Vasu-keskustelussa selvisi päiväkodin tätien inho lapsiamme kohtaan

Kaikkea sitä googlettamalla löytää... Keskustelu on kyllä jo vanha, mutta... Aloittajan kokemusta ei mitenkään voi vähätellä. Pian valmistuvana tulevana lastentarhanopettajana koen, että lapsen ja vanhempien kanssa on pystyttävä käymään kunnioittavaa keskustelua puolin ja toisin. Vaikka opiskelut ovat itselläni kesken, olen jo pitkään myös työskennellyt päiväkodeissa. Olen melko vakuuttunut siitä, että epäkunnioittavalta vaikuttava kasvatushenkilökunta on myös huonosti johdettua ja/tai kouluttamatonta kasvatustyöhön. Ikävä tosiasia on, että matala palkka ja riittämättömät resurssit (mm. suuret ryhmät) kiristävät hermoja monissa päiväkodeissa niin paljon, että vähänkään hankalampaa käytöstä ei "siedetä" ja epätoivottavaan käytökseen ei osata/ehditä/jakseta aina puuttua. Outoa ja erittäin epäammattimaista aloittajan tapauksessa on se, että päiväkodin kasvatushenkilökunta ottaa ongelmat puheeksi aivan yllättäen VASU-keskustelussa. Nehän pitäisi selvittää päivittäin, jos ongelmia tulee. Toisaalta hakutilanteetkin voivat olla henkilöstölle kiireisiä eikä aina ehdi kaikkien vanhempien kanssa keskustella, vaikka haluaisikin. Kuitenkin se aika pitäisi sitten jonain päivänä pystyä löytämään, jos lapsen käytös kerran niin kovin haastavaa on. Sekin olisi lapsen vanhempien kunnioittamista, että heitä informoitaisiin oman lapsensa asioista. Vanhemmilta kohteliasta olisi mm. kasvatushenkilöstön kunnioittava puhutteleminen. Siinä, missä ainakaan itse en sano lapsia pennuiksi/kersoiksi/penskoiksi, olisi kiva, jos vanhemmatkaan eivät "tädittelisi" henkilökuntaa. Päiväkodeissa on töissä myös miehiä ja nuoria naisia, johin tädittely ei todellakaan sovi. Kaikkia työntekijöitä kohtaan se on joka tapauksessa epäkunnioittavaa. Kun halutaan viitata ryhmien kaikkiin työntekijöihin, sekä lastentarhanopettajiin että lastenhoitajiin, pitäisi puhua kasvattajista tai kasvatushenkilökunnasta. Koulutetuilla varhaiskasvattajilla on myös oikeus tulla puhutelluiksi kohteliaasti. Meitä ei ole koulutettu tarhatädeiksi vaan päiväkotien kasvatushenkilökunnaksi.

Huoh. "Tädittely" ja "sedättely" ovat juurikin niitä kunnioittavia nimityksiä aikuisista ihmisistä lapselle. "Se ämmä" olisi se vastine pennulle jne. Jos ei kestä sitä että nimitetään aikuseksi on merkki keskenkasvuisuudesta ja suosittelen menemään kassa"tytöksi" aikuistumaan. Alle kouluikäisen näkökulmasta jo 13 vuotiaat ovat aikuisia "tätejä", joten jos on jo ikää sen verran että palkkaa nostaa lasten hoitamisesta viitenä päivänä viikossa on jo "täti". Epäkunniottavuus on ihan vain omassa keskenkasvuisuudessasi. Toivottavasti et tule minun lapsieni hoitotädiksi ikinä. 

Löysin haulla vanhan keskustelun. Lapsi aloitti hoidon ja eskarin syksyllä. Kaiken piti olla "ihan kivasti, suloinen poika!" Nyt käydyssä keskustelussa eteeni iskettiin kansio ja esiteltiin sieltä sivukaupalla tekemättä jääneitä tehtäviä. Lapsi jumittaa, haaveilee, ei ehdi muiden mukaan ja puuttuu vaikka kuinka paljon kirjallista materiaalia. Pojalla oli ollut kiukunpuuskia kun hitaan syömisensä vuoksi häneltä on viety jälkiruuat pois kun en ole ehtinyt syödä, tätä on ollut toistuvasti. Kysyin miten häntä on tuettu, mitä minä itse voisin kotona edistää asiaa. Lto vastasi ettei hän tiedä, ei hän osaa sanoa miten asiassa pitäisi toimia. Kaikki nämä ongelmat tulivat täysin puun takaa ja aika häkeltyneenä sai kuunnella. Opettaja selitti minulle kolmiportaisesta tuesta ja totesi että yleinen tuki riittää eikä ole mitään huolta, ei keltollakaan joka pojan oli arvioinut.

Sain kirjallisen selvityksen neuvolaan vietäväksi, siinä lukee miten lapsi on passiivinen, huomattavan puutteelliset taidot, toiminnanohjauksessa ongelmia ja selkeä keskittymisvaikeus. Kelto tosiaan ei ollut mistään huolissaan mutta en tiedä mitä ajatella ja pää oli sen illan aika sekaisin. Onko vikaa vai eikö ole, miksi lto ei osannut kertoa lainkaan miten haasteita lähdettäisiin purkamaan. Lapsesta aiemmin saamani palaute on ollut pelkästään positiivista ja erityisesti keskittymisestä on aina kehuttu, mutta nyt tuntuu etten tunnista noista lapuista poikaani. Hän aloitti nyt syksyllä uudessa hoitopaikassa.

Kylläpä surettaa, pakko purkautua johonkin, kun olen jo monta päivää asiaa itsekseni murehtinut.

Kävin alkuviikosta päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma-keskusteluissa ja aina tähän päivään saakka olen ollut siinä uskossa jotta kaikki on hyvin. Aina hakiessa on sanottu päivän menneen hyvin, välillä jotain ettei ruoka maistunut tai ei nukkunut päiväunia tms. mutta ei mitään sen kummempaa.

No nyt tuli sitten tuutin täydeltä. Kummankaan keskustelussa ei kuulunut yhden yhtä positiivista sanaa, 4v kuulema haukkuu toisia tyhmiksi, nipistelee, ei syö reippaasti (joten ottaavat lopulta lautasen pois) ja eskarilainen on liian omapäinen ja aina johtaa leikkiä jne.

Varmasti tekevätkin noin, sitä en kiellä, mutta olisihan se ollut kiva tietää noista ongelmista aikaisemminkin. Eskarilaisen täti vieläpä sanoi että ei kai sinulle nyt tule tunne että lapsesi on meille vain riesa!!

Ai etteikö tullut. Itse vedän työhönohjausta ja yksilökeskusteluja, niin AINA etsin vaikka väkisin mahdollimman monta positiivista asiaa kerrotavaksi, mutta ilmeisesti meidän lapset sitten ovat niin kamalia. Edellisessä päiväkodissa ei mitään ylinegatiivista kuulunut, lapset olivat pidettyjä ja käyttäytyivät hyvin.

Olisi kyllä kiva ollut etukäteen tietää näistä ongelmista eikä vasta 3kk jälkeen. Kun koskaan ei ole sanallakaan sanoneet mistään. Menin keskusteluihin hyvillä mielin ja tulin takaisin aivan lyötynä. Olivat nämä tädit kuulema vaihtaneet keskenään mietteitä kuinka menee toisella ja toisella lapsella. Eli olivat keskustelleet keskenään, ei meille eikä tätä ennen meidän kanssa.

Olen ihan masiksessa, yöunetkin on mennyt ja arvatkaa vaan onko kiva viedä enää lapsia hoitoon?

ja kertoisin tunteistani (noin kuin nyt meille kerroit).



Tosiaan, kannattaa miettiä onko hoitajien näkemyksessä perää, mutta pyytäisin vähän rakentavampaa kritiikkiä, ehdotuksia siitä mitä asian korjaamiseksi voisi tehdä.

että miten olisi voinut edes käydä mielessä ajatus, kun kolmeen kuukauteen eivät ole sanoneet yhtään mitään ikävää, aina vaan "päivä meni hyvin" "ei ihmeitä"

-ap

Yrita nyt pitaa paa kylmana, jos mahdollista, ja miettia milta osin tuossa on oikeasti peraa - ja mita sille voisi tehda - ja milta osin kyseessa on tatien keskinainen vaahtoaminen. Jos kyseessa on lahinna jalkimmainen, voithan ottaa yhteytta vaikka paivakodin johtoon. Sun pitaa nyt olla lastesi puolella, joko siten etta - jos he oikeasti ovat mahdottomia - autat heita oppimaan parempia kaytosmalleja, tai jos tadit ovat vain ottaneet heidat silmatikukseen, teet sille nyt heti topin. Tsemppia, pida leuka pystyssa.

että mitä ajattelitte, että minä voisin tehdä ja mitä te itse aiotte tehdä?



Eihän se noin ole, että "annetaan palautetta" ja sitten homma on ohi. Miten näitä lapsia aiotaan auttaa sopeutumisessa?

Voisivatko ongelmat johtua sopeutumisvaiheesta uuteen ryhmään ja ympäristöön? Kuitenkin iso muutos eskari-ikäisellekin.

sarjakuvan Santerilt - nipistely ja tyhmittely on ikävää - mutta onko tuo paha, että esikoinen johtaa aina leikkiä? Jotkut ovat luonteeltaan johtajia, ja jos muusta porukasta on ok niin se on ihan ok, että joku johtaa. Diktatuuri on eri asia. Entä mitä tarkoittaa "liian omapäinen"? Päättäväisyyskin on mielestäni hyvä asia, luonteenlujuus on yleensä paikallaan, vaikka herra nähköön meilläkin on yksi erittäin päättäväinen tyttö talossa. Kiltti, mutta päättäväinen. :D Ja silti hyvin pidetty, sosiaalinen ja joukkuepelaaja parhaasta päästä.

ollut pienintäkään aavistusta ongelmista, joten toistelin vain "täytyy harjoitella kotona lisää pukemista, syömistä, jakamista jne"

Kuten aikaisemmin jo kirjoitin etteikö noin voisivat tehdä, mutta itse vilpittömästi voin sanoa, että edellisessä päiväkodissa tai kotona tuollaisia ongelmia ei ole ollut.

-ap

toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Tiedän yhdenkin hoitajan suhtautuvan lapsiin yleensäkin aika perusnegatiivisesti niin uskon, että ikävät sanomiset se sanoo muillekin kuin vain minulle.



Kerran väitti, että meidän toinen lapsi ei koskaan pue haalareita itse päälle, koska on oppinut kotona siihen, etä äiti aina pukee.



Itse tiedän, että lapseni osaa ainakin kotona pukea itselleen päälle. En siis koskaan auta. En tiedä sitten miksi ei päiväkodissa pue! Olisiko päiväkodin kasvatusmetodeissa jotakin vikaa?

Ensimmäinen vuosi tämän opettajan kanssa meni tosi hyvin. Kehui aina maasta taivaaseen lasta. Toisen vuoden lopulla lapsi alkoi oireilemaan, mutta en tiennyt syytä. Ennen todistuksessa oli pelkkää kymppiä/ysiä ja sitten se laski. Viimeisen vuoden keväällä lapsi oireili vielä enemmän ja pikku hiljaa alkoi kertomaan opettajastaan. Vanhempainvartti tulikin samantien ja opettaja kertoi kuinka kamala lapseni on, ei osaa käyttäytyä, vastustaa häntä jatkuvasti jne. Lista oli aika pitkä. Ja kyseessä oli kiltti tyttö, joka oli todella ujo. Mä olin ihan äimänä. Opettaja kehtasi vielä sanoa, että kahteen kertaan oli niin paha tilanne, että hän MEINASI ottaa yhteyttä. Ihmettelin kovin että miksei ottanut. Missä opettajan ammattitaito oikein on, kun joutuu napit vastakkaiin oppilaan kanssa eikä ota yhteyttä vanhempiin. Mistä ihmeestä mä olisin voinut tietää heidän ongelmistaan? Ihmettelin vain kun numerot tippuivat. Ja viieminen todistus olikin seiskan luokkaa. Onneksi opettaja vaihtui ja kappas kummaa, numerotkin nousivat aika äkkiä.

vuoksi, joten siksi vaihto.

-ap

Mikset ottanut itse yhteyttä kouluun, kun huomasit lapset oireilevan?



Meillä päiväkoti-ikäinen lapsi. Huomasin myös hänessä muutoksen, kun päiväkotia oli käyty joitain viikkoja. Lapsi ei halunnut mennä päiväkotiin, ei leikkinyt kotona, oli hiljainen ja jotenkin nuutunut.



Ensin juttelin lapsen kanssa, että mikä on hätänä. Hän kertoi, että häntä kiusataan pk:ssa. Seuraavana päivänä menin sanomaan tästä päiväkotiin. Henkilökunta ei ollut huomannut asiaa, mutta ottivat vielä samana päivänä kiusaajat puhutteluun.



Tilanne laukesi, kun meidän lapsi huomasi, että asioista voi kertoa vanhemmille/hoitajille. Nyt meillä asuu taas iloinen ja kivasti päiväkotiin menevä lapsi!



Pitäkää lastenne puolia. Jos lapsella on ongelmia, niistä pitää keskustella, jotta tilanteessa päästään eteenpäin.

pyydät uuden ajan keskusteluun.



Viestistäsi ei välttämättä paistanut tätien INHO lapsianne kohtaan, vaan pikemminkin he kertoivat asioista, jostka aiheuttavat haasteita päiväkodin arjessa (lapsienne käytös). Ihminen usein takertuu kritiikkiin. Ajattele niin, että KAIKKI muu, mistä ei tullut kritiikkiä, sujuu hyvin.



Itsekin olen työskennellyt kasvatusalalla, eikä se nyt ihan niin mene, että hankala lapsi = inhottava, kiltti = ihana.



Luulen, että nyt sanoivat asioita, joihin voisit puuttua ja jotka sinun olisi hyvä tietää. Tuskin ongelmakäytös on lähtenyt käsistä, kyllä sinulle siitä olisi sanottu.



Mielestäni ongelma, joka pitää korjata, on se, että teillä ei nyt tätien kanssa oikein kommunikaatio toimi.



Olet siitä myös itse vastuussa. Voit kysyä tulevaisuudessa päivän jälkeen, onko käytösongelmia ollut ja pidemmällä tähtäimellä, onko käytös parantunut. Lapsilta tietysti kysyt myös, miksi häröilevät.



Meidän napero puree välillä mua ja lyö naamaan, hakkaa takaraiboa seinään. Olen tottakai kysynyt pk.sta, tekeekö siellä noin, ja sanonut, että pitää kovistella kunnolla, jos alkaa hölmöillä.



"Miten on mennyt?", "Hyvin" on small talkia.

Itse olen aina saanut ihan kivaa palautetta lapsista, mutta eräs ystävä joutui tällaisen tylyttäjätädin käsittelyyn. Ongelmia oli miltei joka osa-alueella, eikä mitään positiivista sanottavaa löytynyt. Tarhan vaihdoksen jälkeen ei sitten olekaan ollut ongelmia. Kyse oli tästä yhdestä tyypistä, joka on kyllä aina muistanut varoittaa, että "minä sitten sanon asiat suoraan, älkää loukkaantuko"..

ohimennen jossain koulun tilaisuuksissa miten menee ja tämä vakuutti naama hangon keksinä, että hyvin menee. Ei puhettakaan mistään ongelmista. Sitten kun koulua on enää vähän aikaa jäljella, opettaja alkaa purkautumaan. Aika outoa mun mielestä.

12

toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tiedän yhdenkin hoitajan suhtautuvan lapsiin yleensäkin aika perusnegatiivisesti niin uskon, että ikävät sanomiset se sanoo muillekin kuin vain minulle. Kerran väitti, että meidän toinen lapsi ei koskaan pue haalareita itse päälle, koska on oppinut kotona siihen, etä äiti aina pukee. Itse tiedän, että lapseni osaa ainakin kotona pukea itselleen päälle. En siis koskaan auta. En tiedä sitten miksi ei päiväkodissa pue! Olisiko päiväkodin kasvatusmetodeissa jotakin vikaa?

Olen pukenut lapsiani aika pitkään, ja tällä hetkelläkin 2,5-vuotias haluaa "olla vauva" kun menee päiväkotiin, joten aina riisun hänet kuin pikkuvauvan. Koskapa se on hänelle tärkeä hellyyden osoitus kun olemme juuri eroamassa päivän ajaksi.

5-vuotiaan kanssa puolestaan sylitellään 5 minuuttia naulakoilla ennen kuin menee ryhmäänsä, se on häenlle tärkeää.

Ymmärrän ap:n masennuksen. Totta kai tuollainen on todella tylsää, eikä tuo ainakaan edistä kodin ja pk:n yhteistyötä. Kaverillani on vähän sama tilanne, lapsellaan on selkeästi stressi pk:ssa, oireilee kotonakin fyysisesti ja häiriökäyttäytyy pk:ssa. Ei puhettakaan että lasta yritettäisiin auttaa ja tukea, vaan koko ajan vaan huonoa palautetta.

Tuo yksi vastaus "johtajatyyppisistä" lapsista pisti kyllä silmään. Enpä vielä ole kuullutakaan lapsesta, joka ei haluaisi osallistua leikeissä päättämiseen, ja josta olisi kivaa kun joku vaan määräilee koko ajan. Eli se on kyllä huono piirre, jos lapsi liikaa määräilee leikeissä. Olen itsekin saanut keskimmäisestämme tuollaista palautetta, ja asiasta on keskusteltu.

Kyllä minä odotan suoraa kysymykseen "miten on mennyt" myös suoraa vastausta! Oletan ja odotan että päiväkodin henkilökunta kertoo minulle, jos päiväkodissa ei mene hyvin.

Vai tarkoitatko että hyvin-vastaukseen pitää minun vastata että no niin kerros ihan oikeasti miten on mennyt tjtn? Minä ajattelen niin, että niin kauan kuin minulle sanotaan päivän mennneen hyvin, minä myös uskon sen niin menneen. Jos päivä ei ole mennyt hyvin, odotan että siitä minulle kerrotaan.