Vanhustyön karmea todellisuus
Totuus on, että lääketieteen keinot ovat rajalliset, samoin ihmisen elinikä. Kuitenkin vanhustyössä tehdään koko ajan turhia tutkimuksia ja turhia toimenpiteitä. Suurin osa ensihoidon tehtävistä on tehostetun palveluasumisen asukkaiden luona tehtäviä käyntejä.
Vanhustenhoitoon uppoaa vuosittain valtavat määrät rahaa. Iäkkäille ja kroonisesti sairaille syötetään suuria määriä lääkkeitä, jotka on tarkoitettu mm. sydän- ja verenpainetaudin hoitoon. Näin saatetaan toimia silloinkin, vaikka kyseinen potilas olisi 100-vuotias, halvaantunut ja dementoitunut.
Moni ei halua syödä, mutta silti ruokaa täytyy tietysti tarjota. Ruokajätteen määrä on hirvittävä.
Moni muistisairas on käytöshäiriöinen ja väkivaltainen. Moni hoitaja lähtee uupuneena alalta pois, kun ei jaksa sitä väkivaltaa, alati lisääntyvää työmäärää tai turhia toimenpiteita. Lisäksi alaa vaivaa järkyttävän huono ilmapiiri: kiusaaminen ja henkinen väkivalta työntekijöiden kesken on yleistä.
Sanon sen, mitä ei saisi sanoa: vanhustyöhön ja erityisesti muistisairaiden hoitoon tuhlataan aivan liikaa resursseja. Epäilen, että koko terveydenhuoltojärjestelmä tulee kaatumaan tähän.
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni vanhustyössä rasittaa eniten väkivaltaiset muistisairaat. Luulin jossain vaiheessa siedättyneeni väkivallalle mutta enpäs olekaan.
Olen alkanut ajatella, että lyövä ja potkiva vanhus ei ilmeisesti halua tulla hoidetuksi. Joten... eikö järkevin ratkaisu olisi jättää heidät hoitamatta? Miksi heihin tuhlataan yhteiskunnan varoja?
Hoitamatta jättäminen ei tietenkään ole eettinen ratkaisu, joten en aio tuhlata aikaani tähän ihmisryhmään enempää vaan hakeudun muihin töihin.
Raskasta työtä ja jatkuvaa väkivaltaa jaksaisi paremmin, jos edes työyhteisö tarjoaisi tukea. Mutta kun ei. Lyövään asukkaaseen suhtaudutaan tyylillä "se nyt vain on semmoinen". Lisäksi alalla on huono ilmapiiri ja kiusaamista.
Pitäisi perustaa saari, jonne nuo väkivaltaiset ja hoitovastaiset dementikot kerättäisiin. Saisivat siellä lyödä toisiaan ja sotkea ulosteella niin paljon kuin huvittaa.
Jos ei halua hoitoa, ei saa hoitoa. Piste.
Sama tietysti esim. alle 2 vuotiaitten lasten kohdalla. Näinkö ajattelet?
Ei, lapset kehittyy normaaleiksi aikuisiksi, näiden väkivaltaisten dementtikojen elämä päättyy lopulta hautaan. Parannusta ei ole tiedossa.
Kyllähän dementikkojen käytöshäiriöitä pystytään tänä päivänä varsin hyvin hoitamaan.
Onhan se surullista jos ei tarpeeksi hoitajia. Yhden vanhuksen luona ei ehditä kauan kyllä olemaan. Aamulla tietenkin , kun pitää antaa lääkkeet. Toiset laittaa tukisukat ja toiset ei. Onneksi ollut päivätoimintaa missä äiti saanut käydä. Huomaa kyllä , että vähän piristyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni vanhustyössä rasittaa eniten väkivaltaiset muistisairaat. Luulin jossain vaiheessa siedättyneeni väkivallalle mutta enpäs olekaan.
Olen alkanut ajatella, että lyövä ja potkiva vanhus ei ilmeisesti halua tulla hoidetuksi. Joten... eikö järkevin ratkaisu olisi jättää heidät hoitamatta? Miksi heihin tuhlataan yhteiskunnan varoja?
Hoitamatta jättäminen ei tietenkään ole eettinen ratkaisu, joten en aio tuhlata aikaani tähän ihmisryhmään enempää vaan hakeudun muihin töihin.
Raskasta työtä ja jatkuvaa väkivaltaa jaksaisi paremmin, jos edes työyhteisö tarjoaisi tukea. Mutta kun ei. Lyövään asukkaaseen suhtaudutaan tyylillä "se nyt vain on semmoinen". Lisäksi alalla on huono ilmapiiri ja kiusaamista.
Muistisairaus on aivosairaus. Vaikuttaa myös käyttäytymisen hallintaan. Eihän ne sairaat ihmiset, joiden aivot on vaurioituneet pysyvästi, pysty hillitsemään reaktioitaan. Kun ei ymmärrä, mitä tekee. Uusien asioiden oppiminen aivoissa on estynyt, eikä kukaan voi muistisairasta opettaa, että ei saa lyödä, se sattuu. Rauhoittelun taidot on paras mitä ammattilainen voi opiskella. Rauhallisesti ja lempeästi toimiminen. Minulla on ollut työssä omia keinoja, joilla olen tilanteissa pärjännyt. Joskus saatan laulaa. Se usein keskeyttää kierrokset, kun toinen alkaa kuunnella. Tule, mennään lenkille/kahville on toinen tapa. Äänensävy on siinä ratkaiseva. Jos joku kiihtyy, se pitää katkasta ajoissa ja ennakoiden välttäen kiireen tuntua. Suihkussa minulla on omat konstit. Esim. ennen vedellä pesua aktivoin silittämällä hermostoa ja tuntoastia. Monet vihaavat hiustenpesua. Kannattaa sormenpäillä hieroa ensin päänahkaa, tehdä vähän kuin spa-kokemus. Jos suihku tuntuu pahalta, ottaa sankon ja kauhan ja valelee lämmintä vettä kauhalla. Ihossa voi olla tuntoaistin yliherkkyyttä, minkä takia suihku tuntuu pahalta. Jotkut myös riisuvat itseään, kun jonain päivänä vaatteet myös voi tuntua pahalta. Silloin etsitään kaapista pehmeä kylpytakki tai muu löysä ja puristamaton vaate. Pesutilanteissa voi mennä aikaa, mutta enemmän sitä menee, jos kiirehtii ja asiakas alkaa vastustella. Itselleni aistiohjaajan koulutus oli hyvä apu työhön. Aggressiivisuuteen olen käynyt monta koulutusta. Yksi parhaista oli rauhoittelutaitojen koulutus, joka ei ollut muistisairaiden kanssa toimiville suunnattu. Ne samat keinot tuntuvat toimivan, johtuupa aivojen toimintakyvyn heikkeneminen mistä tahansa. Istutaan alas, rauhoitetaan tilanne, otetaan kontakti, pysytään itse rauhallisena, tai asiakkaan ohjaaminen pois tilasta niin, että tulee uusi tilanne. Jos asiakas on syönyt ja muut jää syömään, hetken päästä hän ei muista saaneensa ruokaa. Antaa siihen kahvikupposen tai puolikkaan banaanin pilkottuna tai muuta pientä, niin alkaa taas elämä hymyillä.
Olen ollut hyvin vähän väkivallan kohteena, koska oma toiminta vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Reagoinko oikein, ennakoiden, ymmärränkö, mistä tämä kiihtyminen aiheutuu ja kuinka sen voi katkaista.
Lievemmin muistisairaat osaavat olla tarkoituksella ilkeitä, manipuloivia ja vtumaisia. He luultavasti muistavat lyöneensä hoitajaa mutta eivät vain välitä. Nämä ovat niitä, jotka ovat terveenäkin olleet hyvin narsistisia ja hankalia ihmisiä. Hoivakotiin jouduttuaan nämä narsistiset muistisairaat kiusaavat huonommassa kunnossa olevia vanhuksia sekä kyykyttävät hoitajia.
Joo, meillä oli yksi kamala muistisairas. Hän aina huusi, käskytti. Kovaan ääneen huusi ruokapöydästä "tuo minulle sitä, tuo minulle tätä". Jos ei käskyt tehonneet hoitajiin alkoi huutaa "hu*ra, hu*ra". Ei päässyt liikkumaan/nousemaan ilman hoitajien apua, tällöin usein vaarana oli lyönnit/potkut. Mutta hänen käyttäytymismallin tiesi, hän oli sairauden takia sellainen, joten ei se ollut kovin vaikeaa hoitaa häntä. Nyt on yksi 0-100 sekunneissa kiihtyvä väkivaltainen itsenäisesti liikkuva hoidokki. Saattaa olla ystävällinen, kuljette käsi kädessä, yhtäkkiä hän puristaa kättäsi ihan täysiä niin että sattuu. Suihkussa hän on yrittänyt pyrkiä liukuovien läpi niin että ovet nousevat pahimmillaan alhaalta ylös? Sitten mieshoitajan kanssa oven toisella puolella pidätte ovea ettei se hajoa, ja toivotte ettei sitä hoitajaa pahoinpidellä kovin pahasti, joka vastaa suihkutuksesta. Onneksi hän on sitä mieltä, että "pienet" lyönnit kuuluu ottaa vastaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni vanhustyössä rasittaa eniten väkivaltaiset muistisairaat. Luulin jossain vaiheessa siedättyneeni väkivallalle mutta enpäs olekaan.
Olen alkanut ajatella, että lyövä ja potkiva vanhus ei ilmeisesti halua tulla hoidetuksi. Joten... eikö järkevin ratkaisu olisi jättää heidät hoitamatta? Miksi heihin tuhlataan yhteiskunnan varoja?
Hoitamatta jättäminen ei tietenkään ole eettinen ratkaisu, joten en aio tuhlata aikaani tähän ihmisryhmään enempää vaan hakeudun muihin töihin.
Raskasta työtä ja jatkuvaa väkivaltaa jaksaisi paremmin, jos edes työyhteisö tarjoaisi tukea. Mutta kun ei. Lyövään asukkaaseen suhtaudutaan tyylillä "se nyt vain on semmoinen". Lisäksi alalla on huono ilmapiiri ja kiusaamista.
Pitäisi perustaa saari, jonne nuo väkivaltaiset ja hoitovastaiset dementikot kerättäisiin. Saisivat siellä lyödä toisiaan ja sotkea ulosteella niin paljon kuin huvittaa.
Jos ei halua hoitoa, ei saa hoitoa. Piste.
Sama tietysti esim. alle 2 vuotiaitten lasten kohdalla. Näinkö ajattelet?
Ei, lapset kehittyy normaaleiksi aikuisiksi, näiden väkivaltaisten dementtikojen elämä päättyy lopulta hautaan. Parannusta ei ole tiedossa.
Kyllähän dementikkojen käytöshäiriöitä pystytään tänä päivänä varsin hyvin hoitamaan.
Aijaa. Miten ? Äitini sairastaa alzheimeriä 3 vaiheessa ja Lewyn kappale tautia. Jalat toimii ja on ihan mahdoton. Asuu kotona, kotisairaanhoito käy 2 kertaa päivässä.
Hienoa lukea miten ihmiset säästävät miljoonia vanhustenhuollosta, koska he eivät ole tuottavia kansalaisia. Voi olla takana kymmenien vuosien työurat ja hoitajalle hän on vain taakka. Muistan kun dementoitunut mummoni oli tk osastolla 2 viimeistä vuotta raajat jäykkinä ja täysin hoitajien armoilla. Äitini kävi tietenkin osastolla auttamassa syöttämisessä aina kuin ehti. Olen myös itse työskennellyt hoitokodissa ja se hoitajien asenne näitä vanhuksia kohtaan on järkyttävä. En jäänyt alalle, jossa ihmisistä on tehty taakka ja menoerä yhteiskunnalle ja heitä myös kohdellaan näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon eniten maailmassa, että minut hoidettaisiin paremmin vanhanakin.
Ja paljon paremmin, kuin nyt tehdään. Nythän vanhuksia EI hoideta, nimenomaan ei leikata, ei hoideta, ei välitetä vähääkään. Ja tämän ovat tunnustaneet rehellisesti terveys keskus lääkärit itse vastaanotolla.
Tästä on turha vääntää. Ei ole mielipideasia. Eikä luulo. Mutta toivon tähän muutosta. Toivon, että meidät kaikki ihmiset hoidettaisiin paremmin ja etenkin vanhukset, joita nyt ei tutkita, eikä hoideta. Saatetaan joskus tutkia yksityispuolen lähetteellä, mutta hoito jää puuttumaan. Se sitten siitä. Nämä tapaukset eivät tule missään esille.
Jos vanhuksia ei hoideta, miten sitten on mahdollista, että juuri vanhukset tukkivat erikoissairaanhoidon ja päivystykset? Ja että suurin osa ensihoidon tehtävistä kohdistuu juuri vanhusten hoivakoteihin? Iso osa näille vanhuksille tehtävistä toimenpiteistä on sellaisia, että niiden tarpeellisuutta on syytä kyseenalaistaa.[/quot
Tuttavan syöpäsairasta lasta hoitanut professori sanoi minulle vuosikymmeniä sitten, että lasten kohdalle ei meillä rahoja säästetä. Minä itkin ja anelin, että tehdäänkö suloisen syöpäsairaan lapsen kohdalla varmasti kaikki voitava.
Aistin täällä kovaa ja kylmää kyytiä vanhuksille. Aikanaan luin dokumentin, jossa eräässä maassa vanhuksen tullessa määrättyyn ikään ja huonoksi hänet lähetettiin jäätikölle kuolemaan. Ennen sitä vanhukselta riisuttiin vaatteet, koska niille oli käyttöä. Luonnon eläimet hoitelivat hautauksen, jätteet siististi.
Ollaanko meillä menossa samaan suuntaan. 😭
Onneksi lapset edelleen tutkitaan hyvin. Lapset ja vanhukset. Väliinputoajia ovat kaikki muut siltä väliltä.
30v normaalipainoisena ja urheilevana miehenä soitin terveyskeskukseen, oireena jo viikon jatkunut jalkapohjien kuumottelu ja pistely, joka paheni kun meni nukkumaan. Sain ajan yleislääkärille viikon päähän, oireet eivät olleet vielä helpottaneet. Lääkäri aikansa tutkittuaan kirjoitti lähetteen neurologille ja verikokeisiin, 4 arkipäivää meni siihen. Neurologi olikin sitten todella hyvä ja läsnä, tehtiin jalkojen hermoratatutkimukset ynnä muut. Mitään ei oikein löytynyt, ainoastaan epäilys että oli saattanut olla jonkinlainen viruksen aiheuttama hermotulehdus. Oireet menivät sitten ohitse aikanaan, oli kyllä ärsyttävää aikaa se.
Eli minut on ainakin hyvin hoidettu. Hammashoito on se missä ei saa mitään aikaa minnekään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, vaan nro 7 sairaanhoitaja. Käsittämätöntä, että joku pitää vihamielisenä sitä, et ap toi esiin ongelmat vanhusten elämän pitkittämisessä. Tämä ylipitkä elämä jossa on vain kärsimystä, on se eettinen ongelma, joka meidän nykyisten työssäkäyvien pitää ratkaista.
Inhimillinen kärsimys, joka näistä turhista toimenpiteistä ja väkisin tehtävästä jokapäiväisestä hoidosta on se suurin ongelma, mutta kyllä kansantalous kärsii, kun se sairaalakierteessä ja ympärivuorokautisen hoidon piirissä olevan ikäluokka vain kasvaa ja kasvaa.
Voi tulla kokeilemaan niitä "hoidollisia keinoja", kun houkuttelet muistisairasta esim katetrointiin. Ei kuule, ei ymmärrä. Nyrkki tulee kun housuja lasketaan. Nämä validaatiomenetelmät yms. toimivat vähemmän muistisairailla, se ongeman ydin onkin se, että nykyään muistisairaus ehtii edetä todella pahaan vaiheeseen, koska eletään niin pitkään. Aivot on tärkein elin ihmiselle, niiden hiivuttua olisi luonnollista päästä taivaan kotiin, mutta ei, pitää elää sängyn pohjalla käänneltävänä, kun ei yhteiskunnassa osata tehdä päätöksiä.
Tässähän onkin taustalla se, että Attendo, Esperi, Mehiläinen ja muut roskafirmat imuroivat ensin vanhuksen omaisuuden aivan loppuun, sen jälkeen yhteiskunta maksaa saman 5000€/kk ihmisen kuoren säilyttämisestä.
Olen nähnyt satoja näitä laitoksia ja ihmisiä näissä sen mukaisen määrän.
Voitot kierrätetäänkin sitten sopivasti veroparatiisien kautta.
Täysin törkeää toimintaa kaikkia osapuolia kohtaan.
Tähän tulokseen olen itsekin tullut, että joidenkin tahojen rahan tienaus on syynä. "Follow the money". Muuta järkeä tai inhimillisyyttä on mahdoton löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.
Pitäisi ja pitäisi. Ei se täällä ehdottelemalla parane.
Minä vain hoitaisin rikkaita pappoja
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Hoidon linjaukset kuntoon: dnr, ei sairaalasiirtoja eikä invasiivisia toimenpiteitä. Suomeksi: kun aika koittaa, annetaan ihmisen hiipua rauhassa. Ei mitään keinotekoista hengissä pitämistä letkuruokinnalla. Hyvä kivunhoito, rauhallinen ympäristä ja läsnäolo riittää siinä vaiheessa kun oma elimistö ei enää pysty hyödyntämään ravintoa eikä ylläpitämään elintoimintoja. Luulen että lähes jokainen toivoisi tätä omalle kohdalleenkin, jos saisi valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.
Pitäisi ja pitäisi. Ei se täällä ehdottelemalla parane.
Mitä vitt*a! Tuohan oli vastaus edeltävään kysymykseen!
En voi olla ottamatta kantaa alkuperäiseen kommenttiin. Surullista lukea miten ikävä kokemus kyseisellä henkilöllä on vanhusten hoidosta. Työskenneltyäni nyt alalla reilut kahdeksan vuotta en ole vielä kertaakaan törmännyt aggressiiviseen vanhukseen, mutta nähnyt kyllä miten hoitajan käytös saa vanhuksen väkivaltaiseksi. Olen myös nähnyt miten sarjasaikuttajat ja aina valittavat pilaavat työstään nauttivien työnilon.
Turhia toimenpiteitä en ole nähnyt tehtävän ja päivystykseen lähetetään asukkaita ainoastaan silloin, kun kyse on todellisesta hätätilanteesta - murtunut lonkka, tulppaepäily jne. Lääkityksistä olen kuitenkin kommentoijan kanssa samaa mieltä. Kun ihminen on lähes tai yli 90, niin mielestäni lääkkeiden määrää tulisi karsia reilusti.
Kustannusten karsiminen koko sotesektorilla on tarpeen, mutta mielestäni oikea tapa olisi vaatia ihmisiltä vastuun kantamista omasta terveydestä. Ne, jotka eivät siihen pysty tulisi hoitaa yhteiskunnan varoilla (mm. lapset, kehitysvammaiset ja monisairaat vanhukset).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni vanhustyössä rasittaa eniten väkivaltaiset muistisairaat. Luulin jossain vaiheessa siedättyneeni väkivallalle mutta enpäs olekaan.
Olen alkanut ajatella, että lyövä ja potkiva vanhus ei ilmeisesti halua tulla hoidetuksi. Joten... eikö järkevin ratkaisu olisi jättää heidät hoitamatta? Miksi heihin tuhlataan yhteiskunnan varoja?
Hoitamatta jättäminen ei tietenkään ole eettinen ratkaisu, joten en aio tuhlata aikaani tähän ihmisryhmään enempää vaan hakeudun muihin töihin.
Raskasta työtä ja jatkuvaa väkivaltaa jaksaisi paremmin, jos edes työyhteisö tarjoaisi tukea. Mutta kun ei. Lyövään asukkaaseen suhtaudutaan tyylillä "se nyt vain on semmoinen". Lisäksi alalla on huono ilmapiiri ja kiusaamista.
Muistisairaus on aivosairaus. Vaikuttaa myös käyttäytymisen hallintaan. Eihän ne sairaat ihmiset, joiden aivot on vaurioitu
Tässä on todella ammattitaitoa, nämä ohjeet pitäisi omaksua jokaiseen yksikköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni vanhustyössä rasittaa eniten väkivaltaiset muistisairaat. Luulin jossain vaiheessa siedättyneeni väkivallalle mutta enpäs olekaan.
Olen alkanut ajatella, että lyövä ja potkiva vanhus ei ilmeisesti halua tulla hoidetuksi. Joten... eikö järkevin ratkaisu olisi jättää heidät hoitamatta? Miksi heihin tuhlataan yhteiskunnan varoja?
Hoitamatta jättäminen ei tietenkään ole eettinen ratkaisu, joten en aio tuhlata aikaani tähän ihmisryhmään enempää vaan hakeudun muihin töihin.
Raskasta työtä ja jatkuvaa väkivaltaa jaksaisi paremmin, jos edes työyhteisö tarjoaisi tukea. Mutta kun ei. Lyövään asukkaaseen suhtaudutaan tyylillä "se nyt vain on semmoinen". Lisäksi alalla on huono ilmapiiri ja kiusaamista.
Muistisairaus on aivosairaus. Vaikuttaa myös käyttäytymisen hallintaan.
No ei näköjään toimi lainaus enää pitkille keskusteluille.
Tästä mallia kaikkiin yksiköihin. Kiitos kirjoittajalle:
Muistisairaus on aivosairaus. Vaikuttaa myös käyttäytymisen hallintaan. Eihän ne sairaat ihmiset, joiden aivot on vaurioituneet pysyvästi, pysty hillitsemään reaktioitaan. Kun ei ymmärrä, mitä tekee. Uusien asioiden oppiminen aivoissa on estynyt, eikä kukaan voi muistisairasta opettaa, että ei saa lyödä, se sattuu. Rauhoittelun taidot on paras mitä ammattilainen voi opiskella. Rauhallisesti ja lempeästi toimiminen. Minulla on ollut työssä omia keinoja, joilla olen tilanteissa pärjännyt. Joskus saatan laulaa. Se usein keskeyttää kierrokset, kun toinen alkaa kuunnella. Tule, mennään lenkille/kahville on toinen tapa. Äänensävy on siinä ratkaiseva. Jos joku kiihtyy, se pitää katkasta ajoissa ja ennakoiden välttäen kiireen tuntua. Suihkussa minulla on omat konstit. Esim. ennen vedellä pesua aktivoin silittämällä hermostoa ja tuntoastia. Monet vihaavat hiustenpesua. Kannattaa sormenpäillä hieroa ensin päänahkaa, tehdä vähän kuin spa-kokemus. Jos suihku tuntuu pahalta, ottaa sankon ja kauhan ja valelee lämmintä vettä kauhalla. Ihossa voi olla tuntoaistin yliherkkyyttä, minkä takia suihku tuntuu pahalta. Jotkut myös riisuvat itseään, kun jonain päivänä vaatteet myös voi tuntua pahalta. Silloin etsitään kaapista pehmeä kylpytakki tai muu löysä ja puristamaton vaate. Pesutilanteissa voi mennä aikaa, mutta enemmän sitä menee, jos kiirehtii ja asiakas alkaa vastustella. Itselleni aistiohjaajan koulutus oli hyvä apu työhön. Aggressiivisuuteen olen käynyt monta koulutusta. Yksi parhaista oli rauhoittelutaitojen koulutus, joka ei ollut muistisairaiden kanssa toimiville suunnattu. Ne samat keinot tuntuvat toimivan, johtuupa aivojen toimintakyvyn heikkeneminen mistä tahansa. Istutaan alas, rauhoitetaan tilanne, otetaan kontakti, pysytään itse rauhallisena, tai asiakkaan ohjaaminen pois tilasta niin, että tulee uusi tilanne. Jos asiakas on syönyt ja muut jää syömään, hetken päästä hän ei muista saaneensa ruokaa. Antaa siihen kahvikupposen tai puolikkaan banaanin pilkottuna tai muuta pientä, niin alkaa taas elämä hymyillä.
Olen ollut hyvin vähän väkivallan kohteena, koska oma toiminta vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Reagoinko oikein, ennakoiden, ymmärränkö, mistä tämä kiihtyminen aiheutuu ja kuinka sen voi katkaista.
Oma äitini asuu vielä kotona. Nykyään kun hössötetään vanhusten virikkeitä, ihmettelen tätä kovasti. Äitini esim ei halua enää ulkoilla. Palelee ja pelkää kaatumista ja ei koe mielekkääksi. Viettää päivät katselemalla televisiota, vaikka ei enää aina ymmärrä, mitä sieltä tulee. Ottaa vähän väliä torkkuja, kun ei jaksa kauaa olla hereillä.
Toivon, että nukkuisi joku pois kotonaan. En halua häntä paikkaan, missä väkisin ulkoilutetaan ja nostetaan istumaan ja pannaan askartelee maan. Kun kaikkien vanhusten pitää ulkoilla yms
Nyt jo äitini ahdistuu kotihoitajien jatkuvista kyselyistä, oletko ulkoillut. Vanhankansan ihmisenä haluaisi olla mieliksi ja monesti puhuu, että eihän hänen ole pakko mennä ulos, kun koko ajan palelee ja huimaa ja ei tahdo jaksaa mitään. Mutta kun hoitajien mielestä 96 vuotiasta pitää kuntouttaa.
Sanon aina, että sinulla on itsemääräämisoikeus ja jos kotona haluat vaikka koko päivän köllöttää sängyssä ja katsoa telkkaria, sinulla on siihen oikeus
Olen 78v. Urheileva eläkeläinen.Kulumavaivoja on
Lonkka murtui harrastuksessa.
Piippaa autolla sairaalaan.Lonkka naulattin ja tilanne kohenee.
Onko oikeasti tarkoitus, että paranen, kun kipulääkkeeksi annetaan (Rotanmyrkmkyä, ARSEENIA)
ÄRSEENILLA ON valtaasti haittoja. Aiheuttaa esim. Syöpää, eikä sitä anneta yli 65vuotaille
Kunhan pääsen jaloilleni, niin häipäsen täältä sairaalasta "loppusioituspaikasta"
Nähdään lenkkipoluilla.
Itse sh. Olen tyttärelleni kertonut, että jos saan alzheimerin, niin jos ei ole keksitty parantavaa lääkitystä, ei lääkitystä saa antaa. Nykyiset ainoastaan hidastavat taudin etenemistä. En näe tästä hyötyä, kun lopputulema kuitenkin sama. Kaikki rauhoittavat saa antaa käytöshäiriöihin ja sitomisluvat ja sängynlaidat ylös. Vaikka kiipeilisinkin. Kipulääkettä herkästi. Ruokaa ei väkisin. Ei kuntouttavaa hoito-otetta. Jos haluan maata sängyssä koko päivän, se suotakoon.
Hoitotahdon voi tehdä tai jättää tekemättä. Mä itse ajattelen (tosin en ole asiassa maallikko), että en halua vanhana sellaisia toimenpiteitä, joissa ei ole vähintään 70% toidennäköisyys, että pääsen takaisin kotiin. Jos siis toimenpiteen ansiosta selviän hengissä, mutta en pärjäisi enää kotona, sitten en sellaista toimenpidettä halua tehtävän. Toki aina on riski kuulua siihen 30%:iinkin ja päätyä kodin sijasta jonnekin laitoshoitoon, mutta se riski on silloin otettava.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/