Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhustyön karmea todellisuus
14.08.2023 |
Totuus on, että lääketieteen keinot ovat rajalliset, samoin ihmisen elinikä. Kuitenkin vanhustyössä tehdään koko ajan turhia tutkimuksia ja turhia toimenpiteitä. Suurin osa ensihoidon tehtävistä on tehostetun palveluasumisen asukkaiden luona tehtäviä käyntejä.
Vanhustenhoitoon uppoaa vuosittain valtavat määrät rahaa. Iäkkäille ja kroonisesti sairaille syötetään suuria määriä lääkkeitä, jotka on tarkoitettu mm. sydän- ja verenpainetaudin hoitoon. Näin saatetaan toimia silloinkin, vaikka kyseinen potilas olisi 100-vuotias, halvaantunut ja dementoitunut.
Moni ei halua syödä, mutta silti ruokaa täytyy tietysti tarjota. Ruokajätteen määrä on hirvittävä.
Moni muistisairas on käytöshäiriöinen ja väkivaltainen. Moni hoitaja lähtee uupuneena alalta pois, kun ei jaksa sitä väkivaltaa, alati lisääntyvää työmäärää tai turhia toimenpiteita. Lisäksi alaa vaivaa järkyttävän huono ilmapiiri: kiusaaminen ja henkinen väkivalta työntekijöiden kesken on yleistä.
Sanon sen, mitä ei saisi sanoa: vanhustyöhön ja erityisesti muistisairaiden hoitoon tuhlataan aivan liikaa resursseja. Epäilen, että koko terveydenhuoltojärjestelmä tulee kaatumaan tähän.
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtakaa vanhustyön ongelmat. Vanhuksethan delaavat kuitenkin kaikki ennen pitkää.
Suomessa ainoa ongelma, joka siis tarvitsee poliitikkojen jakamattoman huomion, on kuulemma rasismi.Rasismi sekä homous ja lesbous eli "sateenkaariasiat" ovat Suomen tärkeimmät ongelmat tällä hetkellä.
Talous, soten romahdus ym. ovat toissijaisia.
Millä tavalla homous tai lesbous ovat ongelmia suomalaiselle yhteiskunnalle? Miten homot tai lesbot haittaavat yhteiskuntaa?
Kaikella tavalla, ovat liikaa miehittäneet median ja koululaitoksen.
-ohis
Miten se haittaa mediaa? Väitätkö ihan vakavissasi, että opettajissa on keskimääräistä enemmän homoja ja jos on niin pelkäätkö kenties, että homous on tarttuvaa? Ei se ole, mutta jonkinlainen geneettinen alttius siihen on.
En pelkää, olen onnellinen ettei lapseni ole nyt tarhassa tai aloittamassa koulua, kaiken tämän pakkosyötön ja hulluuden keskellä. Kouluissa ramppaa kaiken maailman kokemusasiantuntjoita tuputtamassa pojilla on pimppi soopaa. Sekaisinhan lapsi moisesta menee.
Pelkäätkö ihan aikuisten oikeasti, että lapsestasi tulisi homo/lesbo ihan vaan jos tarhan täti sellaista mainostaa? Ei sen puoleen et ole yksin harhaluulosi kanssa. Jos asiasta tarhassa tai koulussa puhuttaisiinkin, niin se lähinnä auttaisi lasta ymmärtämään, että on olemassa monenlaisia ihan hyviä ja hyväksyttäviä ihmisiä, joita ei tarvitse pelätä.
Menee nyt ohi aiheen mutta nuorissa naisissa on niitä jotka uskovat että sukupuolen vaihdos korjaa ongelmia, ihan kaikki ongelmat. Näinhän ei ole ja monet sitten katuu myöhemmin.
Kyllä noiden asioiden mainostaminen kovin nuorille tai suorastaan pienille saa aikaan myös pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhusten lääkityksestä ehkä ollaan pääsemässä oikeille urille. Ainakin laitoshoidossa tms olevilla vanhuksilla on liikaa lääkkeitä, joita ei enää tarvitse.
Muutama vuosikymmen sitten tuli erääseen veljeskodin yksikköön uusi erikoislääkäri, joka ensi töikseen laittoi lääkeasiat kuntoon.
Mm vuodepotilaana olevat vanhukset eivät tarvitse enää verenpainelääkettä. Näin sen äitini kohdalla kun oli viimeiset vuodet vuodepotilas. Verenpaine pysyi normaalina ilman lääkkeitä.
Vanhusten liikalääkityksestä on puhunut mm Sirkka Kivelä, geriatri ja moni muu.
Joten jos teillä on omainen jolla on paljon lääkkeitä kysykää lääkäriltä voiko osan jättää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon eniten maailmassa, että minut hoidettaisiin paremmin vanhanakin.
Ja paljon paremmin, kuin nyt tehdään. Nythän vanhuksia EI hoideta, nimenomaan ei leikata, ei hoideta, ei välitetä vähääkään. Ja tämän ovat tunnustaneet rehellisesti terveys keskus lääkärit itse vastaanotolla.
Tästä on turha vääntää. Ei ole mielipideasia. Eikä luulo. Mutta toivon tähän muutosta. Toivon, että meidät kaikki ihmiset hoidettaisiin paremmin ja etenkin vanhukset, joita nyt ei tutkita, eikä hoideta. Saatetaan joskus tutkia yksityispuolen lähetteellä, mutta hoito jää puuttumaan. Se sitten siitä. Nämä tapaukset eivät tule missään esille.
Jos vanhuksia ei hoideta, miten sitten on mahdollista, että juuri vanhukset tukkivat erikoissairaanhoidon ja päivystykset? Ja että suurin osa ensihoidon tehtävistä kohdistuu juuri vanhusten hoivakoteihin? Iso osa näille vanhuksille tehtävistä toimenpiteistä on sellaisia, että niiden tarpeellisuutta on syytä kyseenalaistaa.
Annatko pari esimerkkiä, mitä ovat ne tarpeettomat toimenpiteet? On itsestään selvää, että päivystyksissä on eniten vanhuksia, koska he ovat kaikkein monisairaimpia, mutta eivät he pääsääntöisesti ole mistään tehostetusta palveluasumisesta vaan ihan omista kodeistaan.
Tässä ketjussa joku mainitsi, että dementoitunut ja ilmeisen hoitovastainen potilas oli viety pään kuvantamistutkimukseen. Olen itse siinä uskossa, että ko. tutkimus on aikaa vievä eikä sen aikana saisi liikkua. Tämäntyyppisiä juttuja pitäisin muistisairaan kohdalla turhana.
Samoin esim. lonkkaleikkaus 97-vuotiaalle on aika turha, etenkin jos dementiaa on. Toipumisvaihe on hankala ja kivulias, eikä dementikko ymmärrä sitä, että liikkumista pitäisi rajoittaa ja varoa. Tästä seuraa sitten kaatuilua, mikä vaarantaa toipumisen.
Tehdäänkö 97-vuotiaille lonkkaleikkauksia?
Itse en halua vanhana jäädä yhteiskunnan varojen syöjäksi. Haluan, että minunkin hoitorahat ohjataan nuorille suomalaisille opiskelijoille ja olenkin hoitotahdossani sen jo ilmoittanut. Elämäni on ollut hyvä ja poislähtö on kohdallallani luonnollinen. Ainoastaan kipulääke ja ikkuna raolleen ulos talvipakkasella. Antakaa meidän vanhojen kuolla rauhassa ketkä niin haluaa. Härskiä toimintaa tuollaiset vuodeosasot.
Vierailija kirjoitti:
Unohtakaa vanhustyön ongelmat. Vanhuksethan delaavat kuitenkin kaikki ennen pitkää.
Suomessa ainoa ongelma, joka siis tarvitsee poliitikkojen jakamattoman huomion, on kuulemma rasismi.
Entäs ikärasismi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mielestä olisi ruvettava harrastamaan kenties aktiivista eutanasiaa. Tähänkin asti on Suomessa passiivista eutanasiaa eli sairas ihminen näännytetään ravinnon puutteeseen. Aloittajan olisi nyt mietittävä Suomen lainsäädäntöä, joka ei salli eutanasiaa. Kiitos kuuluu uskovaisille, jotka haluavat pitää ihmisen hengissä, vaikka olisi mitä kipuja. Juuri siksi meillä on sekavia, sairaita, dementoituneita vanhuksia, kiitos lainsäädännön. Ei heitä voi ruveta tappamaankaan.
Aika tyypillinen "hyvän" omaisen ajattelematon kommentti. Dementian taudinkuvaan kuuluu, että ei ole enää janontunnetta eikä näläntunnetta. Lopulta menee myös nielemisrefleksi. Kyllä yleinen käsitys on ainakin lääketieteessä, että ihminen on tullut tällöin elämänsä päähän eikä ole mitään järkeä lähteä potilaan kärsimyksiä pitkittämään. Toisin kuin omaiset kuvittelevat ei tällainen "näännyttäminen" ole potilaalle mitenkään tuskallista. Olen nähnyt tällaisia rauhallisia kuolemia satoja.
Linkki siihen tutkimukseen jossa on todettu tuollainen kuolema tuskattomaksi? Miksi ei saman tien voida antaa jotain rauhallista tapaa lopettaa elämä saman tien.
Asia on tiedetty jo kymmeniä vuosia ja uskoisin, että tälläkin palstalla on lukuisia ihmisiä, jotka ovat ihan käytännössä todenneet, ettei pelkästään se ruuan tai janon puute aiheuta näille potilaille kärsimystä. Kuten sanottua he eivät koe janon tai nälän tunnetta. Valvira pitää kutakuinkin hoitovirheenä, jos palliatiivisessa/saattohoitovaiheessa olevaan potilaaseen pumpataan loppuun asti nesteitä. Siinä vaiheessa keho ei kykene niitä nesteitä vastaanottamaan ja pahimmassa tapauksessa potila svähitellen tukehtuu keuhkoihin kertyvään nesteeseen ja nesteen pursuvat myös ihon läpi. Kyllä joskus kannattaisi uskoa ammattilaisiin, jotka ovat kymmeniä vuosia tällaisia tapauksia nähneet. Näille potilaille toki annetaan tehokasta kipulääkitystä, jos heillä jostain muusta syystä on kipuja.
Voin puhua vain omasta kokemuksestani ja oman äitini osalta. Tuo on ihan totta. Äidilläni ei ole enää janontunnetta eikä ruokakaan oikein maistu. Ongelmana kuitenkin on, että nestehukka sitten aiheuttaa muita oireita, joiden vuoksi tarvitaan lääketieteellistä hoitoa. Tästä syystä isän kanssa houkutellaan äiti juomaan sen verran, ettei taas tarvitse soittaa ambulanssia ja ihan turhaan kuuormittaa Jorvin sairaalan päivystystä. Väkisin mekään ei juoteta, mutta koitetaan noin muuten saada äiti juomaan sen verran, että ei päädy taas päivystykseen. Vaikka mulla on taustalla sairaanhoitajan koulutus, voin sanoa, että ei tämä mullekaan ole aina ihan helppoa. Siis tehdä erilaisia päätöksiä.
Juurikin näin. Sinun tapauksessasi äitisi vielä kykenee nielemään/juomaan, mutta on tulossa vaihe jolloin sekään ei enää onnistu.
Aivan. Mä en ole tehnyt sairaanhoitajan hommia enää muutamaan vuosikymmeneen, mutta koska se on meidän lähisuvuss akoulutus, jota ei saa juuriharjallakaan pestyä itsestään pois, kaikki päätäkset koko suku kaataa mun niskaani. Mä en tiedä, mitä sitten teen, kun äiti ei enää pysty nielemään. Katsonko vieressä, kun äiti kärsii nestehukan aiheuttamista muista oireista? Vai soitanko ambulanssin? Vai pistänkö van silmät kiinni ja toiv on, ettei kärsimys kestgä enää kovin montaa tuntia tai vuorokautta? Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä silloin teen.
Kärräätte muistisairasta jorviin?? Nauttiikohan näistä reissuista? Siis mitä menette sinne tekemään, saamaan nesteytystä vai? Ettekö saa kotiin oirelääkkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä pelottaa vanhuus ja sen tuomat ongelmat. Jossain vaiheessa voimat kotona selviytymiseen vähenee ja kun ei ole ketään auttamassa kotona, niin joko kuolen huomaamatta kotiini tai sitten joku sossu pakkosiirtää minut johonkin laitokseen. Minusta olisi ihan hirveää joutua johonkin laitokseen, missä sitten aina tiettyyn aikaan kiikutetaan rullatuolissa tmv johonkin yhteistilaan leikkimään ja laulamaan toisten yhtä horiskojen kanssa. Kun itse olen tottunut elämään yksikseni, niin tuollainen pakkokommuuni tuntuu ihan hirveältä. Ja sitten tietenkin käy niin, että jos pistän hanttiin, että en mene kuuntelemaan Tapio Rautavaaran lauluja ja katsomaan ikivihreitä kotimaisia elokuvia, niin hoitsut pumppaa täyteen mielialalääkkeitä, jotta käytös muuttuu enemmän yhteisymmärtäväiseksi.
Tietenkin on vaikka mitä yksityisiä paikkoja, missä saa olla miten vaan, mutta sellaiseen ei ole ikinä varaa.
Melkein toivoisi, että loppu olisi ihan erilainen.
Hölmöläinen. Tapio Rautavaaraa kuuntelee vanhukset nyt. Nuoremmat Elvistä ja jotkut jopa Beatlesia tai Laila Kinnusta. Sitä musaa soitetaan, mihin vanhus on nuoruudessaan tykästynyt! Ei sitä soiteta kun sinä olet vanhus. Vanhat suomalaiset elokuvat on 85-100-vuotiaiden suosikkeja. Se on vaan niin, että jokaisella sukupolvella on omat suosikit. Kohta tulee sukupolvi, jolle laitetaan James Bondia pyörimään. Vanhus tykkää siitä musiikista, jota rakasti nuorena ja niistä leffoista, joita katsoi nuorena. Jos sinne yrittää laittaa jotain tuoreempaa, ketään ei kiinnosta.
Toinen virhekäsitys: hoitokodissa saa olla myös omassa huoneessaan yksin. Ei ketään pakoteta mukaan laulutuokioon tai tuolijumppaan. Joka hoitokodissa on niitä, jotka eivät huoneestaan paljon poistu. Toisaalta vanhuus tekee turvan tarvetta. Vähän kuin pieni lapsi, muistisairas kaipaa kipeästi ihmisen turvaa. Suurin osa muistisairaista vanhuksista haluaa seuraa. Jos jäävät yksin omaan huoneeseen, alkaa huuto. Yksinäisyys voi olla pelottavaa, kun ei ole ajan tajua: milloin joku tulee, auttaako kukaan minua enää ikinä, onko minut jätetty tänne yksin selviytymään. Huuto ja ahdistus tutkimusten mukaan vähenevät seurassa. Etenkin kosketus ja ystävällinen puhe suoraan asiakkaalle rauhoittavat. Esim. poskesta tai hiuksista silittäminen tai hellä kädestä piteleminen tuottavat mielihyvää ja vähentävät käytösoireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon eniten maailmassa, että minut hoidettaisiin paremmin vanhanakin.
Ja paljon paremmin, kuin nyt tehdään. Nythän vanhuksia EI hoideta, nimenomaan ei leikata, ei hoideta, ei välitetä vähääkään. Ja tämän ovat tunnustaneet rehellisesti terveys keskus lääkärit itse vastaanotolla.
Tästä on turha vääntää. Ei ole mielipideasia. Eikä luulo. Mutta toivon tähän muutosta. Toivon, että meidät kaikki ihmiset hoidettaisiin paremmin ja etenkin vanhukset, joita nyt ei tutkita, eikä hoideta. Saatetaan joskus tutkia yksityispuolen lähetteellä, mutta hoito jää puuttumaan. Se sitten siitä. Nämä tapaukset eivät tule missään esille.
Jos vanhuksia ei hoideta, miten sitten on mahdollista, että juuri vanhukset tukkivat erikoissairaanhoidon ja päivystykset? Ja että suurin osa ensihoidon tehtävistä kohdistuu juuri vanhusten hoivakoteihin? Iso osa näille vanhuksille tehtävistä toimenpiteistä on sellaisia, että niiden tarpeellisuutta on syytä kyseenalaistaa.
Annatko pari esimerkkiä, mitä ovat ne tarpeettomat toimenpiteet? On itsestään selvää, että päivystyksissä on eniten vanhuksia, koska he ovat kaikkein monisairaimpia, mutta eivät he pääsääntöisesti ole mistään tehostetusta palveluasumisesta vaan ihan omista kodeistaan.
Tässä ketjussa joku mainitsi, että dementoitunut ja ilmeisen hoitovastainen potilas oli viety pään kuvantamistutkimukseen. Olen itse siinä uskossa, että ko. tutkimus on aikaa vievä eikä sen aikana saisi liikkua. Tämäntyyppisiä juttuja pitäisin muistisairaan kohdalla turhana.
Samoin esim. lonkkaleikkaus 97-vuotiaalle on aika turha, etenkin jos dementiaa on. Toipumisvaihe on hankala ja kivulias, eikä dementikko ymmärrä sitä, että liikkumista pitäisi rajoittaa ja varoa. Tästä seuraa sitten kaatuilua, mikä vaarantaa toipumisen.
Tehdäänkö 97-vuotiaille lonkkaleikkauksia?
No ei todellakaan tehdä 97-vuotiaalle muistisairaalle lonkkaleikkausta eikä muutakaan leikkausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon eniten maailmassa, että minut hoidettaisiin paremmin vanhanakin.
Ja paljon paremmin, kuin nyt tehdään. Nythän vanhuksia EI hoideta, nimenomaan ei leikata, ei hoideta, ei välitetä vähääkään. Ja tämän ovat tunnustaneet rehellisesti terveys keskus lääkärit itse vastaanotolla.
Tästä on turha vääntää. Ei ole mielipideasia. Eikä luulo. Mutta toivon tähän muutosta. Toivon, että meidät kaikki ihmiset hoidettaisiin paremmin ja etenkin vanhukset, joita nyt ei tutkita, eikä hoideta. Saatetaan joskus tutkia yksityispuolen lähetteellä, mutta hoito jää puuttumaan. Se sitten siitä. Nämä tapaukset eivät tule missään esille.
Jos vanhuksia ei hoideta, miten sitten on mahdollista, että juuri vanhukset tukkivat erikoissairaanhoidon ja päivystykset? Ja että suurin osa ensihoidon tehtävistä kohdistuu juuri vanhusten hoivakoteihin? Iso osa näille vanhuksille tehtävistä toimenpiteistä on sellaisia, että niiden tarpeellisuutta on syytä kyseenalaistaa.
Annatko pari esimerkkiä, mitä ovat ne tarpeettomat toimenpiteet? On itsestään selvää, että päivystyksissä on eniten vanhuksia, koska he ovat kaikkein monisairaimpia, mutta eivät he pääsääntöisesti ole mistään tehostetusta palveluasumisesta vaan ihan omista kodeistaan.
Tässä ketjussa joku mainitsi, että dementoitunut ja ilmeisen hoitovastainen potilas oli viety pään kuvantamistutkimukseen. Olen itse siinä uskossa, että ko. tutkimus on aikaa vievä eikä sen aikana saisi liikkua. Tämäntyyppisiä juttuja pitäisin muistisairaan kohdalla turhana.
Samoin esim. lonkkaleikkaus 97-vuotiaalle on aika turha, etenkin jos dementiaa on. Toipumisvaihe on hankala ja kivulias, eikä dementikko ymmärrä sitä, että liikkumista pitäisi rajoittaa ja varoa. Tästä seuraa sitten kaatuilua, mikä vaarantaa toipumisen.
Tehdäänkö 97-vuotiaille lonkkaleikkauksia?
No ei todellakaan tehdä 97-vuotiaalle muistisairaalle lonkkaleikkausta eikä muutakaan leikkausta.
Olen hoitanut yli 90-vuotiasta, joka oli toipumassa lonkkaleikkauksesta. Ette ehkä usko, mutta kyllä näitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen koko ajan puhunut nimenomaan dementoituneista, hauraista, hyvin huonokuntoisista vanhuksista, joita saatetaan kärrätä hoitopaikasta erikoissairaanhoidon vaativiin ja kalliisiin tutkimuksiin. Pahoittelen, jos aloitukseni oli epäselvä.
Selvyyden vuoksi sanon senkin, etten kannata mitään vanhusten tai minkään muun ihmisryhmän jouk.ko.sur.maa.
Moni muu alalla oleva on sanoittanut minun ajatukseni paljon paremmin: tarvitaan tarkempia, valtakunnallisia ohjeistuksia ja hoitolinjauksia sekä yhtenäisempää työkulttuuria.
- ap
Olen ollut vanhuksia hoitamassa kohta 20 vuotta, enkä ole ikinä törmännyt siihen, että näitä huonokuntoisia muistisairaita mihinkään viedään. Mitä erikoissairaanhoidon tutkimuksia mahdat tarkoittaa? Olen ollut töissä myös muistisairaiden ryhmäkodeissa, eikä niistä mihinkään lähdetä. Ei asenneta tekoniveliä eikä tehdä sydämen läppäleikkauksia, ei leikata kaihia eikä hoideta syöpäsairauksia. He ovat palliatiivisella hoitolinjauksella, eli kuolemansairaita. Ei saa elvyttää, sitä tarkoittaa DNR-päätös, jonka lääkäri tekee usein paljon ennen ryhmäkotiin siirtymistä. Ei nesteytetä, eikä pakolla syötetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon eniten maailmassa, että minut hoidettaisiin paremmin vanhanakin.
Ja paljon paremmin, kuin nyt tehdään. Nythän vanhuksia EI hoideta, nimenomaan ei leikata, ei hoideta, ei välitetä vähääkään. Ja tämän ovat tunnustaneet rehellisesti terveys keskus lääkärit itse vastaanotolla.
Tästä on turha vääntää. Ei ole mielipideasia. Eikä luulo. Mutta toivon tähän muutosta. Toivon, että meidät kaikki ihmiset hoidettaisiin paremmin ja etenkin vanhukset, joita nyt ei tutkita, eikä hoideta. Saatetaan joskus tutkia yksityispuolen lähetteellä, mutta hoito jää puuttumaan. Se sitten siitä. Nämä tapaukset eivät tule missään esille.
Jos vanhuksia ei hoideta, miten sitten on mahdollista, että juuri vanhukset tukkivat erikoissairaanhoidon ja päivystykset? Ja että suurin osa ensihoidon tehtävistä kohdistuu juuri vanhusten hoivakoteihin? Iso osa näille vanhuksille tehtävistä toimenpiteistä on sellaisia, että niiden tarpeellisuutta on syytä kyseenalaistaa.
Annatko pari esimerkkiä, mitä ovat ne tarpeettomat toimenpiteet? On itsestään selvää, että päivystyksissä on eniten vanhuksia, koska he ovat kaikkein monisairaimpia, mutta eivät he pääsääntöisesti ole mistään tehostetusta palveluasumisesta vaan ihan omista kodeistaan.
Tässä ketjussa joku mainitsi, että dementoitunut ja ilmeisen hoitovastainen potilas oli viety pään kuvantamistutkimukseen. Olen itse siinä uskossa, että ko. tutkimus on aikaa vievä eikä sen aikana saisi liikkua. Tämäntyyppisiä juttuja pitäisin muistisairaan kohdalla turhana.
Samoin esim. lonkkaleikkaus 97-vuotiaalle on aika turha, etenkin jos dementiaa on. Toipumisvaihe on hankala ja kivulias, eikä dementikko ymmärrä sitä, että liikkumista pitäisi rajoittaa ja varoa. Tästä seuraa sitten kaatuilua, mikä vaarantaa toipumisen.
Tehdäänkö 97-vuotiaille lonkkaleikkauksia?
No ei todellakaan tehdä 97-vuotiaalle muistisairaalle lonkkaleikkausta eikä muutakaan leikkausta.
Olen hoitanut yli 90-vuotiasta, joka oli toipumassa lonkkaleikkauksesta. Ette ehkä usko, mutta kyllä näitä on.
Kyllä sitä lonkkaleikkausta saa pitkään perustella muistisairas ihminen, vaikkei ikää olisi kuin 70 vuotta. Ei muistisairaiden lonkkia leikata. Ainoa tilanne on murtuma tapaturmaisen kaatumisen seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä dementikolla murtui lonkka. Lähetettiin päivystykseen, kirurgi päätti, ei leikata. Lähetettion takaisin meille ja tehtiin saattohoitopäätös.
Olen kuullut myös, yksi dementikko mursi leukansa useasta kohtaa. Hänelle Töölön tapaturma-aseman lääkärit diagnosoi toistuvasti leukaluksaation tai jonkun lievän leukavenähdyksen tms. Ja sitten häntä lähetettiin ambulanssilla edestakaisin hoivakodin ja Töölön tapaturma-asemab väliä. Kunnes he lopulta uskoivat, että hänen leukansa oli oikeasti murtunut monesta kohtaa. Mutta yllätys: he leikkasivat hänet.
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä dementikolla murtui lonkka. Lähetettiin päivystykseen, kirurgi päätti, ei leikata. Lähetettion takaisin meille ja tehtiin saattohoitopäätös.
Olen kuullut myös, yksi dementikko mursi leukansa useasta kohtaa. Hänelle Töölön tapaturma-aseman lääkärit diagnosoi toistuvasti leukaluksaation tai jonkun lievän leukavenähdyksen tms. Ja sitten häntä lähetettiin ambulanssilla edestakaisin hoivakodin ja Töölön tapaturma-asemab väliä. Kunnes he lopulta uskoivat, että hänen leukansa oli oikeasti murtunut monesta kohtaa. Mutta yllätys: he leikkasivat hänet.
Minä vuonna tuo on tapahtunut? Eihän dementikko-sanaakaan enää ole. En ainakaan itse ole vuosiin kuullut.
Toinen että ambulanssit ei ota muistisairaita kyytiin leukamurtuman takia. Jos ambulanssin saa tulemaan pihaan jollain verukkeella, niin ei ne kyytiin ota. Katsovat päältä ja lähtevät pois. Toisaalta mihinpä ne sen muistisairaan ihmisen veisikään. Kerran meiltä lähti yksi murtumaepäilyn takia ja oli kotiutettu 8 tunnin jälkeen ilman röntgen-kuvia.
Ottakaa kela-taksi ja menkää päivystykseen, tällaisia on hätäkeskuksen ohjeet. Miksipä ei, mukavahan siellä päivystyksessä on käydä muita ihmisiä säikyttämässä.
Oikeastihan päivystykseen ei juuri missään tilanteessa lähdetä. Tapaturmia, siis vakavia, sattuu hyvin harvoin. Jos jollain on kovat kivut, lääkärille yritetään soittaa ja päivystävästä apteekista haetaan lääkkeet. Pitkälti potilasta tapaamatta lääkäri antaa hoito-ohjeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä dementikolla murtui lonkka. Lähetettiin päivystykseen, kirurgi päätti, ei leikata. Lähetettion takaisin meille ja tehtiin saattohoitopäätös.
Olen kuullut myös, yksi dementikko mursi leukansa useasta kohtaa. Hänelle Töölön tapaturma-aseman lääkärit diagnosoi toistuvasti leukaluksaation tai jonkun lievän leukavenähdyksen tms. Ja sitten häntä lähetettiin ambulanssilla edestakaisin hoivakodin ja Töölön tapaturma-asemab väliä. Kunnes he lopulta uskoivat, että hänen leukansa oli oikeasti murtunut monesta kohtaa. Mutta yllätys: he leikkasivat hänet.
Minä vuonna tuo on tapahtunut? Eihän dementikko-sanaakaan enää ole. En ainakaan itse ole vuosiin kuullut.
Toinen että ambulanssit ei ota muistisairaita kyytiin leukamurtuman takia. Jos ambulanssin saa tulemaan pihaan jollain verukkeella, niin ei ne kyytiin ota. Katsovat päältä ja lähtevät pois. Toisaalta mihinpä ne sen muistisairaan ihmisen veisikään. Kerran meiltä lähti yksi murtumaepäilyn takia ja oli kotiutettu 8 tunnin jälkeen ilman röntgen-kuvia.Ottakaa kela-taksi ja menkää päivystykseen, tällaisia on hätäkeskuksen ohjeet. Miksipä ei, mukavahan siellä päivystyksessä on käydä muita ihmisiä säikyttämässä.
Oikeastihan päivystykseen ei juuri missään tilanteessa lähdetä. Tapaturmia, siis vakavia, sattuu hyvin harvoin. Jos jollain on kovat kivut, lääkärille yritetään soittaa ja päivystävästä apteekista haetaan lääkkeet. Pitkälti potilasta tapaamatta lääkäri antaa hoito-ohjeet.
Ok, koitan nyt kirjoittaa ammattimaisemmin, olen tällä hetkellä uupunut ja pahasti univelkainen.
Leukamurtuma tapahtui vuosia sitten, olen kuullut tästä tarinaa usein. Kyllä se joku sairaankuljetusauto ilmeisesti oli vähintään, millä mummo-parkaa kuskattiin edes takaisin. Laittoivat lopulta titaanilevyt leukaan.
Kerran meiltä lähti myös jollain sairaankuljetusautolla muistisairas murtuma/sijoiltaanmenon/epäilyn takia päivystykseen. Ulospäin tämä oli siis kys. kehon osa vääntynyt luonnottomaan asentoon. Hän joutui kuulemma yksin istua päivystyksessä ja odottaa...
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mielestä olisi ruvettava harrastamaan kenties aktiivista eutanasiaa. Tähänkin asti on Suomessa passiivista eutanasiaa eli sairas ihminen näännytetään ravinnon puutteeseen. Aloittajan olisi nyt mietittävä Suomen lainsäädäntöä, joka ei salli eutanasiaa. Kiitos kuuluu uskovaisille, jotka haluavat pitää ihmisen hengissä, vaikka olisi mitä kipuja. Juuri siksi meillä on sekavia, sairaita, dementoituneita vanhuksia, kiitos lainsäädännön. Ei heitä voi ruveta tappamaankaan.
Aika tyypillinen "hyvän" omaisen ajattelematon kommentti. Dementian taudinkuvaan kuuluu, että ei ole enää janontunnetta eikä näläntunnetta. Lopulta menee myös nielemisrefleksi. Kyllä yleinen käsitys on ainakin lääketieteessä, että ihminen on tullut tällöin elämänsä päähän eikä ole mitään järkeä lähteä potilaan kärsimyksiä pitkittämään. Toisin kuin omaiset kuvittelevat ei tällainen "näännyttäminen" ole potilaalle mitenkään tuskallista. Olen nähnyt tällaisia rauhallisia kuolemia satoja.
Linkki siihen tutkimukseen jossa on todettu tuollainen kuolema tuskattomaksi? Miksi ei saman tien voida antaa jotain rauhallista tapaa lopettaa elämä saman tien.
Asia on tiedetty jo kymmeniä vuosia ja uskoisin, että tälläkin palstalla on lukuisia ihmisiä, jotka ovat ihan käytännössä todenneet, ettei pelkästään se ruuan tai janon puute aiheuta näille potilaille kärsimystä. Kuten sanottua he eivät koe janon tai nälän tunnetta. Valvira pitää kutakuinkin hoitovirheenä, jos palliatiivisessa/saattohoitovaiheessa olevaan potilaaseen pumpataan loppuun asti nesteitä. Siinä vaiheessa keho ei kykene niitä nesteitä vastaanottamaan ja pahimmassa tapauksessa potila svähitellen tukehtuu keuhkoihin kertyvään nesteeseen ja nesteen pursuvat myös ihon läpi. Kyllä joskus kannattaisi uskoa ammattilaisiin, jotka ovat kymmeniä vuosia tällaisia tapauksia nähneet. Näille potilaille toki annetaan tehokasta kipulääkitystä, jos heillä jostain muusta syystä on kipuja.
Voin puhua vain omasta kokemuksestani ja oman äitini osalta. Tuo on ihan totta. Äidilläni ei ole enää janontunnetta eikä ruokakaan oikein maistu. Ongelmana kuitenkin on, että nestehukka sitten aiheuttaa muita oireita, joiden vuoksi tarvitaan lääketieteellistä hoitoa. Tästä syystä isän kanssa houkutellaan äiti juomaan sen verran, ettei taas tarvitse soittaa ambulanssia ja ihan turhaan kuuormittaa Jorvin sairaalan päivystystä. Väkisin mekään ei juoteta, mutta koitetaan noin muuten saada äiti juomaan sen verran, että ei päädy taas päivystykseen. Vaikka mulla on taustalla sairaanhoitajan koulutus, voin sanoa, että ei tämä mullekaan ole aina ihan helppoa. Siis tehdä erilaisia päätöksiä.
Juurikin näin. Sinun tapauksessasi äitisi vielä kykenee nielemään/juomaan, mutta on tulossa vaihe jolloin sekään ei enää onnistu.
Aivan. Mä en ole tehnyt sairaanhoitajan hommia enää muutamaan vuosikymmeneen, mutta koska se on meidän lähisuvuss akoulutus, jota ei saa juuriharjallakaan pestyä itsestään pois, kaikki päätäkset koko suku kaataa mun niskaani. Mä en tiedä, mitä sitten teen, kun äiti ei enää pysty nielemään. Katsonko vieressä, kun äiti kärsii nestehukan aiheuttamista muista oireista? Vai soitanko ambulanssin? Vai pistänkö van silmät kiinni ja toiv on, ettei kärsimys kestgä enää kovin montaa tuntia tai vuorokautta? Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä silloin teen.
Kärräätte muistisairasta jorviin?? Nauttiikohan näistä reissuista? Siis mitä menette sinne tekemään, saamaan nesteytystä vai? Ettekö saa kotiin oirelääkkeitä?
Pakkohan se oli nestehukan takia soittaa ambulanssi, kun äidille tuli aivan kamalan kivuliaita lihaskramppeja sekä rintakipuja. Kotona kun ei ollut muuta kuin Buranaa eikä se lievittänyt kipuja. Ja ambulanssi kuskasi sitten Jorviin. Ja tietenkään äiti ei nauttinut siitä reissusta, mutta sai lääkityksen sekä nesteytyksen, oli muutaman päivän osastolla ja sitten pääsi takaisin kotiin. Kuten aiemmin jo kerroin, niin nyt ollaan vielä saatu äiti houkuteltua juomaan sen verran, että ei ole päässyt kuivumaan. Mutta en tiedä, mitä sitten teen, kun ei enää pysty juomaan. Katsonko vain vierestä, kun kärsii?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääköhän ne ketjuun kirjoittaneet vanhuksien kuntoutuksen vastustajat sitä, että usein dementikon tai laitospotilaan fysioterapia mahdollistaa loppuelämän ilman suuria nivelkipuja, ilman vakavia painehaavoja jotka eivät parane, ja helpottavat hoitotoimenpiteitä kun vanhus PÄÄSEE omin jaloin vessaan ettei tarvitse maata paskavaipoissa?
Jos fysioterapiaan ei panosteta, kuten esim. Attendolla on, lisääntyy huonokuntoisuus asukkailla ja hoidon laiminlyönnit lisääntyvät. Ei fysioterapia elämän loppupuolella ole vanhuksen saamista mihinkään kisakuntoon, vaan kivuliaiden passiivisen istumisen tai makaamisen haittojen minimointia. Mitä enemmän kuntoutukseen panostetaan, sen ihmisarvoisempana kroonikkojen loppuelämä pysyy.Mä ymmärrän tuon. Mutta ymmärrän myös sen, että mitä pidempään lähes satavuotias muistisairasa äitini pääsee liikkumaan vikkelästi, sitä vaikeampaa päästä'än vaan ei jaloistaan hyvässä kunnossa olevan isäni on vahtia muistisairasta vaimoaan. Juste ilen satuin olemaan vanhempieni luona ja isän kanssa yläkerrassa auttamassa isääni tietokoneongelman kanssa, kun alakerrassa soi hälytin. Siis se hälytin, joka on just karkailevaa äitiäni varten oviin hommattu. Onneksi satuin olemaan paikalla ja juoksi rappuset alas, koska isäni joutuu aina odottamaan, että porrashissi vie alakertaan ja rololaattorin kanssa hän ei pääse juoksemaan äidin perään. Jos en olisi ollut paikalla tai edes kotona, olisi isä joutunut soittamaan 112:een, koska äiti on taas kerran karannut.
Tuo toki kotona eikä laitoshoidossa, mutta mä en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi pitää kuntouttaa kipujen lievittämiseksi, kun kuitenkin tässä maailmassa on ihan helkutin tehokkaita kipulääkkeitäkin. Mitä sillä on väliä, jos on elämänsä viimeiset vuodet opiaateista riippuvainen? Ymmärrän asian sdilloin, jos kivuista kärszivän olisi tarkoitus olla vielä joskus työkykyinen tai edes omillaan pärjäävä, mutta muute3n en.
Kuulostaa, että äitisi paikka ei ole enää kotihoidossa, ikävää, että isäsi elää noin kuormittavassa tilanteessa.
Opiaattien hankala puoli on siinä, että niille voi muodostua toleranssia pitkäaikaisessa käytössä. Jos siis äitisi esim. ei selvästi tee jo kuolemaa, opiaattien määrääminen ei ole yhtä kestävä ratkaisu kuin kuntoutus, koska kukaan lääkäri ei kasvata lääkkeen annostusta enää siinä vaiheessa, kun yliannostuksen riski käy todelliseksi. (Koska eutanasia on Suomessa kielletty ja tietoinen yliannoksen määrääminen olisi näin ollen lääkärille uran loppu.) Äitisi voisi päätyä tuskaiseksi ilman toimivaa kipulääkitystä.
Jos mä en asuisi naapurissa, mulla ei olisi taustalla sairaanhoitajan koulutusta JA mulla ei olisi etätyömahdollisuutta, niin ei äiti enää kotona olisikaan. Isälle kuormittavaa, mutta isäkään ei halua äitiä minnekään hoivakotiin. Joten näillä mennään niin kauan kuin mä pystyn ja jaksan.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mielestä olisi ruvettava harrastamaan kenties aktiivista eutanasiaa. Tähänkin asti on Suomessa passiivista eutanasiaa eli sairas ihminen näännytetään ravinnon puutteeseen. Aloittajan olisi nyt mietittävä Suomen lainsäädäntöä, joka ei salli eutanasiaa. Kiitos kuuluu uskovaisille, jotka haluavat pitää ihmisen hengissä, vaikka olisi mitä kipuja. Juuri siksi meillä on sekavia, sairaita, dementoituneita vanhuksia, kiitos lainsäädännön. Ei heitä voi ruveta tappamaankaan.
Aika tyypillinen "hyvän" omaisen ajattelematon kommentti. Dementian taudinkuvaan kuuluu, että ei ole enää janontunnetta eikä näläntunnetta. Lopulta menee myös nielemisrefleksi. Kyllä yleinen käsitys on ainakin lääketieteessä, että ihminen on tullut tällöin elämänsä päähän eikä ole mitään järkeä lähteä potilaan kärsimyksiä pitkittämään. Toisin kuin omaiset kuvittelevat ei tällainen "näännyttäminen" ole potilaalle mitenkään tuskallista. Olen nähnyt tällaisia rauhallisia kuolemia satoja.
Linkki siihen tutkimukseen jossa on todettu tuollainen kuolema tuskattomaksi? Miksi ei saman tien voida antaa jotain rauhallista tapaa lopettaa elämä saman tien.
Asia on tiedetty jo kymmeniä vuosia ja uskoisin, että tälläkin palstalla on lukuisia ihmisiä, jotka ovat ihan käytännössä todenneet, ettei pelkästään se ruuan tai janon puute aiheuta näille potilaille kärsimystä. Kuten sanottua he eivät koe janon tai nälän tunnetta. Valvira pitää kutakuinkin hoitovirheenä, jos palliatiivisessa/saattohoitovaiheessa olevaan potilaaseen pumpataan loppuun asti nesteitä. Siinä vaiheessa keho ei kykene niitä nesteitä vastaanottamaan ja pahimmassa tapauksessa potila svähitellen tukehtuu keuhkoihin kertyvään nesteeseen ja nesteen pursuvat myös ihon läpi. Kyllä joskus kannattaisi uskoa ammattilaisiin, jotka ovat kymmeniä vuosia tällaisia tapauksia nähneet. Näille potilaille toki annetaan tehokasta kipulääkitystä, jos heillä jostain muusta syystä on kipuja.
Voin puhua vain omasta kokemuksestani ja oman äitini osalta. Tuo on ihan totta. Äidilläni ei ole enää janontunnetta eikä ruokakaan oikein maistu. Ongelmana kuitenkin on, että nestehukka sitten aiheuttaa muita oireita, joiden vuoksi tarvitaan lääketieteellistä hoitoa. Tästä syystä isän kanssa houkutellaan äiti juomaan sen verran, ettei taas tarvitse soittaa ambulanssia ja ihan turhaan kuuormittaa Jorvin sairaalan päivystystä. Väkisin mekään ei juoteta, mutta koitetaan noin muuten saada äiti juomaan sen verran, että ei päädy taas päivystykseen. Vaikka mulla on taustalla sairaanhoitajan koulutus, voin sanoa, että ei tämä mullekaan ole aina ihan helppoa. Siis tehdä erilaisia päätöksiä.
Juurikin näin. Sinun tapauksessasi äitisi vielä kykenee nielemään/juomaan, mutta on tulossa vaihe jolloin sekään ei enää onnistu.
Aivan. Mä en ole tehnyt sairaanhoitajan hommia enää muutamaan vuosikymmeneen, mutta koska se on meidän lähisuvuss akoulutus, jota ei saa juuriharjallakaan pestyä itsestään pois, kaikki päätäkset koko suku kaataa mun niskaani. Mä en tiedä, mitä sitten teen, kun äiti ei enää pysty nielemään. Katsonko vieressä, kun äiti kärsii nestehukan aiheuttamista muista oireista? Vai soitanko ambulanssin? Vai pistänkö van silmät kiinni ja toiv on, ettei kärsimys kestgä enää kovin montaa tuntia tai vuorokautta? Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä silloin teen.
Siinä vaiheessa se nestehukka ei aiheuta mitään kärsimyksiä. Ei siellä sairaalassa tänä päivänä nesteytystä jatketa loppuun asti. Ne, jotka ymmärtävät asian ja joilla on mahdollista pitää vanhus loppuun asti kotona tekevät niin, loput tilaavat sen ambulanssin, mutta kuten sanottua ei se viimeiseen hengenvetoon annettava keinotekoinen nesteytys ole tätä päivää.
No mä todellakin toivon, että en joudu seisomaan tumput suorina ja katsomaan äitini kärsimystä. Että tosiaan sitten, kun tilanne menee vielä huonommaksi, äiti ei kuitenkaan kärsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon eniten maailmassa, että minut hoidettaisiin paremmin vanhanakin.
Ja paljon paremmin, kuin nyt tehdään. Nythän vanhuksia EI hoideta, nimenomaan ei leikata, ei hoideta, ei välitetä vähääkään. Ja tämän ovat tunnustaneet rehellisesti terveys keskus lääkärit itse vastaanotolla.
Tästä on turha vääntää. Ei ole mielipideasia. Eikä luulo. Mutta toivon tähän muutosta. Toivon, että meidät kaikki ihmiset hoidettaisiin paremmin ja etenkin vanhukset, joita nyt ei tutkita, eikä hoideta. Saatetaan joskus tutkia yksityispuolen lähetteellä, mutta hoito jää puuttumaan. Se sitten siitä. Nämä tapaukset eivät tule missään esille.
Jos vanhuksia ei hoideta, miten sitten on mahdollista, että juuri vanhukset tukkivat erikoissairaanhoidon ja päivystykset? Ja että suurin osa ensihoidon tehtävistä kohdistuu juuri vanhusten hoivakoteihin? Iso osa näille vanhuksille tehtävistä toimenpiteistä on sellaisia, että niiden tarpeellisuutta on syytä kyseenalaistaa.
Annatko pari esimerkkiä, mitä ovat ne tarpeettomat toimenpiteet? On itsestään selvää, että päivystyksissä on eniten vanhuksia, koska he ovat kaikkein monisairaimpia, mutta eivät he pääsääntöisesti ole mistään tehostetusta palveluasumisesta vaan ihan omista kodeistaan.
Tässä ketjussa joku mainitsi, että dementoitunut ja ilmeisen hoitovastainen potilas oli viety pään kuvantamistutkimukseen. Olen itse siinä uskossa, että ko. tutkimus on aikaa vievä eikä sen aikana saisi liikkua. Tämäntyyppisiä juttuja pitäisin muistisairaan kohdalla turhana.
Samoin esim. lonkkaleikkaus 97-vuotiaalle on aika turha, etenkin jos dementiaa on. Toipumisvaihe on hankala ja kivulias, eikä dementikko ymmärrä sitä, että liikkumista pitäisi rajoittaa ja varoa. Tästä seuraa sitten kaatuilua, mikä vaarantaa toipumisen.
Tehdäänkö 97-vuotiaille lonkkaleikkauksia?
No ei todellakaan tehdä 97-vuotiaalle muistisairaalle lonkkaleikkausta eikä muutakaan leikkausta.
Olen hoitanut yli 90-vuotiasta, joka oli toipumassa lonkkaleikkauksesta. Ette ehkä usko, mutta kyllä näitä on.
Ei varmastikaan pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä dementikolla murtui lonkka. Lähetettiin päivystykseen, kirurgi päätti, ei leikata. Lähetettion takaisin meille ja tehtiin saattohoitopäätös.
Olen kuullut myös, yksi dementikko mursi leukansa useasta kohtaa. Hänelle Töölön tapaturma-aseman lääkärit diagnosoi toistuvasti leukaluksaation tai jonkun lievän leukavenähdyksen tms. Ja sitten häntä lähetettiin ambulanssilla edestakaisin hoivakodin ja Töölön tapaturma-asemab väliä. Kunnes he lopulta uskoivat, että hänen leukansa oli oikeasti murtunut monesta kohtaa. Mutta yllätys: he leikkasivat hänet.
Minä vuonna tuo on tapahtunut? Eihän dementikko-sanaakaan enää ole. En ainakaan itse ole vuosiin kuullut.
Toinen että ambulanssit ei ota muistisairaita kyytiin leukamurtuman takia. Jos ambulanssin saa tulemaan pihaan jollain verukkeella, niin ei ne kyytiin ota. Katsovat päältä ja lähtevät pois. Toisaalta mihinpä ne sen muistisairaan ihmisen veisikään. Kerran meiltä lähti yksi murtumaepäilyn takia ja oli kotiutettu 8 tunnin jälkeen ilman röntgen-kuvia.Ottakaa kela-taksi ja menkää päivystykseen, tällaisia on hätäkeskuksen ohjeet. Miksipä ei, mukavahan siellä päivystyksessä on käydä muita ihmisiä säikyttämässä.
Oikeastihan päivystykseen ei juuri missään tilanteessa lähdetä. Tapaturmia, siis vakavia, sattuu hyvin harvoin. Jos jollain on kovat kivut, lääkärille yritetään soittaa ja päivystävästä apteekista haetaan lääkkeet. Pitkälti potilasta tapaamatta lääkäri antaa hoito-ohjeet.
Ok, koitan nyt kirjoittaa ammattimaisemmin, olen tällä hetkellä uupunut ja pahasti univelkainen.
Leukamurtuma tapahtui vuosia sitten, olen kuullut tästä tarinaa usein. Kyllä se joku sairaankuljetusauto ilmeisesti oli vähintään, millä mummo-parkaa kuskattiin edes takaisin. Laittoivat lopulta titaanilevyt leukaan.
Kerran meiltä lähti myös jollain sairaankuljetusautolla muistisairas murtuma/sijoiltaanmenon/epäilyn takia päivystykseen. Ulospäin tämä oli siis kys. kehon osa vääntynyt luonnottomaan asentoon. Hän joutui kuulemma yksin istua päivystyksessä ja odottaa...
Teillä on ollut erittäin vaaralliset ohjeet. Muistisairas ei voi olla yksin päivystyksessä, koska hän on teidän hoitokodin vastuulla siellä odottaessaan. Hänen hoitovastuunsa siirtyy sairaalalle vasta sitten kun kirjataan osastolle sisään. Päivystykseen lähtee mukaan aina hoitaja tai omainen. Saanko kysyä millä paikkakunnalla ja onko yksityinen ja millä kirjaimella alkaa. Voin tehdä sinun puolestasi valvontaviranomaiselle ilmoituksen tuosta, että päivystykseen olette lähettäneet yksin istumaan teillä hoidettavana olevan muistisairaan asiakkaan, joka on todettu ympärivuorokautisen valvonnan tarpeessa olevaksi.
Alue: Aihe vapaa
Saattavat havaita mutta eivät hoida eivätkä välitä.