Lue keskustelun säännöt.
Vanhustyön karmea todellisuus
14.08.2023 |
Totuus on, että lääketieteen keinot ovat rajalliset, samoin ihmisen elinikä. Kuitenkin vanhustyössä tehdään koko ajan turhia tutkimuksia ja turhia toimenpiteitä. Suurin osa ensihoidon tehtävistä on tehostetun palveluasumisen asukkaiden luona tehtäviä käyntejä.
Vanhustenhoitoon uppoaa vuosittain valtavat määrät rahaa. Iäkkäille ja kroonisesti sairaille syötetään suuria määriä lääkkeitä, jotka on tarkoitettu mm. sydän- ja verenpainetaudin hoitoon. Näin saatetaan toimia silloinkin, vaikka kyseinen potilas olisi 100-vuotias, halvaantunut ja dementoitunut.
Moni ei halua syödä, mutta silti ruokaa täytyy tietysti tarjota. Ruokajätteen määrä on hirvittävä.
Moni muistisairas on käytöshäiriöinen ja väkivaltainen. Moni hoitaja lähtee uupuneena alalta pois, kun ei jaksa sitä väkivaltaa, alati lisääntyvää työmäärää tai turhia toimenpiteita. Lisäksi alaa vaivaa järkyttävän huono ilmapiiri: kiusaaminen ja henkinen väkivalta työntekijöiden kesken on yleistä.
Sanon sen, mitä ei saisi sanoa: vanhustyöhön ja erityisesti muistisairaiden hoitoon tuhlataan aivan liikaa resursseja. Epäilen, että koko terveydenhuoltojärjestelmä tulee kaatumaan tähän.
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mielestä olisi ruvettava harrastamaan kenties aktiivista eutanasiaa. Tähänkin asti on Suomessa passiivista eutanasiaa eli sairas ihminen näännytetään ravinnon puutteeseen. Aloittajan olisi nyt mietittävä Suomen lainsäädäntöä, joka ei salli eutanasiaa. Kiitos kuuluu uskovaisille, jotka haluavat pitää ihmisen hengissä, vaikka olisi mitä kipuja. Juuri siksi meillä on sekavia, sairaita, dementoituneita vanhuksia, kiitos lainsäädännön. Ei heitä voi ruveta tappamaankaan.
Aika tyypillinen "hyvän" omaisen ajattelematon kommentti. Dementian taudinkuvaan kuuluu, että ei ole enää janontunnetta eikä näläntunnetta. Lopulta menee myös nielemisrefleksi. Kyllä yleinen käsitys on ainakin lääketieteessä, että ihminen on tullut tällöin elämänsä päähän eikä ole mitään järkeä lähteä potilaan kärsimyksiä pitkittämään. Toisin kuin omaiset kuvittelevat ei tällainen "näännyttäminen" ole potilaalle mitenkään tuskallista. Olen nähnyt tällaisia rauhallisia kuolemia satoja.
Linkki siihen tutkimukseen jossa on todettu tuollainen kuolema tuskattomaksi? Miksi ei saman tien voida antaa jotain rauhallista tapaa lopettaa elämä saman tien.
Asia on tiedetty jo kymmeniä vuosia ja uskoisin, että tälläkin palstalla on lukuisia ihmisiä, jotka ovat ihan käytännössä todenneet, ettei pelkästään se ruuan tai janon puute aiheuta näille potilaille kärsimystä. Kuten sanottua he eivät koe janon tai nälän tunnetta. Valvira pitää kutakuinkin hoitovirheenä, jos palliatiivisessa/saattohoitovaiheessa olevaan potilaaseen pumpataan loppuun asti nesteitä. Siinä vaiheessa keho ei kykene niitä nesteitä vastaanottamaan ja pahimmassa tapauksessa potila svähitellen tukehtuu keuhkoihin kertyvään nesteeseen ja nesteen pursuvat myös ihon läpi. Kyllä joskus kannattaisi uskoa ammattilaisiin, jotka ovat kymmeniä vuosia tällaisia tapauksia nähneet. Näille potilaille toki annetaan tehokasta kipulääkitystä, jos heillä jostain muusta syystä on kipuja.
Voin puhua vain omasta kokemuksestani ja oman äitini osalta. Tuo on ihan totta. Äidilläni ei ole enää janontunnetta eikä ruokakaan oikein maistu. Ongelmana kuitenkin on, että nestehukka sitten aiheuttaa muita oireita, joiden vuoksi tarvitaan lääketieteellistä hoitoa. Tästä syystä isän kanssa houkutellaan äiti juomaan sen verran, ettei taas tarvitse soittaa ambulanssia ja ihan turhaan kuuormittaa Jorvin sairaalan päivystystä. Väkisin mekään ei juoteta, mutta koitetaan noin muuten saada äiti juomaan sen verran, että ei päädy taas päivystykseen. Vaikka mulla on taustalla sairaanhoitajan koulutus, voin sanoa, että ei tämä mullekaan ole aina ihan helppoa. Siis tehdä erilaisia päätöksiä.
Juurikin näin. Sinun tapauksessasi äitisi vielä kykenee nielemään/juomaan, mutta on tulossa vaihe jolloin sekään ei enää onnistu.
Aivan. Mä en ole tehnyt sairaanhoitajan hommia enää muutamaan vuosikymmeneen, mutta koska se on meidän lähisuvuss akoulutus, jota ei saa juuriharjallakaan pestyä itsestään pois, kaikki päätäkset koko suku kaataa mun niskaani. Mä en tiedä, mitä sitten teen, kun äiti ei enää pysty nielemään. Katsonko vieressä, kun äiti kärsii nestehukan aiheuttamista muista oireista? Vai soitanko ambulanssin? Vai pistänkö van silmät kiinni ja toiv on, ettei kärsimys kestgä enää kovin montaa tuntia tai vuorokautta? Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä silloin teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.
Itseasiassa kaikki ovat jo elämää pidentävien lääketieteellisten toimenpiteiden kohteena. Se alkaa jo alakoulussa, jossa oppilaat käytetään hammaslääkärissä ja myöhemmässä elämässä paikataan reikiä ja poistetaan hampaita. Ilman hammashoitoa moni kuolisi paljon aikaisemmin.
Oleeteko ajattelleet lastaarien käyttöä. Jos haavat peitetään laastarilla, niin verenvuoto tyrehtyy ja paraneminen mahdollistuu. Ilman laastaria haava voisi tulehtua ja haavan saanut voisi lopulta jopa kuolla.
Oikeasti se laastari on lähinnä siisteyttä varten. Niin pienet haavat, jotka on laastarilla autettu, paranisi 99,99% tapauksista joka tapauksessa. Laastari ehkä hiukan nopeuttaa, koska nykytiedon mukaan haavat paranee parhaiten lämpimässä ja kosteassa, mutta suurin osa paranisi kyllä ilman mitään. Siksi siihen tulee rupi...
Toki ennen antibiootteja kuoltiin ruusunpiikin raapaisusta tulleeseen verenmyrkytykseen, mutta silloin on oma immuunijärjestelmä kyllä syystä tai toisesta ollut jo jotenkin heikossa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli töissä vanhus, jota kärrättiin turhiin tutkimuksiin oudon läähättävän hengityksen vuoksi. Mitään ei selvinnyt. Lopulta vasta loppuvaiheessa verikokeissa selvisi sydämen vajaatoiminta. Kuoli siitä aika nopeasti. Turhauttaa vieläkin jälkikäteen, miten häneen hukattiin resursseja, koska hänellä oli sairaus joka johti kuitenkin kuolemaan. Näihin käynteihin menee monesti myös hoivakodin työntekijöiden aikaa, koska monesti omaiset eivät viitsi tai ehdi käyttää heitä niissä.
Kuka määräsi kärräämisen turhiin tutkimuksiin? Valita sille taholle huonoista päätöksistä, älä tänne meille. P.S. Et varmaan uskalla töissäsi sanoa pihaustakaan mistään, varsinkaan lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mielestä olisi ruvettava harrastamaan kenties aktiivista eutanasiaa. Tähänkin asti on Suomessa passiivista eutanasiaa eli sairas ihminen näännytetään ravinnon puutteeseen. Aloittajan olisi nyt mietittävä Suomen lainsäädäntöä, joka ei salli eutanasiaa. Kiitos kuuluu uskovaisille, jotka haluavat pitää ihmisen hengissä, vaikka olisi mitä kipuja. Juuri siksi meillä on sekavia, sairaita, dementoituneita vanhuksia, kiitos lainsäädännön. Ei heitä voi ruveta tappamaankaan.
Aika tyypillinen "hyvän" omaisen ajattelematon kommentti. Dementian taudinkuvaan kuuluu, että ei ole enää janontunnetta eikä näläntunnetta. Lopulta menee myös nielemisrefleksi. Kyllä yleinen käsitys on ainakin lääketieteessä, että ihminen on tullut tällöin elämänsä päähän eikä ole mitään järkeä lähteä potilaan kärsimyksiä pitkittämään. Toisin kuin omaiset kuvittelevat ei tällainen "näännyttäminen" ole potilaalle mitenkään tuskallista. Olen nähnyt tällaisia rauhallisia kuolemia satoja.
Linkki siihen tutkimukseen jossa on todettu tuollainen kuolema tuskattomaksi? Miksi ei saman tien voida antaa jotain rauhallista tapaa lopettaa elämä saman tien.
Niinpä. Se että ihminen on liian heikko ja sairas oireilemaan tuskiaan ulospäin ei tarkoita etteikö niitä olisi.
Kyllä toki tuosta asiasta on tutkimuksiakin tehty jo kymmeniä vuosia sitten, mutta asia on nykyään jo niin itsestään selvä fakta, etten lähde sinulle niitä tutkimuksia kaivamaan. Kyllähän kokeneet hoitavat helposti näkevät, milloin potilaalla on tuskia ja näillä loppuvaiheen syömättömillä ja juomattomilla dementikoilla ei ole tuskia ellei ole mitään muuta sairautta ja kuten sanottua kipulääkitys pitää tarvittaessa olla. Kuten sanottua Valviralta saattaa tulla lääkärille huomautus jos nesteutystä jatketaan aivan loppuun asti. Siitä liikanesteytyksestä kyllä tulee oireita. Ajattelet nyt asiaa aivan terveen ihmisen kannalta jolle se jano ja nälkä ovat tietysti tuskallisia.Jos olet yhtään ollut tekemisissä denmentikkojen kanssa, niin tiedät, että jos he ovat kotonaan hyvin loppuvaiheeseen asti, niin ruuat ja juomat ovat usein koskemattomina pöydällä tai jääkaapissa ellei asiaa monta kertaa päivässä käydä tuputtamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mielestä olisi ruvettava harrastamaan kenties aktiivista eutanasiaa. Tähänkin asti on Suomessa passiivista eutanasiaa eli sairas ihminen näännytetään ravinnon puutteeseen. Aloittajan olisi nyt mietittävä Suomen lainsäädäntöä, joka ei salli eutanasiaa. Kiitos kuuluu uskovaisille, jotka haluavat pitää ihmisen hengissä, vaikka olisi mitä kipuja. Juuri siksi meillä on sekavia, sairaita, dementoituneita vanhuksia, kiitos lainsäädännön. Ei heitä voi ruveta tappamaankaan.
Aika tyypillinen "hyvän" omaisen ajattelematon kommentti. Dementian taudinkuvaan kuuluu, että ei ole enää janontunnetta eikä näläntunnetta. Lopulta menee myös nielemisrefleksi. Kyllä yleinen käsitys on ainakin lääketieteessä, että ihminen on tullut tällöin elämänsä päähän eikä ole mitään järkeä lähteä potilaan kärsimyksiä pitkittämään. Toisin kuin omaiset kuvittelevat ei tällainen "näännyttäminen" ole potilaalle mitenkään tuskallista. Olen nähnyt tällaisia rauhallisia kuolemia satoja.
Linkki siihen tutkimukseen jossa on todettu tuollainen kuolema tuskattomaksi? Miksi ei saman tien voida antaa jotain rauhallista tapaa lopettaa elämä saman tien.
Niinpä. Se että ihminen on liian heikko ja sairas oireilemaan tuskiaan ulospäin ei tarkoita etteikö niitä olisi.
Kyllä ammattilaiset lääkärit ja hoitajat sen tuskaisuuden havaitsevat. Siitä voit olla aivan varma. Et nyt vaan oikein ymmärrä sitä dementian taudinkuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtakaa vanhustyön ongelmat. Vanhuksethan delaavat kuitenkin kaikki ennen pitkää.
Suomessa ainoa ongelma, joka siis tarvitsee poliitikkojen jakamattoman huomion, on kuulemma rasismi.Rasismi sekä homous ja lesbous eli "sateenkaariasiat" ovat Suomen tärkeimmät ongelmat tällä hetkellä.
Talous, soten romahdus ym. ovat toissijaisia.
Millä tavalla homous tai lesbous ovat ongelmia suomalaiselle yhteiskunnalle? Miten homot tai lesbot haittaavat yhteiskuntaa?
Kaikella tavalla, ovat liikaa miehittäneet median ja koululaitoksen.
-ohis
Miten se haittaa mediaa? Väitätkö ihan vakavissasi, että opettajissa on keskimääräistä enemmän homoja ja jos on niin pelkäätkö kenties, että homous on tarttuvaa? Ei se ole, mutta jonkinlainen geneettinen alttius siihen on.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä viestejä, en pystynyt lukemaan kaikkia. Miten näin moni voi kannattaa sitä, että vanhuksia lähdetään sankoin joukoin tappamaan, jopa murhaamaan? Koska siitähän siinä on kysymys, jos vanhuksia ei hoideta, vaikka mahdollisuudet siihen on olemassa.
Järkyttävää, että näin moni haluaa leikkiä jotain jumalaa ja päättää siitä, miten kauan jotkut saavat elää.
Yllä lainaus
Täysin samaa mieltä, kiitos kun kirjoitit tämän kommentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko kummallista, että kivunlievitystä hehkutetaan, vaikka on hyvin tiedossa, että se on Suomessa lapsenkengissä. Takavuosina jopa pelkäsivät, että kuolemaa tekevä potilas jää huumekoukkuun. Tänne kirjoittavat terveydenhuollon työntekijät ovat hekin hissunkissun aiheesta. Kovasti puhutaan kivunlievityksestä, mutta epäselväksi jää, onko se apteekin itsehoitohyllyn tuote vaiko morfiinijohdannainen.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mielestä olisi ruvettava harrastamaan kenties aktiivista eutanasiaa. Tähänkin asti on Suomessa passiivista eutanasiaa eli sairas ihminen näännytetään ravinnon puutteeseen. Aloittajan olisi nyt mietittävä Suomen lainsäädäntöä, joka ei salli eutanasiaa. Kiitos kuuluu uskovaisille, jotka haluavat pitää ihmisen hengissä, vaikka olisi mitä kipuja. Juuri siksi meillä on sekavia, sairaita, dementoituneita vanhuksia, kiitos lainsäädännön. Ei heitä voi ruveta tappamaankaan.
Aika tyypillinen "hyvän" omaisen ajattelematon kommentti. Dementian taudinkuvaan kuuluu, että ei ole enää janontunnetta eikä näläntunnetta. Lopulta menee myös nielemisrefleksi. Kyllä yleinen käsitys on ainakin lääketieteessä, että ihminen on tullut tällöin elämänsä päähän eikä ole mitään järkeä lähteä potilaan kärsimyksiä pitkittämään. Toisin kuin omaiset kuvittelevat ei tällainen "näännyttäminen" ole potilaalle mitenkään tuskallista. Olen nähnyt tällaisia rauhallisia kuolemia satoja.
Linkki siihen tutkimukseen jossa on todettu tuollainen kuolema tuskattomaksi? Miksi ei saman tien voida antaa jotain rauhallista tapaa lopettaa elämä saman tien.
Asia on tiedetty jo kymmeniä vuosia ja uskoisin, että tälläkin palstalla on lukuisia ihmisiä, jotka ovat ihan käytännössä todenneet, ettei pelkästään se ruuan tai janon puute aiheuta näille potilaille kärsimystä. Kuten sanottua he eivät koe janon tai nälän tunnetta. Valvira pitää kutakuinkin hoitovirheenä, jos palliatiivisessa/saattohoitovaiheessa olevaan potilaaseen pumpataan loppuun asti nesteitä. Siinä vaiheessa keho ei kykene niitä nesteitä vastaanottamaan ja pahimmassa tapauksessa potila svähitellen tukehtuu keuhkoihin kertyvään nesteeseen ja nesteen pursuvat myös ihon läpi. Kyllä joskus kannattaisi uskoa ammattilaisiin, jotka ovat kymmeniä vuosia tällaisia tapauksia nähneet. Näille potilaille toki annetaan tehokasta kipulääkitystä, jos heillä jostain muusta syystä on kipuja.
Voin puhua vain omasta kokemuksestani ja oman äitini osalta. Tuo on ihan totta. Äidilläni ei ole enää janontunnetta eikä ruokakaan oikein maistu. Ongelmana kuitenkin on, että nestehukka sitten aiheuttaa muita oireita, joiden vuoksi tarvitaan lääketieteellistä hoitoa. Tästä syystä isän kanssa houkutellaan äiti juomaan sen verran, ettei taas tarvitse soittaa ambulanssia ja ihan turhaan kuuormittaa Jorvin sairaalan päivystystä. Väkisin mekään ei juoteta, mutta koitetaan noin muuten saada äiti juomaan sen verran, että ei päädy taas päivystykseen. Vaikka mulla on taustalla sairaanhoitajan koulutus, voin sanoa, että ei tämä mullekaan ole aina ihan helppoa. Siis tehdä erilaisia päätöksiä.
Juurikin näin. Sinun tapauksessasi äitisi vielä kykenee nielemään/juomaan, mutta on tulossa vaihe jolloin sekään ei enää onnistu.
Aivan. Mä en ole tehnyt sairaanhoitajan hommia enää muutamaan vuosikymmeneen, mutta koska se on meidän lähisuvuss akoulutus, jota ei saa juuriharjallakaan pestyä itsestään pois, kaikki päätäkset koko suku kaataa mun niskaani. Mä en tiedä, mitä sitten teen, kun äiti ei enää pysty nielemään. Katsonko vieressä, kun äiti kärsii nestehukan aiheuttamista muista oireista? Vai soitanko ambulanssin? Vai pistänkö van silmät kiinni ja toiv on, ettei kärsimys kestgä enää kovin montaa tuntia tai vuorokautta? Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä silloin teen.
Siinä vaiheessa se nestehukka ei aiheuta mitään kärsimyksiä. Ei siellä sairaalassa tänä päivänä nesteytystä jatketa loppuun asti. Ne, jotka ymmärtävät asian ja joilla on mahdollista pitää vanhus loppuun asti kotona tekevät niin, loput tilaavat sen ambulanssin, mutta kuten sanottua ei se viimeiseen hengenvetoon annettava keinotekoinen nesteytys ole tätä päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtakaa vanhustyön ongelmat. Vanhuksethan delaavat kuitenkin kaikki ennen pitkää.
Suomessa ainoa ongelma, joka siis tarvitsee poliitikkojen jakamattoman huomion, on kuulemma rasismi.Rasismi sekä homous ja lesbous eli "sateenkaariasiat" ovat Suomen tärkeimmät ongelmat tällä hetkellä.
Talous, soten romahdus ym. ovat toissijaisia.
Millä tavalla homous tai lesbous ovat ongelmia suomalaiselle yhteiskunnalle? Miten homot tai lesbot haittaavat yhteiskuntaa?
Kaikella tavalla, ovat liikaa miehittäneet median ja koululaitoksen.
-ohis
Miten se haittaa mediaa? Väitätkö ihan vakavissasi, että opettajissa on keskimääräistä enemmän homoja ja jos on niin pelkäätkö kenties, että homous on tarttuvaa? Ei se ole, mutta jonkinlainen geneettinen alttius siihen on.
En pelkää, olen onnellinen ettei lapseni ole nyt tarhassa tai aloittamassa koulua, kaiken tämän pakkosyötön ja hulluuden keskellä. Kouluissa ramppaa kaiken maailman kokemusasiantuntjoita tuputtamassa pojilla on pimppi soopaa. Sekaisinhan lapsi moisesta menee.
Vierailija kirjoitti:
Dementikko äitini mursi lonkkansa,hänellä myös osteoporoosi. Leikattiin, kotiutettiin. Eka yö kotona, kaatui. Laitokseen. Apteekista tuli jatkumona kasa vitamiineja, muistilääkkeitä,verenpainelääkkeitä-jotka äiti sylki pois. Lääkkeet tuli vaan, 100e kuukaudessa. Mutta vaadin äidille jotain rauhoittavaa. ja unilääkettä sinne laitokseen-ei saanut. Parin viikon päästä kuoli-luulen että kaatui yrittäessään ylös. Oli kidutusta!viimeiset viikot. Antakaa mummoille kunnon mömmöt että saisivat rauhan-vai pölliikö hoitajat ne?
Tuossa vaiheessa voisi hoitaa morfiinilla, hyvässä lykyssä ehtisi kokea muutaman kivan tripin ennen lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melko kummallista, että kivunlievitystä hehkutetaan, vaikka on hyvin tiedossa, että se on Suomessa lapsenkengissä. Takavuosina jopa pelkäsivät, että kuolemaa tekevä potilas jää huumekoukkuun. Tänne kirjoittavat terveydenhuollon työntekijät ovat hekin hissunkissun aiheesta. Kovasti puhutaan kivunlievityksestä, mutta epäselväksi jää, onko se apteekin itsehoitohyllyn tuote vaiko morfiinijohdannainen.
Niitä apteekin itsehoitotuotteita (Buranoita jne) ei oikein tänä päivänä voi vanhusten kipulääkityksenä käyttää koska eivät sovi esim sydän tai verenpainelääkkeitten tai munuaisten vajaatoiminnan kanssa käytettäviksi. Opioidit ovat turvallisimpiä ja tehokkaimpia vanhusten kovempien kipujen hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtakaa vanhustyön ongelmat. Vanhuksethan delaavat kuitenkin kaikki ennen pitkää.
Suomessa ainoa ongelma, joka siis tarvitsee poliitikkojen jakamattoman huomion, on kuulemma rasismi.Rasismi sekä homous ja lesbous eli "sateenkaariasiat" ovat Suomen tärkeimmät ongelmat tällä hetkellä.
Talous, soten romahdus ym. ovat toissijaisia.
Millä tavalla homous tai lesbous ovat ongelmia suomalaiselle yhteiskunnalle? Miten homot tai lesbot haittaavat yhteiskuntaa?
Kaikella tavalla, ovat liikaa miehittäneet median ja koululaitoksen.
-ohis
Miten se haittaa mediaa? Väitätkö ihan vakavissasi, että opettajissa on keskimääräistä enemmän homoja ja jos on niin pelkäätkö kenties, että homous on tarttuvaa? Ei se ole, mutta jonkinlainen geneettinen alttius siihen on.
En pelkää, olen onnellinen ettei lapseni ole nyt tarhassa tai aloittamassa koulua, kaiken tämän pakkosyötön ja hulluuden keskellä. Kouluissa ramppaa kaiken maailman kokemusasiantuntjoita tuputtamassa pojilla on pimppi soopaa. Sekaisinhan lapsi moisesta menee.
Pelkäätkö ihan aikuisten oikeasti, että lapsestasi tulisi homo/lesbo ihan vaan jos tarhan täti sellaista mainostaa? Ei sen puoleen et ole yksin harhaluulosi kanssa. Jos asiasta tarhassa tai koulussa puhuttaisiinkin, niin se lähinnä auttaisi lasta ymmärtämään, että on olemassa monenlaisia ihan hyviä ja hyväksyttäviä ihmisiä, joita ei tarvitse pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääköhän ne ketjuun kirjoittaneet vanhuksien kuntoutuksen vastustajat sitä, että usein dementikon tai laitospotilaan fysioterapia mahdollistaa loppuelämän ilman suuria nivelkipuja, ilman vakavia painehaavoja jotka eivät parane, ja helpottavat hoitotoimenpiteitä kun vanhus PÄÄSEE omin jaloin vessaan ettei tarvitse maata paskavaipoissa?
Jos fysioterapiaan ei panosteta, kuten esim. Attendolla on, lisääntyy huonokuntoisuus asukkailla ja hoidon laiminlyönnit lisääntyvät. Ei fysioterapia elämän loppupuolella ole vanhuksen saamista mihinkään kisakuntoon, vaan kivuliaiden passiivisen istumisen tai makaamisen haittojen minimointia. Mitä enemmän kuntoutukseen panostetaan, sen ihmisarvoisempana kroonikkojen loppuelämä pysyy.Mä ymmärrän tuon. Mutta ymmärrän myös sen, että mitä pidempään lähes satavuotias muistisairasa äitini pääsee liikkumaan vikkelästi, sitä vaikeampaa päästä'än vaan ei jaloistaan hyvässä kunnossa olevan isäni on vahtia muistisairasta vaimoaan. Juste ilen satuin olemaan vanhempieni luona ja isän kanssa yläkerrassa auttamassa isääni tietokoneongelman kanssa, kun alakerrassa soi hälytin. Siis se hälytin, joka on just karkailevaa äitiäni varten oviin hommattu. Onneksi satuin olemaan paikalla ja juoksi rappuset alas, koska isäni joutuu aina odottamaan, että porrashissi vie alakertaan ja rololaattorin kanssa hän ei pääse juoksemaan äidin perään. Jos en olisi ollut paikalla tai edes kotona, olisi isä joutunut soittamaan 112:een, koska äiti on taas kerran karannut.
Tuo toki kotona eikä laitoshoidossa, mutta mä en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi pitää kuntouttaa kipujen lievittämiseksi, kun kuitenkin tässä maailmassa on ihan helkutin tehokkaita kipulääkkeitäkin. Mitä sillä on väliä, jos on elämänsä viimeiset vuodet opiaateista riippuvainen? Ymmärrän asian sdilloin, jos kivuista kärszivän olisi tarkoitus olla vielä joskus työkykyinen tai edes omillaan pärjäävä, mutta muute3n en.
Kuulostaa, että äitisi paikka ei ole enää kotihoidossa, ikävää, että isäsi elää noin kuormittavassa tilanteessa.
Opiaattien hankala puoli on siinä, että niille voi muodostua toleranssia pitkäaikaisessa käytössä. Jos siis äitisi esim. ei selvästi tee jo kuolemaa, opiaattien määrääminen ei ole yhtä kestävä ratkaisu kuin kuntoutus, koska kukaan lääkäri ei kasvata lääkkeen annostusta enää siinä vaiheessa, kun yliannostuksen riski käy todelliseksi. (Koska eutanasia on Suomessa kielletty ja tietoinen yliannoksen määrääminen olisi näin ollen lääkärille uran loppu.) Äitisi voisi päätyä tuskaiseksi ilman toimivaa kipulääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtakaa vanhustyön ongelmat. Vanhuksethan delaavat kuitenkin kaikki ennen pitkää.
Suomessa ainoa ongelma, joka siis tarvitsee poliitikkojen jakamattoman huomion, on kuulemma rasismi.Rasismi sekä homous ja lesbous eli "sateenkaariasiat" ovat Suomen tärkeimmät ongelmat tällä hetkellä.
Talous, soten romahdus ym. ovat toissijaisia.
Millä tavalla homous tai lesbous ovat ongelmia suomalaiselle yhteiskunnalle? Miten homot tai lesbot haittaavat yhteiskuntaa?
Kaikella tavalla, ovat liikaa miehittäneet median ja koululaitoksen.
-ohis
Miten se haittaa mediaa? Väitätkö ihan vakavissasi, että opettajissa on keskimääräistä enemmän homoja ja jos on niin pelkäätkö kenties, että homous on tarttuvaa? Ei se ole, mutta jonkinlainen geneettinen alttius siihen on.
En pelkää, olen onnellinen ettei lapseni ole nyt tarhassa tai aloittamassa koulua, kaiken tämän pakkosyötön ja hulluuden keskellä. Kouluissa ramppaa kaiken maailman kokemusasiantuntjoita tuputtamassa pojilla on pimppi soopaa. Sekaisinhan lapsi moisesta menee.
Pelkäätkö ihan aikuisten oikeasti, että lapsestasi tulisi homo/lesbo ihan vaan jos tarhan täti sellaista mainostaa? Ei sen puoleen et ole yksin harhaluulosi kanssa. Jos asiasta tarhassa tai koulussa puhuttaisiinkin, niin se lähinnä auttaisi lasta ymmärtämään, että on olemassa monenlaisia ihan hyviä ja hyväksyttäviä ihmisiä, joita ei tarvitse pelätä.
Aiheena on vanhukset, älkää jänkätkö potaskaa. Pieni lapsi on vielä kehitysvaiheessa eikä välttämättä mieti seksuaalista suuntaustaan heti herättyään päiväunilta. Vanhusten päällimäinen murhe tuskin on se onko papalla pimppi ja mitä siellä mummolla muhii.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon eniten maailmassa, että minut hoidettaisiin paremmin vanhanakin.
Ja paljon paremmin, kuin nyt tehdään. Nythän vanhuksia EI hoideta, nimenomaan ei leikata, ei hoideta, ei välitetä vähääkään. Ja tämän ovat tunnustaneet rehellisesti terveys keskus lääkärit itse vastaanotolla.
Tästä on turha vääntää. Ei ole mielipideasia. Eikä luulo. Mutta toivon tähän muutosta. Toivon, että meidät kaikki ihmiset hoidettaisiin paremmin ja etenkin vanhukset, joita nyt ei tutkita, eikä hoideta. Saatetaan joskus tutkia yksityispuolen lähetteellä, mutta hoito jää puuttumaan. Se sitten siitä. Nämä tapaukset eivät tule missään esille.
Jos vanhuksia ei hoideta, miten sitten on mahdollista, että juuri vanhukset tukkivat erikoissairaanhoidon ja päivystykset? Ja että suurin osa ensihoidon tehtävistä kohdistuu juuri vanhusten hoivakoteihin? Iso osa näille vanhuksille tehtävistä toimenpiteistä on sellaisia, että niiden tarpeellisuutta on syytä kyseenalaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.
Se, että hoidetaan sairauksia, on juuri usein sitä elämänlaadun ja monenlaisen huonon olon parantamista ja kipujen helpottamista. Se, että jätetään sairaudet vanhuksilta hoitamatta, ei vain ole ratkaisu. Moni vanhus voi elää aivan hyvää elämää, kunhan vain hoito on kunnossa ja saavat tarvitsemaansa apua muutenkin. Nytkin ihan liian usein vanhan ihmisen sairaus jätetään hoitamatta ja tutkimatta, koska vanhaan "ei kannata tuhlata resursseja". Enkä puhu nyt vain vanhustenkodeissa niistä huonokuntoisimmista vanhuksista, vaan esim. vielä kotona asuvista, jota aika skarppeja ja toimintakykyä vielä olisi (...jos esim. sairauteen saisi apua.) Vanhukseille ei tosiaan tehdä helposti nykyään nytkään julkisella puolella mitään kalliita tutkimuksia, päinvastoin, ei niihin meinaa päästä, vaikka olisi eriitäin paljon hyödyksi ja tarpeellista. Koska on jo vanha ihminen.
Eikä pidä niputtaa muutenkaan yhteen pitkälle edenneen muistisairaan ja erittäin huonokuntoisen vanhuksen hoitoa muuhun vanhustenhoitoon. Vanhustenhoito on ihan järkyttävällä tasolla monissa paikoissa, ja sinä haluat että kituvat ja kuolevat nopeammin ja resursseja ja hoitoa entisestään vähennetään. Hyväkuntoisemmatkaan ei pääsisi nykyisen vertaa hoitoon ja tutkimuksiin. Lääkittäisiin kipu- ja unilääkeeillä entistä enemmän vaan tokkuraan. Ihan järkyttävää. Tätä tapahtuu nytkin ihan liikaa.
Vanhukset ovat ihan samalla tavalla ihmisiä kuin muunkinikäisetkin. Heidän elämänsä ja asianmukainen hoitonsa on aivan yhtä tärkeää.
Siitä saatan olla samaa mieltä, että lääkityksiä pitäisi vanhuksilla harkita usein tarkemmin. Ei sen takia, ettei sairauksia tulisi hoitaa, vaan pitäisi tarkastella kokonaistilannetta ja lääkkeitten kokonaisvaikutuksia, punnita paremmin hyötyjä ja haittoja ihmisen kokonaisvointiin. Onko niistä todellisuudessa apua ja hyötyä? Vai jopa enemmän haittaa? Monet päällekkäiset voimakkaat lääkkeet ei usein ole paras ratkaisu, monesti päinvastoin, sillä lääkkeillä on yhteisvaikutuksia ja haittavaikutuksia. Vanhuksilla nämä haitat usein korostuvat, sillä mm. aineenvaihdunta ei toimi enää yhtä hyvin kuin nuorilla. Sairaudet tulee kuitenkin tottakai hoitaa, eikä syöttää vaan särkylääkettä tms. Monien voimakkaiden pillereiden ohella ja monesti myös sijasta olisi hyvä kuitenin harkita myös kokonaisvaltaisempaa hyvinvoinnin lähestymistapaa. MIkä olisi kokonaisvoinnin kannalta hyvä ratkaisu ja miettiä erilaisia muitakin hyvinvointia tukevia hoitoja ja toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.
Vanhojen ihmisten on jo nyt vaikea päästä tarpeellisiin tutkimuksiin ja hoitoon. Tarjotaan vaan särkylääkettä, vaikka olisi hoidettava vaiva kun viitsittäisiin tutkia. Suurin osa vanhuksista ei ole sänkypotilaita erittäin huonossa kunnossa. Vanhusten hoidosta ei ole varaa vähentää resursseja.
Vai puhutaanko tässä nyt vain näistä erittäin huonokuntoisista vanhuksista, joilla on myös pitkälle edennyt muistisairaus? Kuinka iso osa mielestäsi näitä erittäin huonokuntoisia vanhuksia on kaikista vanhoista ihmisistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lääkkeet puuron kanssa", voi helvata. Pahimmillaan lääkkeitä on 10 kpl kerralla. Vanhus kärsii nielemisvaikeuksista, ei halua syödä ja yrittää sylkeä lääkkeitä pois. Karkea puuro jää kurkkuun ja aiheuttaa yskänkohtauksen. Mutta kun sitä hiton puuroa on pakko tarjota! Ja maitoa tai piimää, vaikka se aiheuttaa oksennuskohtauksen.
Lääkkeiden jauhaminen on yhtä tyhjän kanssa, koska vanhus yrittää sylkeä lääkepölyäkin pois.
Rautalääkkeet ja vitamiinit, miksi?! 100-vuotiaalle, dementoituneelle, halvaantuneelle.
Kuinkahan monta miljoonaa säästettäisiin vuosittain sillä, että jätettäisiin nuo älyttömät lääkemäärät pois?
Jos dementian aste on sellainen, ettei vanhus suostu lääkkeitä ottamaan, ei niitä väkisin kurkkuun kaadeta. Samoin kun dementian edetessä nieleminen ei enää onnistu, ei vanhukselle mitään syöttöletkua laiteta. Tosin osa omaisista kauhistelee tällaista käytäntöä ja tehtailee valituksia eri instansseihin.
Teillä on sitten järkevämpi kulttuuri lääkkeenoton suhteen. Meillä yli-innokkaat sairaanhoitajat haluavat ylläpitää vanhuksilla monilääkitystä viimeiseen asti. Siitäkin huolimatta, että monen kohdalla on huomattu jo kuukausia sitten (ja tietoihin kirjattu) että lääkkeet jäävät helposti suuhun pyörimään. Joku toinen taas sylkee lääkkeensä pois, ja hänelle ne sitten pitää jauhaa. Omasta mielestäni tuo jauhaminenkin on turhaa, koska vanhus yrittää sylkeä lääkepölyäkin pois (vaikka se annettaisiin hyvänmakuisen kiisselin tms. kanssa).
Toisinaan muiden hoitajien kanssa puhutaan, onko tässä lääkkeiden pakkosyötössä mitään järkeä. Useimmat eivät kuitenkaan näitä toimintatapoja kyseenalaista.
Tämä on yksi syy, miksi haluan vanhustyöstä pois. Koen tekeväni turhaa työtä.
Ihmisen elimistö on siitä jännä, että se ei viitsi tuottaa informaatiota, jota ei tarvita. Kun elimistö tietää kuolevansa, se ei enää sano että on nälkä tai jano, koska se kokee ettei enää tarvitse nestettä tai ravintoa.
Muukin kipu alkaa heiketä, koska sillä informaatiolla ei ole eliölle enää mitään virkaa. Syöpäkipu ehkä tästä poikkeuksena.
Hakekaa kätilö-kirjojen kirjoittaja, joka siis oikeastikin oli kätilö, kertoi aikanaan istuneensa kymmenien kuolevien vierellä. Siihen aikaan kukaan ei kuollut yksin, vaan aina irrotettiin hoitaja istumaan vieressä, ainakin briteissä. Hän sanoi, että kuolema on aina kivuton. Oli ihmisellä millaiset kivut hyvänsä ennen, hiukan ennen kuoleman hetkeä kaikki kivut lakkaavat ja ihmisellä on rauha.
Jos tämä on totta, voisimme ehkä hiukan vähentää kuolemanpelkoamme. Mitä väliä sillä edeltävällä kärsimyksellä lopulta on, jos viimeiseksi kuitenkin tulee rauha?