Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tönöt lahoaa ja täynnä vanhaa tavaraa... kuka ne kaikki tyhjää kun aika jättää???
Markettaxx
14.08.2023 |
Tilanne että anoppi sekä appiukko ja omat vanhemmat nyt yli 80v eli kohta on jo jollakin lähtö lähellä. Nämä sota-ajan lapset ovat keränneet kaikki nurkat ja pirtit täyteen tavaraa, jokaisella on vähintään yksi ellei useampikin kesämökki, omien vanhempiensa kotitalo ja vielä omat kodit aivan täynnä vanhaa roinaa. Mitään ei oikein enää ole jaksettu remontoida tai korjata mutta mistään ei myökään luovuta, ei todellakaan.
Minäkö sitten arjen ruuhkavuosissa pienten lasten kanssa menen nämä pirtit ja mökit ja töllit tyhjentämään niistä "tärkeistä" tavaroista??? Kaikista voisi vielä saada rahaa myydessäkin, jokainen tönö kuitenkin huononee vuosi vuodelta kun ei pidetä enää huolta ja lopputulema on se että kaikki saisi varmaan tuikata mielummin tuleen kun yrittää myydä jollekin kesälomaparatiiseja.
Miksei meidän omat vanhemmat ymmärrä että ei kaikkea voi jättää vaan taakseen muiden huoleksi? Nyt kyllä ollaan niin helvetin omatoimisia, ei saa auttaa, ei saa neuvoa, kaikesta vastaukseksi tulee vaan että "kyllä minä vielä itse pystyn huolehtimaan". Ja me lapset sitten kannetaan niitä vuoden -84 vessaremontissa poistettuja vessanpönttöjä, vanhoja potkukelkkoja, -92 vuoden vuosikerrat kotiliedestä ja heidän omien vanhempiensa jättävät rojut suoraan roskiin?
ei hitto.... tekee jo nyt mieli kieltäytyä kokonaan perinnöstä ja jättää jonkun muun vaivaksi kaikki. Harmi vaan kun sukujen kesämökit on aidosti kivoja paikkoja jotka olisi jo 15 vuotta sitten pitänyt jättää nuorempien sukupolvien hoidettavaksi. Mutta ei, näiden käärinliinoissa ilmeisesti on taskut.
Kommentit (155)
Olet niin oikeassa, ap! Itse olen tyhjännyt jo kolme tällaista edesmenneiden läheisten asuntoa. Täynnä tavaraa, tavaraa, tavaraa. Itse en aio jättää taakseni mitään rojuvuorta. Jo nyt kuuskymppisenä olen lopettanut kaikenmaailman kaman ostelun, enkä missään nimessä halua mitään esineitä lahjaksi. Kun on kantanut roskiin ja kaatopaikalle järkyttävän määrän roinaa, ei tee mieli ostaa omaan kotiinsa yhtään mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja voihan heistä joku elää kauan ja ehtii siivota itse osan. Tai jos muuttaa.
Sen vanhan jäärän haluaisin nähdä, joka romun hävittää olen yli 70 v ja yritän koko ajan hävittää romua, mutta ukko kantaa kahden lähes 100 v seniorin romuja meille
🥴
Vierailija kirjoitti:
Toivon säästettäväksi: korut, suvussa kulkeneet pienet esineet, kuten vaasit ja yksi kukkapylväs, ikivanhat lelut ja kirjeet ja valokuvat. Päiväkirjat, joissa on muistoja lasten lapsuudesta asti.
Sitten kannattaa testamentissa kertoa asia ja nimetä henkilö(t) joille menevät.
Mihin ajattelit että nykyisissä kompakteissa kodeissa ko. tavarat menevät? Varaston perukoille seuraavaa perintökierrosta odottamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kamalaa, että vanhusten pitäisi alkaa heittää tavaraa pois vain siksi, että siitä on perillisille vaivaa.
(Toiki jos oma-aloitteisesti niin tekevät, niin hyvä. Siinä samalla selviää, mitä toivovat säästettäbäksi suvussa, jos heittävät ylimääräiset pois)
Tässä puhutaan nyt tavarasta, jota ei ole käytetty eikä tarvittu vuosikymmeniin. Tietysti isoisoäidin mekko saattaa olla retroa, mutta ei sitä kukaan käytä, jos se on ollut jossain aitassa hiirten ja kosteuden armoilla sen 100 vuotta. Sähkölaitteita ja kodinkoneita 60-luvulta, osa jo aikaa sitten rikki menneitä. Niitä puoliksi käytettyjä pesuaineita ja deodorantteja 80-luvulta. Kangastilkkuja ja vanhoista vaatteista irti ratkottuja vetoketjuja.
Kuka jatkaa listaa?
Nappeja, hakaneuloja, pennin ja markan kolikoita vähän joka tuikkukipposessa olkkarissa, keittiössä, makuuhuoneissa.
Narun ja nauhojen pätkiä joka laatikossa. Kuluneita likaantuneita korttipakkoja, joista jokin kortti puuttuu. Lasten/lastenlasten halpis pelejä ja vanhoja vhs-videoita, vaikka missään ei ole katseluun tarkoitettua laitetta. Vanhoja lp-levyjä, ja niille tarkoitettu levysoitin on pöllitty. Uudet kapistukset pöllitty ja vanhat rikkinäiset komeroissa(imuri jne). Wc kaapit täynnä vanhoja homeessa olevia tuotteita. Wc-peilikaapissa 50 vuotta sitten lapsen keräämiä rihkamakoruja saippuakotelossa. Tällaista ostamassani vanhempien kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Olet niin oikeassa, ap! Itse olen tyhjännyt jo kolme tällaista edesmenneiden läheisten asuntoa. Täynnä tavaraa, tavaraa, tavaraa. Itse en aio jättää taakseni mitään rojuvuorta. Jo nyt kuuskymppisenä olen lopettanut kaikenmaailman kaman ostelun, enkä missään nimessä halua mitään esineitä lahjaksi. Kun on kantanut roskiin ja kaatopaikalle järkyttävän määrän roinaa, ei tee mieli ostaa omaan kotiinsa yhtään mitään!
Minulla sama tilanne. En ole ostanut juuri mitään vuosiin pl. muutamia vaatekappaleita. Minulla on muutenkin melko vähän vaatteita. Olen karsinut säännöllisesti reilulla kädellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla aika vanha pikkulasten vanhempi
Sitä minäkin vähän laskeskelin , kun vanhemmat ovat jo yli 80 v. Haiskahtaa provolta.
Aika mautonta murehtia perinnöstä, ennen kuin se on ajankohtaista.
Vanhemmat saaneet 40v AP:n, on hän 40v, mitäs outoa tuossa on. olin 41v kuusivuotiaan äiti. Ja mun vanhemmat 64v.
Ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä haaveilen et jätän vapaapalokunnalle harjoituskäyttöön. Saavat polttaa koko höskän.
Tämä on hyvä idea ja muistamisen arvoinen keino.👍
Vierailija kirjoitti:
Toivon säästettäväksi: korut, suvussa kulkeneet pienet esineet, kuten vaasit ja yksi kukkapylväs, ikivanhat lelut ja kirjeet ja valokuvat. Päiväkirjat, joissa on muistoja lasten lapsuudesta asti.
Sä luettelit tossa just kaiken sellaisen, jonka mä olen hävittänyt jo omana elinaikanani. Tollanen roina on just sitä, mitä en halua jättää muille riesaksi. N61
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Miksi eivät +60v vain jaa omaisuuttaa ja töllejä nuoremmalle sukupolville ja muuta johonkin vanhainkotiin pikkuhuoneeseen, odottamaan kuolemaan.
Kauhulla katselen omia varastoja, komeroita ja astiakaappeja, jotka pursuavat tavaroista, vaikka olen alle 40v. Onneksi lapset ovat vielä pieniä, etteivät ymmärrä, mikä heitä odottaa. Nyt riittäå, kun antaa viikkorahan.
Kymmenisen vuotta sitten tyhjensin vanhempieni asuntoa. Kokeeksi annoin arvioida pari taulua. Toisessa taulussa oli takana hintalappu 5 mk, sen heitin ensin pois. Kyseisestä taulusta sain tuhat euroa kun myin sen. Toisesta taulusta vielä enemmän, en viitsi summaa mainita. Siellä olivat käyttämättöminä makoilleet vuosikymmeniä myös erilaisia Arabian astiastoja ja maitokannuja ym. muistan äidin sanoneen, että olivat heidän häählahjojaan. Myin kaikkea mahdollista ja hyvin meni kaupaksi. En katsonut edes rasitteeksi itselleni, oli mielenkiitoista tutkia vuosikymmeniä vanhoja esineitä, lehtiä ja muita tavaroita. Osa tietenkin meni roskiinkin. Melkein kymppitonnin sieltä kuitenkin rahoiksi sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon säästettäväksi: korut, suvussa kulkeneet pienet esineet, kuten vaasit ja yksi kukkapylväs, ikivanhat lelut ja kirjeet ja valokuvat. Päiväkirjat, joissa on muistoja lasten lapsuudesta asti.
Sä luettelit tossa just kaiken sellaisen, jonka mä olen hävittänyt jo omana elinaikanani. Tollanen roina on just sitä, mitä en halua jättää muille riesaksi. N61
Se riippuu ihan suvusta, vaalitaanko perheessä vanhoja perinteitä ja tarinoita.
Meillä lähes puolet huonekaluista, astioista, koruista on kulkenut suvussa monen sukupolven ajan ja vanhemmat 1800-luvulta ja ovat edelleen käytössä ja niitä arvostetaan. Jopa meidän teini-ikäiset lapset haluavat käyttää juhlissa esivanhempiensa koruja, astioita yms. koska niihin liittyy monta tarinaa, ja ne yhdistävät sukupolvien ketjuun, tunneside ja juuret sukuun.
Ja kaikilla ei suinkaan ole paljon rahallista arvoa, mutta tunnearvo sitäkin suurempi.
Eikö niissä edesmenneitten vanhusten kodeissa ole täyspuisia huonekalujakaan - ennen oli? Kyllä sellaiset ovat arvokkaampia kuin Ikea lastulevyt. Äitini ei ymmärtänyt mitään vanhoista ja poltti kaikki isovanhempieni kirsikkapuupiirongin, tammipöydän ja montaa muuta arvokasta huonekalua. Pitäisi vähän katsoa mitä sinne roskalavalle paiskelee. Ketju vaikuttaa kyllä siltä, ettei rahaa halua kukaan noista vanhoista tavaroista. Pääasia on että pääsee niistä eroon vaikka olisivat arvokkaita. Kun ei osata katsoa mikä on arvokas, Ikea on sokaissut silmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon säästettäväksi: korut, suvussa kulkeneet pienet esineet, kuten vaasit ja yksi kukkapylväs, ikivanhat lelut ja kirjeet ja valokuvat. Päiväkirjat, joissa on muistoja lasten lapsuudesta asti.
Sitten kannattaa testamentissa kertoa asia ja nimetä henkilö(t) joille menevät.
Mihin ajattelit että nykyisissä kompakteissa kodeissa ko. tavarat menevät? Varaston perukoille seuraavaa perintökierrosta odottamaan?
Käytettävät esineet käyttöön tietysti. Vanhat astiat juhlina käyttöön ja korut käyttöön. Kirjeet ja valokuvat piironkiin
Miksi asua kompaktissa asunnossa, johon ei mahdu muistoja.
Ei kai kukaan heitä suvun valokuvia ja kirjeitä pois? Siis sellaisia, joissa on sukulaisia.
Minusta taas yksi iso ongelma on se, että monilla ikääntyvät vanhemmat asuvat kaukana. Eli ei ole mahdollisuutta käydä arki-iltaisin paria tuntia siivoamassa taloa tai lähteä joka viikonloppu tyhjentämään taloa. Monien asioiden hoito on oikeasti aika hankalaa, jos välimatka on pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Miksi eivät +60v vain jaa omaisuuttaa ja töllejä nuoremmalle sukupolville ja muuta johonkin vanhainkotiin pikkuhuoneeseen, odottamaan kuolemaan.
MISSÄ pullossa elät! Kuuskymppinen vanhainkotiin, elä horise! Hyvä kun kasikymppinen pääsee!
EIkä ne enää ole vanhainkoteja, hoivakoteja sun muita!
Riippuu suvusta ja sen varakkuudesta, miten arvokasta tai arvotonta tavaraa on. Esimerkiksi meillä ei ollut yhtäkään suvun perintökorua. Täysipuisia huonekaluja oli, mutta mitäpä arvoa on vanhasta ulko-ovesta tehdyllä pöydällä.
Tuli mieleen että eikö perinnöstä ole oikeus kieltäytyä? ja että se sen jälkeen menisi valtiolle?
Eihän tuollaisella asialla kannata elämäänsä pilata, jos siitä on mahdollista päästä jollakin kieltäytymispaperin avulla eroon.
En tunne lakia, mutta tuntuisi ihan huutavalta vääryydeltä että jotakin läävää tai romukasaa dumpattaisiin väkisin rasittamaan jotakuta, jolla ei kerta kaikkiaan ole siihen halua.
Isälläni ei ollut jätesopimusta loppuvuosina dumppasi kaiken navettaan.
Serkku osti tilan, navetta oli lattiasta kattoon täynnä roskapusseja.
Alue: Aihe vapaa
Toivon säästettäväksi: korut, suvussa kulkeneet pienet esineet, kuten vaasit ja yksi kukkapylväs, ikivanhat lelut ja kirjeet ja valokuvat. Päiväkirjat, joissa on muistoja lasten lapsuudesta asti.