyössänne päiväkodin kanssa niin yrittäkää ainakin vanhempina vaikuttaa tilanteeseen TOIVOMALLA tämänkaltaista apua ja yhteistyötä.Vasusta ei ole mitään hyötyä jos lapsen asioista ei olla jatkuvaa keskustelua käyty ja vanhemmilla mahdollisuus pohtia asioita YHDEN nimetyn hoitajan kanssa.

..ei jauhaa asiasta netissä ja saada vain kuulla negatiivisiä kokemuksia kodin ja päiväkodin yhteistyöstä muilta. Mikään ei muutu vaikka täällä asiaa kuinka hyvin käsiteltäisiin. Itse ottaisin yhteyttä vasukeskustelusta vastanneeseen henkilöön ja pyytäisin saada uudestaan keskustella, johtajalle menisin vasta kun sekään ei onnistuisi/muuttaisi asioita. Lapset voivat käyttäytyä hyvin erilailla kotona kuin tarhassa/koulussa, ehkä henkilökunta on miettinyt miten sanoa asiat ja eipä hakutilanteissa jotka kestävät usein vain muutaman minuutin paljoa ehdi kertoa, voin kokemuksesta sanoa. Monesti voi olla jo toinen vanhempi odottamassa suun vuoroa kun edellisen kanssa keskustelee...(ei hyvä syy, mutta se on arkea, valitettavasti!) Jokaisella lapsella on huonoja aikoja ja hyviä hetkiä, kaikkia tarvitsevat tukea jossain asiassa ja tämän olisi pitänyt asiansa osaava hoitaja/opettaja sinulle kertoa, ennen tai jälkeen kun sanoi vain negatiivisia asioita lapsistasi..! Ehkä kyseisellä ihmisellä oli, inhimillisiä olentoja kun ollaan, vain huono päivä ja ei osannut sanoa asioita muuten? Kyllä se asia varmasti selviää, viet vain ne lapset hoitoon normaalisti ja otat asian puheeksi! -N-

ammattitaitoista henkilökuntaa. Minä ottaisin yhteyttä päiväkodin johtajaan ja kysyisin, minkä takia vasu-keskustelussa esille otettiin päiväkodin henkilökunnan mielestä ongelmia, joita ei aikaisemmin ole ollut olemassakaan ennen kyseistä tilaisuutta. Ja itse olisin kyllä kysynyt siellä vasu-tilaisuudessa, kun tädit valittivat ongelmista, että miten te täällä päiväkodissa meinaatte kyseiset ongelmat hoitaa, kun kotona ei ole moisia ongelmia lainkaan havaittavissa?

Päiväkodin henkilökunnan kuuluu hoitaa päiväkodissa ilmenevät ongelmat, ei se voi olla vanhempien vastuulla. Vanhemmat vastaavat lapsen kasvatuksesta ja valvonnasta kotona, päiväkodin tädit siellä päiväkodissa. Jos esim. lapsi ei ikinä kodissa tai kotipihalla töni muita lapsia, mutta tekee sitä päiväkodissa, niin MITEN minä äitinä voin työssäollessani työpaikalta käsin asiaan puuttua?

[quote author="Vierailija" time="14.10.2010 klo 18:40"]

Lapsestani sain paljon positiivista palautetta, kun aloitti päiväkodin, ja päivät tosiaan tuntuivat menevän hyvin. Lapsi oli tuolloin reilu 2-vuotias. Keskustelussa alkoikin sitten tämä arvostelu. Tyyli oli tämä:
- Onko teillä kotona lainkaan palapelejä, kun lapsi ei niitä osaa?
- Ettekö te kotona lainkaan harjoittele värejä, kun lapsi ei niitä osaa?
- Taidatte vaan mukavuuden halusta aina lastanne pukea, kun ei osaa vieläkään laittaa sukkia.
- Lapsenne sanoo usein, että ei osaa, vaikka ei edes yritä. Onko tähän jokin syy kotikasvatuksessa?

Olin todella masentunut tämän keskustelun jälkeen, vaikka loppuyhteenvedossa ei ongelmia ollut ja lapsi oli aivan ikätasoinen. Pari viimeistä negatiivista piti sanoa sitten juuri ennen poislähtöä.
- Lapsi muuten heittelee tavaroita. Kotona pitää kieltää tavaroiden heittely.

Koko keskustelu oli sellaista kotikasvatuksen arvostelua ja oletusta asioista, joita meillä kotona tehtiin väärin. Kaikki positiivinenkin käännettiin negatiiviseksi (lapsi viihtyy tarhassa niin hyvin, että onko teillä kotona ongelmia) ja annettiin itsestään selviä neuvoja vähän niin kuin kädestä pitäen. Huvittavinta tässä oli se, että mitään ongelmia ei ollut ja lapsi siis oli täysin ikätasoonsa nähden normaali, mutta neuvoja sateli ja moitteitakin. Olen itsekin kasvatusalalla töissä ja ihan oikeasti jotain tiedänkin lastenkasvatuksesta, mutta tuossa tilanteessa olin niin tyrmistynyt, että en osannut sanoa yhtään mitään. Tajusin oikeastaan vasta kotona, että minut haukuttiin kasvattajana, vaikka lapsellani ei ollut mitään ongelmia päiväkodissa ja kaikki sujui erinomaisesti.

[/quote]

Googletin ja löysin tämän keskustelun, ja piti tämän kommentin kohdalla lukea ihan kahteen kertaan, koska meidän lapsen vasu oli melkein sanasta sanaan samanlaista. Ei mitään positiivista, hoitajan vakavasta ilmeestä ois voinut päätellä että lapsella on ehkäpä pahanlaatuinen aivovaurio tai syöpä, mut onneksi tämä ongelma oli sitten astetta lievempi, eli lapsi ei pue riittävän ripeästi + noin sata muuta täysin väärää tapaa syödä ja nukkua ja käydä pissalla ja leikkiä ja juosta ja ulkoilla ja askarrella ja laulaa. En tiennytkään, että tuollainen pikkunappula voi olla niin vääränlainen kaikessa. Minulle tuli tosi paha mieli tästä keskustelusta, ainoat positiiviset asiat olivat, että lapsi on kiltti ja tottelee. Mut siis ilmeisesti on kiltti väärällä lailla ja totteleekin ilmeisesti väärin.

 No, selvisi miksi lapselle on niin iso stressi mennä tarhaan, koska hänestä puhuttiin niin negatiivisesti, että kyllä lapsi vaistoaa jos hoitaja on sitä mieltä että lapsi on jotenkin vääränlainen. Päiväkoti vaihtuu joka tapauksessa kuukauden kuluttua. Saa nähdä helpottuuko lapsen olo, ettei tarvitse joka aamu itkeä päiväkotiin menemistä. Olenkin ihmetellyt miksi kaikki on niin vaikeaa, mutta päiväkodista on sanottu, että kaikki on hyvin. Keskustelussa sitten vasta selvisi, että näemmä mikään ei sitten olekaan hyvin. 

Vanha keskustelu, mutta kylläpä helpotti lukea. Meilläkin oli viime viikolla vasu-keskustelu ja tuutin täydeltä tuli moitteita. 2,5-vuotiasta pitäisi pitää väkisin 5minuuttia tuijottamassa paperia, että oppisi pitkäjänteisyyttä, moitteita siitä kuinka "haahuilee". Motorisesti kuulemma lahjakas, mutta fysioterapia olisi hyväksi. Eikä osattu kunnolla selittää, että miksi fysioterapiaan

Tuntuu, rttä luonnehäiriöisiä on useissa työpaikoissa töissä ja myös päiväkodeissa! Ei tuollaista käytöstä voi puolustella mitenkään! Nehän toimii kaikkien vuorovaikutusoppaiden vastaisesti ja muka kasvatusalan ammattilaisia! Paskat, sanon minä! Vanhempiin kohdistettu ennakkoluulo ja inho projisoidaan pahimmillaan lapsiparkoihin! Hoitajat ovat keskenään ilman muita valvojia, siellä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Suojelevat toisiaan tietysti, jos tulee jälkipuheita. Vanhemmat, pitäkää oikeusturvasta kiinni! Tarpeeksi hullu lth tai hoitaja voi keksiä tehdä vaikka lasun.

minä mies panen teitä eestä ja takaa kahela munala vielä kiitos teille naiset tuntuu hyvältä aaahooohaah.

oikeeta meninkiä.tLääkäri älä ota pois.

Kannattaisiko ihan pikkuisen päästää mieleensä, että niissä raporteissa voi olla perääkin, eikä vain tädin ilkeyttä.Eihän asiat ikinä parane, jos kuitataan vain sillä, että eihän meidän Muru nyt ole sitä ja tätä. Sitten raivotaan yläkoulussa, kun kukaan ei ole sanonut aikaisemmin, kun sanotaan, mutta yhdessä mammakerhon kanssa todetaan, että väärin sanottu.